Voiko poliisi kirjoittaa rikesakon ylinopeudesta, ollessaan siviiliautolla (ilman tutkaa) yksin liikenteessä, sakotus perusteena oman auton mittarinäyttö?
Sakotuskäytäntö
lane
342373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kyllä voi sakottaa. Siviilipoliiseja on ihan tarkoituksellakin liikenteessä valvomassa turvallisuuttamme. Etkö tiennyt??
Käsittääkseni poliisin pitää pystyä todistamaan tapahtunut rike.
Poliisin oman auton mittarin perusteella annetussa sakossa on käsittääkseni useampiakin näyttöongelmia:
- Autolla ei pysty seuraamaan toista ajamalla tarkalleen samaa nopeutta. (virhemarginaali?? 5%? 10%? 15%?)
- Näyttääkö tuo poliisin siviiliauton mittari varmasti oikein. (virhemarginaali?)
- Nopeuden ylityksestä ei jäänyt mitään näyttöä. Vain _yhden_ poliisiin hetkellinen näköhavainto. Jos asia menee oikeuteen. miten rike todistetaan. Onko poliisin sana voimakkaampi kuin autoilijan sana?
- Yhden poliisin sana ei taida riittää.
Esimerkki elävästä elämästä: Ajoin tutkaan ylinopeudella (valvontakamera). Kotiin tuli sakkolappu, jossa oli tutkan tyyppi, mitattu nopeus (62 kmh), ja imoitettiin että tämän tyyppisellä nopeuden mittauksella virhe on enimillään 3 kmh. Sakko tuli nopeudesta 59 kmh (rajoitus oli 50 kmh).
Minusta nopeudenvalvonta on tärkeätä, ja sakkonikin tuli aiheesta. Silti sakkoja ei anneta mu-tu periaatteella, vaan kyllä siinä tarvitaan vankka näyttö. Paitsi jossakin Venäjällä, jossa miliisi voi määrätä sakon pelkän silmämääräisen arvion perusteella.
Minulle on tullut sakko kun yöllä ajoin punaisten valojen läpi. Ainoa muu liikkeellä - usean kilometrin säteellä - oleva auto sattui olemaan siviiliautolla ajava poliisi. Eihän siihen mitään mahda, mutta mielestäni kyseisessä tilanteessa olisi vaikkapa huomautus riittänyt. Olen saanut joskus kertaalleen ylinopeussakonkin, se tuli aivan aiheesta kun kaahasin ylinopeutta renkaat ulvoen kurvissa.
Turha kai sitä poliisin silmäarviota alkaa arvostelemaan, vaikka saisi minun puolestani olla autoissa kamerat päällä mahdollisia erimielisyyksiä yms. varten.
Ei yksittäinen poliisi sakota varsinkaan vapaa-aikanaan. Kyllä jää noilla eväillä toteennäyttämättä koko nopeuden ylitys. Poliisi voi tulla "räpättämään", mutta sitäkään ei kannata paljon kuunnella.
Juuri jokinaika sitten oli lehdissä uutinen, kun siviilipukuinen yksittäinen poliisi oli ruvennut moittimaan jotakin autoilijaa, poliisin pinna pikkuisen kiristyi ja äityi siinä kiukussaan haukkumaan autoilijaa idiootiksi tai joksikin muuksi alentavalla nimityksellä. Lopputuloksena poliisi sai sakot herjaamisesta ja toiselle autoilijalle ei tullut mitään rangaistuksia, kun kun ei voitu näyttää toteen mitään rikkomusta. Onneksi haukutun autossa oli jäävi todistaja herjaamiselle.
Selvyyden vuoksi: kannatan nopeuden valvontaa ja mieluumin avointa sellaista. Itse sain viimeeksi kirjallisen huomautuksen ja se tehosi paremmin kuin pieni sakko. Nopeusrajoituksia saisi mielestäni hieman nostaa, koska 80 km/h on melkoisen mahdoton ajaa nykyisillä autoilla, jos ei ole vakionopeuden säädintä. Kaasua ei saa painaa juuri lainkaan.
"...koska 80 km/h on melkoisen mahdoton ajaa nykyisillä autoilla, jos ei ole vakionopeuden säädintä. Kaasua ei saa painaa juuri lainkaan."
