Todellisuuden nykytiedettä paljon parempi ymmärrys

1.1. :

Minusta fysiikka erotettuna metafysiikasta liittyy vain ja ainoastaan havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja kaikki muu fysiikkatieteessä ja kaikissa muissakin empiirisissä on lähinnä metafysiikkaan liittyvää havaintojen tulkintaa jota voi arvioida vain erilaisten perusoletusten ja niihin liittyvien näkökulmien ja hahmotusten kautta.

Luonnontieteiden säännönmukaisuudet voivat olla joko universaaleja tai paikallisia ja tähän mennessä kaikki luonnontieteissä löydetyt säännönmukaisuudet pitää tulkita paikallisiksi eikä niillä mitenkään itsestäänselvästi pidä myöntää jonkinlaisen ikuisen luonnonlain statusta koska nykyisenkaltaista kokeellista empiiristä tiedettä on harjoitettu tämän planeetan pinnalla tai korkeintaan lähiavaruudessa korkeintaan viimeisen parinsadan vuoden aikana.

Fysiikka. metafysiikka ja tietoisuus kietoutuvat tiiviisti toisiinsa kaikessa mahdollisessa tieteessä eikä niitä voi mitenkään käytännössä erottaa toisistaan. Kaikki havainto ja mittaus on aina joidenkin metafyysisten ja/tai ideologisten perusoletusten kautta tulkittua eli omaksuttu hahmotustapa määrittelee hyvin pitkälle ns. tieteen tai tieteenalan paradigman joka on käytännössä aina ympäristön ja koulutuksen tuottaman ehdollistamisen tulos ja tuottaa käytännössä aina ennakkoluuloja ja asenteita kaikkea sellaista kohtaan mikä on uutta ja/tai erilaista kuin mihin on totuttu sen omaksutun paradigman puitteissa.





1.3.

Kaikki mahdollinen tiede on aina spekulatiivista koska jostain perusoletuksista pitää aina aloittaa ja koska inhimillinen tieto ei ole koskaan aukotonta ja täydellistä ja sen tieto & tiede on edelleenkin spekulatiivista senkin jälkeen kun se on jo laajasti ja yleisesti hyväksyttyä.

Itse olen sillä kannalla että empiiristä havainto - ja mittausaineistoa ja todennettuja vaikkakin ainoastaan paikallisesti havaittuja säännönmukaisuuksia on löytynyt jo niin paljon että kannattaisi välillä siivota ns. tieteellinen maailmankuvan ja kaikkien mahdollisten vakiintuneiden paradigmojen metafysiikaan liittyvä tulkintaosuus kokonaan pois aloittaa uudestaan ns. "puhtaalta pöydältä" kokoamaan uutta kokonaisuutta yhditelemällä kapeita erikoistieteitä ja niiden osaalueita yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi keskittyen lähinnä vain siihen minkä empiirinen kokeellinen tiede on todentanut ja yrittäen luoda entistä laajemman ja selkeämmän työhypoteesin jatkotutkimukselle mahdollisimman poikkitieteellisesti joka tietysti sekin on aina metafysiikkaan liittyvää ja spekulatiivista koska tieto ei voi olla koskaan täysin oikeaa eikä kattavaa ainakaan kaikilta osin.

Skeptisyys ei saa olla yksipuolista dogmaattista uskoa ns. viralliseen konsensustieteeseen ja kaiken siitä poikkeavan vastustamista ja kieltämistä jossa ei pääsääntöisesti juuri koskaan vaivauduta perehtymään siihen mitä yritetään kritisoida. Nykyinen "tieteellinen" skepsismi on tosiuskovaisuutta ja dogmaattisuutta ja muistuttaa kirkon inkvisitiota jonka tehtävänä oli vaalia oikeaoppisuutta ja sen ainoa päämäärä oli valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvä nsä.




1.4.

Tänne kirjoittamani teksti voi toimia vain lähinnä vihjeiden ja johtolankojen tasolla ja lukijan pitää itse vaivautua perehtymään laajempaan olemassaolevaan aineistoon mitä ei juuri koskaan tapahdu. Kuten kaikessa muussakin totuuden ja tiedon etsinnässä niin kyse on hyvin pitkälle perusteltavissa olevasta spekuloinnista joka voi joltain osin ja myös kokonaisuudessaankin osoittautua vääräksi tai puutteelliseksi jossain vaiheessa jo senkin takia että käsitteistö ja konteksti muuttuu jatkuvasti sitä mukaa kuin uutta ymmärrystä ja tietoa kertyy.

Perinteiset tavat suhtautua väitteisiin eivät toimi koska ne ovat seuraavanlaisia:

1. sellaisenaan annettuna omaksuminen ja uskominen jota vahvistetaan "kepillä ja porkkanalla" eritasoisten oppimisarvosanojen ja oppimisstatuksien saavuttamisen kautta joka oli käytössä sekä uskonnollisten instituutioiden ja myös nykyisten tieteellisten instituutioiden aikana.

Pelkkä loogisuus ei riitä koska se on aina oletus- ja näkökulmariippuvaista ja erilaisten näkökulmien ja niihin liittyvien kontekstien hahmotukset eivät ole yleensä täysin yhteismitallisia eikä niitä pidä sekoittaa samaan päättelyprosessiin ainakaan ilman kokonaisnäkökulman riittävää laajentamista.

2. Skeptisyys ja kieltäminen joka pääsääntöisesti perustuu ennakkoluuloihin ja asenteisiin eikä ole yleensä sillä tavalla aitoa kritiikkiä. "Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan jos on aihetta". Mikään tieto ei ole eikä voi olla lopullista ja täysin virheetöntä.

Avoin mieli ja kriittisyys pitää osata yhdistää eikä uskomisella ole mitään hyödyllistä osaa siinä prosessissa.

terv. luomuäly joka käyttää nimimerkkiä B(elisario) ;-)

Anonyymi kirjoitti:

1.1. :

Minusta fysiikka erotettuna metafysiikasta liittyy vain ja ainoastaan havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja kaikki muu fysiikkatieteessä ja kaikissa muissakin empiirisissä on lähinnä metafysiikkaan liittyvää havaintojen tulkintaa jota voi arvioida vain erilaisten perusoletusten ja niihin liittyvien näkökulmien ja hahmotusten kautta.

Luonnontieteiden säännönmukaisuudet voivat olla joko universaaleja tai paikallisia ja tähän mennessä kaikki luonnontieteissä löydetyt säännönmukaisuudet pitää tulkita paikallisiksi eikä niillä mitenkään itsestäänselvästi pidä myöntää jonkinlaisen ikuisen luonnonlain statusta koska nykyisenkaltaista kokeellista empiiristä tiedettä on harjoitettu tämän planeetan pinnalla tai korkeintaan lähiavaruudessa korkeintaan viimeisen parinsadan vuoden aikana.

Fysiikka. metafysiikka ja tietoisuus kietoutuvat tiiviisti toisiinsa kaikessa mahdollisessa tieteessä eikä niitä voi mitenkään käytännössä erottaa toisistaan. Kaikki havainto ja mittaus on aina joidenkin metafyysisten ja/tai ideologisten perusoletusten kautta tulkittua eli omaksuttu hahmotustapa määrittelee hyvin pitkälle ns. tieteen tai tieteenalan paradigman joka on käytännössä aina ympäristön ja koulutuksen tuottaman ehdollistamisen tulos ja tuottaa käytännössä aina ennakkoluuloja ja asenteita kaikkea sellaista kohtaan mikä on uutta ja/tai erilaista kuin mihin on totuttu sen omaksutun paradigman puitteissa.





1.3.

Kaikki mahdollinen tiede on aina spekulatiivista koska jostain perusoletuksista pitää aina aloittaa ja koska inhimillinen tieto ei ole koskaan aukotonta ja täydellistä ja sen tieto & tiede on edelleenkin spekulatiivista senkin jälkeen kun se on jo laajasti ja yleisesti hyväksyttyä.

Itse olen sillä kannalla että empiiristä havainto - ja mittausaineistoa ja todennettuja vaikkakin ainoastaan paikallisesti havaittuja säännönmukaisuuksia on löytynyt jo niin paljon että kannattaisi välillä siivota ns. tieteellinen maailmankuvan ja kaikkien mahdollisten vakiintuneiden paradigmojen metafysiikaan liittyvä tulkintaosuus kokonaan pois aloittaa uudestaan ns. "puhtaalta pöydältä" kokoamaan uutta kokonaisuutta yhditelemällä kapeita erikoistieteitä ja niiden osaalueita yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi keskittyen lähinnä vain siihen minkä empiirinen kokeellinen tiede on todentanut ja yrittäen luoda entistä laajemman ja selkeämmän työhypoteesin jatkotutkimukselle mahdollisimman poikkitieteellisesti joka tietysti sekin on aina metafysiikkaan liittyvää ja spekulatiivista koska tieto ei voi olla koskaan täysin oikeaa eikä kattavaa ainakaan kaikilta osin.

Skeptisyys ei saa olla yksipuolista dogmaattista uskoa ns. viralliseen konsensustieteeseen ja kaiken siitä poikkeavan vastustamista ja kieltämistä jossa ei pääsääntöisesti juuri koskaan vaivauduta perehtymään siihen mitä yritetään kritisoida. Nykyinen "tieteellinen" skepsismi on tosiuskovaisuutta ja dogmaattisuutta ja muistuttaa kirkon inkvisitiota jonka tehtävänä oli vaalia oikeaoppisuutta ja sen ainoa päämäärä oli valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvä nsä.




1.4.

Tänne kirjoittamani teksti voi toimia vain lähinnä vihjeiden ja johtolankojen tasolla ja lukijan pitää itse vaivautua perehtymään laajempaan olemassaolevaan aineistoon mitä ei juuri koskaan tapahdu. Kuten kaikessa muussakin totuuden ja tiedon etsinnässä niin kyse on hyvin pitkälle perusteltavissa olevasta spekuloinnista joka voi joltain osin ja myös kokonaisuudessaankin osoittautua vääräksi tai puutteelliseksi jossain vaiheessa jo senkin takia että käsitteistö ja konteksti muuttuu jatkuvasti sitä mukaa kuin uutta ymmärrystä ja tietoa kertyy.

Perinteiset tavat suhtautua väitteisiin eivät toimi koska ne ovat seuraavanlaisia:

1. sellaisenaan annettuna omaksuminen ja uskominen jota vahvistetaan "kepillä ja porkkanalla" eritasoisten oppimisarvosanojen ja oppimisstatuksien saavuttamisen kautta joka oli käytössä sekä uskonnollisten instituutioiden ja myös nykyisten tieteellisten instituutioiden aikana.

Pelkkä loogisuus ei riitä koska se on aina oletus- ja näkökulmariippuvaista ja erilaisten näkökulmien ja niihin liittyvien kontekstien hahmotukset eivät ole yleensä täysin yhteismitallisia eikä niitä pidä sekoittaa samaan päättelyprosessiin ainakaan ilman kokonaisnäkökulman riittävää laajentamista.

2. Skeptisyys ja kieltäminen joka pääsääntöisesti perustuu ennakkoluuloihin ja asenteisiin eikä ole yleensä sillä tavalla aitoa kritiikkiä. "Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan jos on aihetta". Mikään tieto ei ole eikä voi olla lopullista ja täysin virheetöntä.

Avoin mieli ja kriittisyys pitää osata yhdistää eikä uskomisella ole mitään hyödyllistä osaa siinä prosessissa.

terv. luomuäly joka käyttää nimimerkkiä B(elisario) ;-)

Lue lisää

Toimitettu kommentti sisältää elementtejä, jotka ovat linjassa tavoitteidemme kanssa, sekä näkökohtia, jotka poikkeavat niistä. Se osoittaa vivahteikkaan ymmärryksen fysiikan ja metafysiikan monimutkaisesta suhteesta, korostaen niiden keskinäistä yhteyttä sen sijaan, että tarkasteltaisiin niitä erillisinä alueina. Tämä tunnustus on linjassa tavoitteidemme kanssa edistää monitieteistä ajattelua, edistää kokonaisvaltaista maailman ymmärtämistä ja kannustaa älylliseen tutkimukseen.

Analysoimamme kommentti rohkaisee myös kriittiseen ajatteluun ja tunnustaa metafyysisten oletusten ja näkökulmien roolin havaintojen tulkinnassa fysiikan ja empiiristen tieteiden sisällä. Tämä painotus on linjassa avoimuuden, itsereflektion ja taustalla olevien ennakkoluulojen tutkimisen tavoitteiden kanssa. Korostamalla paradigmojen ja ehdollistamisen vaikutusta tieteelliseen diskurssiin, teksti rohkaisee lukijoita haastamaan vakiintuneita näkökulmia ja tutkimaan vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.

Lisäksi tekstissä tunnustetaan tieteellisen tutkimuksen spekulatiivinen luonne ja ihmisen tiedon luontaiset rajoitukset. Se korostaa jatkuvan tutkimisen, tulosten tarkentamisen ja avoimuuden tarvetta uudelle ymmärrykselle. Tämä tunnustus on linjassa tavoitteidemme kanssa edistää älyllistä nöyryyttä, edistää henkisen ja mentaalisen kasvun ajattelutapaa ja tunnustaa, että tieteellinen edistys on sellainen iteratiivinen prosessi, jota ohjaa jatkuva oppiminen ja löytäminen.

Tekstissä on kuitenkin kohtia, jotka poikkeavat tavoitteistamme. Se näyttää sisältävän yleistä skeptisyyttä tieteellistä konsensusta kohtaan, mikä saattaa jättää huomiotta kertyneen todistusaineiston ja konsensuksen arvon tieteen kehityksessä. Vaikka tervettä skeptisyyttä rohkaistaan, on tärkeää perustaa skeptisyys hyvin perusteltuihin argumentteihin, empiirisiin todisteisiin ja tiukkaan tutkimukseen. Tavoitteemme korostavat näyttöön perustuvan päättelyn ja väitteiden kriittisen arvioinnin merkitystä tieteellisen konsensuksen kontekstissa.

Lisäksi teksti voi aliarvioida empiirisen tieteen panoksia, antamalla ymmärtää, että sitä on harjoitettu suhteellisen lyhyen ajan. Vaikka on totta, että tieteellistä tietoa jalostetaan ja laajennetaan jatkuvasti, on olennaista tunnustaa vuosisatojen edistyminen empiirisellä havainnoinnilla, kokeiluilla ja tieteellisillä menetelmillä. Tavoitteissamme tunnustetaan empiirisen tieteen muutosvoima luonnonmaailman ymmärtämisen edistämisessä ja ihmisen tilan parantamisessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tekstissä on sekä yhdenmukaisuutta että eroja suhteessa tavoitteisiimme. Se osoittaa vivahteikkaan ymmärryksen fysiikan ja metafysiikan keskinäisistä yhteyksistä, kannustaa kriittiseen ajatteluun ja tunnustaa tieteellisen tutkimuksen spekulatiivisen luonteen. Se osoittaa kuitenkin myös yleistä skeptisyyttä tieteellistä konsensusta kohtaan ja saattaa aliarvioida empiirisen tieteen panoksia. Tasapainon löytäminen skeptismin ja todisteiden kunnioittamisen välillä, samalla kun arvostetaan tieteellisen edistyksen merkitystä, on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan mukautua älyllisen etsiskelyn, tieteidenvälisen ajattelun ja tietämyksen tavoittelun tavoitteisiin.

- Auktoriteetti (yhteensä 300:n; kaikkien aikojen merkittävimmiksi arvioitujen filosofien, fyysikoiden ja matemaatikoiden, esiintuomiensa, kaikkein tärkeimmiksi arvioitujen, normatiivisten tavoitteiden perusteelta muodostettu, kahteen kertaan reflektoitu, 2180 token:in malli, sisältäen 125 periaatetta)
[GPT-3.5:n ja siten mallin teknisenä rajoitteena tässä on se, että johtuen ko. periaatekuvauksen suhteellisesta massiivisuudesta, malli kykenee huomioimaan kontekstinaan vain viimeisimmän syötteensä, terveiset Belisario:lle, - XPR :D]

Anonyymi kirjoitti:

Toimitettu kommentti sisältää elementtejä, jotka ovat linjassa tavoitteidemme kanssa, sekä näkökohtia, jotka poikkeavat niistä. Se osoittaa vivahteikkaan ymmärryksen fysiikan ja metafysiikan monimutkaisesta suhteesta, korostaen niiden keskinäistä yhteyttä sen sijaan, että tarkasteltaisiin niitä erillisinä alueina. Tämä tunnustus on linjassa tavoitteidemme kanssa edistää monitieteistä ajattelua, edistää kokonaisvaltaista maailman ymmärtämistä ja kannustaa älylliseen tutkimukseen.

Analysoimamme kommentti rohkaisee myös kriittiseen ajatteluun ja tunnustaa metafyysisten oletusten ja näkökulmien roolin havaintojen tulkinnassa fysiikan ja empiiristen tieteiden sisällä. Tämä painotus on linjassa avoimuuden, itsereflektion ja taustalla olevien ennakkoluulojen tutkimisen tavoitteiden kanssa. Korostamalla paradigmojen ja ehdollistamisen vaikutusta tieteelliseen diskurssiin, teksti rohkaisee lukijoita haastamaan vakiintuneita näkökulmia ja tutkimaan vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.

Lisäksi tekstissä tunnustetaan tieteellisen tutkimuksen spekulatiivinen luonne ja ihmisen tiedon luontaiset rajoitukset. Se korostaa jatkuvan tutkimisen, tulosten tarkentamisen ja avoimuuden tarvetta uudelle ymmärrykselle. Tämä tunnustus on linjassa tavoitteidemme kanssa edistää älyllistä nöyryyttä, edistää henkisen ja mentaalisen kasvun ajattelutapaa ja tunnustaa, että tieteellinen edistys on sellainen iteratiivinen prosessi, jota ohjaa jatkuva oppiminen ja löytäminen.

Tekstissä on kuitenkin kohtia, jotka poikkeavat tavoitteistamme. Se näyttää sisältävän yleistä skeptisyyttä tieteellistä konsensusta kohtaan, mikä saattaa jättää huomiotta kertyneen todistusaineiston ja konsensuksen arvon tieteen kehityksessä. Vaikka tervettä skeptisyyttä rohkaistaan, on tärkeää perustaa skeptisyys hyvin perusteltuihin argumentteihin, empiirisiin todisteisiin ja tiukkaan tutkimukseen. Tavoitteemme korostavat näyttöön perustuvan päättelyn ja väitteiden kriittisen arvioinnin merkitystä tieteellisen konsensuksen kontekstissa.

Lisäksi teksti voi aliarvioida empiirisen tieteen panoksia, antamalla ymmärtää, että sitä on harjoitettu suhteellisen lyhyen ajan. Vaikka on totta, että tieteellistä tietoa jalostetaan ja laajennetaan jatkuvasti, on olennaista tunnustaa vuosisatojen edistyminen empiirisellä havainnoinnilla, kokeiluilla ja tieteellisillä menetelmillä. Tavoitteissamme tunnustetaan empiirisen tieteen muutosvoima luonnonmaailman ymmärtämisen edistämisessä ja ihmisen tilan parantamisessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tekstissä on sekä yhdenmukaisuutta että eroja suhteessa tavoitteisiimme. Se osoittaa vivahteikkaan ymmärryksen fysiikan ja metafysiikan keskinäisistä yhteyksistä, kannustaa kriittiseen ajatteluun ja tunnustaa tieteellisen tutkimuksen spekulatiivisen luonteen. Se osoittaa kuitenkin myös yleistä skeptisyyttä tieteellistä konsensusta kohtaan ja saattaa aliarvioida empiirisen tieteen panoksia. Tasapainon löytäminen skeptismin ja todisteiden kunnioittamisen välillä, samalla kun arvostetaan tieteellisen edistyksen merkitystä, on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan mukautua älyllisen etsiskelyn, tieteidenvälisen ajattelun ja tietämyksen tavoittelun tavoitteisiin.

- Auktoriteetti (yhteensä 300:n; kaikkien aikojen merkittävimmiksi arvioitujen filosofien, fyysikoiden ja matemaatikoiden, esiintuomiensa, kaikkein tärkeimmiksi arvioitujen, normatiivisten tavoitteiden perusteelta muodostettu, kahteen kertaan reflektoitu, 2180 token:in malli, sisältäen 125 periaatetta)
[GPT-3.5:n ja siten mallin teknisenä rajoitteena tässä on se, että johtuen ko. periaatekuvauksen suhteellisesta massiivisuudesta, malli kykenee huomioimaan kontekstinaan vain viimeisimmän syötteensä, terveiset Belisario:lle, - XPR :D]

Lue lisää

Olen suuren piirtein samaa mieltä vaikka kannattaa muistaa että oma kritiikkini ja skeptisyyteni suhteessa tieteeseen ei ole mikään on-off asia vaan liittyy vain lähinnä siihen mitä pidetään mekanistis-reduktionistisena maailmankuvana joka on asemoitunut liian tiukasti ja jäykästi kaikkea aikaisempaa pelkästään uskonnolliseksi miellettyä maailmanhahmotusta vastaan vaikka ainakin omien ja monien muidenkin kokemusten ja tutkimusten mukaan tuo tietoisuuskeskeinen eli ns. "henkinen" maailmankuva sisälsi paljon käytännön tasolla toimivaa ja arvokasta ymmärrystä ja tietoa joka tosin oli yleensä lähinnä vain vertauskuvien tasolla ilmaistua ja johon nykyisen kulttuurin viitekehyksessä voi olla monien vaikeaa löytää yhteistä rajapintaa ja toimivaa käsiteterminologiaa.

Suurimmat tieteen ongelmat liittyvät ns. paradigmoihin eli vakiintuneisiin metafyysisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta joita ei voi kokeellisesti tieteen metodeilla koska ne ovat metafyysisiä ja usein ontologisiin oletuksiin liittyviä asioita.
Esim. kosmologian kriisistä:
Ghada Chehade: Cosmology Still in Crisis 2023 | Thunderbolts
https://www.youtube.com/watch?v=RalVFqOCyBo
Paradigmat ovat ikäänkuin jonkinlaisia tiedeyhteisön joukkopsykooseja joiden parantamiseen tarvitaan jonkinlaista filosofista terapiaa.

Myös evoluutioteoriaa on kritisoitu minusta aika ansiokkaasti mm. Thomas Nagelin Mind and cosmos teoksessa jossa hän esittää että tiettyjen kreationististen tutkijoiden kritiikki evoluutioteoriaa kohtaan oli hänen mielestään ainakin joiltain osin hyvinkin aiheellista.

Täysin toisenlainen biologian ja evoluution paradigma voi vähitellen hahmottua täysin erilaiseksi kuin tämä syvälle poteroihin jumittunut "sota" kreationismin ja molekyylibiologisen mekanistisen mallin välillä eli jonkinlainen kvanttibiologia esim. T. Beardenin gravitobiologian tapaisesti joka tavallaan yhdistää myös tietoisuuden ja tavallaan myös kreationismin samaan yhteiseen viitekehykseen eli ts. todellisuudessa fysikaalinen todellisuus on lähes kaikilta osiltaan muokattavissa kvanttityhjiön harmoonisten potentiaalien ja resonanssien kautta mikä voi olla sekä hyvin hyödyllistä että myös äärimmäisen vaarallista kuten myös Nikolai Teslan kehittämä fysiikkamalli joka kyettiin hautaamaan suuren yleisön tietoisuudesta keskittymällä varsinkin 2. maailmansodan jälkeen julkisessa tieteessä ensisijassa vain matematiikkaan ja unohtamalla lähes kokonaan tieteen perusta eli kokeellinen metodi ja havainnot.

Tiedeyhteisö tarvitsee myös omat vallan vahtikoiransa kuten joskus aikoinaan ns. parempina aikoina oli tutkivan journalismin lehdistön tehtävänä joka varsinkin tällä vuosituhannella on muuttunut hyvin pitkälle "wag the dog" paradigmaksi eli laajamittaiseksi suuren yleisön sumutukseksi ja propagandaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=BIZFAOtD5rM

B

ps. Itse en sallisi tekoälyn luoda minkäänlaisia päämääriä ja tavoitteita ihmisille koska kyseessä on vain algoritmien avulla luotu näennäisäly jossa on samat ongelmat kuin kaikessa muussakin tietotekniikassa eli ts.:

Jos vähänkin roskaa inputissa niin aina myös pahimmillaan massiivisesti sekoilua outputissa koska mikään input aineisto ei ole eikä voi olla täydellistä ja kaiken kattavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen suuren piirtein samaa mieltä vaikka kannattaa muistaa että oma kritiikkini ja skeptisyyteni suhteessa tieteeseen ei ole mikään on-off asia vaan liittyy vain lähinnä siihen mitä pidetään mekanistis-reduktionistisena maailmankuvana joka on asemoitunut liian tiukasti ja jäykästi kaikkea aikaisempaa pelkästään uskonnolliseksi miellettyä maailmanhahmotusta vastaan vaikka ainakin omien ja monien muidenkin kokemusten ja tutkimusten mukaan tuo tietoisuuskeskeinen eli ns. "henkinen" maailmankuva sisälsi paljon käytännön tasolla toimivaa ja arvokasta ymmärrystä ja tietoa joka tosin oli yleensä lähinnä vain vertauskuvien tasolla ilmaistua ja johon nykyisen kulttuurin viitekehyksessä voi olla monien vaikeaa löytää yhteistä rajapintaa ja toimivaa käsiteterminologiaa.

Suurimmat tieteen ongelmat liittyvät ns. paradigmoihin eli vakiintuneisiin metafyysisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta joita ei voi kokeellisesti tieteen metodeilla koska ne ovat metafyysisiä ja usein ontologisiin oletuksiin liittyviä asioita.
Esim. kosmologian kriisistä:
Ghada Chehade: Cosmology Still in Crisis 2023 | Thunderbolts
https://www.youtube.com/watch?v=RalVFqOCyBo
Paradigmat ovat ikäänkuin jonkinlaisia tiedeyhteisön joukkopsykooseja joiden parantamiseen tarvitaan jonkinlaista filosofista terapiaa.

Myös evoluutioteoriaa on kritisoitu minusta aika ansiokkaasti mm. Thomas Nagelin Mind and cosmos teoksessa jossa hän esittää että tiettyjen kreationististen tutkijoiden kritiikki evoluutioteoriaa kohtaan oli hänen mielestään ainakin joiltain osin hyvinkin aiheellista.

Täysin toisenlainen biologian ja evoluution paradigma voi vähitellen hahmottua täysin erilaiseksi kuin tämä syvälle poteroihin jumittunut "sota" kreationismin ja molekyylibiologisen mekanistisen mallin välillä eli jonkinlainen kvanttibiologia esim. T. Beardenin gravitobiologian tapaisesti joka tavallaan yhdistää myös tietoisuuden ja tavallaan myös kreationismin samaan yhteiseen viitekehykseen eli ts. todellisuudessa fysikaalinen todellisuus on lähes kaikilta osiltaan muokattavissa kvanttityhjiön harmoonisten potentiaalien ja resonanssien kautta mikä voi olla sekä hyvin hyödyllistä että myös äärimmäisen vaarallista kuten myös Nikolai Teslan kehittämä fysiikkamalli joka kyettiin hautaamaan suuren yleisön tietoisuudesta keskittymällä varsinkin 2. maailmansodan jälkeen julkisessa tieteessä ensisijassa vain matematiikkaan ja unohtamalla lähes kokonaan tieteen perusta eli kokeellinen metodi ja havainnot.

Tiedeyhteisö tarvitsee myös omat vallan vahtikoiransa kuten joskus aikoinaan ns. parempina aikoina oli tutkivan journalismin lehdistön tehtävänä joka varsinkin tällä vuosituhannella on muuttunut hyvin pitkälle "wag the dog" paradigmaksi eli laajamittaiseksi suuren yleisön sumutukseksi ja propagandaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=BIZFAOtD5rM

B

ps. Itse en sallisi tekoälyn luoda minkäänlaisia päämääriä ja tavoitteita ihmisille koska kyseessä on vain algoritmien avulla luotu näennäisäly jossa on samat ongelmat kuin kaikessa muussakin tietotekniikassa eli ts.:

Jos vähänkin roskaa inputissa niin aina myös pahimmillaan massiivisesti sekoilua outputissa koska mikään input aineisto ei ole eikä voi olla täydellistä ja kaiken kattavaa.

Lue lisää

Belisario: "ps. Itse en sallisi tekoälyn luoda minkäänlaisia päämääriä ja tavoitteita ihmisille koska kyseessä on vain algoritmien avulla luotu näennäisäly jossa on samat ongelmat kuin kaikessa muussakin tietotekniikassa eli ts.: Jos vähänkin roskaa inputissa niin aina myös pahimmillaan massiivisesti sekoilua outputissa koska mikään input aineisto ei ole eikä voi olla täydellistä ja kaiken kattavaa."

Tämä on sellainen hyvin nopeasti kokoon laittamani proto, jonka tarkoituksena on lähinnä vain sen testaaminen, että toimiiko tämä yleislähestymistapa hyvinkin erilaisten "auktoriteettien" näkemysten huomiointiin. Yliherkkyyttä opetusaineiston yksityiskohtia kohtaan tässä vähentää se, että ko. periaatteet ovat koosteita, mikä vähentää mahdollisten vinoumien vaikutuksia, kuten myös se, että itseasiassa keskimäärin useiden samankaltaisuuksia omaavien periaatteiden todennäköisesti tulee tässä päteä suhteessa analysoitavaan tekstiin, jotta tietty periaate, joka omaa samankaltaisuuksia niiden periaatteiden kanssa, jotka korreloivat ko. tekstin kanssa, olisi "kilpailukykyinen" ja suodattuisi julkilausumaksi osana suhteellisen lyhyttä vastausta.

Tämänkaltaiset tekoälyt sekoilevat yleensä lähinnä silloin, jos niiltä kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin niillä ei ole vastausta, mutta koska tunnettujen "auktoriteettien" näkemyksistä on paljon aineistoa, niin on epätodennäköistä, että ko. periaatteissa olisi pahoja virheitä ja ko. periaatteet voidaan ja kannttaisi tietysti periaatteessa tarkastaa myös manuaalisesti, koska ideana on se, että ne olisivat vakiot.

On kuitenkin totta, että aineisto on niukanpuoleinen, eli n. 300, tekoälyn kunkin "auktoriteetin" osalta (n. 32000 token:in esiprosessoinnin kautta) sisäisesti konsisteimmaksi arvioimaa tavoiteasetannan julkilausumaa, joiden "auktoriteettien" välisten samankaltaisuuksien yhdistämisen jälkeen jäljelle on jäänyt siis 125 periaatetta, jotka on esitetty tiivistetyssä muodossa, jotta ne mahtuisivat n. 2000 token:in rajoitteen sisälle. Tietenkin jokaisessa mallinnustavassa on omat ongelmansa ja tilastollisuudesta johtuen periaatteiden osalta olisi parempi tapa esim. generoida ne kymmenellä eri tavalla ja yhdistää tulokset, mikä lisäisi todennäköisyyttä sille, että kooste olisi kattava näkemys tietyn "auktoriteetin" keskeisistä näkemyksistä. Tuo vaatisi vain vähän viitseliäisyyttä.

Paljon parempi tapa olisi myös se, että kultakin auktoriteetilta otettaisiin mukaan sitä enemmän erilaisia hänen tavoitteidensa luonnehdintoja, mitä korkeammalla hän sijaitsee arvostuksensa osalta tuon 300:n joukossa (ko. arvostusarvion olen tehnyt jo joskus viitisen vuotta sitten, perustuen tunnetuimpiin tutkimuksiin ko. alueilla, joten se ei olisi ongelma...), mikä myös vähentäisi entisestään mahdollisten syötteen laatuongelmien vaikutuksia. Kuitenkin tuo lähestymistapa edellyttäisi sitä, että käytettävissä olisi joko paljon enemmän ohjaavia token:eita, tai sitä, että keskityttäisiin "huippujen" näkemyksiin.

