Onko normaalia, että minuun sattuu vieläkin viime kesän tapahtumat? Tutustuminen, ihastuminen ja hylätyksi tuleminen, koska en ollutkaan sellainen riittävästi ja tarpeeksi.
Minua kohtaan ei lopulta ollutkaan riittävästi oikeita tunteita, kun opimme tuntemaan toisemme. Jos mietin tuota tapahtumaa minua alkaa itkettää vieläkin. Jotain traumaattista se aktivoi minussa. En edes koskaan päässyt puhumaan asioita loppuun. Olisin sen mielestäni ansainnut, vaikka se ei olisi tilannetta korjannut.
Olen toki elänyt eteenpäin ja olen onnellinen nykyisin. Se ei vaivaa minua päivittäin, olen käynyt treffeillä jne. Silti jos mietin tuota kokemusta, minulle tulee ihan kauhea olo.
Ikävä ja minuun sattuu vieläkin
Anonyymi-ap
28
1012
Vastaukset
- Anonyymi
Ihan normaalia. Siitähän on tosi lyhyt aika. Tunneasioissa voi mennä vuosia, että pääsee yli. Melkein pahinta on, jos ole mahdollisuutta puhua asiaa selväksi. Juttu jää jotenkin auki ja päälle. Pitäisi saada päätepiste, mutta se ei ole aina helppoa. Kaikki eivät koe sellaiseen tarvetta. Jotkut myös elävät niin, ettei mitään suhdetta ja välejä ikinä kunnolla määritellä ja ollaan aina jossain välivaiheessa. Itselle ihan vieras toimintatapa.
- Anonyymi
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17830255j
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
mä taas en todellakaan ole pystynyt käymään treffeillä. ja mull tästä tapahtuneesta jo pari vuotta.
kaikki seurustelu yms ja kumppanijutut ei todellakaan kiinnost. haluan olla yksin jos en hänelle ollut se oikea - Anonyymi
Mä taas olin syvästi rakastunut yhteen naiseen vuosia, mutta sitten se nainen oli mulle niin ilkeä ja julma, että rakkaus katosi kuin veitsellä leikaten. Tilalle tuli viha ja halveksunta. Normaalissa kanssakäymisessä se tunne olisi kestänyt varmaan loppuelämän. Suuret tunteet ei kuole itsestään, ne on tosi sitkeässä. Sullakin voi mennä pitkään, että pääset irti surusta. Yritä tehdä muita asioita, tapaa kavereita, keskity töihin tai opiskeluun. Harrasta, ulkoile. Lue ja käy leffoissa. Tee noita vaikka on paha mieli eikä jaksaisi. Älä hautaudu kotiin yksiksesi. Tsemppiä siihen, joskus tulee aika jolloin tuntuu paremmalta!
- Anonyymi
Mikä siihen tuli? Ajauduitteko riitoihin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä siihen tuli? Ajauduitteko riitoihin
Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.
Kuulostaa aika hurjalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa aika hurjalta.
No sitähän se onkin, ei mitään normisettiä. Yleensä ihminen ei toimi noin, vaikka vihaisikin jotakuta. Itse ainakin pidän vain etäisyyttä. Ei tulisi mieleenkään alkaa kiusaamaan ketään. Vastenmielistä. En tiedä mikä mättää, veikkaan narsismia. Sinänsä samantekevää mulle, jokainen syyntakeellinen vastaa joka tapauksessa omasta käytöksestään. Ei onneksi jouduta enää tekemisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.
Eikös tuo ole tyypillistä narsistista vallankäyttöä, että ensin suhteen alussa ollaan ihania kuin enkelit ja nostetaan toinen jalustalle, ja sitten kun suhde on vakiintunut, niin napataan kertarysäyksellä se jalusta pois, jolloin alkaa puolison alistaminen ja kontrollointi. Hyvä että pääsit eroon tuosta suhteesta. Ymmärrän, että toipuminen kestää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös tuo ole tyypillistä narsistista vallankäyttöä, että ensin suhteen alussa ollaan ihania kuin enkelit ja nostetaan toinen jalustalle, ja sitten kun suhde on vakiintunut, niin napataan kertarysäyksellä se jalusta pois, jolloin alkaa puolison alistaminen ja kontrollointi. Hyvä että pääsit eroon tuosta suhteesta. Ymmärrän, että toipuminen kestää.
