Siemenen entropia

Hyvä perustelu, mutta toisaalta voitaisi ajatella, että ulkoinen energia mahdollistaa muutoksen kohti perimän mukaista järjestystä, mikä vähentäisi entropiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä perustelu, mutta toisaalta voitaisi ajatella, että ulkoinen energia mahdollistaa muutoksen kohti perimän mukaista järjestystä, mikä vähentäisi entropiaa.

Mahtoiko ajatuksesi nyrjähtää tuolla kohtaa?

Kun siemenestä tulee kasvi, niin kaiken järjen mukaan entropia vähenee, eli järjestys ja monimutkaisuus lisääntyy. Se voi kuitenkin tapahtua vain siten, että kokonaisentropia kasvaa, eli energia muuttuu muotoon, jossa sitä ei enää voi käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Mahtoiko ajatuksesi nyrjähtää tuolla kohtaa?

Kun siemenestä tulee kasvi, niin kaiken järjen mukaan entropia vähenee, eli järjestys ja monimutkaisuus lisääntyy. Se voi kuitenkin tapahtua vain siten, että kokonaisentropia kasvaa, eli energia muuttuu muotoon, jossa sitä ei enää voi käyttää.

Lue lisää

Siemenestä voi kasvaa varsin erinäköisiä kasveja riippuen ympäristön olosuhteista. Mikrotasolla solujen jakaantuminen voi riippua yksittäisten fotonien vaikutuksesta eli kvanttimekaniikan tuottamasta satunnaisuudesta, joten kasvi kasvaessaan paitsi lisää järjestystä niin myös lisää epäjärjestystä.

Informaation määrän mittaaminen esimerkiksi yksityäisessä DNA - molekyylissä on vaikeaa (Kolmogorov complexity tulee mieleen). Kokonaisen kasvin osalta se on vielä vaikeampaa. Ja kun entropian määrä on sidoksissa informaatioon niin...

Anonyymi kirjoitti:

Mahtoiko ajatuksesi nyrjähtää tuolla kohtaa?

Kun siemenestä tulee kasvi, niin kaiken järjen mukaan entropia vähenee, eli järjestys ja monimutkaisuus lisääntyy. Se voi kuitenkin tapahtua vain siten, että kokonaisentropia kasvaa, eli energia muuttuu muotoon, jossa sitä ei enää voi käyttää.

Lue lisää

Älä sotke järjestelmiä.
Kun rajoitutaan vain tähän omaan palloomme, niin sen ulkopuolelta (aurinko) tulevan energian aiheuttama järjestyksen lisäys vähentää pallomme entropiaa.

"Kaaoottisissa systeemeissä informaatio ja järjestys voi lisääntyä paikallisesti koska kaoottiset systeemit ovat epätasapainoisia avoimia systeemejä"

Kaoottisessa järjestelmässä on yleensä tarkoitus olla dynaamisia mikroskooppisia osia eikä systeemi siis ole tilastollinen. Silti jokainen tilastollinen järjestelmäkin, millä on tieteessä väliä, on myös kaoottinen jostain syystä, mikä voi johtua alunperin niiden mikroskooppisista osista. Dynaamisen mikrosysteemin epätasapaino ei ole sama käsite kuin statistisen fysiikan termodynaaminen tasapaino. Mikrosysteemin voi silti nimetä avoimeksi tai suljetuksi sen mukaan, onko energia siinä vakio ja onko energialle keksinyt selkeän väylän. Myös suljetut systeemit voivat olla siis kaoottisia ja niitä on tutkittu paljon. Mikrosysteemi tarvitsee oman käsitteensä informaatioksi ja yleensä vain QM:ssä satunnaisilla mikro-objekteilla on eräänlainen informaatio, jota voi verrata tilastolliseen informaatioon, jota on informaatioteorioissa erilaisia.

Jotkut voivat väittää tutkineensa muutaman kappaleen dynaamista järjestelmää (esim. kaoottinen), ja päätyneet tulokseen, että sen laajentaminen useisiin kappaleisiin antaa tietyn tilastollisen järjestelmän. Tätä sanotaan mm. emergenssiksi. Esim. termodynamiikan pääsäntöjä pidetään yksinkertaisena käsityksenä, joka emergoituu kaoottisista dynaamisista järjestelmistä. Mutta tarkkana olemalla ensin pitäisi samasta järjestelmästä emergoitua termodynamiikka, joka ei ole aina tasapainossa.

Joskus statistisen fysiikan suureet ovat itse kaoottisessa järjestelmässä (epälineaarinen näitä suureita itseään varten) kuten esim. Navier-Stokes -yhtälöt ovat. Nämä eivät määrittele systeemiä, jossa olisi termodynaamista entropiaa, mutta NS:n laajennus on Boltzmannin-yhtälöt ja niillä on edelleen laajennus, jossa on vähemmän oletuksia. Kaikki nämä epälineaariset statistisen fysiikan teoriat ovat todistaneet, että niissä entropia kasvaa globaalisti, ja että entropian ottaminen jostain paikasta tuottaa sitä muualle tai se on virrannut paikkojen välillä. Näissä tilastollisissa systeemeissä niiden kaoottisuuden määrä vastaa nopeampaa entropian kasvua. Eli jos olisi mahdollista vähentää kaaosta (jolla olisi tärkeää olla jotain, millä sen määrän määrittelee) ja epälineaarisuutta, silloin entropian kasvuun menisi enemmän aikaa, ja se voisi äärimmillään olla myös olematonta. Samoin on osoitettu, että avoimet systeemit voivat kasvattaa entropiaa nopeammin.

"Termodynamiikan 1. pääsääntö eli energian säilymisen laki pätee vain maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmän kannalta eikä koske paikallisia kvanttityhjiön virtuaalihiukkasten muuntumista aktuaalisiksi hiukkasiksi sopivissa olosuhteissa joissa ikäänkuin avataan väylä tyhjiöenergiaan kuten esim. auringoissa ja vetypommeissa."

Ei pidä paikkaansa. Mikään aktuaalisen hiukkasen syntymä ei ole koskaan rikkonut energian säilymislakia, eikä esim. baryoniluvun säilymistä ole koskaan rikottu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Baryon_number#Conservation
Epäilyt baryonien säilyvyydestä koskevat Planckin tasolla tapahtuvia kvanttigravitaation reaktioita, missä Plackin taso viittaa tiheyteen eikä etäisyyteen. Planckin taso on noin 5 * 10 ^96 kg/m^3 eli se on 3 * 10 ^ 91 kertaa tiheämpi kuin auringon ydin. Näitä pommien ja aurinkojen olosuhteita testataan melkein päivittäin hiukkaskiihdyttimissä ja fuusioreaktoreissa, eikä pommilla tai auringolla olisi niihin mitään oleellista lisättävää.

"Castle Bravo vetypommin teho oli kolminkertainen alunperin oletettuun verrattuna
https://en.wikipedia.org/wiki/Castle_Bravo (ks. High yield)"

Kohdan 'High Yield' mukaan olet kirjaimellisesti väärässä. Pommi toimi lopulta täysin baryoni-lukua säilyttävien reaktioiden vapauttaman energian mukaan. Energia oli suurimmaksi osaksi peräisin uraanista ja plutoniumista, jota oli räjähtäessä yhtäpaljon kuin laitettiin, mutta jota tuhoutui enemmän ylimääräisten neutronien avulla, joilla oli myös tietty nopeus. Neutronit olivat peräisin myös muista pommin osista.