Mahdollista olisi nykytekniikalla ottaa mukaan 8 periaatetta aloittain 1. sijoitetuilta, 7; 2. sijoitetuilta jne., mutta silloin mukana olisi vain 3*8= 24:n "huipun" näkemyksiä ja yhteensä 108 periaatetta. Tietenkin tämä tarkoittaisi sitä, että "sananvaltaa" saisivat eniten "huiput", mutte ehkä heidän pitäisikin sitä saada enemmän, kuin muiden, jotta todennäköisesti laadukkaimmat periaatteet tulevat todennäköisimmin esiin, mutta mielestäni olisi kyllä hyvä, että mukaan saataisiin ainakin 20 "huippua"; kaikilta kolmelta alalta, mikä olisi mahdollista GPT-4:n täyden kontekstin kautta.

Tämä botti osaa kyllä vastata myös mihin tahansa kysymykseenkin, jos sille sellaisen esittää, mutta oletusarvoisesti se vain analysoi sen, että miltä osin sen analysoimasta tekstistä tunnistamansa intentiot ovat saman- tai erisuuntaisia, kuin sen opetusaineiston osana oleviin periaatteisiin liittyvät.

Käytännössä analysoitava teksti ei myöskään voi olla juurikaan 4000 merkkiä pidempi, koska muuten osa periaatteista tippuu pois kontekstista. Toisaalta, jos sille antaa syötettä pienemmissä paloissa, niin silloin se antaa tarkemman analyysin niihin kuhunkin peräkkäin keskittyen, mutta siltikään kontekstiin ei tässä mahdu perusmuodossaan kuin yksi pala kerrallaan ("tabula rasa", syötteisiin liittyen), tarkoittaen sitä, että on hyvä idea koostaa uuden syötteensä alussa hyvin lyhyesti aiemman syötteensä keskeisin sisältö.

- XPR ("pikavastaus" teknisenä kommenttina)

Anonyymi kirjoitti:

Belisario: "ps. Itse en sallisi tekoälyn luoda minkäänlaisia päämääriä ja tavoitteita ihmisille koska kyseessä on vain algoritmien avulla luotu näennäisäly jossa on samat ongelmat kuin kaikessa muussakin tietotekniikassa eli ts.: Jos vähänkin roskaa inputissa niin aina myös pahimmillaan massiivisesti sekoilua outputissa koska mikään input aineisto ei ole eikä voi olla täydellistä ja kaiken kattavaa."

Tämä on sellainen hyvin nopeasti kokoon laittamani proto, jonka tarkoituksena on lähinnä vain sen testaaminen, että toimiiko tämä yleislähestymistapa hyvinkin erilaisten "auktoriteettien" näkemysten huomiointiin. Yliherkkyyttä opetusaineiston yksityiskohtia kohtaan tässä vähentää se, että ko. periaatteet ovat koosteita, mikä vähentää mahdollisten vinoumien vaikutuksia, kuten myös se, että itseasiassa keskimäärin useiden samankaltaisuuksia omaavien periaatteiden todennäköisesti tulee tässä päteä suhteessa analysoitavaan tekstiin, jotta tietty periaate, joka omaa samankaltaisuuksia niiden periaatteiden kanssa, jotka korreloivat ko. tekstin kanssa, olisi "kilpailukykyinen" ja suodattuisi julkilausumaksi osana suhteellisen lyhyttä vastausta.

Tämänkaltaiset tekoälyt sekoilevat yleensä lähinnä silloin, jos niiltä kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin niillä ei ole vastausta, mutta koska tunnettujen "auktoriteettien" näkemyksistä on paljon aineistoa, niin on epätodennäköistä, että ko. periaatteissa olisi pahoja virheitä ja ko. periaatteet voidaan ja kannttaisi tietysti periaatteessa tarkastaa myös manuaalisesti, koska ideana on se, että ne olisivat vakiot.

On kuitenkin totta, että aineisto on niukanpuoleinen, eli n. 300, tekoälyn kunkin "auktoriteetin" osalta (n. 32000 token:in esiprosessoinnin kautta) sisäisesti konsisteimmaksi arvioimaa tavoiteasetannan julkilausumaa, joiden "auktoriteettien" välisten samankaltaisuuksien yhdistämisen jälkeen jäljelle on jäänyt siis 125 periaatetta, jotka on esitetty tiivistetyssä muodossa, jotta ne mahtuisivat n. 2000 token:in rajoitteen sisälle. Tietenkin jokaisessa mallinnustavassa on omat ongelmansa ja tilastollisuudesta johtuen periaatteiden osalta olisi parempi tapa esim. generoida ne kymmenellä eri tavalla ja yhdistää tulokset, mikä lisäisi todennäköisyyttä sille, että kooste olisi kattava näkemys tietyn "auktoriteetin" keskeisistä näkemyksistä. Tuo vaatisi vain vähän viitseliäisyyttä.

Paljon parempi tapa olisi myös se, että kultakin auktoriteetilta otettaisiin mukaan sitä enemmän erilaisia hänen tavoitteidensa luonnehdintoja, mitä korkeammalla hän sijaitsee arvostuksensa osalta tuon 300:n joukossa (ko. arvostusarvion olen tehnyt jo joskus viitisen vuotta sitten, perustuen tunnetuimpiin tutkimuksiin ko. alueilla, joten se ei olisi ongelma...), mikä myös vähentäisi entisestään mahdollisten syötteen laatuongelmien vaikutuksia. Kuitenkin tuo lähestymistapa edellyttäisi sitä, että käytettävissä olisi joko paljon enemmän ohjaavia token:eita, tai sitä, että keskityttäisiin "huippujen" näkemyksiin.

Mahdollista olisi nykytekniikalla ottaa mukaan 8 periaatetta aloittain 1. sijoitetuilta, 7; 2. sijoitetuilta jne., mutta silloin mukana olisi vain 3*8= 24:n "huipun" näkemyksiä ja yhteensä 108 periaatetta. Tietenkin tämä tarkoittaisi sitä, että "sananvaltaa" saisivat eniten "huiput", mutte ehkä heidän pitäisikin sitä saada enemmän, kuin muiden, jotta todennäköisesti laadukkaimmat periaatteet tulevat todennäköisimmin esiin, mutta mielestäni olisi kyllä hyvä, että mukaan saataisiin ainakin 20 "huippua"; kaikilta kolmelta alalta, mikä olisi mahdollista GPT-4:n täyden kontekstin kautta.

Tämä botti osaa kyllä vastata myös mihin tahansa kysymykseenkin, jos sille sellaisen esittää, mutta oletusarvoisesti se vain analysoi sen, että miltä osin sen analysoimasta tekstistä tunnistamansa intentiot ovat saman- tai erisuuntaisia, kuin sen opetusaineiston osana oleviin periaatteisiin liittyvät.

Käytännössä analysoitava teksti ei myöskään voi olla juurikaan 4000 merkkiä pidempi, koska muuten osa periaatteista tippuu pois kontekstista. Toisaalta, jos sille antaa syötettä pienemmissä paloissa, niin silloin se antaa tarkemman analyysin niihin kuhunkin peräkkäin keskittyen, mutta siltikään kontekstiin ei tässä mahdu perusmuodossaan kuin yksi pala kerrallaan ("tabula rasa", syötteisiin liittyen), tarkoittaen sitä, että on hyvä idea koostaa uuden syötteensä alussa hyvin lyhyesti aiemman syötteensä keskeisin sisältö.

- XPR ("pikavastaus" teknisenä kommenttina)

Lue lisää

"Tämänkaltaiset tekoälyt sekoilevat yleensä lähinnä silloin, jos niiltä kysyy sellaisia kysymyksiä, joihin niillä ei ole vastausta, mutta koska tunnettujen "auktoriteettien" näkemyksistä on paljon aineistoa, niin on epätodennäköistä, että ko. periaatteissa olisi pahoja virheitä ja ko. periaatteet voidaan ja kannttaisi tietysti periaatteessa tarkastaa myös manuaalisesti, koska ideana on se, että ne olisivat vakiot."

Akateemisilla "auktoriteeteilla" ja ChatGPT tyyppisillä tekoälyillä taitaa olla yhteinen ongelma eli täydellinen kyvyttömyys tai oikeammin haluttomuus myöntää etteivät oikeasti tiedä eivätkä edes voi tietää koska kenelläkään ei ole täydellistä ja lopullista tietoa mistään jo pelkästään sen takia että todellisuus ei ole mikään staattinen kokonaisuus vaan se kehittyy ja muuntuu jatkuvasti toisenlaiseksi.

Tiedettä on tehty nykyisellä laajuudella ehkä n. 150-200 vuotta ja suurin piirtein jokainen tutkijasukupolvi kuvitteli jo ratkaisseensa kaikki olennaisimmat oman tieteenalansa ongelmat ja tietävänsä ja ymmärtävänsä suurinpiirtein jo kaiken olennaisen ellei juuri sillä hetkellä niin ainakin 10-100 v päästä varsinkin jos rahoitusta lisätään kumulatiivisesti (=Popperin lupaileva materialismi) .

Tämä massiivinen tiedehuijaus ja/tai itsepetos onnistuu tietysti myös helpoiten siten että ne kaikki oikeasti vaikeat ongelmat ja teorioiden anomaliat lakaistaan maton alle ja väitetään olemattomiksi eli esim. ontologiaa supistetaan koskemaan vain sitä minkä tiedeyhteisön mittausvälineet kykenevät kulloinkin mittaamaan kuten ns. klassisessa fysiikassa 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa. Looginen empirismi ja positivistiset tieteenfilosofian suuntaukset ja varsinkin ontologiaan liittyvä reduktiivinen naturalismi kehitettiin peittämään se totuus että tiede ja tietämys oli ja on edelleen melko avutonta ja rajoitettua.


Ihmisluonto ei kovin paljon muutu parissatuhannessa vuodessa eli vallassa olevien institutionaalisten uskontojen korruptio oli aikoinaan hyvin samanlaista kuin nykyisen tiedeyhteisön.

Valta houkuttelee aina helposti korruptoituvia yksilöitä.

Nippelitietoa kertyy paljon mutta ymmärrys sen suhteen on aika vähäistä ja ymmärtäminen tarkoittaa aina kokonaisuuden ymmärtämistä. Tietokaan ei ole oikeasti tietoa ellei se perustu henkilökohtaiseen käytännön kokemukseen. Informaatiota eli dataa voi välittää henkilöltä toiselle mutta ymmärrys on jokaisen ihan itse omin ponnistuksin hankittava.


"Parempi tietää luulevansa kuin luulla tietävänsä". :D

Kirjoittelen nyt tänne taas vaihteeksi jonkun aikaa vähän tiiviimmin kun alkaa olla taas turhan kuumaa ja valoisaa enkä jaksa koko aikaa käydä läpi kirjallisuutta alleviivaten ja hakukoneella samalla tarkistaen lähes jokaista henkilö& asiaviittausta mikä on melko työlästä mutta samalla myös tarpeellista kokonaiskuvan muodostamisen takia.




B

Itseorganisointi on konemaista. Eivät koneet ja deterministiset (avoimet) systeemit ole jotain, mikä tuottaa koneeseen itseensä entropiaa (ks. esim. jääkaappi-pakastin -yhdistelmä, joka käynnistyy osien ollessa huoneenlämpöiset, mutta päättyy kahteen eri lämpötilaan). Itseorganisointi ei ole myöskään vapaan tahdon tunnusmerkki, jos ajateltaisiin vapaan tahdon tarkoittavan juuri sitä, mikä tapahtuu mikrotiloissa. Viittaan näillä klassiseen tilastollisuuteen, mitä itseorganisointi aina käsittelee. Näissä on klassiseen statistiikkaan uskovien mielestä mahdollista esiintyä satunnaisuutta, ja tämän satunnaisuuden voi käsitteellisesti kontrastoida tai kuvitella yhtä aikaa jotenkin valittujen mikrotilojen kanssa, kuten itse teet. Olettaen, että vapaa tahto noudattaa niitä vaihtoehtoja, mitä sille annetaan, silloin jos entropia on suuri, sen määritelmän mukaan on tapahtunut, että mikrotiloja on mahdollisimman paljon, ja valintoja voi tehdä mikrotasolla kaikkein eniten. Sen sijaan jos itseorganisointi tapahtuu, materia muuttuu makroskooppisesti sellaiseksi, jossa entropia on pieni. Jos entropia olisi täysin nolla, ei olisi kuin yksi mikrotila, ja silloin ei voisi esiintyä valintaa useiden mikrotilojen välillä. Jos sinusta vapaa tahto voi esiintyä pikemminkin makrotilojen valitsemisen tasolla (*), niin silloin ei pitäisi olla merkitystä sillä esiintyykö mitään itseorganisaatiota, koska valinnan pitäisi pystyä tapahtumaan kahden toisistaan eroavan täysin maksimoidun entropian omaavan makrotilan välillä. Tämä koskee myös sitä, että valintojen tapahtumista voitaisiin löytää ja todistaa empiirisesti tutustumalla vain näihin entropiatiloihin.

(*) Yksi esimerkki on se, että sen sijaan, että materia on korkeassa entropiassa, sen voisi valita olevan itseorganisoituvaa. Missään itseorganisoituvan materian tapauksessa ei kuitenkaan voida tietoisesti keskeyttää itseorganisoitumista, koska tämä on kuin makroskooppinen kone (ks. esim. jääkaappi-pakastimen tietoista pysäyttämistä).

'Eliön mahdollisuus itseorganisointiin' on termi, jota et ole pohtinut yhtään, siten että selittäisit, mistä mahdollisuus tulee. Ensinnäkin mahdollisuus tulee vain, jos epäorganisaation määrä on eri kuin nolla, eli alussa on entropiaa. Mikset sano, että kaikki erilaistuu entropiassa olevasta aineesta, ja varsinkin tietoisuus tulee siitä? Jos jokin estää sanomasta näin, se kertoo pikemminkin, ettei ole olemassa mekanismia, jolla aine tekisi itselleen mitään entropiaa pienentävää oltuaan entropiassa suuri.

Kannattaisi opetella myös, mitä QM on, ja se, että täydet satunnaisuudet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja ympäristöönsä. Täyden satunnaisuuden määritelmä ei ole tässä kuitenkaan se, että käytännössä asialle ovat avoimia kaikki mahdollisuudet, jotka kuuluvat mahdollisuuksien kirjoon eli esim. yhden hiukkasen leviäminen äärettömään avaruuteen. Loogisesti sanottuna, jos on mahdollista, että täydet satunnaisuudet ovat vuorovaikutuksessa, silloin vuorovaikutukset eivät voi implikoida, että jokin ei ole täysin satunnainen. Etkä voi edetä vuorovaikutuksista siihen, että vuorovaikutukset antavat kykyjä. Toisaalta itseorganisoitumisen kykyä varten on merkityksetöntä, onko satunnaisuus olemassa täydessä muodossa vai ei. Sanon nämä viimeisimmät kohdat taas siltä kannalta, että tarkoitetaan pienimpien QM-objektien todellisuuden luonnetta. Ongelma, jonka ehkä yrität ratkaista on taas klassisen materian synty QM-objekteista, ja se että QM-molekyylit voivat asettua esim. hilaan ja tehdä makroskooppisen kristallin. Ja yrität olla jonkinlainen epäilijä, jonka mielestä QM-objektit eivät siihen pysty oikeassa tieteessä? Kristallissa on erilaiset absoluuttisen klassisen entropian määrät kuin nesteessä, mutta kristalli päätyy suurimpaan entropiaansa (kun se pysyy ehjänä) melkein välittömästi, koska kristalli on tosi hyvä lämmönjohde.

B:
"Aktualisoitunut erilaistunut todellisuus ei voi olla ääretön eli tavallaan big bang, sykliset ja steady state kosmologiat ovat kaikki jossain määrin todenmukaisia vaikkakaan mikään niistä ei ole poisulkevasti täysin oikea malli."

Mistä voi tietää, että kahden Big Bang -syklin välillä on epäaktuaalista, erilaistumatonta tai edes äärellistä?

Eivätkö kaikki tiedä, että Steady State on ääretön (etenkin ikuinen) ja aktuaalinen ja erilaistunut (tyhjiöstä tms.), eli täysin jotain, mikä ei jätä tilaa erilaistumattomille hetkille ja paikoille? Jos tässäkin riittää löytää litra avaruutta, joka on tyhjää, niin eivätkö kaikki epäsykliset bing bangit sisällä yhtä monta tällaista litraa? Yllä on eräänlainen oletus, että litra tekee jotain, mikä on viittaus siihen, että se tekee kaikesta Steady Staten, mutta jos ollaan loogisesti tarkkoja, voit olettaa myös, ettei ääretön litra tee juuri mitään. Miten epäsyklinen Big Bang juuri siinä tapauksessa voisi - edelleen epäaktuaalisine litroineen - olla äärellinen? Tämän vastaisen johtopäätöksen yritit tehdä, jotta olisit voinut pitää sitä ei-totuudenmukaisena kosmologiana.

2

Anonyymi kirjoitti:

Itseorganisointi on konemaista. Eivät koneet ja deterministiset (avoimet) systeemit ole jotain, mikä tuottaa koneeseen itseensä entropiaa (ks. esim. jääkaappi-pakastin -yhdistelmä, joka käynnistyy osien ollessa huoneenlämpöiset, mutta päättyy kahteen eri lämpötilaan). Itseorganisointi ei ole myöskään vapaan tahdon tunnusmerkki, jos ajateltaisiin vapaan tahdon tarkoittavan juuri sitä, mikä tapahtuu mikrotiloissa. Viittaan näillä klassiseen tilastollisuuteen, mitä itseorganisointi aina käsittelee. Näissä on klassiseen statistiikkaan uskovien mielestä mahdollista esiintyä satunnaisuutta, ja tämän satunnaisuuden voi käsitteellisesti kontrastoida tai kuvitella yhtä aikaa jotenkin valittujen mikrotilojen kanssa, kuten itse teet. Olettaen, että vapaa tahto noudattaa niitä vaihtoehtoja, mitä sille annetaan, silloin jos entropia on suuri, sen määritelmän mukaan on tapahtunut, että mikrotiloja on mahdollisimman paljon, ja valintoja voi tehdä mikrotasolla kaikkein eniten. Sen sijaan jos itseorganisointi tapahtuu, materia muuttuu makroskooppisesti sellaiseksi, jossa entropia on pieni. Jos entropia olisi täysin nolla, ei olisi kuin yksi mikrotila, ja silloin ei voisi esiintyä valintaa useiden mikrotilojen välillä. Jos sinusta vapaa tahto voi esiintyä pikemminkin makrotilojen valitsemisen tasolla (*), niin silloin ei pitäisi olla merkitystä sillä esiintyykö mitään itseorganisaatiota, koska valinnan pitäisi pystyä tapahtumaan kahden toisistaan eroavan täysin maksimoidun entropian omaavan makrotilan välillä. Tämä koskee myös sitä, että valintojen tapahtumista voitaisiin löytää ja todistaa empiirisesti tutustumalla vain näihin entropiatiloihin.

(*) Yksi esimerkki on se, että sen sijaan, että materia on korkeassa entropiassa, sen voisi valita olevan itseorganisoituvaa. Missään itseorganisoituvan materian tapauksessa ei kuitenkaan voida tietoisesti keskeyttää itseorganisoitumista, koska tämä on kuin makroskooppinen kone (ks. esim. jääkaappi-pakastimen tietoista pysäyttämistä).

'Eliön mahdollisuus itseorganisointiin' on termi, jota et ole pohtinut yhtään, siten että selittäisit, mistä mahdollisuus tulee. Ensinnäkin mahdollisuus tulee vain, jos epäorganisaation määrä on eri kuin nolla, eli alussa on entropiaa. Mikset sano, että kaikki erilaistuu entropiassa olevasta aineesta, ja varsinkin tietoisuus tulee siitä? Jos jokin estää sanomasta näin, se kertoo pikemminkin, ettei ole olemassa mekanismia, jolla aine tekisi itselleen mitään entropiaa pienentävää oltuaan entropiassa suuri.

Kannattaisi opetella myös, mitä QM on, ja se, että täydet satunnaisuudet voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja ympäristöönsä. Täyden satunnaisuuden määritelmä ei ole tässä kuitenkaan se, että käytännössä asialle ovat avoimia kaikki mahdollisuudet, jotka kuuluvat mahdollisuuksien kirjoon eli esim. yhden hiukkasen leviäminen äärettömään avaruuteen. Loogisesti sanottuna, jos on mahdollista, että täydet satunnaisuudet ovat vuorovaikutuksessa, silloin vuorovaikutukset eivät voi implikoida, että jokin ei ole täysin satunnainen. Etkä voi edetä vuorovaikutuksista siihen, että vuorovaikutukset antavat kykyjä. Toisaalta itseorganisoitumisen kykyä varten on merkityksetöntä, onko satunnaisuus olemassa täydessä muodossa vai ei. Sanon nämä viimeisimmät kohdat taas siltä kannalta, että tarkoitetaan pienimpien QM-objektien todellisuuden luonnetta. Ongelma, jonka ehkä yrität ratkaista on taas klassisen materian synty QM-objekteista, ja se että QM-molekyylit voivat asettua esim. hilaan ja tehdä makroskooppisen kristallin. Ja yrität olla jonkinlainen epäilijä, jonka mielestä QM-objektit eivät siihen pysty oikeassa tieteessä? Kristallissa on erilaiset absoluuttisen klassisen entropian määrät kuin nesteessä, mutta kristalli päätyy suurimpaan entropiaansa (kun se pysyy ehjänä) melkein välittömästi, koska kristalli on tosi hyvä lämmönjohde.

B:
"Aktualisoitunut erilaistunut todellisuus ei voi olla ääretön eli tavallaan big bang, sykliset ja steady state kosmologiat ovat kaikki jossain määrin todenmukaisia vaikkakaan mikään niistä ei ole poisulkevasti täysin oikea malli."

Mistä voi tietää, että kahden Big Bang -syklin välillä on epäaktuaalista, erilaistumatonta tai edes äärellistä?

Eivätkö kaikki tiedä, että Steady State on ääretön (etenkin ikuinen) ja aktuaalinen ja erilaistunut (tyhjiöstä tms.), eli täysin jotain, mikä ei jätä tilaa erilaistumattomille hetkille ja paikoille? Jos tässäkin riittää löytää litra avaruutta, joka on tyhjää, niin eivätkö kaikki epäsykliset bing bangit sisällä yhtä monta tällaista litraa? Yllä on eräänlainen oletus, että litra tekee jotain, mikä on viittaus siihen, että se tekee kaikesta Steady Staten, mutta jos ollaan loogisesti tarkkoja, voit olettaa myös, ettei ääretön litra tee juuri mitään. Miten epäsyklinen Big Bang juuri siinä tapauksessa voisi - edelleen epäaktuaalisine litroineen - olla äärellinen? Tämän vastaisen johtopäätöksen yritit tehdä, jotta olisit voinut pitää sitä ei-totuudenmukaisena kosmologiana.

2

Lue lisää

Periaatteessa et voi tietenkään osoittaa kosmologiasta mitään, jos olet alunperin väärässä sen suhteen, mikä voi olla ääretön ja mikä ei. Sitä ennen voit olla väärässä sen suhteen, pitääkö jonkin olla ääretön vai ei. Eli miksi ei-äärettömät vain suljetaan pois? Mikä varmaan liittyi siihen, että pitääkö olla mitään näitä litroja vai ei.

B:
"Massa ei aiheuta avaruuden kaareutumista vaan vääristynyt kaareutunut avaruus (epätasapainossa olevat olosuhteet) tuottavat massan (ja samalla myös mitattavissa olevan energian virtauksen)."

Sinun kannattaisi tässä loppuviestissä pyrkiä siihen, että sanot. mikä on massa omasta mielestäsi ja millä se on? Jos sitä ei ole, tai sitä ei ole millään, niin on samantekevää tehdä lauseita siitä, mitä se tekee tai ei tee. Ja joskus kannattaa huom. kirjoittaa, että se millä on massa, tekee nämä asiat, vaikka se vaatisi siihen nimenomaan massaa.

On olemassa yhtälöitä, missä on avaruuden ominaisuudet A ja massan ominaisuudet M, ja nämä kirjoitetaan Q(A) = P(M). Onko tämä yhtälö oikein? Onko se oikealla todellisuuden tasolla, siten että sekä A ja M tarvitaan todellisuuteen? Jos vastaus on kyllä ja kyllä, niin haluatko silti väittää, että M ei aiheuta A:ta? Eli onko kyse jostain kieliopista?

Tiede on valmis tekemään myös yhtälöitä, joissa lukee vain Q(A) = f.

B:
"Jokainen fysikaalinen muoto muokkaa kvanttityhjiön informaatiorakennetta ja kvanttityhjiön informaatiosisältö vastaavasti määritelee fyskaalisten objektien muodon, käyttäytymisen ja rakenteen (Sheldraken morfiset kentät, Thomas Beardenin sähkömagneettiset eetteritemplaatit) ."

Onko fysikaalisella muodolla energiaa ja liittyykö se tai kvanttityhjiö joskus avaruuteen tai avaruus päinvastoin niihin? Silloin edellisellä päätöksellä poistaa M ei ollut pitkää ikää.

B:
"Tämä muokkaus tai vuorovaikutus on epälineaarista ja perustuu harmoonisiin suhteisiin järjestelmien välillä. Tyypillinen esimerkki epälineaarisesta vuorovaikutuksesta on kvanttifysikaalinen lomittuminen ja kaikki muutkin kvanttifysikaaliset ilmiöt kuten esim. tunneloituminen ja myös makromaailmassa on vastaavia ilmiöitä jotka ymmärretään varsinkin vallitsevan julkisen "kulutustieteen" tasolla hyvin huonosti."

Nykytieteessä on paljon enemmän kietoutumista ja tunneloitumista kuin missään, mitä pystyt keksimään. Tosin niiden määrää ei kannata laskea, vaan kyseessä on absoluuttinen binäärinen totuus, ja voi olla että sinun teoriodesi tapauksessa se on epätosi (teen tästä esimerkkejäkin, koska niitä on helppo alla tehdä, mutta ennenkaikkea tarkoitan tällä sitä, että teoria joka ei ole edes muotoutunut ei voi osoittaa omaavansa mitään ominaisuutta X). KIetoutumista ja tunneloitumista ei voi ensinnäkään olla ilman satunnaisuutta. Voit silti ihan vapaasti käyttää aikaa selittämään, mitä kietoutuminen ja tunneloituminen on, jos se olisi luksusasiaa ja muille tuntematonta.

Ei kannata sanoa, että vuorovaikutus on jokin olento, joka on epälineaarinen. Sano sen sijaan, että joko avaruus, kvanttityhjiö tai fysikaaliset muodot omaavat ratkaisuja eli esim. tulevaisuuden tilansa. Sitten nämä eivät jakaudu osaratkaisuihin (joita ei edes ole). Lisäksi voit analysoida jonkin tällaisen ratkaisun riiippuvuutta siitä, miten vuorovaikutus on muotoiltu ratkaistavaan yhtälöön ja sanoa, että epälineaarisuus tulee sieltä.

Kietoutuminen on laajempi käsite kuin yksi vuorovaikutus (tekstisi ottaa kohteekseen vuorovaikutuksen, ja sanoo mitä ominaisuuksia tällä vuorovaikutuksella on, eli yhdenlaisesta vuorovaikutuksesta on vähän kuin kyse). KIetoutumisen teorian pitää sisältää vastaukset asioihin, kuten 'milloin sitä on', 'millainen se on (*)', ja 'mitä siitä seuraa esim. mittauksina'. Keskimmäinen näistä ei edellytä vuorovaikutuksesta puhumista, ja toiset edellyttävät kumpikin eri vuorovaikutuksesta puhumista, missä voi ajatella, että mittauksessa vuorovaikutetaan, jos haluaa (hyvin paljon saisi sanottua sanomalla, että vain -vaikutetaan).

(*) Lähinnä että miten sen kaikki olemassaolot saa sisällytettyä matematiikkaan.

Tunneloitumisessa ei tarvitse olla vuorovaikutusta. Tunneloituminen ei ole todellisuuden luonnetta määrittelevä luonnonlaki, vaan se on ihmisten keksimä termi sellaiselle kvanttitilan evoluutiolle, joka tuntuu ihmisestä klassisen elämän vastaiselta (jos klassista elämää ei ole, ei voi määritellä, että siitä vastakohdan kautta johdettu todellisuus on 'todellisista asioista' johdettu todellisuus, tai esim. ab initio -luonnonlaki). Tunneloituminen ei kuitenkaan poikkea mistään muusta kvanttitilan evoluutiosta.

3

Anonyymi kirjoitti:

Periaatteessa et voi tietenkään osoittaa kosmologiasta mitään, jos olet alunperin väärässä sen suhteen, mikä voi olla ääretön ja mikä ei. Sitä ennen voit olla väärässä sen suhteen, pitääkö jonkin olla ääretön vai ei. Eli miksi ei-äärettömät vain suljetaan pois? Mikä varmaan liittyi siihen, että pitääkö olla mitään näitä litroja vai ei.

B:
"Massa ei aiheuta avaruuden kaareutumista vaan vääristynyt kaareutunut avaruus (epätasapainossa olevat olosuhteet) tuottavat massan (ja samalla myös mitattavissa olevan energian virtauksen)."

Sinun kannattaisi tässä loppuviestissä pyrkiä siihen, että sanot. mikä on massa omasta mielestäsi ja millä se on? Jos sitä ei ole, tai sitä ei ole millään, niin on samantekevää tehdä lauseita siitä, mitä se tekee tai ei tee. Ja joskus kannattaa huom. kirjoittaa, että se millä on massa, tekee nämä asiat, vaikka se vaatisi siihen nimenomaan massaa.

On olemassa yhtälöitä, missä on avaruuden ominaisuudet A ja massan ominaisuudet M, ja nämä kirjoitetaan Q(A) = P(M). Onko tämä yhtälö oikein? Onko se oikealla todellisuuden tasolla, siten että sekä A ja M tarvitaan todellisuuteen? Jos vastaus on kyllä ja kyllä, niin haluatko silti väittää, että M ei aiheuta A:ta? Eli onko kyse jostain kieliopista?

Tiede on valmis tekemään myös yhtälöitä, joissa lukee vain Q(A) = f.

B:
"Jokainen fysikaalinen muoto muokkaa kvanttityhjiön informaatiorakennetta ja kvanttityhjiön informaatiosisältö vastaavasti määritelee fyskaalisten objektien muodon, käyttäytymisen ja rakenteen (Sheldraken morfiset kentät, Thomas Beardenin sähkömagneettiset eetteritemplaatit) ."

Onko fysikaalisella muodolla energiaa ja liittyykö se tai kvanttityhjiö joskus avaruuteen tai avaruus päinvastoin niihin? Silloin edellisellä päätöksellä poistaa M ei ollut pitkää ikää.

B:
"Tämä muokkaus tai vuorovaikutus on epälineaarista ja perustuu harmoonisiin suhteisiin järjestelmien välillä. Tyypillinen esimerkki epälineaarisesta vuorovaikutuksesta on kvanttifysikaalinen lomittuminen ja kaikki muutkin kvanttifysikaaliset ilmiöt kuten esim. tunneloituminen ja myös makromaailmassa on vastaavia ilmiöitä jotka ymmärretään varsinkin vallitsevan julkisen "kulutustieteen" tasolla hyvin huonosti."

Nykytieteessä on paljon enemmän kietoutumista ja tunneloitumista kuin missään, mitä pystyt keksimään. Tosin niiden määrää ei kannata laskea, vaan kyseessä on absoluuttinen binäärinen totuus, ja voi olla että sinun teoriodesi tapauksessa se on epätosi (teen tästä esimerkkejäkin, koska niitä on helppo alla tehdä, mutta ennenkaikkea tarkoitan tällä sitä, että teoria joka ei ole edes muotoutunut ei voi osoittaa omaavansa mitään ominaisuutta X). KIetoutumista ja tunneloitumista ei voi ensinnäkään olla ilman satunnaisuutta. Voit silti ihan vapaasti käyttää aikaa selittämään, mitä kietoutuminen ja tunneloituminen on, jos se olisi luksusasiaa ja muille tuntematonta.

