Kävin tänään pirukseen hyvän keskustelun palstasiskoni kanssa ja yksi sivutuista aiheista oli toisen ihmisen omistaminen parisuhteessa. Pääosin siitä, miten se omistaminen yleensä eroaa naisten ja miesten välillä, mahdollisesti, ehkä, jopa.
Kun liki poikkeuksettahan se kumppani on joku oma kulta/rakas jne., niin omistaminen tulee ilmi jo siinä. Se toinen on minun, näpit irti!
Niin mitä siitä voi ajatella, "omistamisesta"? Voiko sellaisen "hallintaoikeuden" luovuttaa toiselle? Vaatia sitä toiselta? Millaista on olla "jonkun oma" ja "omistaa" toinen? Onko termi omistaminen edes sopiva tässä yhteydessä?
Toisen "omistaminen" suhteessa
187
2506
Vastaukset
- Anonyymi
Eikö tuossa ennemminkin pitäisi lähteä siitä että jos tarpeeksi välittää haluaa olla omistautunut vain sille toiselle eikä mitään muuta kaipaakaan. Kukaanhan ei pyri ketään "omistamaan" jos ei siihen ole tarvetta, eli sillloin jos/kun kokee sen toisen olevan jo itselleen omistautunut. Jos taas itse tai se toinen kokee halua johonkin muuhun ja sitten toiselta puolen ilmenee että se pyrkii "omistamaan" ei kaikki ehkä ole ihan kohdallaan siinä suhteessa, liian erilaiset pyrkimykset ja halut.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Nyt olen kanssasi täysin samaa mieltä kyllä. 👍
Cool❄️ - Anonyymi
Totta puhut
Vain pettäjät vinkuu ja valittaa siitä että toinen on omistushaluinen ja ahdistava
Tottakai on jos toinen ei saa rauhassa olla epärehellinen - Anonyymi
"pitäisi lähteä siitä että jos tarpeeksi välittää haluaa olla omistautunut vain sille toiselle eikä mitään muuta kaipaakaan."
Mitä ihmettä välittää??? paskaBDSM:stä (mukaan lukien 50 paskan sävyä) opiksi otettua sairasta "alakulttuuri" fantasiaa.
Onnellinen omistautuminen onnistuu vain kun kumppani toimillaan/teoillaan osoittaa (jatkuvasti), että on omistautumisen arvoinen ja toivoo ko. dynamiikkaa sillä pyrkimyksellä että -kummankin- onnellisuuden määrä merkittävästi lisääntyy ja kasvaa.
Minua kohtaan on parisuhteessa osoitettu (onkohan se oikea sana?) mustasukkaisuutta, siis mies on ollut mustasukkainen. Se ei tunnu hyvältä, etenkin, kun se on ollut aiheetonta. Rinnastan mustasukkaisuuden tuohon omistamiseen.
Minä pidän siitä, että mies huomioi minut toisten aikana, esimerkiksi pitämällä kevyesti selän puolelta vyötäröltä kiinni, kun kuljemme. Sillain ohjaa nätisti, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. - Toisaalta otan senkin merkkinä siitä, että mies näyttää "omistavansa", mutta se on niin hienovarainen ele, että sen hyväksyn.
Minä en siis pidä aiheettomasta epäluottamuksesta tai mustasukkaisuudesta, enkä itse koe olevani erityisen mustasukkainen. Parisuhteessa täytyy olla luottamusta ja siinä täytyy kummallakin olla riittävästi omaa aikaa ja omaa tilaa. - Elän mieluummin vaikka etäsuhteessa kuin parisuhteessa, missä ollaan yhdessä 24/7.
Lisäksi, minä en selvitä kumppanilleni aina minne menen tai missä olen ollut ja keiden kanssa. Ainakaan silloin, kun menot liittyvät työtehtäviini tai harrastuksiini. Minä en myöskään tarvitse tilintekoa miehen tavanomaisista menemisestä. Minun kaikki kännykkäni ja tietokoneeni ym. ovat vain minun käytössäni ja minun pankkitilini on vain minun. - Nämä ovat itsestäänselvyyksiä ja miehet ovat tienneet mitä saavat, kun ovat alkaneet parisuhteeseen kanssani.
Ja vielä edellisestä, että esimerkiksi kun asuntolainaa on maksettu, on ollut ns. Kolmas tili, mihin kumpikin on siirtänyt omalta tililtään sovitun summan rahaa sovittuna ajankohtana.
En tiedä mitä kysyit, mutta tällaisen vastauksen nyt sait silti 😁- Anonyymi
Kurpan ei olisi syytä uhota tuolla tavalla 🦤
- Anonyymi
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-Sivusta totean, että mitä ne muiden parisuhteet tuohon kuuluvat. Minun(kin) kanssani parisuhteessa oleva mies voi sanoa noin. Hänen on hänen, minun on minun ja jos jotain on sovittu yhteiseksi, niin se on sitten meidän. Mitä muiden tapa toimia tähän kuuluu?
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-Tarkoitin, että kenelläkään ei ole asiaa minun tililleni. Ehkä se oli sitten jotenkin uhoavasti sanottu 🤔 Sori siitä!
Mutta ei minullakaan ole ollut mitään tietoa siitä, paljonko rahaa mieheni tilillä on ja mitä rahoja sinne tulee tai sieltä lähtee.
Ei minua ole kiinnostanutkaan tietää.
Ja hyvin on sen suhteen sopua riittänyt ja asiat hoituneet.
Avioeron jälkeenkään en halunnut lasteni isältä mitään elatusmaksuja, vaikka olin alaikäisten lasten lähivanhempi. Asiat sovittiin muuten.
En tykkää sekaantua toisten raha-asioihin, ellen ole hänen edunvalvojansa.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-Nyt on pakko kysyä, että miten minä voisin ottaa vastuuta siitä, että jotkut miehet (ilmeisesti) ihan itse ja täysin vapaaehtoisesti (oletettavasti) menevät valitsemaan naisia, joiden kanssa miehen rahat eivät olekaan miehen omia? Enhän minä sille mitään mahda, että nuo miehet valitsevat tuollaisia naisia. Ei kai heitä kukaan ase ohimolla noihin parisuhteisiin pakota? Nähdäkseni voin kantaa vastuuta vain omasta toiminnastani.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-No esimerkiksi minä voin.
Minulla on omat rahat, niin kuin on muorillakin. Ei mies nykymaailmassa ole mikään maksuautomaatti jos ei halua olla.
Meillä on molemmilla omat tulot, harrastukset ja menot. Sitten on jotain yhteisiä menoja joita yhteistaloudessa syntyy, ja niitä varten on yhteinen tili.
Varmasti ihan normikäytäntöä nykymaailmassa.
Lapselliseilla ihmisillä asiat voivat olla enemmän sekaisin, mutta eivät ne niin sekaisin ole kuin ihailemallasi 50-luvulla, jossa mies tienaa rahat ja nainen leipoo pullaa, kasvattaa lapset ja käyttää toisen tienaamaan rahat :)
Tasa-arvo on vapauttanut miehen tästä paineesta. Ota sinäkin se vaan hyvillä mielin vastaan :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-Ja tuosta kommentista saa sen käsityksen, ett jokainen nainen = tavallaan, miehen elätettävä. Jotenkin tulee mieleen, mun Faija ja hänen ajatusmaailmansa.
Faija aikoinaan johti Emon firmaa, jonka Emo oli perintönään saanut vanhemmiltaan.
On tosin mainittava, ett Faija todellakin osasi sen alan, ja firma kasvoi hänen johdollaan.
Mutt jos asiaa pohtii toiselta kantilta; Faija oli palkkatyöläinen ja Emo omisti sen leipäpuun.
Eli periaatteessa Emo elätti koko perhettämme... ja valitettavasti siinä sivussa Faijan toistakin perhettä, tietämättään.
Kun se tieto toisestakin "perheestä" ja pikkusiskostani tuli Emon tietoon; seurauksena oli avioero. Faija hankki elantonsa sen jälkeen pikku bisneksinä, vuosia. Nykyään on eläkkeellä ja asuu jälleen Emon kanssa, avoparina naapurissani... aika on parantanut haavoja ja kumpikin tarvitsee toistaan, selvitääkseen arkirutiineista, ilman koko aikaista-apua.
Mulla on sama periaate kuin Emollanikin, vaellelkoon mies missä lystää; kunhan muistaa ett vain minä olen hänelle se ykkönen. Se on sen romanssin loppu, jos mun pitäisi arvuutella millä vuoronumerolla mä hänen listassaan kulloinkin olen!
Eli syrjähypystä käry, tietää automaattisesti, suhteen loppumista siihen paikkaan.
Asian olen selvittänyt jokaiselle miehelleni, ilmeisen huonosti; koska aina mun suhteeni ovat nykyään päättyneet syrjähyppyyn. (miehen taholta)
Se on luotto silloin mennyt, turha edes yrittää uusiota, kerran pilatusta suhteesta.
Mä itken itkuni, omissa oloissani... kyllä se aikanaan laantuu ja mieli rauhoittuu, jokus tosin muistot nousee pintaan, niistä hyvistäkin ajoista! Joten mä en niin sanotusti unohda, mutten myöskään anna anteeksi. Mä en montaa kertaa saman miehen petosten takia ala itkemään... selviän kyllä ihan sinkkunakin, vaikka lopun elämäni.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Ja tuosta kommentista saa sen käsityksen, ett jokainen nainen = tavallaan, miehen elätettävä. Jotenkin tulee mieleen, mun Faija ja hänen ajatusmaailmansa.
Faija aikoinaan johti Emon firmaa, jonka Emo oli perintönään saanut vanhemmiltaan.
On tosin mainittava, ett Faija todellakin osasi sen alan, ja firma kasvoi hänen johdollaan.
Mutt jos asiaa pohtii toiselta kantilta; Faija oli palkkatyöläinen ja Emo omisti sen leipäpuun.
Eli periaatteessa Emo elätti koko perhettämme... ja valitettavasti siinä sivussa Faijan toistakin perhettä, tietämättään.
Kun se tieto toisestakin "perheestä" ja pikkusiskostani tuli Emon tietoon; seurauksena oli avioero. Faija hankki elantonsa sen jälkeen pikku bisneksinä, vuosia. Nykyään on eläkkeellä ja asuu jälleen Emon kanssa, avoparina naapurissani... aika on parantanut haavoja ja kumpikin tarvitsee toistaan, selvitääkseen arkirutiineista, ilman koko aikaista-apua.
Mulla on sama periaate kuin Emollanikin, vaellelkoon mies missä lystää; kunhan muistaa ett vain minä olen hänelle se ykkönen. Se on sen romanssin loppu, jos mun pitäisi arvuutella millä vuoronumerolla mä hänen listassaan kulloinkin olen!
Eli syrjähypystä käry, tietää automaattisesti, suhteen loppumista siihen paikkaan.
Asian olen selvittänyt jokaiselle miehelleni, ilmeisen huonosti; koska aina mun suhteeni ovat nykyään päättyneet syrjähyppyyn. (miehen taholta)
Se on luotto silloin mennyt, turha edes yrittää uusiota, kerran pilatusta suhteesta.
Mä itken itkuni, omissa oloissani... kyllä se aikanaan laantuu ja mieli rauhoittuu, jokus tosin muistot nousee pintaan, niistä hyvistäkin ajoista! Joten mä en niin sanotusti unohda, mutten myöskään anna anteeksi. Mä en montaa kertaa saman miehen petosten takia ala itkemään... selviän kyllä ihan sinkkunakin, vaikka lopun elämäni.
trollikkaJuuri näin trollikka.
Samoin minunkin luottamukseni voi pettää vain kerran. - Minun kanssani pitää olla omasta halustaan, ei väkisin.
Tosin, minun toleranssini lienee aika laaja sen suhteen, mitä katson pettämiseksi, mutta jos tilanne lävähtäisi silmilleni, niin se olisi sen suhteen loppu, ilman muuta.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja tuosta kommentista saa sen käsityksen, ett jokainen nainen = tavallaan, miehen elätettävä. Jotenkin tulee mieleen, mun Faija ja hänen ajatusmaailmansa.
Faija aikoinaan johti Emon firmaa, jonka Emo oli perintönään saanut vanhemmiltaan.
On tosin mainittava, ett Faija todellakin osasi sen alan, ja firma kasvoi hänen johdollaan.
Mutt jos asiaa pohtii toiselta kantilta; Faija oli palkkatyöläinen ja Emo omisti sen leipäpuun.
Eli periaatteessa Emo elätti koko perhettämme... ja valitettavasti siinä sivussa Faijan toistakin perhettä, tietämättään.
Kun se tieto toisestakin "perheestä" ja pikkusiskostani tuli Emon tietoon; seurauksena oli avioero. Faija hankki elantonsa sen jälkeen pikku bisneksinä, vuosia. Nykyään on eläkkeellä ja asuu jälleen Emon kanssa, avoparina naapurissani... aika on parantanut haavoja ja kumpikin tarvitsee toistaan, selvitääkseen arkirutiineista, ilman koko aikaista-apua.
Mulla on sama periaate kuin Emollanikin, vaellelkoon mies missä lystää; kunhan muistaa ett vain minä olen hänelle se ykkönen. Se on sen romanssin loppu, jos mun pitäisi arvuutella millä vuoronumerolla mä hänen listassaan kulloinkin olen!
Eli syrjähypystä käry, tietää automaattisesti, suhteen loppumista siihen paikkaan.
Asian olen selvittänyt jokaiselle miehelleni, ilmeisen huonosti; koska aina mun suhteeni ovat nykyään päättyneet syrjähyppyyn. (miehen taholta)
Se on luotto silloin mennyt, turha edes yrittää uusiota, kerran pilatusta suhteesta.
Mä itken itkuni, omissa oloissani... kyllä se aikanaan laantuu ja mieli rauhoittuu, jokus tosin muistot nousee pintaan, niistä hyvistäkin ajoista! Joten mä en niin sanotusti unohda, mutten myöskään anna anteeksi. Mä en montaa kertaa saman miehen petosten takia ala itkemään... selviän kyllä ihan sinkkunakin, vaikka lopun elämäni.
trollikkaEi kyllä se on nykyään ihan eri päin eli miehet on naisen elätettävinä. Näin ollut minulla jo 25 vuotta. (Mies vaihtunu muutamaan kertaan)
On jotain lastentekoautomaattinaisia joille miehet sitten antaa elatusta mutta kun puhutaan normaaleista naisista niin ei mies ketään elätä. - Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Juuri näin trollikka.
Samoin minunkin luottamukseni voi pettää vain kerran. - Minun kanssani pitää olla omasta halustaan, ei väkisin.
Tosin, minun toleranssini lienee aika laaja sen suhteen, mitä katson pettämiseksi, mutta jos tilanne lävähtäisi silmilleni, niin se olisi sen suhteen loppu, ilman muuta.Miksikä sä ottaisit sen; että kihlattusi saisi uuden lapsen ex-vaimonsa kanssa?
Mies kun kävi tapaamassa; kahta avioliitostaan syntynyttä poikaa! Minusta se oli
OK ett mies välitti lapsistaan, ja kävi heidän kodissaan tapaamassa heitä. Niin pikkumainen mä olin ett; käsitettyäni asian lopulta, se suhde loppui siihen. Jätin ainoastaan kirjelappusen, sormukseni ja avaimet hänelle. Mä pakenin Emon turviin, aluksi ja sitten omaan asuntooni, kun olin hankkinut sellaisen puutalo-osakkeen itselleni.
Jonkin aikaa surin, sitt aloin laskemaan mielessäni toista vaihtoehtoa! Me olimme suunnitelleet YHDESSÄ hankkivamme 2-3 lasta, mä päätin yksinkertaisesti; pitää kiinni tuosta lupauksesta! Enkä tosiaankaan joutunut raiskaamaan ex-kihlattuani, ihan suurella mielenkiinnolla hän oli asiassa mukana. Tosin hän ei ymmärtänyt mun tarkoitusperiäni, luuli ainoastaan onnistuvansa korjaamaan meidän välimme entisilleen.
Mitä minä en ollut aikeissakaan tehdä! Mä ainoastaan lunastin edes yhden hänen lupauksistaan mulle. Näin jälkeenpäin ajateltuna, ei fiksu ratkaisu; mutt tulosta en kadu!
Mulla on Mimmi, joka on mun suurin saavutukseni tässä maailmassani, joka on välillä aika tuulistakin. Anonyymi kirjoitti:
Miksikä sä ottaisit sen; että kihlattusi saisi uuden lapsen ex-vaimonsa kanssa?
Mies kun kävi tapaamassa; kahta avioliitostaan syntynyttä poikaa! Minusta se oli
OK ett mies välitti lapsistaan, ja kävi heidän kodissaan tapaamassa heitä. Niin pikkumainen mä olin ett; käsitettyäni asian lopulta, se suhde loppui siihen. Jätin ainoastaan kirjelappusen, sormukseni ja avaimet hänelle. Mä pakenin Emon turviin, aluksi ja sitten omaan asuntooni, kun olin hankkinut sellaisen puutalo-osakkeen itselleni.
Jonkin aikaa surin, sitt aloin laskemaan mielessäni toista vaihtoehtoa! Me olimme suunnitelleet YHDESSÄ hankkivamme 2-3 lasta, mä päätin yksinkertaisesti; pitää kiinni tuosta lupauksesta! Enkä tosiaankaan joutunut raiskaamaan ex-kihlattuani, ihan suurella mielenkiinnolla hän oli asiassa mukana. Tosin hän ei ymmärtänyt mun tarkoitusperiäni, luuli ainoastaan onnistuvansa korjaamaan meidän välimme entisilleen.
Mitä minä en ollut aikeissakaan tehdä! Mä ainoastaan lunastin edes yhden hänen lupauksistaan mulle. Näin jälkeenpäin ajateltuna, ei fiksu ratkaisu; mutt tulosta en kadu!
Mulla on Mimmi, joka on mun suurin saavutukseni tässä maailmassani, joka on välillä aika tuulistakin.No, sanoisinko, että sinulla on melko erikoisia tapoja ratkoa elämän suuria kysymyksiä. 🙂Erilaisia, kuin mihin ehkä itse päätyisin. En siis mitenkään tuomitse.
Mutta kysyit ilmeisesti, että olisinko pitänyt exäsi toimintaa pettämisenä, mihin vastaan, että kyllä olisin.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta totean, että mitä ne muiden parisuhteet tuohon kuuluvat. Minun(kin) kanssani parisuhteessa oleva mies voi sanoa noin. Hänen on hänen, minun on minun ja jos jotain on sovittu yhteiseksi, niin se on sitten meidän. Mitä muiden tapa toimia tähän kuuluu?
Oma tili on itselleni parisuhteen ehdoton edellytys. Omilla vanhemmillakin aina oma tili. Kaikilla sukulaisilla oma tili, lähemmäs 90-vuotiaillakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No esimerkiksi minä voin.
Minulla on omat rahat, niin kuin on muorillakin. Ei mies nykymaailmassa ole mikään maksuautomaatti jos ei halua olla.
Meillä on molemmilla omat tulot, harrastukset ja menot. Sitten on jotain yhteisiä menoja joita yhteistaloudessa syntyy, ja niitä varten on yhteinen tili.
Varmasti ihan normikäytäntöä nykymaailmassa.
