Mä en kestä itteeni. EnEnEnEN. "#¤(&/=(!/ Mä en haluu tulla mikskään **** lesboksi. Kertokaaa, miten selviin tästä!!! HAluun olla tavallinen.
EN ALA LESBOKSI!!!!
paskapaska
204705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mikä on se sosiaalinen status, jota kaikki niin epätoivoisesti tavoittelevat, tai sitten ei ;normaalius?
Tunne sydämelläsi,älä toisten totuuksilla ja löydä sisäinen tasapainosi.
Mitä,
on olla tavallinen?
olla tavallinen ihminen, enkä pikkukylän ihmetelty ja juoruiltu tapaus. mä haluun oman perheen ja lapsia. mä en halua seurustella naisen kanssa. mä en haluu elää...
lesbous on normaalia, ihmiset jotka eivät sitä hyväksy eivät minun mielestäni ole hyviä ihmisiä tai normaaleja. se on luonnollinen asia.
eläinkunnassakin on homoseksuaalisuutta, se on luonnollista jestas sentään.
mieti ihan ite, ootko oikeasti ahdistunut kun pelkäät itseäsi vai pelkäätkö mitä muut ihmiset lesboilustasi sanovat.
olet? Perheen ja lapsia voit hankkia naisenkin kanssa. Ja jos sua etoo naiset niin oletko edes lesbo? Jos sitä elää muiden oletusten mukaan tuskin elämä siellä pikkukylässä miehen ja kuuden lapsen kanssa onnelliseksi tulisi.
kasvoin juuri sellaisessa pikkutuppukylässä missä ei koskaan oltu edes nähty lepakkoa (noin muuten kuin sitä siivekästä)ja hengissä olen vieläkin.
Tiesin nuorrna jotenkin jo mikä olin mutta minä odotin vaan että se menisi ohi,ja en vaan ollut löytänyt sitä oikeaa miestä itselleni.....
Monet itsepohdiskelut ja sydänsuru (sitä voi siis rakastuakin) itkut olen nyt vuosien myötä käynyt läpi.
En voi väittää etteikö olisi helpompaa elää kuten kaikki muutkin ne jotka joskus tunsi, mutta kuitenkin, jokainen löytää sen oman tien jolla tapaa elää niin onnellisena kuin mahdollista erehdysten ja oppimisien kautta.
Ei perhe käsityksen tarvitse olla juuri se "normaali" se on juuri sellainen kuin kumppanin kanssa haluaa ja lapsiakin voi olla.
Kun kyse ei ole mistään "alkamisesta"... Voithan aina haudata tunteesi ja alkaa elää "normaalisti", mutta varo vaan joskus asia nousee uudestaan pinnalle. Ja jos siihen on jo hankittu lapsia ja juntti ukko niin asia mutkistuu huomattavasti.. Kannattaa siis ajatella ennen kuin toimii..
Selviämiskeinona on vain se itsensä tutkiskelu, hyvä itsetunto ja se että olet sinut itsesi kanssa. Mielestäni sinun ei kannata ajatella mitä ulkopuoliset puhuu, kun tiedät itse mikä olet ei sillä ole väliä. Jos he eivät sinua hyväksy he eivät ole silloin sinun arvoisiasi varmasti joku hyväksyy sinut sellaisena kuin olet..
Kannattaisi muutenkin kääntää koko juttu voimavaraksi ja positiiviseksi, eikä murehtia niitä haittapuolia..
