Ikävä ja minuun sattuu vieläkin

Anonyymi-ap

Onko normaalia, että minuun sattuu vieläkin viime kesän tapahtumat? Tutustuminen, ihastuminen ja hylätyksi tuleminen, koska en ollutkaan sellainen riittävästi ja tarpeeksi.


Minua kohtaan ei lopulta ollutkaan riittävästi oikeita tunteita, kun opimme tuntemaan toisemme. Jos mietin tuota tapahtumaa minua alkaa itkettää vieläkin. Jotain traumaattista se aktivoi minussa. En edes koskaan päässyt puhumaan asioita loppuun. Olisin sen mielestäni ansainnut, vaikka se ei olisi tilannetta korjannut.

Olen toki elänyt eteenpäin ja olen onnellinen nykyisin. Se ei vaivaa minua päivittäin, olen käynyt treffeillä jne. Silti jos mietin tuota kokemusta, minulle tulee ihan kauhea olo.

27

825

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ihan normaalia. Siitähän on tosi lyhyt aika. Tunneasioissa voi mennä vuosia, että pääsee yli. Melkein pahinta on, jos ole mahdollisuutta puhua asiaa selväksi. Juttu jää jotenkin auki ja päälle. Pitäisi saada päätepiste, mutta se ei ole aina helppoa. Kaikki eivät koe sellaiseen tarvetta. Jotkut myös elävät niin, ettei mitään suhdetta ja välejä ikinä kunnolla määritellä ja ollaan aina jossain välivaiheessa. Itselle ihan vieras toimintatapa.

    • Anonyymi

      mä taas en todellakaan ole pystynyt käymään treffeillä. ja mull tästä tapahtuneesta jo pari vuotta.
      kaikki seurustelu yms ja kumppanijutut ei todellakaan kiinnost. haluan olla yksin jos en hänelle ollut se oikea

    • Anonyymi

      Mä taas olin syvästi rakastunut yhteen naiseen vuosia, mutta sitten se nainen oli mulle niin ilkeä ja julma, että rakkaus katosi kuin veitsellä leikaten. Tilalle tuli viha ja halveksunta. Normaalissa kanssakäymisessä se tunne olisi kestänyt varmaan loppuelämän. Suuret tunteet ei kuole itsestään, ne on tosi sitkeässä. Sullakin voi mennä pitkään, että pääset irti surusta. Yritä tehdä muita asioita, tapaa kavereita, keskity töihin tai opiskeluun. Harrasta, ulkoile. Lue ja käy leffoissa. Tee noita vaikka on paha mieli eikä jaksaisi. Älä hautaudu kotiin yksiksesi. Tsemppiä siihen, joskus tulee aika jolloin tuntuu paremmalta!

      • Anonyymi

        Mikä siihen tuli? Ajauduitteko riitoihin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä siihen tuli? Ajauduitteko riitoihin

        Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.

        Kuulostaa aika hurjalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa aika hurjalta.

        No sitähän se onkin, ei mitään normisettiä. Yleensä ihminen ei toimi noin, vaikka vihaisikin jotakuta. Itse ainakin pidän vain etäisyyttä. Ei tulisi mieleenkään alkaa kiusaamaan ketään. Vastenmielistä. En tiedä mikä mättää, veikkaan narsismia. Sinänsä samantekevää mulle, jokainen syyntakeellinen vastaa joka tapauksessa omasta käytöksestään. Ei onneksi jouduta enää tekemisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.

        Eikös tuo ole tyypillistä narsistista vallankäyttöä, että ensin suhteen alussa ollaan ihania kuin enkelit ja nostetaan toinen jalustalle, ja sitten kun suhde on vakiintunut, niin napataan kertarysäyksellä se jalusta pois, jolloin alkaa puolison alistaminen ja kontrollointi. Hyvä että pääsit eroon tuosta suhteesta. Ymmärrän, että toipuminen kestää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös tuo ole tyypillistä narsistista vallankäyttöä, että ensin suhteen alussa ollaan ihania kuin enkelit ja nostetaan toinen jalustalle, ja sitten kun suhde on vakiintunut, niin napataan kertarysäyksellä se jalusta pois, jolloin alkaa puolison alistaminen ja kontrollointi. Hyvä että pääsit eroon tuosta suhteesta. Ymmärrän, että toipuminen kestää.

