Vieläkö onnistuu ryyppyputket 50/60-vuotiailta. Vai onko sisäkalut jo sökönä?
Tuntuu ainakin ryyppyputki kauhialta. Lopetus hirveältä ja kankunen kaamealta!
Tuntuu ainakin ryyppyputki kauhialta. Lopetus hirveältä ja kankunen kaamealta!
ryyppyputket
50/60 v
171559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jatkunut ihan kivasti jo vuodesta -66
on ,että lupauksista huolimatta aina retkahtaa ja sitten keljuttaa kun on matti kukkarossa ja krapula jyskyttää päässä ja kenties kuppa kolkuttaa toisessa päässä,joten tuttua on ryyppyputket varsinkin meren yli mentäessä.
ryyppäämisestä, erilaisista tuureista -ja putkista. Avasin AA:n oven ja sinne jäi helvetilliset krapulat ja muut alkoholin aiheuttamat sairaudet. Nyt olen ollut riittävän kauan raittiina, joten tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Tänäänkin "korkit kiinni".
sinua kun olet lopettanut ryyppämisen.Eiks ole ihana olla kun ei ole enää krapulaa?
Hei hyvä, kun tuli tällainen keskustelu. Itse alan olla tien päässä. Haluaisin lopettaa koko ryyppämisen jo senkin takia, että sairastan diabetestä. En halua kuolla tai sairastua vakavammin. Olen lopen kyllästynyt ryyppykavereihini, pitkiin krapuloihin, tärinään, valehteluun työelämässä, siihen etten saa mitään aikaiseksi, en käy kuntosalilla, en lenkillä, en uskalla lähteä yksin matkalle, koska ei ole tietoa minne päätyy.
Kun sairatuin dianeteksen ja olin monta kuukautta ryyppäämättä, elin elämäni parasta aikaa. Mutta mitä tilalle ja minne mennä, tuntuu, että jää yksin. Se on niin helppoa mennään yksille huurteisille ja siitä se alkaa, tai otetaan siksbäck ja ei kun menoks. Tarvitsen apua. En pysy enää kohtuukäyttäjänä vaan määrät ja ajat ovat lisääntyneet. Kertokaa kokemuksista, selviytymisestä.
Ei enää onnistu edes normaali iloinen illan vietto.
Siis alkon seurassa.
Aamulla on niin kauhea olo, jopa muutamasta (2-3) oluesta, saati konjakista.
Ikä sen tekee ja kai se on hyväkin.
Oli meininki laittaa sen ensimmäisen (aloitteen) alle.
Mutta pää-asia, että sain sanotuksi.
niskasta kiinni.
Mene vaikka ensin AA-kerhoon siellä saa kaikenlaisita apua,jos todella haluaa päästä alkosta irti,siellähän on ammatti auttajia,eikä tarvii olla yksin,kun siellä on muitakin samanlaisia.
Mulla ei ole kokemusta,vaan mun tuttavapiirissä on niitä ollut.
katkaisuhoitoon. Ainakin tällä paikkakunnalla sinne saa terveyskeskusesta lähetteen. Pysy siellä ainakin kuukausi ja sitten joka viikkoinen käynti AA-kerhossa.
Terveyskeskusten ja A-klinikoiden katkaisuhoidoissa alkoholistille "määrätään" korvikkeeksi rauhoittavia lääkkeitä.
Nämä keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat päihderiippuvaiselle uuden riippuvuuden.
Ja kun se alkoholi KUITENKIN tulee mukaan kuvioihin, on meillä taas yksi uusi arvaamaton sekakäyttäjä lisää.
Siksi suosittelen menemistä suoraan päihteettömään hoitoon tai AA-kerhoon.
Pari vuotta sitten tuttavani kulki tien terveyskeskuksesta katkaisuhoitoon. Terveyskeskuksessa oli viikon ja sain VAIN unilääkettä kunnes pääsi takaisin normaaliin unirytmiin. Katkaisussa ei mitään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä vaan joutui osallistumaan töihin ja ryhmä vietiin myös ilmaiseksi erilaisiin harrastuksiin.Nykyään hänellä on AA-kerho tukena.
Varmasti eri paikkakunnilla nuo hoidot ovat erilaisia ja joissain paikoissa yritetään päästä "helpolla" eli tehdään juuri kuten sinä sanoit.
Kiitos huomaivaisuudestasi. Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän, johon ei kuulu mikään juomiseen kuuluva alituinen hermostuneisuus taikka elämän epävarmuus, vastuun pakoilu.