Pommille voisi ennen räjähdytä laskea myös kokonaisenergian, joka on m * c ^ 2, ja massa on esim. pelkästä uraani-plutonium -osasta (10.7 tonnia). Jos pommi ei räjähdä tätä kovempaa, ei ole mikään kauhean suuri varmuus, että se olisi tuottanut ylimääräistä energiaa.

"Aurinkotuuli pysähtyi kahdeksi päiväksi
https://science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/1999/ast13dec99_1"

Aurinkotuulelle ei ole mitään hyvää ennustetta, jossa käytettäisiin juuri energian säilymistä tai tunnettaisiin sen energian määrä jossain vaiheessa.

2

Anonyymi kirjoitti:

"Kaaoottisissa systeemeissä informaatio ja järjestys voi lisääntyä paikallisesti koska kaoottiset systeemit ovat epätasapainoisia avoimia systeemejä"

Kaoottisessa järjestelmässä on yleensä tarkoitus olla dynaamisia mikroskooppisia osia eikä systeemi siis ole tilastollinen. Silti jokainen tilastollinen järjestelmäkin, millä on tieteessä väliä, on myös kaoottinen jostain syystä, mikä voi johtua alunperin niiden mikroskooppisista osista. Dynaamisen mikrosysteemin epätasapaino ei ole sama käsite kuin statistisen fysiikan termodynaaminen tasapaino. Mikrosysteemin voi silti nimetä avoimeksi tai suljetuksi sen mukaan, onko energia siinä vakio ja onko energialle keksinyt selkeän väylän. Myös suljetut systeemit voivat olla siis kaoottisia ja niitä on tutkittu paljon. Mikrosysteemi tarvitsee oman käsitteensä informaatioksi ja yleensä vain QM:ssä satunnaisilla mikro-objekteilla on eräänlainen informaatio, jota voi verrata tilastolliseen informaatioon, jota on informaatioteorioissa erilaisia.

Jotkut voivat väittää tutkineensa muutaman kappaleen dynaamista järjestelmää (esim. kaoottinen), ja päätyneet tulokseen, että sen laajentaminen useisiin kappaleisiin antaa tietyn tilastollisen järjestelmän. Tätä sanotaan mm. emergenssiksi. Esim. termodynamiikan pääsäntöjä pidetään yksinkertaisena käsityksenä, joka emergoituu kaoottisista dynaamisista järjestelmistä. Mutta tarkkana olemalla ensin pitäisi samasta järjestelmästä emergoitua termodynamiikka, joka ei ole aina tasapainossa.

Joskus statistisen fysiikan suureet ovat itse kaoottisessa järjestelmässä (epälineaarinen näitä suureita itseään varten) kuten esim. Navier-Stokes -yhtälöt ovat. Nämä eivät määrittele systeemiä, jossa olisi termodynaamista entropiaa, mutta NS:n laajennus on Boltzmannin-yhtälöt ja niillä on edelleen laajennus, jossa on vähemmän oletuksia. Kaikki nämä epälineaariset statistisen fysiikan teoriat ovat todistaneet, että niissä entropia kasvaa globaalisti, ja että entropian ottaminen jostain paikasta tuottaa sitä muualle tai se on virrannut paikkojen välillä. Näissä tilastollisissa systeemeissä niiden kaoottisuuden määrä vastaa nopeampaa entropian kasvua. Eli jos olisi mahdollista vähentää kaaosta (jolla olisi tärkeää olla jotain, millä sen määrän määrittelee) ja epälineaarisuutta, silloin entropian kasvuun menisi enemmän aikaa, ja se voisi äärimmillään olla myös olematonta. Samoin on osoitettu, että avoimet systeemit voivat kasvattaa entropiaa nopeammin.

"Termodynamiikan 1. pääsääntö eli energian säilymisen laki pätee vain maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmän kannalta eikä koske paikallisia kvanttityhjiön virtuaalihiukkasten muuntumista aktuaalisiksi hiukkasiksi sopivissa olosuhteissa joissa ikäänkuin avataan väylä tyhjiöenergiaan kuten esim. auringoissa ja vetypommeissa."

Ei pidä paikkaansa. Mikään aktuaalisen hiukkasen syntymä ei ole koskaan rikkonut energian säilymislakia, eikä esim. baryoniluvun säilymistä ole koskaan rikottu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Baryon_number#Conservation
Epäilyt baryonien säilyvyydestä koskevat Planckin tasolla tapahtuvia kvanttigravitaation reaktioita, missä Plackin taso viittaa tiheyteen eikä etäisyyteen. Planckin taso on noin 5 * 10 ^96 kg/m^3 eli se on 3 * 10 ^ 91 kertaa tiheämpi kuin auringon ydin. Näitä pommien ja aurinkojen olosuhteita testataan melkein päivittäin hiukkaskiihdyttimissä ja fuusioreaktoreissa, eikä pommilla tai auringolla olisi niihin mitään oleellista lisättävää.

"Castle Bravo vetypommin teho oli kolminkertainen alunperin oletettuun verrattuna
https://en.wikipedia.org/wiki/Castle_Bravo (ks. High yield)"

Kohdan 'High Yield' mukaan olet kirjaimellisesti väärässä. Pommi toimi lopulta täysin baryoni-lukua säilyttävien reaktioiden vapauttaman energian mukaan. Energia oli suurimmaksi osaksi peräisin uraanista ja plutoniumista, jota oli räjähtäessä yhtäpaljon kuin laitettiin, mutta jota tuhoutui enemmän ylimääräisten neutronien avulla, joilla oli myös tietty nopeus. Neutronit olivat peräisin myös muista pommin osista.

Pommille voisi ennen räjähdytä laskea myös kokonaisenergian, joka on m * c ^ 2, ja massa on esim. pelkästä uraani-plutonium -osasta (10.7 tonnia). Jos pommi ei räjähdä tätä kovempaa, ei ole mikään kauhean suuri varmuus, että se olisi tuottanut ylimääräistä energiaa.

"Aurinkotuuli pysähtyi kahdeksi päiväksi
https://science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/1999/ast13dec99_1"

Aurinkotuulelle ei ole mitään hyvää ennustetta, jossa käytettäisiin juuri energian säilymistä tai tunnettaisiin sen energian määrä jossain vaiheessa.

2

Lue lisää

"Suljetuissa paikallisissa systeemeissä entropia lisääntyy ja järjestys vähentyy mutta koska maailmankaikkeus on Planckin mittakaavan pohjatasollaan kaoottinen systeemi niin mitään lopullista koko maailmankaikkeuden lämpökuolemaa ei ole vaan prosessi alkaa taas alusta eli makrotasolla näennäisen homogeenisesta tilasta."

Huomaa, että suljetuissa systeemeissä (jotka liikkuvat tai pysyvät paikallaan havaitsijaan nähden), voi olla entropian muutoksia ja virtoja pienemmissä osissa sen sisällä (esim. sentin alueilla) eli siinä voi olla ei-globaalia entropian vähenemistä. Kuten yllä jo sanottiin.