Ei oltu parisuhteessa. Tämä nainen käyttäytyi alussa ihan tavallisen ystävällisesti, ei mitenkään yliampuvasti. Loppu oli kyllä kuin narsistin käsikirjasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei oltu parisuhteessa. Tämä nainen käyttäytyi alussa ihan tavallisen ystävällisesti, ei mitenkään yliampuvasti. Loppu oli kyllä kuin narsistin käsikirjasta.
Nyt taisin tippua kärryiltä. Syvästi rakastunut, mutta ei suhteessa…?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt taisin tippua kärryiltä. Syvästi rakastunut, mutta ei suhteessa…?
En kerro tässä enempää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kerro tässä enempää.
Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän
Mä ajattelen, ettei toista voi ilman pitkää parisuhdetta tuntea niin hyvin, että vois sanoa rakastavansa syvästi, mutta näköjään ihmiset määrittelee tunteitaan vähän eri kriteerein
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ajauduttu. Meidän välit oli aina ystävälliset. Mulla ei ole aavistustakaan miksi se alkoi yhtäkkiä ilkeäksi. En keksi muuta selitystä kuin, että vihaa mua jostain itse keksimästään syystä. Mikään muu ei voi aiheuttaa sellaista sadistista kiusaamista. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan mitään vastaavaa. Hulluinta tässä on, että kuvittelin positiivisten tunteiden olevan molemminpuolisia. Viha tuli täytenä yllätyksenä.
Ihan kauhee tilanne, voin kuvitella miltä susta tuntuu jos tunteet ovat olleet syvät.
Voiko tos olla mitenkään kyse jostain väärinkäsityksestä? Kerrot että ajattelit tuntemusten olleen molemminpuolisia, kunnes hän yhtäkkiä muuttu vihamieliseksi.
Siis sellaisesta väärinkäsityksestä et hän on voinut tulkita ettet enää pidä hänestä tai pidät etäisyyttä tms. mikä vois hänestä tuntua satuttavalta jos hänelläkin ollut tunteita sua kohtaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksei voisi olla syvästi rakastunut mutta ei suhteessa? Ymmärrän
Näinpä. Ei liity siihen ollaanko suhteessa vai ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan kauhee tilanne, voin kuvitella miltä susta tuntuu jos tunteet ovat olleet syvät.
Voiko tos olla mitenkään kyse jostain väärinkäsityksestä? Kerrot että ajattelit tuntemusten olleen molemminpuolisia, kunnes hän yhtäkkiä muuttu vihamieliseksi.
Siis sellaisesta väärinkäsityksestä et hän on voinut tulkita ettet enää pidä hänestä tai pidät etäisyyttä tms. mikä vois hänestä tuntua satuttavalta jos hänelläkin ollut tunteita sua kohtaan?Joo olihan se ihan hirveää.
Tässä ei ole mitään väärinkäsitystä. Asia on täysin selvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä ajattelen, ettei toista voi ilman pitkää parisuhdetta tuntea niin hyvin, että vois sanoa rakastavansa syvästi, mutta näköjään ihmiset määrittelee tunteitaan vähän eri kriteerein
Me emme olisi suhteeseen ryhtyneetkään ilman tunteita. Molemmilla riittävästi kokemusta latteista suhteista. Turha odottaa, että tunteita kehittyisi ajan kanssa. Vuodet kuluu ja suhde senkun lässähtää entistä pahemmin. Rakkaus tulee alussa, jos on tullakseen. Muutaman kuukauden tapailu kertoo missä mennään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Me emme olisi suhteeseen ryhtyneetkään ilman tunteita. Molemmilla riittävästi kokemusta latteista suhteista. Turha odottaa, että tunteita kehittyisi ajan kanssa. Vuodet kuluu ja suhde senkun lässähtää entistä pahemmin. Rakkaus tulee alussa, jos on tullakseen. Muutaman kuukauden tapailu kertoo missä mennään.
Mä en kanssa ymmärrä miten joku liittää rakastamisen vain pitkään parisuhteeseen. Rakastaminenhan alkaa jo paljon aikaisemmin ja siksi niitä suhteita sitten syntyy. Mistä suhde muka alkaa ellei tunteista.
t. Ilkeästä naisesta kirjoittanut - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä en kanssa ymmärrä miten joku liittää rakastamisen vain pitkään parisuhteeseen. Rakastaminenhan alkaa jo paljon aikaisemmin ja siksi niitä suhteita sitten syntyy. Mistä suhde muka alkaa ellei tunteista.
t. Ilkeästä naisesta kirjoittanutSamaa mieltä täällä. En pidä tapana ottaa jotain satunnaista hahmoa ja pungertaa siitä suhdetta väkisin. Tunteet näkyy aika alussa, sama alkaako pelikaveruudesta, opiskelukaveruudesta, työkaveruudesta, kaveruudesta muuten vaan jne. Tietää varmasti jos on hengailtu yksissä jonkun aikaa. Tai ehkä joillain on niin hidas tunne-elämä, ettei sytytä ennen kuin vuosien päästä.
