Siskoni pääsi hoitoon

Story of my life.
Maailma on yks iso trolli, joka täällä vaan trollailee sitä maailman ainoaa oikeassa olevaa ihmistä.

Montaako MT oireista se sinäkin autat päivittäin?

Onko se leimaamista jos kertoo sairaudesta joka sinänsä on vaikea. Jos hän olisi kertonut sydänleikkauksesta ja miten sairaaksi ihminen voi tulla niin olis kaikki olleet myötämielisiä. Sen siårigman psyykkisiä sairauksia kohtaa aiheuttaa tyhmät ihmiset, ei viisas ihminen edes näe asiaa kuten sinun moni Suomalainen vieläkin tekee, sairaus ihmisessä oli se mikä hyvänsä on aina hoidettava ja mikään sairaus ei ole mitenkään hävettävä että sitä pitäisi hiljaa kuiskimalla jutella tai haukkua ihmisiä joilla on esim masennus hulluiksi, kukaan heistä ei ole sairauttaan pyytänyt, vaan ovat saaneet sen ihan vaan ilman pyytelemään.
Tässä yksi juttelee toisen tavoitteista ja saavutuksista, kyllä se niin on että sivullisen on vaikea katsella tätä sairautta potevaa ihmistä kun tietää että hoidossa paranee.

Aloituksessa ei ole mitään leimaamista.
Hän näyttää olleen siskostaan huolissaan ja on nyt tyytyväinen, kun sisko pääsi hoitoon.
Miksi tämä leimaisi, koska kertoo, että toinen saa hoitoa?

Mitä on leimaaminen , sitäkö että puhutaan avoimesti asioista joita suomi juntti pelkää niin että oikein kuiskiikin kun mainitsee sairauden nimen.
Nykyaikana puhutaan avoimesti näistäkin asioista , joten se on niin että sinä itse varmaan kuulut niihin leimaaminen kun olet heti häntä syyttämässä

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on leimaaminen , sitäkö että puhutaan avoimesti asioista joita suomi juntti pelkää niin että oikein kuiskiikin kun mainitsee sairauden nimen.
Nykyaikana puhutaan avoimesti näistäkin asioista , joten se on niin että sinä itse varmaan kuulut niihin leimaaminen kun olet heti häntä syyttämässä

Lue lisää

Se, että ymmärrettäisiin oireiden taustalla olevat juurisyyt, tai selvitettäisiin oireiden taustalla olevia tekijöitä ja asioita, olisi minusta oikeampi lähestymistapa. Nykyisessä psykiatriassa ja myös joidenkin tälle palstalle kirjoittavien sairauskeskeinen ajattelu vain leimaa ja antaa sen kuvan, että olet vain tuo kyseinen sairaus, et mitään muuta. Jos et sitä tee, olet automaattisesti sairaudentunnoton. - Ja ettei sinulla ole mitään muuta arvoa ihmisenä, kuin niellä ja hyväksyä, että olet mt-potilas. Ja se sama näkyy myös kaikkiin sinusta tehdyissä kirjauksissa, mm. Omakannassa. Olet siis vain se psyykkinen sairaus, sairaushistoriasi, ja lääkityksesi. Ettei sinun elämässäsi kokemillasi asioilla ja tapahtumilla olisi muka mitään osuutta siihen, miksi oireilet. Tällainen kuva minulle tulee joistakin tänne tehdyistä ketjuista ja kirjoituksista. Messutaan ja vannotaan sen nimeen, että jos avaat mt-palveluita tarjoavan hoitopaikan tms., että elämäsi korjaantuu ja paranee sillä, kun menet sinne. Se kun ei kenenkään elämää ja hyvinvointia paranna, vaikka kirjoittaisi sata miljoonaa kertaa liitutaululle saadun diagnoosin nimi.

Voi kun siellä psykiatriassa ei keskitytä oireiden taustalla oleviin asioihin ja taustasyihin. Siksi niiden palveluiden käyttäminen on täysin hyödytöntä. Asia on, tai olisi toinen, jos siellä siellä alettaisiin muuttaa käytäntöjä, tapoja ajatella ja kohdella potilaita. Potilaita kun ei kohdata ja kohdella ihmisinä, vaan siellä ajatellaan vain sairaus ja lääkekeskeisesti.