Mietipä, mikä bensansäästö sinua odottaa, kun ei kaasua tarvitse painaa juuri ollenkaan, kuten totesit. Siispä 80 km/t nopeusrajoitus kunniaan, ainakin kaikille niille, jotka jaksaa itkeä korkeista bensahinnoista.!
Ajetaan vain 40 km/h, niin säästyy vielä enemmän.
Minä ajattelen kuitenkin sitä, että mikä on järkevää ja millä kannattaa säästää muutama sentti. Moottorit on tehty paljon korkeammille kierrosluvuille, kuin mitä alhaiset nopeudet edellyttävät. On myös tosiasia, että hitaalla nopeudella keskikulutus alkaakin kasvamaan, joten säästöistä ei ole kyse.
Nopeuksien pudottaminen varmasti pienentää kolarimääriä ja niiden vahinkoja, eli pitäisikö nopeudet laskea peräti 10 km/h?
Mielestäni omalla autollani 80 km/h on turhan alhainen nopeus - riippuu tietenkin monista olosuhteista, mutta yleensä kuitenkin.
Jos joku haluaa ajaa hitaammin, niin ajakoon.
Liikenteessä kuolee vuosittain noin 400 - 500 henkeä, mikä on tietenkin paljon. Jos muihin asioihin, joissa kulee jopa moninkertaisesti tuo määrä, kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota, kuin liikenteeseen, vähenisi turhat kuolemat tässä maassa useilla tuhansilla. Tällä tarkoitan esim itsemurhia (n. 1500 kpl/v), osittain itseaiheutetut syövät (tupakka ja alkoholi), huumeikuolemat sekä huumeiden käytön lieveilmiöt jne..
Liikennettä on vaan niin paljon helpompi seurata ja vaikkapa mitata nopeuksia. Politiikot eivät halua taistella niitä asioita vastaan, joista eivät voi osoittaa suoraan itselleen "Glooriaa" eli kunniaa. Poliisien on helpompi sakottaa liikenteessaä, kuin koittaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaikkapa huumerintamalla.
Siis - turhista kuolemista tässä maassa liikenne vaatii vain kovin pienen osan, mutta siitä puhutaan suurimmalla äänellä.
Nopeuksista sen verran, että ns. alinopeudella ajavat ovat varmasti yhtä suuri riski, kuin ylinopeudella ajavat...
Kunnioitan kyllä kaikin tavoin nopeusrajoituksia, mutta pitkillä matkoilla nopeus valitettavasti tuppaa nousemaan helpolla tuonn 90 kmh - 100 km/h ja silloin pitää aina välillä pudottaa nopeutta tietoisesti.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että 80 km/h on hieman liian vähän talvellakin täysin kuivilla teillä. Onneksi tuolla Pohjanmaalla on monessa paikassa talvellakin tuo 100 km/h ja 80 km/h alkaa 3-tiellä vasta saavuttaessa Pirkanmaalle.
Ei tuo nopeuden pudottaminen mitää suuria säästöjä tuo. Monikertaisesti säästöjä tulee jättämällä turhat ajot pois. Nopeudella säästäminen on lillukanvarsissa pyörimistä, kun voisi kerätä tukkeja metsästä!
Liikennekuolemia on suomessa vuosittain "vain" 400-500 juuri nopeusrajoitusten, turvavöiden jne. ansiosta. Ennen näitä kuolemia oli paljon enemmän, vaikka liikenne oli minimaalista nykyiseen nähden. Ja kuten sanoit, liikennettä on helppo valvoa. Pienillä resurssiuhrauksilla saadaan siis suuri hyöty. Vaikkapa itsemurhien estäminen on paljon vaikeampaa ja kalliimpaa. Eikö siis kannata suunnata voimavarat sinne, missä niistä on eniten hyötyä?
Liikennekuolemien vähentymiseen on vaikuttanut varmaankin eniten autojen muuttuminen turvallisemmiksi (turvavyöt, jarrut parantuneet, kori turvallisempi jne.) Myös autoilijoiden asenteet ovat parantuneet huomattavasti. Toisaalta myös välinpitämättömyys on lisääntynyt (ajetaan huumeiden vaikutuksena alaisena, juovuksissa, lääkkeitä nauttineena jne.)
Myös tiestö on parantunut jonkin verran aiemmasta eli mm. tasoristeyksien määrä on vähentynyt.
Liikennekuolemista on melkoinen osa todistettavasti juuri itsemurhia ja siinä menee muutama sivullinen uhri saman tien.
