Ettekö

MANSIKKA ( Fragaria )
Mansikan suku kuuluu ruusukasvien heimoon. Samaan sukuun kuuluu monia tärkeitä koriste- ja hedelmäkasveja. Pohjoisella pallonpuoliskolla on hyvin laajalla alueella mansikan sukuun kuuluvia kasveja. Mansikan suku on todennäköisesti lähtöisin Himalajan ja Kaakkois-Aasian vuoristoseudulta. Nykyisin mansikkasuvusta erotetaan yksitoista luonnonvaraista lajia.

Suomessa luontaisina esiintyviä lajeja ovat ahomansikka, karvamansikka, ukkomansikka, kuukausimansikka, puutarhamansikka ( Fragaria x ananassa Duch ). Näissä viljelyohjeissa keskitytään puutarhamansikan viljelyyn. Mansikka on yksi maailman runsaimmin viljeltyjä kasveja. Tuotanto on yli 2,3 miljoonaa tonnia ja viljelyala yli 160 000 ha. Runsaimmin mansikkaa tuotetaan Yhdysvalloissa ( 541 000 tn ). Euroopassa mansikkaa tuotetaan runsaimmin Puolassa n. 253 000 tn. Kalifornia on maailman mansikan tuotannon keskus lähinnä sen vuoksi, että siellä satotaso on huomattavasti suurempi kuin muualla. Sato on siellä peräti 43 tn hehtaarilta. Seuraavina tilastossa on Japani, Meksiko, Espanja ja Ranska 10 – 20 tn hehtaari. Muiden maiden, Suomi mukaan lukien satotaso on 4 – 10 tn hehtaarilta.

Satotasosta puhuttaessa on aina syytä muistaa, että mansikan satotasot eivät tilojen välillä ole vertailukelpoisia. Suurin hehtaarikohtaiseen satotasoon vaikuttava tekijä on taimitiheys, joka voi vaihdella hyvin paljon. Taimimäärä voi vaihdella 18 000 taimesta liki 30 000 taimeen hehtaarilla. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat lannoitus, paikalliset ilmasto-olosuhteet, tuholaiset, taudit, lannoitus yms. Myyntikelpoisen sadon määrä on Suomessa n. 2,5 tn – 6,5 tn / ha edellä kerrottujen tekijöiden vaikutuksesta riippuen.

Mansikkalajikkeisto on kehittynyt nopeasti aktiivisen jalostustyö johdosta. Kerran kasvukaudessa satoa antavat lajikkeet ovat edelleen valtalajikkeita. Viimevuosina on jalostettu myös ns. jatkuvasatoisia lajikkeita. Viljelyssä oleva lajikevalikoima riippuu maantieteellisestä alueesta. Suomessa Nykyisin Yleisimmin viljelyssä olevat lajikkeet ovat Senga Sengana, Zefyr, Korona, Bounty, Dania, Jonsok, Elsanta, Elviira, Honeoye ja marmolada. Ennen lajikevalintaa on hyvä tarkistaa viljelyvyöhyke ja lajikkeen aikaisuus.

Suomessa on aikaisemmin ollut käsitys, jonka mukaan mansikkaa voi viljellä Oulu, Kajaani linjan eteläpuolisella alueella. Tämä tieto on viime vuosina osoittautunut vääräksi. Nykyisin mansikkaa viljellään lähes kaikkialla Suomessa, aina Hangosta Utsjoelle saakka. Sodankylässä on ammattimaista viljelyä erittäin hyvin tuloksin. Sallassa viritellään mansikanviljelyä, samoin Kemijärvellä. Utsjoella mansikkaa viljellään edullisilla paikoilla lähinnä kotitarpeiksi puutarhapalstalla. Kasvurytmiltään mansikka on lähellä hillaa, kukinta ja marjan kypsyminen ajoittuvat samoihin aikoihin. Mansikka kukkii muutaman päivän myöhemmin, mutta marja kypsyy samaan aikaan. Seuraavassa osoite josta löytyy lisätietoa mansikasta näiden viljelyohjeiden lisäksi. http://www.berryknow-howcentre.fi/valikko.html

