käytöshäiriön syynäkö?

Nykyisin nuorilla ja lapsilla tuntuu olevan mielenterys- ja käytös ongelmia tukuttain. Omassa nuoruudessani (65v sitten) ei niitä ollut tai ei niistä puhuttu.
Olen miettinyt syytä ongelmiin. Kissanpentuja ei saa erottaa emoistaan alta 12 viikkosina, koska vaarana on kissan käytöshäiriöt. Koirilta taas tunnetaan voimakas eroahdistus joka johtuu turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteesta.
Kuinkahan turvaton olo on vauvalla ja taaperolla joka viedään omaan huoneeseensa, eroon äidistään, vaikka ikiaikaiset vaistot sanovat lapselle, että yksin olo on hengenvaarallista( kuten se muinaisessa maailmassa olikin
Nyt ei ole, mutta eihän vaistovaihetta elävä vauva sitä tiedä)
Olisiko lasten pahoinvoitiin ja ongelmakäytökseen syynä liian varhainen äidistä erottaminen, eli ensin omaan huoneeseen hylkääminen ja sitten varhaiskasvatus, eli jotain tajuava taapero jätetään isoon samanikäisten laumaan ja turvallinen emo katoaa. lapsellehan tunti voi olla kuin viikko!
. Ehkä ihmispentujenkin pitäisi saada olla pitempään emonsa eili äitinsä hoivissa. Tätä äidistä erottamistahan tapahtuu vain ns siivstyneiden parissa kun taas luonnonmukaisemmin elävät kansat pitävät lapsensa äidin vierellä kunnes lapsi itse lähtee kauemmas.
Onhan etelämaan elämästä kertovissa kuvissa usein nainen kuokkimassa, lapsi selässä ja toine kintussa kiikkumassa, eikä sieltä päin ole kuulunut että lapsilla olisi mielenterveysongelmia, muita terveysongelmia kylläkin, mutta ei eroahdistuksesta johtuvia.
Mitäpä jos vanhemmat ottaisivat mahdollisuukisen mukaan pienokaisensa töihin mukaansa, ja työnantajat mahdollistaisivat sen. Lapsilla voisi olla työpisteissä leikkipaikka josta pääsisivät aina halutessaan vanhempansa luokse, ja siten vähitellen opettelisivat itsenäisiksi, eivätkä tulisi kerralla "hylätyiksi". Eihän apinatkaan jätä poikiasiaan minnekään vaan antavat pentujen olla vierellään kunnes pennut itse ottavat etäisyyttä.
Ennen ihmisetkin osasivat toimia siten. jopa ankarassa Spartassa, kirjoitusten mukaan, vasta seitsenvuotiaat lapset otettiin kouluihin. Samoin seitsemän vuotta on lukemani mukaan ollut monissa muissakin kulttuureissa koulun aloitusikä. Oli Suomessakin hyvin pitkään,
Olisiko syytä palata ajassa taaksepäin ja unohtaa liian aikaiset vieroitukset yleisen mielenterveyden ja tasapainoisuuden vuokjsi jotta Suomesta tulisi myös lapsille onnellinen maa. Ehkä ne oppimistuloksetkin parantuisivat kun lapset saisivat rauhassa olla lapsia eikä liaian aikaisin yritttäisi opettaa aikuisten asoitia kuten lukemista ,ykms