Oli ehkä vääriin kirjoittaa tuo sana VAIN tuohon aiemmin, mutta tarkoitin sanan vertaukseksi noihin muihin kuolemissyihin.
Kuten kaikki tietää, niin nopeuksien alentaminen vaikuttaa kolarimääriin – se on selvä, mutta minkä verran, jää varmasti monien tulkintojen varaan. Jalankulkijoitakin kuolee eniten juuri suojateillä, mutta sehän on selväkin, sillä tilastollisesti jalankulkijan ja autoilijan reitit kohtaavat useimmin suojatiellä. Ei siis kuitenkaan kannata kieltää suojateillä kävelyä. Jos nopeuden alentaminen vähentää onnettomuuksia, niin liene viisainta alentaa nopeudet nollaan, jolloin myös lähes kaikki liikennekuolemat alentuvat nollaan. Onko tämä sitten tarkoituksen mukaista, niin siitä voidaan olla montaa mieltä.
Mielestäni kannattaa panostaa myös niihin vaikeasti hoidettaviin asioihin eli itsemurhien ehkäisyyn, huumeiden ehkäisyyn, väkivaltaisuuden ehkäisyyn jne,. Jos itsemurhamäärää saadaan vähennettyä 1/3, niin silloin säästyy noin 500 henkeä vuodessa. Sama ihmishenkien säästö liikennekuolemissa edellyttäisi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien vähentämistä 100 %:lla ja se saavutetaan vain kieltämällä liikennöinti kokonaan.
Varsinaisessa alkuperäisessä viestissä JOO ilmoitti, että ei halua käyttää turvavyötä, Juuri nuo asennevikaiset henkilöt ovat niitä, jotka aiheuttavat liikenneonnettomuuksia ja -kuolemia. He eivät välitä nykyisistä nopeusrajoituksista tuon taivaallista, he eivät hallitse itseään eikä autoaan. He eivät ylipäätään välitä liikennesäännöistä, joten nytkin tapahtuvista onnettomuuksista suuri osa johtuu juuri siitä, että ei välitetä määräyksistä. Näin ollen onkin hieman kyseenalaista asettaa tiukkoja määräyksiä, koska ne jotka eivät osaa ajaa eivät myöskään välitä määräyksistä ja ne jotka hallitsevat ajamisen, voisivat varmaan ajaa turvallisesti hieman suuremmillakin nopeuksilla. Kysymys on pitkälti vastuuntunnosta liikenteessä.
Poliisin ajoneuvot menevät poliisin tekniikkakeskukseen varusteltaviksi ennen käyttöönottoa. Tällöin myös niiden nopeusmittarin näytön oikeellisuus testataan. Tällöin mittari joko kalibroidaan tutkan avulla tai autoon laitetaan mittariston yhteyteen taulukko jossa on kaksi saraketta: mittarilukema/todellinen nopeus. Tämän perusteella poliisi voi oman autonsa mittarilukeman perusteella antaa sakon. Poliisin toimivallan kannalta ei ole mitään merkitystä sillä onko paikalla yksi vai kaksi poliisia (prätkäpoliiseita on usein yksi). Mikäli vastustat saamaasi rankkaria ja juttu menee käräjäoikeuteen, tämä poliisi voidaan kuulla oikeudessa todistajana valan alaisuudessa ja jos hän tällöin sanoo että kovaa ajoit, niin minkäs teet...
"Mikäli vastustat saamaasi rankkaria ja juttu menee käräjäoikeuteen, tämä poliisi voidaan kuulla oikeudessa todistajana valan alaisuudessa ja jos hän tällöin sanoo että kovaa ajoit, niin minkäs teet..."
Kiistät jyrkästi ja väität, että poliisi on erehtynyt ja katsonut mittarilukeman virheellisesti 10km/h liian korkeaksi. - Ja ajat jatkossa hiljempaa.