Lapselliseilla ihmisillä asiat voivat olla enemmän sekaisin, mutta eivät ne niin sekaisin ole kuin ihailemallasi 50-luvulla, jossa mies tienaa rahat ja nainen leipoo pullaa, kasvattaa lapset ja käyttää toisen tienaamaan rahat :)
Tasa-arvo on vapauttanut miehen tästä paineesta. Ota sinäkin se vaan hyvillä mielin vastaan :)
-keinovaginamies-Huomautus sivusta. Nykyaikana monet miehet kuvittelevat naisen olevan maksuautomaatti ja he usein kitisevät kaikista maksuista eivätkä osaa hoitaa raha-asioitaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja tuosta kommentista saa sen käsityksen, ett jokainen nainen = tavallaan, miehen elätettävä. Jotenkin tulee mieleen, mun Faija ja hänen ajatusmaailmansa.
Faija aikoinaan johti Emon firmaa, jonka Emo oli perintönään saanut vanhemmiltaan.
On tosin mainittava, ett Faija todellakin osasi sen alan, ja firma kasvoi hänen johdollaan.
Mutt jos asiaa pohtii toiselta kantilta; Faija oli palkkatyöläinen ja Emo omisti sen leipäpuun.
Eli periaatteessa Emo elätti koko perhettämme... ja valitettavasti siinä sivussa Faijan toistakin perhettä, tietämättään.
Kun se tieto toisestakin "perheestä" ja pikkusiskostani tuli Emon tietoon; seurauksena oli avioero. Faija hankki elantonsa sen jälkeen pikku bisneksinä, vuosia. Nykyään on eläkkeellä ja asuu jälleen Emon kanssa, avoparina naapurissani... aika on parantanut haavoja ja kumpikin tarvitsee toistaan, selvitääkseen arkirutiineista, ilman koko aikaista-apua.
Mulla on sama periaate kuin Emollanikin, vaellelkoon mies missä lystää; kunhan muistaa ett vain minä olen hänelle se ykkönen. Se on sen romanssin loppu, jos mun pitäisi arvuutella millä vuoronumerolla mä hänen listassaan kulloinkin olen!
Eli syrjähypystä käry, tietää automaattisesti, suhteen loppumista siihen paikkaan.
Asian olen selvittänyt jokaiselle miehelleni, ilmeisen huonosti; koska aina mun suhteeni ovat nykyään päättyneet syrjähyppyyn. (miehen taholta)
Se on luotto silloin mennyt, turha edes yrittää uusiota, kerran pilatusta suhteesta.
Mä itken itkuni, omissa oloissani... kyllä se aikanaan laantuu ja mieli rauhoittuu, jokus tosin muistot nousee pintaan, niistä hyvistäkin ajoista! Joten mä en niin sanotusti unohda, mutten myöskään anna anteeksi. Mä en montaa kertaa saman miehen petosten takia ala itkemään... selviän kyllä ihan sinkkunakin, vaikka lopun elämäni.
trollikkaSiinä todisteita, että miehet käyttävät naisia rahallisesti hyväkseen. Elättävät jopa sivuperheensä aviovaimon rahoilla. Tsiisus mitä käytöstä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma tili on itselleni parisuhteen ehdoton edellytys. Omilla vanhemmillakin aina oma tili. Kaikilla sukulaisilla oma tili, lähemmäs 90-vuotiaillakin.
No sama minulla. Isovanhemmistani en tosin tasan tarkkaan ole heidän elinaikanaan tiennyt, mutta perinnönjaoissa heillä on ollut ihan omat tilinsä ja rahansa omistuksensa. Omilla vanhemmillani on aina ollut sekä omat, että yhteiset erikseen ja vain yhteiset ovat olleet yhteisessä päätösvallassa.. Mä olen esimerkiksi aikanani tehnyt mm. yhden velkakirjan ihan vain isäni kanssa, vain häneltä lainaamistani rahoista, eikä asia mitenkään äidilleni kuulunut.
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Tarkoitin, että kenelläkään ei ole asiaa minun tililleni. Ehkä se oli sitten jotenkin uhoavasti sanottu 🤔 Sori siitä!
Mutta ei minullakaan ole ollut mitään tietoa siitä, paljonko rahaa mieheni tilillä on ja mitä rahoja sinne tulee tai sieltä lähtee.
Ei minua ole kiinnostanutkaan tietää.
Ja hyvin on sen suhteen sopua riittänyt ja asiat hoituneet.
Avioeron jälkeenkään en halunnut lasteni isältä mitään elatusmaksuja, vaikka olin alaikäisten lasten lähivanhempi. Asiat sovittiin muuten.
En tykkää sekaantua toisten raha-asioihin, ellen ole hänen edunvalvojansa.Elatusmaksuista kommentoin että eihän ne ole mitään sinulle tarkoutettua "huvi" rahaa vaan ihan oikeasti tarkoitettu lasten elättämiseen miehesi osalta kun lapset ovat hänenkin niin se on hänen velvollisuus.
Se on lapsiltasi pois kun et halunnut mitään.
Olette kuitenkin jotenkin muuten sopinut asiat , sekin on hyvä.
Elatusmaksut ovat kuitenkin lasten oikeus. Anonyymi kirjoitti:
Elatusmaksuista kommentoin että eihän ne ole mitään sinulle tarkoutettua "huvi" rahaa vaan ihan oikeasti tarkoitettu lasten elättämiseen miehesi osalta kun lapset ovat hänenkin niin se on hänen velvollisuus.
Se on lapsiltasi pois kun et halunnut mitään.
Olette kuitenkin jotenkin muuten sopinut asiat , sekin on hyvä.
Elatusmaksut ovat kuitenkin lasten oikeus.Halusin, että mies pystyy ylläpitämään taloa, joka on lasteni lapsuudenkoti.
Ja tosiaan, sovimme asiat muuten. Lasten isä on aina hoitanut tai ottanut hyvin osaa lasten isompiin menoihin, kuten erilaisten ajokorttien hankkimiseen.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elatusmaksuista kommentoin että eihän ne ole mitään sinulle tarkoutettua "huvi" rahaa vaan ihan oikeasti tarkoitettu lasten elättämiseen miehesi osalta kun lapset ovat hänenkin niin se on hänen velvollisuus.
Se on lapsiltasi pois kun et halunnut mitään.
Olette kuitenkin jotenkin muuten sopinut asiat , sekin on hyvä.
Elatusmaksut ovat kuitenkin lasten oikeus.Sivusta kysyn, että miksi se olisi lapsilta pois, kun pystyn ihan itse kustantamaan kaiken mitä he tarvitsevat? Mikäänhän ei estä miestä perustamasta lapselle tiliä ja laittamaan ne elatusrahat sinne. Antaa sitten lapselle käyttöön, vaikka kun tämä on täysi-ikäinen.
Anonyymi kirjoitti:
".. ja minun pankkitilini on vain minun."
Monikohan mies parisuhteessa voi sanoa samaa :D no ehkä se tili mutta rahat :D
-harmiseikirj-Mun puolisoni. Enkä ikänä ronku häneltä rahaa mihinkään, kumpikin maksaa omista menoistaan. Itse saan palkkatuloja, hän ei, mutta tulee toimeen.
Mutta on tietysti sellainen asia kuin äkillinen tarve. Toinen voi lainata tai antaa silloin kun toinen on kusisukassa muuten. Ja erikoisella elämäntavallamme - tuleehan noita kussukka tilanteita toisinaan.
- Anonyymi
Olen huomannut, että ihmiset käsittävät sanan omistaminen eri tavalla parisuhteesta puhuttaessa. Monille se merkitsee suunnilleen samaa kuin vankila. Olet toisen oma, toisen määräysvallan ja valvonnan alla, oman vapautesi luovuttaneena. Ja noin ajateltunahan se onkin todella ahdistavaa ja rajoittavaa. Eihän kukaan meistä oikeasti voi toista ihmistä omistaa. Meillä on jokaisella oikeus itseemme, yksityisyyteemme, omaan ajatteluumme ja omiin päätöksiimme eikä parisuhde muuta tätä miksikään.
Itse miellän lauseen "olla toisen oma" pehmeämmin. Se merkitsee minulle enemmän molemminpuolista halua kuulua vain toisilleen. Vapaaseen tahtoon ja tunteeseen perustuva valinta, joka ei mitenkään rajoita kumpaakaan. Minua myös kiihottaa ajatus, että mieheni on vain minun omani. Siinä on jotain alkukantaisen kiihottavaa. En ole luonteeltani omistushaluinen enkä kontrolloiva, mutta sängyssä minua kiihottaa ajatus siitä, että mies on vain minun.. En osaa selittää miksi, mutta jokin siinä on vain kuumaa, kun kyseessä on oma ihana mies. Jos siis olis oma ihana mies 😁Tämä on se miten sen itsekin koen, pehmeänä niin sanotusti. Mutta palstalla kun asiaa on aiemminkin tullut arvuuteltua loivasti, niin isoilta osin kommentit ovat rinnastettavissa orjuuden kaltaisiin näkemyksiin/kokemuksiin. Hassua, mutta kaikki me ollaan erilaisia.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Tämä on se miten sen itsekin koen, pehmeänä niin sanotusti. Mutta palstalla kun asiaa on aiemminkin tullut arvuuteltua loivasti, niin isoilta osin kommentit ovat rinnastettavissa orjuuden kaltaisiin näkemyksiin/kokemuksiin. Hassua, mutta kaikki me ollaan erilaisia.
Ihmiset tosiaan mieltävät omistamisen hyvin eri tavoin. Se on aika jännä, mutta monesti kyse on ehkä vain termeistä. Joku saattaa ajatella, että puhuin edellisessä kommentissani enemmänkin sitoutumisesta, kuin omistamisesta. Siinä on kuitenkin jonkinlainen sävyero ja itselleni se sävyero on juuri tuo, mihin viittasin, että tuntuu kiihottavalta "omistaa" oma mies. Vaikken häntä omistakaan sanan varsinaisessa merkityksessä 😊
Mielestäni kaikki kiteytyy luottamukseen. Kun suhteessa on luottamus kohdillaan, molemmat voivat vapaasti olla omia itsejään, mennä ja tulla tahtonsa mukaan ja tehdä sitä, mitä haluaa eikä se aiheuta minkäänlaista epäilystä tai kitkaa. Tottakai omissa menoissaan täytyy huomioida kumppani, mutta se tulee luonnostaan eikä tunnu rajoittavalta. Mielestäni on luonnollista esim. ilmoittaa kumppanille, mihin menee ja koska tulee ja ilmoitella, jos vaikka meneekin pidempään. Ei sen takia, että olisi tilivelvollinen toiselle vaan on huomaavaista toimia niin, ettei toinen vaikkapa ehdi huolestua.
- Anonyymi
Miten se, että toinen on rakas on omistamista? Kyllä MINUN lapsenikin on MINUN rakkaani, mutta en mä häntä omista.
Mun mielestä toisilleen voidaan olla uskollisia ja omistautuneita ja tehdä kaikkensa toistensa eteen niin että toisella olisi mahdollisimman hyvä olla ja voi "antaa" itsensä toiselle ja toinen voi olla toisen "oma" jne. Mutta ei toista voi ikinä omistaa. Esineitä omistetaan ei ihmisiä. Sillä toisella on kuitenkin oma tahtonsa ja se oma itsensä ja itse päättää omasta elämästään ja siitä mitä tahtoo ja mitä ei tahdo. Ei ketään voi hallita ja määrätä niin että siinä mielessä toisen omistaisi kuin jonkin esineen. Tai näin mä ite sen käsitän ja näen.🙂.
- Anonyymi
Kaikkensa toisen eteen tekeminen kuulostaa ahdistavalta kahlesuhteelta.
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkensa toisen eteen tekeminen kuulostaa ahdistavalta kahlesuhteelta.
Mitä kahlitsevaa siinä muka on että tekisi sen mitä on mahdollista tehdä että toisella olisi hyvä olla jos toisesta välittää niin sen tekee ihan pyyteettömästi omasta halustaan haluamatta tai vaatimatta mitään toiselta. Eihän se kahlitse ketään yhtään mihinkään millään tavalla.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mitä kahlitsevaa siinä muka on että tekisi sen mitä on mahdollista tehdä että toisella olisi hyvä olla jos toisesta välittää niin sen tekee ihan pyyteettömästi omasta halustaan haluamatta tai vaatimatta mitään toiselta. Eihän se kahlitse ketään yhtään mihinkään millään tavalla.🙂.
Pahin mahdollinen mies (väkivaltaisten jälkeen) on sellainen joka typerä lammasmainen hymy kasvoilla sanoo joka asiaan että ihan mitä sinä haluat kulta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pahin mahdollinen mies (väkivaltaisten jälkeen) on sellainen joka typerä lammasmainen hymy kasvoilla sanoo joka asiaan että ihan mitä sinä haluat kulta.
No mutta mies "joka tekee kaikkensa toisen eteen" ei kai oletettavasti toimi noin, jos tietää toisen inhoavan tuollaista?
Anonyymi kirjoitti:
Pahin mahdollinen mies (väkivaltaisten jälkeen) on sellainen joka typerä lammasmainen hymy kasvoilla sanoo joka asiaan että ihan mitä sinä haluat kulta.
No sillähän taas ei tuon asian kanssa ole mitään tekemistä. Ilmeisesti me käsitetään asia aivan täysin eri tavalla.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
No mutta mies "joka tekee kaikkensa toisen eteen" ei kai oletettavasti toimi noin, jos tietää toisen inhoavan tuollaista?
Nimenomaan ja se että tekee kaiken minkä voi että toinen olisi onnellinen ja hänellä olisi hyvä olla ei tarkoita sitä ettei olisi omaa tahtoa, haluaisi myös omia asioita ja omaa elämää.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Nimenomaan ja se että tekee kaiken minkä voi että toinen olisi onnellinen ja hänellä olisi hyvä olla ei tarkoita sitä ettei olisi omaa tahtoa, haluaisi myös omia asioita ja omaa elämää.🙂.
Oma tahto ei sun kirjoituksissa näy..
Anonyymi kirjoitti:
Oma tahto ei sun kirjoituksissa näy..
Mistä sä mitään mun omasta tahdostani tiedät kun ei ole missään ollut siitä mitenkään millään tapaa kyse ja olenhan mä vääntänyt täällä vaikka kuinka monesta asiasta eri ihmisten kanssa kun ollaan oltu erimieltä asioista. Ja hyvin selkeesti oon silloin oman mielipiteeni ja tahtoni asioihin ilmaissut.😄.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma tahto ei sun kirjoituksissa näy..
Kyllä se näkyy, mutta sinä et vain halua nähdä sitä.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mistä sä mitään mun omasta tahdostani tiedät kun ei ole missään ollut siitä mitenkään millään tapaa kyse ja olenhan mä vääntänyt täällä vaikka kuinka monesta asiasta eri ihmisten kanssa kun ollaan oltu erimieltä asioista. Ja hyvin selkeesti oon silloin oman mielipiteeni ja tahtoni asioihin ilmaissut.😄.
Liika miellyttämishalu on yök. Mielistelet naisia ja väännät niiden kanssa jotka eivät mielistele.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mistä sä mitään mun omasta tahdostani tiedät kun ei ole missään ollut siitä mitenkään millään tapaa kyse ja olenhan mä vääntänyt täällä vaikka kuinka monesta asiasta eri ihmisten kanssa kun ollaan oltu erimieltä asioista. Ja hyvin selkeesti oon silloin oman mielipiteeni ja tahtoni asioihin ilmaissut.😄.
Vakkarinaisten kanssa et ole ollut yhtään kertaa eri mieltä 😂
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mitä kahlitsevaa siinä muka on että tekisi sen mitä on mahdollista tehdä että toisella olisi hyvä olla jos toisesta välittää niin sen tekee ihan pyyteettömästi omasta halustaan haluamatta tai vaatimatta mitään toiselta. Eihän se kahlitse ketään yhtään mihinkään millään tavalla.🙂.
Ei tuo oikein hyvältä kuulosta.
Aikaisemmassa ketjussa muuten kirjoitit, että odotat myös vastapalveluksia.
Eiköhän jokainen aikuinen ole elämänsä jo tehnyt itselleen hyväksi. Siihen on paha mennä toisen sorkkimaan ilman että sotkee ja pilaa kaiken. Kuulostaa nyt pahasti kahlehtimiselta, kuten joku tuossa ylempänä jo kirjoittikin. Sairaaloista omistamishalua?
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Liika miellyttämishalu on yök. Mielistelet naisia ja väännät niiden kanssa jotka eivät mielistele.
Se että on ystävällinen, kohtelias, hyväntahtoinen ja ottaa toiset huomioon ei ole mitään mielistelyä. Ja väännän asioista niiden kanssa joiden kanssa olen erimieltä asioista. Ei naisten haukkuminen, alistaminen ja syyttäminen kaikesta mikä on vialla omassa elämässä tai maailmassa ole mitään ei mielistelemistä vaan pelkkää typeryyttä, ilkeyttä ja huonoa käytöstä toisia ihmisiä kohtaan.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Vakkarinaisten kanssa et ole ollut yhtään kertaa eri mieltä 😂
Miksi pitäisi esittää olevansa eri mieltä asioista jos ei ole yhtään sen enempää kuin esittää olevansa samaa mieltä jos ei ole. Ja jos vaikka luet tuota mun aloittamaa ketjua niin voit lukea sieltä kuinka esimerkiks x-linerin ja sheenan kanssa väitellään asioista joista ei olla samaa mieltä. Sä näet vain sen mitä haluat nähdä ja luulet näkeväsi et sitä miten asia todellisuudessa on.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mitä kahlitsevaa siinä muka on että tekisi sen mitä on mahdollista tehdä että toisella olisi hyvä olla jos toisesta välittää niin sen tekee ihan pyyteettömästi omasta halustaan haluamatta tai vaatimatta mitään toiselta. Eihän se kahlitse ketään yhtään mihinkään millään tavalla.🙂.
Jos minulla olisi kumppani, niin kyllä minäkin tekisin asioita, joista tietäisin toisen pitävän. Lempiruokaa, selkähierontaa, antaisin toisen jopa joskus valita yhdessä katsottavan elokuvan jne. Varsinkin siinä kuherteluvaiheessa, joka kestää sen mitä kestää. Vaikka loppuelämän, kukaties.
Minulle "kaikkensa toisen eteen tekeminen" ei kuulosta siltä, että olisi 24/7 toisen palvelijana, vaan siltä, että arvostaa toisenkin mielipiteitä, eikä jyrää läpi kaikkea, koska kuvittelisi itse tietävänsä kaiken paremmin.
Parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän ja jotain parempaa verrattuna jo pitkään jatkuneeseen hyvään sinkkuelämääni. Sen toisenkin olisi suotavaa olla samoin mielin suhteessa.
Kun kaikki hienot periaatteet laitettaisiin elävään elämään, niin eihän mikään mene sillä tavalla, vaan todellisuus on sitten ihan jotain muuta. - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Se että on ystävällinen, kohtelias, hyväntahtoinen ja ottaa toiset huomioon ei ole mitään mielistelyä. Ja väännän asioista niiden kanssa joiden kanssa olen erimieltä asioista. Ei naisten haukkuminen, alistaminen ja syyttäminen kaikesta mikä on vialla omassa elämässä tai maailmassa ole mitään ei mielistelemistä vaan pelkkää typeryyttä, ilkeyttä ja huonoa käytöstä toisia ihmisiä kohtaan.🙂.