...kaatuu, niitä nousemaan en saa-tunne on jokseenkin tuttu varmasti monelle meikäläiselle. Jotkut huomaavat suuntautumisensa nuorempana toiset taas myöhemmin...ja se että sen huomaa ei välttämättä ole helppo asia. "Normaalina" eläminenhän on vielä ainakin tässä maailman ajassa helpompaa, sillä vallitseehan yhteiskunnassa vahva hetero-oletus....ja sehän on todella ahdistavaa kuten kaikki me homppelit tiedämme:-)
Asian kanssa vaan täytyy oppia elämään. Ei "erilaisuuteensa" sopeutuminen usein sujukaan kivuttomasti...se tuottaa tuskaa kuten yleensä muutkin muutokset elämässä. Tutusta ja turvallisesta ei vaan haluaisi päästää irti. Lapsia voi tosiaankin hankkia myös naisen kanssa eläessä. Tällöin tietysti voi joutua ottamaan vastaan joidenkin elämästä kaikentietävien viisaiden moralisointia, mutta so what...mitä ne meidän elämästä tietää. Ne ovat pikkusieluja joiden mielestä vain heidän oma elämäntyyli on ainoa oikea.
Suosittelen sinua tutkiskelemaan itseäsi. Älä kiirehdi päätöksissäsi, koska olet epävarma. Toivon että et ala heteroksi vain muiden mielipiteiden painostuksesta, mutta jos löydät elämäsi prinssin niin toivotan onnea matkaan. Pääasia että olet onnellinen. Elä itsellesi, älä muiden odotuksille.
Laske kymmeneen ja koita rauhoittua. Anna itsellesi aikaa. Ei se suinkaan ole kaikille helppoa kohdata totuutta itsestään, kun ympäristö on koko ajan syöttänyt normeja ja rajoja joiden sisään pitäisi sopia, jotta olisi hyväksyttävä. Nämä nk. normaalit ihmiset eivät tajua, ettei normaaliutta voi valita, eikä kaikkien osa ole kasvaa osaksi kasvotonta enemmistöä. On totta että enemmistö voi olla mieletön kanalauma, joka nokkii innolla kaikkia vähänkin erilaisia. Mutta se tarkoittaa myös, että "normaaleihin" kuuluminen tarkoittaa, että sinunkin pitäisi kotkottaa ja nokkia niiden toisten kanojen mukana.
Se vie oman aikansa, mutta ennen pitkää tosiasiat oppii yleensä hyväksymään. En väitä että se olisi helppoa, mutta se on mielenterveyden kannalta käytännössä välttämätöntä. Ja kun hyväksyy itsensä, on muidenkin helpompi hyväksyä sinut. Minä tunnen monia onnellisia lesbopariskuntia, joista osalla on lapsiakin. Kaikki ovat oikeastaan kaikissa muissa suhteissa hyvin tavallisia ihmisiä joita ympäristökään ei kovin outoina lintuina pidä. Jos asut suvaitsemattomalla alueella, paikkakunnan vaihtaminen auttaa asiaa. On totta että vähemmistöön kuuluminen vaikeuttaa jonkin verran elämää ja vie tiettyjä normiväestön itsestäänselvyyksinä pitämiä mahdollisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei vähemmistöön kuuluva voisi olla onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Mahdoton ja tuhoontuomittu normaaliuden tavoittelu sitä kuitenkin melko varmasti tietää.
Mieti asioita rauhassa. Älä tee mitään hätiköityä. Jos olet nyt pahimmassa paniikkivaiheessa, miltä vähän vaikuttaa, on parasta että annat asian hautua vaikkapa vuoden ajan. Voi olla niinkin että lopulta huomaat olevasi bi (kuten suunnilleen puolet kaikista "normaaleista" on, ne eivät sitä vain mainosta koska haluavat olla "normaaleja"), tai sitten jossain vaiheessa huomaat ettei lesbous tarkoita sitä että olisi joku spitaalinen tai murhaaja.
Todella hyviä vastauksia. Mäkin aloin luettuani vastauksianne, hyväksymään kohtaamani oman idetiteettini. Miten tämä identiteetti voikin asustella näinkin kauan piilossa...Kunnes yht´ äkkiä huomaa olevansa täysin rakastunut samaan sukupuoleen. Rakastuminen on ihaninta kahden naisen välillä, mitä voi vaan olla olemassa! Olen niin onnellinen ja hunajassa että voihan pöh!
