Anno Domini 1997
On aamu,avaan silmäni.
En avaa radiota enkä vilkaise päivänlehteä.
Olen ja asun euroopassa maantieteellisesti.
Taskussani on muutama kymppi nykyrahaa.
Puskurirahastot eivät jaksa inspiroida.
Keitän muutaman kupillisen halpaa kahvia ja raavin nahkaani.
Menen suihkuun ja ajattelen maailman makean veden pulaa hieroessani itseeni hajustettua saippuanestettä.
Inhimillinen vatsalaukkuni vaatii kurinallaan sisältöä.
Näen lehdessä pääministerin sanoneen jotain,ja potkaisen lehden sivummalle.
Avaan ulko-oven ja työntäydyn harmaaseen ulkoilmaan.
Muutama ilmeetön naama tulee vastaan ja jonkun kassissa helisevät olutpullot.
Tympeä olo sisälläni menen kauppaan voimatta huomata iltapäivälehtien houkuttelevaksi tarkoitettuja mainoksia.
Litmanen tehnyt hattutempun
Kata Kärkkäinen vaihteeksi sitä sun tätä.
Poliisisurmat unohtuneet samoin maa ja tämä kansa.
Kaupassa hyllymetreittäin koiran ja kissanruokaa joita ilman ei lemmikin karva kiillä.
Lihatiski leipätiskit.
Jossakin työttömien ruokailu ja leipäjonot.
Vältän kiusauksen olla kaatamatta paria lemmikkieläinruokahyllykköä,olenhan rehti ja kristillinen.
Kata Kärkkäinen ja puskusyöttö Litmanen saavat jäädä hyllyyn odottelemaan jotain itseensä kyllästynyttä yksilöä.
Illalla Tv:stä kauniit ja rohkeat amerikkalaisia draamasarjoja samoin amerikkalaisia muita kyhäelmiä.
Elektronitykki nurkassani vaihtui jo vuosia sitten pariin koriin olutta.
Lattialla postiluukun edessä lojuu pääministerin lausunto ja joku eurointoileva lehti.
Kohta on Joulu armainen ja alan hermostua ajatuksesta missä saisin rauhan joululta.
En osaa olla ajattelematta sitä että ei kovin monta kuukautta jälkeen joulurauhan julistuksen kun jo kaivetaan esille ensimmäiset vesisskootterit.
Virtaviivainen ja tuulitunnelitestattu Suomi menee eteenpäin.
Ja isät mullasta maan katsovat poikiaan.
Ja pian on sama kaikukin askelten.
Minulla vain on sukset ristissä.
On aamu,avaan silmäni.
En avaa radiota enkä vilkaise päivänlehteä.
Olen ja asun euroopassa maantieteellisesti.
Taskussani on muutama kymppi nykyrahaa.
Puskurirahastot eivät jaksa inspiroida.
Keitän muutaman kupillisen halpaa kahvia ja raavin nahkaani.
Menen suihkuun ja ajattelen maailman makean veden pulaa hieroessani itseeni hajustettua saippuanestettä.
Inhimillinen vatsalaukkuni vaatii kurinallaan sisältöä.
Näen lehdessä pääministerin sanoneen jotain,ja potkaisen lehden sivummalle.
Avaan ulko-oven ja työntäydyn harmaaseen ulkoilmaan.
Muutama ilmeetön naama tulee vastaan ja jonkun kassissa helisevät olutpullot.
Tympeä olo sisälläni menen kauppaan voimatta huomata iltapäivälehtien houkuttelevaksi tarkoitettuja mainoksia.
Litmanen tehnyt hattutempun
Kata Kärkkäinen vaihteeksi sitä sun tätä.
Poliisisurmat unohtuneet samoin maa ja tämä kansa.
Kaupassa hyllymetreittäin koiran ja kissanruokaa joita ilman ei lemmikin karva kiillä.
Lihatiski leipätiskit.
Jossakin työttömien ruokailu ja leipäjonot.
Vältän kiusauksen olla kaatamatta paria lemmikkieläinruokahyllykköä,olenhan rehti ja kristillinen.
Kata Kärkkäinen ja puskusyöttö Litmanen saavat jäädä hyllyyn odottelemaan jotain itseensä kyllästynyttä yksilöä.
Illalla Tv:stä kauniit ja rohkeat amerikkalaisia draamasarjoja samoin amerikkalaisia muita kyhäelmiä.
Elektronitykki nurkassani vaihtui jo vuosia sitten pariin koriin olutta.
Lattialla postiluukun edessä lojuu pääministerin lausunto ja joku eurointoileva lehti.
Kohta on Joulu armainen ja alan hermostua ajatuksesta missä saisin rauhan joululta.
En osaa olla ajattelematta sitä että ei kovin monta kuukautta jälkeen joulurauhan julistuksen kun jo kaivetaan esille ensimmäiset vesisskootterit.
Virtaviivainen ja tuulitunnelitestattu Suomi menee eteenpäin.
Ja isät mullasta maan katsovat poikiaan.
Ja pian on sama kaikukin askelten.
Minulla vain on sukset ristissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.