Mä tavallaan ymmärrän mitä nuo negatiivisesti kommentoineet tarkoittavat, vaikkakaan en ole täysin samaa mieltä heidän kanssaan. Kyse lienee pitkälti sanavalinnoista. Minustakin tuollainen "kaikkensa tekeminen toisen eteen" kuulostaa vähän liiottelulta ja jopa hieman martyyriudelta, mutta toisaalta se ei ole se kuva, jonka teksteistäsi saa. Sanoilla on väliä ja eri ihmiset lukevat sanoja eri tavoin.
Itswkin teen paljon toisen eteen ja ihan pyytämättä. Joskus jopa siinä määrin, että se on toista ärsyttänyt ja on pitänyt himmata itseäni. Se nyt vaan kuuluu luonteeseeni, että tykkään ilahduttaa toista, mutta sen ei tosiaan saa olla niin liiallista, että se alkaisi ärsyttää toista. Kaikkeani en voi sanoe tekeväni, sillä laitan oman hyvinvointini edelle, eli itseäni vastaan en toimi. Jonkun mielestä tuo edellinen sanavalintani taas särähtää korvaan ja on itsekästä, mutta sanat ovat myös vaillinaisia kuvaamaan ajatuksia. Anonyymi kirjoitti:
Ei tuo oikein hyvältä kuulosta.
Aikaisemmassa ketjussa muuten kirjoitit, että odotat myös vastapalveluksia.
Eiköhän jokainen aikuinen ole elämänsä jo tehnyt itselleen hyväksi. Siihen on paha mennä toisen sorkkimaan ilman että sotkee ja pilaa kaiken. Kuulostaa nyt pahasti kahlehtimiselta, kuten joku tuossa ylempänä jo kirjoittikin. Sairaaloista omistamishalua?
xLinerEn odota mitään vastapalveluksia parisuhteessa vaan että toinen tekee niitä asioita ihan omasta vapaasta tahdostaan koska välittää ja toivoo toiselle hyvää.
Sä näet asiat aivan eri tavalla nyt kuin mä etkä ollenkaan niin kuin mä tarkoitan niiden olevan. Parisuhde on tiimipeliä mitä tehdään yhdessä mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos sulla on jo yksin aivan täydellinen ja paras mahdollinen elämä niin mihin sitä kumppania enää tarviit. Kyllä parisuhteessa kumpikin tuo jotain toistensa elämään mitä siitä on puuttunut ja mitä siihen haluaa. Miksi muuten haluta edes koko parisuhdetta. Kyse ei ole mistään omistamisehalusta koska ei ketään voi omistaa. Esineitä omistetaan ei ihmisiä.🙂.Anonyymi kirjoitti:
Jos minulla olisi kumppani, niin kyllä minäkin tekisin asioita, joista tietäisin toisen pitävän. Lempiruokaa, selkähierontaa, antaisin toisen jopa joskus valita yhdessä katsottavan elokuvan jne. Varsinkin siinä kuherteluvaiheessa, joka kestää sen mitä kestää. Vaikka loppuelämän, kukaties.
Minulle "kaikkensa toisen eteen tekeminen" ei kuulosta siltä, että olisi 24/7 toisen palvelijana, vaan siltä, että arvostaa toisenkin mielipiteitä, eikä jyrää läpi kaikkea, koska kuvittelisi itse tietävänsä kaiken paremmin.
Parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän ja jotain parempaa verrattuna jo pitkään jatkuneeseen hyvään sinkkuelämääni. Sen toisenkin olisi suotavaa olla samoin mielin suhteessa.
Kun kaikki hienot periaatteet laitettaisiin elävään elämään, niin eihän mikään mene sillä tavalla, vaan todellisuus on sitten ihan jotain muuta.Just näin. Sä käsitit sen niin kuten minäkin ja mitä tarkoitan.👍🙂
Anonyymi kirjoitti:
Mä tavallaan ymmärrän mitä nuo negatiivisesti kommentoineet tarkoittavat, vaikkakaan en ole täysin samaa mieltä heidän kanssaan. Kyse lienee pitkälti sanavalinnoista. Minustakin tuollainen "kaikkensa tekeminen toisen eteen" kuulostaa vähän liiottelulta ja jopa hieman martyyriudelta, mutta toisaalta se ei ole se kuva, jonka teksteistäsi saa. Sanoilla on väliä ja eri ihmiset lukevat sanoja eri tavoin.
Itswkin teen paljon toisen eteen ja ihan pyytämättä. Joskus jopa siinä määrin, että se on toista ärsyttänyt ja on pitänyt himmata itseäni. Se nyt vaan kuuluu luonteeseeni, että tykkään ilahduttaa toista, mutta sen ei tosiaan saa olla niin liiallista, että se alkaisi ärsyttää toista. Kaikkeani en voi sanoe tekeväni, sillä laitan oman hyvinvointini edelle, eli itseäni vastaan en toimi. Jonkun mielestä tuo edellinen sanavalintani taas särähtää korvaan ja on itsekästä, mutta sanat ovat myös vaillinaisia kuvaamaan ajatuksia.Niin sepä se kun he käsittävät asian ihan eri tavalla miten sen ite näen ja mitä tarkoitan.
Ehkä ne asiat mitkä mulle on itsestäänselviä terveestä itsetunnosta, itsensä arvostamisesta ja oman elämänsä elämisestä parisuhteessakin ei oo heille yhtä itsestäänselviä.
Sä ja anonyymi tuossa yläpuolella tunnutte kuitenkin ymmärtävän mitä mä asialla tarkoitan. Se että tekee kaikkensa toisen eteen ei tarkoita mulle mitenkään sitä että hukkaisi jotenkin itsensä eikä eläisi omaa elämäänsä itselleen.🙂.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vakkarinaisten kanssa et ole ollut yhtään kertaa eri mieltä 😂
Onmo erimielisyys jokin oman tahdo mitta? Että niillä kaikkein riitaisimmilla ja kaikesta kaikkien kanssa kiistelevillä on sinusta eniten omaa tahtoa? Minä taas olen todennut, että kun ei aina toraa ja kiistele, niin saa kaikkein parhaiten oman tahtonsa lävitse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuo oikein hyvältä kuulosta.
Aikaisemmassa ketjussa muuten kirjoitit, että odotat myös vastapalveluksia.
Eiköhän jokainen aikuinen ole elämänsä jo tehnyt itselleen hyväksi. Siihen on paha mennä toisen sorkkimaan ilman että sotkee ja pilaa kaiken. Kuulostaa nyt pahasti kahlehtimiselta, kuten joku tuossa ylempänä jo kirjoittikin. Sairaaloista omistamishalua?
xLinerJos aikuinen on jo tehnyt oman elämänsä itselleen hyväksi (tai jopa täydelliseksi), eikä siihen voi kukaan mennä sotkematta ja pilaamatta kaikkea, niin oletan ettei tuollainen yksilö ole seuraa etsimässäkään, ei ainakaan pysyvämpää parisuhdetta. Eihän tuollaisessa elämässä ole toiselle tilaa ja se on epäreilua molempia kohtaan.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin sepä se kun he käsittävät asian ihan eri tavalla miten sen ite näen ja mitä tarkoitan.
Ehkä ne asiat mitkä mulle on itsestäänselviä terveestä itsetunnosta, itsensä arvostamisesta ja oman elämänsä elämisestä parisuhteessakin ei oo heille yhtä itsestäänselviä.
Sä ja anonyymi tuossa yläpuolella tunnutte kuitenkin ymmärtävän mitä mä asialla tarkoitan. Se että tekee kaikkensa toisen eteen ei tarkoita mulle mitenkään sitä että hukkaisi jotenkin itsensä eikä eläisi omaa elämäänsä itselleen.🙂.Minä myös olen sinun linjoilla, ajattelet parisuhdeasioista hyvin hyvin pitkälle samoin, kun minä. Olen huomannut meidän keskusteluissakin sen seikan.
Kanssasi on helppoa jutella ja olla samaa mieltä, puhut ns. samaa kieltä ja ajattelet samojen kuvioiden kautta.
Cool❄️ - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin sepä se kun he käsittävät asian ihan eri tavalla miten sen ite näen ja mitä tarkoitan.
Ehkä ne asiat mitkä mulle on itsestäänselviä terveestä itsetunnosta, itsensä arvostamisesta ja oman elämänsä elämisestä parisuhteessakin ei oo heille yhtä itsestäänselviä.
Sä ja anonyymi tuossa yläpuolella tunnutte kuitenkin ymmärtävän mitä mä asialla tarkoitan. Se että tekee kaikkensa toisen eteen ei tarkoita mulle mitenkään sitä että hukkaisi jotenkin itsensä eikä eläisi omaa elämäänsä itselleen.🙂.Niin, se tarkoittaa sitä että tekee koska välittää ja tietää, että pystyy tekemään toisen hyväksi asioita ja elämää helpottaakseen, jolloin se on osoitus välittämisestä.
Eikä se tunnu vaivalloiselta, kun se tulee omasta vapaasta tahdosta ja motivaatiosta.
Cool❄️ Anonyymi kirjoitti:
Minä myös olen sinun linjoilla, ajattelet parisuhdeasioista hyvin hyvin pitkälle samoin, kun minä. Olen huomannut meidän keskusteluissakin sen seikan.
Kanssasi on helppoa jutella ja olla samaa mieltä, puhut ns. samaa kieltä ja ajattelet samojen kuvioiden kautta.
Cool❄️Mä olen myös huomannut saman ystäväiseni että parisuhdeasioissa ja monessa muussakin jutussa me nähdään, ymmärretään ja koetaan asiat hyvin samallatavoin. Sun kanssas on myös just tosi helppoa ja mukavaa jutella asiasta kuin asiasta ja tykkään siitä myös paljon. Tulee aina hyvä mieli kun sun kanssa juttelee.😊.
Anonyymi kirjoitti:
Niin, se tarkoittaa sitä että tekee koska välittää ja tietää, että pystyy tekemään toisen hyväksi asioita ja elämää helpottaakseen, jolloin se on osoitus välittämisestä.
Eikä se tunnu vaivalloiselta, kun se tulee omasta vapaasta tahdosta ja motivaatiosta.
Cool❄️Just näin. Kun toisesta välittää tekee ihan omasta halustaan asioita että toinen tulisi iloiseksi ja onnelliseksi ja että hänen olisi hyvä olla. Ja jos on mahdollisuus näin tehdä miksi sitä ei käyttäisi ei se itseltä ole mitenkään pois. Eikä niiden tarvi olla mitään järkyttävän isoja juttuja vaan ihan pieniä arkisia asioita millä osoittaa toiselle että ottaa hänet huomioon, häntä ajattelee ja hänestä välittää.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä olen myös huomannut saman ystäväiseni että parisuhdeasioissa ja monessa muussakin jutussa me nähdään, ymmärretään ja koetaan asiat hyvin samallatavoin. Sun kanssas on myös just tosi helppoa ja mukavaa jutella asiasta kuin asiasta ja tykkään siitä myös paljon. Tulee aina hyvä mieli kun sun kanssa juttelee.😊.
Kiva. 🤗
Keskustelu on silloin erityisen mukavaa ja sujuvaa, kun ei tarvita rautalankaa ja kaavioita, jotta toinen hahmottaisi miten asian koet ja miellät. 😄👍
Cool❄️ - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Just näin. Kun toisesta välittää tekee ihan omasta halustaan asioita että toinen tulisi iloiseksi ja onnelliseksi ja että hänen olisi hyvä olla. Ja jos on mahdollisuus näin tehdä miksi sitä ei käyttäisi ei se itseltä ole mitenkään pois. Eikä niiden tarvi olla mitään järkyttävän isoja juttuja vaan ihan pieniä arkisia asioita millä osoittaa toiselle että ottaa hänet huomioon, häntä ajattelee ja hänestä välittää.🙂.
Nimen omaan näin just. ☺️👍
Se on ihan luontaista meille monille.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkensa toisen eteen tekeminen kuulostaa ahdistavalta kahlesuhteelta.
Ei se tarkoita välttämättä, että kokoajan täytyisi niin tehdä, vaikka jotkut hullut kyllä sitäkin vaatii.
Kaikissa suhteissa tulee sellaisia hetkiä, että täytyy antaa kaikkensa toisen ihmisen puolesta, niin se vaan on. Viimeistään vanhana, kun alkaa tulla sairauksia.
Sitten ihmiset on erilaisia, joidenkin lapsus aiheuttaa sen, että täytyy hetkellisesti antaa hänen puolestaan kaikkensa ja joku toinen taas semmoinen, että häntä täytyy vähän kestää ja sietää.
Ihmisillä on epärealistinen kuva itsestään ja muista ja kaikenlaisia kulissisuhteita joissa näytellään omaa osaa, ettei mitään todellista tai vähänkään negatiivista vaan koskaan pääse pintaan. Sellainen ihminen on tosipaikan tullen omanedunajattelija eli siis hädässä äärimmäisen epäluotettava.
Toista ihmistä tai yhtään mitään muutakaan, ei voi totuudellisesti omistaa. Omistaminen on ihmisen keksimä illuusio. Tavaratkin joiden energia ja massa ovat ikuisia, jatkavat muokkaantumistaan halki iäisyyden, täysin tietämättöminä meidän lapsellisista fantasiosta.
Itse en ajattele omistamista, vaikka tavaraa riittääkin nurkissa.
Sivusta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimen omaan näin just. ☺️👍
Se on ihan luontaista meille monille.
Cool❄️Eikä se ole mitään perseennuolentaa tai mielistelyä. Teen niin lemmikkienkin kanssa. Otan selvää mitä kyseinen eläinlaji hyvinvoidakseen tarvitsee, teen havaintoja eläimestä ja sen käytöksestä, mieltymyksistä ja mistä selvästi ei pidä ja pyrin hoitamaan ja pitämään niin hyvin ja hyvää tarjoten, kuin mahdollista, kuin älyän.
Vain koska välitän siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista, haluan että sillä on hyvä olla ja elää, niin kuin se vankeudessa on mahdollista.
Rakastan meidän hamsuakin ihan hirmusti. Aivan ihana kulta mussukka, jonka yhtä karvaakaan en halua satuttaa tai huonosti pitää. 🐹🥰
Mä sille vuodatan miten ihana se on. Ihana kun oot olemassa ja saatiin meidän perheeseen just hän, persoonineen ja olemuksineen. 👍
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikä se ole mitään perseennuolentaa tai mielistelyä. Teen niin lemmikkienkin kanssa. Otan selvää mitä kyseinen eläinlaji hyvinvoidakseen tarvitsee, teen havaintoja eläimestä ja sen käytöksestä, mieltymyksistä ja mistä selvästi ei pidä ja pyrin hoitamaan ja pitämään niin hyvin ja hyvää tarjoten, kuin mahdollista, kuin älyän.
Vain koska välitän siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista, haluan että sillä on hyvä olla ja elää, niin kuin se vankeudessa on mahdollista.
Rakastan meidän hamsuakin ihan hirmusti. Aivan ihana kulta mussukka, jonka yhtä karvaakaan en halua satuttaa tai huonosti pitää. 🐹🥰
Mä sille vuodatan miten ihana se on. Ihana kun oot olemassa ja saatiin meidän perheeseen just hän, persoonineen ja olemuksineen. 👍
Cool❄️Ja ei hän ei ole ihmisen kaltainen, enkä inhimillistä sanomalla hän. Mutta hän on yksilö ja omanlaisensa persoona, siksi hän.
Toinen hamsu on toisenlainen yksilö ja persoona, hän hänkin.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ei hän ei ole ihmisen kaltainen, enkä inhimillistä sanomalla hän. Mutta hän on yksilö ja omanlaisensa persoona, siksi hän.
Toinen hamsu on toisenlainen yksilö ja persoona, hän hänkin.
Cool❄️Vaan nyt meen oikosilleen. Lepoon. Tälle päivälle ihana ihastuttava Senta. 💘
https://youtu.be/BQIbe3nNrLs
Cool❄️ Anonyymi kirjoitti:
Kiva. 🤗
Keskustelu on silloin erityisen mukavaa ja sujuvaa, kun ei tarvita rautalankaa ja kaavioita, jotta toinen hahmottaisi miten asian koet ja miellät. 😄👍
Cool❄️Kyllä...ja se helpottaa paljon ymmärtämistä kun on riittävän paljon samanmielisiä että pystyy helposti asettamaan itsensä toisen asemaan ja miettimään että mitä itse samassa tilanteessa ehkä tuntisi ja kokisi.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Eikä se ole mitään perseennuolentaa tai mielistelyä. Teen niin lemmikkienkin kanssa. Otan selvää mitä kyseinen eläinlaji hyvinvoidakseen tarvitsee, teen havaintoja eläimestä ja sen käytöksestä, mieltymyksistä ja mistä selvästi ei pidä ja pyrin hoitamaan ja pitämään niin hyvin ja hyvää tarjoten, kuin mahdollista, kuin älyän.
Vain koska välitän siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista, haluan että sillä on hyvä olla ja elää, niin kuin se vankeudessa on mahdollista.
Rakastan meidän hamsuakin ihan hirmusti. Aivan ihana kulta mussukka, jonka yhtä karvaakaan en halua satuttaa tai huonosti pitää. 🐹🥰
Mä sille vuodatan miten ihana se on. Ihana kun oot olemassa ja saatiin meidän perheeseen just hän, persoonineen ja olemuksineen. 👍
Cool❄️Tää nyt vähän on jo vanhan toistoa mutta jälleen kerran juuri näin. Ei se ole mitään mielistelemistä tai perseennuolemista vaan ihan omasta sydämmestä lähtevää hyväntahtoisuutta. Jos mielistelee ja nuoleskelee niin silloin odottaa saavuttavansa sillä jotakin tai jotenkin siitä hyötyvänsä. Omasta sydämmestä ja välittämisestä lähtevä hyväntahtoisuus toista kohtaan on aivan eri asia se on pyyteetöntä eikä odota mitään vastinetta korkeintaan toivoo että jos toinen välittää yhtä paljon niin hänkin mahdollisesti ajattelisi samalla tavalla ja tahtoisi että sun on mahdollisimman hyvä olla ja että olisit onnellinen.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Ja ei hän ei ole ihmisen kaltainen, enkä inhimillistä sanomalla hän. Mutta hän on yksilö ja omanlaisensa persoona, siksi hän.
Toinen hamsu on toisenlainen yksilö ja persoona, hän hänkin.
Cool❄️Näinpä...omia yksilöitään ja persooniaan hekin on. Siitäpä tulikin mieleeni että seuraavan kerran hellit hamsua niin rapsuttele taas vähän munkin puolesta.😊.
Anonyymi kirjoitti:
Vaan nyt meen oikosilleen. Lepoon. Tälle päivälle ihana ihastuttava Senta. 💘
https://youtu.be/BQIbe3nNrLs
Cool❄️Tuli kanssa just sapuskoitua niin pikku lepo on paikallaan ja sitten jos lähtis kävelylle ja katsomaan takapihan pellon joutsen paria ja kurkea jos ne ei oo matkaa jatkaneet jo. Kyllä ne reilun viikon on siinä viettäneet joutsenet kuherrellen ja kurki puolisoaan odotellen.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Se että on ystävällinen, kohtelias, hyväntahtoinen ja ottaa toiset huomioon ei ole mitään mielistelyä. Ja väännän asioista niiden kanssa joiden kanssa olen erimieltä asioista. Ei naisten haukkuminen, alistaminen ja syyttäminen kaikesta mikä on vialla omassa elämässä tai maailmassa ole mitään ei mielistelemistä vaan pelkkää typeryyttä, ilkeyttä ja huonoa käytöstä toisia ihmisiä kohtaan.🙂.