Ei kannata sanoa, että vuorovaikutus on jokin olento, joka on epälineaarinen. Sano sen sijaan, että joko avaruus, kvanttityhjiö tai fysikaaliset muodot omaavat ratkaisuja eli esim. tulevaisuuden tilansa. Sitten nämä eivät jakaudu osaratkaisuihin (joita ei edes ole). Lisäksi voit analysoida jonkin tällaisen ratkaisun riiippuvuutta siitä, miten vuorovaikutus on muotoiltu ratkaistavaan yhtälöön ja sanoa, että epälineaarisuus tulee sieltä.

Kietoutuminen on laajempi käsite kuin yksi vuorovaikutus (tekstisi ottaa kohteekseen vuorovaikutuksen, ja sanoo mitä ominaisuuksia tällä vuorovaikutuksella on, eli yhdenlaisesta vuorovaikutuksesta on vähän kuin kyse). KIetoutumisen teorian pitää sisältää vastaukset asioihin, kuten 'milloin sitä on', 'millainen se on (*)', ja 'mitä siitä seuraa esim. mittauksina'. Keskimmäinen näistä ei edellytä vuorovaikutuksesta puhumista, ja toiset edellyttävät kumpikin eri vuorovaikutuksesta puhumista, missä voi ajatella, että mittauksessa vuorovaikutetaan, jos haluaa (hyvin paljon saisi sanottua sanomalla, että vain -vaikutetaan).

(*) Lähinnä että miten sen kaikki olemassaolot saa sisällytettyä matematiikkaan.

Tunneloitumisessa ei tarvitse olla vuorovaikutusta. Tunneloituminen ei ole todellisuuden luonnetta määrittelevä luonnonlaki, vaan se on ihmisten keksimä termi sellaiselle kvanttitilan evoluutiolle, joka tuntuu ihmisestä klassisen elämän vastaiselta (jos klassista elämää ei ole, ei voi määritellä, että siitä vastakohdan kautta johdettu todellisuus on 'todellisista asioista' johdettu todellisuus, tai esim. ab initio -luonnonlaki). Tunneloituminen ei kuitenkaan poikkea mistään muusta kvanttitilan evoluutiosta.

3

Lue lisää

Tällöin voidaan tehdä toy model -universumi, jossa on tasan yksi kvanttiobjekti ja esim. kaksi kvattitilaa. Yksi kvanttiobjekti ei vuorovaikuta, ja sen evoluutio on samalla lineaarinen. Tämän objektin mittaaminen ja sen löytäminen yhdestä tilasta on aivan sama asia, mitä tunneloitumisen tapahtuessa mitataan. Lait ovat samat myös, jos ei mitata mitään vaan annetaan olla. Samalla tavalla vuorovaikutuksista vapaa hiukkanen, jonka ratkaisu on lineaarinen, voitaisiin mitata alussa, ja pitkän ajan kuluttua uudestaan. Alkumittauksessa ei tule lukemaan, että hiukkanen oli matkalla sinne missä se mitataan seuraavaksi, eli tulisi sanoa, että kaikki hiukkasen liike on tunneloitumista eri paikkoihin. Siksi tieteessä oli enemmän tunneloitumiseksi kutsuttuja tapauksia kuin sinulla. Muita tunneloitumisia ovat, ne missä hiukkasten lukumäärien tilat tunneloituvat toisten hiukkasten lukumääriksi ja nämä ovat varsinaisia vuorovaikutuksia. Tällaiset ratkaisut ja tällainen systeemi on epälineaarinen. Sellainen tunneloituminen, jossa hiukkanen pysyy hiukkasena, mutta menee läpi jostain voimasta, mikä työntää sitä vastakkaiseen suuntaan, on lineaarinen riippuen siitä, millaisen yhtälön tämä voima muodostaa. Aiemmin tutustuttiin siihen, että harmoninen potentiaali on lineaarinen. Se on lisäksi ääretön ja siitä pois tunneloitumista ei voi tapahtua. Jos haluat näitä tunneloitumisia tapahtuvan, joudut käyttämään jotain muuta kuin harmonisesti oskilloivaa hiukkasta.

Tieteessä on noin (4+1) vakiintunutta vuorovaikutusta, joista (3+1):n satunnainen teoria tunnetaan. Tässä ei ole laskettu vuorovaikutustermejä, joista kaikki paitsi neutrino-oskillointi tuottaa epälineaarisia ratkaisuja.

B:
"Avaruudella on solumainen rakenne ja kaikki ns. alkeishiukkaset ja niistä koostuvat fysikaaliset objektit ovat tuon solumaisen rakenteen "vääristymiä" tai "häiriöitä". Avaruuden solukon informaation siirto on viiveetöntä koska ko. solukko on epälokaali erilaistumattomassa tilassaan. Kaikki erilaistunut on "ainetta" jolla on rajoitettu elinikä ja kaikki erilaistumaton on informaatiota tai "henkeä"/"tietoisuutta" ja samalla ikuista."

Avaruus, jolla on rakenne, on esim. avaruus ja jonkin rakenne, millä avaruus on täytetty. Alla on muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä tapaus on selvästi voimassa silloin, kun rakenteessa on jotain, mikä pitää olla rakennettuna johonkin paikkaan ja on eri paikassa kun verrataan loppurakenteeseen. Eli rakenteeseen kuuluu esim. solun keittiö ja olohuone. Jos avaruudella tai millä hyvänsä on solu-rakenne - millä tahansa avaruuden ja soluidean yhdistämisen tavalla, niin se ei ole vielä sen perusteella esim. nopeampi muita tai tietoisempi muita. Tarkoittaako solu muuten vain rakenteen nimeä, eikä sitä, että avaruus on koostettu elävistä soluista, joiden väität olevan tietoisia? Tällöin ei ole mahdollista välttämättä, että todellisuus ja avaruus koostuu pelkistä soluista, koska kaikista elävistä soluista tiedetään, että ne elävät väliaineessa, ja kaikenlaiset erivivahteiset väliaineet ovat tärkeämpiä niiden toiminnoille (mm. informaation siirto), kuin solut ja niiden rakenne itse.

Kietoutumisessa oleva informaatio on epälokaalia, mutta tämä informaatio ei siirry ilman viivettä (on muitakin informaatioita, jotka eivät siirry, mutta puhutaan vain tästä). Kun kietoutuminen on tehty, kaikki informaatio, mitä tarvitaan tulevaisuudessa nähtyyn mittaustulokseen ja kietoutumisilmiön aiheuttamaan leukojen loksahdukseen on jo olemassa. Jos haluaa luoda kietoutumisen kahdelle objektille, se on yleensä luotava lähietäisyydelle. Siinä ei anneta millekään informaatiolle tehtäväksi lähteä kauas (mutta eksaktisti sanottuna siinä on äärellinen signalointi kyseessä ja etätisyyttä voidaan ylittää). Jos halutaan nähdä, miten kietoutumisesta tulee epälokaali, on tonen objekti siirrettävä makroskooppisen kauas. Tänä aikana informaatio objekteissa ja niiden yhdisteessä ei muutu miksikään. Jos se muuttuisi, olisi kietoutuminen mahdollisesti katoamassa ennen aikojaan ja ilmiötä ei nähtäisi yhtä vahvana. Mittauksen jälkeen huomioi, että tilat ovat erilaisia kuin ennen ja tämä on kietoutumisessa olevan informaation muutos tavallaan. Mutta periaatteessa tämä muutos ei muuta sitä, että objektit näyttävät nyt kietoutuneilta yleisölle, eli se informaatio, millä on kappaleen alussa mainitulla tavalla väliä, on tavallaan jäänyt sellaiseksi kuin se oli.

Jos avaruus on kietoutunut jo kerran (kuin QM), se ei edellytä minkään informaation liikahtavan tätä faktaa varten, tai niitä faktoja varten, missä tällä informaatiolla olisi merkitystä sille ja sen mittaamiselle.

4

Anonyymi kirjoitti:

Tällöin voidaan tehdä toy model -universumi, jossa on tasan yksi kvanttiobjekti ja esim. kaksi kvattitilaa. Yksi kvanttiobjekti ei vuorovaikuta, ja sen evoluutio on samalla lineaarinen. Tämän objektin mittaaminen ja sen löytäminen yhdestä tilasta on aivan sama asia, mitä tunneloitumisen tapahtuessa mitataan. Lait ovat samat myös, jos ei mitata mitään vaan annetaan olla. Samalla tavalla vuorovaikutuksista vapaa hiukkanen, jonka ratkaisu on lineaarinen, voitaisiin mitata alussa, ja pitkän ajan kuluttua uudestaan. Alkumittauksessa ei tule lukemaan, että hiukkanen oli matkalla sinne missä se mitataan seuraavaksi, eli tulisi sanoa, että kaikki hiukkasen liike on tunneloitumista eri paikkoihin. Siksi tieteessä oli enemmän tunneloitumiseksi kutsuttuja tapauksia kuin sinulla. Muita tunneloitumisia ovat, ne missä hiukkasten lukumäärien tilat tunneloituvat toisten hiukkasten lukumääriksi ja nämä ovat varsinaisia vuorovaikutuksia. Tällaiset ratkaisut ja tällainen systeemi on epälineaarinen. Sellainen tunneloituminen, jossa hiukkanen pysyy hiukkasena, mutta menee läpi jostain voimasta, mikä työntää sitä vastakkaiseen suuntaan, on lineaarinen riippuen siitä, millaisen yhtälön tämä voima muodostaa. Aiemmin tutustuttiin siihen, että harmoninen potentiaali on lineaarinen. Se on lisäksi ääretön ja siitä pois tunneloitumista ei voi tapahtua. Jos haluat näitä tunneloitumisia tapahtuvan, joudut käyttämään jotain muuta kuin harmonisesti oskilloivaa hiukkasta.

Tieteessä on noin (4 1) vakiintunutta vuorovaikutusta, joista (3 1):n satunnainen teoria tunnetaan. Tässä ei ole laskettu vuorovaikutustermejä, joista kaikki paitsi neutrino-oskillointi tuottaa epälineaarisia ratkaisuja.

B:
"Avaruudella on solumainen rakenne ja kaikki ns. alkeishiukkaset ja niistä koostuvat fysikaaliset objektit ovat tuon solumaisen rakenteen "vääristymiä" tai "häiriöitä". Avaruuden solukon informaation siirto on viiveetöntä koska ko. solukko on epälokaali erilaistumattomassa tilassaan. Kaikki erilaistunut on "ainetta" jolla on rajoitettu elinikä ja kaikki erilaistumaton on informaatiota tai "henkeä"/"tietoisuutta" ja samalla ikuista."

Avaruus, jolla on rakenne, on esim. avaruus ja jonkin rakenne, millä avaruus on täytetty. Alla on muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä tapaus on selvästi voimassa silloin, kun rakenteessa on jotain, mikä pitää olla rakennettuna johonkin paikkaan ja on eri paikassa kun verrataan loppurakenteeseen. Eli rakenteeseen kuuluu esim. solun keittiö ja olohuone. Jos avaruudella tai millä hyvänsä on solu-rakenne - millä tahansa avaruuden ja soluidean yhdistämisen tavalla, niin se ei ole vielä sen perusteella esim. nopeampi muita tai tietoisempi muita. Tarkoittaako solu muuten vain rakenteen nimeä, eikä sitä, että avaruus on koostettu elävistä soluista, joiden väität olevan tietoisia? Tällöin ei ole mahdollista välttämättä, että todellisuus ja avaruus koostuu pelkistä soluista, koska kaikista elävistä soluista tiedetään, että ne elävät väliaineessa, ja kaikenlaiset erivivahteiset väliaineet ovat tärkeämpiä niiden toiminnoille (mm. informaation siirto), kuin solut ja niiden rakenne itse.

Kietoutumisessa oleva informaatio on epälokaalia, mutta tämä informaatio ei siirry ilman viivettä (on muitakin informaatioita, jotka eivät siirry, mutta puhutaan vain tästä). Kun kietoutuminen on tehty, kaikki informaatio, mitä tarvitaan tulevaisuudessa nähtyyn mittaustulokseen ja kietoutumisilmiön aiheuttamaan leukojen loksahdukseen on jo olemassa. Jos haluaa luoda kietoutumisen kahdelle objektille, se on yleensä luotava lähietäisyydelle. Siinä ei anneta millekään informaatiolle tehtäväksi lähteä kauas (mutta eksaktisti sanottuna siinä on äärellinen signalointi kyseessä ja etätisyyttä voidaan ylittää). Jos halutaan nähdä, miten kietoutumisesta tulee epälokaali, on tonen objekti siirrettävä makroskooppisen kauas. Tänä aikana informaatio objekteissa ja niiden yhdisteessä ei muutu miksikään. Jos se muuttuisi, olisi kietoutuminen mahdollisesti katoamassa ennen aikojaan ja ilmiötä ei nähtäisi yhtä vahvana. Mittauksen jälkeen huomioi, että tilat ovat erilaisia kuin ennen ja tämä on kietoutumisessa olevan informaation muutos tavallaan. Mutta periaatteessa tämä muutos ei muuta sitä, että objektit näyttävät nyt kietoutuneilta yleisölle, eli se informaatio, millä on kappaleen alussa mainitulla tavalla väliä, on tavallaan jäänyt sellaiseksi kuin se oli.

Jos avaruus on kietoutunut jo kerran (kuin QM), se ei edellytä minkään informaation liikahtavan tätä faktaa varten, tai niitä faktoja varten, missä tällä informaatiolla olisi merkitystä sille ja sen mittaamiselle.

4

Lue lisää

Epälokaalissa vuorovaikutuksessa ei ole kyseessä se, että jonkin tila on epälokaali. Varsinkaan minkään solujen. Jos solulla ei tarkoiteta mitään erityisen pysyvää objektia, jotka ovat kaikki erilaisia keskenään siten, että objA esiintyy vain kerran universumissa, silloin se mitä sanotaan soluksi on vain geneerinen solu ja tämä on hyvin keksitty nimi sille informaatiolle, jota pitää olla avaruuden pisteissä. Jokainen informaatio muodostaa jonkin solun, ja koska informaatiosta on tehty liikkuvaa, ei missään ole pysyvänlaista solua. Jos nyt on olemassa epälokaali vuorovaikutus, se tarkoittaa, että informaatio missä tahansa voi olla vuorovaikutuksessa mihin tahansa muualle heti jokaisena hetkenä t. Tämä systeemi on jo jaettu eri aikoihin t, jotta voitasiin puhua liikkuneesta informaatiosta ja tuomita se epälokaaliksi eli siirtyneeksi samalla hetkellä. Tässä jokainen solu kaikkialla saa jo jonkin informaation ottaen huomioon kaukana olevat solut. Jokainen niistä saa uuden solumaisen informaationsa eikä ole enää vanha solu. Joten miksi pitäisi sanoa, että solu ei ole paikallaan avaruudessa (avaruutena tarkoitat varmaan)?

Jos soluja ei aseteta mihinkään paikkaan pysyvästi, ei silloin kahden solun välillä siirtyneessä informaatiossakaan ole kyseessä informaatio, joka ylitti jonkin etäisyyden tai esim. monta solua, jotka olisivat olleet välissä, koska nämä solut eivät tällaista määrittele. Silloin jos solut eivät pysy paikallaan, niistä ei muodostu tavallista avaruutta, ja joutuisit sanomaan todellisuuden olevan muuta kuin avaruuteen tai avaruudeksi asetettua.

Soluja voi pitää ainoana avaruutena, joka on lisäksi tavallisen avaruuskäsityksen kaltainen, jos sanoo niiden olevan paikoillaan ja varsinkin samassa järjestyksessä. Solut jotka liikkuvat, tarvitsevat lisäksi toisen avaruuden, jossa ne liikkuvat mahdollisesti ei solusta toiseen vaan reaaliavaruutta hyväksi käyttäen. Jos fyysiset objektit eivät näe (*) tätä toista avaruutta, vaan sijaitsevat ainoastaan solun kohdalla, niin silloin yhtenä vaihtoehtona se nähdään vain epäsuoraan, mutta sen on oltava todellista olemassaoloa edelleen tapauksissa, missä hiukkanen vaihtaa soluaan (tässäkin on oltava jokin käsitys siitä, että miksi kahden solun välistä matkaa pidetään äärellisenä ja silloin se on suoraan nähtyä asiaa). Tai sitten tapauksissa missä hiukkanen pysyy solussa, ja solu liikkuu, tätä solua ei koskaan nähdä, koska meille näyttäisi siltä, että hiukkanenkin liikkuu kuin reaaliavaruutta pitkin verrattuna toisiin hiukkasiin.

(*) Eivät poistu soluista. Silti jos esim. vuorovaikutukset hiukkasten välillä näkevät reaaliavaruuden etäisyyden solujen välillä ja hiukkasten välillä, silloin jossain vaiheessa tieteelliset havainnot löytävät kaikki faktat, mitä reaaliavaruuteen tulee.

Et ole esittänyt yhtään tapahtumaa, mitä avaruudessa tapahtuu, joka olisi koskaan informaatioon perustuva. Eikä siten ole myöskään liikuteltavaa informaatiota.

B:
"Havainto, mittaus, intentio yms. lokalisoivat pohjimmiltaan epälokaalista tyhjiön informaatiota ja samalla muuttavat sen informaation sellaiseen muotoon jota pidetään fysikaalisena vaikka kyseessä on pohjimmiltaan havaitsevan subjektin ja hänen intentionsa välinen interferenssi. Tässä mielessä idealismi on ainoa aidosti ristiriidaton ontologia koska kukaan ei ole koskaan havainnut ainetta ilman tietoisuutta ja fysikalisti taas yrittää ladata mahdollisimman paljon selitysvoimaa esim. kvarkkeihin, aivoihin ja geeneihin vaikka nekin ovat pohjimmiltaan vain tietoisuuden sisältöjä joista ei voi tietää mitään ilman tietoisuutta."

Tässä ei ole tällä kertaa tehty avaruutta soluista, vaan on tehty solut ja yhdet esim. aivosolut, ja kun nämä solut tekevät jotain keskenään, sitä kutsutaan kaikiksi muiksi asioiksi. Yllä olisin sanonut kuitenkin, että tälläinen ensimmäinen solukko, jolla ei ole tyypillisiä avaruuden ominaisuuksia, voi olla silti luonteeltaan, jotain, missä ei tarvitse kiinnittää huomiota erikseen aivoihin ja inhimmillisiin käsityksiin. Solukko voisi olla myös eloton, ja toimia yhdessä muun elottoman todellisuuden kanssa. Tai sitten se on ylipäänsä ainoa todellisuus, missä ei ole muita asioita kuin se. Jolloin kannattaa taas miettiä, että tiede voi sisältää vuorovaikutuksen itsensä kaltaisen asian kanssa.

5

Anonyymi kirjoitti:

Epälokaalissa vuorovaikutuksessa ei ole kyseessä se, että jonkin tila on epälokaali. Varsinkaan minkään solujen. Jos solulla ei tarkoiteta mitään erityisen pysyvää objektia, jotka ovat kaikki erilaisia keskenään siten, että objA esiintyy vain kerran universumissa, silloin se mitä sanotaan soluksi on vain geneerinen solu ja tämä on hyvin keksitty nimi sille informaatiolle, jota pitää olla avaruuden pisteissä. Jokainen informaatio muodostaa jonkin solun, ja koska informaatiosta on tehty liikkuvaa, ei missään ole pysyvänlaista solua. Jos nyt on olemassa epälokaali vuorovaikutus, se tarkoittaa, että informaatio missä tahansa voi olla vuorovaikutuksessa mihin tahansa muualle heti jokaisena hetkenä t. Tämä systeemi on jo jaettu eri aikoihin t, jotta voitasiin puhua liikkuneesta informaatiosta ja tuomita se epälokaaliksi eli siirtyneeksi samalla hetkellä. Tässä jokainen solu kaikkialla saa jo jonkin informaation ottaen huomioon kaukana olevat solut. Jokainen niistä saa uuden solumaisen informaationsa eikä ole enää vanha solu. Joten miksi pitäisi sanoa, että solu ei ole paikallaan avaruudessa (avaruutena tarkoitat varmaan)?

Jos soluja ei aseteta mihinkään paikkaan pysyvästi, ei silloin kahden solun välillä siirtyneessä informaatiossakaan ole kyseessä informaatio, joka ylitti jonkin etäisyyden tai esim. monta solua, jotka olisivat olleet välissä, koska nämä solut eivät tällaista määrittele. Silloin jos solut eivät pysy paikallaan, niistä ei muodostu tavallista avaruutta, ja joutuisit sanomaan todellisuuden olevan muuta kuin avaruuteen tai avaruudeksi asetettua.

Soluja voi pitää ainoana avaruutena, joka on lisäksi tavallisen avaruuskäsityksen kaltainen, jos sanoo niiden olevan paikoillaan ja varsinkin samassa järjestyksessä. Solut jotka liikkuvat, tarvitsevat lisäksi toisen avaruuden, jossa ne liikkuvat mahdollisesti ei solusta toiseen vaan reaaliavaruutta hyväksi käyttäen. Jos fyysiset objektit eivät näe (*) tätä toista avaruutta, vaan sijaitsevat ainoastaan solun kohdalla, niin silloin yhtenä vaihtoehtona se nähdään vain epäsuoraan, mutta sen on oltava todellista olemassaoloa edelleen tapauksissa, missä hiukkanen vaihtaa soluaan (tässäkin on oltava jokin käsitys siitä, että miksi kahden solun välistä matkaa pidetään äärellisenä ja silloin se on suoraan nähtyä asiaa). Tai sitten tapauksissa missä hiukkanen pysyy solussa, ja solu liikkuu, tätä solua ei koskaan nähdä, koska meille näyttäisi siltä, että hiukkanenkin liikkuu kuin reaaliavaruutta pitkin verrattuna toisiin hiukkasiin.

(*) Eivät poistu soluista. Silti jos esim. vuorovaikutukset hiukkasten välillä näkevät reaaliavaruuden etäisyyden solujen välillä ja hiukkasten välillä, silloin jossain vaiheessa tieteelliset havainnot löytävät kaikki faktat, mitä reaaliavaruuteen tulee.

Et ole esittänyt yhtään tapahtumaa, mitä avaruudessa tapahtuu, joka olisi koskaan informaatioon perustuva. Eikä siten ole myöskään liikuteltavaa informaatiota.

B:
"Havainto, mittaus, intentio yms. lokalisoivat pohjimmiltaan epälokaalista tyhjiön informaatiota ja samalla muuttavat sen informaation sellaiseen muotoon jota pidetään fysikaalisena vaikka kyseessä on pohjimmiltaan havaitsevan subjektin ja hänen intentionsa välinen interferenssi. Tässä mielessä idealismi on ainoa aidosti ristiriidaton ontologia koska kukaan ei ole koskaan havainnut ainetta ilman tietoisuutta ja fysikalisti taas yrittää ladata mahdollisimman paljon selitysvoimaa esim. kvarkkeihin, aivoihin ja geeneihin vaikka nekin ovat pohjimmiltaan vain tietoisuuden sisältöjä joista ei voi tietää mitään ilman tietoisuutta."

Tässä ei ole tällä kertaa tehty avaruutta soluista, vaan on tehty solut ja yhdet esim. aivosolut, ja kun nämä solut tekevät jotain keskenään, sitä kutsutaan kaikiksi muiksi asioiksi. Yllä olisin sanonut kuitenkin, että tälläinen ensimmäinen solukko, jolla ei ole tyypillisiä avaruuden ominaisuuksia, voi olla silti luonteeltaan, jotain, missä ei tarvitse kiinnittää huomiota erikseen aivoihin ja inhimmillisiin käsityksiin. Solukko voisi olla myös eloton, ja toimia yhdessä muun elottoman todellisuuden kanssa. Tai sitten se on ylipäänsä ainoa todellisuus, missä ei ole muita asioita kuin se. Jolloin kannattaa taas miettiä, että tiede voi sisältää vuorovaikutuksen itsensä kaltaisen asian kanssa.

5

Lue lisää

Selityksesi kohde on ehkä se, että yrität selittää esim. objektin nimeltä pohjantähti sillä, että sitä ei ole olemassa sellaisenaan, vaan ihmisten tietoisuudet tekevät sen (*). Et ole selittänyt yhtään asioita, jotka saavat tästä aikaan massailluusion, etkä tehnyt vertailua massailluusion ja tavallisen materialismin välillä. Ylipäätään selityksesi ei sisällä mitään, mitä ei selitettäisi materialismilla myös. Siksi selityksesi mistään asiasta ei voi tehdä materialismille mitään vaan jättää sen yhtä hyväksi tulkinnaksi. Minusta materialismi ei yritä selittää mitään asiaa, kuten pohjantähden näkeminen sillä, että olisi kvarkkeja, aivot ja geenit. Tai ainakaan ne eivät ole oleellisia. Tämän takia näyttää siltä, että et tunne materialismin selitystä, ja miten se eroaisi jostain muusta. 'Kukaan ei ole koskaan havainnut ainetta ilman tietoisuutta' on sellainen lause, jossa pitää selittää (jopa/ainakin/vain/lähinnä), mitä tietoisuus on. Jos tietoisuus selitetään materialismilla, niin materialismin selitys on täydellinen eikä ristiriidassa minkään kanssa. Toisaalta tuossa lauseessa ei ole sanottu mitään varmaa. Et ole koskaan kysynyt keneltäkään, kenellä ei ole tietoisuutta, että onko hän havainnut ainetta, joten tällä lauseella ei ole välttämättä totuuden asemaa. Sellaisella, mikä ei ole välttämättä totta, ei voida ratkaista, millainen todellisuus on.

(*) Tähän kohtaan olisi tärkeä määritellä, tehdäänkö pohjantähti informaatiosta, jota esim. aivosolu ja toinen solu (joka ei ole yhtään mitään pohjantähteen verrattavaa vaan kaukana sellaisista asioista) sisältää itse ja onko solupari ainoa objekti todellisuudessa. Vai tehdäänkö pohjantähti vielä jostain muusta objektista, joka ei ole mikään tieteen pohjantähti, mutta on ainoa yksilöllinen asia todellisuudessa, mikä aiheuttaa tietoisuudelle juuri pohjantähtihetkiä. Tästä kolmannesta objektista on hyötyä kun yritetään laskeskella informaation määrää, ja kun halutaan, että se on objekteissa objektikohtaisesti. Silloin kyse olisi kuitenkin siitä, että tietoisuuden määritelmä tässä todellisuudessa on olla asia, joka ei koskaan pääse perille siitä, mitä objektit todella ovat, ja sen on määrä katsoa todellisia objekteja vain kuin ne olisivat pohjantähti. Mihin päätyykin, niin jos todellisuudessa ei ole koskaan efektejä, joissa olisi todellisuuden tulevaisuudelle väliä sillä, onko pohjantähti pohjantähti tai vielä todellisempi objekti, niin ei ole tieteellistä sanoa, että pohjantähti -selitys on eri asia tai parempi kuin toinen.

B:
" ja todellisuus on syvimmällä tasollaan epälokaalisuutensa takia hyvin epälineaarinen ja kaikki ns. "aine" ja myös "tietoiset havaitsevat oliot" ovat tuon todellisuuden pohjatason erilaistumia ja pohjimmiltaan analogisia tietoisuuden kanssa."

Jos käyttää logiikkaa samalla tavalla, niin materialismissa kaikki aine ja tietoiset oliot ovat ensin 'materiaa tavallisella materian tasolla'. Sen jälkeen siinäkin kaikki aine on analoginen tietoisuuden kanssa. Tosin ne eivät ole analogiset pohjimmiltaan vaan aivan tavallisesti riippuen mitä tavallisuus tarkoittaa. Jos materialismi tai tiede on huonompi tekemään tällaisia johtopäätöksiä, niin ota tällaiseen esitykseen jotain kantaa.

Materialismiin tai suurempaan materialimiin liittyen tulisi vielä tutkia yllä ollutta väitettäsi, missä sanotaan, että tietoisuus on yhteydessä tyhjiön epälokaaliin informaatioon. Tätä pitäisi verrata siihen, että epälokaalia informaatiota on olemassa myös hiukkasten välillä. Tällöin joutuisit selittämään kertaalleen, että miksi tietoisuus ei olisi vuorovaikutuksessa myös näihin hiukkasiin. Kyseessä ei ole minkään matemaattisen formalismin ja käsitteen puuttuminen hiukkasten välisestä informaatiosta. Tämän selvittyä sinun tulisi sanoa, mitä eroa on hiukkasten informaation ja tietoisuuden vuorovaikutuksella verrattuna materialismiin, jossa hiukkaset muodostavat ns. tietoisuuden. Minusta tosin olet ollut materialisti siitä lähtien, kun sanoit tietoisuus ja tyhjiö samassa lauseessa, koska materian voi määritellä kenttinä, joissa on aina märitelty tyhjää.

B:
"Kaikki empiirinen tiede on läpikotaisin metafyysisten oletusten kautta tulkittua ja hahmotettua havaintoa."

Et osaa lukea empiiristä tiedettä, jos kuvittelet, että esim. paikkoihin tai etäisyyksiin liittyvien mittausten tulkitseminen avaruudeksi on tieteessä tärkeää. Ei ole tieteen vika, jos tämä avaruudeksi tulkitseminen on ainoa asia, mitä se sinulle antaa. Mitä hyötyä sitten olisi läpikotaisin toisenlaisten metafyysisten oletusten tekemisestä avaruuden sijaan? Jos hyötyä on, niin keskustelussa pitäisi verrata hyötyjä keskenään, ja esittää mielipiteitä siitä, miten hyvä esim. avaruus kuitenkin on metafysiikkana. Alempana tästä metafysiikasta esitetään suora kysymys, ja yhtä linkittämääsi videota verrataan siihen kysymykseen.

6

Anonyymi kirjoitti:

Selityksesi kohde on ehkä se, että yrität selittää esim. objektin nimeltä pohjantähti sillä, että sitä ei ole olemassa sellaisenaan, vaan ihmisten tietoisuudet tekevät sen (*). Et ole selittänyt yhtään asioita, jotka saavat tästä aikaan massailluusion, etkä tehnyt vertailua massailluusion ja tavallisen materialismin välillä. Ylipäätään selityksesi ei sisällä mitään, mitä ei selitettäisi materialismilla myös. Siksi selityksesi mistään asiasta ei voi tehdä materialismille mitään vaan jättää sen yhtä hyväksi tulkinnaksi. Minusta materialismi ei yritä selittää mitään asiaa, kuten pohjantähden näkeminen sillä, että olisi kvarkkeja, aivot ja geenit. Tai ainakaan ne eivät ole oleellisia. Tämän takia näyttää siltä, että et tunne materialismin selitystä, ja miten se eroaisi jostain muusta. 'Kukaan ei ole koskaan havainnut ainetta ilman tietoisuutta' on sellainen lause, jossa pitää selittää (jopa/ainakin/vain/lähinnä), mitä tietoisuus on. Jos tietoisuus selitetään materialismilla, niin materialismin selitys on täydellinen eikä ristiriidassa minkään kanssa. Toisaalta tuossa lauseessa ei ole sanottu mitään varmaa. Et ole koskaan kysynyt keneltäkään, kenellä ei ole tietoisuutta, että onko hän havainnut ainetta, joten tällä lauseella ei ole välttämättä totuuden asemaa. Sellaisella, mikä ei ole välttämättä totta, ei voida ratkaista, millainen todellisuus on.

