saatte äitienpäivänä? Odotatteko että myös lastenlapset ja heidän lapsensa muistavat?
Mitä huomiota mummot ja isomummot
Anonyymi-ap
20338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sen näkee sitten. Ei kaikki yleensä erikseen onnittele, perhekunnittain lähettävät kukkia tai tulevat käymään, jos on porukat koolla. Kortteja ja tekstareita tulee myös. Kyllä sitä huomiota on aina tullut ihan yllin kyllin isomummollekkin.Nyt on sovittu että minut haetaan nuorempaan perheeseen syömään ja täytekakkukahville.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17851701Q
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
En ole koskaan tuntenut, että olisin niin hyvin onnistunut äidin roolissani, että sitä tulisi jotenkin juhlien kunnioittaa.
Minulle riitti aina itsetehdyt äitienpäiväkortit.
Isovanhemmat eivät edes kuulu äidinpäivään. He eivät saa viedä lasten oikeutta oman äidin juhlaan.
Kyllä kaikenikäiset äidit kuuluu juhlintaan ja jos mahdollista, istuvat samaan valmiiseen juhlapöytään. Kiva niitä onnitteluja ja kiitoksia on saada isoäitinäkin,
Onhan isoäiti aina jonkun äiti, mutta ei lastenlasten.
Jopas nyt saivarrellaan, kuka se OIKEA juhlakalu on. Kun lapsi tulee onnittelemaan äitiään, kyllä siinä hänen koko perheensä on mukana.
Ei kyse ollut mistään saivartelusta.
Mietihän vähän.
esim. Matti ja Maija ovat n 40-kymppisiä ja heillä on lapsia. Matin ja Maija äidit ja isoäidit elävät yhä ja isoäitejä voi olla 4 ja heitä kaikkia sitten pitäisi onnitella...lastenlastenkin.
Asun yksin. Lapseni ja Lapsen lapseni todella matkan takana. Joten ostan itselleni neilikka Kimpun. Lempi kukkani 14.5.23.Puhelin kyllä piippaa Hyvää äitienpäivää viestinä.
Minäkin asun kaukana, mutta Interfloran kautta saan kotiini lapsilta kukkalähetyksiä. Korteissa lukee Pekka tai Liisa perhekuntineen.
Muionoin perheeni juhli aina äiteinpäivää,
lapset äitienpäivä aamulla antoi suukon poskelle ja puolisoniaina toi
lasten kanssa aamiaisen sänkyyn,
myöhmmin kun lapset lenti pesästä, puolisoni aina toi kahvit sänkyyn
ja aina toi saman onnittelukortin jonka hän oli kymmeniä vuosi sitten minulle kirjoittanu,
hän säilytti samaa onnittelukorttia kymmeniä vuosia
ja toi aina merkipäivänä sen saman kortin minulle
oli silloin muinoin ollu 27 vuotias kun hän sen kortin oli minulle kirjoittanu,
sen jälkeen hän toi saman kortin joka vuosi niin kauan kuin hän eli ja oli tässäpäivässämukana
pitkästi yli 60 vuotiaaksi olin aina sama rakas ihana 27 vuotias hänelle,
-- kortti oli todella sympaattinen ele läpi elämän,
hautaan asti,
nykyisin en halua juhlia enään äitienpäivää ,
korkeentaan jos sattuu menen yksin jonneki syömään lounaan,
Olipa kiva tapa miehelläsi antaa aina sama kortti. Varmaankin todisti sitä, että hän rakasti sinua aina niin paljon kuin silloin alkuaikoina.❤️❤️
Ihana mies sinulla.