Näin se on,
Typeryyttä ja tyhmyyttä,( synti)
Kaikki viisaus on JUMALAN Sanassa.
Hyvä paimen pitää huolta seurakuntalaisistaan.
Suomessa on ongelma koska paholainen on sokeuttanut ihmiset eksyttäjä saarnaajien kautta.
Pienikin moite saa ihmiset loukkaantumaan, se kertoo vaan ihmisten heikosta sietokyvystä .
1 ratsumies tuli voittajana voittamaan,
Todellakin menestysteologia on hyväksytty seurakunnassa ja JEESUS KRISTUS heitetty ikkunasta ulos Anonyymi kirjoitti:
Näin se on,
Typeryyttä ja tyhmyyttä,( synti)
Kaikki viisaus on JUMALAN Sanassa.
Hyvä paimen pitää huolta seurakuntalaisistaan.
Suomessa on ongelma koska paholainen on sokeuttanut ihmiset eksyttäjä saarnaajien kautta.
Pienikin moite saa ihmiset loukkaantumaan, se kertoo vaan ihmisten heikosta sietokyvystä .
1 ratsumies tuli voittajana voittamaan,
Todellakin menestysteologia on hyväksytty seurakunnassa ja JEESUS KRISTUS heitetty ikkunasta ulosNo näistä uskonto, jumala ja jesse jutuista en ole samaa mieltä mutta muuten olen tosiaan kyllä. Ja sulla on oikeus uskoa kuten haluat aivan kuin mullakin.😊.
- Anonyymi
Hurja katse tolla mikkojuhanilla, o nko lääkkeet syynä!?
Anonyymi kirjoitti:
Hurja katse tolla mikkojuhanilla, o nko lääkkeet syynä!?
Eniten se ehkä on toi kuva vaan mikä nyt on sattunu tuleen tuollaseksi. Oikeesti mä oon hyvin lempee ja hyväntahtoinen ihminen. Tosin voihan tuolla elämänhistoriallakin olla vaikutusta kun on nähny niin paljon pahoja ja raakojakin juttuja ja tosiaan myös toi opioidi ainakin pienentää pupilleja.😊. Ehkä mä jos kuvaa vaihdan jossain vaiheessa niin koitan etsiä kuvan missä olis vähän erilainen katse.😄.
- Anonyymi
Nyt kun Lauri Markkanen on Suomessa se palstasisko voi hommata lupaamansa kaveriselfien Laurin kanssa.
- Anonyymi
En mä osaa ajatella omistavani ketään. Minulle parisuhde on kasa sovittuja asioita, jotka molemmat ovat valmiita omasta tahdostaan pitämään (toivottavasti). Se mitä sovitaan on sitten tietenkin siitä parisuhteesta ja sen osapuolista kiinni. Mä en itse ole kiinnostunut muista, kun olen parisuhteessa. Tai ainakaan tähän päivään mennessä niin ei ole käynyt, että joku toinen olisi vielä kiinnostanut. Toisaalla palstalla oli kuitenkin linkitettynä tuo "seksibileisiin" liittynyt artikkeli ja siinä oli minusta aika hyvin sanottu kohta. He pariskuntana menevät sinne bileisiin rakastuneina, eivät rakastumaan ja jäin sitä miettiessäni, että vaikka itse bileet eivät kiinnosta niin tuo lausahdus kuvaa aika hyvin sitä miten minä parisuhteen näen. Ehkä jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä käydä jokin säännöllinen "kehityskeskustelu", että olemmeko tässä edelleen rakastuneina vai kaipaako jonkikumpi päästä rakastumaan.
- Anonyymi
Voi olla myös rakastunut ja rakastua toiseenkin. Kaikki ei pysty siihen, mutta osa pystyy.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla myös rakastunut ja rakastua toiseenkin. Kaikki ei pysty siihen, mutta osa pystyy.
Cool❄️Uskollisuus on mulle isompi asia, kun se miten montaa ihmistä rakastat. Mun puoliso saa vapaasti rakastaa lisäkseni muitakin, mutta tietyin ehdoin. Ja uskollisuus on se ehto. Me olemme se pari joka jakaa intiimin suhteen.
Ja jos siihen haluaa muutosta, se asia pitää uudelleen läpi keskustella ja sopia käykö ja miten se vaikuttaa osapuoliin ja suhteeseen.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskollisuus on mulle isompi asia, kun se miten montaa ihmistä rakastat. Mun puoliso saa vapaasti rakastaa lisäkseni muitakin, mutta tietyin ehdoin. Ja uskollisuus on se ehto. Me olemme se pari joka jakaa intiimin suhteen.
Ja jos siihen haluaa muutosta, se asia pitää uudelleen läpi keskustella ja sopia käykö ja miten se vaikuttaa osapuoliin ja suhteeseen.
Cool❄️Seksi on asia mikä liittyy mulla tunteisiin. Se ei ole vain suorite jolla molemmat viihdyttää itseään ja toisiaan, se on tunnetta ja linkki rakkaussuhteeseen.
Siksi mulle uskottomuus olis kova kolaus. Ehkä inhimillisyyttä ymmärtävänä ei ylitsepääsemätön, mutta tekisi särön tunteisiini.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla myös rakastunut ja rakastua toiseenkin. Kaikki ei pysty siihen, mutta osa pystyy.
Cool❄️En voi ottaa kantaa muiden puolesta, mutta itselleni se on täysin mahdotonta ja tuskinpa olen ainutlaatuinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskollisuus on mulle isompi asia, kun se miten montaa ihmistä rakastat. Mun puoliso saa vapaasti rakastaa lisäkseni muitakin, mutta tietyin ehdoin. Ja uskollisuus on se ehto. Me olemme se pari joka jakaa intiimin suhteen.
Ja jos siihen haluaa muutosta, se asia pitää uudelleen läpi keskustella ja sopia käykö ja miten se vaikuttaa osapuoliin ja suhteeseen.
Cool❄️Niin, sinulle se on. Minulle oikeastaan ei. Ihmiset eivät ole tässä asiassa samanlaisia. Mun maailmani ei siihen kaadu, jos toinen harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Petosta ja valehtelua en antaisi anteeksi, mutta luvan kanssa ei voi pettää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seksi on asia mikä liittyy mulla tunteisiin. Se ei ole vain suorite jolla molemmat viihdyttää itseään ja toisiaan, se on tunnetta ja linkki rakkaussuhteeseen.
Siksi mulle uskottomuus olis kova kolaus. Ehkä inhimillisyyttä ymmärtävänä ei ylitsepääsemätön, mutta tekisi särön tunteisiini.
Cool❄️No niin se on minullekin, vaan en automaattisesti oleta toisen kokevan samoin. Jos/kun on vaikkapa pitkään erossa toisesta, niin mielummin ei, mutta jos on pakko niin on pakko. Enkä minä voi sitäkään tietää tuleeko aika, kun ei enää kykene. Minun maailmani ei tosiaan siihen kaadu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niin se on minullekin, vaan en automaattisesti oleta toisen kokevan samoin. Jos/kun on vaikkapa pitkään erossa toisesta, niin mielummin ei, mutta jos on pakko niin on pakko. Enkä minä voi sitäkään tietää tuleeko aika, kun ei enää kykene. Minun maailmani ei tosiaan siihen kaadu.
Siksi mainitsin lopussa sen keskustelun, jos jokin muu kuin uskollisuus tulee mieleen. Sovitut asiat ei ole uskottomuutta. Sopimattomat on.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siksi mainitsin lopussa sen keskustelun, jos jokin muu kuin uskollisuus tulee mieleen. Sovitut asiat ei ole uskottomuutta. Sopimattomat on.
Cool❄️No mä kai taisin kokoajan puhua siitä, että puhuminen on tärkeää. "Ehkä jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä käydä jokin säännöllinen "kehityskeskustelu", että olemmeko tässä edelleen rakastuneina vai kaipaako jonkikumpi päästä rakastumaan." Jokainen pariskunta saa tietenkin itse määrittää, että mikä se kehityskeskustelu on. Voihan se olla vaikka "parisuhteen tilaa koskeva keskustelu". Noin ylipäänsä itse koen järkeväksi käydä säännöllisen epäsäännöllisesti keskusteluja siitä, että missä mennään, kohteliaassa ja ystävällisessä ilmapiirissä, eikä niin että asioista puhutaan (siis tapellaan) vasta kun on ongelma.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seksi on asia mikä liittyy mulla tunteisiin. Se ei ole vain suorite jolla molemmat viihdyttää itseään ja toisiaan, se on tunnetta ja linkki rakkaussuhteeseen.
Siksi mulle uskottomuus olis kova kolaus. Ehkä inhimillisyyttä ymmärtävänä ei ylitsepääsemätön, mutta tekisi särön tunteisiini.
Cool❄️"mulle uskottomuus olis kova kolaus."
Tuo on juuri se syy miksei uskottomuudesta lähellekään aina kerrota kumppanille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"mulle uskottomuus olis kova kolaus."
Tuo on juuri se syy miksei uskottomuudesta lähellekään aina kerrota kumppanille.Oon kyllä kysynytkin suoraan joiltain kumppaneiltani, jos on heidän käytös antanut aihetta olettaa, että vetoa olisi johonkin muualle.
Nykyiseltäkin oon kysynyt, eikä hän ainakaan todennut, kuin ettei kiinnosta sellaiset eikä muut muutenkaan tipan tippaa. Päässä pyörii ihan muunlaiset asiat.
Mä tykkään puhua avoimesti kaikenlaista, mutta kumppani vähemmän juttuaa, toiset on sellasia tykkää funtisia omassa päässään hiljaa. Siinä jää äkkiä toinen vähän ulkopuoliseksi silloinkin, kun tarttisi osata puhua kumppanillekin ääneen.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon kyllä kysynytkin suoraan joiltain kumppaneiltani, jos on heidän käytös antanut aihetta olettaa, että vetoa olisi johonkin muualle.
Nykyiseltäkin oon kysynyt, eikä hän ainakaan todennut, kuin ettei kiinnosta sellaiset eikä muut muutenkaan tipan tippaa. Päässä pyörii ihan muunlaiset asiat.
Mä tykkään puhua avoimesti kaikenlaista, mutta kumppani vähemmän juttuaa, toiset on sellasia tykkää funtisia omassa päässään hiljaa. Siinä jää äkkiä toinen vähän ulkopuoliseksi silloinkin, kun tarttisi osata puhua kumppanillekin ääneen.
Cool❄️Kumppanini kanssa kiinnitetään huomiota aikalailla erilaisiin asioihin, analysoidaan eri asioita ja tunteillaankin erilailla. Siksi on välillä haasteitakin, niin erilaiset ihmiset yhdessä. Mutta yks asia me ymmärretään kumpikin samoin tai kaksi.
Että perheestä pidetään huolta ja mitä tarkoittaa, kun sanoo halaten - sä oot ihana. 😄
Cool❄️
- Anonyymi
Jos mies on komea ja rikas niin nainen haluaa että mies omistaa naisen.
- Anonyymi
Kun nainen on kaunis ja huomattavasti pienituloisempi, mies pitää itsestäänselvänä hinnoittelemansa naisen.
- Anonyymi
Jokainen on itsensä vartija, työ ei kuulu muille.
Henkilökohtainen oma kontrolli tuo luottamusta, on sitten vastapuolesta kiinni onko se luottamus ollut miten hedelmällistä.
Eihän ihminen voi omistaa toista, ei edes itseään.
AV - Anonyymi
"Omistaa" karahtaa kyllä pahasti. Eihän ystäviäkään omisteta. Tai kyllähän sitä joku on kuulemma mustasukkainen ystävistäänkin...
Erilaisista suhteista syntyy "me", meidän porukka. Omanlaisia yksiköitään, yhteisöjä.
Ajattelen, että sillä "omalla" kerrotaan muille, että hän on juuri minulle erityinen ja tärkeä.
xLiner - Anonyymi
"Omistaminen" parisuhteessa? Onhan se mielenkiintoinen termi käyttää sitä parisuhteessa. Itse ajattelen, että sairaalloisen mustasukkainen kuvittelee "omistavansa" toisen. Määrittelee, mitä saa tehdä, miten pukeutua, ei mennä yksin esim kauppaan vaan sekin kellotetaan jne.."
Luin tuossa juuri jostain valtion virkamiehestä, joka juoksee seksibileissä muijansa kanssa ja ukko selitti "ei omisteta toisiamme", soi myös muijalleen omat seikkailut. Tuli lähinnä mieleen, että miten tuohonkin "harrastukseen" voi "omistamisen" liittää? Voisiko vaikka yhdessä patikoiminenkin olla "omistusta"? - Anonyymi
Parisuhteen pointti minulle on se, että se tuo molempien osapuolien elämään sellaista arvoa, jota siinä en yksinään olisi. Nuo arvot tietenkin voivat sittne vaihdella yksilöstä toiseen, mutta minulle ne ovat elämän hyvien ja huonojenkin hetkien jakamista, sitä miten kliseisesti ilo kasvaa jaettuna ja suru puolittuu. Minulle parisuhde on sitä, että kaksin on vahvempi kuin yksin ja on joku, jonka tukeen voi aina luottaa. Itse olen tuota ja sellainen on minusta toimiva ja hyvä parisuhde. Tuohon ei kuulu omistaminen.
Tämä omistaminen parisuhteessa on monitahoinen käsite ja kukin ymmärtää sen kovin omista lähtökohdistaan käsin.
Yleismaailmallisesti olen käsittänyt että omistaudutaan vapaaehtoisesti toiselle ja sen myötä oletetaan toisen tekevän samoin. Syntyy ennakkoasetelma siitä, että luonnollisesti toinen tuntee samoin.
Tästä syntyy mielestäni se omistaminen. Ollaan osa tiimiä, me ja minun puolisoni, kumppanini ajattelu.
Kun esittelet kumppanisi uudelle ihmiselle, niin esitteletkö hänet pelkällä nimellä .. että tässä on Jouko/Jaana vai vai lisäätkö esim siihen suhteenne. Jouko.. minun puolisoni tai Jaana, naisystäväni.
Tuo jo kertoo mielestäni suhteen reviiritietoisuudesta ja siitä että onko päässyt syntymään "omistussuhde". Ilmoitetaan jo ensikättelyssä että tämä si on mun.. näpit irti. Tai se, että olen varattu, älä vaivaudu. Ilmaistaan, että me ollaan me.
Mutta oma katsantokanta onkin hieman poikkeava. Mutta vain hieman. Uskon siihen, että toiselle voi omistautua, mutta pidän sitä harhana, että syntyisi vastavuoroinen tilanne ilman perinpohjaisia keskusteluja. Ja senkin jälkeen, me ollaan kaikki vain ihmisiä.
Toinen pitää pullottaa jos haluaa sellaisen suhteen kuin itse toivoo. Ja se jos mikä on omistamista. Siis että olettaa toisella olevan yhtäläiset tuntemukset ajasta ikuisuuteen ilman pienintäkään hairahdusta. Lapsellista ajatellakkaan moista.- Anonyymi
Olen aina esitellyt kaikki pelkällä etunimellä, silloin harvoin kun olen ketään esitellyt. Mä nyt en muutenkaan koe mitään varsinaista tarvetta esitellä ketään.
- Anonyymi
Tämä omistaminen parisuhteessa on monitahoinen käsite ja kukin ymmärtää sen kovin omista lähtökohdistaan käsin.
Yleismaailmallisesti olen käsittänyt että omistaudutaan vapaaehtoisesti toiselle ja sen myötä oletetaan toisen tekevän samoin. Syntyy ennakkoasetelma siitä, että luonnollisesti toinen tuntee samoin.
"Tästä syntyy mielestäni se omistaminen. Ollaan osa tiimiä, me ja minun puolisoni, kumppanini ajattelu.
Kun esittelet kumppanisi uudelle ihmiselle, niin esitteletkö hänet pelkällä nimellä .. että tässä on Jouko/Jaana vai vai lisäätkö esim siihen suhteenne. Jouko.. minun puolisoni tai Jaana, naisystäväni.
Tuo jo kertoo mielestäni suhteen reviiritietoisuudesta ja siitä että onko päässyt syntymään "omistussuhde". Ilmoitetaan jo ensikättelyssä että tämä si on mun.. näpit irti. Tai se, että olen varattu, älä vaivaudu. Ilmaistaan, että me ollaan me."
Edellä mainittuun, mulla on sama mielipide, Jatko-osuus poikkeaakin täysin mun ajatusmaailmastani. Tosiaankin kaiken jälkeenkin, me ollaan kaikki vain erilaisia ihmisiä.
" Siis että olettaa toisella olevan yhtäläiset tuntemukset ajasta ikuisuuteen ilman pienintäkään hairahdusta. Lapsellista ajatellakkaan moista."
-No, tuohon mun on vastattava; olevani sitt vaikka lapsellinen!
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä omistaminen parisuhteessa on monitahoinen käsite ja kukin ymmärtää sen kovin omista lähtökohdistaan käsin.
Yleismaailmallisesti olen käsittänyt että omistaudutaan vapaaehtoisesti toiselle ja sen myötä oletetaan toisen tekevän samoin. Syntyy ennakkoasetelma siitä, että luonnollisesti toinen tuntee samoin.
"Tästä syntyy mielestäni se omistaminen. Ollaan osa tiimiä, me ja minun puolisoni, kumppanini ajattelu.
Kun esittelet kumppanisi uudelle ihmiselle, niin esitteletkö hänet pelkällä nimellä .. että tässä on Jouko/Jaana vai vai lisäätkö esim siihen suhteenne. Jouko.. minun puolisoni tai Jaana, naisystäväni.
Tuo jo kertoo mielestäni suhteen reviiritietoisuudesta ja siitä että onko päässyt syntymään "omistussuhde". Ilmoitetaan jo ensikättelyssä että tämä si on mun.. näpit irti. Tai se, että olen varattu, älä vaivaudu. Ilmaistaan, että me ollaan me."
Edellä mainittuun, mulla on sama mielipide, Jatko-osuus poikkeaakin täysin mun ajatusmaailmastani. Tosiaankin kaiken jälkeenkin, me ollaan kaikki vain erilaisia ihmisiä.
" Siis että olettaa toisella olevan yhtäläiset tuntemukset ajasta ikuisuuteen ilman pienintäkään hairahdusta. Lapsellista ajatellakkaan moista."
-No, tuohon mun on vastattava; olevani sitt vaikka lapsellinen!
trollikkaJos asiaa yleismaailmallisesti ajatellaan, niin suurempi os maailmasta ei suoranaisesti yhdistä rakkautta parisuhteeseen ja varsinkaan avioliittoon. Se pysyvä parisuhde ja liitto on enemmän sellainen taloudellinen sopimus ja vakuutus ja rakkautta etsitään sitten ehkä tarvittaess muualta.
- Anonyymi
Miks sun rakastaja ei osallistu tämänkaltaisiin keskusteluihin?
