Millainen sielunmaisema koiraihmisellä

Jos olisin halunnu lapsille lemmikin, ja en saisikaan sitä hiljaiseksi, eli haukkuisi muualla kuin sisällä, jossa se ei haittaa, kun ei kuulu muualle, eikä omien perheenjäsenten meteli häiritse tietenkään ketään, kun sitä voi itse jonkin verran pyrkiä rajoittamaan halutessaan, esim viedä koiran metsään, koirapuistoon, lapsille voi sanoa, jos häiritsee (tosin ei ole häirinnyt) olisin ihan hädissäni, ja hermostunut, että toiset häiriintyvät.

Siis monestakin syystä.
Siitä että voivat valittaa minusta.
Toisekseen minun mielestäni mulla ei ole oikeutta häiriköidä muitten kotirauhaa säännöllisesti, esim joka päivä/ viikottain.

Miten jotkut pystyy, jossa lähllä taloja, häiritä muita.

En puhu nyt maaseudusta, jossa räkytys kuuluu vain jos on ulkona, ei sisälle maalla hyvin tehtyihin taloihin kuulu yhtään mitään, ei ainakaan häiritsevästi, toisin kuin jos kaupunkilähiössä kovaääninen elukkaa räyhää edes joka päivä hetken , ajoittain ja niitä on paljon.

Tottakai tuo maallakin saattaa häiritä lomailua, esim jos haluaa vetten päällä olla, tuo melu on järkyttävä, jos häkki tai narukoira haukkuu aamusta iltaan, mutta jos itse asuu siellä, eikä lomaile, ja on työtä tehtävänä, siellä on paljon muutakin melua, mutta mikään melu ei kuulu sisälle, eikä metsiin.

Miten jotkut voi olla kuin ei mitään, ei kertaakaan ajattele muita, vain koska koirien melu sallitaan koirien ollessa yleisin lemmikki?