No tuota,
ihan normaali avioliitto oli,
tyyntä ja myrskyä,
meillä oli paljon huumoria elämässä,
hän oli komee, hurmaava vieraille , semmonen nössykkä,
minulle myös ,
mykkäkoulu vaihe elämässä
tapeltiin railakaasti ,
mykkäkoulua en kestäny, mun sanan säilä löi vihaan
niin että sain sitten turpiin,
piti juosta pakoon heti jonkun lukitun oven taakse turvaan,
mun piti oppia häntä varomaan,
hän oli väkivaltanen jos kiinni sai, olisin voinu kuolla sen kynsiin,
mutta juoksin aina pakoon,
-- tuo aikakausi avioliitossa kuului vieraisiin ,
niitä kun oli hänellä niin paljon ettei sormet riittäny, heh,
joskus ihmettelin mikä hänessä viehätti naisia, hym,
--- seki vaihe elämässä meni ohi kun meistä tuli vanhoja,,
elämä rauhottui,
kaiken hulluuden keskellä hän muisti a i n a merkkipäivinä mua kyseisellä onnittelukortilla,
joten hänessä oli myös sympaattinen piirre,
-- meillä oli paljon hyviä aikoija,
paljon yhteisiä matkoja ja yhteistä ajanviettoa ,
retkiä matkoa ympäri suomen , ulkomaita myöten loma aikoina ,
-- hänellä kyllä riitti silmää naisille , kauhee flirttaileen,
siksi kai ne juoksi sen perässä,
jotkut tuli salaa kotiinki
pari kolme kertaa yllätin kun en ollukaa töissä ja vieras tuli soitteleen ovikelloa, heh,
joku juoksi ovelta vauhdilla pakoon
ja toinen säikähti että sydän oli siltä pysähtyä
sano sinäkö oletki kotona heh, lähti saman tien pois,
- hauskinta oli naiset juoksi sen perässä ,
kävivät meillä silläaikaa kun olin itse töissä,
puhelinki soi, heh,
hän sano väärän nimen puhelineen vastatessaan kun olin paikalla,
höh ja heh, mutta tosi juttu,
kaikesta huolimatta tiesin´
olin kutenki se vakaa kivijalka ja varma joka pysyy ja pysyy ja pysyy ihan loppuun asti ,
olin kaikkein tärkein ihminen hänen elämässään,
kaikki muut oli viihdettä hänelle,
--- enkä minäkää missää vankilassa eläny,
kun kyllästyin hänen mykkäkouluunsa , sanoin hänelle,,
nyt menen minä, ja lähdin,
hän kyllä tiesi minne menin,
ei avioliitto siihen kaatunu päivastoin, hän ei missää tapauksessa halunnu erota,
mutta avio repeili mun taholla , mietin , lähdenkö lopullisesti vai en,
no en lopullisesti lähteny,
olimme lapsesta asti kavereita, koulussaki istuimme samassa pulpetissa vierekkäin supistiin kokeitten aikana neuvoja toisillemme, heh
hän piti minua matikka nerona heh,
hän oli nuoruuteni rakkaus menimme aviooon alle kaksikympisinä
avio kesti kunnes kuolema erotti,
niikuin vihkikaavassa lauvattiin,
hän on nukkunu ijäistä untaan yli 10v,
-- enkä minä ole ainuttakaan päivää hänen kuolemansa jälkeen hakenu uutta kumppania, ei viihteeksikää siinä mielessä,
ihan yksin elän,
onhan minulla kaikki yhteiset jälkeläiset
sekä heidä perheensä loppu elämäni tukena,
viihdyn ihan yksikseni,
myös harrastuksia,
en jaksasi uutta kumpania, yksi avio riittää kohdallani ,
oli sen verran railakasta elämä avioliitossa,
yhteinen avio kesti muutaman vuoden vaille 60 vuotta,
päättyi pitkäaikais-sairauden aiheuttamaan kuolemaan,
puolisoni oli myös minulle maailman tärkein ihminen,
sen tuntee luissa ja ytimissä,
hän oli osa minua ja minä olin osa hänssä,
olin mieheni kylkiluu,
se onnittelukortti lämmittää vieläki,,
Wau!
Sanattomaksi veti.
13:13:41
juuu,, oli se,, sitä tykkäsi kaikki muutki,,,
harmi vaan, nyt hän juhlii taivaassa ilahduttaa enkeleitä,
eikä mulle enään tuos sitä korttia ,, olisin ollu niin mielelläni ikuisesti 27 vuttias,
se oli sitä elämää,,
kaikkea mahdollista mitä elämä ikinä ihmiselle antaa,
tyyntä ja myrskyä,
hiljaista rakkautta josta ei puhuttu mutta siliteltiin toisia
ja nyhjötettiin toistemme kainalossa,
muistan nuorena kun avio oli vansta alkuvaiheessa ja lapset ihan pieni,
hän sanoi meitä siiamlaiseksi kasokseksi,
kun aina olimme sylikkäin toisiimme liimautuneita,
nyt se aika naurattaa,
Lapset tuovat ruukkuruusun, - kasvin tai irtokukkia (mielikukka on keltainen tai valkoinen neilikka vaikka sanotaan hautajaiskukaksi). Lapsenlapset piirtävät kuvan, (voi olla heidän perheensä tai vaikka kissa), joita sitten aika pitkään pidän ikkunalaudalla.
Minä pidän kurssia lapsille ja mummoille tai ukeille.
Kolme lastenlasta on mukana kursseilla (= leikki ja laulutapahtuma), ja kaksi tytärtä ovat auttamassa.
Saa nähdä tuleeko ruusuja.
Yleensä ovat muistaneet.
Mitä nuo kurssit sisältävät,kuulostaa tosi mielenkiintoiselta?
Isovanhempien ja lastenlasten yhteinen tekeminen on tärkeää, kiva saada vinkkejä mitä kaikkea voisi puuhailla.
Minä olen opettanut ruuan laittoa ja leipomista lastenlapsille. Siitä on ollut hupia ja paljon hyötyä.