- Anonyymi
Mä esittelen aina ihmiset, ketkä seurassani mukana tulevat. Mun ystävä Kirri, mieheni Jörö, lapseni Huisa ja Hassu. Eikä mielessäni edes käy mikään omistaminen, kun sanon mun. He vain linkittyvät minuun ja minä heihin, asiayhteys ovat mun tuttuja tai sukulaisia. Nimet esittelen jotta tietää millä nimellä puhutella.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä esittelen aina ihmiset, ketkä seurassani mukana tulevat. Mun ystävä Kirri, mieheni Jörö, lapseni Huisa ja Hassu. Eikä mielessäni edes käy mikään omistaminen, kun sanon mun. He vain linkittyvät minuun ja minä heihin, asiayhteys ovat mun tuttuja tai sukulaisia. Nimet esittelen jotta tietää millä nimellä puhutella.
Cool❄️Mun nettituttavani Disse, mun nettituttavani Rande, mun nettituttavani Xena, jonka olen tavannut myös kasvotusten mieheni Jörön kanssa. 😄
Ja yksikään heistä ei ole mun omani, vain yhteydessä minuun. Ja vain siten kun itse tahtovat.
Cool❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun nettituttavani Disse, mun nettituttavani Rande, mun nettituttavani Xena, jonka olen tavannut myös kasvotusten mieheni Jörön kanssa. 😄
Ja yksikään heistä ei ole mun omani, vain yhteydessä minuun. Ja vain siten kun itse tahtovat.
Cool❄️Tuo on muuten aika jännä tuokin miten eri tavalla ihmisen tuossakin toimivat. Minä esimerkiksi en ikinä anna toiselle ihmiselle titteliä esitellessäni hänet. Jos yritän oikein miettiä miksi, niin se liittyy siihen, että en halua määritellä toista enkä antaa mitään ennakko-olettamaa hänestä. Näin varsinkin, kun puhutaan aikuisista ihmisistä. En halua heitä määriteltävän minun kauttani tai sen kauttani tai sen kautta mikä heidän suhteensa minuun on. Vaan ei tuo ole mikään tietoinen juttu, jota aktiivisesti ajattelisin. Vaan en mä esittele lastanikaan juuri minun lapsekseni. Moni on varmasti vuosien varrella tehnyt olettaman esim. siskoni lapsista, että olisivat minun lapsiani, kun olen kulkenut sekä omieni, että siskon mukuloiden kanssa. Jos joku haluaa tietää tarkemman suhteeni johonkin ihmiseen, niin oletan heidän osaavan kysyä sitä.
Anonyymi kirjoitti:
Tämä omistaminen parisuhteessa on monitahoinen käsite ja kukin ymmärtää sen kovin omista lähtökohdistaan käsin.
Yleismaailmallisesti olen käsittänyt että omistaudutaan vapaaehtoisesti toiselle ja sen myötä oletetaan toisen tekevän samoin. Syntyy ennakkoasetelma siitä, että luonnollisesti toinen tuntee samoin.
"Tästä syntyy mielestäni se omistaminen. Ollaan osa tiimiä, me ja minun puolisoni, kumppanini ajattelu.
Kun esittelet kumppanisi uudelle ihmiselle, niin esitteletkö hänet pelkällä nimellä .. että tässä on Jouko/Jaana vai vai lisäätkö esim siihen suhteenne. Jouko.. minun puolisoni tai Jaana, naisystäväni.
Tuo jo kertoo mielestäni suhteen reviiritietoisuudesta ja siitä että onko päässyt syntymään "omistussuhde". Ilmoitetaan jo ensikättelyssä että tämä si on mun.. näpit irti. Tai se, että olen varattu, älä vaivaudu. Ilmaistaan, että me ollaan me."
Edellä mainittuun, mulla on sama mielipide, Jatko-osuus poikkeaakin täysin mun ajatusmaailmastani. Tosiaankin kaiken jälkeenkin, me ollaan kaikki vain erilaisia ihmisiä.
" Siis että olettaa toisella olevan yhtäläiset tuntemukset ajasta ikuisuuteen ilman pienintäkään hairahdusta. Lapsellista ajatellakkaan moista."
-No, tuohon mun on vastattava; olevani sitt vaikka lapsellinen!
trollikkaNo.. mä en pidä sinua lapsellisena, mutta meillä vaan on erilaiset taustat ja ajatukset asiasta.
Ja esitin mielipiteeni, mikä ei ole sen lähempänä totuutta kuin sinun mielipiteesikään.
Sun taustoilla mäkin ajattelisin ehkä toisin. Se, on selvä. Mutta kaikesta huolimatta sä jaksat uskoa hyvään ja kiinteään parisuhteeseen. Se on hyvä se. Multa uskoa ei siihen löydy.Anonyymi kirjoitti:
Jos asiaa yleismaailmallisesti ajatellaan, niin suurempi os maailmasta ei suoranaisesti yhdistä rakkautta parisuhteeseen ja varsinkaan avioliittoon. Se pysyvä parisuhde ja liitto on enemmän sellainen taloudellinen sopimus ja vakuutus ja rakkautta etsitään sitten ehkä tarvittaess muualta.
Niin.. yhteen mennään pakosta. Tarpeesta selviytyä elämästä. Siitä on rakkaus kaukana.
Ajatuksenani oli kuitenkin tämä länsimainen yhteytyminen, jossa puolisonsa saa valita.Anonyymi kirjoitti:
Miks sun rakastaja ei osallistu tämänkaltaisiin keskusteluihin?
Ehkäpä häntä ei kiinnosta. Mistäpä minä tuon tietäisin. Kysy häneltä.
Anonyymi kirjoitti:
Mä esittelen aina ihmiset, ketkä seurassani mukana tulevat. Mun ystävä Kirri, mieheni Jörö, lapseni Huisa ja Hassu. Eikä mielessäni edes käy mikään omistaminen, kun sanon mun. He vain linkittyvät minuun ja minä heihin, asiayhteys ovat mun tuttuja tai sukulaisia. Nimet esittelen jotta tietää millä nimellä puhutella.
Cool❄️Noh.. mielestäni sä olet klassikkotapaus ihmisestä joka omistautuu ja omistaa toisen.
Sun tunneside perheeseesi ja kumppaniisi on vahva ja rikkumaton. Muodostat itsellisyytesi sen kautta.
Ja älä suotta ota itseesi, näin minä sinut näen.
Ja sinulle on tehty väärin menneessä, mikä on vain vahventanut tunnesiteitäsi. Mikä aiheuttanee sinulle vielä sydänsuruja tulevaisuudessa. Toivottavasti ei, mutta kun lapset lentävät pesästä, sinun maailmasi murenee siihen rakkauden määrään, mitä tunnet.Anonyymi kirjoitti:
Tuo on muuten aika jännä tuokin miten eri tavalla ihmisen tuossakin toimivat. Minä esimerkiksi en ikinä anna toiselle ihmiselle titteliä esitellessäni hänet. Jos yritän oikein miettiä miksi, niin se liittyy siihen, että en halua määritellä toista enkä antaa mitään ennakko-olettamaa hänestä. Näin varsinkin, kun puhutaan aikuisista ihmisistä. En halua heitä määriteltävän minun kauttani tai sen kauttani tai sen kautta mikä heidän suhteensa minuun on. Vaan ei tuo ole mikään tietoinen juttu, jota aktiivisesti ajattelisin. Vaan en mä esittele lastanikaan juuri minun lapsekseni. Moni on varmasti vuosien varrella tehnyt olettaman esim. siskoni lapsista, että olisivat minun lapsiani, kun olen kulkenut sekä omieni, että siskon mukuloiden kanssa. Jos joku haluaa tietää tarkemman suhteeni johonkin ihmiseen, niin oletan heidän osaavan kysyä sitä.
Joo.. sinä annat yksilölle arvon ilman sitä että määrittelisit sen yksilön itsesi kautta.
Minä esittelen useimmiten ihmisen ja määreen. Sen määrityksen annan vastentahtoisesti jos koen, että minulta sitä odotetaan.
En pidä siitä, mutta teen sen kuitenkin. Juuri siksi kun ihmiset elämässäni tietävät että minulla on "monitahoisia" ihmissuhteita. Joudun yleensä juuri miespuoliset ystäväni esittelemään "ihan vain ystävinä".
Se, että tiedetään minun suhtautumistapani ihmisiin, saa monet luulemaan, että olen joku kaikkien kanssa paneskeleva lortto. Mikä on kaukana todellisuudesta. Olen avoin ihmissuhteille, mutta minulla on vain yksi mies kerrallaan.
Tuosta syystä joudun määrittelemään joitakin elämäni ihmisiä. Sitä jopa odotetaan minulta. Kuten sanoin, en pidä siitä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Joo.. sinä annat yksilölle arvon ilman sitä että määrittelisit sen yksilön itsesi kautta.
Minä esittelen useimmiten ihmisen ja määreen. Sen määrityksen annan vastentahtoisesti jos koen, että minulta sitä odotetaan.
En pidä siitä, mutta teen sen kuitenkin. Juuri siksi kun ihmiset elämässäni tietävät että minulla on "monitahoisia" ihmissuhteita. Joudun yleensä juuri miespuoliset ystäväni esittelemään "ihan vain ystävinä".
Se, että tiedetään minun suhtautumistapani ihmisiin, saa monet luulemaan, että olen joku kaikkien kanssa paneskeleva lortto. Mikä on kaukana todellisuudesta. Olen avoin ihmissuhteille, mutta minulla on vain yksi mies kerrallaan.
Tuosta syystä joudun määrittelemään joitakin elämäni ihmisiä. Sitä jopa odotetaan minulta. Kuten sanoin, en pidä siitä.Niin no mulle on suhteellisen yhdentekevää millaisen olettaman muut tekevät. Tietysti jos mä koen sen toisen ehkä joutuvan jotenkin epäsuotuisaan asemaan jonkun olettaman takia, niin sitten voin määritelläkin. Harvemmin tosin noinkaan, sillä mä olen yleensä aika tietoinen niistä olettamista, joita ihmiset tulevat tekemään. Mä olen aika usein seuralleni todennutkin, että "ne tulevat sitten olettamaan näin ja noin ja haittaako se". Jos asia on toiselle ihan sama, niin sitten se on ihan sama. Joskushan käy esim. sellaisia tilanteita, että olet menossa johonkin ja törmäät sitten jo hieman aiemmin johonkin tuttuun tai puolituttuun, joka on menossa samaan paikkaan. Ihmiset tekevät tosi nopeasti olettamia, jos saavut paikalle yhdessä jonkun ns. sopivan tyypin kanssa ja sen olettaman voi hyvin helposti lukea toisten kasvoilta. Samoin ihmiset tekevät nopeasti olettamia, jos lähdet jostakin yhdessä jonkun ns. sopivan kanssa. Mulle on yksi lysti ja siinähän olettavat, mutta tosiaan saatan toiselle huomauttaa, että onhan hän tietoinen asiasta, kaikki kun eivät todellakaan tule tuota ajatelleeksi. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Niin no mulle on suhteellisen yhdentekevää millaisen olettaman muut tekevät. Tietysti jos mä koen sen toisen ehkä joutuvan jotenkin epäsuotuisaan asemaan jonkun olettaman takia, niin sitten voin määritelläkin. Harvemmin tosin noinkaan, sillä mä olen yleensä aika tietoinen niistä olettamista, joita ihmiset tulevat tekemään. Mä olen aika usein seuralleni todennutkin, että "ne tulevat sitten olettamaan näin ja noin ja haittaako se". Jos asia on toiselle ihan sama, niin sitten se on ihan sama. Joskushan käy esim. sellaisia tilanteita, että olet menossa johonkin ja törmäät sitten jo hieman aiemmin johonkin tuttuun tai puolituttuun, joka on menossa samaan paikkaan. Ihmiset tekevät tosi nopeasti olettamia, jos saavut paikalle yhdessä jonkun ns. sopivan tyypin kanssa ja sen olettaman voi hyvin helposti lukea toisten kasvoilta. Samoin ihmiset tekevät nopeasti olettamia, jos lähdet jostakin yhdessä jonkun ns. sopivan kanssa. Mulle on yksi lysti ja siinähän olettavat, mutta tosiaan saatan toiselle huomauttaa, että onhan hän tietoinen asiasta, kaikki kun eivät todellakaan tule tuota ajatelleeksi. 🙂
Niin. Olettaminen on varsinainen helmasynti.. ja syyllistyn siihen itsekin. Vaikka en haluaisi. Mutta ihmisiähä vain ollaan.
Mulla ei ole pienintäkään käryä, mitä muut minusta olettaa. Oikeastaan ihan sama. Ja jos joskus voin keinuttaa venettä, minulla on tapana tehdä sitä. Ravistella vahoja käsityksiä ja jopa järkyttää muita kanssakulkulkijoita. Ihan sama se mulle, mitä minusta ajatellaan.
Harmikseni olen kuitenkin aiheuttanut sillä myös noloja tilanteita läheisilleni. Mutta sillekään ei voi mitään. Elämä on..- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Olettaminen on varsinainen helmasynti.. ja syyllistyn siihen itsekin. Vaikka en haluaisi. Mutta ihmisiähä vain ollaan.
Mulla ei ole pienintäkään käryä, mitä muut minusta olettaa. Oikeastaan ihan sama. Ja jos joskus voin keinuttaa venettä, minulla on tapana tehdä sitä. Ravistella vahoja käsityksiä ja jopa järkyttää muita kanssakulkulkijoita. Ihan sama se mulle, mitä minusta ajatellaan.
Harmikseni olen kuitenkin aiheuttanut sillä myös noloja tilanteita läheisilleni. Mutta sillekään ei voi mitään. Elämä on..Mä olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten asenteita ja oletuksia ja varmaan osin siksi olenkin kehittänyt itselleni sen asenteen, että en piittaa niistä. Jos alkaisin noista piitata, niin enhän mä muuta ehtisikään elämässäni pohtimaan ja elämäni olisi kauhean rajoittunutta. Ja kyllä jokainen meistä olettaa, minäkin. Minä kuitenkin yritän viimeiseen saakkaa välttää olettamasta. Moni muu taas ei edes huomaa olettavansa ja pitää niitä olettamiaan totuuksina.
Minäkin teen asioita joskus aivan tahallani ja "heilutan venettä" ihan vaan huvikseni ja koska minusta on joskus ihan kiva osoittaa ihmisille, että he olettavat tyhjiä. Vaan kyllä, toisille ei ole kivaa, eikä reilua, aiheuttaa noloja tilanteita, vaikka niille voidaankin jälkikäteen nauraa. Siksi mä tosi usein sen etukäteen toteankin, että tiedäthän miltä tämä noiden sitten näyttää. Sekin on minusta oikeastaan aika hassua, että ihmisillä on hyvin usein ollut olettamia minusta ja jostakusta, mutta kukaan ei koskaan ole huomannut niitä oikeita tilanteita, joissa jotakin on ollut meneillään, vaan ne ovat tulleet kaikille täysin puskista. Anonyymi kirjoitti:
Mä olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten asenteita ja oletuksia ja varmaan osin siksi olenkin kehittänyt itselleni sen asenteen, että en piittaa niistä. Jos alkaisin noista piitata, niin enhän mä muuta ehtisikään elämässäni pohtimaan ja elämäni olisi kauhean rajoittunutta. Ja kyllä jokainen meistä olettaa, minäkin. Minä kuitenkin yritän viimeiseen saakkaa välttää olettamasta. Moni muu taas ei edes huomaa olettavansa ja pitää niitä olettamiaan totuuksina.
Minäkin teen asioita joskus aivan tahallani ja "heilutan venettä" ihan vaan huvikseni ja koska minusta on joskus ihan kiva osoittaa ihmisille, että he olettavat tyhjiä. Vaan kyllä, toisille ei ole kivaa, eikä reilua, aiheuttaa noloja tilanteita, vaikka niille voidaankin jälkikäteen nauraa. Siksi mä tosi usein sen etukäteen toteankin, että tiedäthän miltä tämä noiden sitten näyttää. Sekin on minusta oikeastaan aika hassua, että ihmisillä on hyvin usein ollut olettamia minusta ja jostakusta, mutta kukaan ei koskaan ole huomannut niitä oikeita tilanteita, joissa jotakin on ollut meneillään, vaan ne ovat tulleet kaikille täysin puskista.Niin.. toiset ovat herkästi tilanteita tajuavia. Minä en. Minä olen kuin uppotukki. En tajua ennenkuin rautalangasta väännetään ja senkin jälkeen mä olen ihan et " oikeasti??"
Olen hyvin suoraviivainen ja niin tyhmä, että oletan kaikkien muidenkin olevan suvaitsevaisia ja välittömiä, kuten itsekin olen.
Hitsi. Mä en osaisi elää sinuna. Tulisi ihan overload koko ajan. Minusta se olisi vaikeaa.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. toiset ovat herkästi tilanteita tajuavia. Minä en. Minä olen kuin uppotukki. En tajua ennenkuin rautalangasta väännetään ja senkin jälkeen mä olen ihan et " oikeasti??"
Olen hyvin suoraviivainen ja niin tyhmä, että oletan kaikkien muidenkin olevan suvaitsevaisia ja välittömiä, kuten itsekin olen.
Hitsi. Mä en osaisi elää sinuna. Tulisi ihan overload koko ajan. Minusta se olisi vaikeaa.Joskus nuorempana se olikin vaikeaa, elää minuna 🙂. Vaan kaikkeen tottuu ja sitä kehittää tapoja elää omien ominaisuuksiensa kanssa. Nykyään mä koen sen jopa voimavaraksi, olla herkkävastoinen ja tarkkaavainen, vaikka se joskus aiemmin tuntui kuormittavalta. Sitä on kehittänyt itselleen keinoja sulkea asioita ulos ja olla aktiiviseti huomioimatta.
Tosin kyllä minullakin on asioita, joita en meinaa huomata. Yksi niistä on ihmisten kiinnotus minusta. Mä olen jostain syystä todella sokea sen suhteen ja tulkitsen kiinnostuksen kohteliaisuudeksi ja sosiaalisuudeksi ja sellaiseksi ihan yleisluontoiseksi kiinnostuneeksi käytökseksi. Jostain syystä nuo tilanteet eivät vain rekisteröidy minulle oikein. Anonyymi kirjoitti:
Joskus nuorempana se olikin vaikeaa, elää minuna 🙂. Vaan kaikkeen tottuu ja sitä kehittää tapoja elää omien ominaisuuksiensa kanssa. Nykyään mä koen sen jopa voimavaraksi, olla herkkävastoinen ja tarkkaavainen, vaikka se joskus aiemmin tuntui kuormittavalta. Sitä on kehittänyt itselleen keinoja sulkea asioita ulos ja olla aktiiviseti huomioimatta.
Tosin kyllä minullakin on asioita, joita en meinaa huomata. Yksi niistä on ihmisten kiinnotus minusta. Mä olen jostain syystä todella sokea sen suhteen ja tulkitsen kiinnostuksen kohteliaisuudeksi ja sosiaalisuudeksi ja sellaiseksi ihan yleisluontoiseksi kiinnostuneeksi käytökseksi. Jostain syystä nuo tilanteet eivät vain rekisteröidy minulle oikein.Ehkä olet vain sen kiinnostuksen huomaamusen kanssa ylisuojelevainen itseäsi kohtaan. Siis tarkoitan, ettet uskalla tulkita merkkejä muuna kuin ystävällisyytenä.
Minä olen kaikessa sellainen, etten vain tajua. Olen aina sanonut, että mulla on miehen aivot. Ymmärtää vain suoraa puhetta. Jos sitäkään.
Nähdäkseni kukaan ei koskaan ole ollut minusta kiinnostunut, jos jotakin merkkejä pitäisi tulkita..
