Ei tiennyt mihin ryhtyi
kun lähti etsimään
sitä mikä on ollut
kadonnutta maailmaa
ei ole enää paluuta
kylmä vain seuranaan
lohtua sai muistoista hyvien tekojen
Tietämättään miksi
sai itsensä muistamaan
ei ollut maailma harhaa
kaikki oli olevaa
oli vain opittava se näkemään
pois kaiken turhan antamaan
Kun valo hiipuu
jää taakse vuorien
ei yksin kantaa voi
taakkaa sankarien
monet ovat etsineet
ja kaatuneet etsijän tiellä
Jos joskus unohdin
autoit minua muistamaan
jokaisen on tehtävä matka
vain huomatakseen että onnellisuus
kulkee aina kärsijän kanssa
Nyt tiedän
olen taas lähempanä sinua kuin ennen
matka käy taas kierroksen
ja rakastan sinua yli vuorten
kun lähti etsimään
sitä mikä on ollut
kadonnutta maailmaa
ei ole enää paluuta
kylmä vain seuranaan
lohtua sai muistoista hyvien tekojen
Tietämättään miksi
sai itsensä muistamaan
ei ollut maailma harhaa
kaikki oli olevaa
oli vain opittava se näkemään
pois kaiken turhan antamaan
Kun valo hiipuu
jää taakse vuorien
ei yksin kantaa voi
taakkaa sankarien
monet ovat etsineet
ja kaatuneet etsijän tiellä
Jos joskus unohdin
autoit minua muistamaan
jokaisen on tehtävä matka
vain huomatakseen että onnellisuus
kulkee aina kärsijän kanssa
Nyt tiedän
olen taas lähempanä sinua kuin ennen
matka käy taas kierroksen
ja rakastan sinua yli vuorten
Vastaukset 6
Vanhimmat
hieno ja jollain lailla syvällinenkin. Pidin tästä!
Kiitos sanoistasi.. syvällinen jää monesti pelkäksi pinnaksi kun yrittää liikaa. Taisi käydä minullekin niin.
Hieno on runosi, johon haluaisin sanoa näin:
Jos takaportti auki jäänyt ois
ihan huomaamattas vain
sulla paluu vielä entiseen
voit löytää vielä maailman
jonka kadottavas luullut oot
Aina silmät auki kulkea täytyy
opittava on näkemään
pois kaikki turha jättämään
vain tärkeä pyrittävä säästämään
Valoa takaa vuorien
aamuaurinko sut yllättää
toivoa aina kannattaa
kenties jonain päivänä
kaikki paikalleen vielä loksahtaa
Onnellisuus ja kärsimys
voi joskus yhdistää
se tottavie jos niin on
sille arvoa silloin antaa osaa
Kiitos kun jaoit ajatuksiani.. ja huomaan taas että ei tämä niin paha paikka ole olemiselle. Voi olla että tunteet ovat joskus yliampuvia mutta ilman niitä tuskin tuntisin eläväni.
Oletko kirjoittanut itse vai onko käännös? Joka tapauksessa ammattilaisen työtä.
Kiitos sanoistasi. Voin vain sanoa että tietääkseni tämä on oma runo. Runon aiheethan ovat jo kaukaa sitten keksittyjä, ja on vaikeaa tehdä enää sellaista mikä ei muistuttaisi jotain jo olemassaolevaa.. Luulen että kyse on ennemmin jostain kollektiivisesta muistista, missä ajattelemme samantapaisesti esim. rakkaudesta, hyvästä elämästä jne.