Minä en ainakaan halua, että minua katsotaan, tarkkaillaan, arvioidaan, kohdataan ja kategorisoidaan vain sillä silmällä ja ajatuksella, että olen psyykkisesti sairas. Minulla on oma historiani, omat koetut kokemukseni ja tunteeni. Minä olen ihminen ja haluan, että minua kohdellaan myös sellaisena, eikä jonkin sairauden omaavana, ollen muka vain se kyseinen "sairaus", vaan tasavertaisena ja samanarvoisena ihmisenä, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä ja saada ihmisarvoista kohtelua.

Terv. ihminen

Anonyymi kirjoitti:

Se, että ymmärrettäisiin oireiden taustalla olevat juurisyyt, tai selvitettäisiin oireiden taustalla olevia tekijöitä ja asioita, olisi minusta oikeampi lähestymistapa. Nykyisessä psykiatriassa ja myös joidenkin tälle palstalle kirjoittavien sairauskeskeinen ajattelu vain leimaa ja antaa sen kuvan, että olet vain tuo kyseinen sairaus, et mitään muuta. Jos et sitä tee, olet automaattisesti sairaudentunnoton. - Ja ettei sinulla ole mitään muuta arvoa ihmisenä, kuin niellä ja hyväksyä, että olet mt-potilas. Ja se sama näkyy myös kaikkiin sinusta tehdyissä kirjauksissa, mm. Omakannassa. Olet siis vain se psyykkinen sairaus, sairaushistoriasi, ja lääkityksesi. Ettei sinun elämässäsi kokemillasi asioilla ja tapahtumilla olisi muka mitään osuutta siihen, miksi oireilet. Tällainen kuva minulle tulee joistakin tänne tehdyistä ketjuista ja kirjoituksista. Messutaan ja vannotaan sen nimeen, että jos avaat mt-palveluita tarjoavan hoitopaikan tms., että elämäsi korjaantuu ja paranee sillä, kun menet sinne. Se kun ei kenenkään elämää ja hyvinvointia paranna, vaikka kirjoittaisi sata miljoonaa kertaa liitutaululle saadun diagnoosin nimi.

Voi kun siellä psykiatriassa ei keskitytä oireiden taustalla oleviin asioihin ja taustasyihin. Siksi niiden palveluiden käyttäminen on täysin hyödytöntä. Asia on, tai olisi toinen, jos siellä siellä alettaisiin muuttaa käytäntöjä, tapoja ajatella ja kohdella potilaita. Potilaita kun ei kohdata ja kohdella ihmisinä, vaan siellä ajatellaan vain sairaus ja lääkekeskeisesti.

Minä en ainakaan halua, että minua katsotaan, tarkkaillaan, arvioidaan, kohdataan ja kategorisoidaan vain sillä silmällä ja ajatuksella, että olen psyykkisesti sairas. Minulla on oma historiani, omat koetut kokemukseni ja tunteeni. Minä olen ihminen ja haluan, että minua kohdellaan myös sellaisena, eikä jonkin sairauden omaavana, ollen muka vain se kyseinen "sairaus", vaan tasavertaisena ja samanarvoisena ihmisenä, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä ja saada ihmisarvoista kohtelua.

Terv. ihminen

Lue lisää

Ymmärsinkö minä oikein, että sinä valitat siitä, että ei ole olemassa sellaisia mielenterveyspalveluita jotka olisi räätälöity sellaisille ihmisille jotka eivät missään tapauksessa halua käyttää mielenterveyspalveluita? Eikö se ole vähän rahan haaskuuta?

Anonyymi kirjoitti:

Se, että ymmärrettäisiin oireiden taustalla olevat juurisyyt, tai selvitettäisiin oireiden taustalla olevia tekijöitä ja asioita, olisi minusta oikeampi lähestymistapa. Nykyisessä psykiatriassa ja myös joidenkin tälle palstalle kirjoittavien sairauskeskeinen ajattelu vain leimaa ja antaa sen kuvan, että olet vain tuo kyseinen sairaus, et mitään muuta. Jos et sitä tee, olet automaattisesti sairaudentunnoton. - Ja ettei sinulla ole mitään muuta arvoa ihmisenä, kuin niellä ja hyväksyä, että olet mt-potilas. Ja se sama näkyy myös kaikkiin sinusta tehdyissä kirjauksissa, mm. Omakannassa. Olet siis vain se psyykkinen sairaus, sairaushistoriasi, ja lääkityksesi. Ettei sinun elämässäsi kokemillasi asioilla ja tapahtumilla olisi muka mitään osuutta siihen, miksi oireilet. Tällainen kuva minulle tulee joistakin tänne tehdyistä ketjuista ja kirjoituksista. Messutaan ja vannotaan sen nimeen, että jos avaat mt-palveluita tarjoavan hoitopaikan tms., että elämäsi korjaantuu ja paranee sillä, kun menet sinne. Se kun ei kenenkään elämää ja hyvinvointia paranna, vaikka kirjoittaisi sata miljoonaa kertaa liitutaululle saadun diagnoosin nimi.

