Omistusasunnon kustannuksien jako tyttöystävän kanssa

Mikä pointti on kysellä miten muut tekisivät ?

Olen monen aikuisen lapsen isä ja heistä on eronneita jokunen, olen paininut heidän kanssaan noiden kustannusten kanssa.

Ensinnäkin lähdet väärällä ajattelutavalla ratkomaan noita asioita. Nainen ajattelee aina lapsensa ja itsensä kannalta asioita. Sinä et voi koskaan odottaa rehellistä toimintaa sieltä taholta.

Hänen ajatuksensa kulkee sinun suuntaan seuraavasti, nainen antaa sinulle oman itsensä ja sinun tulee korvata hänelle saamastasi palveluksista taloudellisesti. Eli osallistumisesta asumiskustannuksiin ja elantoon koko omaisuudella.

Ainoa oikea ratkaisu on ostaminen puoliksi ja kustannusten jakaminen puoliksi. Erilliset lainat ja selkeät sopimukset eron sattuessa. Lähteminen pimeästi tuohon naisen kelkkaan tulet kokemaan selvän mahalaskun.

Muista aina se, että toinen liitto päättyy tilastojen mukaan 70 % eroon, eli kestää 30 prosentissa. Sinulla on vastassa erossa oppinut. Jos liitto kestää niin mikä sen parempi, ei varautuminen kuitenkaan sitä hajota.

Epävarmuutesi voi kuitenkin auttaa, jos otat yhteyttä eronneisiin ja saat heiltä ohjeita tulevaisuuteen.

Toinen lähestymistapa on ottaa hänet alivuokralle ja sopimus ruokamenojen jaosta. Asuntotuen mahdollisuus.

Olen myös sitä mieltä, että rehellinen mies ja nainen tekee tälläisessa tapauksessa aina kirjallisen sopimuksen eron varalle. Onhan se ikävä alkaa riirellä ellei luonteet sovi yhteen.

Kumpikin tietää tulevaisuuden, jos erotaan.

Kaken viisainta on kun unohtaa tuollaiset yhteiselo hömpötykset. Lyhentää omaa asuntolainaa ja runkkailee vaan. Jos on lihanhimoa vuokraa tai liisaa jotain vakiritsaa. Pienimmän riesan tie.

Ota selvää mikä on vastaavan asunnon vuokra. Tyttöystäväsi maksaa tästä summasta puolet. Itse maksat asunnon lyhennykset ja vastikkeen. Tällöin tyttöystäväsi maksaa asumisesta käypää summaa etkä sinäkään saa enempää etua kuin vapailta markkinoilta vuokratun asunnon omistajakaan saisi.
Muut elämän kustannukset maksatte puoliksi. Jos toisella on huomattavasti suurempi palkka, niin kustannuksia pitäisi jyvittää myös tämän perusteella. Yhteisessä elämässä varsinkin kun suhde on vakiintunut, niin kaikkien rahojen pitäisi olla yhteisiä. Toinen ei voi elää yltäkylläisyydessä toisen kituuttaessa.

Miksi tyttöystäväsi pitäisi osallistua sinun omaisuutesi kartuttamiseen eli maksaa osaa sinun lainastasi? En ymmärrä, miksi suostuisi siihen, koska erotessa hyöty jäisi yksin sinulle.
Itse pitäisin reiluna, että asumiskustannukset (vastike, sähkö) ja kotivakuutuslaskut jaettaisiin puoliksi ja sinä huolehdit oman lainasi maksun.

Lähtisin kyllä siitä, että ostettava yhteinen asunto merkitään puoliksi molempien nimiin. Samaten asuntolaina otetaan yhdessä. Ne ns. muut asumiskulut sitten jaetaan miten jaetaan, yleensä ainakin jossain määrin tulojen eli maksukyvyn mukaan.
Suhde kannattaa virallistaa, tulee vähemmän säätöä mahdollisessa erotilanteessa. Jos jompikumpi kovasti tätä vierastaa, niin kannattaa unohtaa koko juttu.
Me on 30 vuotta tehty aina niin että isommat molempien käyttöön tulevat hankinnat kuten autot ja asunnot on aina hankittu ja lainoitettu molempien nimiin.

Yksi kohta tuossa aloituksessa särähti korvaan. Se että tyttöystävällä on lapsi ruokittavana ja vaipat ostettavana. Jos te aiotte yhteen muuttaa ja yhdessä asua niin kyllä se lapsi on molempien hoidettavana vaikka ei biologisesti sinun olekaan.

Helppo vastaus. Yhteen muutossa asumiskulut puolittuu. Jos muutto samantasoiseen asuntoon niin 800e sijaan maksaa enää 400e/kk. Jos uusi asunto on esimerkiksi isompi arvoltaan 1100e/kk niin maksaa sitten 550e/kk.

Eikö aloittajan tyttöystävällä ole mahdollisuutta ostaa omistusasunto puoleksi? Jos tulot ovat suunnilleen yhtä suuret niin silloin on helpompi kummankin sijoittaa lainan lyhentämiseen ja korkojenmaksuun yhtä paljon kuten muihinkin omistusasuntoon liittyviin maksuihin. Jos suhde ei onnistukkaan ja omistusasunto täytyy myydä (toivottavasti paremmalla hinnalla) niin kumpikin on hyötynyt eikä kummallekaan jää katkeruutta jos tiet eroavat.
Tärkeää on myös tehdä juristin luona avoehtosopimus ennenkuin menee asumaan yhteen ja ostaa omistusasunnon, varsinkin kun toisella osapuolella on lapsi.

En kyllä ostaisi yhteistä asuntoa. Jos ero tulee kauppahinnasta vaikea sopia.
Siinä tulee hankaluuksia ja monenlaisia kuluja.

Voisi kyllä vuoden pari asua vuokralla ja kokeilla elämää. Voisivat miettiä oikeaa asuinpaikkaa, asunnon mallia ja asunnon kokoa. Ei se niin suuri tappio ole.

Kun he yleensä muuttavat muutto on melko helppoa.
Toisin meillä kun on asuttu samassa 1967 vuodesta saakka ja vaikka 4 lasta muutti, eivät paikat paljon tyhjentyneet. Olen kyllä myynyt 30 vuotta omaa ja myöhemmin vanhemmilat perittyä , muta vasta näinä vuosina on niin että muutto olisi mahdollista.