(*) Tähän kohtaan olisi tärkeä määritellä, tehdäänkö pohjantähti informaatiosta, jota esim. aivosolu ja toinen solu (joka ei ole yhtään mitään pohjantähteen verrattavaa vaan kaukana sellaisista asioista) sisältää itse ja onko solupari ainoa objekti todellisuudessa. Vai tehdäänkö pohjantähti vielä jostain muusta objektista, joka ei ole mikään tieteen pohjantähti, mutta on ainoa yksilöllinen asia todellisuudessa, mikä aiheuttaa tietoisuudelle juuri pohjantähtihetkiä. Tästä kolmannesta objektista on hyötyä kun yritetään laskeskella informaation määrää, ja kun halutaan, että se on objekteissa objektikohtaisesti. Silloin kyse olisi kuitenkin siitä, että tietoisuuden määritelmä tässä todellisuudessa on olla asia, joka ei koskaan pääse perille siitä, mitä objektit todella ovat, ja sen on määrä katsoa todellisia objekteja vain kuin ne olisivat pohjantähti. Mihin päätyykin, niin jos todellisuudessa ei ole koskaan efektejä, joissa olisi todellisuuden tulevaisuudelle väliä sillä, onko pohjantähti pohjantähti tai vielä todellisempi objekti, niin ei ole tieteellistä sanoa, että pohjantähti -selitys on eri asia tai parempi kuin toinen.

B:
" ja todellisuus on syvimmällä tasollaan epälokaalisuutensa takia hyvin epälineaarinen ja kaikki ns. "aine" ja myös "tietoiset havaitsevat oliot" ovat tuon todellisuuden pohjatason erilaistumia ja pohjimmiltaan analogisia tietoisuuden kanssa."

Jos käyttää logiikkaa samalla tavalla, niin materialismissa kaikki aine ja tietoiset oliot ovat ensin 'materiaa tavallisella materian tasolla'. Sen jälkeen siinäkin kaikki aine on analoginen tietoisuuden kanssa. Tosin ne eivät ole analogiset pohjimmiltaan vaan aivan tavallisesti riippuen mitä tavallisuus tarkoittaa. Jos materialismi tai tiede on huonompi tekemään tällaisia johtopäätöksiä, niin ota tällaiseen esitykseen jotain kantaa.

Materialismiin tai suurempaan materialimiin liittyen tulisi vielä tutkia yllä ollutta väitettäsi, missä sanotaan, että tietoisuus on yhteydessä tyhjiön epälokaaliin informaatioon. Tätä pitäisi verrata siihen, että epälokaalia informaatiota on olemassa myös hiukkasten välillä. Tällöin joutuisit selittämään kertaalleen, että miksi tietoisuus ei olisi vuorovaikutuksessa myös näihin hiukkasiin. Kyseessä ei ole minkään matemaattisen formalismin ja käsitteen puuttuminen hiukkasten välisestä informaatiosta. Tämän selvittyä sinun tulisi sanoa, mitä eroa on hiukkasten informaation ja tietoisuuden vuorovaikutuksella verrattuna materialismiin, jossa hiukkaset muodostavat ns. tietoisuuden. Minusta tosin olet ollut materialisti siitä lähtien, kun sanoit tietoisuus ja tyhjiö samassa lauseessa, koska materian voi määritellä kenttinä, joissa on aina märitelty tyhjää.

B:
"Kaikki empiirinen tiede on läpikotaisin metafyysisten oletusten kautta tulkittua ja hahmotettua havaintoa."

Et osaa lukea empiiristä tiedettä, jos kuvittelet, että esim. paikkoihin tai etäisyyksiin liittyvien mittausten tulkitseminen avaruudeksi on tieteessä tärkeää. Ei ole tieteen vika, jos tämä avaruudeksi tulkitseminen on ainoa asia, mitä se sinulle antaa. Mitä hyötyä sitten olisi läpikotaisin toisenlaisten metafyysisten oletusten tekemisestä avaruuden sijaan? Jos hyötyä on, niin keskustelussa pitäisi verrata hyötyjä keskenään, ja esittää mielipiteitä siitä, miten hyvä esim. avaruus kuitenkin on metafysiikkana. Alempana tästä metafysiikasta esitetään suora kysymys, ja yhtä linkittämääsi videota verrataan siihen kysymykseen.

6

Lue lisää

B:
"Perinteinen luonnontieteissä käytetty matematiikka on kvantitatiivista ja lineaarista ja perustuu siihen että oletetaan olemassa olevaksi kolmiulotteinen avaruus ja yksiulotteinen lineaarinen aika jotka yhdessä muodostavat yksiselitteisen viitekehyksen kaikille mahdollisille tapahtumille mitä siinä aika-avaruudessa voi ylipäätänsä olettaa olevan olemassa."

Lineaarisuus ja epälineaarisuus ovat asioita, jotka voidaan kvantisoida ja jotka ovat olemassa vain kvantisoituneena. Jos sinulla on kaksi asiaa ja vertailet niiden (epä)lineaarisuutta, olet todennäköisesti kvantisoinut molemmat asiat. Tai ne ovat jo valmiiksi ja selvästi kvantitatiiviset asiat, joissa kvantisoijalla ei ole varsinaisesti tekemistä enää. Esim. matemaattista teoriaa ei tarvitse kvantisoida, mutta kun matemaattinen teoria (tai ensin pelkkä objektien olemassaolo ilman niiden välisiä suhteita) tehdään jollekin asialle, jolla sitä ei vielä ole, se kvantisoidaan. Tässä muuten nähdään, että (epä)lineaarisuus on yleensä matemaattisten objektien sääntö tai niiden välinen suhde, mutta kvantisoinnissa sitä ei vielä aleta työstämään.

Matematiikka ei perustu pelkkään avaruuteen ja aikaan, ja silti tiede käyttää matematiikkaa ja kvantisointia, ja paljon lineaarisia systeemejä, jotka eivät ole ajassa tai avaruudessa. Aika eli ajan kaareutumisen ratkaisu on GR:ssä epälineaarinen, mutta sitä käytetään tosi vähän esim. kvantisoiduissa ihmistieteissä ja vielä vähemmän kvalitatiivisissa filosofisissa teksteissä. Vielä vähemmän käytetään mitään muuta avaruuden vaihtoehtoa.

Halusitko sanoa, että olisi olemassa objekteja, joiden ei sanota olevan aika-avaruudessa? Etkä niin, että haluat olevan objekteja aika-avaruudessa, mutta aika-avaruus estää sinua jotenkin? Tieteessä on matemaattista sisältöä, joka ei ole objektina aika-avaruudessa, mutta jota voi kutsua objektiksi kunhan pääsee oman objektikäsityskykynsä ympäri ja lakkaa määrittelemästä objektit tavalla, josta on eniten hyötyä. Esimerkiksi hienorakennevakio ei muutu avaruudessa tai ajassa. ja avaruudessa muualle meneminen ei pakota sitä mihinkään toiseen arvoon (tämä on vitsi eikä faktaa). Hienorakennevakion voi sanoa myös tapahtuvan aina. Tässä on harmina se, että aika-avaruus -ihmiset puhuvat jo tapahtumista. On lopulta parempi kirjoittaa kirja siitä, mitä vakion tapahtuminen sinusta metafyysisesti tarkoittaa, jotta olisi varmaa, ettei vakio ole sinusta aika-avaruudessa.

Valoa nopeampi kahden tapahtuman yhdistäminen toisiinsa informatiivisesti ei ole seuraus kvantitatiivisuudesta tai matematiikasta ja matematiikan yleisistä lainalaisuuksista (mikä ei juuri tarkoita mitään), vaan se on yksi ihmisten kaikista säännöistä valitsema sääntö. Voit arvostella ihmisiä eli tietoisia olentoja siitä, että tapahtumia, joita haluat, arvostellaan ihmisten toimesta. Mutta et voi arvostella matematiikkaa jostain vaihtoehtojen puutteesta. Jos haluaisin muuten yhdistää kaksi tapahtumaa valoa nopeammin lineaarisessa systeemissä, niin millä estäisit minua? Tästä saadaan mahdollisesti esimerkki siitä, miten estäminen tehdään. Ja nähdään, että siinä ei ole menetelmänä matematiikan kunnioitus tms..

B:
"Tällainen puhtaasti kvantitatiivinen todellisuuden hahmotus palvelee parhaiten käytännön ja arjen tasolla käyttökelpoisen tekniikan kehittämistä koska se perustuu luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiiin joiden perusteella on mahdollista kehittää matemaattisia kaavoja ja malleja joiden oikeellisuus voidaan yksiseliteisesti päätellä sen mukaan kuinka hyvin niiden avulla voidaan ennustaa tulevaisuutta tai ainakin jollain tasolla ennakoida lähitulevaisuuden tapahtumia sillä tavalla että niihin kyetään varautumaan etukäteen."

Tekniikassa varaudutaan siihen, että radiosta tulee soittoa. Mutta esim. kosmologiassa tulevaisuus oli 13 mrd vuotta sitten eikä ole mitään käyttökelpoista.

Joskus sanotaan, että fysiikan kaavoja ei koskaan voi pitää yksiselitteisen oikeassa, ja että vallitsevat kaavat ovat ne jäljellä olevat kaavat, joita ei ole kumottu ennusteiden vastaisissa havainnoissa. Kaikki silti odottaa tätä kumoutumistaan edelleen.

B:
"Kaikki tekniikka perustuu luonnossa paikallisesti mitattuihin ja havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja niiden päälle kehitettyihin algoritmeihin mistä seuraa että kaikki se ihmisten tekemä työ ja toiminta mikä on yksiselitteisesti ja puhtaasti algoritmeihin perustuvaa voidaan periaatteessa siirtää koneille ja nimenomaan tässä tieteellis-teknisessä kulttuurissa se tarkoittaa suurin piirtein kaikkea mikä liittyy yhteiskuntien toimintojen ylläpitoon ja mikä voidaan oppia ja mitä voidaan opettaa ehdollistamalla ja toistolla niin että oppiminen on pohjimmiltaan algoritmien omaksumista niin että niistä tulee automaattisia tapoja ja rutiineja joissa ei tarvita eikä edellytetä tietoisuutta (awareness)."

...

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Perinteinen luonnontieteissä käytetty matematiikka on kvantitatiivista ja lineaarista ja perustuu siihen että oletetaan olemassa olevaksi kolmiulotteinen avaruus ja yksiulotteinen lineaarinen aika jotka yhdessä muodostavat yksiselitteisen viitekehyksen kaikille mahdollisille tapahtumille mitä siinä aika-avaruudessa voi ylipäätänsä olettaa olevan olemassa."

Lineaarisuus ja epälineaarisuus ovat asioita, jotka voidaan kvantisoida ja jotka ovat olemassa vain kvantisoituneena. Jos sinulla on kaksi asiaa ja vertailet niiden (epä)lineaarisuutta, olet todennäköisesti kvantisoinut molemmat asiat. Tai ne ovat jo valmiiksi ja selvästi kvantitatiiviset asiat, joissa kvantisoijalla ei ole varsinaisesti tekemistä enää. Esim. matemaattista teoriaa ei tarvitse kvantisoida, mutta kun matemaattinen teoria (tai ensin pelkkä objektien olemassaolo ilman niiden välisiä suhteita) tehdään jollekin asialle, jolla sitä ei vielä ole, se kvantisoidaan. Tässä muuten nähdään, että (epä)lineaarisuus on yleensä matemaattisten objektien sääntö tai niiden välinen suhde, mutta kvantisoinnissa sitä ei vielä aleta työstämään.

Matematiikka ei perustu pelkkään avaruuteen ja aikaan, ja silti tiede käyttää matematiikkaa ja kvantisointia, ja paljon lineaarisia systeemejä, jotka eivät ole ajassa tai avaruudessa. Aika eli ajan kaareutumisen ratkaisu on GR:ssä epälineaarinen, mutta sitä käytetään tosi vähän esim. kvantisoiduissa ihmistieteissä ja vielä vähemmän kvalitatiivisissa filosofisissa teksteissä. Vielä vähemmän käytetään mitään muuta avaruuden vaihtoehtoa.

Halusitko sanoa, että olisi olemassa objekteja, joiden ei sanota olevan aika-avaruudessa? Etkä niin, että haluat olevan objekteja aika-avaruudessa, mutta aika-avaruus estää sinua jotenkin? Tieteessä on matemaattista sisältöä, joka ei ole objektina aika-avaruudessa, mutta jota voi kutsua objektiksi kunhan pääsee oman objektikäsityskykynsä ympäri ja lakkaa määrittelemästä objektit tavalla, josta on eniten hyötyä. Esimerkiksi hienorakennevakio ei muutu avaruudessa tai ajassa. ja avaruudessa muualle meneminen ei pakota sitä mihinkään toiseen arvoon (tämä on vitsi eikä faktaa). Hienorakennevakion voi sanoa myös tapahtuvan aina. Tässä on harmina se, että aika-avaruus -ihmiset puhuvat jo tapahtumista. On lopulta parempi kirjoittaa kirja siitä, mitä vakion tapahtuminen sinusta metafyysisesti tarkoittaa, jotta olisi varmaa, ettei vakio ole sinusta aika-avaruudessa.

Valoa nopeampi kahden tapahtuman yhdistäminen toisiinsa informatiivisesti ei ole seuraus kvantitatiivisuudesta tai matematiikasta ja matematiikan yleisistä lainalaisuuksista (mikä ei juuri tarkoita mitään), vaan se on yksi ihmisten kaikista säännöistä valitsema sääntö. Voit arvostella ihmisiä eli tietoisia olentoja siitä, että tapahtumia, joita haluat, arvostellaan ihmisten toimesta. Mutta et voi arvostella matematiikkaa jostain vaihtoehtojen puutteesta. Jos haluaisin muuten yhdistää kaksi tapahtumaa valoa nopeammin lineaarisessa systeemissä, niin millä estäisit minua? Tästä saadaan mahdollisesti esimerkki siitä, miten estäminen tehdään. Ja nähdään, että siinä ei ole menetelmänä matematiikan kunnioitus tms..

B:
"Tällainen puhtaasti kvantitatiivinen todellisuuden hahmotus palvelee parhaiten käytännön ja arjen tasolla käyttökelpoisen tekniikan kehittämistä koska se perustuu luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiiin joiden perusteella on mahdollista kehittää matemaattisia kaavoja ja malleja joiden oikeellisuus voidaan yksiseliteisesti päätellä sen mukaan kuinka hyvin niiden avulla voidaan ennustaa tulevaisuutta tai ainakin jollain tasolla ennakoida lähitulevaisuuden tapahtumia sillä tavalla että niihin kyetään varautumaan etukäteen."

Tekniikassa varaudutaan siihen, että radiosta tulee soittoa. Mutta esim. kosmologiassa tulevaisuus oli 13 mrd vuotta sitten eikä ole mitään käyttökelpoista.

Joskus sanotaan, että fysiikan kaavoja ei koskaan voi pitää yksiselitteisen oikeassa, ja että vallitsevat kaavat ovat ne jäljellä olevat kaavat, joita ei ole kumottu ennusteiden vastaisissa havainnoissa. Kaikki silti odottaa tätä kumoutumistaan edelleen.

B:
"Kaikki tekniikka perustuu luonnossa paikallisesti mitattuihin ja havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja niiden päälle kehitettyihin algoritmeihin mistä seuraa että kaikki se ihmisten tekemä työ ja toiminta mikä on yksiselitteisesti ja puhtaasti algoritmeihin perustuvaa voidaan periaatteessa siirtää koneille ja nimenomaan tässä tieteellis-teknisessä kulttuurissa se tarkoittaa suurin piirtein kaikkea mikä liittyy yhteiskuntien toimintojen ylläpitoon ja mikä voidaan oppia ja mitä voidaan opettaa ehdollistamalla ja toistolla niin että oppiminen on pohjimmiltaan algoritmien omaksumista niin että niistä tulee automaattisia tapoja ja rutiineja joissa ei tarvita eikä edellytetä tietoisuutta (awareness)."

...

7

Lue lisää

Algoritmia ei ole välttämättä olemassa, jos tekniikka toimii melkein tuurilla (*). Jos tekniikka toimii hyvin ja sillä on algoritmi, on puolestaan mahdolista, ettei algoritmi ole täysin sellainen, miksi todellisuutta matemaattisessa eli teoreettisen fysiikan todellisuudessa kutsutaan. Tämän takia on vähän outoa selittää, että jälkimmäinen aiheuttaa yhteiskuntien sisällä kaiken.

(*) Monen tekniikan ensimmäinen toteutus on ollut tuuria, ja montaa tällaista toteutusta voitaisiin kopioida tekemättä algoritmia erityisen tarkasti. Lisäksi esim. 'eläin pystyy vetämään auraa', on tekniikka, joka on tehty täysin tuurilla (tosin älyllä), ja tämä aiheutti paljon työttömyyttä eli ikäänkuin vaatimuksen sille, että ihmisen olisi parempi oppia vetämään yhtä hyvin, jos haluaa pysyä firmassa.

Jos on olemassa tehdas, joka tekee materiaalisia objekteja, tai kirjailija, joka tuottaa kirjaimia, heidän työskentelynsä tapahtuu jo systeemissä, joka on kvantisoitunut tuotetun määrän mukaan. Tätä faktaa on vaikea muuttaa. Sinusta kai kyse on kuitenkin siitä, mitä yrityksenjohtajakoulussa pitää opettaa tehtaiden ja kirjailijoiden johtamisesta. Vaikka kyseiset johtajat ostaisivat konsulteilta kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia menetelmiä, kummankin käytöstä voi seurata se, että he haluavat muokata toimintojen käytöstä sellaiseksi, missä tuotanto on suuri. Ja juuri siten, että molempien menetelmien seurauksena työskentelystä vähenevät sellaiset hyödylliset ominaisuudet, joita sinun mielestäsi esim. tehdastyössä olisi päivän varrella.

Kvalitatiiviset menetelmät yhteiskunnan tutkimuksessa joutuvat joissain tapauksissa tutkimaan yhteiskuntaa jonain, mikä ei ole kokonaisuus. Kysymys voi olla esim., ovatko rosvot yhteiskunnalle tai yrityksen sisäiselle tuotantokapasiteetille hyvä asia. Kvalitatiivisesti kysyttäisiin reduktiivisesti yhteiskunnan jokaiselta osalta, että rosvot eivät ole kivoja. Mutta kvantitatiivisessa kuvassa voisi olla, että rosvoilla on kokonaisuudelle hyvä vaikutus (jokin osa voi kärsiä rosvosta, mutta sellaiset osat ovat harhaa). Rosvot eivät tavallaan kuulu yhteiskuntaan, mutta heidänkin tulisi käyttää omia kvantitatiivisia menetelmiä ollakseen parempia rosvoja. Rosvoa ei tulla välttämättä korvaamaan (olettaen ettei todisteita heidän hyödystään saada) sen perusteella, että heidänkin työssään käytetään kvantitatiivista menetelmää tästä lähin. En laske mitään digiomaisuuden rosvoamista rosvoksi, vaan edellytän materian rosvoamista ja oletan, että joku materian omistaja pystyy pysymään riippumattomana digistä.

Sellaista tieteenfilosofiaa ei varmaan ole virallisesti olemassa, missä sanotaan jo, että tiede voidaan kehittää algoritmilla. Jos tiedettä ei voi kehittää algoritmilla, niin periaatteessa väite siitä, miten algoritmit hallitsevat muita olioita, ei merkitse keskustelussa mitään. Jos nykyistä tiedettä puolestaan voisi opettaa algoritmilla, niin mikset sinä tiedä tieteestä vielä kaikkea? Jos olet algoritmeja vastaan, mutta et olemassaolevaa tiedettä vastaan, niin mikset opeta tiedettä ilman tätä kuviteltua algoritmia, ja pidä huolta siitä, että jokainen osaa tieteen jo ennen kuin algoritmi löytää heidät? Jos tieteen opettelu tätä algoritmia tai pelkkää tiedettä käyttäen tuhoaisi koko tietoisuutesi (tai jonkun sen tärkeän ominaisuuden), niin eikö se ole tietoisuutesi heikkouden osoitus, eikä niinkään arvio tieteestä tai sen algoritmista?

B:
"Jotta tämä ihmiskunnan yhteiskuntien koneisto toimisi mahdollisimman kitkattomasti niin ihmisten pitäisi olla tai heidät pitäisi muokata tai oikeammin tuotteistaa mahdollisimman samankaltaisiksi eli konemaisiksi automaateiksi tämän suuren koneen "rattaina". "

Voit olla tätä mieltä ja jopa pyrkimässä tähän yhteiskuntaan, mutta tällä ei ole merkitystä sille, millainen todellisuus on. Ja oletko sinä vai tiede oikeassa sen suhteen.

Jos puhuttaisiin tieteestä ja todellisuuden mallista, joka on kaikien isojen ja pienien käsitteiden ennustaja, niin konsepti on sama kuin se, miten esim. jokin ns. 'materialismi' ja 'idealismi' voisivat molemmat ennustaa, että yhteiskunnasta tulee universumin saatossa sellainen ja sellainen. Tämä 'sellainen' voi olla tuloksena tietyissä tapauksissa, mitä universumin aikana on tapahtunut, tai voi olla että väitetään yhteiskunnan lähestyvän 'sellaista' aina ja kaikista lähtökohdista. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä eksaktista tieteestä kaukana, etkä voi verrata omaa ideaasi mihinkään olemassaolevaan ideaan, eikä väitteidesi todentamisessa varmaan koskaan tule tapahtumaan mitään kehitystä.

B:
"Tämä lienee pohjimmaisin syy miksi nykyinen tiede ja varsinkin kulttuuri ja taide on niin mekaanista, tylsää, rumaa ja kaavamaista ja vähitellen johtaa väistämättä ihmiskunnan rappeutumiseen ja myös sen väistämättömään tuhoon."

...

8

Anonyymi kirjoitti:

Algoritmia ei ole välttämättä olemassa, jos tekniikka toimii melkein tuurilla (*). Jos tekniikka toimii hyvin ja sillä on algoritmi, on puolestaan mahdolista, ettei algoritmi ole täysin sellainen, miksi todellisuutta matemaattisessa eli teoreettisen fysiikan todellisuudessa kutsutaan. Tämän takia on vähän outoa selittää, että jälkimmäinen aiheuttaa yhteiskuntien sisällä kaiken.

(*) Monen tekniikan ensimmäinen toteutus on ollut tuuria, ja montaa tällaista toteutusta voitaisiin kopioida tekemättä algoritmia erityisen tarkasti. Lisäksi esim. 'eläin pystyy vetämään auraa', on tekniikka, joka on tehty täysin tuurilla (tosin älyllä), ja tämä aiheutti paljon työttömyyttä eli ikäänkuin vaatimuksen sille, että ihmisen olisi parempi oppia vetämään yhtä hyvin, jos haluaa pysyä firmassa.

Jos on olemassa tehdas, joka tekee materiaalisia objekteja, tai kirjailija, joka tuottaa kirjaimia, heidän työskentelynsä tapahtuu jo systeemissä, joka on kvantisoitunut tuotetun määrän mukaan. Tätä faktaa on vaikea muuttaa. Sinusta kai kyse on kuitenkin siitä, mitä yrityksenjohtajakoulussa pitää opettaa tehtaiden ja kirjailijoiden johtamisesta. Vaikka kyseiset johtajat ostaisivat konsulteilta kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia menetelmiä, kummankin käytöstä voi seurata se, että he haluavat muokata toimintojen käytöstä sellaiseksi, missä tuotanto on suuri. Ja juuri siten, että molempien menetelmien seurauksena työskentelystä vähenevät sellaiset hyödylliset ominaisuudet, joita sinun mielestäsi esim. tehdastyössä olisi päivän varrella.

Kvalitatiiviset menetelmät yhteiskunnan tutkimuksessa joutuvat joissain tapauksissa tutkimaan yhteiskuntaa jonain, mikä ei ole kokonaisuus. Kysymys voi olla esim., ovatko rosvot yhteiskunnalle tai yrityksen sisäiselle tuotantokapasiteetille hyvä asia. Kvalitatiivisesti kysyttäisiin reduktiivisesti yhteiskunnan jokaiselta osalta, että rosvot eivät ole kivoja. Mutta kvantitatiivisessa kuvassa voisi olla, että rosvoilla on kokonaisuudelle hyvä vaikutus (jokin osa voi kärsiä rosvosta, mutta sellaiset osat ovat harhaa). Rosvot eivät tavallaan kuulu yhteiskuntaan, mutta heidänkin tulisi käyttää omia kvantitatiivisia menetelmiä ollakseen parempia rosvoja. Rosvoa ei tulla välttämättä korvaamaan (olettaen ettei todisteita heidän hyödystään saada) sen perusteella, että heidänkin työssään käytetään kvantitatiivista menetelmää tästä lähin. En laske mitään digiomaisuuden rosvoamista rosvoksi, vaan edellytän materian rosvoamista ja oletan, että joku materian omistaja pystyy pysymään riippumattomana digistä.

Sellaista tieteenfilosofiaa ei varmaan ole virallisesti olemassa, missä sanotaan jo, että tiede voidaan kehittää algoritmilla. Jos tiedettä ei voi kehittää algoritmilla, niin periaatteessa väite siitä, miten algoritmit hallitsevat muita olioita, ei merkitse keskustelussa mitään. Jos nykyistä tiedettä puolestaan voisi opettaa algoritmilla, niin mikset sinä tiedä tieteestä vielä kaikkea? Jos olet algoritmeja vastaan, mutta et olemassaolevaa tiedettä vastaan, niin mikset opeta tiedettä ilman tätä kuviteltua algoritmia, ja pidä huolta siitä, että jokainen osaa tieteen jo ennen kuin algoritmi löytää heidät? Jos tieteen opettelu tätä algoritmia tai pelkkää tiedettä käyttäen tuhoaisi koko tietoisuutesi (tai jonkun sen tärkeän ominaisuuden), niin eikö se ole tietoisuutesi heikkouden osoitus, eikä niinkään arvio tieteestä tai sen algoritmista?

B:
"Jotta tämä ihmiskunnan yhteiskuntien koneisto toimisi mahdollisimman kitkattomasti niin ihmisten pitäisi olla tai heidät pitäisi muokata tai oikeammin tuotteistaa mahdollisimman samankaltaisiksi eli konemaisiksi automaateiksi tämän suuren koneen "rattaina". "

Voit olla tätä mieltä ja jopa pyrkimässä tähän yhteiskuntaan, mutta tällä ei ole merkitystä sille, millainen todellisuus on. Ja oletko sinä vai tiede oikeassa sen suhteen.

Jos puhuttaisiin tieteestä ja todellisuuden mallista, joka on kaikien isojen ja pienien käsitteiden ennustaja, niin konsepti on sama kuin se, miten esim. jokin ns. 'materialismi' ja 'idealismi' voisivat molemmat ennustaa, että yhteiskunnasta tulee universumin saatossa sellainen ja sellainen. Tämä 'sellainen' voi olla tuloksena tietyissä tapauksissa, mitä universumin aikana on tapahtunut, tai voi olla että väitetään yhteiskunnan lähestyvän 'sellaista' aina ja kaikista lähtökohdista. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä eksaktista tieteestä kaukana, etkä voi verrata omaa ideaasi mihinkään olemassaolevaan ideaan, eikä väitteidesi todentamisessa varmaan koskaan tule tapahtumaan mitään kehitystä.

B:
"Tämä lienee pohjimmaisin syy miksi nykyinen tiede ja varsinkin kulttuuri ja taide on niin mekaanista, tylsää, rumaa ja kaavamaista ja vähitellen johtaa väistämättä ihmiskunnan rappeutumiseen ja myös sen väistämättömään tuhoon."

...

8

Lue lisää

Ai. No sitten tarkoitat, että todellisuus on jotain, mistä tehdään teoria, mutta teoria on tehty sen perusteella, millainen yhteiskunta on. Jos tämä on sääntömäinen sääntö, niin on tavallaan turha arvostella teoriaa mistään. Sen sijaan tulisi korjata yhteiskunta. Tämä että, yhteiskunta tai sen koko historia on vaikuttanut tieteeseen, ei tarkoita myöskään vain tapauksia, missä teoria on yhteiskunnan 'kuva', ja mistä kuvienkatsojien pitäisi loputtomasti keksiä huomautettavia asioita. Heitä kiinnostaisi nähdä vain analogioita, kun tosiasiassa puhutaan esim. syistä ja seurauksista (joista sitä toista korjataan).

B:
"Sitä mukaa kuin tekniikka ja koneet kehittyvät niin ihmiskunta taantuu ja tyhmentyy :D
(laittamasi Idiocracy-traileri?)"

Eikö tuossa elokuvassa käy juonen mukaan niin, että tulevaisuudessa heräävä henkilö, on ainoa, joka osaa tiedettä? Joka on kaiken kukkuraksi tämän päivän koulussa opetettua tiedettä, joka on hyvin linearisoitua hänelle. Videon mukaan pitää myös paikkansa, että tietoisuus (siinä ÄO:n muodossa) kehittyy geeniperimän perusteella, mikä on materialistinen käsitys. Muita tekijöitä kuin perimää siinä ei tuotu kunnolla esiin. Filmi todellakin taitaa glorifioida viime vuosisadan ihmiskunnan parhaaksi vuosisadaksi. Tämä on kuitenkin osa laajempaa kuvaa, koska pitää tod. näk. paikkansa myös, että viime vuosisadat ovat ainoat hetket ihmiskunnassa, jolloin kunnan sisällä on tehty visioita tulevaisuuksista, jotka eivät ole tyyliin 'ilmestyskirja ja sitten sitä samaa toisella tasolla'. Visiot ovat kaikkea paremman ja huonomman tulevaisuuden välillä, ja siis ei nimenomaan pidä paikkaansa, että kaikki viimeaikoina ovat pitäneet omaa aikaansa ihmiskunnan huippuhetkenä lopullisesti, vaan tähänkin on tullut muutos.

B:
"Minusta suurin ongelma on nimenomaan ns. "tieteellisessä" mekaanisessa konemaisessa maailmankuvassa joka on helpottanut valtavasti tavallisten ihmisten elämää mutta samalla tehnyt yhteisöjen infrastruktuurin äärimmäisen haavoittuvaksi."

En ole tästä kehityksestä samaa mieltä: aiemmin infrastruktuuri muodostui esim. lehmästä, ja jos lehmä kuoli tautiin, kuoli koko talo. Toisaalta on - kvalitatiivisessa mielessä - vähän kuin tarkoituskin, että ihmiskunta käyttää infrastruktuuria hyväkseen. Jos infrastruktuuri ei olisi haavoittuva se voisi taistella vastaan ja voittaa taistelun.

B:
"On olemassa myös ei-kvantitatiivista matematiikkaa jossa ei oleteta jäykkää lineaarista aika-avaruusmallinnusta vaan numerot voivat toimia ikäänkuin ikäänkuin funktioiden symboleina ja tämäntyyppinen lähinnä kvalitatiivinen mallinnus oli käytössä lähes kaikissa muinaisissa korkeakulttuureissa ja myös useimmissa ns. esoteerisssa perinteissä."

'Numeroilla' tarkoitat suuretta, kuten massa? Ja 'symbolina toimimisella' ekvivalenssia (massa on jokin funktio) samalla kun muut ovat väärässä? Funktiot perustuvat aina numeroihin, jotka voivat olla esim. tämän joukon numerot: (tosi, epätosi, ehkä). Tai et voi esittää esimerkkiä funktiosta, joka ei olisi kvantitatiivinen. Minkä seurauksena se ei-kvantitatiivinen matematiikka jää uupumaan esityksestäsi. Suure, joka on numerona ja esim. useiden massojen kaikkien numeroiden joukko, ei muodosta mitään lineaarista.
https://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_function_concept

Jos et tarkoita funktiolla matematiikan funktioita, ei kyseessä ole numerot ja niillä tehtävä matematiikka. Jos numerot yhdistetään sanoihin (yksi numero per yksi sana, ja sanalla on vain yksi numero) niillä tehdään esim. tekstin koodaamista joksikin koodiksi, joka ei ole tosin vaikea murtaa verrattuna nykykoodeihin. Koodi on täysin mielivaltainen eli niissä voi vaihtaa yhden numeron paikkaa ilman mitään seuraamuksia. Silloin koodin numerojärjestys ei sisällä mitään informaatiota, ja asia mikä ei sisällä informaatiota ei esim. ole kovin hyvä kuvailemaan todellisuutta. Koodia voi käyttää mihin tahansa tekstiin. Tekstit voidaan yleensä kirjoittaa monissa kielissä siten, että yksi tuotos on jonkin toisen vastakohta. Jos niihin esim. kirjoittaa, millainen todellisuus on. Sama koodaustehtävä samoilla numerojärjestelmillä ei siis pysty muuttamaan valheita totuuksiksi tai tee eroa niiden välillä. Tosin eivät sanatkaan ole hyviä kuvaamaan todellisuutta, joten koodi on alunalkaen turhaa.