        Ei oltu parisuhteessa. Tämä nainen käyttäytyi alussa ihan tavallisen ystävällisesti, ei mitenkään yliampuvasti. Loppu oli kyllä kuin narsistin käsikirjasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei oltu parisuhteessa. Tämä nainen käyttäytyi alussa ihan tavallisen ystävällisesti, ei mitenkään yliampuvasti. Loppu oli kyllä kuin narsistin käsikirjasta.

        Nyt taisin tippua kärryiltä. Syvästi rakastunut, mutta ei suhteessa…?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt taisin tippua kärryiltä. Syvästi rakastunut, mutta ei suhteessa…?

        En kerro tässä enempää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kerro tässä enempää.

        Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän

        Mä ajattelen, ettei toista voi ilman pitkää parisuhdetta tuntea niin hyvin, että vois sanoa rakastavansa syvästi, mutta näköjään ihmiset määrittelee tunteitaan vähän eri kriteerein


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.

        Ihan kauhee tilanne, voin kuvitella miltä susta tuntuu jos tunteet ovat olleet syvät.

        Voiko tos olla mitenkään kyse jostain väärinkäsityksestä? Kerrot että ajattelit tuntemusten olleen molemminpuolisia, kunnes hän yhtäkkiä muuttu vihamieliseksi.
        Siis sellaisesta väärinkäsityksestä et hän on voinut tulkita ettet enää pidä hänestä tai pidät etäisyyttä tms. mikä vois hänestä tuntua satuttavalta jos hänelläkin ollut tunteita sua kohtaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän

        Näinpä. Ei liity siihen ollaanko suhteessa vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan kauhee tilanne, voin kuvitella miltä susta tuntuu jos tunteet ovat olleet syvät.

        Voiko tos olla mitenkään kyse jostain väärinkäsityksestä? Kerrot että ajattelit tuntemusten olleen molemminpuolisia, kunnes hän yhtäkkiä muuttu vihamieliseksi.
        Siis sellaisesta väärinkäsityksestä et hän on voinut tulkita ettet enää pidä hänestä tai pidät etäisyyttä tms. mikä vois hänestä tuntua satuttavalta jos hänelläkin ollut tunteita sua kohtaan?

        Joo olihan se ihan hirveää.

        Tässä ei ole mitään väärinkäsitystä. Asia on täysin selvä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ajattelen, ettei toista voi ilman pitkää parisuhdetta tuntea niin hyvin, että vois sanoa rakastavansa syvästi, mutta näköjään ihmiset määrittelee tunteitaan vähän eri kriteerein

        Me emme olisi suhteeseen ryhtyneetkään ilman tunteita. Molemmilla riittävästi kokemusta latteista suhteista. Turha odottaa, että tunteita kehittyisi ajan kanssa. Vuodet kuluu ja suhde senkun lässähtää entistä pahemmin. Rakkaus tulee alussa, jos on tullakseen. Muutaman kuukauden tapailu kertoo missä mennään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me emme olisi suhteeseen ryhtyneetkään ilman tunteita. Molemmilla riittävästi kokemusta latteista suhteista. Turha odottaa, että tunteita kehittyisi ajan kanssa. Vuodet kuluu ja suhde senkun lässähtää entistä pahemmin. Rakkaus tulee alussa, jos on tullakseen. Muutaman kuukauden tapailu kertoo missä mennään.

        Mä en kanssa ymmärrä miten joku liittää rakastamisen vain pitkään parisuhteeseen. Rakastaminenhan alkaa jo paljon aikaisemmin ja siksi niitä suhteita sitten syntyy. Mistä suhde muka alkaa ellei tunteista.

        t. Ilkeästä naisesta kirjoittanut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en kanssa ymmärrä miten joku liittää rakastamisen vain pitkään parisuhteeseen. Rakastaminenhan alkaa jo paljon aikaisemmin ja siksi niitä suhteita sitten syntyy. Mistä suhde muka alkaa ellei tunteista.

        t. Ilkeästä naisesta kirjoittanut

        Samaa mieltä täällä. En pidä tapana ottaa jotain satunnaista hahmoa ja pungertaa siitä suhdetta väkisin. Tunteet näkyy aika alussa, sama alkaako pelikaveruudesta, opiskelukaveruudesta, työkaveruudesta, kaveruudesta muuten vaan jne. Tietää varmasti jos on hengailtu yksissä jonkun aikaa. Tai ehkä joillain on niin hidas tunne-elämä, ettei sytytä ennen kuin vuosien päästä.