On sattunut muutamia tapauksia poliisien kanssa, joista ei ole tullut sakkoa:
1. joskus kevarilla lähdin liikennevaloista ohitin edellä ajavan auton kiihdytin sen minkä nyt kevari ´kulkee ehkä loppunopeus oli 110-120 km/h 50km/h rajoitus alueella. eikös tämä ohitettu ollut poliisi. Pysäytti sitten. kysyi rekisteriotetta ja ajokorttia. sanoin että en viittinyt ottaa mukaan kun olen rannalle menossa. Tarkisti sitten keskuksesta että kuka olen ja antoi varoituksen. (Oli nääs itsekseen)
2. Ajelin 80 alueella ruuhkan poikasessa. 2 kaistella tiellä. oli hieman kiire, huomasin kyllä että poliisiauto on takan mutta muiden katveessa. Joten kiihdytin sitten n 120 km/h. myöhemmin samalla matkalla pysähdyin tankkaamaan ja siviili poliisi tuli juttelemaan sanoi että "mitattiin sulle keskinopeudeksi relusti toista sataa tossa 80 alueella. Antaa nyt olla kuitenkin" ilmeisesti oli poliisi yksi tai sitten eivät saaneet rekkaria ylös.
3. muutama päivä sitten ajelin satasen alueella n. 120 joka sitten muuttui 80 en huomannut ennen kuin oli rinnalla että polliisihan se siinä. mutta ei pysäyttänyt?
Ymmärtääkseni alkuperäisessä viestissä tarkoitettiin siviiliajalla olevaa poliisia, joka oli omalla siviiliautollaan liikkeellä.
Jos näin oli, niin eipähän helpolla sakkoja tulla esittämään ja läpikään ei mene ilman todistajia.
Kyllä näissä tapauksissa poliisin eväät on vähissä.
Tässä on se rikosprosessuallinen pieni ero, eli todistajalla on esitutkinnassa totuudessapysymisvelvollisuus ja oikeudessa valan nojalla sama velvollisuus kun taas rikoksesta epäillyllä tai tässä tapauksessa ylinopeutta ajaneella ei tällaista velvollisuutta ole eli voit kiistää ja valehdella omassa asiassasi vapaasti, koska Suomessa ei ole tunnustamispakkoa. On siis selvä, että lähtökohta on se että todistaja puhuu totta (kun hänellä on siihen lain mukaan velvollisuus), mutta epäilty/syytetty ei puhu totta eikä hänen odotetakaan niin tekevän, koska muutenhan Suomessa ei tarvittaisi enää poliisia suorittamaan tutkimuksia kun rikokset ratkeaisivat käsiin tunnustuksista...
Yhden poliisimiehen todistus saattaa hyvin riittää todistamaan rikos tapahtuneen. Oikeudessa, jos asia sinne menee, kysellään toki yksityiskohdat, mikä oli tilanne, kuinka kaukana poliisin auto oli syytetystä, mikä oli sää jne.
Eli sakot tulee, mikäli todistajankertomus on riittävän hyvä ja osoittaa rikoksen tapahtuneen.
Ennen muinoin (keskiajalla) vaadittiin kaksi todistajaa itse teossa ennen kuin saattoi tuomita. Nykyisin on voimassa ns. vapaa todistusteoria.
Siksi onkin väitettävä todistajan _erehtyneen_, ei valehtelevan. On tietysti mahdollista, että tuomio tulee siitä huolimatta, mutta varmaa se ei ole. Paljon riippuu siitä, kuinka selkeästi ja uskottavasti todistaja esiintyy. Poliisit tietysti ovat usein kokeneita todistajia ja muutenkin nauttivat tuomioistuimen luottamusta. Sakkojutuissa lisäksi tuomio saatetaan antaa paljon kevyemmin todistein, kuin vaikkapa taposta.
Todistaja ei voi erehtyä. Todistajan on puhuttava vain totta ja vain ne asiat, jotka voi valan velvoittamana esittää. Todistaja ei voi sanoa, että "taisin erehtyä - asia olikin näin...".
Valan velvoittama todistaja puhuu vain totta (ei omia milipiteitään esim.) Väärästä valasta seuraa automaattisesti vankeustuomio. Täsätä syystä oikeus yleensä joutuu uskomaan todistajaa ja "syytetyn" sana jää helpolla toiseksi, koska syytetty saa jopa puhua vähän puppua tai unohtaa asioita sekä myös muistaa vääriin, (mutta oikeutta ei saa tahallisesti johtaa harhaan).
Toinen asia onkin sitten se, että voiko poliisi olla samalla todistajan ja ns. ilmiantajana - mielenkiintoista.
Olet väärässä. Väärä vala on sellainen, että todistaja kertoo asioita _vastoin_parempaa_tietoaan_. Tahaton erehtyminen ei ole rikos. Mikäli se olisi, eivät vankilapaikat Suomessa riittäisi, kun jokaisesta jutusta, jossa todistajanlausunnot ovat ristiriitaisia, tuomittaisiin vankeutta väärästä valasta.