KASVUPAIKKA

Mansikka ei aseta menestymiselleen kovin suuria vaatimuksia, se menestyy hyvin monentyyppisessä maassa ja kasvupaikassa. Ihanteellisia maita ovat hikevät multavat hietamaat, jos mahdollista, lämmin tuulensuojainen rinne. Mielellään idän ja lännen välille avautuva rinne. Erilaisia painanteita ja alavia hallanarkoja paikkoja on syytä välttää, lisäksi jäykillä mailla painanteisiin kertyy herkästi vettä sadetuksen ja vesisateiden yhteydessä. Korkeat herkästi poutivat paikat eivät ole hyviä, samoin lohkot joista tuuli vie suojaavan lumikerroksen pois talvella. Sadon ajoittumisen kannalta rinteiden viettosuunnalla on merkitystä. Lounaaseen avautuvilla rinteillä sato joutuu nopeammin, kuin pohjoiseen avautuvilla rinteillä. Peltolohkot olisivat syytä sijaita mahdollisimman lähellä talouskeskusta. Tällöin viljelyn seuranta on tehokkaampaa ja sadon saaminen nopeasti viileään poiminnan jälkeen on mahdollista. Suositus on, että peltolohkon etäisyys tiestä tulee olla vähintään 25 m tiestä jonka liikennemäärä on 3000 – 10 000 autoa vuorokaudessa ja 50 m jos liikennemäärä on yli 10 000 autoa vuorokaudessa.

TAIMIAINEISTO
Mansikan viljelyssä on aina syytä korostaa puhdasta taimiaineistoa, joka on onnistuneen viljelyn edellytys. Kestävimmät ja paikallisiin olosuhteisiin sopivimmat taimet saa paikkakunnan omista tervetaimituotantoa harjoittavista taimitarhoista. Mikäli tällaista tuottajaa paikkakunnalla ei ole, myös etelämpää hankitut taimet ovat hyviä. Listan tervetaimituottajista saa puutarhaliitosta, maaseutukeskuksen neuvojilta ja muilta alan asiantuntijoilta. Käytännössä tervetaimituotanto tarkoittaa, että maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinsuojelulaitoksella puhdistetaan ydinmateriaali, jota monistetaan mikrolisäyksen avulla Laukaan valiotaimiasemalla. Laukaalta taimet toimitetaan lisättäväksi tervetaimituottajille joita on eripuolilla maata. Viranomaiset (kttk) http://www.kttk.fi/kttkalku.htm valvovat viljelyn puhtautta näillä viljelmillä.

On yleistä, että viljelijä ottaa tietyn määrän taimia tervetaimituottajalta ja lisää näistä taimista itse lopun aineiston omille viljelmille. Syynä tähän käytäntöön on tervetaimien korkea hinta ( n. 1,5 – 2,5 mk/kpl. Rönsytaimet on syytä ottaa viimeistään vuoden kuluessa istutuksesta, yli kahden vuoden vanhoista pensaista ei rönsytaimien ottoa suositella tauti- ja tuholaisvaaran vuoksi. Jos mansikkamaa on perustettu uusista tervetaimista, voidaan turvallisesti käyttää parin vuoden ajan näiden pensaiden rönsytaimia lisäysaineistona omassa viljelyssä. Kaikki rönsyt ovat geneettisesti emotaimin kopioita ja samanarvoisia tulevaa sadontuottokykyä ajatellen. Helpoin tapa lisätä taimia on antaa rönsyjen juurtua maahan riviväliin, jolloin ne ovat välittömästi istutettavissa suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa. Ensimmäisenä vuonna taimet tuottavat noin 5 – 15 rönsytainta, toisena vuonna määrä voi nousta 30 taimeen. Mansikkaa voi lisätä myös pistokaslisäyksenä, tällöin otetaan juurtumaton rönsytaimi, joka istutetaan juurrutusalustalle, joka voi olla taimipenkki, laatikko, ruukku tai suoraan lopulliseen kasvupaikkaan. Pistokaslisäyksessä on erityisen tärkeää muistaa kastella riittävästi. Harsokankaalla voidaan ehkäistä pistokkaiden liiallinen haihduttaminen. Seuraavassa osoitteita josta löytyy perusteita oikean lajikkeen valintaan.