Vasta kun otetaan korvista kiinni ja tullaan pussaamaan, mä saatan tajuta et hei.. toi vissiin tykkää musta.. heh. Ja silloinkin heitän sen koko asian frienzoneksi. Mä kun pussailen mun ystävienikin kanssa.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ehkä olet vain sen kiinnostuksen huomaamusen kanssa ylisuojelevainen itseäsi kohtaan. Siis tarkoitan, ettet uskalla tulkita merkkejä muuna kuin ystävällisyytenä.
Minä olen kaikessa sellainen, etten vain tajua. Olen aina sanonut, että mulla on miehen aivot. Ymmärtää vain suoraa puhetta. Jos sitäkään.
Nähdäkseni kukaan ei koskaan ole ollut minusta kiinnostunut, jos jotakin merkkejä pitäisi tulkita..
Vasta kun otetaan korvista kiinni ja tullaan pussaamaan, mä saatan tajuta et hei.. toi vissiin tykkää musta.. heh. Ja silloinkin heitän sen koko asian frienzoneksi. Mä kun pussailen mun ystävienikin kanssa.Se voi olla jotain itsesuojeluakin tai sitten sitä, että en ymmärrä miksi kukaan olisi minusta siinä mielessä kiinnostunut. Itse en kiinnostuisi itsestäni. En osu omaan kauneuskäsitykseeni kovinkaan hyvin, vaikka moni ilmeisesti onkin kansani eri mieltä. En ole mielestäni millään tavalla mielenkiintoinen tai erikoinen tai oikeastaan monessa asiassa pikemmin liiankin erikoinen. En ole mikään "ladylike", enkä haluakaan olla. En ole kiinnostunut sovinnaisuudesta tai muiden miellyttämisestä yleisellä tasolla. jne jne jne
Anonyymi kirjoitti:
Se voi olla jotain itsesuojeluakin tai sitten sitä, että en ymmärrä miksi kukaan olisi minusta siinä mielessä kiinnostunut. Itse en kiinnostuisi itsestäni. En osu omaan kauneuskäsitykseeni kovinkaan hyvin, vaikka moni ilmeisesti onkin kansani eri mieltä. En ole mielestäni millään tavalla mielenkiintoinen tai erikoinen tai oikeastaan monessa asiassa pikemmin liiankin erikoinen. En ole mikään "ladylike", enkä haluakaan olla. En ole kiinnostunut sovinnaisuudesta tai muiden miellyttämisestä yleisellä tasolla. jne jne jne
Ymmärrän. Mulla ihan sama. Silti saa kuulla kehuja ja mä en käsitä mikä niitä kehujia vaivaa.
Miehille tulee joku ihmeen suojeluvimma mua kohtaan. Useinkin saanut kuulla illanvietoissa, että he huolehtisivat minusta ja mä olen ihan äimänä, että miksi?? Se että olen tälläinen hukkapätkä, saa immeiset olettamaan, etten kykene huolehtimaan itsestäni. Pitämään puoliani tai jotakin..
Mä olen kuulemma niin söpö että pitää katsoa perään, ettei mulle käy huonosti.. ja mä olen ihan että plääh.
Mutta mun on pakko sanoa, että ihminen joka ei pyri miellyttämään on viehättävä. Heistä aistii, että viihtyvät sellaisenaan ja se vetää ihmisiä puoleensa. Eli olet sellainen. Viehättävä ihmisenä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No.. mä en pidä sinua lapsellisena, mutta meillä vaan on erilaiset taustat ja ajatukset asiasta.
Ja esitin mielipiteeni, mikä ei ole sen lähempänä totuutta kuin sinun mielipiteesikään.
Sun taustoilla mäkin ajattelisin ehkä toisin. Se, on selvä. Mutta kaikesta huolimatta sä jaksat uskoa hyvään ja kiinteään parisuhteeseen. Se on hyvä se. Multa uskoa ei siihen löydy.Kiitos sovittelevasta kirjoituksestasi. Nämähän ovat jokaisen yksilön omakohtaisia; mä tosiaan olin lapsellinen, kun lähdin puolustamaan omaa mielipidettäni. Se oli sellainen hetken intuitio, nyt mä ymmärrän paremmin sun mielipidettäsi.
En itsekään ihan varma ole; löytyykö multa vielä joskus, rohkeutta yrittää parisuhdetta!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sovittelevasta kirjoituksestasi. Nämähän ovat jokaisen yksilön omakohtaisia; mä tosiaan olin lapsellinen, kun lähdin puolustamaan omaa mielipidettäni. Se oli sellainen hetken intuitio, nyt mä ymmärrän paremmin sun mielipidettäsi.
En itsekään ihan varma ole; löytyykö multa vielä joskus, rohkeutta yrittää parisuhdetta!
trollikkaMe ollaan hyvin erilaisia mielipiteinemme. Ja siksi nautin niin paljon kanssasi ajatusten vaihtamisesta.
Mielestäni sä olet vahva persoona ja erimielisyyksitämme huolimatta .. mä arvostan sinua juuri siksi.
Mikään maailmassa ei ole niin kamalaa kuin skenaario siitä että kaikki olisimme asioista samaa mielta.
En pelkää sinun tuittupäisyyttäsi.. ja sellainen tiedät itsekin olevasi. Saat minulta vain minun mielipiteeni, mikä on vain mielipiteeni. Se ei ole totuus kuin vain minulle. Ja olen myös valmis muokkaamaan mielipiteitäni jos näen sen tarpeelliseksi.
Oikeastaan on kiva jutella ennemmin ihmisen kanssa joka ei jaa samaa mielipidettä. Saa enemmän ajateltavaa ja toisen katsantokannan.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Olettaminen on varsinainen helmasynti.. ja syyllistyn siihen itsekin. Vaikka en haluaisi. Mutta ihmisiähä vain ollaan.
Mulla ei ole pienintäkään käryä, mitä muut minusta olettaa. Oikeastaan ihan sama. Ja jos joskus voin keinuttaa venettä, minulla on tapana tehdä sitä. Ravistella vahoja käsityksiä ja jopa järkyttää muita kanssakulkulkijoita. Ihan sama se mulle, mitä minusta ajatellaan.
Harmikseni olen kuitenkin aiheuttanut sillä myös noloja tilanteita läheisilleni. Mutta sillekään ei voi mitään. Elämä on..Sivusta
Miksi täällä haukutaan olettamista niin paljon? Itselläni on vahva kokemus olettamisen olevan oikein hyvä asia positiivisessa mielessä. Riippuu tietysti olettaako positiivista vai negatiivista.
Parisuhdepsykologit usein korostavat puhumisen merkitystä, etenkin juuri olettamisen suhteen. Kaivoin netistä kirjoituksia aiheeseen liittyen. "Pilaat parisuhteen oletuksilla" otsikon alla on " Onkin välittämistä kysyä, menetkö tiistaina tanssitunnille, vaikka oletuksesi pitäisikin paikkansa. " Siis aikuisten oikeasti. Haluavatko psykoammattilaiset ihmisten toistavan toisilleen selkeitä asioita. Minusta tuo edellinen kysymys olisi täysin turha, eikä se varsinkaan vaikuttaisi välittämiseltä, ainoastaan turhalta hölinältä, joka rasittaa suhdetta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta
Miksi täällä haukutaan olettamista niin paljon? Itselläni on vahva kokemus olettamisen olevan oikein hyvä asia positiivisessa mielessä. Riippuu tietysti olettaako positiivista vai negatiivista.
Parisuhdepsykologit usein korostavat puhumisen merkitystä, etenkin juuri olettamisen suhteen. Kaivoin netistä kirjoituksia aiheeseen liittyen. "Pilaat parisuhteen oletuksilla" otsikon alla on " Onkin välittämistä kysyä, menetkö tiistaina tanssitunnille, vaikka oletuksesi pitäisikin paikkansa. " Siis aikuisten oikeasti. Haluavatko psykoammattilaiset ihmisten toistavan toisilleen selkeitä asioita. Minusta tuo edellinen kysymys olisi täysin turha, eikä se varsinkaan vaikuttaisi välittämiseltä, ainoastaan turhalta hölinältä, joka rasittaa suhdetta.Tietysti järkevä ihminen kysyy aina, eikä oleta. Tanssitunnitkin perutaan joskus.
- Anonyymi
Jaa, mulle oma kukta, rakas taas tarkoittaa, että olen itse omistautunut hänelle. Eikä noin kun kuvailet. Myös minun kulta on vapaa lähtemään koska vaan luotani pois, jos niin tahtoo. En minä häntä omista. Mulla mulla on ehtoni, joiden puitteissa viitsin suhteessa olla ja koen itseni noteeratuksi.
Kaikessa on ehtonsa, siitä on kyse.
Cool❄️- Anonyymi
Mutta mulla, typoja tulee. Olen kuumeessa ja pää jumissa.
Cool❄️ Anonyymi kirjoitti:
Mutta mulla, typoja tulee. Olen kuumeessa ja pää jumissa.
Cool❄️Voi kurjuus 😪
Tsemppiä ja pikaista paranemista sulle ❤️
Pidän taas eräpäivän ja pääsin ihailemaan ikkunasta, kuinka mun takapiha on jo ihan viittä vaille puhdas lumesta 💪🌞- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Voi kurjuus 😪
Tsemppiä ja pikaista paranemista sulle ❤️
Pidän taas eräpäivän ja pääsin ihailemaan ikkunasta, kuinka mun takapiha on jo ihan viittä vaille puhdas lumesta 💪🌞Juu, kiitos. Taisin saada nyt sen koronan. Oireet kuulemma sopii hoitajan mukaan ja oon altistunut koronaa potevan lähellä. Teen testin illalla, kun saan liuskan ja nenätikun.
Jos näin menee, niin selviän. 🙂👍
Nonih, kesä tulee sullekin! 😄👍
Cool❄️ Anonyymi kirjoitti:
Juu, kiitos. Taisin saada nyt sen koronan. Oireet kuulemma sopii hoitajan mukaan ja oon altistunut koronaa potevan lähellä. Teen testin illalla, kun saan liuskan ja nenätikun.
Jos näin menee, niin selviän. 🙂👍
Nonih, kesä tulee sullekin! 😄👍
Cool❄️Oi! Toivotaan lempeää taudinkuvaa 🙏
- Anonyymi
Ketään ei voi omistaa ja omasta halusta ollaan yhdessä ja sängyssä se on vaan todellisuutta. Ei auta vaikka olisi kuinka monta sormusta sormessa ja nimet paperissa.
Eli kukaan ei voi olla toisen oma. Sellaistakaan lupausta ei voi antaa kenellekkään että ollaan ikuisesti yhdessä. Se on mahdoton tietää. Iso osa avioliitoista päätyy eroon jotainhan se kertoo. Mielestäni suuri virhe on mennä heti alkupäässä seurustelua naimisiin pitäisi odottaa 10-20 vuotta ja jos on siinä onnistunut olemaan yhdessä pettämättä ja tekemättä muuta tyhmää sitten voi sinetöidä liiton että se kestää loppuun asti. Alkuhuumassa mennään naimisiin koska toisella on niin hyvät vatsalihakset on komea ja akateeminen mutta luonne ei välttämättä sovi yhtään yhteen ja tämä ei ole silloin oikea syy miksi on menty naimisiin ja se tulee päätymään pettämisiin ja eroihin yms ennemmin tai myöhemmin. Oikea syy mennä naimisiin on rakkaus sitä toista ihmistä kohtaan luonnetta yhteensopivuutta yms ulkoinen habitus on sivuseikka ja ekstra. Ulkonäkö tulee katoamaan jossain kohtaa.
Olen itse lukuisten seurustelujen jälkeen päätynyt lopputulemaan etten sovi seurustelijaksi ja olen löytänyt samanlaisen kumppanin. Näemme silloin tällöin annamme toisillemme läheisyyttä ja seksiä sen jälkeen jatkamme taas omaa oravanpyörää tehden mitä haluammekin tehdä olematta varattuja toisillemme tai että olisimme vannoneet rakkautta tai muutakaan. Näin se toimii meidän kohdallamme parhaiten. Emme omista toisiamme eikä kukaan muukaan omista. Pettäminen johtuu aina jostain syystä. Vaikka joku sitä inhoaa alkoholi voi olla myös syy jo yhden kaljan jälkeen arviointikykymme heikkenee ja jos niitä illan mittaan napsii voi päätyä ihan helposti jonkun väärään punkkaan. Jos seurustelee kannattaa vältellä tilanteita joissa voi tapahtua jotain ei syöksyä niitä kohti ja sitten ihmetellä miten tässä näin kävi. Jos nainen on yksin tai naisporukassa ulkona häntä tullaan varmasti hakemaan ties mihin ja 100% heteromiesten tarkoitus on että ilta päättyy seksiin hänen kanssaan vaikka mitä väittäisivät ja tekisivät.- Anonyymi
Syy miksi minun kaltaiset ihmiset eivät monestikkaan päädy naimisiin on se että me ei tarvita ketään. Me ei pakonomaisesti kaivata ketään vaan pärjäämme hyvin myös yksin. Eikä se johdu vihasta toisia kohtaan tai muustakaan sellaisesta. Olen seurannut monia naimisissa olevia ystäviä ja täytyy sanoa etten todellakaan vaihtaisi elämääni jossa voin tehdä mitä haluan siihen että nainen komentelisi ja lapsilauma möykkäisi ympärillä. Se olisi maanpäälinen helvetti minulle.
- Anonyymi
Mihin sitä naimisiinmenoa ylipäänsä tarvitaan.
- Anonyymi
Jos mies ei omista minua niin pyh saa lentää hevonkuuseen sellainen. Tuskin muutenkaan voisi häneen vaikeuksissa luottaa
Juu. On täällä tähän jo vastailtu, mutta olen itsekin sitä mieltä että ei ketään omisteta. Vaan jos on molemminpuolinen tunne, niin sitä voi molemmat haluta olla toisen "oma". Liika omistushalu johtaa mustasukkaisuuteen. Täysin vapaaehtoista se on se yhdessä olo. Jos tunteet lakkaa, niin suhde loppuu tai muuttuu kaveruudeksi.
- Anonyymi
Mulle toisen omistaminen tarkottaa yksiavioisuutta ja jos joku siitä ahdistuu, on itse pettäjä-mulkero.
Pitkästä aikaa mielenkiintoinen keskustelun avaus. En tosin seuraa tällä hetkellä kovin aktiivisesti, mutta joskus tulee vilkaistua niin kuin nyt (lounaalla ja pitää hengähtää kun laitteissa on jotain vikaa).
Toista ei voi koskaan omistaa, ei edes 30v avioliiton jälkeen. Kun tunteet vahvenee ja voimistuu, yleensä ainakin itse varaan itseni riippumatta onko asiasta yhdessä sovittu tai varaako toinen itsensä. Yhdessä rakkaudessa on ihan tarpeeksi käsiteltävää, ei siihen halua sotkea mitään draamaa tai hämmennystä omalta puoleltaan… Muu häslääminen ei vaan enää kiinnosta, riippumatta mitä toinen tekee. Myös toisen kiinnostus vaikuttaa siihen miten mahdollisen suhteen alun näkee. Jos vastapuoli polkee joka toista vastaantulijaa, eipä sellaisesta ihmisestä voi myöhemminkään kuvitella saavansa uskollista parisuhdetta. Useammin kun kerran on käynyt niin, että miestä alkaa kiinnostaa tehdä varaus siinä kohtaa kun lähtee yöelämään. Vaikkei menisi kun syömään ystävien kanssa ja sen jälkeen yhdelle, ja kertoo ettei mene edes bilettämään, tilanne on aiheuttanut miehen huomaamaan, että itseasiassa haluaa virallisen suhteen. Olemme ihmisiä, ja ehkä siinä kohtaa menettämisen pelko tulee alitajuntaan, vaikka mitään oikeaa menettäminen ei ole milläänlailla ajankohtaista.
Vastapuoli taas toimii niin kuin itse parhaaksi näkee. Oma kokemus on, että kun tunteet alkaa kasvaa, useimmilla miehillä on taipumus myös käyttäytyä kuin varattu ilman varausta. Toiselta EI voi vaatia, eikä mikään oman tahdon vastainen toimi kuin hetken. Kuitenkin oman kiinnostuksen voi ja saa sanoittaa.
Itse näen ja koen, että todellinen varaaminen ja todellinen velvoite olla uskollinen, siis parisuhde, alkaa vasta kun siitä on sovittu yhdessä. Vaikka kumpikin valitsisi olla uskollinen pelkästä omasta tahdostaan, silti ilman yhteistä sopimista ei velvoitteita virallisesti ole. Vastaavassa kohtaa pari voi sopia yhtähyvin myös avoimesta suhteesta tai FWB-suhteesta. Itselleni se ei sopisi parisuhdemuotona, mutta jollekin toiselle se on toimiva valinta. Olemme erilaisia. Vapaat suhdemuodot on täysin ok (muille), mutta valitettavasti joskus valinta on oikeasti vain toisen osapuolen ja toinen suostuu, koska muuten menettää rakastamansa ihmisen. Siis toinen säätää ja toinen on uskollinen omasta tahdostaan. Joskus voi myös käydä niin, että alussa vapaaksi sovittu suhde ei enää tunteiden kasvettua tunnu hyvältä jommasta kummasta. Siis avoimissa suhteissa on omat ongelmansa, eikä ne sovi kaikille.
Yksinoikeus seksiin, läheisyyteen ja sitoutuminen parisuhteeseen EI ole omistamista. Parisuhde ei ainakaan itsellä tarkoita omasta erillisyydestä tai omasta tilistä luopumista. En ole vielä elättävää miestä kohdannut enkä yhdestäkään miehestä ole taloudellista hyötyä ollut. Päinvastoin. 😂 Myös omia kavereita ja omia menoja saa ja pitää olla, vaikka olisikin varattu. Ideaalitilanteessa on yhteistä ja erillistä, molemmille sopivassa suhteessa.- Anonyymi
"Itse näen ja koen, että todellinen varaaminen ja todellinen velvoite olla uskollinen, siis parisuhde, alkaa vasta kun siitä on sovittu yhdessä. Vaikka kumpikin valitsisi olla uskollinen pelkästä omasta tahdostaan, silti ilman yhteistä sopimista ei velvoitteita virallisesti ole"
Tämä on osittain totta, itse en nyt ota mitään riskiä vaikka siihen täysi moraalinen lupa olisikin.
On tietynlainen sanaton tapa olla ja elää, molemmat kai luottavat siihen, vaikka ei olla edes halkaistua sanaa tuosta sanottu.
Se tuntuu vain luontevalta.
AV Anonyymi kirjoitti:
"Itse näen ja koen, että todellinen varaaminen ja todellinen velvoite olla uskollinen, siis parisuhde, alkaa vasta kun siitä on sovittu yhdessä. Vaikka kumpikin valitsisi olla uskollinen pelkästä omasta tahdostaan, silti ilman yhteistä sopimista ei velvoitteita virallisesti ole"
Tämä on osittain totta, itse en nyt ota mitään riskiä vaikka siihen täysi moraalinen lupa olisikin.
On tietynlainen sanaton tapa olla ja elää, molemmat kai luottavat siihen, vaikka ei olla edes halkaistua sanaa tuosta sanottu.
Se tuntuu vain luontevalta.
AVEn itse edes hakua muita, kun olen rakastunut. Se onko virallista sitoumusta, on oman valinnan rinnalla toisisijaista. Sisäinen motivaatio vs. ulkoinen motivaatio.