Kaikki universumista ja luonnosta löydettävät asiat ovat kaoottisia systeemejä melkein kaikilla mittakaavoilla, mutta tästä seuraa entropian kasvu eikä paljon muuta. Se mikä planckin tiheydessä voisi kiinnostaa on useammat kvanttiefektit ja kvanttifluktuointi, mikä pistäisi energian mihin satunnaiseen järjestykseen hyvänsä.

Planckin tiheys ei ole universumin lattialla eli jossain, mitä kohti pudotaan. Paitsi jos universumi alkaa kutistua ja tivistää ainettaan.

Syklisessä Penrosen mallissa, syklisyys ei seuraa lämpökuoleman jälkeen, vaan vasta paljon myöhemmin sitten kun kaikkialla on mahdollisimman tyhjää, eli ei yhtään energiaa näkyvän universumin alueella tavallisessa muodossa. Lämpökuolemaa on siinä siis paljon. Jos tarkoitat homogeenisyydellä myös sitä, että lämpökuolema on tullut, niin entropialla ja erilaisilla kaaoksen systeemeillä ei pitäisi olla merkitystä sitä kohtaa varten, missä alat ajatella, mistä syklisyys voisi tulla. Syklinen universumi ei ole avoin tila.

"Jos paikallisissa systeemeissä ei olisi entropiaa eli systeemien kulumista ja hajoamista niin mikään ei voisi uusiutua ja nykyisenkaltainen biologinen elämä olisi myös käytännössä mahdotonta."

Systeemiä, kuten kristalli ei voi kuluttaa niin kuin se olisi suljettu systeemi ilman mitään muuta, joka siihen osuu. Kristalli voi sulaa, mutta suljettu kristalli ei lämpenisi mistään lämpimämmäksi kuin nyt (eikä kannata aloittaa kuvitteellisella 'kuumalla kristallilla' ja ylistää entropian kasvua kritallissa, joka on liian kuuma ollakseen pian kristallia).

"Entropia liittyy myös energian käyttökelpoisuuteen jota voi tehostaa optimoimalla systeemien älykkyyttä (vrt ns. Maxwellin demoni) eli esim. tekoälyn avulla voidaan optimoida fysikaalisia prosesseja tehokkaammiksi ja vähemmän entropiaa ja epäjärjestystä tuottaviksi."

Tällainen kone ei tuota tehokkaammin sitä tulosta, mihin se on tehty. Systeemin, jossa on demoni, pitää tietää jotain systeemistä, jossa entropiaa vähennetään. Pelkkä tiedon hankinta eli yleensä mittaus voi lisätä entropiaa (ja kuluttaa energiaa, mikä on oikea tehon pudotus) enemmän kuin jos toinen systeemi eli kone tekisi vain tulostaan. Tässä pitää olettaa, että koneen ei tarvitse tehdä mitään tietämisen jälkeen, vaan se esim. toimii koneena siten, että antaa tietämiensä asioiden jatkaa niiden omia tekemisiään, mutta tiedon kanssa tämä aiheuttaa esim. fludin jakautumisen kuumaan ja kylmään osaan. Jos tähän käsitteeseen lisää sen, että tietämisessä käytetään energiaa, niin energia voi päätyä siihen, että se lämmittää kylmän osan yhtä lämpimäksi kuin synnytetyn kuuman.

3

Anonyymi kirjoitti:

"Suljetuissa paikallisissa systeemeissä entropia lisääntyy ja järjestys vähentyy mutta koska maailmankaikkeus on Planckin mittakaavan pohjatasollaan kaoottinen systeemi niin mitään lopullista koko maailmankaikkeuden lämpökuolemaa ei ole vaan prosessi alkaa taas alusta eli makrotasolla näennäisen homogeenisesta tilasta."

Huomaa, että suljetuissa systeemeissä (jotka liikkuvat tai pysyvät paikallaan havaitsijaan nähden), voi olla entropian muutoksia ja virtoja pienemmissä osissa sen sisällä (esim. sentin alueilla) eli siinä voi olla ei-globaalia entropian vähenemistä. Kuten yllä jo sanottiin.

Kaikki universumista ja luonnosta löydettävät asiat ovat kaoottisia systeemejä melkein kaikilla mittakaavoilla, mutta tästä seuraa entropian kasvu eikä paljon muuta. Se mikä planckin tiheydessä voisi kiinnostaa on useammat kvanttiefektit ja kvanttifluktuointi, mikä pistäisi energian mihin satunnaiseen järjestykseen hyvänsä.

Planckin tiheys ei ole universumin lattialla eli jossain, mitä kohti pudotaan. Paitsi jos universumi alkaa kutistua ja tivistää ainettaan.

Syklisessä Penrosen mallissa, syklisyys ei seuraa lämpökuoleman jälkeen, vaan vasta paljon myöhemmin sitten kun kaikkialla on mahdollisimman tyhjää, eli ei yhtään energiaa näkyvän universumin alueella tavallisessa muodossa. Lämpökuolemaa on siinä siis paljon. Jos tarkoitat homogeenisyydellä myös sitä, että lämpökuolema on tullut, niin entropialla ja erilaisilla kaaoksen systeemeillä ei pitäisi olla merkitystä sitä kohtaa varten, missä alat ajatella, mistä syklisyys voisi tulla. Syklinen universumi ei ole avoin tila.

"Jos paikallisissa systeemeissä ei olisi entropiaa eli systeemien kulumista ja hajoamista niin mikään ei voisi uusiutua ja nykyisenkaltainen biologinen elämä olisi myös käytännössä mahdotonta."

Systeemiä, kuten kristalli ei voi kuluttaa niin kuin se olisi suljettu systeemi ilman mitään muuta, joka siihen osuu. Kristalli voi sulaa, mutta suljettu kristalli ei lämpenisi mistään lämpimämmäksi kuin nyt (eikä kannata aloittaa kuvitteellisella 'kuumalla kristallilla' ja ylistää entropian kasvua kritallissa, joka on liian kuuma ollakseen pian kristallia).

"Entropia liittyy myös energian käyttökelpoisuuteen jota voi tehostaa optimoimalla systeemien älykkyyttä (vrt ns. Maxwellin demoni) eli esim. tekoälyn avulla voidaan optimoida fysikaalisia prosesseja tehokkaammiksi ja vähemmän entropiaa ja epäjärjestystä tuottaviksi."

Tällainen kone ei tuota tehokkaammin sitä tulosta, mihin se on tehty. Systeemin, jossa on demoni, pitää tietää jotain systeemistä, jossa entropiaa vähennetään. Pelkkä tiedon hankinta eli yleensä mittaus voi lisätä entropiaa (ja kuluttaa energiaa, mikä on oikea tehon pudotus) enemmän kuin jos toinen systeemi eli kone tekisi vain tulostaan. Tässä pitää olettaa, että koneen ei tarvitse tehdä mitään tietämisen jälkeen, vaan se esim. toimii koneena siten, että antaa tietämiensä asioiden jatkaa niiden omia tekemisiään, mutta tiedon kanssa tämä aiheuttaa esim. fludin jakautumisen kuumaan ja kylmään osaan. Jos tähän käsitteeseen lisää sen, että tietämisessä käytetään energiaa, niin energia voi päätyä siihen, että se lämmittää kylmän osan yhtä lämpimäksi kuin synnytetyn kuuman.

3

Lue lisää

"Järjestys ja informaatio eivät korreloi kaikissa olosuhteissa lineaarisesti entropian määrään eli informaatio ja järjestys voivat lisääntyä vaikka kokonaisentropia kasvaa."