Voi kun siellä psykiatriassa ei keskitytä oireiden taustalla oleviin asioihin ja taustasyihin. Siksi niiden palveluiden käyttäminen on täysin hyödytöntä. Asia on, tai olisi toinen, jos siellä siellä alettaisiin muuttaa käytäntöjä, tapoja ajatella ja kohdella potilaita. Potilaita kun ei kohdata ja kohdella ihmisinä, vaan siellä ajatellaan vain sairaus ja lääkekeskeisesti.

Minä en ainakaan halua, että minua katsotaan, tarkkaillaan, arvioidaan, kohdataan ja kategorisoidaan vain sillä silmällä ja ajatuksella, että olen psyykkisesti sairas. Minulla on oma historiani, omat koetut kokemukseni ja tunteeni. Minä olen ihminen ja haluan, että minua kohdellaan myös sellaisena, eikä jonkin sairauden omaavana, ollen muka vain se kyseinen "sairaus", vaan tasavertaisena ja samanarvoisena ihmisenä, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä ja saada ihmisarvoista kohtelua.

Terv. ihminen

Lue lisää

Edelliseen tekstiin muutama korjaus ja lisäys, selvennykseksi: jos avaa mt-palveluita tarjoavan oven ja käyttää niitä palveluita, sinulle annetaan jokin diagnoosi, sairaus ja lääkekeskeinen hoito ei välttämättä korjaa, paranna, tai hoida ihmistä yhtään millään tavalla. Jos ja kun oireiden taustalla olevat juurisyyt jäävät huomioimatta, korjaamatta ja ratkaisematta. Miksi siis hyväksyä jokin sinulle annettu diagnoosi ja ajatella olevansa vain jokin psyykkinen potilas? Sekö on jokin taivas, jolla kaikki oireiden taustalla olevat syyt ratkeavat?

On varsin lyhytnäköistä ja perin naiivia kuvitella, että jos jollekin potilaalle annetaan tarkkailun jälkeen jokin diagnoosi ja lääkkeet, että asiat hoituvat vain sillä tavalla, ja että potilas paranee ja voi hyvin, jos taustalla olevat asiat jäävät kokonaan huomioimatta ja selvittämättä.

Psykiatria nojaa ja pohjaa tieteensä ja käyttämänsä hoitomenetelmät aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen ajatteluun ja dogmeihin. Joista ei ole itse oireilevalle ihmiselle mitään hyötyä. Näin on ollut jo yli 20 vuoden ajan. Miksi siis ylipäätään käyttää noin huonolaatuisia ja naiiviseen ajatteluun pohjautuvia palveluita ja väärälle pohjalle perustuvia "hoitoja"?

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärsinkö minä oikein, että sinä valitat siitä, että ei ole olemassa sellaisia mielenterveyspalveluita jotka olisi räätälöity sellaisille ihmisille jotka eivät missään tapauksessa halua käyttää mielenterveyspalveluita? Eikö se ole vähän rahan haaskuuta?

Lue lisää

En ole valittanut mitään, enkä mistään. Harjoittele enemmän luetun ymmärtämistä. Jospa se sitten jonakin päivänä sinullekin aukeaa, mitä viestilläni tarkoitin.