    • Anonyymi

      Kiitos! Onneksi itsellä on harrastus, joka pitää menossa minut sitä kautta. Mitä enemmän yritän unohtaa, sitä enemmän on mielenkiintoinen. Onneksi parempiakin päiviä jo tosiaan on. En kuitenkaan haluaisi elää haavemaailmassa loppuelämää.
      Elämä on tässä ja nyt. Onneksi perusasiat elämässä hyvin tällä hetkellä.

    • Anonyymi

      Kannattaa käydä vaikka psykologin puheilla, jos tuntuu, että ajatukset on loputtomiin jumissa samassa asiassa, eikä millään pääse eteenpäin.

      • Anonyymi

        Varmasti ihan hyödyllistä kenelle tahansa, mutta on kyllä ihan tervettä, että isoista tunteista toipuminen kestää kauan. Se ei ole tervettä ja vaatii hoitoa, jollei kykene tunnekonsistenssiin.


    • Anonyymi

      Aina on ihmissuhteissa riskinsä. Ottaako kiinnostus tuulta purjeisiin vai tuleeko tyyntä. Siltikin se riski on ottamisen arvoinen. Ei oikein riskittä saa mitään aikaan. Päätös syntyy ajallaan ja niistä tulee seuraamuksia. Yhtä hyvin ne seuraamukset voi olla hyviä, vaan se huonokin vaihtoehto olemassa on.

      • Anonyymi

        Monella tuntuu olevan huonoja kokemuksia, mitä täältä lukenut. Ei rohkaise yrittämään.


    • Anonyymi

      Juuri näin se on. Eri ihmisten tavat käsitellä tunteita myös erilaisia. Varmasti moni ei edes tiedä, että suren tätä yhä. Päällisin puolin kaikki hyvin. En varsinaisesti koe olevani jumissa, koska eteenpäin menty. En tietystikään itke päivittäin ja elän jo kuten ennenkin. Silloin kun jostain tulee mieleen, niin sitten suru taas tulee vieraakseni.

      En koe, että tällä hetkellä keskustelualusta olisi apua. Alkuvaiheessa kävinkin pariin otteeseen, mutta ei enää akuuttia tilannetta. En olisi uskonut, että tilanne päättyy näin.

      Se on elämää, että osa ihmissuhteista päättyy. Osa meistä kokee aiempien asioiden kautta erot haastavammin kuin toiset.

      Jos olisin saanut puhua ja keskustella asiat loppuun. Se olisi auttanut. Siihen ei toinen osapuoli ollut valmis omaa heikkouttaan. Ehkä ei halunnut ottaa vastaan minun tunteita. Halusin itse etäisyyttä ensin. Sitten kun olisin ollut valmis puhumaan, hän ei halunnut. Ja kerran päinvastoinkin.

      En ole hänelle vihainen. Ymmärrän nyt hänen näkökulmaansa.

    • Anonyymi

      Ottaahan ne aikaa nämä asiat, tunne tulee omasta kelpaamattomuudesta tulee pintaan . Mutta kyllä asiat unohtuu ajan myötä ja itsevarmuus tulee vähitellen takaisin.

      Ei ole aina helppoa sekään kun itse jättää ihmisen josta pitää kovasti, mutta kokeneena tietää ettei suhteesta tulisi mitään, sekin on asia joka jättää arvet kun on otettava päätös jota ei haluaisi ottaa, samalla kun järki sanoo että ero on ainut ratkaisu.

      • Anonyymi

        Kyllä, varmasti ja sinänsä aina parempi että alkuvaiheessa kuin pidemmän ajan päästä. Kuitenkin näistä olisi reilua puhua kasvotusten ja mahdollisimman kauniisti. Se loukkasin itseäni, että tilanne oli pitkään epäselvä enkä ollut edes sen arvoinen, että asioista olisi voinut puhua livenä. Viestien avulla tulee väärinkäsityksiä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      91
      6510
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      25
      2624
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      32
      2200
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      74
      1876
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1661
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      6
      1447
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1357
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1341
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1279
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1233
    Aihe