Informaatiossa ja sen teoriassa ainoastaan informaatio, jolla tarkoitetaan entropiaa voi kuvailla järjestystä. On olemassa suure, jonka nimi on 'pelkkä informaatio', mutta sitä ei koskaan tulla tarvitsemaan keskustelussa entropiasta ja olemisesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Information_content#Relationship_to_entropy
Entropia on olemassa vain todennäköisyysjakaumalle ja se kuvaa jakaumien muotoa. Suure I on yhden lopputuloksen vaihtoehdon (kuten -4.2 joulea) todennäköisyyden (välillä 0% - 100 %) kartoittaminen toiseksi luvuksi kuin se on. Tiedolla I:stä ei saada mitään tietoa tilanteesta, ja I on kaikissa tilanteissa ja millä tahansa vaihtoehdolla sama, kunhan on sama todennäköisyys (0% - 100 %). Jakauman muutos kapeasta leveäksi kuvaa sitä, että entropia kasvaa. Jos jonkin toden asian arvo on jollain todennäköisyydellä aluksi 0.5, silloin on I:tä määritelty 0.5:lle, mutta jos lopussa minkään asian todennäköisyys ei ole 0.5, niin tätä I:tä ei tarvitse enää. Jos useilla asioilla on alussa ja lopussa todennäköisyys 0.1, niin nämä I:t ovat alussa ja lopussa samat I:t sen perusteella, että todennäköisyys on 0.1, mutta se mikä ennen oli 0.5 todennäköistä voi olla myt 0.1, ja mikä oli ennen 0.1 todennäköistä on nyt noin 0.0000001. Tämä viimeinen luku on nimeltään valtavaa tietoa (ei viittaa mitenkään desimaaleihin) ja sitä voi olla olemassa aina, kun on kyseessä mikä tahansa jatkuvana määritelty reaalilukusuure. Entropia ei kuitenkaan kasva yhden valtavan tiedon takia, vaan on oltava valtavaa tietoa jaettuna kaikille viahtoehdoille, eikä millään pidä olla tietoa vähän.

Entropia merkitsee lisäksi sitä, miten paljon tarvitaan bittejä kuvailemaan systeemi.

"Ajan suunta voidaan linkittää entropiaan jolloin ns. negentrooppiset avoimet epätasapainossa olevat systeemit voivat olla ajan suhteen käänteisiä (esim. elinten parantuminen)"

Ajan kääntymisessä ei ole kyseessä luku nimeltä entropia ja sen muuttuminen. Entropia itse kasvaa alunperin, koska epätasapainossa olevat systeemit sanovat sen kasvavan. Tällöin näistä systeemeistä puuttuu ominaisuus tehdä asioita muulla tavalla kuin entropiaa kasvattaen.

Systeemiä missä olisi toisin on vaikea mistään löytää, koska sellaista statistista epätasapaino-systeemiä ei ole, missä olisi oleellisesti paljon negentropiaa. Esim. kristallin muodostuessa entropia nesteen muodostaneessa aineessa laskee, mutta kristalli syntyy silti, eikä ajassa mennä taaskepäin nesteeseen. Mikrosysteemit eivät ole esim. tässä kristallissa sellaiset, että ne sallisivat kristallin sulamisen, mikä edellyttää molekyylien nostamista kauas toisistaan. Tätä varten mikrosysteemien kaikkialla ympärillä pitäisi sallia se, että liike-energia kerääntyy kristallin luo ja lämmittää sen. Kun aine ja mikrosysteemien liike on termisesti fluktuoivaa, kristallia syntyy ja sulaa edestakaisin joka hetki tällä tavalla. Mutta aineessa ei tällöin synny täydellistä ajan kääntämistä. Jos molekyyli on tullut kristalliin vasemmalta, ja sitten sulaa siitä lähtien oikealle, on kaikki ilmiselvästi rullannut ajassa eteenpäin kopioimatta menneisyyttä. Tämä, että seuraava hetki on täysin uusi, on myös yksi kaoottisuuden piirre.

Ajan kääntö tarkoittaisi myös, että voisit tehdä työn lihaksilla takaperin ja muodostaa sokeria (asioista, jotka eivät ole karanneet). Sen sijaan, että hajoitat sokeria, ja lihas tekee sillä työn. Tämä voi alkaa tuhoamaan soluja, kun solu herää tilanteeseen sokerin mentyä, ja käyttää solujen kuolemaan kehoittavaa signalointia, jossa muut solut eivät tarkkaile sokerin määrää vaan signaaliaineen määrää. Vaikka mitään enempää ei kuolisikaan, tämä ajankääntyminen kesken prosessin on heikon aineenvaihdunnan ja esim. ykköstyypin diabeteksen merkki. Kaikki kehossa käännettävät kellot eivät siis tarkoita sitä, että kyseisen ajan toisessa päässä on makroskooppinen ihminen, joka on 20 v nuorempi.

4

Anonyymi kirjoitti:

"Järjestys ja informaatio eivät korreloi kaikissa olosuhteissa lineaarisesti entropian määrään eli informaatio ja järjestys voivat lisääntyä vaikka kokonaisentropia kasvaa."

Informaatiossa ja sen teoriassa ainoastaan informaatio, jolla tarkoitetaan entropiaa voi kuvailla järjestystä. On olemassa suure, jonka nimi on 'pelkkä informaatio', mutta sitä ei koskaan tulla tarvitsemaan keskustelussa entropiasta ja olemisesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Information_content#Relationship_to_entropy
Entropia on olemassa vain todennäköisyysjakaumalle ja se kuvaa jakaumien muotoa. Suure I on yhden lopputuloksen vaihtoehdon (kuten -4.2 joulea) todennäköisyyden (välillä 0% - 100 %) kartoittaminen toiseksi luvuksi kuin se on. Tiedolla I:stä ei saada mitään tietoa tilanteesta, ja I on kaikissa tilanteissa ja millä tahansa vaihtoehdolla sama, kunhan on sama todennäköisyys (0% - 100 %). Jakauman muutos kapeasta leveäksi kuvaa sitä, että entropia kasvaa. Jos jonkin toden asian arvo on jollain todennäköisyydellä aluksi 0.5, silloin on I:tä määritelty 0.5:lle, mutta jos lopussa minkään asian todennäköisyys ei ole 0.5, niin tätä I:tä ei tarvitse enää. Jos useilla asioilla on alussa ja lopussa todennäköisyys 0.1, niin nämä I:t ovat alussa ja lopussa samat I:t sen perusteella, että todennäköisyys on 0.1, mutta se mikä ennen oli 0.5 todennäköistä voi olla myt 0.1, ja mikä oli ennen 0.1 todennäköistä on nyt noin 0.0000001. Tämä viimeinen luku on nimeltään valtavaa tietoa (ei viittaa mitenkään desimaaleihin) ja sitä voi olla olemassa aina, kun on kyseessä mikä tahansa jatkuvana määritelty reaalilukusuure. Entropia ei kuitenkaan kasva yhden valtavan tiedon takia, vaan on oltava valtavaa tietoa jaettuna kaikille viahtoehdoille, eikä millään pidä olla tietoa vähän.

Entropia merkitsee lisäksi sitä, miten paljon tarvitaan bittejä kuvailemaan systeemi.