- Anonyymi
Kiitos! Onneksi itsellä on harrastus, joka pitää menossa minut sitä kautta. Mitä enemmän yritän unohtaa, sitä enemmän on mielenkiintoinen. Onneksi parempiakin päiviä jo tosiaan on. En kuitenkaan haluaisi elää haavemaailmassa loppuelämää.
Elämä on tässä ja nyt. Onneksi perusasiat elämässä hyvin tällä hetkellä. - Anonyymi
Kannattaa käydä vaikka psykologin puheilla, jos tuntuu, että ajatukset on loputtomiin jumissa samassa asiassa, eikä millään pääse eteenpäin.
- Anonyymi
Varmasti ihan hyödyllistä kenelle tahansa, mutta on kyllä ihan tervettä, että isoista tunteista toipuminen kestää kauan. Se ei ole tervettä ja vaatii hoitoa, jollei kykene tunnekonsistenssiin.
- Anonyymi
Aina on ihmissuhteissa riskinsä. Ottaako kiinnostus tuulta purjeisiin vai tuleeko tyyntä. Siltikin se riski on ottamisen arvoinen. Ei oikein riskittä saa mitään aikaan. Päätös syntyy ajallaan ja niistä tulee seuraamuksia. Yhtä hyvin ne seuraamukset voi olla hyviä, vaan se huonokin vaihtoehto olemassa on.
- Anonyymi
Monella tuntuu olevan huonoja kokemuksia, mitä täältä lukenut. Ei rohkaise yrittämään.
- Anonyymi
Juuri näin se on. Eri ihmisten tavat käsitellä tunteita myös erilaisia. Varmasti moni ei edes tiedä, että suren tätä yhä. Päällisin puolin kaikki hyvin. En varsinaisesti koe olevani jumissa, koska eteenpäin menty. En tietystikään itke päivittäin ja elän jo kuten ennenkin. Silloin kun jostain tulee mieleen, niin sitten suru taas tulee vieraakseni.
En koe, että tällä hetkellä keskustelualusta olisi apua. Alkuvaiheessa kävinkin pariin otteeseen, mutta ei enää akuuttia tilannetta. En olisi uskonut, että tilanne päättyy näin.
Se on elämää, että osa ihmissuhteista päättyy. Osa meistä kokee aiempien asioiden kautta erot haastavammin kuin toiset.
Jos olisin saanut puhua ja keskustella asiat loppuun. Se olisi auttanut. Siihen ei toinen osapuoli ollut valmis omaa heikkouttaan. Ehkä ei halunnut ottaa vastaan minun tunteita. Halusin itse etäisyyttä ensin. Sitten kun olisin ollut valmis puhumaan, hän ei halunnut. Ja kerran päinvastoinkin.
En ole hänelle vihainen. Ymmärrän nyt hänen näkökulmaansa. - Anonyymi
Ottaahan ne aikaa nämä asiat, tunne tulee omasta kelpaamattomuudesta tulee pintaan . Mutta kyllä asiat unohtuu ajan myötä ja itsevarmuus tulee vähitellen takaisin.
Ei ole aina helppoa sekään kun itse jättää ihmisen josta pitää kovasti, mutta kokeneena tietää ettei suhteesta tulisi mitään, sekin on asia joka jättää arvet kun on otettava päätös jota ei haluaisi ottaa, samalla kun järki sanoo että ero on ainut ratkaisu.- Anonyymi
Kyllä, varmasti ja sinänsä aina parempi että alkuvaiheessa kuin pidemmän ajan päästä. Kuitenkin näistä olisi reilua puhua kasvotusten ja mahdollisimman kauniisti. Se loukkasin itseäni, että tilanne oli pitkään epäselvä enkä ollut edes sen arvoinen, että asioista olisi voinut puhua livenä. Viestien avulla tulee väärinkäsityksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873217
- 622917
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322435- 802273
- 742179
- 952026
- 121616
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan191593Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301440Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j321423