Samoin en usko, että ulkoinen motivaatio eli sitoumus pidättelee heitä kellä sisäinen motivaatio puuttuu. Sama asia toisinpäin.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
En itse edes hakua muita, kun olen rakastunut. Se onko virallista sitoumusta, on oman valinnan rinnalla toisisijaista. Sisäinen motivaatio vs. ulkoinen motivaatio.
Samoin en usko, että ulkoinen motivaatio eli sitoumus pidättelee heitä kellä sisäinen motivaatio puuttuu. Sama asia toisinpäin.Kyllä, itse olen varsinainen "hachikō", ei minulla ole kiire.
AV
- Anonyymi
Melkein poikkeuksetta käytän avokistani nimitystä toinen osapuoli tai muori. Ehkä ihan etunimellä kutsuminen on yleisintä.
Mitä tämä kertoo omistussuhteistamme?
Toki tiedän, että muorilla on paljon enemmän paalua ja materiaalista kivaa omistettavana, joten väleissä kannattaa olla, jotta nautintaoikeudet jatkuvat jatkossakin :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Jos ei tahdo olla omistettu tai omistaa,miksi edes parisuhteeseen alkaa. Parisuhde on juuri sitä,omistautumista toiselle. Yhdessä tahtomista olla yhdessä ja panostaa yhdessäoloon ja sen pysyvyyteen. Se että mennään kaveriporukalla baareissa ja ulkomailla erikseen kuin sinkut,ei ole mitään aitoa toiseen sitoutumista. Se on itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta.minäminää. ei meitämeitä. Sellaiset minäminät ei ole valmiita parisuhteeseen saati avioliittoon. Aidosti sitoutuvaisia on hyvin harvassa nykymaailmassa. Parisuhdekkin on heille pelkkä kulissi missä saa härhöillä niin paljon kun tykkää kunhan ei kiinni jää💩
- Anonyymi
Exä haukku mua omistushaluiseksi ja ahdistavaksi. Eikö ole outoa että kaikki mieheni eivät ole tehneet niin? Sanoin hänellekin että kyllä muut pysyneet vapaaehtoisesti tyytyväisenä rinnalla. Exä haluaa vapauden. Onneks on exä ja olen todella onnellinen että vaihdoin miestä.
- Anonyymi
Ei parisuhde ole mitenkään automaattisesti tuota. Eri ihmiset kokevat tuon omistautumisen tason eri tavalla ja se nyt täytyy vain hyväksyä. Oleellista on se, että molemmat tietävät miten toinen tuon kokee ja hyväksyvät sen miten toinen sen kokee. Jos ei hyväksy, niin on syytä etsiä muuta seuraa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei parisuhde ole mitenkään automaattisesti tuota. Eri ihmiset kokevat tuon omistautumisen tason eri tavalla ja se nyt täytyy vain hyväksyä. Oleellista on se, että molemmat tietävät miten toinen tuon kokee ja hyväksyvät sen miten toinen sen kokee. Jos ei hyväksy, niin on syytä etsiä muuta seuraa.
Ihminen voi kaivata omaa aikaa muillakin tavoin, kuin ravaten baareissa kaveriporukassa. Joku voi haluta mennä vaikka viikoksi pariksi itsekseen johonkin erämamökille tmv.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Exä haukku mua omistushaluiseksi ja ahdistavaksi. Eikö ole outoa että kaikki mieheni eivät ole tehneet niin? Sanoin hänellekin että kyllä muut pysyneet vapaaehtoisesti tyytyväisenä rinnalla. Exä haluaa vapauden. Onneks on exä ja olen todella onnellinen että vaihdoin miestä.
Näin se on. Se joka ei ole täysin valmis sitoutumaan ja tahtoo elää kaksoiselämää,usein syyllistää toista esim omistushaluiseksi tai läheisriippuvaiseksi,ja itse on niin mustasukkainen kuvitellessaan toisenki samanlaiseksi kun itse on💩
Ihan tuohon oma termin käyttöön niin itse näen sen laajana käsitteenä. Minusta siinä kerrotaan myös sitoutumisesta toiseen, yhteisiin toiveisiin ja unelmiin sekä ollaan valmiita tekemään työtä ikuisen rakkauden ja onnellisen lopun eteen.
Kyllä ainakin omaan korvaan kuulostaa mukavammalta jos nainen sanoo että olet mun oma mies kuin toteaisi että olet mun laina/vuokra mies.
Mitä konreettisempiin omistus/käyttöoikeus suhteisiin tulee niin aina kun olen yhteen naisen kanssa muuttanut niin olen antanut oikeuden käyttää minun tiliäni vapaasti. Ihan hyvin toimi ja jos ei olisi toiminut niin peilin eteen olisi saanut kävellä- Anonyymi
Kaikista mulkuimmat munaminät on kaikista mustasukkaisimpia. Mustamaalaa ja maalittaa jälkeenpäinkin ja selittelee asioita itselleen parhainpäin. Siinähän selittelee. Tietää itsekkin että hukkaan menee. Kaikki ei ole sinisilmäisiä pässejä💩
Kai tuonkin voi mieltää eritavoin...
Siis toisaalta se minun oma muru, mussukka, nassunen...on ehkä omistavan kuuloista, mutta itseasiassa voi tarkoittaa, että on syntynyt kiintymys toiseen, mikä kyllä on oma tunne jokaiselle. Ja sehän on omaa, eikä sitä muut voiskaan pois ottaa.
Mä mietin joskus pitkään, että mitenkä joku rakkaus toiseen voi kuolla, hävitä tms. jos mitään dramaattista ei ole käynyt, vaan ei vaan ole sen ihmisen elämässä enää...vaikka toinen polkaisee tyhjää tms?
No eipä sitä tarttekaan mihinkään pois hävittää... se on mitä on ja silti on. Se on tunnetila ihmisessä ja thats it....- Anonyymi
Mun kokemukseni (tietenkin vain ihan oma henkilökohtainen kokemukseni) on, että ei rakkaus häviä. Se muuttaa kyllä muotoaan, mutta kun minä olen kerran rakastanut, niin ei se koskaan katoa pois.
Jos vaikka eroon liittyy paljon draamaa, niin se rakkaus on tietenkin "kylmempää" ja ainakin minulla se kohdistuu nihin menneisiin. Siihen ihmiseen, joka oli vielä kiltti ja ihana ja rakas ja joka ei ollut niitä mahdollisia ikäviä juttuja tehnyt. Minun mielessäni se ihminen ikäänkuin jakautuu kahtia, ennen ja jälkeen.
Kuolleet taas pysyvät aina mukanani, tietyllä tavalla muuttumattomina, mutta mä yritän olla idealisoimatta heitä ja muistaa sen, että he olivat myös omilla tavoillaan vajaavaisia. Kuolleiden kanssahan on vähän se ongelma, että he eivät voi ikinä enää ärsyttää ja raivostuttaa ja heistä tulee helposti muistoissa turhankin puhtoisia. - Anonyymi
"mitenkä joku rakkaus toiseen voi kuolla"
Dramaattisemmissa tilanteissa joidenkin rakkaus saattaa kuolla, jopa kertaheitolla ("se on kerrasta poikki"). Ilman draamaa joillain rakkaus vain hiipuu (vrt "kasvoimme erilleen"). Joillekin paljastuu puolison kuoleman jälkeen "erikoisia" asioita, jotka viimeistään vievät terän rakkauden tunteesta. Jos siis sellaisia on edes ollut. Tiedän muutaman pariskunnan, joista vaimo on hakenut avioeroa eläkeiässä, tai ihan yli 80-vuotiaanakin. Sitä ei koskaan tiedä muiden liitoista ja suhteista minkälaista hurjaa draamaa siellä on ollut taustalla.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Mun kokemukseni (tietenkin vain ihan oma henkilökohtainen kokemukseni) on, että ei rakkaus häviä. Se muuttaa kyllä muotoaan, mutta kun minä olen kerran rakastanut, niin ei se koskaan katoa pois.
Jos vaikka eroon liittyy paljon draamaa, niin se rakkaus on tietenkin "kylmempää" ja ainakin minulla se kohdistuu nihin menneisiin. Siihen ihmiseen, joka oli vielä kiltti ja ihana ja rakas ja joka ei ollut niitä mahdollisia ikäviä juttuja tehnyt. Minun mielessäni se ihminen ikäänkuin jakautuu kahtia, ennen ja jälkeen.
Kuolleet taas pysyvät aina mukanani, tietyllä tavalla muuttumattomina, mutta mä yritän olla idealisoimatta heitä ja muistaa sen, että he olivat myös omilla tavoillaan vajaavaisia. Kuolleiden kanssahan on vähän se ongelma, että he eivät voi ikinä enää ärsyttää ja raivostuttaa ja heistä tulee helposti muistoissa turhankin puhtoisia.Samoilla ajatuksilla mäkin mietin näitä. 😊👌
Anonyymi kirjoitti:
"mitenkä joku rakkaus toiseen voi kuolla"
Dramaattisemmissa tilanteissa joidenkin rakkaus saattaa kuolla, jopa kertaheitolla ("se on kerrasta poikki"). Ilman draamaa joillain rakkaus vain hiipuu (vrt "kasvoimme erilleen"). Joillekin paljastuu puolison kuoleman jälkeen "erikoisia" asioita, jotka viimeistään vievät terän rakkauden tunteesta. Jos siis sellaisia on edes ollut. Tiedän muutaman pariskunnan, joista vaimo on hakenut avioeroa eläkeiässä, tai ihan yli 80-vuotiaanakin. Sitä ei koskaan tiedä muiden liitoista ja suhteista minkälaista hurjaa draamaa siellä on ollut taustalla.
- SheenaJoo, meitä on moneks..
Mutta tunteita on ja harva niitä miksikään muuttaa, ne voi muuttua itsestäänkin, mutta osa voi olla näyttämättä ja/tai kertoo ulospäin ihan muutakin. 🤷♂️- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Samoilla ajatuksilla mäkin mietin näitä. 😊👌
Tuosta "rakkauden kuolemisesta" olen useamman kerran miettinyt, että kuinka todellista se on. Tämäkin on tietysti vain yksi subjektiivinen kokemus, mutta esimerkiksi oma eksäni selitti joskus rakkautens kuolleen, että hän välitää kyllä edelleen, mutta ei enää rakasta. Tuon jälkeen hän on useammankin kerran sanonut minulle, että meidän oli sitten kuitenkin hyvä yhdessä ja suorastaan jopa kaivannut palata yhteen. Sitten taas minä, joka en ole koskaan väittänytkään rakkauteni kuolleen, muistutan häntä aina siitä, että eivät ne ongelmat ole mihinkään kadonneet. Me emme sovi yhteen, vaikka näin etäämmältä tulemmekin erittäin hyvin toimeen keskenämme.
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta "rakkauden kuolemisesta" olen useamman kerran miettinyt, että kuinka todellista se on. Tämäkin on tietysti vain yksi subjektiivinen kokemus, mutta esimerkiksi oma eksäni selitti joskus rakkautens kuolleen, että hän välitää kyllä edelleen, mutta ei enää rakasta. Tuon jälkeen hän on useammankin kerran sanonut minulle, että meidän oli sitten kuitenkin hyvä yhdessä ja suorastaan jopa kaivannut palata yhteen. Sitten taas minä, joka en ole koskaan väittänytkään rakkauteni kuolleen, muistutan häntä aina siitä, että eivät ne ongelmat ole mihinkään kadonneet. Me emme sovi yhteen, vaikka näin etäämmältä tulemmekin erittäin hyvin toimeen keskenämme.
Juurikin näin...
Minäkin olen pariin ihmiseen rakastunut niin, että rutina kävi, vaan yhteiseen elämään ei ollut mahkuja lopulta, vaikka varsinaisesti mistään ei riidelty, tai ei mitään erikoisempaa erimielisyyttäkään ollut...
Mutta sitten kai sen vasta tajuaa ihan lopulta, kun elää sellaisen kanssa vierekkäin, mikä on just sellainen oikea? 🤔- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun kokemukseni (tietenkin vain ihan oma henkilökohtainen kokemukseni) on, että ei rakkaus häviä. Se muuttaa kyllä muotoaan, mutta kun minä olen kerran rakastanut, niin ei se koskaan katoa pois.
Jos vaikka eroon liittyy paljon draamaa, niin se rakkaus on tietenkin "kylmempää" ja ainakin minulla se kohdistuu nihin menneisiin. Siihen ihmiseen, joka oli vielä kiltti ja ihana ja rakas ja joka ei ollut niitä mahdollisia ikäviä juttuja tehnyt. Minun mielessäni se ihminen ikäänkuin jakautuu kahtia, ennen ja jälkeen.
Kuolleet taas pysyvät aina mukanani, tietyllä tavalla muuttumattomina, mutta mä yritän olla idealisoimatta heitä ja muistaa sen, että he olivat myös omilla tavoillaan vajaavaisia. Kuolleiden kanssahan on vähän se ongelma, että he eivät voi ikinä enää ärsyttää ja raivostuttaa ja heistä tulee helposti muistoissa turhankin puhtoisia.Minun ex muuttui vuosien varrella omaksi vastakohdakseen. Vastakohdassa ei ollut kertakaikkiaan mitään rakastettavaa, siksi rakkaus loppui. Hän ei rakastanut minua, halusi omistaa ja hyötyä, en voi sellaista ihmistä rakastaa. Ero oli dramaattinen, kuinkas muuten kun vain minä sitä halusin, mutta suuri helpotus.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Juurikin näin...
Minäkin olen pariin ihmiseen rakastunut niin, että rutina kävi, vaan yhteiseen elämään ei ollut mahkuja lopulta, vaikka varsinaisesti mistään ei riidelty, tai ei mitään erikoisempaa erimielisyyttäkään ollut...
Mutta sitten kai sen vasta tajuaa ihan lopulta, kun elää sellaisen kanssa vierekkäin, mikä on just sellainen oikea? 🤔"Mutta sitten kai sen vasta tajuaa ihan lopulta, kun elää sellaisen kanssa vierekkäin, mikä on just sellainen oikea? 🤔""
Ehkä. Vaikka voihan se hyvin olla myös, ettei tuollaista osu koskaan kohdalla. Voihan se olla, että sitä on itse niin outo tapaus, että sellaisen oikeanlaisen osuminen kohdalle olisi raamatullisen mittaluokan ihme 😛. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minun ex muuttui vuosien varrella omaksi vastakohdakseen. Vastakohdassa ei ollut kertakaikkiaan mitään rakastettavaa, siksi rakkaus loppui. Hän ei rakastanut minua, halusi omistaa ja hyötyä, en voi sellaista ihmistä rakastaa. Ero oli dramaattinen, kuinkas muuten kun vain minä sitä halusin, mutta suuri helpotus.
Meillä ei tuollaista kokemusta ollut. Me vaan eksäni emme sovi yhteen ja nostamme toisissamme pintaan demoneita, joita ei muuten näy. Minä olisi silloin jaksanut vielä yrittää niitä käsitellä ja selvittää, hän ei. Hänen "rakkautensa kuoli" ja ei siinä mitään. En mä usko asioiden mihinkään oikeasti muuttuneen, sillä me tulimme hyvin toimeen ennen parisuhdeyritystämme ja tulemme hyvin toimeen sen jälkeen. Se itse parisuhde tuskin silti yhtään sen paremmin toimisi nytkään.
Mä sanoin tuossa yllä, että itselleni nuo dramaattiset erot ovat johtaneet siihen, että ihminen on jakautunut minun mielessäni ennen ja jälkeen ihmiseen. Sitä ennen ollutta tulen aina rakastamaan ja sitä jälkeen olevaan en tule koskaan enää rakastamaan. Anonyymi kirjoitti:
"Mutta sitten kai sen vasta tajuaa ihan lopulta, kun elää sellaisen kanssa vierekkäin, mikä on just sellainen oikea? 🤔""
Ehkä. Vaikka voihan se hyvin olla myös, ettei tuollaista osu koskaan kohdalla. Voihan se olla, että sitä on itse niin outo tapaus, että sellaisen oikeanlaisen osuminen kohdalle olisi raamatullisen mittaluokan ihme 😛.No sepä se...
Jos monen asisn elämässään tietäis, vois joko kokea jotain tai jäädä kokematta. 😁- Anonyymi
JOLLEI OLE OMA NIIN SITTEN ON TARJOLLA KAIKILLE ELI NÄKEE KUMPPANIN HORONA. SELLAISTA EN VOI SIETÄÄ
-NAINEN - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
JOLLEI OLE OMA NIIN SITTEN ON TARJOLLA KAIKILLE ELI NÄKEE KUMPPANIN HORONA. SELLAISTA EN VOI SIETÄÄ
-NAINENMinä ainakin olen ihan itseni oma ja samaa on myös se kumppanini. Kumpikaan meistä ei ole sinkkuinakaan ollut "tarjolla kaikille", joten miksi olisi parisuhteessakaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä ainakin olen ihan itseni oma ja samaa on myös se kumppanini. Kumpikaan meistä ei ole sinkkuinakaan ollut "tarjolla kaikille", joten miksi olisi parisuhteessakaan?
JOLLEI OLE KENENKÄÄN OMA ON SAATAVILLA EIKÄ VARATTU
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
JOLLEI OLE KENENKÄÄN OMA ON SAATAVILLA EIKÄ VARATTU
No minä ainakaan en ole koskaan ollut mitenkään yleisesti saatavilla. Sinuun en tietenkään voi ottaa kantaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
JOLLEI OLE KENENKÄÄN OMA ON SAATAVILLA EIKÄ VARATTU
Enkä ole kyllä koskaan mitenkään varattukaan. Ei mua voi mitenkään varata, ei pistää lukkoon, ei käydä jonoon. En ole vessa tmv.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enkä ole kyllä koskaan mitenkään varattukaan. Ei mua voi mitenkään varata, ei pistää lukkoon, ei käydä jonoon. En ole vessa tmv.
Eli olet vapaassa suhteessa jollet ole sitoutunut yhteen ihmiseen???
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli olet vapaassa suhteessa jollet ole sitoutunut yhteen ihmiseen???
En ole kumpaakaan, kaikki on sovittavissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole kumpaakaan, kaikki on sovittavissa.
Niin tai näin, lasken laillasi kirjottavan ihmisen horoksi. Olet joko naishoro tai mieshoro
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin tai näin, lasken laillasi kirjottavan ihmisen horoksi. Olet joko naishoro tai mieshoro
Ihan vapaasti. Seksuaalisesta historiastani ja muustakaan historiastani sinulla ei kuitenkaan ole mitään tietoa, eli too bad.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mutta sitten kai sen vasta tajuaa ihan lopulta, kun elää sellaisen kanssa vierekkäin, mikä on just sellainen oikea? 🤔""
Ehkä. Vaikka voihan se hyvin olla myös, ettei tuollaista osu koskaan kohdalla. Voihan se olla, että sitä on itse niin outo tapaus, että sellaisen oikeanlaisen osuminen kohdalle olisi raamatullisen mittaluokan ihme 😛.Ihmisen kohdalle ei osu vain yhtä oikeaa, vaan useita, aina parempi, jos oikeat osuu eri aikoihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan vapaasti. Seksuaalisesta historiastani ja muustakaan historiastani sinulla ei kuitenkaan ole mitään tietoa, eli too bad.