B:
"Nykyisen kulttuurin puitteissa on myös holistista ja kvalitatiivista mallinnusta varsinkin topologian ja yleisen systeemiteorian puitteissa jotka hahmotustavat ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle."

Systeemiteoria ei ole matematiikkaa, eikä välttämättä hyödynnä matematiikkaa yhtään. Se on väärä esimerkki matematiikasta, joka olisi tehnyt jotain tai olisi uutta.

9

Anonyymi kirjoitti:

Ai. No sitten tarkoitat, että todellisuus on jotain, mistä tehdään teoria, mutta teoria on tehty sen perusteella, millainen yhteiskunta on. Jos tämä on sääntömäinen sääntö, niin on tavallaan turha arvostella teoriaa mistään. Sen sijaan tulisi korjata yhteiskunta. Tämä että, yhteiskunta tai sen koko historia on vaikuttanut tieteeseen, ei tarkoita myöskään vain tapauksia, missä teoria on yhteiskunnan 'kuva', ja mistä kuvienkatsojien pitäisi loputtomasti keksiä huomautettavia asioita. Heitä kiinnostaisi nähdä vain analogioita, kun tosiasiassa puhutaan esim. syistä ja seurauksista (joista sitä toista korjataan).

B:
"Sitä mukaa kuin tekniikka ja koneet kehittyvät niin ihmiskunta taantuu ja tyhmentyy :D
(laittamasi Idiocracy-traileri?)"

Eikö tuossa elokuvassa käy juonen mukaan niin, että tulevaisuudessa heräävä henkilö, on ainoa, joka osaa tiedettä? Joka on kaiken kukkuraksi tämän päivän koulussa opetettua tiedettä, joka on hyvin linearisoitua hänelle. Videon mukaan pitää myös paikkansa, että tietoisuus (siinä ÄO:n muodossa) kehittyy geeniperimän perusteella, mikä on materialistinen käsitys. Muita tekijöitä kuin perimää siinä ei tuotu kunnolla esiin. Filmi todellakin taitaa glorifioida viime vuosisadan ihmiskunnan parhaaksi vuosisadaksi. Tämä on kuitenkin osa laajempaa kuvaa, koska pitää tod. näk. paikkansa myös, että viime vuosisadat ovat ainoat hetket ihmiskunnassa, jolloin kunnan sisällä on tehty visioita tulevaisuuksista, jotka eivät ole tyyliin 'ilmestyskirja ja sitten sitä samaa toisella tasolla'. Visiot ovat kaikkea paremman ja huonomman tulevaisuuden välillä, ja siis ei nimenomaan pidä paikkaansa, että kaikki viimeaikoina ovat pitäneet omaa aikaansa ihmiskunnan huippuhetkenä lopullisesti, vaan tähänkin on tullut muutos.

B:
"Minusta suurin ongelma on nimenomaan ns. "tieteellisessä" mekaanisessa konemaisessa maailmankuvassa joka on helpottanut valtavasti tavallisten ihmisten elämää mutta samalla tehnyt yhteisöjen infrastruktuurin äärimmäisen haavoittuvaksi."

En ole tästä kehityksestä samaa mieltä: aiemmin infrastruktuuri muodostui esim. lehmästä, ja jos lehmä kuoli tautiin, kuoli koko talo. Toisaalta on - kvalitatiivisessa mielessä - vähän kuin tarkoituskin, että ihmiskunta käyttää infrastruktuuria hyväkseen. Jos infrastruktuuri ei olisi haavoittuva se voisi taistella vastaan ja voittaa taistelun.

B:
"On olemassa myös ei-kvantitatiivista matematiikkaa jossa ei oleteta jäykkää lineaarista aika-avaruusmallinnusta vaan numerot voivat toimia ikäänkuin ikäänkuin funktioiden symboleina ja tämäntyyppinen lähinnä kvalitatiivinen mallinnus oli käytössä lähes kaikissa muinaisissa korkeakulttuureissa ja myös useimmissa ns. esoteerisssa perinteissä."

'Numeroilla' tarkoitat suuretta, kuten massa? Ja 'symbolina toimimisella' ekvivalenssia (massa on jokin funktio) samalla kun muut ovat väärässä? Funktiot perustuvat aina numeroihin, jotka voivat olla esim. tämän joukon numerot: (tosi, epätosi, ehkä). Tai et voi esittää esimerkkiä funktiosta, joka ei olisi kvantitatiivinen. Minkä seurauksena se ei-kvantitatiivinen matematiikka jää uupumaan esityksestäsi. Suure, joka on numerona ja esim. useiden massojen kaikkien numeroiden joukko, ei muodosta mitään lineaarista.
https://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_function_concept

Jos et tarkoita funktiolla matematiikan funktioita, ei kyseessä ole numerot ja niillä tehtävä matematiikka. Jos numerot yhdistetään sanoihin (yksi numero per yksi sana, ja sanalla on vain yksi numero) niillä tehdään esim. tekstin koodaamista joksikin koodiksi, joka ei ole tosin vaikea murtaa verrattuna nykykoodeihin. Koodi on täysin mielivaltainen eli niissä voi vaihtaa yhden numeron paikkaa ilman mitään seuraamuksia. Silloin koodin numerojärjestys ei sisällä mitään informaatiota, ja asia mikä ei sisällä informaatiota ei esim. ole kovin hyvä kuvailemaan todellisuutta. Koodia voi käyttää mihin tahansa tekstiin. Tekstit voidaan yleensä kirjoittaa monissa kielissä siten, että yksi tuotos on jonkin toisen vastakohta. Jos niihin esim. kirjoittaa, millainen todellisuus on. Sama koodaustehtävä samoilla numerojärjestelmillä ei siis pysty muuttamaan valheita totuuksiksi tai tee eroa niiden välillä. Tosin eivät sanatkaan ole hyviä kuvaamaan todellisuutta, joten koodi on alunalkaen turhaa.

B:
"Nykyisen kulttuurin puitteissa on myös holistista ja kvalitatiivista mallinnusta varsinkin topologian ja yleisen systeemiteorian puitteissa jotka hahmotustavat ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle."

Systeemiteoria ei ole matematiikkaa, eikä välttämättä hyödynnä matematiikkaa yhtään. Se on väärä esimerkki matematiikasta, joka olisi tehnyt jotain tai olisi uutta.

9

Lue lisää

Topologiaa ei ole olemassa ilman jotain objektia. Tällainen objekti täytyy esittää joko karttoina eli kuvauksina tai joinakin yhtälöinä koordinaateilta koordinaateille, jotka ovat aina numeroita. Erikseen voi olla matematiikan looginen teoria topologioista, mutta matematiikan logiikkakin koostuu objekteista, joita tulisi pitää numeroina laajemmassa merkityksessä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Category:Theorems_in_topology
Topologia olisi kvalitatiivista vain, jos siinä olisi sääntöjä kuten 'kaunis on yhtä kuin solmu'.

Kvalitatiivisuus jonkin matemaattisemman aiheen yhteydessä tarkoittaa usein, että kellään ei ole tietoa, miten ongelma ratkaistaan siten, että siitä saisi vastauksen. Jotkut matemaattiset ongelmat sisältävät jo valmiiksi sen ominaisuuden, että niille on olemassa esim. tulevaisuus ja ennustus, mutta ilman ratkaisua sitä ei sitten ennusteta. Et minusta pureudu todellisuuteen kauhean syvälle, jos tarkoittaisit todellisuuden koostuvan edelleen systeemeistä, joissa niiden määrittely sisältää jo ajan ja ennustukset, mutta sitten väität jotain uutta ja ihmeellistä siitä, miten seuraavaksi pitää toimia, jos on tieteilijä tämän systeemin tehneenä (mitään uutta ideaa tässä systeemissä kuitenkaan ei ole tehty vaan se on vähän kuin aina ennenkin).

B:
"Vallitsevan tieteen loogis-analyyttisessä lineaarisessa hahmotuksessa kyetään tyypillisesti hahmottamaan ja prosessoimaan vain dualistisesti eli kahden erilaisen todellisuuden aspektin keskinäisiä suhteita ja jos niitä kokonaisuuteen vaikuttavia aspekteja on kolme tai enemmän niin päädytään hyvin helposti massiivisiin ongelmiin mallinnuksissa."

Kuten äskeisellä henkilöllä, myös tämä on ongelma, joka koskee vasta niitä ihmisiä, jotka vaativat systeemin tulevaisuuden ratkaisemista esim. uutta teknologiaa tai yhteiskunnan parantelua varten.

Selitä kvalitatiivisesti sanoen, miksi meidän pitäisi ajatella, että kun edessämme on todellisuuden malli, mutta emme osaa laskea sillä, että se on massiivinen ongelma? Millainen ongelma on sillä, joka ei tee mallia eli mitään kvantitatiivista? Mitä eroa näillä kahdella tilanteella on, jos molemmat saisivat vaikuttaa tulevaisuuden yhteiskunnan muodostukseen aivopesemällä kaikki ajattelemaan kaikissa tilanteissa, että se tosielämän tilanne on samanlainen?

Lineaarisessa hahmotuksessa pystyy todennäköisesti ratkaisemaan miten monta kappaletta hyvänsä. Tapaukset, joissa ei voi ratkaista, on hyvin usein kyseessä epälineaarinen järjestelmä. Koska oikea tiede on virallisesti esittänyt, että kappaleiden välillä on suhteet (jotka voidaan johtaa vaikka standardimallin vuorovaikutuksista), ja kun ne ovat päällä, on kaikilla objekteilla systeemissä epälineaarinen käytös (jopa vaikka aika olisi lineaarinen).

Tiede on myös erittäin hyvä prosessoimaan monistisesti: esim. jos haluaa, että avaruus (klassinen kenttä, jonka kvantittuminen olisi kuitenkin usean kappaleen ongelman kaltainen) käpertyy itseensä itsekseen: Q(A) = f. Tämä voi olla epälineaarinen systeemi myös, ja vailla ratkaisua. Tässä tapauksessa, kun pitäisi olla koko todellisuus sisällytettynä tähän lauseeseen, ollaan myös vailla systeemiä toistaiseksi.

Dualistinen hahmotus ei erikseenkään aiheena pidä paikkaansa, koska standardimallissa on selvästi olemassa vuorovaikutuksia, joissa on kolme todellisuuden aspektia yhdessä vuorovaikutuksen termissä
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Standard_Model_–_All_Feynman_diagram_vertices.svg
(viides ja kuudes diagrammi)
Painovoiman kolmen kappaleen ongelmassa on Hamiltonin funktio, joka tässä on ja sen termit ovat duaalisia:
https://en.wikipedia.org/wiki/Three-body_problem#Mathematical_description
eli termit kuten r1-r2.
Äskeiset diagrammit ovat tässä funktiossa L_C:
https://en.wikipedia.org/wiki/Electroweak_interaction#After_electroweak_symmetry_breaking
eli esim. ...v_i * ... * e_i * W_u^+
Näyttääkö tämä matemaattisesti suurelta käsitteen muutokselta, joka laajentaisi aiheen varmasti muutaman kokokasvatuksen jälkeen jossain vaiheessa materialismi ja idealismi -keskustelun pariin? Tai voiko sitä ennen edes muuttaa kolmen kappaleen ongelmaa mitenkään - eri systeemiksi joka on yhtä tärkeä samassa tosielämän tilanteessa, tai mielummin tarkasti samaksi systeemiksi mutta nopeasti lasten tai tietokoneiden ratkaistavaksi - käyttämällä vain eri vuorovaikutuksia?

10

Anonyymi kirjoitti:

Topologiaa ei ole olemassa ilman jotain objektia. Tällainen objekti täytyy esittää joko karttoina eli kuvauksina tai joinakin yhtälöinä koordinaateilta koordinaateille, jotka ovat aina numeroita. Erikseen voi olla matematiikan looginen teoria topologioista, mutta matematiikan logiikkakin koostuu objekteista, joita tulisi pitää numeroina laajemmassa merkityksessä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Category:Theorems_in_topology
Topologia olisi kvalitatiivista vain, jos siinä olisi sääntöjä kuten 'kaunis on yhtä kuin solmu'.

Kvalitatiivisuus jonkin matemaattisemman aiheen yhteydessä tarkoittaa usein, että kellään ei ole tietoa, miten ongelma ratkaistaan siten, että siitä saisi vastauksen. Jotkut matemaattiset ongelmat sisältävät jo valmiiksi sen ominaisuuden, että niille on olemassa esim. tulevaisuus ja ennustus, mutta ilman ratkaisua sitä ei sitten ennusteta. Et minusta pureudu todellisuuteen kauhean syvälle, jos tarkoittaisit todellisuuden koostuvan edelleen systeemeistä, joissa niiden määrittely sisältää jo ajan ja ennustukset, mutta sitten väität jotain uutta ja ihmeellistä siitä, miten seuraavaksi pitää toimia, jos on tieteilijä tämän systeemin tehneenä (mitään uutta ideaa tässä systeemissä kuitenkaan ei ole tehty vaan se on vähän kuin aina ennenkin).

B:
"Vallitsevan tieteen loogis-analyyttisessä lineaarisessa hahmotuksessa kyetään tyypillisesti hahmottamaan ja prosessoimaan vain dualistisesti eli kahden erilaisen todellisuuden aspektin keskinäisiä suhteita ja jos niitä kokonaisuuteen vaikuttavia aspekteja on kolme tai enemmän niin päädytään hyvin helposti massiivisiin ongelmiin mallinnuksissa."

Kuten äskeisellä henkilöllä, myös tämä on ongelma, joka koskee vasta niitä ihmisiä, jotka vaativat systeemin tulevaisuuden ratkaisemista esim. uutta teknologiaa tai yhteiskunnan parantelua varten.

Selitä kvalitatiivisesti sanoen, miksi meidän pitäisi ajatella, että kun edessämme on todellisuuden malli, mutta emme osaa laskea sillä, että se on massiivinen ongelma? Millainen ongelma on sillä, joka ei tee mallia eli mitään kvantitatiivista? Mitä eroa näillä kahdella tilanteella on, jos molemmat saisivat vaikuttaa tulevaisuuden yhteiskunnan muodostukseen aivopesemällä kaikki ajattelemaan kaikissa tilanteissa, että se tosielämän tilanne on samanlainen?

Lineaarisessa hahmotuksessa pystyy todennäköisesti ratkaisemaan miten monta kappaletta hyvänsä. Tapaukset, joissa ei voi ratkaista, on hyvin usein kyseessä epälineaarinen järjestelmä. Koska oikea tiede on virallisesti esittänyt, että kappaleiden välillä on suhteet (jotka voidaan johtaa vaikka standardimallin vuorovaikutuksista), ja kun ne ovat päällä, on kaikilla objekteilla systeemissä epälineaarinen käytös (jopa vaikka aika olisi lineaarinen).

Tiede on myös erittäin hyvä prosessoimaan monistisesti: esim. jos haluaa, että avaruus (klassinen kenttä, jonka kvantittuminen olisi kuitenkin usean kappaleen ongelman kaltainen) käpertyy itseensä itsekseen: Q(A) = f. Tämä voi olla epälineaarinen systeemi myös, ja vailla ratkaisua. Tässä tapauksessa, kun pitäisi olla koko todellisuus sisällytettynä tähän lauseeseen, ollaan myös vailla systeemiä toistaiseksi.

Dualistinen hahmotus ei erikseenkään aiheena pidä paikkaansa, koska standardimallissa on selvästi olemassa vuorovaikutuksia, joissa on kolme todellisuuden aspektia yhdessä vuorovaikutuksen termissä
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Standard_Model_–_All_Feynman_diagram_vertices.svg
(viides ja kuudes diagrammi)
Painovoiman kolmen kappaleen ongelmassa on Hamiltonin funktio, joka tässä on ja sen termit ovat duaalisia:
https://en.wikipedia.org/wiki/Three-body_problem#Mathematical_description
eli termit kuten r1-r2.
Äskeiset diagrammit ovat tässä funktiossa L_C:
https://en.wikipedia.org/wiki/Electroweak_interaction#After_electroweak_symmetry_breaking
eli esim. ...v_i * ... * e_i * W_u^
Näyttääkö tämä matemaattisesti suurelta käsitteen muutokselta, joka laajentaisi aiheen varmasti muutaman kokokasvatuksen jälkeen jossain vaiheessa materialismi ja idealismi -keskustelun pariin? Tai voiko sitä ennen edes muuttaa kolmen kappaleen ongelmaa mitenkään - eri systeemiksi joka on yhtä tärkeä samassa tosielämän tilanteessa, tai mielummin tarkasti samaksi systeemiksi mutta nopeasti lasten tai tietokoneiden ratkaistavaksi - käyttämällä vain eri vuorovaikutuksia?

10

Lue lisää

B:
"(1) systematics
(2) duversity"

(1) Tässä ei esiinny matemaattista mallia parilla etusivulla ainakaan.
(2) Etusivun kuvat voitaisiin esittää vain lauseilla cosminen on ihmisten mielestä vitaalia tärkeämpää, ja että (kategoria: mentaalinen) keskustelee asioista, joissa on paljon yksilöllisyyttä, kun taas alimentaalisesta kategoriasta voi olla erimieltä. Samoin näille on jokin scaalatärkeys. Joten kannattaa tehdä diagrammi näistä sanoista. Tässä ei ole mitään matemaattista, vaikka matematiikalla sattuu olemaan työkalu myös esittämään ongelmia, joissa jotkin asiat ovat enemmän jotain kuin toiset ovat. Matematiisempi tapa puhua on varmaan hyvä, kun asioita ei pidä jaotella toisistaan erilleen ja yhteen lokeroon, vaan niillä on vain keskiarvona tällainen ominaisuus useimmissa tapauksissa (tällaista lausetta ei voi esittää pokkana, jos ei ole kyseessä kvantitatiivinen tutkimus).

B:
"dna = aperiodic crystal teoksessa Erwin Schrödinger: What is life jossa hän esittää myös idean että on olemassa negentroppisia prosesseja kuten biologinen elämä eli entropia ei ole kaikialla vallitsevana vaan maailmankaikkeuden kokonaisssysteemi kykenee myös uusiutumaan siten että ainetta jatkuvasti sekä syntyy kvanttityhjiöstä että myös palautuu sinne mikä saattaa liittyä siihen että sekä auringot että mustat aukot huolehtivat maailmankaikkeuden energian entropian ja negentropian kiertokulusta mistä seuraa että ns. termodynamiikan pääsäännöt eivät välttämättä aina päde lokaalisti vaikka kuitenkin pätevät kokonaissysteemin kannalta."

Kannattaisi vaihtaa asentoa tässä tekstissä kerran sen jälkeen, kun kirjaan viiitaaminen päättyy.

Kokonaissysteemi ei kykene uusiutumaan, jos pääsääntö-2 pätee kokonaissysteemin kannalta.

Termodynamiikka ennen mitään muita kuviteltuja tieteitä ei itse koske systeemejä, niin lokaalisti, että olisi kyseessä mikroobjektien taso. Siinä on silti usein kyseessä tiheysfunktio, joka on lokaalia informaatiota, yhdestä pisteestä ja ajasta kerrallaan (informaatiolla en aina tarkoita jotain todellisuuteen liittyvää vaan mallikohtaista yrtitystä sitä kohti). Termodynamiikan ns. pääsäännöt puolestaan eivät ole tässä funktiossa määriteltyjä asioita edes valtaville senttien kokoisille alueille, jos funktio käsittelee suurempaa aluetta kerrallaan. Pääsäännöt eivät kerro funktiosta mitään muutenkaan vaikka funktion systeemi voi toteuttaa ne. Ainoa varsinainen tapa kumota säännöt, joita ei ole johdettu mistään vaan keksitty ihmisten pahuuden toimesta, on mitata niissä mainittuja suuria objekteja ja todeta lakien vastaisuus. Tässä ei pitäisi olla mitään käsitteellisesti hankalaa tai idealismin vastaista.

Ideasi on tällä hetkellä sitä, että jos esim. energian mittaaminen tehdään mahdottomaksi estämällä kaikki tiedon saanti mikro-objektien energiasta upottamalla ne olemassaolevaan (ja joskus myös uuteen energiaan systeemin ulkopuolelta) niin silloin energia ei säily vähän aikaa, mutta kohta se säilyy, jotta makrokappale ei vastusta sitä? Tämä on kuitenkin hyödytöntä, koska tarkoituksesi on muodostaa energian mikrotason säilymättömyydellä negentropiaa. Negentropia kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kuin mainittu energiakin. Tai muuten entropian pieneneminen voitaisiin nimenomaan havaita makro-objektissa ja makroskooppiset lait olisivat jotain muuta. Jos idealismiin riittää mikrotason pienentynyt entropia, niin ei tätä tarvitsisi laskea uuden energian varaan, vaan prosessi on aivan yhtä hyvä puhumalla vain nykyisten hiukkasten järjestyksestä. Yhdellä hiukkasella ei kuitenkaan ole mikrotasollaan mitään termodynaamista entropiaa muutenkaan, joten ei ole mitään, mitä tarvitsisi tai voisi hetkellisesti poistaa. (*) Kvanttientropiaa puolestaan ei voi muuttaa pakollisella tavalla (tässä joudutaan kuitenkin siirtymään pois ainekasasta ja takaisin tyhjiön keskelle), koska esim.kahden hiukkasen kietoutuminen muuttuisi täysin, jos Q-entropia vaihtelisi jatkuvasti laidasta laitaan. On kuitenkin havaittu, että miljoona kertaa miljoonasta kietoutuminen on niin suuri kuin sen sanottiin olevan pysyvänä asiana.

(*) Termisestä entropiasta ja tietoisuudesta puhuminen on kuin sanoisi tietoisuuden olevan makroskooppinen esine, joka upoteaan useiden kappaleiden joukkoon ja toivotaan ettei tule vastausta niiden lämpötilana, vaan joskus jotain muutakin. Koska isokin objekti voisi tuntea, ettei energian jakauma ole tasapainojakauman mukainen.

Maailmankaikkeudesta on löydetty hyviä merkkejä siitä, että jotkut tähdet ovat olleet kuumia, mutta niistä on loppunut poltettava aine. Mustista aukoista tulevasta energiasta on löydetty hyviä merkkejä siitä, että se oli alunperin mustanaukon ulkopuolella ja vapautui, kun putosi kohti mustaa-aukkoa mutta ei päässyt kokonaan. Tällöin musta-aukko on vampyyri, joka vie energiaa muualta. Hyvin monen mustanaukon epäillään olevan täysin vaitonaisia nyt, kun niihin ei putoa mitään.

11

Anonyymi kirjoitti:

B:
"(1) systematics
(2) duversity"

(1) Tässä ei esiinny matemaattista mallia parilla etusivulla ainakaan.
(2) Etusivun kuvat voitaisiin esittää vain lauseilla cosminen on ihmisten mielestä vitaalia tärkeämpää, ja että (kategoria: mentaalinen) keskustelee asioista, joissa on paljon yksilöllisyyttä, kun taas alimentaalisesta kategoriasta voi olla erimieltä. Samoin näille on jokin scaalatärkeys. Joten kannattaa tehdä diagrammi näistä sanoista. Tässä ei ole mitään matemaattista, vaikka matematiikalla sattuu olemaan työkalu myös esittämään ongelmia, joissa jotkin asiat ovat enemmän jotain kuin toiset ovat. Matematiisempi tapa puhua on varmaan hyvä, kun asioita ei pidä jaotella toisistaan erilleen ja yhteen lokeroon, vaan niillä on vain keskiarvona tällainen ominaisuus useimmissa tapauksissa (tällaista lausetta ei voi esittää pokkana, jos ei ole kyseessä kvantitatiivinen tutkimus).

B:
"dna = aperiodic crystal teoksessa Erwin Schrödinger: What is life jossa hän esittää myös idean että on olemassa negentroppisia prosesseja kuten biologinen elämä eli entropia ei ole kaikialla vallitsevana vaan maailmankaikkeuden kokonaisssysteemi kykenee myös uusiutumaan siten että ainetta jatkuvasti sekä syntyy kvanttityhjiöstä että myös palautuu sinne mikä saattaa liittyä siihen että sekä auringot että mustat aukot huolehtivat maailmankaikkeuden energian entropian ja negentropian kiertokulusta mistä seuraa että ns. termodynamiikan pääsäännöt eivät välttämättä aina päde lokaalisti vaikka kuitenkin pätevät kokonaissysteemin kannalta."

Kannattaisi vaihtaa asentoa tässä tekstissä kerran sen jälkeen, kun kirjaan viiitaaminen päättyy.

Kokonaissysteemi ei kykene uusiutumaan, jos pääsääntö-2 pätee kokonaissysteemin kannalta.

Termodynamiikka ennen mitään muita kuviteltuja tieteitä ei itse koske systeemejä, niin lokaalisti, että olisi kyseessä mikroobjektien taso. Siinä on silti usein kyseessä tiheysfunktio, joka on lokaalia informaatiota, yhdestä pisteestä ja ajasta kerrallaan (informaatiolla en aina tarkoita jotain todellisuuteen liittyvää vaan mallikohtaista yrtitystä sitä kohti). Termodynamiikan ns. pääsäännöt puolestaan eivät ole tässä funktiossa määriteltyjä asioita edes valtaville senttien kokoisille alueille, jos funktio käsittelee suurempaa aluetta kerrallaan. Pääsäännöt eivät kerro funktiosta mitään muutenkaan vaikka funktion systeemi voi toteuttaa ne. Ainoa varsinainen tapa kumota säännöt, joita ei ole johdettu mistään vaan keksitty ihmisten pahuuden toimesta, on mitata niissä mainittuja suuria objekteja ja todeta lakien vastaisuus. Tässä ei pitäisi olla mitään käsitteellisesti hankalaa tai idealismin vastaista.

Ideasi on tällä hetkellä sitä, että jos esim. energian mittaaminen tehdään mahdottomaksi estämällä kaikki tiedon saanti mikro-objektien energiasta upottamalla ne olemassaolevaan (ja joskus myös uuteen energiaan systeemin ulkopuolelta) niin silloin energia ei säily vähän aikaa, mutta kohta se säilyy, jotta makrokappale ei vastusta sitä? Tämä on kuitenkin hyödytöntä, koska tarkoituksesi on muodostaa energian mikrotason säilymättömyydellä negentropiaa. Negentropia kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kuin mainittu energiakin. Tai muuten entropian pieneneminen voitaisiin nimenomaan havaita makro-objektissa ja makroskooppiset lait olisivat jotain muuta. Jos idealismiin riittää mikrotason pienentynyt entropia, niin ei tätä tarvitsisi laskea uuden energian varaan, vaan prosessi on aivan yhtä hyvä puhumalla vain nykyisten hiukkasten järjestyksestä. Yhdellä hiukkasella ei kuitenkaan ole mikrotasollaan mitään termodynaamista entropiaa muutenkaan, joten ei ole mitään, mitä tarvitsisi tai voisi hetkellisesti poistaa. (*) Kvanttientropiaa puolestaan ei voi muuttaa pakollisella tavalla (tässä joudutaan kuitenkin siirtymään pois ainekasasta ja takaisin tyhjiön keskelle), koska esim.kahden hiukkasen kietoutuminen muuttuisi täysin, jos Q-entropia vaihtelisi jatkuvasti laidasta laitaan. On kuitenkin havaittu, että miljoona kertaa miljoonasta kietoutuminen on niin suuri kuin sen sanottiin olevan pysyvänä asiana.

(*) Termisestä entropiasta ja tietoisuudesta puhuminen on kuin sanoisi tietoisuuden olevan makroskooppinen esine, joka upoteaan useiden kappaleiden joukkoon ja toivotaan ettei tule vastausta niiden lämpötilana, vaan joskus jotain muutakin. Koska isokin objekti voisi tuntea, ettei energian jakauma ole tasapainojakauman mukainen.

Maailmankaikkeudesta on löydetty hyviä merkkejä siitä, että jotkut tähdet ovat olleet kuumia, mutta niistä on loppunut poltettava aine. Mustista aukoista tulevasta energiasta on löydetty hyviä merkkejä siitä, että se oli alunperin mustanaukon ulkopuolella ja vapautui, kun putosi kohti mustaa-aukkoa mutta ei päässyt kokonaan. Tällöin musta-aukko on vampyyri, joka vie energiaa muualta. Hyvin monen mustanaukon epäillään olevan täysin vaitonaisia nyt, kun niihin ei putoa mitään.

11

Lue lisää

Äskeisissä tilanteissa ei huom. ole kyseessä entropian tarkastelu. Ilman entropiaa ja esim. käsittelemällä kaikkia hiukkasia erikseen voidaan sanoa, että joskus aurinko sammuu eikä vapauta energiaa enää, ja joskus asiat putoavat eivätkä nouse uudestaan. Tämä on kaikkien vuorovaikutusten ja liikeyhtälöiden eksakti ratkaisu (joka vähemmän eksaktissa muodossaan voisi olla nimeltään myös epätasapaino-termodynaamikan ratkaisu) sille, mihin energian tulisi mennä, ja mitkä kappaleet menettävät sen (mustan-aukon tapauksessa energia menee horisontin taakse). Energia, joka näistä systeemeistä kerran poistuu ei ole poistettavissa uudestaan, eikä sitä voi käyttää jotakin muuta paikkaa varten entropian helpottamiseen kuin kerran. Se että entropia itse yltäisi kaikkialle tähtiin, aukkohin ja muihin paikkoihin entropiankasvun tavalla, kestää paljon kauemmin.

B:
"mikä on samantapainen idea kuin Sheldraken morfisessa resonanssissa joka on nimenomaan kvanttifysikaalisen lomittumisen kaltaista epälineaarista ja epälokaalia vuorovaikutusta ja samalla tekee ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi myös Platonin ideafilosofian jota edelleen myös monet matemaatikot kannattavat."

Morfinen resonassi on aivan erilainen kuin kietoutuminen. Morfissa ei ole mitään selkeää satunnaista tilaa, tai ei tarvitse olla kunhan objekti reagoi ns. morfiseen kenttään, joka on melkoista kohinaa. Kenttä ei ole yleensä tarkotuksella kenttä, vaan kyseessä on aluksi (mutta vain toistaiseksi) pikemminkin eliön molekyylikokoonpano, jossa olevat yksityiskohdat ovat jotenkin ilmiselvää kartoitettavaa tietoa Sheldrakelle siitä, mitä eliön tulee objektina seuraavaksi olla. Tai silloin kuin tämä tieto tulee päälle syistä, jotka ovat pikemminkin deterministisessä yhteydessä siihen mitä sitten tapahtuu, koska biologista tietoa on vain tieto, joka tulee tiettyyn tarkoitukseen. Joten ei voi olla että eliö haluaa tietyssä tilanteessa asiaa B, kun sen lajitieto oli haluta asiaa A. Tällainen tieto tarvitsee termodynaamisessa mielessä organisoitua kokoonpanoa, koska molekyylit ovat asioita, joissa on energiaa tallessa. Sheldrake kuitenkin ollakseen vähemmän biologinen seuraavaksi sanoo, ettei kyse ole näistä molekyyleistä vaan siitä, että jokin tieto liikkuu kahden avaruudellisesti tai jopa ajallisesti erotetun solun välillä. Ja minusta jos molekyyleissä ei nähdä samalla tapahtuvan mitään, niin niissä ei ole ollut tarvetta koskaan ollakaan mitään mikä olisi A:ta tai B:tä. Eikä niihin kai kartoiteta mitään eikä niiden entropialla pitäisi tehdä tässä mallissa mitään. Itseasiassa on täysin epäselvää mikseivät ihmiset resonoi jääkaapin maitopurkin kanssa, koska molekyyliasioiden kannalta erot eivät ole niin suuria. Idea edellyttää uutta ainetta (kaksi syytä alla) ja edellytää aineen uutta muotoa. Jostain syystä sen kokoonpani koskee vain keskenään samanlaisia lajeja, vaikka ei ole mitään käsitystä, mistä tämä aine tulisi uudessa muodossa (liikkuisi kohti), ja miksi se alkaa esiintyä (aktiivisesti) samalla, kun molekyylit muodostavat yhden lajin edustajan.