Lisäksi syytetty saa valehdella poliisille sekä tuomioistuimelle niin paljon kuin sielu sietää, eikä siitä rangaista. Muutenhan kävisi aina niin, että jos syytetty kiistäisi syyllisyytensä, ja hänet tuomittaisiin rikoksesta, annettaisiin lisäksi rangaistus "tuomioistuimen harhaanjohtamisesta" ja näinhän ei tietenkään ole.
Älä vaan koskaan ilmoittaudu todistajaksi. Noilla tiedoillasi ja käsityksilläsi sinun voi käydä todella kehnosti.
Todistajalla on lain määräämä velvollisuus puhua vain totta - kyse ei ole paremmansta tai huonommasta tiedosta, vaan ainoastaan todellisesta TIEDOSTA.
Miten todistaja voi erehtyä? Hänhän ketoo vain sen minkä on NÄHNYT, KUULLUT tai muuten saanut tietoonsa.
Todistaja ei voi esittää, että "minusta hän olisi harkinnut puukolla huitaisua", vaan esim. "hänellä oli puukko kädessään, mutta minä en nähnyt hänen lyövän sillä".
Koitahan oikeudessa ruveta selittämään, mitä sinun mielestäsi olisi voinut tapahtua ja mihin tapahtumat olisivat johtaneet.
Minulta on kerran oikeudessa kysytty, oliko NN:llä tarkoitus vahingoittaa uhria? Vastasin, että "minä en voi tietää, mikä syytetyn tarkotus oli, mutta näin hänen hyppäävän ainakin kolme kertaa uhrin pään päälle tasajalkaa".
Olisiko minun pitänyt tietää tai olisinko edes voinut tietää, mitä ajatuksia pahoinpitelijän päässä liikkui?
Oikeudessa todistajalta ei kysytä hänen milipiteitään, ajatuksiaan tai muuta vastaavaa, vaan ainoastaan halutaan saada selville, mitä todIstaja on nähnyt, kuullut tai muuten saanut tietoonsa. Oikeus sitten puntaroi asioita ja tekee päätöksensä mm. edellä manittuihin seikkoihin perustuen sekä muihin asiassa ilmi tulleisiin seikkoihin pohjautuen.
”Yhden poliisimiehen todistus saattaa hyvin riittää…”
Eihän sillä toki ole mitään merkitystä, onko todistaja poliisi tai ihan ”tavallinen” kansalainen – kaikilla on samanlaiset velvollisuudet todistajana. Poliisin todistusvoima ei ole mitenkään erityisesti suurempi verrattuna muihin ihmisiin. Jos siviilissä olevan poliisin todistuksella voitaisiin joku tuomita sakkoihin ylinopeudesta, seuraisi siitä, että kuka tahansa voisi ilmoittaa jonkun ajaneen ylinopeutta ja sitten perään on asiassaan todistajana ja oikeuden pitäisi näin ollen tuomita. Ei tunnu oikealta menettelyltä.
Mietitäänpähän asiaa ihan taloinpoikaisjärjellä…
Itse ajoin kerran moottoritiellä satasen alueella 110. Tutkarysä oli muutama sata metriä sen jälkeen kun rajoitus muuttui 80:ksi, enkä huomannut heti pudottaa nopeutta. Kolmisen tonnia vanhaa rahaa paukahti sakkoa tuosta rikoksesta. Elämäni ensimmäiset sakot, vaikka autoa olin jo lähes parikymmentä vuotta ajanut.
Et nähtävästi ymmärrä, että ihmisen havainnot ovat subjektiivisia. Myös Ruotsissa on vallalla käytäntö, että todistajan on puhuttava totta. Rouva Palme on valaehtoisesti tunnistanut Christer Pettersonin miehensä murhaajaksi. Christer Petterson kulkee kuitenkin vapaalla ja niin tekee rouva Palmekin. Koska hän on oikeuden mielestä erehtynyt, muttei tahallaan syyttänyt väärää miestä.