http://personal.inet.fi/yritys/m-s.taimituotanto/lajikevalinta.htm ja http://personal.inet.fi/yritys/m-s.taimituotanto/lajikkeet.htm
MAAN KÄSITTELY
Ennaltaehkäisevä työ on hyvin tärkeää viljelyn menestymiselle tulevina vuosina. Suunnitellulta viljelypaikalta tulee hävittää kaikki monivuotiset rikkakasvit. Torjuntakeinona on viherkesanto, varjostavien kasvien viljely, tai kemiallinen torjunta. Pienillä lohkoilla myös käsin tapahtuva torjunta. Vesitalous tulee olla kunnossa, vesitaloudella tarkoitetaan ojituksen toimivuutta ja tarvittaessa kastelumahdollisuutta, painanteet on tasoitettava. Pellon muodon tulee olla sellainen, että pintavedet pääsevät valumaan ojiin. Viljavuusanalyysillä tarkistetaan maan ravinnetilanne ja lisätään tarvittavat maanparannusaineet. Erityisen tärkeää kunnostuksen yhteydessä on huolehtia kalkituksesta. Koska mansikkamaan kalkitusta on vaikea tehdä enää varsinaisen viljelyn yhteydessä, on kalkitus hoidettava maan kunnostuksen yhteydessä. Kalkitustarpeen määrä ilmenee viljavuustutkimuksen yhteydessä.

LANNOITUS
Perustamisvaiheen lannoituksen on perustuttava aina maan viljavuustutkimukseen. Maan sopiva pH on 6.0 – 6.5. Maan ravinnetilan ollessa tyydyttävä mansikka tarvitsee typpeä n. 10 – 30 kg/ha, joillakin maalajeilla jopa 50 kg/ha. Fosforia 30 kg/ha ja kaliumia 100 kg/ha. Lannoitteet ovat kloorivapaita. On muistettava, että edellä kerrotut arvot ovat vain viitteellisiä. Mansikanviljelyssä, kuten kaikessa marjanviljelyssä on hyvin tärkeää kiinnittää huomio maan hivenravinnetasoon joka on hyvä selvittää viljavuustutkimuksen yhteydessä. Yleensä keinolannoitteissa on riittävästi hivenravinteita mukana. Kun maa on peruslannoitettu hyvin ei lisälannoitusta tarvitse antaa 2 – 3 ensimmäisen vuoden aikana. Hikevillä mailla, jos on käytetty runsaasti karjanlantaa ei lisälannoitus ole tarpeen ollenkaan koko viljelykierron aikana. On syytä muistaa, että yleensä mansikalle annetaan typpeä aivan liikaa, harvoin liian vähän. Tarpeetonta lisälannoitusta vuosittain on syytä välttää. Lisälannoitus vain kasvun ja ravinnetilan mukaan. Perustamisvaiheen lannoitukseen kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, varsinkin muovikateviljelyssä on vaikeaa myöhemmin paikata tehtyjä virheitä. Ohjeita maanäytteiden ottamisesta ja analyysien tekijöiden osoitteita saa maaseudun neuvontaverkostosta ja muilta alan asiantuntijoilta.