Anonyymi kirjoitti:

Se, että ymmärrettäisiin oireiden taustalla olevat juurisyyt, tai selvitettäisiin oireiden taustalla olevia tekijöitä ja asioita, olisi minusta oikeampi lähestymistapa. Nykyisessä psykiatriassa ja myös joidenkin tälle palstalle kirjoittavien sairauskeskeinen ajattelu vain leimaa ja antaa sen kuvan, että olet vain tuo kyseinen sairaus, et mitään muuta. Jos et sitä tee, olet automaattisesti sairaudentunnoton. - Ja ettei sinulla ole mitään muuta arvoa ihmisenä, kuin niellä ja hyväksyä, että olet mt-potilas. Ja se sama näkyy myös kaikkiin sinusta tehdyissä kirjauksissa, mm. Omakannassa. Olet siis vain se psyykkinen sairaus, sairaushistoriasi, ja lääkityksesi. Ettei sinun elämässäsi kokemillasi asioilla ja tapahtumilla olisi muka mitään osuutta siihen, miksi oireilet. Tällainen kuva minulle tulee joistakin tänne tehdyistä ketjuista ja kirjoituksista. Messutaan ja vannotaan sen nimeen, että jos avaat mt-palveluita tarjoavan hoitopaikan tms., että elämäsi korjaantuu ja paranee sillä, kun menet sinne. Se kun ei kenenkään elämää ja hyvinvointia paranna, vaikka kirjoittaisi sata miljoonaa kertaa liitutaululle saadun diagnoosin nimi.

Voi kun siellä psykiatriassa ei keskitytä oireiden taustalla oleviin asioihin ja taustasyihin. Siksi niiden palveluiden käyttäminen on täysin hyödytöntä. Asia on, tai olisi toinen, jos siellä siellä alettaisiin muuttaa käytäntöjä, tapoja ajatella ja kohdella potilaita. Potilaita kun ei kohdata ja kohdella ihmisinä, vaan siellä ajatellaan vain sairaus ja lääkekeskeisesti.

Minä en ainakaan halua, että minua katsotaan, tarkkaillaan, arvioidaan, kohdataan ja kategorisoidaan vain sillä silmällä ja ajatuksella, että olen psyykkisesti sairas. Minulla on oma historiani, omat koetut kokemukseni ja tunteeni. Minä olen ihminen ja haluan, että minua kohdellaan myös sellaisena, eikä jonkin sairauden omaavana, ollen muka vain se kyseinen "sairaus", vaan tasavertaisena ja samanarvoisena ihmisenä, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä ja saada ihmisarvoista kohtelua.

Terv. ihminen

Lue lisää

Entä jos menisit terapiaan selvittämään juurisyyt?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin muutama korjaus ja lisäys, selvennykseksi: jos avaa mt-palveluita tarjoavan oven ja käyttää niitä palveluita, sinulle annetaan jokin diagnoosi, sairaus ja lääkekeskeinen hoito ei välttämättä korjaa, paranna, tai hoida ihmistä yhtään millään tavalla. Jos ja kun oireiden taustalla olevat juurisyyt jäävät huomioimatta, korjaamatta ja ratkaisematta. Miksi siis hyväksyä jokin sinulle annettu diagnoosi ja ajatella olevansa vain jokin psyykkinen potilas? Sekö on jokin taivas, jolla kaikki oireiden taustalla olevat syyt ratkeavat?

On varsin lyhytnäköistä ja perin naiivia kuvitella, että jos jollekin potilaalle annetaan tarkkailun jälkeen jokin diagnoosi ja lääkkeet, että asiat hoituvat vain sillä tavalla, ja että potilas paranee ja voi hyvin, jos taustalla olevat asiat jäävät kokonaan huomioimatta ja selvittämättä.

Psykiatria nojaa ja pohjaa tieteensä ja käyttämänsä hoitomenetelmät aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen ajatteluun ja dogmeihin. Joista ei ole itse oireilevalle ihmiselle mitään hyötyä. Näin on ollut jo yli 20 vuoden ajan. Miksi siis ylipäätään käyttää noin huonolaatuisia ja naiiviseen ajatteluun pohjautuvia palveluita ja väärälle pohjalle perustuvia "hoitoja"?

Lue lisää

No monet psykiatriset sairaudet kyllä paranevat lääkehoidolla. Ne ovat vinksahtaneisuutta aivokemioissa. Esim. Psykoosissa liikaa dopamiinia.

Mitä ne juurisyyt sitten ovat, joiden koet vaikuttaneen omaan elämääsi? Ehkä joku terapia ja siellä asioiden pohtiminen olisi paikallaan?

Minua on kyllä kohdeltu ihan hyvin hoitopaikoissa ja oltu tosi positiivisia ja kannustavia. Ei olla ajateltu, että olet vain sairaus, tai leimattu mitenkään. Itselläni on ehkä ollut negatiivisempi käsitys aiemmin.