Molekyylit eri eliöissä eivät voi olla kietoutuneena toisiinsa yksilöinä, koska niitä muutetaan jatkuvasti ympäriltä. Uuden aineen ei pidä tehdä samoin, jos se haluaa olla kietoutunut aineeseen muissa soluissa. Tällöin on vähän epäselvää, miten jokin muuttumaton ja reagoimaton aine voi oppia uusia asioita, jotka liittyvät pikemminkin molekyylien muuttuviin olosuhteisiin. Uuden näkymättömän aineen ollessa kyseessä, voisi kuitenkin väittää sen olevan liikkeessä solujen välillä, eikä mitään kietoutumista tarvitse.

Jos teoriaa morfista testataan laittamalla yksi solu yhteen tilanteeseen T ja se kehittää silloin itsestään ominaisuuden A, silloin morfiteorian pitää osoittaa, että toinen solu laitettuna samaan T:hen tuottaa myös A:n mutta erona on esim. nopeus, millä se kehittyy. Koska molempia soluja ei voi laittaa T:hen yhtä aikaa (ilman että tulos on kaikille väitteile nollatulos), ei systeemillä voida mitata, onko olemassa superluminaalista tiedonsiirtoa. Äskeisessä morfismin todistus vaatisi paljon muutakin, kuten että mikään solujen sisältämä faktatieto tai molekyylit eivät ole koskaan kuulleetkaan T:stä näiden solujen miljoonien vuosien evoluution aikana. Lievemmässä muodossa olisi, että tilastollisesti näkyisi jostain, mikä solu on nopein kehittämään A:n, mutta tässä morfin mukaan kaikki tulevat solut ovat nopeampia kuin edelliset, mikä on vähän erikoisempi tulos. Tässä muuten T on jotain kuten kylmä vesi, kuuman veden asemasta. Jos ajattelit että tietoisuus liittyy jotenkin siihen, mikä aloittaa tiedonsiirron solujen välillä, joudut selittämään seuraavaksi, miksi kylmän veden tietoisuus on eri kuin kuuman.

B:
"Fyysikot perinteisesti vieroksuvat kaukovaikutuksia koska fysiikkatieteen mallinnus koostuu ikäänkuin peräkkäisistä pysäytyskuvista eli kaavoissa aika on delta-t jolloin edellinen pysäytyskuva ikäänkuin aiheuttaa seuraavan pysäytyskuvan kuten fysikaalisten kappaleiden törmäilyissä yms."

...

12

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisissä tilanteissa ei huom. ole kyseessä entropian tarkastelu. Ilman entropiaa ja esim. käsittelemällä kaikkia hiukkasia erikseen voidaan sanoa, että joskus aurinko sammuu eikä vapauta energiaa enää, ja joskus asiat putoavat eivätkä nouse uudestaan. Tämä on kaikkien vuorovaikutusten ja liikeyhtälöiden eksakti ratkaisu (joka vähemmän eksaktissa muodossaan voisi olla nimeltään myös epätasapaino-termodynaamikan ratkaisu) sille, mihin energian tulisi mennä, ja mitkä kappaleet menettävät sen (mustan-aukon tapauksessa energia menee horisontin taakse). Energia, joka näistä systeemeistä kerran poistuu ei ole poistettavissa uudestaan, eikä sitä voi käyttää jotakin muuta paikkaa varten entropian helpottamiseen kuin kerran. Se että entropia itse yltäisi kaikkialle tähtiin, aukkohin ja muihin paikkoihin entropiankasvun tavalla, kestää paljon kauemmin.

B:
"mikä on samantapainen idea kuin Sheldraken morfisessa resonanssissa joka on nimenomaan kvanttifysikaalisen lomittumisen kaltaista epälineaarista ja epälokaalia vuorovaikutusta ja samalla tekee ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi myös Platonin ideafilosofian jota edelleen myös monet matemaatikot kannattavat."

Morfinen resonassi on aivan erilainen kuin kietoutuminen. Morfissa ei ole mitään selkeää satunnaista tilaa, tai ei tarvitse olla kunhan objekti reagoi ns. morfiseen kenttään, joka on melkoista kohinaa. Kenttä ei ole yleensä tarkotuksella kenttä, vaan kyseessä on aluksi (mutta vain toistaiseksi) pikemminkin eliön molekyylikokoonpano, jossa olevat yksityiskohdat ovat jotenkin ilmiselvää kartoitettavaa tietoa Sheldrakelle siitä, mitä eliön tulee objektina seuraavaksi olla. Tai silloin kuin tämä tieto tulee päälle syistä, jotka ovat pikemminkin deterministisessä yhteydessä siihen mitä sitten tapahtuu, koska biologista tietoa on vain tieto, joka tulee tiettyyn tarkoitukseen. Joten ei voi olla että eliö haluaa tietyssä tilanteessa asiaa B, kun sen lajitieto oli haluta asiaa A. Tällainen tieto tarvitsee termodynaamisessa mielessä organisoitua kokoonpanoa, koska molekyylit ovat asioita, joissa on energiaa tallessa. Sheldrake kuitenkin ollakseen vähemmän biologinen seuraavaksi sanoo, ettei kyse ole näistä molekyyleistä vaan siitä, että jokin tieto liikkuu kahden avaruudellisesti tai jopa ajallisesti erotetun solun välillä. Ja minusta jos molekyyleissä ei nähdä samalla tapahtuvan mitään, niin niissä ei ole ollut tarvetta koskaan ollakaan mitään mikä olisi A:ta tai B:tä. Eikä niihin kai kartoiteta mitään eikä niiden entropialla pitäisi tehdä tässä mallissa mitään. Itseasiassa on täysin epäselvää mikseivät ihmiset resonoi jääkaapin maitopurkin kanssa, koska molekyyliasioiden kannalta erot eivät ole niin suuria. Idea edellyttää uutta ainetta (kaksi syytä alla) ja edellytää aineen uutta muotoa. Jostain syystä sen kokoonpani koskee vain keskenään samanlaisia lajeja, vaikka ei ole mitään käsitystä, mistä tämä aine tulisi uudessa muodossa (liikkuisi kohti), ja miksi se alkaa esiintyä (aktiivisesti) samalla, kun molekyylit muodostavat yhden lajin edustajan.

Molekyylit eri eliöissä eivät voi olla kietoutuneena toisiinsa yksilöinä, koska niitä muutetaan jatkuvasti ympäriltä. Uuden aineen ei pidä tehdä samoin, jos se haluaa olla kietoutunut aineeseen muissa soluissa. Tällöin on vähän epäselvää, miten jokin muuttumaton ja reagoimaton aine voi oppia uusia asioita, jotka liittyvät pikemminkin molekyylien muuttuviin olosuhteisiin. Uuden näkymättömän aineen ollessa kyseessä, voisi kuitenkin väittää sen olevan liikkeessä solujen välillä, eikä mitään kietoutumista tarvitse.

Jos teoriaa morfista testataan laittamalla yksi solu yhteen tilanteeseen T ja se kehittää silloin itsestään ominaisuuden A, silloin morfiteorian pitää osoittaa, että toinen solu laitettuna samaan T:hen tuottaa myös A:n mutta erona on esim. nopeus, millä se kehittyy. Koska molempia soluja ei voi laittaa T:hen yhtä aikaa (ilman että tulos on kaikille väitteile nollatulos), ei systeemillä voida mitata, onko olemassa superluminaalista tiedonsiirtoa. Äskeisessä morfismin todistus vaatisi paljon muutakin, kuten että mikään solujen sisältämä faktatieto tai molekyylit eivät ole koskaan kuulleetkaan T:stä näiden solujen miljoonien vuosien evoluution aikana. Lievemmässä muodossa olisi, että tilastollisesti näkyisi jostain, mikä solu on nopein kehittämään A:n, mutta tässä morfin mukaan kaikki tulevat solut ovat nopeampia kuin edelliset, mikä on vähän erikoisempi tulos. Tässä muuten T on jotain kuten kylmä vesi, kuuman veden asemasta. Jos ajattelit että tietoisuus liittyy jotenkin siihen, mikä aloittaa tiedonsiirron solujen välillä, joudut selittämään seuraavaksi, miksi kylmän veden tietoisuus on eri kuin kuuman.

B:
"Fyysikot perinteisesti vieroksuvat kaukovaikutuksia koska fysiikkatieteen mallinnus koostuu ikäänkuin peräkkäisistä pysäytyskuvista eli kaavoissa aika on delta-t jolloin edellinen pysäytyskuva ikäänkuin aiheuttaa seuraavan pysäytyskuvan kuten fysikaalisten kappaleiden törmäilyissä yms."

...

12

Lue lisää

Ei ole olemassa juuri yhtään törmäilyä, missä törmäys pystyisi olemaan delta-t -kaavan (*) muodossa. Tällaiseksi ei lasketa törmäystä, missä auton kori esim. litistyy pienemmäksi delta-t -kaavana. Jos hiukkasten törmäily on simuloitu, tässä ei ole käytetty mihinkään delta-t matematiikkaa, jonka pitää olla infinitesimaalista. Kyseisiä törmäyksiä ei oikeasti tapahdu niin kuin näytetään, koska todellisuus on oikeasti tehty jostain muusta kuin törmäilyhiukkasista. Kun klassisessa kenttäteoriassa on ns. törmäys, kyseessä on kentän vuoto infinitesimaalisissa ajoissa ja määrissä (tai tarkkuuksissa) toiseen kenttään. Tällaista todellisuutta ei ole myöskään, vaan on QFT, jossa todennäköisyys vuotaa, ja mittaus tekee todennäköisyydestä aina kokonaisia hiukkasia.

(*) Eli dt. Erikseen on Delta-t, joka ei liity mitenkään fysiikkaan muualla kuin hila-aika-avaruuksissa.

Kaukovaikutuksia vieroksutaan sen takia, että ihmiset vastaavat puhelimeen viivellä ja puhuen toistensa päälle, kun puhelinten etäisyys on pitkä. Jos kaavoissa ei ole t:tä, niissä ei ole vaikutusta, joka tekisi jotain 'joskus'. Jos kaavoissa on jotain suurempaa kuin dt, niistä ei tule välittömiä kaavoja. Kaavasta tulee välittömän tiedon siirto vain kun sanoo, että esim. dA / dt on paikassa yksi ja dB / dt on paikassa kaksi, ja kaavassa lukee dA / dt = dB /dt.

Jos tietoa on joka hetki, niillä kaikilla voi vaikuttaa kauas tai eri ajan kohtiin siirtämällä jokaisen pysäytyskuvan sinne minne haluaa. Yleensä esim. menneisyyteen vaikuttavan tiedon ollessa kyseessä olisi parempi puhua oikeilla matematiikan termeillä, että kyseessä on kaiken ajan antama ja saama ratkaisu, ja se on valittu siten, että yhtenä hetkenä äsken mainittu tieto on myös siinä sillä arvolla kuin sanottiin.

B:
"Tapahtumat siis eivät siis välttämättä aina ilmaannu peräkkäisinä vaan ikäänkuin aika-energian tuottamana kuten mm. Thomas Bearden kuvailee kirjoissaan eli kyse on resonanssivaikutuksesta aika-avaruuden pohjatason kenttien informaatiosta koska kaikki mahdolliset tapahtumat (=erilaistuminen tasapainotilasta) tallentuvat ns. Akashic aikakirjoihin eli aika-avaruuden solurakenteeseen."

Voitko keskittyä siihen asiaan enemmän, että miksi ja milloin asiat ovat peräkkäisiä? Jos muodostan joukon {b,c,a} voin sanoa, että en halua näiden olevan peräkkäisiä asioita (oletusmääritelmä joukolle), eikä niille pidä keksiä mitään peräkkäin olemista. Miten kuvailet universumin tapahtumat joukolla, joka on kuten J = {b,c,a....} ? Jos asiat ovat aika-energian tuottamia, mistä tietää, että se on se mikä tuottaa asiat? Väheneekö aika-energia aina, kun jotain muuta ilmaantuu? Jos aika-energia on kuten joukko J, niin jos J vähenee, eikö sieltä poisteta jokin kirjain? Jos J:stä poistetaan yksi kirjain, ja sanotaan, että tämä uusi J on universumin eri tapahtuma kuin aiempi, niin eivätkö kirjaimet lopulta asetu kaikki järjestykseen sillä tavalla, että mikä on poistettu J:stä ennen muita? Samoin, jos J:stä poistetaan aina kirjain, mutta lisätään eri kirjain tilalle, eli muutetaan yksittäistä kirjainta J:ssä niin silloin nämä eri J:t asettuvat ikäänkuin peräkkäin ja järjestykseen J1, J2, J3..., joka antaa systeemin ajan.

Voiko tuottaa mitään ilman, että sitä tuottaa peräkkäisesti? Jos tuotat monta yhtäaikaa, eikö se ole sama kuin kerran tuotettu? Jos et tuota joskus mitään, niin huomaako kukaan sitä, ja jos huomaa, niin etkö sinä ole sen huomattavan asian ja huomaamisen tuottaja eikä hän? Asiat voivat tuottaa toisiaan (säilymislakien tapauksessa vähentämällä itseään) dt-kaavan mukaisesti, jos nämä asiat x ovat määritelty tarkkuudella dx. Esim. aika voi kasvaa itsestään eli olla tuotettua aikaa dt kerrallaan (varsinkin jos odotat kellonaikaa du kello kädessä ja dt tuottaa sitä). Paikka x voi kasvaa samalla kun paikka y vähenee, eli y voi tuottaa x:ää dx:inä joka dt-hetki. Puuron lämpö voi tuottaa pöydän lämpöä jne.. Jos tapahtumat tai aika t ovat säilyviä suureita jostain oudosta toisesta suureesta, ne voivat olla infinitesimaalisesti määritelty arvoinaan ja kaavoissa, joissa ne muuttuvat.

13

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole olemassa juuri yhtään törmäilyä, missä törmäys pystyisi olemaan delta-t -kaavan (*) muodossa. Tällaiseksi ei lasketa törmäystä, missä auton kori esim. litistyy pienemmäksi delta-t -kaavana. Jos hiukkasten törmäily on simuloitu, tässä ei ole käytetty mihinkään delta-t matematiikkaa, jonka pitää olla infinitesimaalista. Kyseisiä törmäyksiä ei oikeasti tapahdu niin kuin näytetään, koska todellisuus on oikeasti tehty jostain muusta kuin törmäilyhiukkasista. Kun klassisessa kenttäteoriassa on ns. törmäys, kyseessä on kentän vuoto infinitesimaalisissa ajoissa ja määrissä (tai tarkkuuksissa) toiseen kenttään. Tällaista todellisuutta ei ole myöskään, vaan on QFT, jossa todennäköisyys vuotaa, ja mittaus tekee todennäköisyydestä aina kokonaisia hiukkasia.

(*) Eli dt. Erikseen on Delta-t, joka ei liity mitenkään fysiikkaan muualla kuin hila-aika-avaruuksissa.

Kaukovaikutuksia vieroksutaan sen takia, että ihmiset vastaavat puhelimeen viivellä ja puhuen toistensa päälle, kun puhelinten etäisyys on pitkä. Jos kaavoissa ei ole t:tä, niissä ei ole vaikutusta, joka tekisi jotain 'joskus'. Jos kaavoissa on jotain suurempaa kuin dt, niistä ei tule välittömiä kaavoja. Kaavasta tulee välittömän tiedon siirto vain kun sanoo, että esim. dA / dt on paikassa yksi ja dB / dt on paikassa kaksi, ja kaavassa lukee dA / dt = dB /dt.

Jos tietoa on joka hetki, niillä kaikilla voi vaikuttaa kauas tai eri ajan kohtiin siirtämällä jokaisen pysäytyskuvan sinne minne haluaa. Yleensä esim. menneisyyteen vaikuttavan tiedon ollessa kyseessä olisi parempi puhua oikeilla matematiikan termeillä, että kyseessä on kaiken ajan antama ja saama ratkaisu, ja se on valittu siten, että yhtenä hetkenä äsken mainittu tieto on myös siinä sillä arvolla kuin sanottiin.

B:
"Tapahtumat siis eivät siis välttämättä aina ilmaannu peräkkäisinä vaan ikäänkuin aika-energian tuottamana kuten mm. Thomas Bearden kuvailee kirjoissaan eli kyse on resonanssivaikutuksesta aika-avaruuden pohjatason kenttien informaatiosta koska kaikki mahdolliset tapahtumat (=erilaistuminen tasapainotilasta) tallentuvat ns. Akashic aikakirjoihin eli aika-avaruuden solurakenteeseen."

Voitko keskittyä siihen asiaan enemmän, että miksi ja milloin asiat ovat peräkkäisiä? Jos muodostan joukon {b,c,a} voin sanoa, että en halua näiden olevan peräkkäisiä asioita (oletusmääritelmä joukolle), eikä niille pidä keksiä mitään peräkkäin olemista. Miten kuvailet universumin tapahtumat joukolla, joka on kuten J = {b,c,a....} ? Jos asiat ovat aika-energian tuottamia, mistä tietää, että se on se mikä tuottaa asiat? Väheneekö aika-energia aina, kun jotain muuta ilmaantuu? Jos aika-energia on kuten joukko J, niin jos J vähenee, eikö sieltä poisteta jokin kirjain? Jos J:stä poistetaan yksi kirjain, ja sanotaan, että tämä uusi J on universumin eri tapahtuma kuin aiempi, niin eivätkö kirjaimet lopulta asetu kaikki järjestykseen sillä tavalla, että mikä on poistettu J:stä ennen muita? Samoin, jos J:stä poistetaan aina kirjain, mutta lisätään eri kirjain tilalle, eli muutetaan yksittäistä kirjainta J:ssä niin silloin nämä eri J:t asettuvat ikäänkuin peräkkäin ja järjestykseen J1, J2, J3..., joka antaa systeemin ajan.

Voiko tuottaa mitään ilman, että sitä tuottaa peräkkäisesti? Jos tuotat monta yhtäaikaa, eikö se ole sama kuin kerran tuotettu? Jos et tuota joskus mitään, niin huomaako kukaan sitä, ja jos huomaa, niin etkö sinä ole sen huomattavan asian ja huomaamisen tuottaja eikä hän? Asiat voivat tuottaa toisiaan (säilymislakien tapauksessa vähentämällä itseään) dt-kaavan mukaisesti, jos nämä asiat x ovat määritelty tarkkuudella dx. Esim. aika voi kasvaa itsestään eli olla tuotettua aikaa dt kerrallaan (varsinkin jos odotat kellonaikaa du kello kädessä ja dt tuottaa sitä). Paikka x voi kasvaa samalla kun paikka y vähenee, eli y voi tuottaa x:ää dx:inä joka dt-hetki. Puuron lämpö voi tuottaa pöydän lämpöä jne.. Jos tapahtumat tai aika t ovat säilyviä suureita jostain oudosta toisesta suureesta, ne voivat olla infinitesimaalisesti määritelty arvoinaan ja kaavoissa, joissa ne muuttuvat.

13

Lue lisää

Tallentuminen on hyvin samanlaista kuin tuottaminen. Jos tuotat jotain, tuote tallentuu siihen, mitä kaikki ylipäänsä on. Jos pitää tallentaa asioista kopioita muillekin, niin ne voi tallentaa dt-kaavalla. Tarvitaan jokin neitseellinen kenttä (joka ei osallistu tuottamiseen, tuotteisiin tai josta itsestään ei tarvita kopiota ja jonka nykytila tai mitä se olisi ollut seuraavaksi ei merkitse mitään kenellekään (*)), jolla on informaatiokapasiteettia ääretön. Sitten se ei saa vuorovaikuttaa minkään kanssa sen jälkeen, kun sen yksi elementti on vuorovaikuttanut yhden hetken t_0 kanssa. Paitsi että sitä saa myös lukea ilman, että se on kohde, joka muuttuu luettaessa. Eli mielellään se on QM:n ja kaiken vuorovaikutusfysiikan vastainen objekti. Universumissa, joka on deterministinen on tavallaan turha tallettaa mitään kopiota, koska kaikki mennyt informaatio, on matemaattisesti pääteltävissä nykyisestä informaatiosta.

(*) Kenttä on tehty vain tallentavaksi ja luettavaksi, mutta entä jos se olisi ollut täynnä omia oskillointejaan? Millaiseen yhteiskuntaan tämä todellisuuskuva johtaa? B ainakin haluaa mielummin kuvitella, että asiat syntyvät tyhjästä silloin kun aika niille tulee (eikä tulevaisuus ole asia joka on jo olemassa esim. kun vrt satunnaisuus vs. determinismi), kuin että suurta osaa todellisuudesta kohdellaan kuin sitä ei olisi kuin muita osia varten.

Jos todellisuus pyörii kuin tietokone (jota tarkkailee joku muu, jolla on oma täysin normaali dt-aika), ei pidä välttämättä paikkaansa, että kaiken tallentaminen vie niin paljon aikaa, että ajan pitää loikata kerralla eteenpäin paljon, jotta seuraava tapahtuma tulee. Emme ylipäänsä näe käyttäjän aikaa missään siten, että tulisi tehdä luonnolakeihin muutoksia, mutta koska tiedämme että tallennus on totta, saamme käydä keskustelua kaikista ajoista kaiken takana. Seuraavassa tallentamisen aiheuuttama oleellinen särö todellisuuten voidaan kuitenkin myös nollata. Tieto joka on oikean tiedon kopio, alkaa hetkellä t0 liikkua hitaasti madelleen kohti tallennuskenttää. Se etenee infinitesimaalisen matkan joka dt-hetki. Seuraava tieto saadaan valmiiksi t0+dt, ja silloin edellinen tieto on jo kaukana. Samoin tallennus tapahtuu toisen kentän luona alta pois ennenkuin uusi tieto sotkee sitä mitenkään. On nykyisten kotimikrojen oma vika, että niissä lukee levytallennuksen hetkellä, että älä tee mitään ennenkuin levy on valmis, mikä tarkoittaa montaa edestakaista tarkistussignaalia.

Jos asioiden ei pidä olla toisissaan kiinni kuten t0 ja t0+dt, onko koko aika kuitenkin olemassa tällä tavalla eri aikojen ollessa toisissaan kiinni? Eli kaikki aika-avaruudet on oikein kuvattu, mutta joskus siellä ei ole mitään, tai vaikka kaikki on siellä niin kaikki on aina vähän väliä täysin paikoillaan? Täytyykö sen kaiken loikata sinne, mihin se olisi mennyt muutoinkin eikä muodostaa eri ratapisteitä kuin dt-teoriassa? Tämä ei välttämättä mahdollista samoja Q(A) = P(M) -yhtälöitä, koska A:lla on tarve muuttua aina dt-hetken kuluttua.

B:
"Tieteissä muutenkin on keskitytty lähinnä vain säännönmukaisuuksien mallintamiseen matematiikan avulla eikä kyetä juuri mitenkään selittämään mistä esim. fysikaalisten kappaleiden ja eliöiden muodot, rakenteet ja käyttäytyminen johtuvat."

On aivan jokapäiväistä tiedettä mallintaa todellisuuden muodostavia reduktionistisia atomeja, ja katsoa millaisiin muotoihin ne putoavat. Pystytkö itse selittämään, miksi vesimolekyyli on niin epäsymmetrinen verrattuna palloon? Sitä ei tapahdu ilman QM-tiedettä, kun pelkkinä varattuina makroskooppisina palloina (ja makroskooppisina sitomiseen käytettyinä ketjuina) vedyt asettuisivat vastakkaisille puolille happea. Tätä varten QM:stä tulisi tuntea aaltofunktioille olemassaolevia ratkaisuja. Näinkö tätä tapahtuu:
https://www.youtube.com/watch?v=cPDptc0wUYI
Voisi sanoa myös, että vesimolekyyli on seurausta standardimallin yhtälöstä fotonien ja varausten välillä (tätä ennen on ns. metafysiikkaa esim. avaruudesta ja ajasta). Tärkeänä kohtana tästä on se, että varausten välille tulee veto- tai hylkivä voima, joka vaikuttaa sopivan kauas. Tästä seuraa erilaisia atomeja, joissa on elektronien yhtälöitä, joissa niille annetaan todennäköisyysjakaumien ratkaisut. Lähellä happea elektronien on fermioneina asetuttava johonkin paikkaan toisiinsa verrattuna (mutta kaksi kerrallaan spinin takia). Vedyt vedetään kiinni näihin paikkoihin, ja niiden tuoma elektroni on toinen hapen lähellä oikeassa paikassa oleva elektroni. Hapen yksi elektroni on samalla lähellä vetyä, missä sitä ei hyljitä.

Yllä nähdyt aaltofunktioratkaisut ovat seurausta QM:n jne. dynaamisista dt-yhtälöistä. Vaikka käytetään muuttumattomia eli ajasta riippumattomia ratkaisuja, niin mitä enemmän elektroneja ja muita asioita on kyseessä elektronin ympärillä olevassa unviersumissa, sitä enemmän videolla annetuissa aaltofunktion s, p ym. -ratkaisuissa esiintyy häiriöitä ajassa, ja ne eivät ole joka hetki pysyviä ratkaisuita. Tämä ei kuitenkaan riko esim. molekyyliä.

14

Anonyymi kirjoitti:

Tallentuminen on hyvin samanlaista kuin tuottaminen. Jos tuotat jotain, tuote tallentuu siihen, mitä kaikki ylipäänsä on. Jos pitää tallentaa asioista kopioita muillekin, niin ne voi tallentaa dt-kaavalla. Tarvitaan jokin neitseellinen kenttä (joka ei osallistu tuottamiseen, tuotteisiin tai josta itsestään ei tarvita kopiota ja jonka nykytila tai mitä se olisi ollut seuraavaksi ei merkitse mitään kenellekään (*)), jolla on informaatiokapasiteettia ääretön. Sitten se ei saa vuorovaikuttaa minkään kanssa sen jälkeen, kun sen yksi elementti on vuorovaikuttanut yhden hetken t_0 kanssa. Paitsi että sitä saa myös lukea ilman, että se on kohde, joka muuttuu luettaessa. Eli mielellään se on QM:n ja kaiken vuorovaikutusfysiikan vastainen objekti. Universumissa, joka on deterministinen on tavallaan turha tallettaa mitään kopiota, koska kaikki mennyt informaatio, on matemaattisesti pääteltävissä nykyisestä informaatiosta.

(*) Kenttä on tehty vain tallentavaksi ja luettavaksi, mutta entä jos se olisi ollut täynnä omia oskillointejaan? Millaiseen yhteiskuntaan tämä todellisuuskuva johtaa? B ainakin haluaa mielummin kuvitella, että asiat syntyvät tyhjästä silloin kun aika niille tulee (eikä tulevaisuus ole asia joka on jo olemassa esim. kun vrt satunnaisuus vs. determinismi), kuin että suurta osaa todellisuudesta kohdellaan kuin sitä ei olisi kuin muita osia varten.

Jos todellisuus pyörii kuin tietokone (jota tarkkailee joku muu, jolla on oma täysin normaali dt-aika), ei pidä välttämättä paikkaansa, että kaiken tallentaminen vie niin paljon aikaa, että ajan pitää loikata kerralla eteenpäin paljon, jotta seuraava tapahtuma tulee. Emme ylipäänsä näe käyttäjän aikaa missään siten, että tulisi tehdä luonnolakeihin muutoksia, mutta koska tiedämme että tallennus on totta, saamme käydä keskustelua kaikista ajoista kaiken takana. Seuraavassa tallentamisen aiheuuttama oleellinen särö todellisuuten voidaan kuitenkin myös nollata. Tieto joka on oikean tiedon kopio, alkaa hetkellä t0 liikkua hitaasti madelleen kohti tallennuskenttää. Se etenee infinitesimaalisen matkan joka dt-hetki. Seuraava tieto saadaan valmiiksi t0 dt, ja silloin edellinen tieto on jo kaukana. Samoin tallennus tapahtuu toisen kentän luona alta pois ennenkuin uusi tieto sotkee sitä mitenkään. On nykyisten kotimikrojen oma vika, että niissä lukee levytallennuksen hetkellä, että älä tee mitään ennenkuin levy on valmis, mikä tarkoittaa montaa edestakaista tarkistussignaalia.

Jos asioiden ei pidä olla toisissaan kiinni kuten t0 ja t0 dt, onko koko aika kuitenkin olemassa tällä tavalla eri aikojen ollessa toisissaan kiinni? Eli kaikki aika-avaruudet on oikein kuvattu, mutta joskus siellä ei ole mitään, tai vaikka kaikki on siellä niin kaikki on aina vähän väliä täysin paikoillaan? Täytyykö sen kaiken loikata sinne, mihin se olisi mennyt muutoinkin eikä muodostaa eri ratapisteitä kuin dt-teoriassa? Tämä ei välttämättä mahdollista samoja Q(A) = P(M) -yhtälöitä, koska A:lla on tarve muuttua aina dt-hetken kuluttua.

B:
"Tieteissä muutenkin on keskitytty lähinnä vain säännönmukaisuuksien mallintamiseen matematiikan avulla eikä kyetä juuri mitenkään selittämään mistä esim. fysikaalisten kappaleiden ja eliöiden muodot, rakenteet ja käyttäytyminen johtuvat."

On aivan jokapäiväistä tiedettä mallintaa todellisuuden muodostavia reduktionistisia atomeja, ja katsoa millaisiin muotoihin ne putoavat. Pystytkö itse selittämään, miksi vesimolekyyli on niin epäsymmetrinen verrattuna palloon? Sitä ei tapahdu ilman QM-tiedettä, kun pelkkinä varattuina makroskooppisina palloina (ja makroskooppisina sitomiseen käytettyinä ketjuina) vedyt asettuisivat vastakkaisille puolille happea. Tätä varten QM:stä tulisi tuntea aaltofunktioille olemassaolevia ratkaisuja. Näinkö tätä tapahtuu:
https://www.youtube.com/watch?v=cPDptc0wUYI
Voisi sanoa myös, että vesimolekyyli on seurausta standardimallin yhtälöstä fotonien ja varausten välillä (tätä ennen on ns. metafysiikkaa esim. avaruudesta ja ajasta). Tärkeänä kohtana tästä on se, että varausten välille tulee veto- tai hylkivä voima, joka vaikuttaa sopivan kauas. Tästä seuraa erilaisia atomeja, joissa on elektronien yhtälöitä, joissa niille annetaan todennäköisyysjakaumien ratkaisut. Lähellä happea elektronien on fermioneina asetuttava johonkin paikkaan toisiinsa verrattuna (mutta kaksi kerrallaan spinin takia). Vedyt vedetään kiinni näihin paikkoihin, ja niiden tuoma elektroni on toinen hapen lähellä oikeassa paikassa oleva elektroni. Hapen yksi elektroni on samalla lähellä vetyä, missä sitä ei hyljitä.