**On totta että vähemmistöön kuuluminen vaikeuttaa jonkin verran elämää ja vie tiettyjä normiväestön itsestäänselvyyksinä pitämiä mahdollisuuksia.**
Voisitteko kertoa ym. asioista lisää? Mitä asioita voi odottaa?
olen itse huomannut. Raskaaksi ei tule rakastelun myötä, tietyn ajattelumallin ihmiset puhuu rakkaastasi tyyliin "se sun kaveri", joskus joutuu hiukan katsomaan missä suudelman suikkasee murulle, tietyissä ravintoloissa ei ole toivottavaa henkilökunnan mukaan näyttää tunteitaan esim suudella. Pieniä asioita joihin joko tottuu tai niistä ei välitä.
Pääsääntö kai on se että mitä paremmin on sinut itsensä kanssa, sen vähemmän kolauttaa jos sanomisia tulee.
Hei, lesbona on oikein ihanaa. Turha sitä on stressata.
Sä taidat olla tosi nuori tai ihan hukassa iteltäs, koska kirjotat noin epätoivosesti. Hello;-) Kyllä elämä ravistelee sut hereille. Ja sit sun on aika olla se "mikä" sä aidosti oot. Joten. TSEMPPIVÄ!!!
Ota vaan ihan rauhallisesti =) Ei siitä lesboudesta mitään kamalaa seuraa, harva loppujen lopuksi jaksaa kiinnostua niin paljon toisten asioista. Ja vaikka jaksaisikin, mitäs siinä? Ei ainakaan sula harmaaseen massaan.
Sinuna hengittäisin rauhallisesti enkä tekisi mitään hätiköityä. Ja jos satut olemaan ihastunut/suhteessa, niin nauti ihan täysillä!
Levollista kesää sinulle!
Älä pieni raukka ota sitä noin:( tee itsesi onnelliseksi ja näe ne kauniit asiat, älä rumia... Mut sai melkein surulliseksi, kuinka peläten ja vihaten ja hämmentyneenä(?) näytit suhtautuvan itsessäsi havaitsemaasi piirteeseen... mitä mä ite pidän kauniina.
hyviä ajatuksia sulle!
Kiitoksia viesteistä. NIissä oli ajateltavaa. Haluaisin kuitenkin vielä tutustua asiaan eli voisitteko neuvoa mistä saisi tietoa. Ja sit haluaisin lukea jotain hyviä kirjoja aiheesta... Olisko teillä vinkkejä..?
www.seta.fi
yksi hyvä kirja on kaapista ulos. en muista kirjoittajaa, mutta löytyy varmasti kirjastosta tuolla nimellä.
Marja-Leena Parkkinen on kirjoittanut kaapista ulos kirjan.
paljon peilattavaa itseesi muiden ihmisten tarinoista..ja hienoa että tutkiskelet asioita,
silti sinun tarinasi ..sinä..olet se joka viet niitä askeleita eteenpäin polullasi
kuuntele sydäntäsi..kuuntele sinua..vastaus on niin lähellä..
Kirjan nimi on siis Ulos kaapista, ei Kaapista ulos. Hyvä kirja on myös Rakkauden monet kasvot. Ja vuokraamosta tai kriajstosta voi etsiskellä leffoja If These Walls Could Talk (Hiljaiset seinät). Niissä on sitä ihka oikeaa lepakon elämää ja arkea eri-ikäisten lepakoiden näkökulmista. Lämminhenkisiä, elämänmakuisia leffoja ja enimmäkseen lepakoiden tekemiä ja näyttelemiäkin. Katso ne, niin näet, etteivät lepakot ole mitään mörköjä ja että lepakkona voi elää aivan normaalia, rakkaudentäyteistä elämää. Ja eihän siihen lastentekoonkaan aviomiestä tai poikakveria tarvita... Nimim. perhe suunnitelmissa.