Olen aloittaja ja minullakin on skitsofrenia ja se on parantunut lääkkeillä. Lääkkeet ja hoito ovat auttaneet minua tosi paljon. En haluaisi olla ilman.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos menisit terapiaan selvittämään juurisyyt?

Muuten ehdotuksesi on ihan asiallinen, mutta kun psykiatriassa ei ole niitä ( oireiden taustalla olevia syitä) huomioitu ainakaan viimeisten 20 vuoden aikana. Jos sen on omakohtaisesti kokenut ja samanlaisista kokemuksista muidenkin kohdalla vielä lukenut mm. somesta, se on vain entisestään vahvistanut sitä kuvaa, että psykiatria pohjautuu vain diagnoosi ja lääkekeskeisyyteen.

Jos yhdenkin kerran tulee huono kokemus, tai pahimmassa tapauksessa useammankin kerran, nimitellään, kiusataan, tai kohdellaan alentuvasti, niin kyllä siinä luottamus ja usko lääkäreihin, hoitajiin ja terveydenhuoltoon karisee ja katoaa jopa lopullisesti. Onko se silloin mikään ihmekään? Etenkin, jos on ollut mt-potilaan asemassa peräti yli 20 vuoden ajan, ja hoitokertoja, tai osastojaksoja on saattanut tulla useampia. Miettikääpä sitä. Asettuminen toisen asemaan on kovin, kovin vaikeaa. Silloin on liikaa edes odottaa, tai kuvitella, että se luottamus palveluita tuottavaa tahoon palaisi noin vain takaisin.

Jos tilanne muuttuisi, eli psykiatriassa todella oikeasti oltaisiin kiinnostuneita kohtaamansa yksilön kokemista asioista ja tapahtumista, mm. koettujen traumojen kohdalla, ja tarjottaisiin sitä palveluita käyttävälle apua ja tukea, niin asia olisi toinen. Toistaiseksi en ole saanut siitä mitään sellaista kuvaa, että psykiatriassa edes haluttaisiin ymmärtää oireilevaa ihmistä. Tai että ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan, terveydestään ja elämästään oikeasti välitettäisiin. Tähän mennessä en ole saanut sellaisia todisteita, että psykiatrian lähtökohta olisi mikään toinen, kuin vain se, mitä edellä jo toin esille. Eli, että se pohjautuu aivan liiaksi diagnoosi ja lääkekeskeisyyteen. Jos ala ja sen hoitokäytännöt osoittaisivat muuttumista, esim. jo seuraavina lähivuosina, niin se herättäisi edes jotakin toiveikkuutta siitä, että myös mt-oireista kärsivienkohtelu, asema ja tilanne kohenisi parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten ehdotuksesi on ihan asiallinen, mutta kun psykiatriassa ei ole niitä ( oireiden taustalla olevia syitä) huomioitu ainakaan viimeisten 20 vuoden aikana. Jos sen on omakohtaisesti kokenut ja samanlaisista kokemuksista muidenkin kohdalla vielä lukenut mm. somesta, se on vain entisestään vahvistanut sitä kuvaa, että psykiatria pohjautuu vain diagnoosi ja lääkekeskeisyyteen.

Jos yhdenkin kerran tulee huono kokemus, tai pahimmassa tapauksessa useammankin kerran, nimitellään, kiusataan, tai kohdellaan alentuvasti, niin kyllä siinä luottamus ja usko lääkäreihin, hoitajiin ja terveydenhuoltoon karisee ja katoaa jopa lopullisesti. Onko se silloin mikään ihmekään? Etenkin, jos on ollut mt-potilaan asemassa peräti yli 20 vuoden ajan, ja hoitokertoja, tai osastojaksoja on saattanut tulla useampia. Miettikääpä sitä. Asettuminen toisen asemaan on kovin, kovin vaikeaa. Silloin on liikaa edes odottaa, tai kuvitella, että se luottamus palveluita tuottavaa tahoon palaisi noin vain takaisin.

