Tänään se taasen nähtiin, käytiin pk-kokeessa (tulos jee)ja kyllä on sanottava, että nämä sakut "pesee" muunrotuiset vielä aika kevyesti kautta linjan.
Niin ja ihan mitenkään väheksymättä muita pk-rotuja.
Hyvä kouluttaja tietty tekee hyvää jälkeä koiran kuin koiran kanssa, mutta jos tahtoo koiran jolle ei tarvi aivan tautista työtä tehdä niin kyllä se saksanpaimenkoira vaan on.
Niin ja ihan mitenkään väheksymättä muita pk-rotuja.
Hyvä kouluttaja tietty tekee hyvää jälkeä koiran kuin koiran kanssa, mutta jos tahtoo koiran jolle ei tarvi aivan tautista työtä tehdä niin kyllä se saksanpaimenkoira vaan on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ja onnea tuloksesta!Meillä oli kanssa onnistuneet treenit nuorimmaisen kanssa ja päästään tekee tulosta parin viikon kuluttua,toivottavasti ohjaajan hermo pitää,koira kyllä toimii!
Kovasti tsemppiä matkaan.
Tänään sai sitten käydä nuorimmaisen (1v.4kk)kanssa Bh-kokeen ja vaikka se onkin tullut koulutettua "ikäänkuin sivussa" niin yllättävän helpolta tuntui sen kanssa touhu.
Varmasti itsellä on tullut vuosien mittaan opittua yhtä ja toista jota ei enää varsinaisesti huomioikaan.
Esim. kaupunkiosuus tällaiselle "maalaiskoiralle" oli iisipiisofkeik, kun ei sitä ole tullut koskaan ikinä päästettyä rähjäämään toisille ei edes pienenä ja ehkäpä nämä näyttelykäynnitkin tuo yllättävän paljon "maailmankansalaisen" tottumusta koiran olemukseen, ihan itsevarmuutena.
Niin ja pariksi sattui taas toisenrotuinen joka laittoi homman pipariksi hetikohta hihnassa seuraamisen alettua.
(Toisinto viime lauantailta tämä nyt ei sentään kentältä karannut, mutta repi hihnaa sen kun kerkesi).
Eniten pelotti oman koiran paikallaolosta lähteminen "saaliin" perään.
Sillä tänään tuuli valtavasti ja kentällä lensi pitkä muovisuikale jääden välillä ruohoon kiinni ja kun tällä suorittavalla koirakolla tuntui menevän iäisyys omassa vuorossaan.
Toosi tuskallisia minuutteja kun et voi katsoa lähteekö se vai pysyykö, no luojan kiitos siellä se nakotti edelleen minne sen olin jättänytkin.
Mukava päivä.
Niin, olen aina ollut sitä mieltä, että maailmassa on vain yksi koirarotu ja se on saksanpaimenkoira,muut on kakkosrotuja.
Mutta suru on suuri kun ajattelee mitä rakas rotumme on 10 vuoden kuluttua.Jos kehitys on tämä kun nyt tuntuu olevan,että mitä vietikkäämpi sen parempi, niin metsään mennään.Kun tavallinen kadun tallaaja on etsimässä käyttölinjasta viettipetoa niin huh,huh.Mitä mahtaa olla tarjonta.
Mutta mitä mun höpinöistä, tuhannesti onnea!
Kyllähän se on spk.n oltava käyttökoirana toimiva rotu.
Sellanen että sillä kehtaa harrastaa, koira joka haluaa työskennellä ja selvästi nauttii siitä, yrittää tehdä niinkuin sille opetetaan.
On varma avoin ja osaa rauhoittuakin kun on sen aika.
Täytyy myöntää, että itselleni tulisi kyllä täysi "kädettömyys" vastaan sellaisen aidosti ja vahvasti agressiivisen ja dominoivan koiran kanssa.
Kohtuus kaikessa ja pylly pois tyynyltä.
muutamaa muuta pk-rotuista hirvittävällä vaivalla ja huonolla menestyksellä kouluttaneena alkaa jo tympäseen...seuraavaks tahon koiran jolle ei kaikkee tarvi rautalagasta vääntää.
Jos saat hyvältä kasvattajalta hyvän koiran niin jo pääsee harrastamaan.
Taivas on kattona.
Nyt jos koiraa olisin ottamassa niin yrittäisin saada sen Sonorian kennelistä Barbarinasta.
Kasvattajasta olen kuullut pelkkää hyvää ja koirat on sellasia kuin pitääkin.
Minulla ei itselläni ole sieltä koiraa, eikä kasvattajakaan ole henk.koht. tuttu mutta jälkeläisiä on tullut seurailtua.
On tosi tuskallista,jos ja kun tekee koiransa kanssa työtä eikä voi koskaan olla varma kuinka se sitten kokeessa käyttäytyy.
Onnea.
Täällä myös yksi onnellinen sakun omistaja! =)
Tammikuussa ekan ihka oman sakunpennun sain vuosien odottelun jälkeen,eikä ole rotuvalinta vaikea jatkossakaan.
Välillä tuntuu että menee hyvä koira minulla (vielä)kokemattomalla ohjaajalla "hukkaan",niin helposti kun kaiken oppii ja virtaa riittää...