VILJELYKIERTO

Mikäli halutaan satotason pysyvän hyvänä ja rikkakasvitilanteen pysyvän kurissa tulisi kasvusto vaihtaa viimeistään 5 - 7 vuoden kuluttua. Samalla lohkolla saa mansikkaa viljellä uudestaan aikaisintaan 3 vuoden kuluttua. Sopivia esikasveja ovat kaura, ruis, hernekasvit, timotei ja raiheinä. Apila ja peruna eivät sovi koska mansikan juurilaho voi tällöin maassa lisääntyä. Pitkäaikainen samalla paikalla viljely voi aiheuttaa muun muassa marjan pienentymistä, juuristo-ongelmia ja rikkakasvitilanne vaikeutuu. Pitkäaikainen samalla paikalla viljely voi aiheuttaa myös mansikan kääpiökasvuisuutta, vaikka tähän ei erityistä tautia tai tuholaista löydy. Kun puhutaan maan väsymisestä, se tarkoittaa useita kasvua heikentäviä tekijöitä jotka johtuvat pitkästä samalla paikalla tapahtuneesta viljelystä. Taudit ja tuholaiset lisääntyvät, rikkakasvit lisääntyvät, kasvien omat toksiinit kertyvät kasvualustaan, rivivälit tiivistyvät, haitalliset bakteerit lisääntyvät. Kaikki edellä kerrotut tekijät yhdessä hidastavat ja heikentävät kasvua ja näin vaikuttavat suoraan tulokseen.

Maan pieneliötoiminnalla on hyvin tärkeä osuus maan kasvukunnon ylläpitämiselle. Maan pieneliöstö hajottaa maahan jääneet kasvinjätteet, kuten oljet, juuriston, sekä vapauttaa eloperäiseen ainekseen sitoutuneet ravinteet kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Maan eläimet hienontavat ja sekoittavat eloperäistä jätettä nopeuttaen ja tehostaen pieneliöstön toimintaa. Toiminnallaan maan eläimet kuohkeuttavat ja parantavat maan rakennetta. Viljelykierrolla pyritään lisäämään maan pieneliöstön toimintamahdollisuuksia lisäämällä maahan eloperäistä ainesta, joka toimii pieneliöstön ruokana ja kasvien ravinteena. Monet maan pieneliöt pystyvät erittämään aineita jotka säätelevät kasvitautien määrää maassa. Lisäksi ne kilpailevat ravinnosta taudinaiheuttajien kanssa ja näin ehkäisevät tautien määrää. Pieneliöt ylläpitävät toiminnallaan maan biologista tasapainoa, siksi niiden hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Viljelykierron ylläpito ja suunnittelu on edellytys maan pieneliötoiminnalle.

ISTUTUS

Muoviharju on vaivattomin tapa viljellä mansikkaa. Suuremmilla pinta-aloilla harjun teko ja muovin levitys tapahtuvat koneellisesti saman aikaisesti. Pienillä aloilla harjun voi tehdä myös käsin hyvin näppärästi. Harju on hyvä olla juurestaan vähintään 50 cm leveä ja 20 cm korkea. Harjun täytyy olla niin suuri, että kukkavarsiin kehittyvät marjat eivät vastaa maahan, jossa ne ovat alttiina homehtumiselle ja tallaukselle. Ennen muovin levitystä harju tulee tiivistää. Riviväli 100 – 160 cm, tällöin voidaan riviväli pitää nurmella ja hoitaa muun nurmen leikkuun yhteydessä ajoleikkurilla tai pukattavalla ruohonleikkurilla. Istutuksessa tulee muistaa, että kasvupistettä ei saa peittää ja kastelu istutuksen jälkeen. Istutusajalla on suuri merkitys talodelliseen tulokseen. Tiedetään, että mansikka valmistaa seuraavan vuoden sadolle kukka-aiheet jo edellisen vuoden elokuussa. Tällöin, mikäli satoa halutaan saada seuraavana vuonna, istutuksen tulisi tapahtua heinäkuun loppuun mennessä. Talvehtimisen kannalta on sitä varmempaa mitä aikaisemmin kesällä taimet on istutettu, kun taimet ehtivät juurtua hyvin ja valmistautua talveen on talvehtiminen jo hyvä.

