raotan oveani
hämilläni olen
ympärilläni auringon valo
keveästi oksien lomasta kurkkaan
koivuilla on valeanvihreät kevätmekot yllään
minä kuljen kuin kevein pehmein sukkasin koivujen lomasta
en uskonut Sinun olevan siellä, mutta sittenkin uskoin
Sinä tulit minua vastaan ja sydämeni ovi oli Sinulle hiljaa kokonaan auennut
äänettömyys puhuu aarteistaan taivaan salin
taivas on niin heleän sininen, että koskee
oi autuutta, oi onnea, Sinut kohtasin
hämilläni olen
ympärilläni auringon valo
keveästi oksien lomasta kurkkaan
koivuilla on valeanvihreät kevätmekot yllään
minä kuljen kuin kevein pehmein sukkasin koivujen lomasta
en uskonut Sinun olevan siellä, mutta sittenkin uskoin
Sinä tulit minua vastaan ja sydämeni ovi oli Sinulle hiljaa kokonaan auennut
äänettömyys puhuu aarteistaan taivaan salin
taivas on niin heleän sininen, että koskee
oi autuutta, oi onnea, Sinut kohtasin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinut kohtasin kuin aavistamatta
katsoin alaspäin ja Sinä ojennuit minua kohden
tuulen henkäyksen puhaltaessa koivujen oksistossa
kevättiainen lennähti läheiseen koivuun ja sirkutti
heleän innokkaan laulunsa ilmoille halkaisten äänettömyyden
Sinä tulit minua lähelle ja koskit minua
kohotin katseeni Sinua päin ja näin elämänväriset uskolliset simäsi
miksi koskaan luulinkaan että minut jättäisit, Sinä et jätä minua koskaan