Jos tilanne muuttuisi, eli psykiatriassa todella oikeasti oltaisiin kiinnostuneita kohtaamansa yksilön kokemista asioista ja tapahtumista, mm. koettujen traumojen kohdalla, ja tarjottaisiin sitä palveluita käyttävälle apua ja tukea, niin asia olisi toinen. Toistaiseksi en ole saanut siitä mitään sellaista kuvaa, että psykiatriassa edes haluttaisiin ymmärtää oireilevaa ihmistä. Tai että ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan, terveydestään ja elämästään oikeasti välitettäisiin. Tähän mennessä en ole saanut sellaisia todisteita, että psykiatrian lähtökohta olisi mikään toinen, kuin vain se, mitä edellä jo toin esille. Eli, että se pohjautuu aivan liiaksi diagnoosi ja lääkekeskeisyyteen. Jos ala ja sen hoitokäytännöt osoittaisivat muuttumista, esim. jo seuraavina lähivuosina, niin se herättäisi edes jotakin toiveikkuutta siitä, että myös mt-oireista kärsivienkohtelu, asema ja tilanne kohenisi parempaan suuntaan.

Lue lisää

Nyt en oikein ymmärrä, miksi et kykene käsittelemään juurisyitäsi terapiassa?

Vai yritätkö nyt selittää että psykiatrian pitäisi olla joku ukko ylijumala, joka käy antamassa selkään sille tokaluokan Matille joka kiusasi sinua?

Mä tavallaan jopa ymmärrän sen, koska omatkin hoitovirheeni tehtiin lapsuudessa, ja kannan siitä vielä tänäkin päivää niin henkisiä kuin fyysisisä arpia, mutta totuus on, että minä pystyn vaikuttamaan vain itseeni ja omaan ajattelutapaani, ja omiin keinoihini selviytyä, siihen parhaat eväät olen saanut terapiasta.

Anonyymi kirjoitti:

No monet psykiatriset sairaudet kyllä paranevat lääkehoidolla. Ne ovat vinksahtaneisuutta aivokemioissa. Esim. Psykoosissa liikaa dopamiinia.

Mitä ne juurisyyt sitten ovat, joiden koet vaikuttaneen omaan elämääsi? Ehkä joku terapia ja siellä asioiden pohtiminen olisi paikallaan?

Minua on kyllä kohdeltu ihan hyvin hoitopaikoissa ja oltu tosi positiivisia ja kannustavia. Ei olla ajateltu, että olet vain sairaus, tai leimattu mitenkään. Itselläni on ehkä ollut negatiivisempi käsitys aiemmin.

Olen aloittaja ja minullakin on skitsofrenia ja se on parantunut lääkkeillä. Lääkkeet ja hoito ovat auttaneet minua tosi paljon. En haluaisi olla ilman.

Lue lisää

Mistä tiedät että onliikaa dopamiinia? Kuinkas sitä sitten mitataan. Tottahan neuroleptit hidastavat kaikkea ajattelua ja latistavat tunteita niin onhan niillä toki vaikutuksensa mutta eivät ne sinua paranna. Jos joudut niitä käyttämään niin et voi sanoa olevasi terve.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät että onliikaa dopamiinia? Kuinkas sitä sitten mitataan. Tottahan neuroleptit hidastavat kaikkea ajattelua ja latistavat tunteita niin onhan niillä toki vaikutuksensa mutta eivät ne sinua paranna. Jos joudut niitä käyttämään niin et voi sanoa olevasi terve.

Lue lisää

Kun ihmiselle tulee joku kumma ajatus päähän, terveellä ihmisellä dopamiinit laskevat, jolloin aivot antavat signaalin, että tämä ei ole totta.

Skitsofreenikolla on niin paljon dopamiinia, että ne antavat viestin, että tämä ajatus pitää nyt paikkansa. Silloin mikä tahansa päähän pälkähtävä ajatus on totta.

Eli että ruoka on myrkytettyä, vartijat yrittävät tappaa sinut ja sinua säteilytetään.

Eli kaikki mitä sattuu ajattelemaan, tuntuu todelta.

Niin psyykenlääkkeet juuri vaikuttavat noihin dopamiineihin kai, että ihminen ei usko enää höpöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Se, että ymmärrettäisiin oireiden taustalla olevat juurisyyt, tai selvitettäisiin oireiden taustalla olevia tekijöitä ja asioita, olisi minusta oikeampi lähestymistapa. Nykyisessä psykiatriassa ja myös joidenkin tälle palstalle kirjoittavien sairauskeskeinen ajattelu vain leimaa ja antaa sen kuvan, että olet vain tuo kyseinen sairaus, et mitään muuta. Jos et sitä tee, olet automaattisesti sairaudentunnoton. - Ja ettei sinulla ole mitään muuta arvoa ihmisenä, kuin niellä ja hyväksyä, että olet mt-potilas. Ja se sama näkyy myös kaikkiin sinusta tehdyissä kirjauksissa, mm. Omakannassa. Olet siis vain se psyykkinen sairaus, sairaushistoriasi, ja lääkityksesi. Ettei sinun elämässäsi kokemillasi asioilla ja tapahtumilla olisi muka mitään osuutta siihen, miksi oireilet. Tällainen kuva minulle tulee joistakin tänne tehdyistä ketjuista ja kirjoituksista. Messutaan ja vannotaan sen nimeen, että jos avaat mt-palveluita tarjoavan hoitopaikan tms., että elämäsi korjaantuu ja paranee sillä, kun menet sinne. Se kun ei kenenkään elämää ja hyvinvointia paranna, vaikka kirjoittaisi sata miljoonaa kertaa liitutaululle saadun diagnoosin nimi.