"Ajan suunta voidaan linkittää entropiaan jolloin ns. negentrooppiset avoimet epätasapainossa olevat systeemit voivat olla ajan suhteen käänteisiä (esim. elinten parantuminen)"

Ajan kääntymisessä ei ole kyseessä luku nimeltä entropia ja sen muuttuminen. Entropia itse kasvaa alunperin, koska epätasapainossa olevat systeemit sanovat sen kasvavan. Tällöin näistä systeemeistä puuttuu ominaisuus tehdä asioita muulla tavalla kuin entropiaa kasvattaen.

Systeemiä missä olisi toisin on vaikea mistään löytää, koska sellaista statistista epätasapaino-systeemiä ei ole, missä olisi oleellisesti paljon negentropiaa. Esim. kristallin muodostuessa entropia nesteen muodostaneessa aineessa laskee, mutta kristalli syntyy silti, eikä ajassa mennä taaskepäin nesteeseen. Mikrosysteemit eivät ole esim. tässä kristallissa sellaiset, että ne sallisivat kristallin sulamisen, mikä edellyttää molekyylien nostamista kauas toisistaan. Tätä varten mikrosysteemien kaikkialla ympärillä pitäisi sallia se, että liike-energia kerääntyy kristallin luo ja lämmittää sen. Kun aine ja mikrosysteemien liike on termisesti fluktuoivaa, kristallia syntyy ja sulaa edestakaisin joka hetki tällä tavalla. Mutta aineessa ei tällöin synny täydellistä ajan kääntämistä. Jos molekyyli on tullut kristalliin vasemmalta, ja sitten sulaa siitä lähtien oikealle, on kaikki ilmiselvästi rullannut ajassa eteenpäin kopioimatta menneisyyttä. Tämä, että seuraava hetki on täysin uusi, on myös yksi kaoottisuuden piirre.

Ajan kääntö tarkoittaisi myös, että voisit tehdä työn lihaksilla takaperin ja muodostaa sokeria (asioista, jotka eivät ole karanneet). Sen sijaan, että hajoitat sokeria, ja lihas tekee sillä työn. Tämä voi alkaa tuhoamaan soluja, kun solu herää tilanteeseen sokerin mentyä, ja käyttää solujen kuolemaan kehoittavaa signalointia, jossa muut solut eivät tarkkaile sokerin määrää vaan signaaliaineen määrää. Vaikka mitään enempää ei kuolisikaan, tämä ajankääntyminen kesken prosessin on heikon aineenvaihdunnan ja esim. ykköstyypin diabeteksen merkki. Kaikki kehossa käännettävät kellot eivät siis tarkoita sitä, että kyseisen ajan toisessa päässä on makroskooppinen ihminen, joka on 20 v nuorempi.

4

Lue lisää

2:
"Ei pidä paikkaansa. Mikään aktuaalisen hiukkasen syntymä ei ole koskaan rikkonut energian säilymislakia, eikä esim. baryoniluvun säilymistä ole koskaan rikottu."

Niinhän sitä oletetaan ja uskotaan mutta jos ei pidä nykyisiä teorioita mitenkään lopullisina ja täydellisinä niin voi spekuloida vaihtoehtoisen mallin jossa ei tarvitse olettaa että kaikki matala entropia on seurausta alkuräjähdyksestä (jota myös pidetään jonkinlaisen kvanttifluktuaation tuottamana) vaan että ei tarvita minkäänlaisia räjähdyksiä vaan riittää että se tasapainossa oleva ja erilaistumaton dynaaminen ja solumainen aika-avaruuden kokonaisuus alkaa erilaistua esim. vahvan antrooppisen periaatteen mukaan jonkinlaisesta "ensimmäisestä leikkauksesta" joka voi syntyä spontaanisti ja joka samalla muodostaa 3 entiteettiä (2 osaa ja niiden yhteinen rajapinta) kuten solun jakautumisessa ja sen erilaistumisen edistyessä vähitelleen päädytään jonkinlaisiin korkeamman tason johdannaisiin joita voi kutsua "tietoisuudeksi" tai "hengeksi" joiden johdannaisista sitten myöhemmin kehkeytyy yhä mekaanisempia ja jähmeimpiä kokonaisuuksia eli sitä mitä kutsumme "aineeksi" ja vasta sen aineen tasolla matematiikalla ja logiikalla alkaa olla merkitystä ja käyttöä koska vasta aineen tasolla alkaa esiintyä sellaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita voisi kutsua "luonnonlaeiksi" ja joiden pohjalta voi yrittää kehitellä matemaattisia malleja. Ns. "henki" on siis tuon erilaistumattoman eetteerin korkeamman tason johdannainen ja ns. "aine" taas sen alin mahdollinen johdannainen.



Tämäntyyppistä maailmankuvaa esiintyi useimmaissa muinaisissa korkeakulttuureissa ja monet nykyisen tunnetut uskonnot ja ns. esoteeriset opit ovat sellaisen tieteen osittain unohtuneita ja melko rappeutuneita jäänteitä ja lähes kaikissa näissä muinaisissa kulttuureissa on "taruja" ja "myyttejä" joiden mukaan ne ovat jonkin paljon kehittyneemmän ja laajemman koko aurinkokunnan kattaneen sivilisaation jäänteitä.
(esim. Sumer, Egypti, Intia, Kiina, Amerikan intiaanikulttuurit)

Itse pidän kaikkia nykyisiä fysiikan ja kaiken muunkin tieteen teorioita ja myös ns. "tieteellistä" maailmankuvaa lähinnä jonkinlaisena enemmän tai vähemmän valististuneiden arvausten tai spekulaatioiden toisiinsa tiiviisti nivoutuneena kokoelmana tai "korttitalona" jossa yhdenkin perusarvauksen eli perusoletuksen (aksiooman, premissin) muutos samalla romahduttaa kokonaisuuden. Sen takia ei kannattaisi kiintyä liikaa vallitseviin teorioihin ja yrittää tehdä niistä jonkinlaista uskontoa itselleen ikäänkuin turvallisuutta tuottavaksi "unireivuksi" :D

"Kohdan 'High Yield' mukaan olet kirjaimellisesti väärässä. "
Koska kyse oli sotiaallisesta ja salassa pidettävästä tekniikasta niin joku julkinen selitys piti tietenkin väsätä koska moninkertainen oletettua suurempi räjähdys ja säteily oletettavasti herätti huolta varsinkin niiden keskuudessa jotka kuvittelivat olevansa tarpeeksi kaukana ja turvassa pommin tuhovoimalta.

3:

Mikään olemassaoleva fysikaalinen systeemi ei ole eikä edes voi olla täysin suljettu kaiken mahdollisen vuorovaikutuksen suhteen.

Jos käyttää vähän mielikuvitustaan jota voi myös soveltaa tieteellisiin ajatuskokeisiin niin ainakin itse voin helposti kuvitella sellaisen mahdollisen maailmankaikkeuden missä kaikki on staattista ja muuttumatonta kun se on kerran syntynyt eli kaikki atomit, molekyylit ja niistä muodostuneet kokonaisuudet olisivat ikuisia ja hajoamattomia eikä aikaa nykyisessä mielessä olisi lainkaan.