Todistajan on kerrottava havaintonsa sellaisina kuin hän on ne kokenut, mutta erehtyminen on mahdollista, eikä siksi rangaistavaa mikäli se on tahatonta. Vastikään näin auton, jota kauempaa luulin samanlaiseksi kuin ystäväni auto, joka on ruskea. Katselin, josko se olisi ystäväni auto ja kun se tuli lähemmäs, huomasin sen olevan todellisuudessa hopeanvärinen. Kuvitellaanpa, että olisin joutunut todistamaan asiasta oikeudessa, eikä auto olisi tullut lainkaan lähemmäs. Olisin tietysti kertonut nähneeni ruskean auton. Vaikka myöhemmin selviäisi varmuudella, että auto oli hopeanvärinen, en taatusti joutuisi linnaan väärästä valasta. Tämä edellyttäisi jo valehtelua asiasta, jossa ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Vaikkapa sellaista, että väittäisin nähneeni vierestä, kuinka Kalle hakkasi Villeä tunnin ajan, vaikka mitään ei olisi todellisuudessa tapahtunut.
Lain tuntemus taitaa olla heikoilla ihan jollain muulla kuin minulla. Termi "vastoin parempaa tietoaan" tarkoittaa, että henkilö tietää asian olevan tietyllä tavalla, mutta tahallaan kertoo sen toisella tavalla. Yrität jotenkin ihmeellisesti tupata suuhuni sellaista, että yrittäisin väittää todistajalla olevan oikeus "tulkita" tietojaan. Kaikki tällainen on vain mielikuvituksesi tuotetta ja toivon sinun lopettavan sellaiset vihjailut.
Käsittääkseni poliisimies on aina poliisimies, olipa hän työvuorossa tai - kuten asian ilmaisit - "siviilissä". Poliisimiehen valtuudet ja velvollisuudet eivät lakkaa, kun työvuoro loppuu ja hän poistuu laitokselta.
Toisekseen, nimimerkki jep on oikeassa. Suomessa on käytössä ns. vapaa todistusharkinta. Oikeudella on valta päättää, mitä asiassa esitetyn näytön perusteella on pidettävä totena.
Ei se ole sidottu siihen, kuka on todistaja, onko hän ollut työvuorossa vai vapaalla, tai mikä hänen ammattinsa on. Oleellista on, miten uskottavana todistajan kertomusta tilanne, olosuhteet ja muut seikat - kuten todistajan ikä, ammatti, kyky tehdä havaintoja jne - on pidettävä. Esimerkkinä voitaisiin ajatella, että henkilön jonka ammatti vaatii erityisen tarkkaa näkökykyä, kuten on laita esim. lentäjien kohdalla, voidaan olettaa pystyneen tekemään tapahtumasta tarkempia näköhavaintoja, kuin siinä tapauksessa että todistaja olisi ollut iäkäs henkilö, joka näkee vain toisella silmällä ja silläkin heikosti.
Edellisen kertomus voi olla siinä määrin uskottava, että jokin tapahtuma tulee toteen näytetyksi, kun taas jälkimmäisen kohdalla todennäköisesti vaadittaisiin muutakin näyttöä, ja ellei sitä ole, tapahtuma jäisi toteen näyttämättä.
Sinulla oli onnea matkassa.
1. Tapaus: Jos poliisi olisi kirjoittanut sakon eli antanut sinulle tiedoksi rangaistusvaatimuksen, olisit riitauttanut asian ja vienyt sen käräjille, ja tuo konstaapeli olisi siellä valan nojalla kertonut, että hänen autonsa nopeus oli 50 kmh mutta että suhahdit ohi kevarillasi varovastikin arvioiden 100 kmh:n nopeudella, pidän todennäköisenä että sakko olisi pysynyt. Olipa konstaapeli tapahtumahetkellä itsekseen tai ei.
2. Tapaus: sama juttu. Jos eivät saaneet rekkaria ylös, miten osasivat sinua tulla puhuttamaan? Jos hän olisi kertonut oikeudessa, että sinut tunnistettiin täysin varmasti eikä erehtymisen mahdollisuutta ollut, niin lopputulos olisi todennäköisesti ollut sama kuin edellä.
3. Tapaus: Tähän pätee sama kuin kahteen edelliseenkin tapaukseen. Poliisimieskin on virkamies, rangaistusvaatimuksen kirjoittaminen katkaisee matkan ehkä johonkin toiseen tehtävään, siitä on ylimääräistä vaivaa jne. Joskus poliisikin heittäytyy inhimilliseksi, ja jättää "huomaamatta" tapauksen. Tai sitten se todellakin jää huomaamatta, onhan sekin mahdollista.