Muistan kyllä ne kauheat heräämiset, kun ei oikein ollut mitään selkeää käsitystä mitä oli tapahtunut ja missä? Huvittelusta ja hauskanpidosta aloitin, mutta useimmiten katastrofiin päädyin.
että sun elämä on nyt paljon parempaa ja mukavampaa.
parhaiten,kun et juo. En tunne, enkä tule tuntemaan ainuttakaan ihmistä,joka olisi juotuaan kyvykkäämpi mihinkään,olisi puoleensa vetävämpi,kauniimpi,laulaisi paremmin,olisi onnellisempi tai onnituisi missään asiassa paremmin kuin selvä.Ei ole kankkusta kun ei juo.
Hei on aika lohdullista kuulla selviytyjistä. KIrjoitin aikaisemmin omasta koukkuun jäämisestä. Ne aamut, kun herään ilman eilisen illan lipittelyä ovat ihania ja jos aikaa kuluu energiaa riittää vaikka mihin. Sitten kaikki romahtaa, menen kylään ja otetaanpas yhdet bisset. Päässä kuuluu naps ja sitten taas poks korkit aukeavat. Jos seuraavana päivänä on työpäivä, yritän pitää jarruja edes jotenkin. Kuitenkin vähäisestäkin määrästä huom! omasta mielestä, seuraavana päivä olo on kauhea. Tärinää, pahaa oloa, uni on ollut kehnoa, hikoiluttaa jne. Ja taas täytyy yrittää sinnitellä, en ota mitään, vähään aikaan. Niillä siksbäckrahoilla olisin matkustanut muutaman kerran maailman ympäri.
Muuten jätitkö ryyppykaverit?
on mennyt,oletko ollut kuivilla?
Täytyy vaihtaa kaverit kanssa,jos haluaa päästä viinasta eroon.
sillä sen huomaa siitä, että olet huolissasi ja olet huomannut juovasi liikaa.On todellakin ensin tajuttava itse, että jotakin omassa juomisessa on pielessä, sillä ilman tämän tajuamista ei ole mitään mahdollisuutta saada muutosta aikaan.
Minä huomasin ja toivoin,jopa rukoilin ensikerran 1980, että tulisin raittiiksi,pääsisin viinasta eroon,vaan en päässyt. 11 v. meni Espoossa vaihtelevaa juopottelua eläen, kunnes muutin Pohjanmaalle ja kovin nuoruuden aikainen porukka jäi näin pois.Työ on ollut mulle aina tärkeä ja siksi olen aina jotenkin pystynyt pitämään itseni työelämässä. Pahassa jamassa ovat kaikki sen aikaiset kaverit, ihan henkisiä ääliöitä tai kuolleet.
Perhettä tuli ja kaveripiiriä ei näin ollen enää voinut muodostua entiseen malliin ympärille. Sitä oppii kyllä juomaan yksinkin ja säästeliäämmin kun ei käy niin paljo kapakissa, kun nuorempana, mutta juo kuitenkin ja jatkuvasti.
Lopulta 1995 olin henkisesti ihan loppu. Olin kuin kärpäsen kuori,josta hämähäkki on imenyt sisustan pois. Istuin sohvalla täysin epäonnistuneena taas,mutta jotenkin lopullisesti tunsin humalastani huolimatta,että nyt on saatava apua jostakin.En jaksanut enää epäonnistua.
Olinhan senkin kesän aikana jo monasti kirkas silmäsille pojilleni luvannut, että huomenna isä alkaa uuden elämän ja tehdään sitä ja tätä. Tosissani tarkoitin mitä sanoin,mutta kun tuli se huominen, niin huomasinkin olevani taas juovuksissa. Et usko mieten syö miestä ja kun minä muille asioille voin jotakin ,mutta tälle en mitään. Alkoholi oli lisäksi jo ajat sitte pettänyt minut täysin. Se ei enää antanut mulle mitään entisiä onnitumisen tunteita. Se ei ollut mitään, tuli vain pökkelöksi ja ärtyisäksi.
Siitä sohvalta kun sain itseni jotenkin kasattua halusin soittaa johonkin ja saada jostakin apua. Humastani huolimatta olin kuin selvä,koska muistan kaiken ja löysin puhelinluottelosta paikan mihin soitin.
Kerron sen vähän myöhemmin, jos haluat tietää??