Ei minua kiinnostakaan. Kannattaa kaikkien ymmärtää ettei horoluonne ole siitä kiinni harrastaako seksiä jonkun kanssa vaiko ei. Se luonne voi olla vaikka vaan puhuisi sivusuhteilleen.
Ja rukoilen ja pyydän: Te Sitoutumiskammoiset, jättäkää normaalit ihmiset rauhaan älkääkä viekö heidän aikaa ja energiaa.
On julmetun itsekästä viedä toisen aikaa jollei ole aikomustakaan sitoutua.
Tuota paaskaa on tullut nähtyä. Onneksi nyt hyvä mies joka tietää kertomattakin miten suhteessa käyttäydytään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei minua kiinnostakaan. Kannattaa kaikkien ymmärtää ettei horoluonne ole siitä kiinni harrastaako seksiä jonkun kanssa vaiko ei. Se luonne voi olla vaikka vaan puhuisi sivusuhteilleen.
Ja rukoilen ja pyydän: Te Sitoutumiskammoiset, jättäkää normaalit ihmiset rauhaan älkääkä viekö heidän aikaa ja energiaa.
On julmetun itsekästä viedä toisen aikaa jollei ole aikomustakaan sitoutua.
Tuota paaskaa on tullut nähtyä. Onneksi nyt hyvä mies joka tietää kertomattakin miten suhteessa käyttäydytään.Tuokaan ei ole minun ongelmani. En huolisi sinun tavallasi ajattelevaa muutoinkaan. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisen kohdalle ei osu vain yhtä oikeaa, vaan useita, aina parempi, jos oikeat osuu eri aikoihin.
Kuka puhui yhdestä oikeasta? Ei Dissekään nähdäkseni puhunut mistään yhdestä oikeasta. Hän puhui "just sellaisesta oikeasta" ja sellaisiahan tosiaan voi olla vaikka kuinka monta. Vaan ei niitä siltikään vältämättä osu kohdalle yhtään ainoaa. Sehän on pitkälti itsestä kiinni, että minkä verran niitä "just sellaisia oikeita" tällä pallolla ylipäänsä on. Mitä hankalampi tapaus itse on, niin sitä vähemmän niitä löytyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisen kohdalle ei osu vain yhtä oikeaa, vaan useita, aina parempi, jos oikeat osuu eri aikoihin.
Koitat oikeuttaa pettämistä ja jättämistä sillä että toinen oikea ilmestyy paikalle? Edustat niin alhaista moraalitasoa etten laske sinua edes ihmiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koitat oikeuttaa pettämistä ja jättämistä sillä että toinen oikea ilmestyy paikalle? Edustat niin alhaista moraalitasoa etten laske sinua edes ihmiseksi.
Missä pimeässä säkissä oikein elät? Tuohan luulisi olevan kaikkien tiedossa, että jos uusi oikea ilmestyy kuvioon, siinä ei usein auta mikään muu kuin vaihtaa parisuhdetta, ennemmin tai myöhemmin.
Edellä kirjoitettu "Aina parempi, jos oikeat osuu eri aikoihin." -toivomus toteudu kuin joskus harvoin.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä pimeässä säkissä oikein elät? Tuohan luulisi olevan kaikkien tiedossa, että jos uusi oikea ilmestyy kuvioon, siinä ei usein auta mikään muu kuin vaihtaa parisuhdetta, ennemmin tai myöhemmin.
Edellä kirjoitettu "Aina parempi, jos oikeat osuu eri aikoihin." -toivomus toteudu kuin joskus harvoin.
- SheenaAi sellasta? En ole koskaan tavannut ihmisiä jotka tuosta vain vaihtavat kumppania kuin paitaa. Johan exästä ylipääseminen vie vuosia, niin...jos se exä on ollut se oikea ja koko maailmasi. (Jos ei niin eihän siihen mene vuosikymmeniä aikaa)
Taidetaan liikkua hieman erilaisissa porukoissa koska en tiedä ketään joka hyväksyisi pienintäkään pettämistä enkä ketään joka hyppisi suhteesta toiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai sellasta? En ole koskaan tavannut ihmisiä jotka tuosta vain vaihtavat kumppania kuin paitaa. Johan exästä ylipääseminen vie vuosia, niin...jos se exä on ollut se oikea ja koko maailmasi. (Jos ei niin eihän siihen mene vuosikymmeniä aikaa)
Taidetaan liikkua hieman erilaisissa porukoissa koska en tiedä ketään joka hyväksyisi pienintäkään pettämistä enkä ketään joka hyppisi suhteesta toiseen.Ei ihmiset vaihdakaan kumppania "tuosta noin vaan". Se vaatii aika paljon kaikenlaista tunteiden ja elämän kokonaisvaltaista läpikäyntiä, monenmoisia käänteitä. Kumppania ei vaihdeta vuosittain tai ehkei enempää kuin kerran tai pari elämässä.
Exästä ylipääseminen voi kestää kauan tai se ei juurikaan kestä. Oli kummin vain, ex on jokatapauksessa ollut oikea. Usein ihmiset myös ajattelevat, että "ylitsepääseminen" on vähän kuin saisi painettua menneen suhteen off napilla pois mielestä. Ei se niin mene. Entiset oikeat voivat olla useinkin mielessä, vaikka ero on käsitelty, taputeltu ja siitä päästy yli. Monet eronneet pysyvät ihan ystävinäkin, vaikka toinen on lennosta lähtenyt uuteen suhteeseen. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Rakkaus antaa toiselle vapauden lähteä, jos tämä sitä haluaa.
Hyvin monet julkkiksetkin ovat löytäneet uuden oikean, vaikka ovat naimisissa edellisen oikean kanssa. Tämä sama koskee taviksiakin.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmiset vaihdakaan kumppania "tuosta noin vaan". Se vaatii aika paljon kaikenlaista tunteiden ja elämän kokonaisvaltaista läpikäyntiä, monenmoisia käänteitä. Kumppania ei vaihdeta vuosittain tai ehkei enempää kuin kerran tai pari elämässä.
Exästä ylipääseminen voi kestää kauan tai se ei juurikaan kestä. Oli kummin vain, ex on jokatapauksessa ollut oikea. Usein ihmiset myös ajattelevat, että "ylitsepääseminen" on vähän kuin saisi painettua menneen suhteen off napilla pois mielestä. Ei se niin mene. Entiset oikeat voivat olla useinkin mielessä, vaikka ero on käsitelty, taputeltu ja siitä päästy yli. Monet eronneet pysyvät ihan ystävinäkin, vaikka toinen on lennosta lähtenyt uuteen suhteeseen. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Rakkaus antaa toiselle vapauden lähteä, jos tämä sitä haluaa.
Hyvin monet julkkiksetkin ovat löytäneet uuden oikean, vaikka ovat naimisissa edellisen oikean kanssa. Tämä sama koskee taviksiakin.
- SheenaSivusta simmottis, että jos suhde on ollut jotakuinkin ok, niin ei se rakkaus varsinaisesti ikinä kuole, se vain muuttaa muotoaan. Ja jos se ei tee niin, niin sitten se suhde oli sille ihmiselle oikeasti paska.
Mutta tämä on vain mun mielipide tuohon yhteen pikkuseikkaan.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmiset vaihdakaan kumppania "tuosta noin vaan". Se vaatii aika paljon kaikenlaista tunteiden ja elämän kokonaisvaltaista läpikäyntiä, monenmoisia käänteitä. Kumppania ei vaihdeta vuosittain tai ehkei enempää kuin kerran tai pari elämässä.
Exästä ylipääseminen voi kestää kauan tai se ei juurikaan kestä. Oli kummin vain, ex on jokatapauksessa ollut oikea. Usein ihmiset myös ajattelevat, että "ylitsepääseminen" on vähän kuin saisi painettua menneen suhteen off napilla pois mielestä. Ei se niin mene. Entiset oikeat voivat olla useinkin mielessä, vaikka ero on käsitelty, taputeltu ja siitä päästy yli. Monet eronneet pysyvät ihan ystävinäkin, vaikka toinen on lennosta lähtenyt uuteen suhteeseen. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Rakkaus antaa toiselle vapauden lähteä, jos tämä sitä haluaa.
Hyvin monet julkkiksetkin ovat löytäneet uuden oikean, vaikka ovat naimisissa edellisen oikean kanssa. Tämä sama koskee taviksiakin.
- SheenaVoivoi lapsukainen exä on ollu tasantarkkaan VÄÄRÄ jos ero on tullut, moni suhde päättyy ylitsepääsemättömien ongelmien takia ja sillon on kaksi toisilleen TÄYSIN VÄÄRÄÄ ihmistä yhdessä. Itsekin olin 13v väärän kanssa. Nyt olen oikean kanssa ja elämä todella todella helppoa. Hän ymmärtää minua 24/7, exä ei ymmärtänyt koskaan.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Sivusta simmottis, että jos suhde on ollut jotakuinkin ok, niin ei se rakkaus varsinaisesti ikinä kuole, se vain muuttaa muotoaan. Ja jos se ei tee niin, niin sitten se suhde oli sille ihmiselle oikeasti paska.
Mutta tämä on vain mun mielipide tuohon yhteen pikkuseikkaan."se vain muuttaa muotoaan. Ja jos se ei tee niin, niin sitten se suhde oli sille ihmiselle oikeasti paska."
Tuossa välillä voisi olla vähän enemmän pelivaraa. On yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää sanoa "rakkaus kuoli" kuin alkaa selittää millä tavoin rakkaus esimerkiksi juuri exään on muuttanut muotoaan, eikä sitä edes tarvitse selittää suhteen ulkopuolisille.
Omakohtaisesti sanon, ettei suhde exäni kanssa ollut paska, mutten voi sanoa rakkauden muuttaneen muotoaankaan. Rakkaus on poissa, se on hyvä, sen verran rasittavaa oli suhteemme viime vuodet. Jonkinlaista välittämistä tunnen, siitä huolimatta en halua olla exän kanssa tekemisissä. Voisin tietysti sanoa, että rakkaus on muuttunut mahdollisimman etäiseksi välittämiseksi ja ehkä sääliksikin. En silti koe näillä olevan käytännössä mitään eroa. Korostan vielä, ettei suhteemme ollut paska. Siitä olisi sellainen tullut, ellei oltaisi erottu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voivoi lapsukainen exä on ollu tasantarkkaan VÄÄRÄ jos ero on tullut, moni suhde päättyy ylitsepääsemättömien ongelmien takia ja sillon on kaksi toisilleen TÄYSIN VÄÄRÄÄ ihmistä yhdessä. Itsekin olin 13v väärän kanssa. Nyt olen oikean kanssa ja elämä todella todella helppoa. Hän ymmärtää minua 24/7, exä ei ymmärtänyt koskaan.
Jos sinun ex oli sinulle väärä, niin kaikille ex ei ole väärä.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Sivusta simmottis, että jos suhde on ollut jotakuinkin ok, niin ei se rakkaus varsinaisesti ikinä kuole, se vain muuttaa muotoaan. Ja jos se ei tee niin, niin sitten se suhde oli sille ihmiselle oikeasti paska.
Mutta tämä on vain mun mielipide tuohon yhteen pikkuseikkaan.Niin..joo.. rakkaus voi muuttaa muotoaan joksikin muiden ikävämpien tunteiden sekaiseksi tunteeksi. Toki se rakkauskin (ehkä) on siellä mukana, mutta enemmän ne muut tunteet päällimmäisenä.
Jos tai kun rakkaus muuttuu hankalaksi rakkaudeksi, tavallaan juuri se hankaluus tekee rakkaudesta todella mielenkiintoisen, samalla rasittavan ja kuormittavan. Ihmisen kannalta olisi kätevämpää kuitata vanha oikea rakkaus vääräksi, mennyt suhde paskaksi ja läpytellä kädet yhteen "se siitä, haistakoot ex paska" ja jatkaa elämää eteenpäin.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Niin..joo.. rakkaus voi muuttaa muotoaan joksikin muiden ikävämpien tunteiden sekaiseksi tunteeksi. Toki se rakkauskin (ehkä) on siellä mukana, mutta enemmän ne muut tunteet päällimmäisenä.
Jos tai kun rakkaus muuttuu hankalaksi rakkaudeksi, tavallaan juuri se hankaluus tekee rakkaudesta todella mielenkiintoisen, samalla rasittavan ja kuormittavan. Ihmisen kannalta olisi kätevämpää kuitata vanha oikea rakkaus vääräksi, mennyt suhde paskaksi ja läpytellä kädet yhteen "se siitä, haistakoot ex paska" ja jatkaa elämää eteenpäin.
- SheenaNoinhan se olis helpompaa ja usein sitä kautta asiaa aletaan purkamaan erotilanteissa. Ensin järkytys, epäusko ja pettymys, sitten viha ja jopa raivo, lopuksi tasaantuminen menetyksen suruun. Aika tuttua mullekin.
Mutta aina olen lopussa päässyt takaisin sinne minne kuulunkin, vaalimaan kaikkea sitä hyvää mitä jaettiin sen kumppaninn kanssa monta vuotta. Ei se voi olla huono ihminen, miksi muuten olisin uhrannut yhteiseen monta vuotta? Niin aika helppo siitä on palata rakastamaan, se vaan ei enää ole se sama rakkaus. Erilainen, voimakkaampi kuin ystävyys, syvempi jotenkin. Ja ainakin omalla kohdallani määrättömän kiitollinen siitä kokemuksesta sekä ajasta jonka se toinen minulle soi.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voivoi lapsukainen exä on ollu tasantarkkaan VÄÄRÄ jos ero on tullut, moni suhde päättyy ylitsepääsemättömien ongelmien takia ja sillon on kaksi toisilleen TÄYSIN VÄÄRÄÄ ihmistä yhdessä. Itsekin olin 13v väärän kanssa. Nyt olen oikean kanssa ja elämä todella todella helppoa. Hän ymmärtää minua 24/7, exä ei ymmärtänyt koskaan.
Voivoi, välillä olen lapsukainen ja välillä mummo, revi siitä sitten..
Ero ei todellakaan tarkoita kumppanin olleen väärä, etenkään silloin, jos ihminen itse ei ajattele niin. Eron jälkeen alkaa vain uusi ajanjakso elämässä.
Itse olin yhdessä exän kanssa pitkästi yli kaksi vuosikymmentä, hän OLI oikea.
Osuvin biisi näihin tunnelmiin:
https://www.youtube.com/watch?v=xVfWPhUZvpI
Painottaen:
"Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää
Älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme"
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Voivoi, välillä olen lapsukainen ja välillä mummo, revi siitä sitten..
Ero ei todellakaan tarkoita kumppanin olleen väärä, etenkään silloin, jos ihminen itse ei ajattele niin. Eron jälkeen alkaa vain uusi ajanjakso elämässä.
Itse olin yhdessä exän kanssa pitkästi yli kaksi vuosikymmentä, hän OLI oikea.
Osuvin biisi näihin tunnelmiin:
https://www.youtube.com/watch?v=xVfWPhUZvpI
Painottaen:
"Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää
Älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme"
- SheenaMummoutunut lapsukainen vai lapsellinen mummo, kas siinä kysymys 🤔😂
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Noinhan se olis helpompaa ja usein sitä kautta asiaa aletaan purkamaan erotilanteissa. Ensin järkytys, epäusko ja pettymys, sitten viha ja jopa raivo, lopuksi tasaantuminen menetyksen suruun. Aika tuttua mullekin.
Mutta aina olen lopussa päässyt takaisin sinne minne kuulunkin, vaalimaan kaikkea sitä hyvää mitä jaettiin sen kumppaninn kanssa monta vuotta. Ei se voi olla huono ihminen, miksi muuten olisin uhrannut yhteiseen monta vuotta? Niin aika helppo siitä on palata rakastamaan, se vaan ei enää ole se sama rakkaus. Erilainen, voimakkaampi kuin ystävyys, syvempi jotenkin. Ja ainakin omalla kohdallani määrättömän kiitollinen siitä kokemuksesta sekä ajasta jonka se toinen minulle soi."ainakin omalla kohdallani määrättömän kiitollinen siitä kokemuksesta sekä ajasta jonka se toinen minulle soi."
Kauniisti sanottu, noin minäkin ajattelen 😆 Itselläni lähti exän suhteen ikävät tunteet laukkaamaan hullun lailla. Niihin auttoi aktiivinen positiivisten asioiden mieleen palauttaminen. Hittoako sitä muistelee kaikkea ikävää, kun voi muistella niitä mukavia ja sydäntä sykähdyttäneitä hetkiä.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
"ainakin omalla kohdallani määrättömän kiitollinen siitä kokemuksesta sekä ajasta jonka se toinen minulle soi."
Kauniisti sanottu, noin minäkin ajattelen 😆 Itselläni lähti exän suhteen ikävät tunteet laukkaamaan hullun lailla. Niihin auttoi aktiivinen positiivisten asioiden mieleen palauttaminen. Hittoako sitä muistelee kaikkea ikävää, kun voi muistella niitä mukavia ja sydäntä sykähdyttäneitä hetkiä.
- SheenaEn ehkä noin suoraviivaisesti niitä työstä, vaan ennemminkin juuri sitä kautta, että ei kaksi ihmistä toisilleen anna vuosia elämästään jos kaikki on paskaa. Ja kun miettii että joku upea nainen halusi viettää minun kanssa vuosia, niin ei siitä voi olla kuin kiitollinen. Vaikka osa suhteistani onkin päättynyt ikävillä tavoilla, mutta se on vain elämää.
- Anonyymi
Toista ihmistä ei voi omistaa, ei sitten niin millään. Parisuhteessa ihan kuin kaikessa muussakin tärkeintä on rakkaus. Rakkaus on onni ja vapaus. Mainittakoon varmuuden vuoksi, ettei vapaus ole rajattomuutta.
- Sheena - Anonyymi
Nämä viestit nyt poistetaan syystä tai toisesta,mutta kyllä sä ne näät.😊💩
No tää jää, näköjään ainoana. Mikähän mode-harjoittelija siellä taas raivosi...
Suuttunut? Miten? Mistä? Mä en pysy kärryillä kun tulee viestiä lootaan koko ajan ihan hitosti. Onneks taitaa nyt jo vähän hellittää.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No tää jää, näköjään ainoana. Mikähän mode-harjoittelija siellä taas raivosi...
Suuttunut? Miten? Mistä? Mä en pysy kärryillä kun tulee viestiä lootaan koko ajan ihan hitosti. Onneks taitaa nyt jo vähän hellittää.En tiedä miksi tuli sellainen tunne,mutta hyvä ettei niin ole👍😄. Laita vaan niitä tunnisteita tänne jos turkuun tulet,voipi olla että törmäät minuunkin😉💩
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä miksi tuli sellainen tunne,mutta hyvä ettei niin ole👍😄. Laita vaan niitä tunnisteita tänne jos turkuun tulet,voipi olla että törmäät minuunkin😉💩
No katsotaan, mutta Turku ja keski/keksi/seksi aikatapahtuma oli mielessä, edelliskerrasta on jo pitkä aika. Harmillisesti en voi jäädä yöksi, kuten viimeksi, kun on nuo katin ruojat, mutta sitten tyydytään siihen mihin pystytään.
- Anonyymi
Kyllä jos suhteeseen alan niin naiseni omistaa minut enkä sitä pahana pidä kyllä koko maailma saa tietää että kuulun sille naiselle eli olen sen naisen mies ja sitä naista rakastan eli omistajaani
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj232305- 781202
- 491075
- 1151056
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r721019Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p57977KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.16969Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na31930Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55908Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(53906