Mansikan taimet on istutettava oikeaan syvyyteen, lehtiruusukkeen pienimpien lehtien on jäätävä maan pinnalle. Kasvupisteet sijaitsevat pienimpien lehtiruusukkeiden suojassa. Taimen juuret ei saa jäädä mutkalle, maa taimen ympärillä tiivistetään niin, että lehdestä vetämällä taimi ei irtoa maasta. Istutuksen aikana taimet evät saa päästä kuivumaan. Muoviharjuun kastelu on vaikeaa, joten maa on hyvä kastella ennen istutusta. Mikäli haluaa, riviväliin voidaan kylvää jokin matalakasvuinen nurmi. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Matala nurmikasvusto valikoituu hyvin nopeasti ilman erillistä kylvöä säännöllisestä leikkuusta johtuen.

KASVINSUOJELU

Mansikan kasvisuojelussa on tärkeintä ennaltaehkäisevä työ. Monivuotisten rikkakasvien poisto, oikea lannoitus (hivenravinteet), maan vesitalous, kevään harjaus ja vanhojen lehtien poisto. Ehdottoman tärkeää on ensimmäisenä vuonna rikkaruohojen kitkeminen taimien tyveltä. Lapin oloissa pahin tuholainen on hillanälvikäs, etelämpänä suuria tuhoja on aiheuttanut mansikkapunkki, tällöin usein joudutaan uusimaan koko kasvusto. Mikäli kasvuston lähellä on vanhoja nurmia voi luteet aiheuttaa suuriakin tuhoja vioittamalla kukintoa, näin marjojen laatu kärsii. Taudeista eniten aiheuttaa harmia harmaahome, tämän aiheuttajana on yleensä kostea ilma ja tiivis rehevä kasvusto, harmaahometta voi torjua myös kemiallisesti tarkoitukseen kehitetyllä ruiskutteella. Harmaahometta voi torjua myös tarkentamalla lannoitusta oikealle tasolle Hallaa voidaan torjua harsokankaalla tai kastelulla, kastelu lisää kukinta-aikana harmaahometta. Seuraavassa muutamia yleisimpiä mansikan tuholaisia ja tauteja. Muita mansikan tuholaisia ja tauteja löytyy alussa mainituista kirjoista.
http://www.mtt.fi/ktl/ksu/ajankohtaista/marjat.html
http://www.mtt.fi/ktl/ksu/mansikkacd/

Mansikkapunkki:

Hyvin pieni karvaton toukka, jota ei erota paljain silmin. Talvehtii kasvin tyviosissa ja munii avautumattomiin lehtiin. Leviää rönsyjen avulla ja vioittaa kasvia kunnes kasvu pysähtyy. Lehdet rypistyvät, väri ruskehtava, marjat pieniä ja himmeitä, nahkamaisia. Torjuntana tarkkailu, terveet taimet, viljelykierto, viljelyhygienia, luontaiset viholliset. Pahoin saastuneet lohkot hävitetään. Biologisista torjuntamenetelmistä ja ruiskutteista voi tiedustella alan neuvojilta ja asiantuntijoilta.

Hillanälvikäs:

Toukka on 4-5mm pitkä lähes musta. Aikuinen vihertävän ruskea 4-5mm pitkä kuoriainen. Syö kasvustoa kunnes kasvu pysähtyy. Vioitus näkyy ikkunamaisina kuvioina lehdellä. Tuho voi olla totaalinen mikäli torjunta myöhästyy. Esiintyminen suurinta Pohjois-Suomessa. Sekä toukka, että aikuinen aiheuttavat tuhoa. Ilmestyy kasvustoon yleensä parvena jolloin yhdessä pensaassa voi olla useita kymmeniä kuoriaisia. Talvehtii aikuisena ja munii kesällä kasvin lehdelle kellertävän munarykelmän. Torjunta on tehtävä ennen kuin kuoriaiset ehtivät munia. Torjuntana yleensä kemialliset ruiskutteet. Nykyisin on kehitetty myös traktorikäyttöisiä imureita joilla kasvusto imuroidaan. Hyvin aikaisin keväällä laitettu harso voi ehkäistä tuhoja, edellyttäen, että kuoriainen ei ole talvehtinut kasvustossa.