Neuvoni on se, että löysää hieman sitä kaasukahvaa, muuten tulee vielä päivä jolloin tähänastinen hyvä tuurisi pettää. Tiedän tapauksen, jossa nimismies ajoi siviiliautollaan hyvin railakasta ylinopeutta ajaneen perässä, ja kirjoitti tälle lapun. Kaveri riitautti, taisi vielä insinöörimäisesti vedota kaiken maailman muotoseikkoihin, että oli yksin, oli vapaalla, oli omalla autolla, ei ole näyttöä, mutta kun vallesmanni todistajana kertoi, että 80 alueella vauhti oli mittarin mukaan ainakin 160 tai muistaaksni jotakin sen tapaista, niin sakko pysyi, katsottiin, että hän oli ajanut vähintään 120 kmh 80 alueella.
Totesipa tuo vallesmanni vielä istunnon jälkeen naurahtaen, että "Enhän minä ole paha mies rähjäämään, mutta kun se tuli niin perrrrrkeleen lujaa!"
Todistaja kertoo tekemistään havainnoista, ja hänen on valan velvoituksin puhuttava NIISTÄ totta.
Asia erikseen on, että todistaja noita havaintoja tehdessään on voinut erehtyä. Muistaa auton siniseksi, vaikka se olikin punainen, katsoi mittaria ja erehdyksessä luuli sen näyttävän 80 vaikka oikea lukema olikin 60 jne. Muuten hyvä, mutta puurot ja vellit olivat vähän menneet sekaisin.
Vaan luulo ei ole tiedon väärtti. Katsopas tuossa ylempänä kirjoitukseni "Pelkkää tuuria". Minä kun satun olemaan hiukan perillä siitä, miten tämä asia todellisuudessa on.
Erikoisinta tässä jutussa on, että täällä niin harva on poliisin tuttu, että voisi kysyä asiaa ja kuulla asian oikean laidan.
No, jos ei henkilökohtaisesti tunne ketään poliisia, voihan käydä kammarilla kysymässä.
...ainakaan niin hyvin kuin käräjäsalissa. Minun kokemukseni lain soveltamisesta ovat sieltä peräisin. Ja teoriaoppi Helsingin yliopistosta.
Mutta riittävän tutulta poliisilta voi kysyä, onko sakkovihko (ei kai sitä sakkoka ihan ruutupaperille kirjoiteta) aina mukana vai pyrkiikö hän pitämään myös vapaa-aikaa.
...osaan kertoa, ettei taatusti ole aina "sakkovihko" (kai se on joku kansio, koska ne rangaistusvaatimukset eli rankkarit eli sakkolaput ovat A4 kokoa, itsejäljentävää paperia ja kappaleita päällekkäin puolen tusinaa muistaakseni) mukana!
Mutta ruutupaperille voinee kirjoittaa ylös tiedot tapauksesta (aika, paikka, teko, jne.) että voipi sitten asemalla kirjoitella sen varsinaisen paperin.
En halua mainostaa, mutta lukekaa tämän päivän (8.5.) Iltasanomasta sivulta 8 juttu vähän vastaavasta poliisin toiminnasta. Tietääkseni autoilija selvisi ilman sakkoja, mutta poliisi sai sakkoja 40 päiväsakkoa eli 1960 euroa korvattavaa 350 euroa henkisistä kärsimyksistä.
"Poliisin mielestä auto ajoi huomattavan lujaa ja vaihteli kaistoja. Hän päätti pysäyttää auton." Tästä surasi sanaharkka ja poliisi nimitteli autoilijaa hulluksi, apinan näköiseksi ja käski vielä vetää käteen.
(Olen jo aiemmin tällä palstalla viitannut tähän tapahtumaan.)
Mikäli oikein muistan, tilanne oli se, että auton pysäyttänyt poliisi ei edes väittänyt, että tarkoitus oli sakottaa, vaan hän halusi ainoastaan "antaa opastusta liikennekäyttäytymisessä" tai jotakin sinnepäin. Ja olikohan vielä niin, että autoilijalla oli mukanaan matkustaja, joka todisti poliisimiehen maininneen autoilijaa apinan näköiseksi? Tuossa tilanteessa on autoilija tietenkin vahvoilla.
Eli täysin eri tilanne, kuin alkuperäinen kysymys.