Kaikki vastaväitteesi perustuvat siihen oletukseen että nykyinen tiede ns. "luonnonlakien" ja matemaattisten fysiikan kaavojen tasolla pätee joka paikassa, kaikissa olosuhteissa ja ikuisesti. Tuollainen ajattelu on nimenomaan jonkinlaista skientismiä jota itse pidän dogmaattisen uskonnon kaltaisena ja nimenomaan on estänyt tiedettä ja varsinkin fysiikkaa kehittymästä Einsteinin ajoista lähtien eli n. 100 vuotta.

==>

Anonyymi kirjoitti:

"Järjestys ja informaatio eivät korreloi kaikissa olosuhteissa lineaarisesti entropian määrään eli informaatio ja järjestys voivat lisääntyä vaikka kokonaisentropia kasvaa."

Informaatiossa ja sen teoriassa ainoastaan informaatio, jolla tarkoitetaan entropiaa voi kuvailla järjestystä. On olemassa suure, jonka nimi on 'pelkkä informaatio', mutta sitä ei koskaan tulla tarvitsemaan keskustelussa entropiasta ja olemisesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Information_content#Relationship_to_entropy
Entropia on olemassa vain todennäköisyysjakaumalle ja se kuvaa jakaumien muotoa. Suure I on yhden lopputuloksen vaihtoehdon (kuten -4.2 joulea) todennäköisyyden (välillä 0% - 100 %) kartoittaminen toiseksi luvuksi kuin se on. Tiedolla I:stä ei saada mitään tietoa tilanteesta, ja I on kaikissa tilanteissa ja millä tahansa vaihtoehdolla sama, kunhan on sama todennäköisyys (0% - 100 %). Jakauman muutos kapeasta leveäksi kuvaa sitä, että entropia kasvaa. Jos jonkin toden asian arvo on jollain todennäköisyydellä aluksi 0.5, silloin on I:tä määritelty 0.5:lle, mutta jos lopussa minkään asian todennäköisyys ei ole 0.5, niin tätä I:tä ei tarvitse enää. Jos useilla asioilla on alussa ja lopussa todennäköisyys 0.1, niin nämä I:t ovat alussa ja lopussa samat I:t sen perusteella, että todennäköisyys on 0.1, mutta se mikä ennen oli 0.5 todennäköistä voi olla myt 0.1, ja mikä oli ennen 0.1 todennäköistä on nyt noin 0.0000001. Tämä viimeinen luku on nimeltään valtavaa tietoa (ei viittaa mitenkään desimaaleihin) ja sitä voi olla olemassa aina, kun on kyseessä mikä tahansa jatkuvana määritelty reaalilukusuure. Entropia ei kuitenkaan kasva yhden valtavan tiedon takia, vaan on oltava valtavaa tietoa jaettuna kaikille viahtoehdoille, eikä millään pidä olla tietoa vähän.

Entropia merkitsee lisäksi sitä, miten paljon tarvitaan bittejä kuvailemaan systeemi.

"Ajan suunta voidaan linkittää entropiaan jolloin ns. negentrooppiset avoimet epätasapainossa olevat systeemit voivat olla ajan suhteen käänteisiä (esim. elinten parantuminen)"

Ajan kääntymisessä ei ole kyseessä luku nimeltä entropia ja sen muuttuminen. Entropia itse kasvaa alunperin, koska epätasapainossa olevat systeemit sanovat sen kasvavan. Tällöin näistä systeemeistä puuttuu ominaisuus tehdä asioita muulla tavalla kuin entropiaa kasvattaen.

Systeemiä missä olisi toisin on vaikea mistään löytää, koska sellaista statistista epätasapaino-systeemiä ei ole, missä olisi oleellisesti paljon negentropiaa. Esim. kristallin muodostuessa entropia nesteen muodostaneessa aineessa laskee, mutta kristalli syntyy silti, eikä ajassa mennä taaskepäin nesteeseen. Mikrosysteemit eivät ole esim. tässä kristallissa sellaiset, että ne sallisivat kristallin sulamisen, mikä edellyttää molekyylien nostamista kauas toisistaan. Tätä varten mikrosysteemien kaikkialla ympärillä pitäisi sallia se, että liike-energia kerääntyy kristallin luo ja lämmittää sen. Kun aine ja mikrosysteemien liike on termisesti fluktuoivaa, kristallia syntyy ja sulaa edestakaisin joka hetki tällä tavalla. Mutta aineessa ei tällöin synny täydellistä ajan kääntämistä. Jos molekyyli on tullut kristalliin vasemmalta, ja sitten sulaa siitä lähtien oikealle, on kaikki ilmiselvästi rullannut ajassa eteenpäin kopioimatta menneisyyttä. Tämä, että seuraava hetki on täysin uusi, on myös yksi kaoottisuuden piirre.

Ajan kääntö tarkoittaisi myös, että voisit tehdä työn lihaksilla takaperin ja muodostaa sokeria (asioista, jotka eivät ole karanneet). Sen sijaan, että hajoitat sokeria, ja lihas tekee sillä työn. Tämä voi alkaa tuhoamaan soluja, kun solu herää tilanteeseen sokerin mentyä, ja käyttää solujen kuolemaan kehoittavaa signalointia, jossa muut solut eivät tarkkaile sokerin määrää vaan signaaliaineen määrää. Vaikka mitään enempää ei kuolisikaan, tämä ajankääntyminen kesken prosessin on heikon aineenvaihdunnan ja esim. ykköstyypin diabeteksen merkki. Kaikki kehossa käännettävät kellot eivät siis tarkoita sitä, että kyseisen ajan toisessa päässä on makroskooppinen ihminen, joka on 20 v nuorempi.

4

Lue lisää

==>

Tunnen kyllä aika hyvin tuon kritiikkisi perusteet kun olen vuosikymmeniä aika tiiviisti seurannut tieteen kehitystä ja tutkinut erilaisten valtavirtamallien historiaa ja olen varsinkin viimeisten 10 v alkanut suhtautua yhä skeptisemmin kaikkeen siihen mitä nykyään tieteenä pidetään ja minusta alkaa näyttää siltä suurin osa siitä mitä kouluissa ja yliopistoissa opetetaan ei välttämättä pidä paikkaansa kuin korkeintaan sen suhteen miten se liittyy toimivaan käytännön tekniikkaan ja luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja kaikki muu on lähinnä vallitsevaan ideologiaan ja metafysiikkaan sopivien tarinoiden kehittelyä joita ei edes voi tieteen metodilla mitenkään falsifioida puhumattakaan verifioinnista.

Se minkälaisen maailmankuvan ja metafysiikan kukin meistä itselleen muodostaa ei tietenkään ole kokonaisuutena testattavissa tieteen välinein algoritmisesti vaan ainoastaan ottamalla kokonaisuus huomioon varsinkin kaikkein ns. anomalioiden osalta jolloin voidaan päätyä todennäköisesti edes jotenkin oikeansuuntaiseen dynaamisesti kehittyvään kokonaiskuvaan johon ei tietenkään kannata sokeasti uskoa kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan mutta joka kannattaa silti ottaa huomioon ainakin jossain määrin myös käytännön tasolla ja varsinkin itselle tärkeitä valintoja tehdessä.


Nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan taustalla on vaikuttaneet jo koko nykyisen kaltaisen tieteen olemassaolon ajan ja jo Demokritoksen atomiopin ajoista lähtien valtaapitävien ideologiset agendat eli tarve muokata ns. "tavallisen kansan" uskomuksia yhdenmukaisemmaksi ja helpommin hallittaviksi ja manipuloitavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

==>

Tunnen kyllä aika hyvin tuon kritiikkisi perusteet kun olen vuosikymmeniä aika tiiviisti seurannut tieteen kehitystä ja tutkinut erilaisten valtavirtamallien historiaa ja olen varsinkin viimeisten 10 v alkanut suhtautua yhä skeptisemmin kaikkeen siihen mitä nykyään tieteenä pidetään ja minusta alkaa näyttää siltä suurin osa siitä mitä kouluissa ja yliopistoissa opetetaan ei välttämättä pidä paikkaansa kuin korkeintaan sen suhteen miten se liittyy toimivaan käytännön tekniikkaan ja luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja kaikki muu on lähinnä vallitsevaan ideologiaan ja metafysiikkaan sopivien tarinoiden kehittelyä joita ei edes voi tieteen metodilla mitenkään falsifioida puhumattakaan verifioinnista.

Se minkälaisen maailmankuvan ja metafysiikan kukin meistä itselleen muodostaa ei tietenkään ole kokonaisuutena testattavissa tieteen välinein algoritmisesti vaan ainoastaan ottamalla kokonaisuus huomioon varsinkin kaikkein ns. anomalioiden osalta jolloin voidaan päätyä todennäköisesti edes jotenkin oikeansuuntaiseen dynaamisesti kehittyvään kokonaiskuvaan johon ei tietenkään kannata sokeasti uskoa kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan mutta joka kannattaa silti ottaa huomioon ainakin jossain määrin myös käytännön tasolla ja varsinkin itselle tärkeitä valintoja tehdessä.


Nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan taustalla on vaikuttaneet jo koko nykyisen kaltaisen tieteen olemassaolon ajan ja jo Demokritoksen atomiopin ajoista lähtien valtaapitävien ideologiset agendat eli tarve muokata ns. "tavallisen kansan" uskomuksia yhdenmukaisemmaksi ja helpommin hallittaviksi ja manipuloitavaksi.

Lue lisää

"Niinhän sitä oletetaan ja uskotaan mutta jos ei pidä nykyisiä teorioita mitenkään lopullisina ja täydellisinä niin voi spekuloida vaihtoehtoisen mallin jossa ei tarvitse olettaa että kaikki matala entropia on seurausta alkuräjähdyksestä (jota myös pidetään jonkinlaisen kvanttifluktuaation tuottamana) vaan että ei tarvita minkäänlaisia räjähdyksiä vaan riittää että se tasapainossa oleva ja erilaistumaton dynaaminen ja solumainen aika-avaruuden kokonaisuus alkaa erilaistua esim. vahvan antrooppisen periaatteen mukaan jonkinlaisesta "ensimmäisestä leikkauksesta" joka voi syntyä spontaanisti ja joka samalla muodostaa 3 entiteettiä (2 osaa ja niiden yhteinen rajapinta) "

Tämä liittyy siihen, miten puhuttiin takaperin kulkevasta tapahtumasta (jossa aika voi olla etuperin kulkevaa). Jos luotaisiin tila ('jossa entropia saa kasvaa joskus myöhemmin'), on parempi ettei tilaa hävitetä samantien pois. Jos tässä on kyse esim. kahden entiteetin luomisesta, joista yhdessä tulee se haluttu tila, silloin ne usein tuhoavat toisensa, jos ne vaikuttavat toisiinsa edelleen samalla tavalla kuin syntyessään. Asioiden vaikutus toisiinsa voi katketa, jos ne ajautuvat toisistaan erilleen paikassa, mutta myös jos ne ajautuvat faasiavaruudessaan kauas alueesta, jossa niiden synnyttävä ja tuhoava vaikutus oli mahdollinen. Kun kaksi asiaa ajautuu erilleen tällä tavalla paikassa tai jos niiden energia ja tiheys pienenee, on kyseessä räjähdys. Varsinkin jos äsken tapahtui jotain, missä ne vasta syntyivät.

Nämä ovat ideoita, joita liittyy kvanttifluktuaatiosta syntyvään universumiin:
https://www.youtube.com/watch?v=Be6DJ9CbZW8

Vaikka johonkin ei tarvita sinusta räjähdyksiä, puhut silti seuraavaksi menneessä aikamuodossa, eli asioista, mitä ei tällä hetkellä tapahdu missään koskaan? Tällä on paljon enemmän merkitystä kuin sillä, että mikä on menneisyyden tapahtuman koreografia. Nykyisten arveluiden mukaan kaikki, tai ainakin monta asiaa, mikä on ennen tapahtunut voi tapahua uudelleen pelkästään, jos ollaan oikealla faasiavaruuden alueella, mutta se alue ei ole vetypommilla saavutettavissa. Lisäksi pelkän energian lisäksi voidaan vaatia tarkempaa hienosäätöä, että saadaan kenttien arvot oikeiksi ja niiden derivaatat myös.

"...vaan että ei tarvita minkäänlaisia räjähdyksiä vaan riittää että se tasapainossa oleva ja erilaistumaton dynaaminen ja solumainen aika-avaruuden kokonaisuus alkaa erilaistua esim. vahvan antrooppisen periaatteen mukaan jonkinlaisesta "ensimmäisestä leikkauksesta" joka voi syntyä spontaanisti ja joka samalla muodostaa 3 entiteettiä (2 osaa ja niiden yhteinen rajapinta) "

Spontaanisti muiksi asioiksi muuttuvat asiat eivät ole kirjaimellisesti tasapainossa, vaikka tieteellisessä jargonissa matemaattiset ominaisuudet niille sanovat, että tässä on tasapainokin kyseessä, jos kuuntelisit sitä. Spontaanisti muiksi asioiksi muuttuvat asiat ovat loogisesti ja isossa kuvassa, missä ei saivarrella pikkuasiosita, samanlaisia kuin räjähtävät asiat.

Kirjoitat alusta hyvin pitkän, ennenkuin sanot lunnonlaki ja aine. Aineella on silloin ensimmäinen vaihe ja jokin ensimmäinen tila. Mikä se on? Eli onko se räjähdys, ja paljonko sillä on entropiaa? Jos se räjähtää ja sillä on vähän entropiaa (tulevaisuudessa), niin ei tulisi käyttää sanaa x 'riittää' tätä varten, kun olet kutsunut esiin enemmän käsitteellisiä entiteettejä, kuin mitä on erilaisissa BB:issä. Toisaalta, jos alku 'riittää' antamaan aineen, jolla on vähän entropiaa, niin silloin tämä sitoo juuri antamasi alun johonkin logiikkaan ja matematiikkaan. Tai oikeasti sanoisin, että perustele, miksi alkusi muodostaa aineen, joka on sellainen ja sellainen, ja miksi alku tekee entropiasta tämän luvun.