Luteet:

5-6 mm pitkiä, tunnistus selässä olevasta ” varoituskolmiosta”. Talvehtii aikuisena metsänreunoilla ja pellon pientareilla. Aikuiset hakeutuvat kukinnan alkaessa mansikalle. Naaraat munivat kesäkuun alkupuolella ruohomaisille kasveille. Vioittavat kukintoja ja raakileita aiheuttaen ”nappipäisyyttä” ja epämuodostuneita marjoja. Vioituksia eniten lohkoilla jotka rajoittuvat metsän reunoihin ja vanhoihin nurmiin. Torjunta ruiskutteilla tai harsoilla. Myös imurilla voidaan torjua.

Harmaahome:

Kyseessä sienitauti. Näkyy aluksi raakileissa ruskeina laikkuina, pilaa lopuksi koko marjan. Harmaa nukkamainen pinta. Esiintyy yleisesti luonnossa kaikkialla. Otolliset olosuhteet ovat 15-20 asteen lämpötila ja runsas kosteus. Tiheä voimakas kasvusto, runsas kosteus, vähäinen ilman kierto ovat omiaan lisäämään homevaaraa. Torjuntana lannoituksen oikea määrä, istutustiheys, liiallisen kosteuden välttäminen ja tarvittaessa ruiskutukset kukinta-aikana ohjeiden mukaan.

Mansikkahärmä

Mansikkahärmä on homeen tavoin sienitauti, mutta homeesta poiketen se viihtyy hyvin kuivassa ympäristössä. Kosteutta se tarvitsee vain kasviin tunkeutumisessa ja itämisessä. Härmä leviää tehokkaimmin kuivalla ja lämpimällä säällä. Sieni viihtyy parhaiten nuorissa kasveissa ja rehevässä kasvustossa. Voimakas typpilannoitus voi lisätä härmää. Kesällä saastuneitten lehtien alapinnoille leviää valkoista rihmastoa, jota ei silmin havaitse. Lehtien reunat käpristyvät ylöspäin ja lehtien alapinta värjäytyy punertavaksi. Kukkien terälehdet voivat punertua ja tippua liian aikaisin, jolloin marjoja ei synny. Saastuneista raakileista kehittyy pieniä ja heikosti värittyneitä marjoja. Kypsiin marjoihin tarttuessaan väri on harmahtava ja maku huono. Paras torjuntakeino on käyttää härmänkestäviä lajikkeita

HOITOTYÖT

Vuotuisten kesäaikana tehtävien hoitotöiden tekeminen huolellisesti varmistaa viljelyssä hyvän tuloksen. Rikkakasveja mansikkariveissä ei saa olla kilpailemassa ravinteista ja vedestä, eikä tukahduttamassa mansikan kasvua. Ensimmäisinä vuosina on erityisen tärkeää kitkeä kaikkein pienimmätkin rikkakasvit pois mansikoiden tyveltä. Rivivälikasvustot täytyy leikata säännöllisesti ja penkkien tyvet kitketään. Ammattimaisessa viljelyssä on rikkakasvien torjunta hoidettu yleensä kemiallisesti. Nykyisin koneiden kehittyessä ja kuluttajien vaatimuksesta ollaan siirtymässä mekaaniseen torjuntaan ja nurmella oleviin riviväleihin. Hiekkaa riviväleihin ei suositella, sadeveden aiheuttamat roiskeet nostavat hiekan myös marjoihin.

