Minä löysin perheellisen miehen

aivan ihana, ja nyt tuntuu et rikon perheen tahtomatta i. Mutta en halua kävellä onnen ohi kun se on juuri tullut.
Tunnenko syyllisyyttä jos meis muuttaa meille ja alamme yhteisn elämän, lapset voivat olla mukana kyll, olen iloinen jos pääsen äitipuoleksi äidin virkaan, on ihanaa olla iti kun ei ole vielä omia. Olen luullakseni kiva ihminen ja nätti että voivat olla ylpeitä uudesa äitihahmosta. Toimin töissä lasten parissa joten osaa kyllä kasvattaa ja komentaa.
Olen kerran kuvista nähnyt miehen lapset 6 kpl joten mekloinen perhe on minulle tulossa, ja minä voi olla äiti. ;) Aivan ihanaa, en minä oikeesti halua rikkoa mutta mies haluaa olal mun kanssa yhdessä niin mikä minä olen häntä estämään kun ihastui minuun.
Lapset aivan varmasti tykkää kun saavat uuden aikusen elämään ja kasvattajan, suunnitelen jo sääntöjä perheeseen ja kotihommia. On hyvä että pääsee tutustumaan kesäomalla, niin saamme yhteisn svelen ja he oppivat minun tapani olla osa minu perhettä. Onhan se kurjaa kun äiti harmittelee aivan varmasti kun uusi äiti on heidän lasten kanssa ja määräilee, mutta sehän helpottaa häntäkin kun on toinen joka myös kasvattaa ja ohejistaa, niin ei travi hänenyksin pohtia lasten ongelmia. Niitä varmasti riittää.