Yllä nähdyt aaltofunktioratkaisut ovat seurausta QM:n jne. dynaamisista dt-yhtälöistä. Vaikka käytetään muuttumattomia eli ajasta riippumattomia ratkaisuja, niin mitä enemmän elektroneja ja muita asioita on kyseessä elektronin ympärillä olevassa unviersumissa, sitä enemmän videolla annetuissa aaltofunktion s, p ym. -ratkaisuissa esiintyy häiriöitä ajassa, ja ne eivät ole joka hetki pysyviä ratkaisuita. Tämä ei kuitenkaan riko esim. molekyyliä.

14

Lue lisää

Molekyylistä voi edetä kristalleihin. Vesi muodostaa esim. kuusitahokkaan muotoista jäätä, mistä seuraa lumihiutaleita. Makroskooppisen aineen käyttäytyminen esim. sähköopin tilanteissa on hyvin selitetty QM:n avulla eikä muita kilpailijoita edes taida olla.

B:
"Epälineaarisessa vuorovaikutuksessa aika voi olla moniulotteinen ja epälineaarinen harmoonisten suhteiden kudelma jolloin näennäisesti aivan erilaiset asiat voivat kiinteästi linkittyä toisiinsa ja usein hyvinkin odottamattomalla tavalla."

Aika voi olla moniulotteinen, jos maailmassa on yksi lineaarinenkin vuorovaikutus (joka esim. vaikuttaa juuri aikaan). Lisäksi se voi olla moniulotteinen tyhjiössä, missä vuorovaikuttavat asiat olisivat nollia.

Ylimääräinen aikaulottuvuus ei lisää asioiden mahdollisuuksia linkittyä toisiinsa. Jos vaadit kaikkien linkittymisten olevan lokaalisia jostain kumman syystä, silloin linkittyvien asioiden A ja B täytyy olla ajassa t1 samanhetkisiä ja ajassa t2 samanhetkisiä. Ei riitä että vain esim. aisteille näkymätön t2 on A:lle ja B:lle samaa hetkeä, samalla kun t1:ssä linkki on kaukana. Jos kaikkia epälokaalisia vaikutusmahdollisuuksia pohtii, ei toisella ulottuvuudella ole mitään eroa yhden kanssa. Tässä ei käsitelty vaikutuksia, jotka siirtyvät äärellisellä nopeudella useiden paikkojen läpi A1,A2,A3,A4.... kohti B:tä. Tällaisen signaalin lähetyksessä ajan rakenne kaikissa dimensioissa voi muodostaa nopeampia ja hitaampia reittejä. Reitti valitaan esim. siten, että osoittaa alussa tiettyyn suuntaan vähän kohti aikaa t1, ja vähän kohti aikaa t2, minkä jälkeen dt - kaavat pitävät huolta siitä, että suuntaa noudatetaan jonkin verran. Tätä signaalin kulkua dimensioissa, ei yleensä pidetä vuorovaikutuksena signaalia kantavan objektin ja minkään muun välillä vielä, jos kyseessä on tyhjiön läpi meneminen tai jos signaali menee vain kaikesta läpi ilman mitään muutoksia todellisuuteen. Avaruudessa, joka on tehty soluista, joutuu mahdollisesti sanomaan, että jokaisen solun kanssa pitää vuorovaikuttaa edellisen jälkeen, ja tämä antaa jonkin hitaan tavan siirtää osittaista tietoa A:sta B:hen

Jos aika on suhteiden kudelma, on minusta oltava Q(A) = P(J), missä ainakin pelkkä Aika on suhteessa Johonkin. Periaatteessa suhteessa itseensä oleminen on mahdollista jakaa moneen matemaattiseen komponenttiin, ja kutsua jokaista niistä eri suhteeksi, ja kutoa yhteen eli Q(A) + P (A) + ... = f.

Nytkin oikeassa tieteessä vain erilaiset objektit linkittyvät toisiinsa kiinteästi ja jopa menemällä samaan pisteeseen lopulta. Kaksi elektronia eivät voi linkittyä lähelle toisiaan (mutta kahden tai useamman protonin ollessa lähellä, ne voivat), eivätkä ne standardimallissa näe toisiaan duaalisesti, vaan vaativat fotonikentän. Kaksi fotonia voi mennä samaan pisteeseen, mutta ne eivät linkity yhtään koska eivät vuorovaikuta toisiinsa. Gravitaatio periaatteessa käsittelee kaikkia hiukkasia samanlaisina ja linkittäisi ne kohti toisiaan (GR:ssä on mahdollista jopa, että kappaleiden liike energia tukahtuu ja ne jäävät toisiinsa kiinni kuin liimalla), mutta gravitaatio ei saa toimia vapaasti ja yksinään, kun etäisyydet lyhenevät. Kaiken teoriassa nämä kaikki tapahtuvat yhtäaikaa yhtenä vuorovaikutuksena.

B:
"Epätasapainossa olevien termodynaamisten systeemien ominaisuus on itseorganisoituminen mikä mahdollistuu sen takia että ne ovat joidenkin rajapintojensa suhteen avoimia systeemejä jotka kykenevät monimutkaistumaan ja ylläpitämään rakennettaan energianvaihdunnan kautta kuten biologiset eliöt."

Itseorganisoituminen edellyttää muutoksen tapahtumista hetkestä hetkeen, missä entropia on pienempi muutoksen jälkeen. Terminen epätasapaino on esim. vain tila missä entropia ei ole maksimaalinen, ja voi kuvata vain yhtä hetkeä. Epätasapainossa oleminen ei vielä kerro, mitä tapahtuu seuraavaksi. Termodynamiikan pääsäännöstö ehdottaa, että todella moni epätasapainossa oleva systeemi saavuttaa tasapainon. Systeemin ei tarvitse olla avoin ikuisesti samalla tavalla. Vähäksi aikaa avautunut systeemi menee esim. epätasapainoon, ja sulkeutuu myöhemmin. Aine on epätasapainossa ja suljettu systeemi tällä hetkellä, koska tasapaiunon saavutus ei ole äärettömän nopea ja hetkessä kaikkialle aineeseen siirretty informaation ilmoitus. Kahden makroskooppisen aineen törmäys tai sekoitus voi tuntua tällaiselta, vaikka avoimen systeemin määritelmä ei ole silloin kovin hyvä eikä koske molempien muodostamaa kokonaisuutta edes alussa kaukana toisistaan.

15

Anonyymi kirjoitti:

Molekyylistä voi edetä kristalleihin. Vesi muodostaa esim. kuusitahokkaan muotoista jäätä, mistä seuraa lumihiutaleita. Makroskooppisen aineen käyttäytyminen esim. sähköopin tilanteissa on hyvin selitetty QM:n avulla eikä muita kilpailijoita edes taida olla.

B:
"Epälineaarisessa vuorovaikutuksessa aika voi olla moniulotteinen ja epälineaarinen harmoonisten suhteiden kudelma jolloin näennäisesti aivan erilaiset asiat voivat kiinteästi linkittyä toisiinsa ja usein hyvinkin odottamattomalla tavalla."

Aika voi olla moniulotteinen, jos maailmassa on yksi lineaarinenkin vuorovaikutus (joka esim. vaikuttaa juuri aikaan). Lisäksi se voi olla moniulotteinen tyhjiössä, missä vuorovaikuttavat asiat olisivat nollia.

Ylimääräinen aikaulottuvuus ei lisää asioiden mahdollisuuksia linkittyä toisiinsa. Jos vaadit kaikkien linkittymisten olevan lokaalisia jostain kumman syystä, silloin linkittyvien asioiden A ja B täytyy olla ajassa t1 samanhetkisiä ja ajassa t2 samanhetkisiä. Ei riitä että vain esim. aisteille näkymätön t2 on A:lle ja B:lle samaa hetkeä, samalla kun t1:ssä linkki on kaukana. Jos kaikkia epälokaalisia vaikutusmahdollisuuksia pohtii, ei toisella ulottuvuudella ole mitään eroa yhden kanssa. Tässä ei käsitelty vaikutuksia, jotka siirtyvät äärellisellä nopeudella useiden paikkojen läpi A1,A2,A3,A4.... kohti B:tä. Tällaisen signaalin lähetyksessä ajan rakenne kaikissa dimensioissa voi muodostaa nopeampia ja hitaampia reittejä. Reitti valitaan esim. siten, että osoittaa alussa tiettyyn suuntaan vähän kohti aikaa t1, ja vähän kohti aikaa t2, minkä jälkeen dt - kaavat pitävät huolta siitä, että suuntaa noudatetaan jonkin verran. Tätä signaalin kulkua dimensioissa, ei yleensä pidetä vuorovaikutuksena signaalia kantavan objektin ja minkään muun välillä vielä, jos kyseessä on tyhjiön läpi meneminen tai jos signaali menee vain kaikesta läpi ilman mitään muutoksia todellisuuteen. Avaruudessa, joka on tehty soluista, joutuu mahdollisesti sanomaan, että jokaisen solun kanssa pitää vuorovaikuttaa edellisen jälkeen, ja tämä antaa jonkin hitaan tavan siirtää osittaista tietoa A:sta B:hen

Jos aika on suhteiden kudelma, on minusta oltava Q(A) = P(J), missä ainakin pelkkä Aika on suhteessa Johonkin. Periaatteessa suhteessa itseensä oleminen on mahdollista jakaa moneen matemaattiseen komponenttiin, ja kutsua jokaista niistä eri suhteeksi, ja kutoa yhteen eli Q(A) P (A) ... = f.

Nytkin oikeassa tieteessä vain erilaiset objektit linkittyvät toisiinsa kiinteästi ja jopa menemällä samaan pisteeseen lopulta. Kaksi elektronia eivät voi linkittyä lähelle toisiaan (mutta kahden tai useamman protonin ollessa lähellä, ne voivat), eivätkä ne standardimallissa näe toisiaan duaalisesti, vaan vaativat fotonikentän. Kaksi fotonia voi mennä samaan pisteeseen, mutta ne eivät linkity yhtään koska eivät vuorovaikuta toisiinsa. Gravitaatio periaatteessa käsittelee kaikkia hiukkasia samanlaisina ja linkittäisi ne kohti toisiaan (GR:ssä on mahdollista jopa, että kappaleiden liike energia tukahtuu ja ne jäävät toisiinsa kiinni kuin liimalla), mutta gravitaatio ei saa toimia vapaasti ja yksinään, kun etäisyydet lyhenevät. Kaiken teoriassa nämä kaikki tapahtuvat yhtäaikaa yhtenä vuorovaikutuksena.

B:
"Epätasapainossa olevien termodynaamisten systeemien ominaisuus on itseorganisoituminen mikä mahdollistuu sen takia että ne ovat joidenkin rajapintojensa suhteen avoimia systeemejä jotka kykenevät monimutkaistumaan ja ylläpitämään rakennettaan energianvaihdunnan kautta kuten biologiset eliöt."

Itseorganisoituminen edellyttää muutoksen tapahtumista hetkestä hetkeen, missä entropia on pienempi muutoksen jälkeen. Terminen epätasapaino on esim. vain tila missä entropia ei ole maksimaalinen, ja voi kuvata vain yhtä hetkeä. Epätasapainossa oleminen ei vielä kerro, mitä tapahtuu seuraavaksi. Termodynamiikan pääsäännöstö ehdottaa, että todella moni epätasapainossa oleva systeemi saavuttaa tasapainon. Systeemin ei tarvitse olla avoin ikuisesti samalla tavalla. Vähäksi aikaa avautunut systeemi menee esim. epätasapainoon, ja sulkeutuu myöhemmin. Aine on epätasapainossa ja suljettu systeemi tällä hetkellä, koska tasapaiunon saavutus ei ole äärettömän nopea ja hetkessä kaikkialle aineeseen siirretty informaation ilmoitus. Kahden makroskooppisen aineen törmäys tai sekoitus voi tuntua tällaiselta, vaikka avoimen systeemin määritelmä ei ole silloin kovin hyvä eikä koske molempien muodostamaa kokonaisuutta edes alussa kaukana toisistaan.

15

Lue lisää

B:
"Ne ovat myös pohjimmiltaan kaootisia systeemeitä joissa on lukuisia takaisinkytkentäluuppeja joissa prosessien lopputulokset syötetään takaisin alkup. prosessiin kuten esim. fraktaalien laskennassa ja esim. Mandelbrotin joukossa jossa käytetään compleksilukuja jotka koostuvat irrationaalisesta ja reaalilukukomponenteista jolloin tuotetaan jatkuvasti uusiutuvaa kompleksisuutta varsinkin tietyissä rajapinnoissa."

Prosessin lopputuloksen syöttäminen seuraavaan prosessiin tarkoittaa prosessien asettamista aikajärjestykseen. Jokin prosessi on hetkellä t0 ja toinen prosessi alkaa t0 + e. Tässä voi sanoa, että e lähestyy nollaa, jolloin prosessit ovat dt-kaavojen mukaisia. Koska selvästi prosessit olivat myös kausaalisia.

Fraktaalien laskennassa ei esiinny aikaa t (*), vaan siinä on algoritminen prosessi, jossa algoritmin vaiheet on numeroitavissa järjestykseen V1, V2, V3... Jos algoritmi tuottaisi todellisuutta, nämä V:t voisivat joskus vastata universumin aikaa, samoin kuin monet neropatit ovat sanoneet, että aika tarkoittaa muutosta edellisestä tilasta seuraavaan. Tämä ei kuitenkaan aina koske fraktaalien kuvia. Mandelbrotin algoritmin fraktaalin kuva, on vain lopputulos, joka saadan vasta koko algoritmin lopettamisen jälkeen (ihminen valitsee milloin algoritmin pyöritys riittää hänelle, eikä Mandelbrot-algoritmi itse määrää sen lopetusta). Jonkinlaista kuvaa ei siis piirretä uudestaan kaikkia V-kohtia varten, eikä kuvan avulla nähdä mitään muutosta (jota kuitenkin olisi, koska V:t ovat tehneet jotain, mutta kaikki eivät saa tietää niistä mitään: kuvanmuodostuksen laki tuhoaa lähes kaiken tiedon V:istä). Se kuva on siten huono esimerkki todellisuudesta, joka voisi joskus muuttua ajassa tai mitenkään muutenkaan. Huomaa että kuvaa varten on lisäksi rinnakkain täysin eri V-ketjuja jokaista xy-koordinaattia varten, josta ketju joskus alkoi (kuva joka fraktaalissa nähdään liittyy näihin aloituspisteisiin, ja siihen että osa ketjuista heitetään menemään), missä on valittu ihmisen toimesta jokin tarkkuus ja ketjumäärä. Nämä V-ketjut eivät vuorovaikuta keskenään vaan jokainen seuraa kaavaa, jossa ei esiinny mitään muista xy-pisteistä vaan ainoastaan menneisyydestä tuupattavaa tietoa.

(*) Väite, että jossain matemaattisessa laskussa esiintyy aika t, on vähän sama kuin sanoisi, että tällä matematiikalla on empiirinen vastine, missä voi mitata aikaa havaintojen aikana. Tai matematiikalla voi jopa ennustaa. Moni fraktaali ei tee näin.

Kompleksisuus, eli myös informaatioentropian absoluuttisen määrän kasvu, ei tarkoita samaa kuin kompleksilukujen kompleksisuus. Reaaliluvuista tehdyt systeemit voivat olla yhtä epälineaarisia, kaoottisia ja keskenään kytkettyjä kuin kompleksiluvutkin. On kuitenkin merkillepantavaa, että lisäsit systeemien mahdollista kompleksisuutta, lisäämällä yhden muuttujan eli imaginääriosan. Samalla tavalla uusia asioit lisäävät matemaattiset mallit ovat usein kompleksisempia kuin vanhat, ja universumi, jossa on Q(A) = P(M) massalle on mahdollisesti kompleksisempi kuin sen vaihtoehto, kun Q:t ja f:t ovat samat, ja P vain lisätään systeemiin tuhoamatta sillä mitään.

Äskeisessä epälineaarinen organisaatio ja järjestys on kuitenkin kaoottisuuden epälineaarinen vastakohta, ja sitäkin pidetään yleensä kompleksisuutena. Se että ei pystyisi avaamaan systeemiä ja pitämään sitä ei-kaoottisena, on vain nykyhavaintoja seurailevaa empiiristä hapatusta, jossa ei haluta miettiä toisella tavalla.

Mandelbortin joukko on kaoottisuuteen perustuva, koska V:ssä on epälineaarinen kertolasku: (edellinen tulos) kertaa (edellinen tulos). Kytkentä voisi olla myös lineaarinen (edellinen tulos) ja olla vaikka vielä taaemmas kytketty, mutta ei olisi yhtään samanlainen.

B:
"Minusta fysiikka erotettuna metafysiikasta liittyy vain ja ainoastaan havaittuihin säännönmukaisuuksiin...
Fysiikka. metafysiikka ja tietoisuus kietoutuvat tiiviisti toisiinsa kaikessa mahdollisessa tieteessä eikä niitä voi mitenkään käytännössä erottaa toisistaan. "

Siis kumpi? Onko filosofista realismia se, että erotus on olemassa, ja puhutko mahdottomuudesta, siksi että sen erotuksen tekeminen on ihmiselle liikaa? Jos arvostelet kohdetta sen perusteella, että siinä on jotain, joka kuluu täysin kategoriaan 'metafysiikka' (*), etkö silloin väitä, että ollaksesi oikeilla jäljillä, joudut ensin olemaan täydellinen metafysiikan ja fysiikan toisistaan erottava ihminen?

(*) Tässä esiintyy kysymys siitä, että jos filosofinen kategoria 'metafysiikka' on häilyvä ja taipuu fysiikaksi, niin väite, että jokin sisältää metafysiikkaa sanoessaan X, on oikeasti häilyvä väite. Lisäksi sinun väitteesi yleensä on muotoa, että tiedät täsmälleen metafysiikasta kaiken ja asetat sille vahvat rajat suhteessa fysiikkaan. Tämä kyseenalaistaa sitä, että ei olisi menetelmiä puhua vain fysiikasta.

16

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ne ovat myös pohjimmiltaan kaootisia systeemeitä joissa on lukuisia takaisinkytkentäluuppeja joissa prosessien lopputulokset syötetään takaisin alkup. prosessiin kuten esim. fraktaalien laskennassa ja esim. Mandelbrotin joukossa jossa käytetään compleksilukuja jotka koostuvat irrationaalisesta ja reaalilukukomponenteista jolloin tuotetaan jatkuvasti uusiutuvaa kompleksisuutta varsinkin tietyissä rajapinnoissa."

Prosessin lopputuloksen syöttäminen seuraavaan prosessiin tarkoittaa prosessien asettamista aikajärjestykseen. Jokin prosessi on hetkellä t0 ja toinen prosessi alkaa t0 e. Tässä voi sanoa, että e lähestyy nollaa, jolloin prosessit ovat dt-kaavojen mukaisia. Koska selvästi prosessit olivat myös kausaalisia.

Fraktaalien laskennassa ei esiinny aikaa t (*), vaan siinä on algoritminen prosessi, jossa algoritmin vaiheet on numeroitavissa järjestykseen V1, V2, V3... Jos algoritmi tuottaisi todellisuutta, nämä V:t voisivat joskus vastata universumin aikaa, samoin kuin monet neropatit ovat sanoneet, että aika tarkoittaa muutosta edellisestä tilasta seuraavaan. Tämä ei kuitenkaan aina koske fraktaalien kuvia. Mandelbrotin algoritmin fraktaalin kuva, on vain lopputulos, joka saadan vasta koko algoritmin lopettamisen jälkeen (ihminen valitsee milloin algoritmin pyöritys riittää hänelle, eikä Mandelbrot-algoritmi itse määrää sen lopetusta). Jonkinlaista kuvaa ei siis piirretä uudestaan kaikkia V-kohtia varten, eikä kuvan avulla nähdä mitään muutosta (jota kuitenkin olisi, koska V:t ovat tehneet jotain, mutta kaikki eivät saa tietää niistä mitään: kuvanmuodostuksen laki tuhoaa lähes kaiken tiedon V:istä). Se kuva on siten huono esimerkki todellisuudesta, joka voisi joskus muuttua ajassa tai mitenkään muutenkaan. Huomaa että kuvaa varten on lisäksi rinnakkain täysin eri V-ketjuja jokaista xy-koordinaattia varten, josta ketju joskus alkoi (kuva joka fraktaalissa nähdään liittyy näihin aloituspisteisiin, ja siihen että osa ketjuista heitetään menemään), missä on valittu ihmisen toimesta jokin tarkkuus ja ketjumäärä. Nämä V-ketjut eivät vuorovaikuta keskenään vaan jokainen seuraa kaavaa, jossa ei esiinny mitään muista xy-pisteistä vaan ainoastaan menneisyydestä tuupattavaa tietoa.

(*) Väite, että jossain matemaattisessa laskussa esiintyy aika t, on vähän sama kuin sanoisi, että tällä matematiikalla on empiirinen vastine, missä voi mitata aikaa havaintojen aikana. Tai matematiikalla voi jopa ennustaa. Moni fraktaali ei tee näin.

Kompleksisuus, eli myös informaatioentropian absoluuttisen määrän kasvu, ei tarkoita samaa kuin kompleksilukujen kompleksisuus. Reaaliluvuista tehdyt systeemit voivat olla yhtä epälineaarisia, kaoottisia ja keskenään kytkettyjä kuin kompleksiluvutkin. On kuitenkin merkillepantavaa, että lisäsit systeemien mahdollista kompleksisuutta, lisäämällä yhden muuttujan eli imaginääriosan. Samalla tavalla uusia asioit lisäävät matemaattiset mallit ovat usein kompleksisempia kuin vanhat, ja universumi, jossa on Q(A) = P(M) massalle on mahdollisesti kompleksisempi kuin sen vaihtoehto, kun Q:t ja f:t ovat samat, ja P vain lisätään systeemiin tuhoamatta sillä mitään.

Äskeisessä epälineaarinen organisaatio ja järjestys on kuitenkin kaoottisuuden epälineaarinen vastakohta, ja sitäkin pidetään yleensä kompleksisuutena. Se että ei pystyisi avaamaan systeemiä ja pitämään sitä ei-kaoottisena, on vain nykyhavaintoja seurailevaa empiiristä hapatusta, jossa ei haluta miettiä toisella tavalla.

Mandelbortin joukko on kaoottisuuteen perustuva, koska V:ssä on epälineaarinen kertolasku: (edellinen tulos) kertaa (edellinen tulos). Kytkentä voisi olla myös lineaarinen (edellinen tulos) ja olla vaikka vielä taaemmas kytketty, mutta ei olisi yhtään samanlainen.

B:
"Minusta fysiikka erotettuna metafysiikasta liittyy vain ja ainoastaan havaittuihin säännönmukaisuuksiin...
Fysiikka. metafysiikka ja tietoisuus kietoutuvat tiiviisti toisiinsa kaikessa mahdollisessa tieteessä eikä niitä voi mitenkään käytännössä erottaa toisistaan. "

Siis kumpi? Onko filosofista realismia se, että erotus on olemassa, ja puhutko mahdottomuudesta, siksi että sen erotuksen tekeminen on ihmiselle liikaa? Jos arvostelet kohdetta sen perusteella, että siinä on jotain, joka kuluu täysin kategoriaan 'metafysiikka' (*), etkö silloin väitä, että ollaksesi oikeilla jäljillä, joudut ensin olemaan täydellinen metafysiikan ja fysiikan toisistaan erottava ihminen?

(*) Tässä esiintyy kysymys siitä, että jos filosofinen kategoria 'metafysiikka' on häilyvä ja taipuu fysiikaksi, niin väite, että jokin sisältää metafysiikkaa sanoessaan X, on oikeasti häilyvä väite. Lisäksi sinun väitteesi yleensä on muotoa, että tiedät täsmälleen metafysiikasta kaiken ja asetat sille vahvat rajat suhteessa fysiikkaan. Tämä kyseenalaistaa sitä, että ei olisi menetelmiä puhua vain fysiikasta.

16

Lue lisää

B:
"Kaikki havainto ja mittaus on aina joidenkin metafyysisten ja/tai ideologisten perusoletusten kautta tulkittua eli omaksuttu hahmotustapa määrittelee hyvin pitkälle ns. tieteen tai tieteenalan paradigman joka on käytännössä aina ympäristön ja koulutuksen tuottaman ehdollistamisen tulos ja tuottaa käytännössä aina ennakkoluuloja ja asenteita kaikkea sellaista kohtaan mikä on uutta ja/tai erilaista kuin mihin on totuttu sen omaksutun paradigman puitteissa."

Jos fysiikasta kuitenkin voidaan erottaa säännönmukaisuus, jota todellisuus täällä tottelee, ja joka päti tämän vuoden aikana, niin missä kohtaa tieteessä esiintyy sellainen lause, joka näiden poistamisen jälkeen jää jäljelle, ja jota tämä kaikki oletus ja tulkinta -väitteesi kirjaimellisesti koskee? Ja jos voidaan pyytää, niin kritisoi sitä lausetta ja kovaa. Esim. tiede ei suolla päivittäin lauseita, kuten 'tänään havaittiin ettei tietoisuutta ole niin ja näin'. 'Löysimme tiedon siitä, miten lineaarisesti pesäpallo lensi'.

Metafysiikka tarkoittaa vähän kaikkea, mitä ei voi kutsua fysiikaksi. Vaikka voi näyttää joskus päinvastaiseltakin, niin sitä asiaa on paljon. Se on mahdollisesti myös asia, mistä voi keskustella asiakohtaisesti. Keskustelun jälkeen on esim. mahdollista, että tieteen sisältämä metafysiikka on kuin onkin maailman edistyksellisin metafysiikka esim. sen kauneudessa ja eettisyydessä. Ei ole oikein, että välttelet tätä keskustelun käyntiä. Etkä voi jatkaa linjalla, missä pidät 'tiede sisältää metafysiikkaa' -lauseita argumenttina sitä vastaan. Sanan epämääräisyydestä johtuen tämä on vastuutonta mielikuvien manipulointia. Ei yhteiskuntakaan voi tehdä lakeja, joissa lukee vain, että 'jotkut rikoksista epäillyt voidaan todeta metasyyttömiksi ja metavapauttaa metalaitoksiin', koska se antaa mielivaltaista valtaa tehdä ihmisille mitä tahansa.

B:
"Suurimmat tieteen ongelmat liittyvät ns. paradigmoihin eli vakiintuneisiin metafyysisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta joita ei voi kokeellisesti tieteen metodeilla koska ne ovat metafyysisiä ja usein ontologisiin oletuksiin liittyviä asioita.
Esim. kosmologian kriisistä:
Ghada Chehade: Cosmology Still in Crisis 2023 | Thunderbolts
https://www.youtube.com/watch?v=RalVFqOCyBo
Paradigmat ovat ikäänkuin jonkinlaisia tiedeyhteisön joukkopsykooseja joiden parantamiseen tarvitaan jonkinlaista filosofista terapiaa."

En tiedä tietääkö B, mutta kosmologian kriisi on viittaus alkukantaisen litiumin _mitattuun_ määrään maailmankaikkeudessa. Ja myös Hubblen vakion mittauksiin. Sanot 'kosmologian kriisi', mutta et tiedä, että siinä puhutaan mittauksesta eikä metafysiikasta?

Et ehtinyt nähdä mitä olin kysymässä, mutta jos olisit vastannut juuri 'kosmologinen kriisi', olisit melkoisen väärässä näiden fyysisyyksien ja metafysiikoiden kanssa.

Et itse välttämättä valinnut tietoisesti käyttää sanoja kosmologian kriisi, vaan annoit meille puolituntisen selostuksen siitä, että tiede on uskonto. Se ei kuulosta kauhean hyvältä sen suhteen, miten hyvä metafyysinenn ajattelija lopulta olet (jos videon ajatukset olisivat sinun). Mutta äskeinen kysymys haluaa silloin tietää, mikä jokin uskon kohde (eli uskonkappale eikä henkilö) on, koska väität minusta usein voivasi nähdä sen metafyysisenä aiheena. Tuollaiselle videoihmiselle varmaan riittää väittää, että tietessä on uskonnollisia hahmoja, joihin jokaisella on henkilökohtainen savior-suhde. Silloin sen henkilökohtaisuuden takia ei voisi keskustella tarkkaan, mikä on uskonnollinen sisältö tieteessä. Eikä silloin olisi selvää edes onko se kuitenkin maailman paras uskonto (et voi osoittaa ettei kukaan Einsteinin seuraaja ole iänkaikkisesti pelastunut). Mutta B näkee tieteen läpi varmaan tätäkin paremmin?

Vastaus 'kosmologiassa on kriisi' ei mitenkään vastaa kysymykseen mikä metafyysinen piileskelee tieteessä. Jos tieteessä on mitattu, että nykyinen malli antaa väärän tuloksen, ei aiemmassa mallissa ole tällä perusteella mitään, mikä olisi vääryys metafyysisinä oletuksina tai missään tällaisessa mielessä. Ja tässä tilanteessa kukaan kritisoija ei ole pystynyt avaamaan metafyysisten sanojen arkkuaan siitä, mitä metafysiikkaa on vanhassa mallissa (*). Joskus virheitä tulee tehtyä myös, kun tekee fyysisesti malleja, jotka sopivat fyysiseen todellisuuteen, mutta sitten mittaukset siitä todellisuudesta laajenevat. Tästä kosmologian kriisistä on mennyt kohta kymmenen vuotta, voi mennä monta kymmentä vuotta lisää ennenkuin standarditieteellä on yksi yleisesti hyväksytty malli, joka taas selittää kaiken mitatun. Et ole yhtään valmis sitoutumaan siinäkään mallissa olevaan metafysiikkaan.

(*) En ole mikään hyvä metafyysisyyden taitaja tässä, ja kaipaan enemmän tietoa aiheesta B:ltä, mutta tiedän, että yllä ei ole mainittu mitään metafyysistä vanhasta mallista eikä mitään metafyysistä uutta sen tilalle. Joten tilanne on selitettävissä ilman niitä.

17

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikki havainto ja mittaus on aina joidenkin metafyysisten ja/tai ideologisten perusoletusten kautta tulkittua eli omaksuttu hahmotustapa määrittelee hyvin pitkälle ns. tieteen tai tieteenalan paradigman joka on käytännössä aina ympäristön ja koulutuksen tuottaman ehdollistamisen tulos ja tuottaa käytännössä aina ennakkoluuloja ja asenteita kaikkea sellaista kohtaan mikä on uutta ja/tai erilaista kuin mihin on totuttu sen omaksutun paradigman puitteissa."

Jos fysiikasta kuitenkin voidaan erottaa säännönmukaisuus, jota todellisuus täällä tottelee, ja joka päti tämän vuoden aikana, niin missä kohtaa tieteessä esiintyy sellainen lause, joka näiden poistamisen jälkeen jää jäljelle, ja jota tämä kaikki oletus ja tulkinta -väitteesi kirjaimellisesti koskee? Ja jos voidaan pyytää, niin kritisoi sitä lausetta ja kovaa. Esim. tiede ei suolla päivittäin lauseita, kuten 'tänään havaittiin ettei tietoisuutta ole niin ja näin'. 'Löysimme tiedon siitä, miten lineaarisesti pesäpallo lensi'.

Metafysiikka tarkoittaa vähän kaikkea, mitä ei voi kutsua fysiikaksi. Vaikka voi näyttää joskus päinvastaiseltakin, niin sitä asiaa on paljon. Se on mahdollisesti myös asia, mistä voi keskustella asiakohtaisesti. Keskustelun jälkeen on esim. mahdollista, että tieteen sisältämä metafysiikka on kuin onkin maailman edistyksellisin metafysiikka esim. sen kauneudessa ja eettisyydessä. Ei ole oikein, että välttelet tätä keskustelun käyntiä. Etkä voi jatkaa linjalla, missä pidät 'tiede sisältää metafysiikkaa' -lauseita argumenttina sitä vastaan. Sanan epämääräisyydestä johtuen tämä on vastuutonta mielikuvien manipulointia. Ei yhteiskuntakaan voi tehdä lakeja, joissa lukee vain, että 'jotkut rikoksista epäillyt voidaan todeta metasyyttömiksi ja metavapauttaa metalaitoksiin', koska se antaa mielivaltaista valtaa tehdä ihmisille mitä tahansa.

