Usein tuntuu siltä, kun yritän antaa anteeksi jotakin että en suorita sitä anteeksiantamista oikeasti, siis en kertakaikkiaan anna anteeksi.
En tiedä olenko vain ajatellut anteeksiantamista ja päässäni vain lausunut mekaanisesti anteeksiantoprosessin (jossain muodossa) kuin papukaija ilman että mitään tapahtuu.
Mistä tiedän etten tee jotenkin väärin ja vain tuhlaa aikaa turhaan?
Mistä tiedän että olen oikeasti korvannut harhan todellisuudella mielessäni? Ainahan niitä tuloksia ei käytännössä näy vaikka Kurssi sanoo että ihme ei mene koskaan hukkaan.
Auttaisiko se että olisi jokin konkreettinen nappula jota painaa joka kerta ja sanoo että nyt annan anteeksi - vaikkei yhtään huvittaisikaan - ja se napin painanta olisi merkkinä vakavasta yrityksestä ainakin. Sellainen merkki itselleni että nyt haluan haluta tätä. Nyt haluan haluta ottaa askeleen lähemmäksi Totuutta ja Jumalaa.
Niin. Mitäs sanotte? Olisiko anteeksiantonappulasta käytännössä apua alkuun?
En tiedä olenko vain ajatellut anteeksiantamista ja päässäni vain lausunut mekaanisesti anteeksiantoprosessin (jossain muodossa) kuin papukaija ilman että mitään tapahtuu.
Mistä tiedän etten tee jotenkin väärin ja vain tuhlaa aikaa turhaan?
Mistä tiedän että olen oikeasti korvannut harhan todellisuudella mielessäni? Ainahan niitä tuloksia ei käytännössä näy vaikka Kurssi sanoo että ihme ei mene koskaan hukkaan.
Auttaisiko se että olisi jokin konkreettinen nappula jota painaa joka kerta ja sanoo että nyt annan anteeksi - vaikkei yhtään huvittaisikaan - ja se napin painanta olisi merkkinä vakavasta yrityksestä ainakin. Sellainen merkki itselleni että nyt haluan haluta tätä. Nyt haluan haluta ottaa askeleen lähemmäksi Totuutta ja Jumalaa.
Niin. Mitäs sanotte? Olisiko anteeksiantonappulasta käytännössä apua alkuun?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.