Voi kun siellä psykiatriassa ei keskitytä oireiden taustalla oleviin asioihin ja taustasyihin. Siksi niiden palveluiden käyttäminen on täysin hyödytöntä. Asia on, tai olisi toinen, jos siellä siellä alettaisiin muuttaa käytäntöjä, tapoja ajatella ja kohdella potilaita. Potilaita kun ei kohdata ja kohdella ihmisinä, vaan siellä ajatellaan vain sairaus ja lääkekeskeisesti.

Minä en ainakaan halua, että minua katsotaan, tarkkaillaan, arvioidaan, kohdataan ja kategorisoidaan vain sillä silmällä ja ajatuksella, että olen psyykkisesti sairas. Minulla on oma historiani, omat koetut kokemukseni ja tunteeni. Minä olen ihminen ja haluan, että minua kohdellaan myös sellaisena, eikä jonkin sairauden omaavana, ollen muka vain se kyseinen "sairaus", vaan tasavertaisena ja samanarvoisena ihmisenä, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä ja saada ihmisarvoista kohtelua.

Terv. ihminen

Lue lisää

Mullakin on vuosia vanhoja diagnooseja, ajattelen silti olevani ihminen, en jotenkin sairas ihminen.
Olen minä, en diagnoosini. Elän itseni takia oman tahdon mukaan, en siten kuin ehkä diagnoosit määrittelevät.
Omasta mielestäni tasavertainen kaikkien muiden kanssa, vaikka joskus jossain kaikki eivät ole samaa mieltä. Onneksi se ei ole kovin yleistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ihmiselle tulee joku kumma ajatus päähän, terveellä ihmisellä dopamiinit laskevat, jolloin aivot antavat signaalin, että tämä ei ole totta.

Skitsofreenikolla on niin paljon dopamiinia, että ne antavat viestin, että tämä ajatus pitää nyt paikkansa. Silloin mikä tahansa päähän pälkähtävä ajatus on totta.

Eli että ruoka on myrkytettyä, vartijat yrittävät tappaa sinut ja sinua säteilytetään.

Eli kaikki mitä sattuu ajattelemaan, tuntuu todelta.

Niin psyykenlääkkeet juuri vaikuttavat noihin dopamiineihin kai, että ihminen ei usko enää höpöjä.

Lue lisää

Ai sen pystyy todentamaan?

Kerros, missä ja milloin ja miten tämmöinen tutkimus on tehty ja kenen taholta?

No jos hän hoitaa raha-asiansa niin senkun vaihtaa asuntoa. Pakkokos sitä on aina samassa osoitteessa asua jos ei viihdy. Vaihtelua hänkin kaipaa.

Anonyymi kirjoitti:

No jos hän hoitaa raha-asiansa niin senkun vaihtaa asuntoa. Pakkokos sitä on aina samassa osoitteessa asua jos ei viihdy. Vaihtelua hänkin kaipaa.

No kun hoitaisi itse myös muuton, mutta kun ei hoida ja miten rollan kanssa hoitaisikaan enää tänä päivänä?
Edellinen kerralla sovittiin, että hänellä on loput kamat on pakattu, kun seuraavana päivänä mentiin muuttoa jatkamaan. Kaikki pakkaamatta eli siinä lapset mukana pakattiin ja muutettiin koko helvetin päivä miehen kanssa ilta kymmeneen ja valmista ei tullut, koska ei itse tehnyt mitään psykoosissaan. Meillä seuraavana päivänä työpäivä eli ei tosiaan hoida asioitaan, vaan kaataa ne minun niskoille kuten on tehnyt siitä asti kun olin ala-asteella.