B:
"Suurimmat tieteen ongelmat liittyvät ns. paradigmoihin eli vakiintuneisiin metafyysisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta joita ei voi kokeellisesti tieteen metodeilla koska ne ovat metafyysisiä ja usein ontologisiin oletuksiin liittyviä asioita.
Esim. kosmologian kriisistä:
Ghada Chehade: Cosmology Still in Crisis 2023 | Thunderbolts
https://www.youtube.com/watch?v=RalVFqOCyBo
Paradigmat ovat ikäänkuin jonkinlaisia tiedeyhteisön joukkopsykooseja joiden parantamiseen tarvitaan jonkinlaista filosofista terapiaa."

En tiedä tietääkö B, mutta kosmologian kriisi on viittaus alkukantaisen litiumin _mitattuun_ määrään maailmankaikkeudessa. Ja myös Hubblen vakion mittauksiin. Sanot 'kosmologian kriisi', mutta et tiedä, että siinä puhutaan mittauksesta eikä metafysiikasta?

Et ehtinyt nähdä mitä olin kysymässä, mutta jos olisit vastannut juuri 'kosmologinen kriisi', olisit melkoisen väärässä näiden fyysisyyksien ja metafysiikoiden kanssa.

Et itse välttämättä valinnut tietoisesti käyttää sanoja kosmologian kriisi, vaan annoit meille puolituntisen selostuksen siitä, että tiede on uskonto. Se ei kuulosta kauhean hyvältä sen suhteen, miten hyvä metafyysinenn ajattelija lopulta olet (jos videon ajatukset olisivat sinun). Mutta äskeinen kysymys haluaa silloin tietää, mikä jokin uskon kohde (eli uskonkappale eikä henkilö) on, koska väität minusta usein voivasi nähdä sen metafyysisenä aiheena. Tuollaiselle videoihmiselle varmaan riittää väittää, että tietessä on uskonnollisia hahmoja, joihin jokaisella on henkilökohtainen savior-suhde. Silloin sen henkilökohtaisuuden takia ei voisi keskustella tarkkaan, mikä on uskonnollinen sisältö tieteessä. Eikä silloin olisi selvää edes onko se kuitenkin maailman paras uskonto (et voi osoittaa ettei kukaan Einsteinin seuraaja ole iänkaikkisesti pelastunut). Mutta B näkee tieteen läpi varmaan tätäkin paremmin?

Vastaus 'kosmologiassa on kriisi' ei mitenkään vastaa kysymykseen mikä metafyysinen piileskelee tieteessä. Jos tieteessä on mitattu, että nykyinen malli antaa väärän tuloksen, ei aiemmassa mallissa ole tällä perusteella mitään, mikä olisi vääryys metafyysisinä oletuksina tai missään tällaisessa mielessä. Ja tässä tilanteessa kukaan kritisoija ei ole pystynyt avaamaan metafyysisten sanojen arkkuaan siitä, mitä metafysiikkaa on vanhassa mallissa (*). Joskus virheitä tulee tehtyä myös, kun tekee fyysisesti malleja, jotka sopivat fyysiseen todellisuuteen, mutta sitten mittaukset siitä todellisuudesta laajenevat. Tästä kosmologian kriisistä on mennyt kohta kymmenen vuotta, voi mennä monta kymmentä vuotta lisää ennenkuin standarditieteellä on yksi yleisesti hyväksytty malli, joka taas selittää kaiken mitatun. Et ole yhtään valmis sitoutumaan siinäkään mallissa olevaan metafysiikkaan.

(*) En ole mikään hyvä metafyysisyyden taitaja tässä, ja kaipaan enemmän tietoa aiheesta B:ltä, mutta tiedän, että yllä ei ole mainittu mitään metafyysistä vanhasta mallista eikä mitään metafyysistä uutta sen tilalle. Joten tilanne on selitettävissä ilman niitä.

17

Lue lisää

Videossa sanotaan kohdassa 5:25, että teoreettisen tieteen jokin metodillinen tapa toimia BB-teorian kanssa johti lisäongelmiin, joista kosmologian kriisi eli väärä ennustus litiumin määrälle (korjaan: Hubblelle?) oli peräisin. Tämä on täysin väärin. Ei ole ollut olemassa hyviä BB-teorioita (sille) määrälle, joihin esim. peräännyttäisiin seuraavaksi. Ihmiskunnassa ei myöskään ole tällä hetkellä ketään kellä on oikeus tehdä kosmologinen teoria, ilman että siinä tulee sanoa, paljonko sen mallin mukaan on litiumia havaittava. Kun tällainen mittaus on tehtävissä, se on se todellisuus, mikä teorian pitää selittää. (Tässä ei vielä oteta kantaa siihen, onko ehdotettu selitys samaa muotoa, missä pohjantähti oli massailluusiota, mitä ehkä kaikki litiumkin on.) Hubblen mittaukseen tulee sopia ottamalla kaikki saapuva valo jotenkin huomioon.

Kakun videossa luvataan uusi kirja kosmologiasta, mutta ei tule olemaan mahdollista, että se olisi kirja, joka kelpaa kenelle tahansa kuulijalle, jolla nyt jo on mielessä yksi BB:tön universumi. Kuinka moni on muuten lukenut kosmologian kirjan ja tietää, mihin sen kokonaan uudelleenkirjoitus voi viitata? Kakun suhtautuminen Webbiin ei ole välttämättä hänen lopullisensa siitä asiasta, kun Webbin tilanne voi vielä selvitä hänelle toisella tavalla.

Yksi asia, mikä videossa myös nousi esiin, oli se, että (mahdollisesti B:tä tärkeämpi) ihminen sanoi, että mallia pitää kyseenalaistaa, ja että tämä on jopa tiedettä tai ainakin tärkeä tehtävä. Tämä on huonosti ymmärrettyä asioiden tilaa henkilöltä, koska mallin kyseenalaistivat vain ne mittaukset, joihin malli ei sovi. Nyt malli on jo väärä ja kaikki tietävät sen (kunhan mittauksia tarkistetaan jonkin verran, mikä sekin vie muutaman vuoden tai joskus todella kauan). Ei tarvita mitään twitter-väkeä, joka lisäksi kyseenalaistaa mallia kannatuksellaan. Tällainen sormea heristämällä tehty kyseenalaistus, jossa jonkun kyseenalaistava hermo pettää jo mallia lukiessa tai tieteen ja uskonnon filosofiaa lukiessa, ei voi vaikuttaa mitenkään siihen, mikä malli on väärin ja mikä oikein. Lisäksi jos halutaan, että BB olisi toistaiseksi kuollut, olisi puhuttava siitä siten, että ihmiskunta on tilassa, jossa sen ei pidä kuvitella olevansa kosmologiaa tajuava ja ymmärtävä laji, koska sillä ei ole yhtään kosmologian mallia, jolla läpäistäisiin mittausten testit. Paradigmamuutoksesta ei kannata tietessä puhua ennenkuin uusi tiede on valmis ja saanut kannatusta, jonka voi mitata Nobeleissa. Jos kosmologiassa ei jaeta Nobeleita nopealla syötöllä, se johtuu siitä, ettei sitä pidetä yhtään paradigma-lajina.

B:
"tse olen sillä kannalla että empiiristä havainto - ja mittausaineistoa ja todennettuja vaikkakin ainoastaan paikallisesti havaittuja säännönmukaisuuksia on löytynyt jo niin paljon että kannattaisi välillä siivota ns. tieteellinen maailmankuvan ja kaikkien mahdollisten vakiintuneiden paradigmojen metafysiikaan liittyvä tulkintaosuus kokonaan pois aloittaa uudestaan ns. "puhtaalta pöydältä" kokoamaan uutta kokonaisuutta yhditelemällä kapeita erikoistieteitä ja niiden osaalueita yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi keskittyen lähinnä vain siihen minkä empiirinen kokeellinen tiede on todentanut ja yrittäen luoda entistä laajemman ja selkeämmän työhypoteesin jatkotutkimukselle...."

Tämä on aivan ristiriitainen viesti sen kanssa, että tieteellä pitäisi olla loputtomasti lisää yksittäisiä tapauksia sitä todellisuutta varten, joka sijaitsee maapallon ulkopuolella ja kaikkina muina aikoina. Tässä oletetaan ikäänkuin, että maapallon lähiympäristö ja lähiaika asettaa täydelliset rajat sen tieteelle, joiden läpi ei tule mitään. Silloin meidän tieteessämme esim. ei ole mielestäsi missään mitään tärkeää viitettä, joka kertoisi siitä, voiko tiedettä olla erilaisena muissa paikoissa.

Yhden tieteen kuten fysiikan sisällä olevassa yhdistämisessä ei ole mitään, mikä palvelisi yllä manittua fyysisyyttä, eli sitä sisältöä tieteessä, missä on olemassa säännönmukaisuus sille, mitä havaitaan. Jos et voi tehdä hypoteesia, jossa sanotaan, että tämä ja tämä asia tullaan mittaamaan, ei ole mitään voitettavaa hypoteesiasi varten sillä, että tiede päätyisi paradigmaltaan vielä enemmän mittauksiin (hypoteettisia mittausten määriä nämä).

B:
"eli ts. todellisuudessa fysikaalinen todellisuus on lähes kaikilta osiltaan muokattavissa kvanttityhjiön harmoonisten potentiaalien ja resonanssien kautta "

Kvanttityhjiötä on mahdollisesti ääretön litraa tai todella paljon kuitenkin. Miksei yhtä hyvin voisi sanoa, että todellisuus on kaikilta osiltaan muokattavissa, kun muokkaa jokaista osaa itseään? Ja miksei tämä ole yhtä vahvasti paradigmaa muuttava ajatus kuin sinun omasi on?

18

Anonyymi kirjoitti:

Videossa sanotaan kohdassa 5:25, että teoreettisen tieteen jokin metodillinen tapa toimia BB-teorian kanssa johti lisäongelmiin, joista kosmologian kriisi eli väärä ennustus litiumin määrälle (korjaan: Hubblelle?) oli peräisin. Tämä on täysin väärin. Ei ole ollut olemassa hyviä BB-teorioita (sille) määrälle, joihin esim. peräännyttäisiin seuraavaksi. Ihmiskunnassa ei myöskään ole tällä hetkellä ketään kellä on oikeus tehdä kosmologinen teoria, ilman että siinä tulee sanoa, paljonko sen mallin mukaan on litiumia havaittava. Kun tällainen mittaus on tehtävissä, se on se todellisuus, mikä teorian pitää selittää. (Tässä ei vielä oteta kantaa siihen, onko ehdotettu selitys samaa muotoa, missä pohjantähti oli massailluusiota, mitä ehkä kaikki litiumkin on.) Hubblen mittaukseen tulee sopia ottamalla kaikki saapuva valo jotenkin huomioon.

Kakun videossa luvataan uusi kirja kosmologiasta, mutta ei tule olemaan mahdollista, että se olisi kirja, joka kelpaa kenelle tahansa kuulijalle, jolla nyt jo on mielessä yksi BB:tön universumi. Kuinka moni on muuten lukenut kosmologian kirjan ja tietää, mihin sen kokonaan uudelleenkirjoitus voi viitata? Kakun suhtautuminen Webbiin ei ole välttämättä hänen lopullisensa siitä asiasta, kun Webbin tilanne voi vielä selvitä hänelle toisella tavalla.

Yksi asia, mikä videossa myös nousi esiin, oli se, että (mahdollisesti B:tä tärkeämpi) ihminen sanoi, että mallia pitää kyseenalaistaa, ja että tämä on jopa tiedettä tai ainakin tärkeä tehtävä. Tämä on huonosti ymmärrettyä asioiden tilaa henkilöltä, koska mallin kyseenalaistivat vain ne mittaukset, joihin malli ei sovi. Nyt malli on jo väärä ja kaikki tietävät sen (kunhan mittauksia tarkistetaan jonkin verran, mikä sekin vie muutaman vuoden tai joskus todella kauan). Ei tarvita mitään twitter-väkeä, joka lisäksi kyseenalaistaa mallia kannatuksellaan. Tällainen sormea heristämällä tehty kyseenalaistus, jossa jonkun kyseenalaistava hermo pettää jo mallia lukiessa tai tieteen ja uskonnon filosofiaa lukiessa, ei voi vaikuttaa mitenkään siihen, mikä malli on väärin ja mikä oikein. Lisäksi jos halutaan, että BB olisi toistaiseksi kuollut, olisi puhuttava siitä siten, että ihmiskunta on tilassa, jossa sen ei pidä kuvitella olevansa kosmologiaa tajuava ja ymmärtävä laji, koska sillä ei ole yhtään kosmologian mallia, jolla läpäistäisiin mittausten testit. Paradigmamuutoksesta ei kannata tietessä puhua ennenkuin uusi tiede on valmis ja saanut kannatusta, jonka voi mitata Nobeleissa. Jos kosmologiassa ei jaeta Nobeleita nopealla syötöllä, se johtuu siitä, ettei sitä pidetä yhtään paradigma-lajina.

B:
"tse olen sillä kannalla että empiiristä havainto - ja mittausaineistoa ja todennettuja vaikkakin ainoastaan paikallisesti havaittuja säännönmukaisuuksia on löytynyt jo niin paljon että kannattaisi välillä siivota ns. tieteellinen maailmankuvan ja kaikkien mahdollisten vakiintuneiden paradigmojen metafysiikaan liittyvä tulkintaosuus kokonaan pois aloittaa uudestaan ns. "puhtaalta pöydältä" kokoamaan uutta kokonaisuutta yhditelemällä kapeita erikoistieteitä ja niiden osaalueita yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi keskittyen lähinnä vain siihen minkä empiirinen kokeellinen tiede on todentanut ja yrittäen luoda entistä laajemman ja selkeämmän työhypoteesin jatkotutkimukselle...."

Tämä on aivan ristiriitainen viesti sen kanssa, että tieteellä pitäisi olla loputtomasti lisää yksittäisiä tapauksia sitä todellisuutta varten, joka sijaitsee maapallon ulkopuolella ja kaikkina muina aikoina. Tässä oletetaan ikäänkuin, että maapallon lähiympäristö ja lähiaika asettaa täydelliset rajat sen tieteelle, joiden läpi ei tule mitään. Silloin meidän tieteessämme esim. ei ole mielestäsi missään mitään tärkeää viitettä, joka kertoisi siitä, voiko tiedettä olla erilaisena muissa paikoissa.

Yhden tieteen kuten fysiikan sisällä olevassa yhdistämisessä ei ole mitään, mikä palvelisi yllä manittua fyysisyyttä, eli sitä sisältöä tieteessä, missä on olemassa säännönmukaisuus sille, mitä havaitaan. Jos et voi tehdä hypoteesia, jossa sanotaan, että tämä ja tämä asia tullaan mittaamaan, ei ole mitään voitettavaa hypoteesiasi varten sillä, että tiede päätyisi paradigmaltaan vielä enemmän mittauksiin (hypoteettisia mittausten määriä nämä).

B:
"eli ts. todellisuudessa fysikaalinen todellisuus on lähes kaikilta osiltaan muokattavissa kvanttityhjiön harmoonisten potentiaalien ja resonanssien kautta "

Kvanttityhjiötä on mahdollisesti ääretön litraa tai todella paljon kuitenkin. Miksei yhtä hyvin voisi sanoa, että todellisuus on kaikilta osiltaan muokattavissa, kun muokkaa jokaista osaa itseään? Ja miksei tämä ole yhtä vahvasti paradigmaa muuttava ajatus kuin sinun omasi on?

18

Lue lisää

Jos viittaat tässä QFT:n tyhjiön kvanttikietoutumiseen, niin kyseessä on QFT:n paradigman mukainen malli todellisuudesta, eikä kenenkään muun. QFT:n kvanttikietoutumista koskee myös kaikki muu kietoutumisesta havaitut asiat, kuten että kietoutuminen ja kvanttitilat ylipäänsä hajoavat kun ainetta ja häiriöitä on paljon. Sinun tulisi myös ottaa selvää, mitä kaikkea se tulee vaatimaan, että tekee jonkin muokkauksen kvanttityhjiön kautta. Eli se on prosessi, jonka alkua ja kulkua et ole kuvaillut, vaikka esim. lopputulos on asetettu koko todellisuudeksi.

19

Anonyymi kirjoitti:

Jos viittaat tässä QFT:n tyhjiön kvanttikietoutumiseen, niin kyseessä on QFT:n paradigman mukainen malli todellisuudesta, eikä kenenkään muun. QFT:n kvanttikietoutumista koskee myös kaikki muu kietoutumisesta havaitut asiat, kuten että kietoutuminen ja kvanttitilat ylipäänsä hajoavat kun ainetta ja häiriöitä on paljon. Sinun tulisi myös ottaa selvää, mitä kaikkea se tulee vaatimaan, että tekee jonkin muokkauksen kvanttityhjiön kautta. Eli se on prosessi, jonka alkua ja kulkua et ole kuvaillut, vaikka esim. lopputulos on asetettu koko todellisuudeksi.

19

Lue lisää

1-19 (=hätäisten ja tarkoitushakuisten johtopäätösten kokoelma eli taas haiseva kasa pseudokritiikkiä)

Kvanttifysiikan äärettömyydet:

Quantum Electrodynamics is rotten at the core

https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=278s
https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=940s

itseorganisoituminen avoimissa epätasapainoisessa systeemissä:

hakukoneeseen:

open systems Self-Organisation Nonequilibrium Systems Complexity Ilya Prigogine

Yritä ensin muodostaa ja ymmärtää kokonaiskuva eikä niin että yrität käydä sitä läpi yksi lause kerrallaan verraten suoraan omaksumaasi malliin ja kontekstiin koska ne kontekstit eivät ole läheskään kaikilta osin yhteismitallisia.

Fysiikkatiede ei ole matemaattista sen takia että se olisi jotenkin niin täydellistä ja kehittynyttä vaan pikemminkin päinvastoin eli koska tiedetään ja ymmärretään niin äärimmäisen vähän kokonaisuudesta niin siitä vähästä yritetään sitten epätoivon vimmalla puristaa ulos mahdollisimman paljon nimenomaan logiikan ja matematiikan formalismin avulla koska matemaattisuus ja loogisuus tuottavat tietämisen illuusiota joka tehoaa parhaiten niihin jotka eivät siitä mitään kykene ymmärtämään.


Einsteinia palvotaan koska harva ymmärtää hänen malliaan ja sama metodi toimi aikoinaan myös kirkon munkkilatinan suhteen. Einstein itse sen sijaan ikääntyessään ja viisastuessaan myönsi olleensa väärässä ja oli muutenkin hyvin epävarma omien nuoruusvuosiensa sekoilujen suhteen ja siitä löytyy todisteita hänen myöhemmästä kirjeenvaihdostaan ja kirjoituksistaan.

https://www.youtube.com/watch?v=DaFFfImb8aE


Matemaattinen formalismi suojaa tehokkaasti tiedepapistoa kritiikiltä. :D

Kilpailevien mallien ei myöskään tarvitse selittää vallitsevan mallin kaikkia yksityiskohtia koska esim. big bang mallissa olennaisemmat asiat liittyvät punasiirtymään ja taustasäteilyyn jotka taas eivät ole mitenkään olennaisia esim. plasmafysiikan malleissa.

Esim. plasmafysiikan kosmologinen malli ei tarvitse taustasäteilyä ja punasiirtymää premisseinä vaikka ne ovat välttämättömiä big bang-kosmologian kannalta.

Taustasäteilyä ja punasiirtymää ei voi tutkia paikan päällä kokeellisesti joten ne ovat edelleen hyvin vahvasti spekulatiivisia ja sama koskee ns. kosmista inflaatiota ja mustia aukkoja. Täyttä varmuutta niiden suhteen ei voi olla pelkän matemaattisen mallinnuksen ja epäsuoran päättelyn perusteella.

Enempää en jaksa analysoida tuota loputonta sekoilua.... :D

B

Anonyymi kirjoitti:

1-19 (=hätäisten ja tarkoitushakuisten johtopäätösten kokoelma eli taas haiseva kasa pseudokritiikkiä)

Kvanttifysiikan äärettömyydet:

Quantum Electrodynamics is rotten at the core

https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=278s
https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=940s

itseorganisoituminen avoimissa epätasapainoisessa systeemissä:

hakukoneeseen:

open systems Self-Organisation Nonequilibrium Systems Complexity Ilya Prigogine

Yritä ensin muodostaa ja ymmärtää kokonaiskuva eikä niin että yrität käydä sitä läpi yksi lause kerrallaan verraten suoraan omaksumaasi malliin ja kontekstiin koska ne kontekstit eivät ole läheskään kaikilta osin yhteismitallisia.

Fysiikkatiede ei ole matemaattista sen takia että se olisi jotenkin niin täydellistä ja kehittynyttä vaan pikemminkin päinvastoin eli koska tiedetään ja ymmärretään niin äärimmäisen vähän kokonaisuudesta niin siitä vähästä yritetään sitten epätoivon vimmalla puristaa ulos mahdollisimman paljon nimenomaan logiikan ja matematiikan formalismin avulla koska matemaattisuus ja loogisuus tuottavat tietämisen illuusiota joka tehoaa parhaiten niihin jotka eivät siitä mitään kykene ymmärtämään.


Einsteinia palvotaan koska harva ymmärtää hänen malliaan ja sama metodi toimi aikoinaan myös kirkon munkkilatinan suhteen. Einstein itse sen sijaan ikääntyessään ja viisastuessaan myönsi olleensa väärässä ja oli muutenkin hyvin epävarma omien nuoruusvuosiensa sekoilujen suhteen ja siitä löytyy todisteita hänen myöhemmästä kirjeenvaihdostaan ja kirjoituksistaan.

https://www.youtube.com/watch?v=DaFFfImb8aE


Matemaattinen formalismi suojaa tehokkaasti tiedepapistoa kritiikiltä. :D

Kilpailevien mallien ei myöskään tarvitse selittää vallitsevan mallin kaikkia yksityiskohtia koska esim. big bang mallissa olennaisemmat asiat liittyvät punasiirtymään ja taustasäteilyyn jotka taas eivät ole mitenkään olennaisia esim. plasmafysiikan malleissa.

Esim. plasmafysiikan kosmologinen malli ei tarvitse taustasäteilyä ja punasiirtymää premisseinä vaikka ne ovat välttämättömiä big bang-kosmologian kannalta.

Taustasäteilyä ja punasiirtymää ei voi tutkia paikan päällä kokeellisesti joten ne ovat edelleen hyvin vahvasti spekulatiivisia ja sama koskee ns. kosmista inflaatiota ja mustia aukkoja. Täyttä varmuutta niiden suhteen ei voi olla pelkän matemaattisen mallinnuksen ja epäsuoran päättelyn perusteella.

Enempää en jaksa analysoida tuota loputonta sekoilua.... :D

B

Lue lisää

1-19 voi olla B:n Jeesus.

Anonyymi kirjoitti:

1-19 (=hätäisten ja tarkoitushakuisten johtopäätösten kokoelma eli taas haiseva kasa pseudokritiikkiä)

Kvanttifysiikan äärettömyydet:

Quantum Electrodynamics is rotten at the core

https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=278s
https://www.youtube.com/watch?v=xaC_aKqjCXU&t=940s

itseorganisoituminen avoimissa epätasapainoisessa systeemissä:

hakukoneeseen:

open systems Self-Organisation Nonequilibrium Systems Complexity Ilya Prigogine

Yritä ensin muodostaa ja ymmärtää kokonaiskuva eikä niin että yrität käydä sitä läpi yksi lause kerrallaan verraten suoraan omaksumaasi malliin ja kontekstiin koska ne kontekstit eivät ole läheskään kaikilta osin yhteismitallisia.

Fysiikkatiede ei ole matemaattista sen takia että se olisi jotenkin niin täydellistä ja kehittynyttä vaan pikemminkin päinvastoin eli koska tiedetään ja ymmärretään niin äärimmäisen vähän kokonaisuudesta niin siitä vähästä yritetään sitten epätoivon vimmalla puristaa ulos mahdollisimman paljon nimenomaan logiikan ja matematiikan formalismin avulla koska matemaattisuus ja loogisuus tuottavat tietämisen illuusiota joka tehoaa parhaiten niihin jotka eivät siitä mitään kykene ymmärtämään.


Einsteinia palvotaan koska harva ymmärtää hänen malliaan ja sama metodi toimi aikoinaan myös kirkon munkkilatinan suhteen. Einstein itse sen sijaan ikääntyessään ja viisastuessaan myönsi olleensa väärässä ja oli muutenkin hyvin epävarma omien nuoruusvuosiensa sekoilujen suhteen ja siitä löytyy todisteita hänen myöhemmästä kirjeenvaihdostaan ja kirjoituksistaan.

https://www.youtube.com/watch?v=DaFFfImb8aE


Matemaattinen formalismi suojaa tehokkaasti tiedepapistoa kritiikiltä. :D

Kilpailevien mallien ei myöskään tarvitse selittää vallitsevan mallin kaikkia yksityiskohtia koska esim. big bang mallissa olennaisemmat asiat liittyvät punasiirtymään ja taustasäteilyyn jotka taas eivät ole mitenkään olennaisia esim. plasmafysiikan malleissa.

Esim. plasmafysiikan kosmologinen malli ei tarvitse taustasäteilyä ja punasiirtymää premisseinä vaikka ne ovat välttämättömiä big bang-kosmologian kannalta.

Taustasäteilyä ja punasiirtymää ei voi tutkia paikan päällä kokeellisesti joten ne ovat edelleen hyvin vahvasti spekulatiivisia ja sama koskee ns. kosmista inflaatiota ja mustia aukkoja. Täyttä varmuutta niiden suhteen ei voi olla pelkän matemaattisen mallinnuksen ja epäsuoran päättelyn perusteella.

Enempää en jaksa analysoida tuota loputonta sekoilua.... :D

B

Lue lisää

B:
"Quantum Electrodynamics is rotten at the core"

Onko ' aineen "tyhjiö" koostuu epälokaalista informaatiosta' silloin läpensä mätää sanayhdistelmää, koska niin olet kirjoittanut?

B:
"Ilya Prigogine"

Hän kuuluu Nobel palkittuun establishmentiin, jonka paradigma on todennäköisesti ikuinen.

En ole keskustellut aiheesta yllä yhtään. Etkä sinäkään, koska minä olen meistä se, joka kävi kaikki lauseesi silloin läpi. Tai sitten en puuttunut siihen mitenkään, kun se oli siellä.

On jo ajat ollut selvää, että sellaista juttua tapahtuu, kun systeemit saavat käyttää ulkopuolista energiaa. Voisin lisätä ylläolevaan, että ei ole koskaan tarpeellista luoda hetkellisesti lisäenergiaa ja uusia hiukkasia mikrotasolla, jotta jokin lämpätilakriittinen reaktio saisi tapahtua (minkä jälkeen yritetään palauttaa kaikki normaaliksi energian suhteen). Termodynaamisessa mielessä samoin kuin QM-mielessä energia on satunnaisesti joskus niin suurta olemassaolevien hiukkasten keskuudessa, että yksittäiset hiukkaset ylittävät raja-energioita.

B:
"Fysiikkatiede ei ole matemaattista sen takia että se olisi jotenkin niin täydellistä ja kehittynyttä vaan pikemminkin päinvastoin eli koska tiedetään ja ymmärretään niin äärimmäisen vähän kokonaisuudesta niin siitä vähästä yritetään sitten epätoivon vimmalla puristaa ulos mahdollisimman paljon nimenomaan logiikan ja matematiikan formalismin avulla koska matemaattisuus ja loogisuus tuottavat tietämisen illuusiota joka tehoaa parhaiten niihin jotka eivät siitä mitään kykene ymmärtämään."

Jos tietäisin vastaukset kaikkiin kysymyksiin, en käyttäisi matematiikkaa (tälläinenkin ihminen olisi tosi häikäisevä, joten ei sellaiseksi tule pyrkiä)? Ei tämä pidä paikkaansa, jos todellisuus on liian matemaattinen, ja kieli ja käsien eleet eivät riitä sen asioiden tietämiseen muulla tavalla.

B:
"Einsteinia palvotaan..."

Jos et keksi mitään muuta metafysiikan sisältöä, mikä fysiikkaan on vaikuttanut, joudun suhtautumaan metafyysiseen puheeseesi aina siten, että se on vain sinun harjoittamaasi uskonnollista vainoa, eikä tosi hienoa filosofista pohdintaa. Uskonnollinen vaino perustuu tod. näk. siihen, että ihmiset eivät tunne toisia ihmisiä, tai sellainen voi kukoistaa kun ihmisillä on disinformaatiota toisista ihmisistä. Sanoit yllä kerran isoon ääneen, että tieto on vajavaista, mutta kun kyse on sinusta ja muista ihmisistä, voit keksiä minkä tahansa negatiivisen (osoittamatta vielä että se on negatiivista palvoa jotain?) piirteen muiden ihmisten sydämestä. Sillä tiedolla voit kertoa kaikelle kansalle, että nämä sydämet ovat näin ja näin negatiivisia, ja perustella tällä sitä, että kaikkien tulee suhtautua heihin vaarallisina ja alempina olentoina. Tämä on ratkaisu, jonka teet näille sydämille ja niiden ongelmalle ihmiskunnassa. Eli pidät huolta siitä, että tämä viesti negatiivisista sydämistä jää olemaan, ja kiertäessään saa kaikki näkemään kyseiset sydämmet aina entistä negatiivisempina.

B:
https://www.youtube.com/watch?v=DaFFfImb8aE

Muista sitten, että soluavaruutesi täyty selittää atomikellojen toiminta ja Shapiron testi.

Et voi käännyttää yhtää sellaista Einsteinilaista, joka uskoo esim. 5 vuotiaan Einsteinin kotitehtäviin, ja pitää Einsteinin myöhempien aikojen ihmismuotoa kerettiläisyytenä, koska vain 5v aiheuttaa hänessä uskonnollisia täristyskohtauksia. Einstein oli muutenkin vain kuvittellinen esimerkkihenkilö, siitä keneen jokainen uskoo erikseen. Uskonnon ei ollut tarkoitus olla niin loogista, että seurauksena oleva teoria on yhtäläinen sen henkilön kanssa johon uskoo, tai että uskon kohde olisi tiedemies. Muutoinkin meitä kiinnostavat vain teorioiden synnyttäjien syyt synnyttää teoria, eli se mihin Einstein uskoo.

Videossa on lopussa lainaus, jossa lukee, että eetterin määritelmä voi olla E:n mukaan se, että avaruudella on matemaattisia ominaisuuksia. Tämä E:n eetteri on muiden ihmisten eetterien mukainen vain, jos ne noudattavat aivan samoja matemaattisia ominaisuuksia, jotka on kerrottu GR:ssä. Valitettavasti video ei tunnu kannattavan GR:ää? Joten sen mukaan kaikki esitetyt eetterivaihtoehdot on heitetty menemään tällä hetkellä?

B:
"Kilpailevien mallien ei myöskään tarvitse selittää vallitsevan mallin kaikkia yksityiskohtia koska esim. big bang mallissa olennaisemmat asiat liittyvät punasiirtymään ja taustasäteilyyn jotka taas eivät ole mitenkään olennaisia esim. plasmafysiikan malleissa."

Lajittelet asioita tässä ja seuraavaksi vääriin kategorioihin, ja olet huono puhumaan esim. plasmakosmologian puolesta. Olen hyvin varma, että sellaisilla on oikeasti jokin looginen selitys kaikelle sille, mikä tulee kuvana ihmisten kaukoputkiin ja satelliitteihin, eli täysi empiirinen vastine BB:lle. Sellaiset kun päättyvät, niin teoria tulee loppuunsa (tauolle). Ainakin loogisten ihmisten ja tieteilijöiden mielissä.