pitää tietysti varautua ettei pääsekkään nyt sisään yliopistoon, joten on varmaan henkilöitä joiden kohdalla tämä on jo toteutunut. Kun tulevaisuuden haaveammattina on se yksi ja ainoa ja tällöin tulevaa vuotta ei viitsisi käyttää"turhan työn" tekoon niin millaiseksi se pitäisi muokata. Avoin yliopisto on tietty vaihtoehto, mutta sen rinnalla varmaan kannattaísi liittyä alan harrastaja yhdistykseen, jotta tietoa kertyisi laajasti ensi vuotta varten..Millaisia " taas odotetaan ensi pääsykokeita"- vuosia on suunnitelmissa väestöllä viettää? Itselläni kyllä odotettavissa on ainakin heinäkuussa jonkinlainen depressio, jos tuloksena on ULOS JÄIT.
jos ei sisään tänä vuonna...
dennis
81265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse hain luokanopettajan koulutukseen kirjoitusten jälkeen ja eivät (onneksi) minua ottaneet sisään. Kuluneen talven olen nyt ollut työharjoittelussa kouluavustajana (hara-orjana) ala-asteella ja opiskellut kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa. Hukkaan ei ole vuosi mennyt, sillä olen saanut paljon arvokasta käytännön kokemusta samalla, kun avoimen yliopiston teoriapainotteinen opiskelu on täydentänyt sitä ja tuonut toisenlaista näkökulmaa. Nyt olen entistä varmempi, että haluan opettajaksi. Huomasin, että pärjää koulumaailmassa ja haluan tehdä sitä työtä.
Ei siis paniikkkia. Kannattaa hakea töitä siltä alalta, jonne haluat. Jos ei töitä niin harjoittelupaikkaa sitten (harjoittelun aikaisen työmarkkinatuenhan maksaa kela) ja jos mahdollista niin haet syksyllä kouluun uudestaan. Avoimen opiskelu on kallista, mutta ainahan kannattaa opintoja suorittaa pois alta, varsinkin jos opintokokonaisuuden vastaavuus on hyvä.
että jos se tulevaisuuden 'haaveammatti' on yksi ja ainoa mahdollisuus ja muu ei tule kysymykseen, niin pääsykokeeseen valmistautuu niin hyvin että myös pääsee sisään. Muutenhan se voi jäädä pelkäksi 'haaveeksi' joka ei pohjaudu todellisuuteen.
Ja kun kuitenkin nyt taas saa moitteita siitä, että jotain haukkuu, niin oli minullakin ylioppilaaksi päästyäni ammatti, johon halusin (vaikkakaan ei mikään 'haave'), ja tein sitten kanssa töitä pääsykoetta varten niin, että takuulla pääsin sisään.
Olisihan se mukava, jos jokaiseen koulutusohjelmaan pääsisikin vain osaamalla pääsykoekirjat kannesta kanteen ja osaamalla soveltaa sitä, mutta esimerkiksi OKL:n pääsykokeissa on myös haastettalu (jota muuten monesti painotetaan enemmän kuin itse kirjallista pääsykoetta) ja varmasti moni hyväkin kokelas on tullut hylätyksi vain, koska hänen ja haastattelijan kemiat eivät ole sopineet yhteen. Tärkeämpää on kuitenkin se, ettei haastatteluihin voi oikeastaan mitenkään valmistautua, ainoastaan psyykata itseäsi, että älä jännitä ja ole vain oma itsesi.
Mulla päätös opiskelemaan hakemisesta syntyi vasta vuodenvaihteessa, siitä asti oonkin lähes päivittäin lukenut. Mutta kuitenkin tuntuu että näistä pääsykokeista taitaa tulla vaan harjoittelukokeet. Ensi vuonna sitten uusiksi, jos ei onni suosi.
Minäkin "jouduin" viettämään välivuoden. Eikä se pahasta ollut. Hain kanssa luokanopettaja koulutukseen. Olin syksystä pääsiäiseen avustajana koululla ja siinä sivussa suoritin avoimessa kasvatustieteen pedagogiset perusopinnot. Nyt olen viisastunut ja kasvanut viime keväästä. Toivottavasti valitsijat vaan sen vielä huomaisivat. Välivuosi ei ole pahasta.
Jos hakisit ulkomaille opiskelemaan.
Siellä on yliopistoja joihin pääsee ilman sisäänpääsykokeita ja opinnot varmasti vievät sut tutkintoon asti eikä niin kuin Suomessa.
Saat opintotuenkin mukaan.
Suomessa, monella alalla asiat ovat niin pahoin eli opetusohjelmat on niin huonosti järjestetty että opiskelijat jäävät roikkumaan, vaikkapa heillä olisi haluaa valmistua ja saada se tutkintoa työelämää varten.
Aino keino puuttua asiaan on rangaista opiskelijoita opiskeluajan rajoituksella eikä nähdä todellista syytä - yliopistoissa!
Eilen tuli kirje, joka oli epäilyttävän ohut, ja siellä oli ilmoitus, että en päässyt edes pääsykokeisiin. Nyt pitäis sit tietää, mitä haluaisin tehdä syksyllä...jatkaa nykyisiä töitä, jos jatkoa annetaan? Vai hakea muita töitä? Vai alkaa valmistautumaan ensi vuoden hakua varten? Onko se sitä mitä haluan? Mistä voi ylipäätään tietää, mitä haluaa tehdä? -ärsyttää-
Olisipa minullakin joku työpaikka jos en pääse opiskelemaan. Kamalinta on jos ei saa töitä ja joutuu asumaan kotona kun ei ole varaa asuntoon, siinä sitten vuosi odotellaan että taas saa hakea. Asun vielä pienellä paikkakunnalla jossa ainoa työpaikka on liukuhihnalla hanttihommia tai sitten voisi hyvällä tuurilla päästä siivoamaan terveyskeskuksen vessoja. Ja vuoden tylsyyden jälkeen aivotkaan ei toimi niinkuin suoraan lukiosta päässeellä... tietysti voisi opiskella avoimessa yliopistossa, mutta sekin maksaa ja onko niistä opinnoista sitten paljoakaan hyötyä jos ei alalle pääse... yhteiskuntaan todella kaivattaisiin jonkinlaista muutosta, ettei potentiaalisten ihmisten voimavarat menisi ihan hukkaan.