Keväällä, kun lumet ovat sulaneet ja maa kuivanut tulee penkit harjata. Harjaus tapahtuu joko käsin esimerkiksi pehmeällä lehtiharavalla tai koneellisesti harjauskoneella. Kun penkit on harjattu suoritetaan paikkausistutus, yleensä talvi vie muutaman pensaan. Mikäli paikkausistutusta ei suoriteta tulee kasvustoon aukkoja jotka verottavat satoa. Rönsyjen poistosta sadonkorjuun jälkeen ollaan useaa mieltä, rönsyillä saattaa olla marginaalinen vaikutus kukka-aiheitten määrään. Pienillä aloilla rönsyt voidaan poistaa. Suuremmilla aloilla rönsyjen poistosta mahdollisesti saatava hyöty ei korvaa siihen käytettyä aikaa ja vaivaa. Joka tapauksessa talvi tuhoaa penkkien pinnalla olevat rönsyt ja ne poistuvat automaattisesti keväällä harjauksen yhteydessä.

Tuholaistarkkailu on yksi tärkeimmistä viljelijän tehtävistä kesän aikana, tarkkailua on tehtävä päivittäin. Jo yksi päivä voi olla ratkaiseva. Kastelu tarvittaessa, erityisesti istutusvuonna. Veden puute on suurempi uhka, kuin ravinnonpuute. On kuitenkin muistettava, että kastelu altistaa homeelle, erityisesti kukinta-aikana. Vuotuislannoituksessa kannattaa käyttää harkintaa. Turhaa lannoitusta on syytä välttää. Yleisin vitsaus mansikan viljelyssä on, että sitä lannoitetaan liikaa. Lannoitus vain viljavuusanalyysin perusteella ja aikaisintaan 2 vuotta perustamisesta.

HALLANTORJUNTA

Ensimmäinen hallan torjunta tehdään viljelypaikan valinnalla. Korkeammat maaston kohdat, etelään avautuvat lämpimät rinteet ovat yleensä turvallisia. Peltolohkojen alapäässä olevia pensaita raivataan, jolloin kylmä ilma pääsee virtaamaan pois lohkolta. Rivivälit voidaan kastella kunnolla päivällä ennen oletettua hallayötä. Kostea maa sitoo lämpöä ja suojaa kasvustoa. Mikäli tulee hallayö, hallaa voidaan torjua myös peittämällä kasvusto harsokankaalla. Sadettaminen on myös hyvä keino torjua hallaa. Sadetuksen teho perustuu veden lämpötila vaikutukseen. Suojausvaikutus perustuu jatkuvaan sadetukseen niin kauan, kunnes hallan aikana syntynyt jää ryhtyy tippumaan pois kasvustosta. Sadetus aloitetaan lämpötilan laskiessa alle nollan ja lopetetaan, kun jäätä ei enää muodostu ja syntynyt jää tippuu pois kasvustosta.

SADONKORJUU

Mansikkakasvusto tulisi poimia joka toinen päivä ja mielellään aamupäivällä, tällöin marjat ovat hyvin kypsyneitä ja kiinteitä. Huonot ja vioittuneet marjat kerätään erilliseen astiaan ja viedään pois maalta. Mansikan tulee poimittaessa olla täysin kypsä, mutta ylikypsymistä pitää varoa. Poiminnassa tulee muistaa viljelyhygienia, eli puhtaasta likaiseen ja nuoresta vanhaan. Marjat pitää jäähdyttää mahdollisimman pian poiminnan jälkeen, mutta ei saa jäätyä. Mansikka säilyy 0-asteisena 4-5 päivää.
KIRJALLISUUTTA

Ville Matala, Mansikan viljely
Biodynaaminen yhdistys, Mansikkaa viljelemään
Kasvinsuojeluseura ry, Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet, Hedelmä- ja marjakasvien taudit