(Tässä pitäisi oikeasti tietää, että entropian maksimin alapuolella oleminen on universumissa mahdollista, siksi että sillä on hiukkasfysiikan tietyt hiukkaseläintarhat. Mikään mielikuvituksellinen hiukkasten malli ei tällä hetkellä ole sellainen, etteikö sen täyttämä universumi voisi kokea omanlaistaan alkuräjähdystä, kun gravitaatio tekee sille sen. Alkuräjähdys ei siis 'riitä' eikä sen idea anna kaikkia keksittävissä olevia seurauksia. Kvanttigravitaatiossa voi olla kuitenkin jonain päivänä toisin ja nämä asiat nivoutuvat enemmän toisiinsa. Teksissäsi olisi myös sellainen lähestymistapa, että kuka tahansa voi keksiä alhaisen entropian univesumin, joka ei toteuta mitään muuta päämäärää kuin alhaisen entropian. Tämä universumi ajaa sitten karille ensimmäisissä tähtitieteellisissä havainnoissa. Lähtökohta ei siis ole vain keksiä universumeita.)

1

Anonyymi kirjoitti:

"Niinhän sitä oletetaan ja uskotaan mutta jos ei pidä nykyisiä teorioita mitenkään lopullisina ja täydellisinä niin voi spekuloida vaihtoehtoisen mallin jossa ei tarvitse olettaa että kaikki matala entropia on seurausta alkuräjähdyksestä (jota myös pidetään jonkinlaisen kvanttifluktuaation tuottamana) vaan että ei tarvita minkäänlaisia räjähdyksiä vaan riittää että se tasapainossa oleva ja erilaistumaton dynaaminen ja solumainen aika-avaruuden kokonaisuus alkaa erilaistua esim. vahvan antrooppisen periaatteen mukaan jonkinlaisesta "ensimmäisestä leikkauksesta" joka voi syntyä spontaanisti ja joka samalla muodostaa 3 entiteettiä (2 osaa ja niiden yhteinen rajapinta) "

Tämä liittyy siihen, miten puhuttiin takaperin kulkevasta tapahtumasta (jossa aika voi olla etuperin kulkevaa). Jos luotaisiin tila ('jossa entropia saa kasvaa joskus myöhemmin'), on parempi ettei tilaa hävitetä samantien pois. Jos tässä on kyse esim. kahden entiteetin luomisesta, joista yhdessä tulee se haluttu tila, silloin ne usein tuhoavat toisensa, jos ne vaikuttavat toisiinsa edelleen samalla tavalla kuin syntyessään. Asioiden vaikutus toisiinsa voi katketa, jos ne ajautuvat toisistaan erilleen paikassa, mutta myös jos ne ajautuvat faasiavaruudessaan kauas alueesta, jossa niiden synnyttävä ja tuhoava vaikutus oli mahdollinen. Kun kaksi asiaa ajautuu erilleen tällä tavalla paikassa tai jos niiden energia ja tiheys pienenee, on kyseessä räjähdys. Varsinkin jos äsken tapahtui jotain, missä ne vasta syntyivät.

Nämä ovat ideoita, joita liittyy kvanttifluktuaatiosta syntyvään universumiin:
https://www.youtube.com/watch?v=Be6DJ9CbZW8

Vaikka johonkin ei tarvita sinusta räjähdyksiä, puhut silti seuraavaksi menneessä aikamuodossa, eli asioista, mitä ei tällä hetkellä tapahdu missään koskaan? Tällä on paljon enemmän merkitystä kuin sillä, että mikä on menneisyyden tapahtuman koreografia. Nykyisten arveluiden mukaan kaikki, tai ainakin monta asiaa, mikä on ennen tapahtunut voi tapahua uudelleen pelkästään, jos ollaan oikealla faasiavaruuden alueella, mutta se alue ei ole vetypommilla saavutettavissa. Lisäksi pelkän energian lisäksi voidaan vaatia tarkempaa hienosäätöä, että saadaan kenttien arvot oikeiksi ja niiden derivaatat myös.

"...vaan että ei tarvita minkäänlaisia räjähdyksiä vaan riittää että se tasapainossa oleva ja erilaistumaton dynaaminen ja solumainen aika-avaruuden kokonaisuus alkaa erilaistua esim. vahvan antrooppisen periaatteen mukaan jonkinlaisesta "ensimmäisestä leikkauksesta" joka voi syntyä spontaanisti ja joka samalla muodostaa 3 entiteettiä (2 osaa ja niiden yhteinen rajapinta) "

Spontaanisti muiksi asioiksi muuttuvat asiat eivät ole kirjaimellisesti tasapainossa, vaikka tieteellisessä jargonissa matemaattiset ominaisuudet niille sanovat, että tässä on tasapainokin kyseessä, jos kuuntelisit sitä. Spontaanisti muiksi asioiksi muuttuvat asiat ovat loogisesti ja isossa kuvassa, missä ei saivarrella pikkuasiosita, samanlaisia kuin räjähtävät asiat.

Kirjoitat alusta hyvin pitkän, ennenkuin sanot lunnonlaki ja aine. Aineella on silloin ensimmäinen vaihe ja jokin ensimmäinen tila. Mikä se on? Eli onko se räjähdys, ja paljonko sillä on entropiaa? Jos se räjähtää ja sillä on vähän entropiaa (tulevaisuudessa), niin ei tulisi käyttää sanaa x 'riittää' tätä varten, kun olet kutsunut esiin enemmän käsitteellisiä entiteettejä, kuin mitä on erilaisissa BB:issä. Toisaalta, jos alku 'riittää' antamaan aineen, jolla on vähän entropiaa, niin silloin tämä sitoo juuri antamasi alun johonkin logiikkaan ja matematiikkaan. Tai oikeasti sanoisin, että perustele, miksi alkusi muodostaa aineen, joka on sellainen ja sellainen, ja miksi alku tekee entropiasta tämän luvun.

(Tässä pitäisi oikeasti tietää, että entropian maksimin alapuolella oleminen on universumissa mahdollista, siksi että sillä on hiukkasfysiikan tietyt hiukkaseläintarhat. Mikään mielikuvituksellinen hiukkasten malli ei tällä hetkellä ole sellainen, etteikö sen täyttämä universumi voisi kokea omanlaistaan alkuräjähdystä, kun gravitaatio tekee sille sen. Alkuräjähdys ei siis 'riitä' eikä sen idea anna kaikkia keksittävissä olevia seurauksia. Kvanttigravitaatiossa voi olla kuitenkin jonain päivänä toisin ja nämä asiat nivoutuvat enemmän toisiinsa. Teksissäsi olisi myös sellainen lähestymistapa, että kuka tahansa voi keksiä alhaisen entropian univesumin, joka ei toteuta mitään muuta päämäärää kuin alhaisen entropian. Tämä universumi ajaa sitten karille ensimmäisissä tähtitieteellisissä havainnoissa. Lähtökohta ei siis ole vain keksiä universumeita.)

1

Lue lisää

Vahva antrooppinen periaate (VAP) on filosofian keksimä asia. Jokaista filosofia kohden sillä on eri määritelmä. Et voi käyttää sitä keskustelussa perusteluna ennen kuin kaikki ovat hyväksyneet yhden filosofian. Eli hyväksyneet sen, että tämä periaate tai sen premissi on tosi. Monesti heikko antrooppinen periaate on helposti käytössä, mutta sekin perustuu todellisuudessa vain siihen, että kaikki keskustelijat ovat yksimielisiä esim. siitä, mitä sokeri on. Olemmeko me jo sokerista yhtä mieltä? VAP on melkein samoin ja samaan kohteeseen käytössä kuin AP aina olisi, mutta erona sokeriin siinä jostain syystä ajatellaan, että voisi ja pitäisi puhua ihmisestä, joka on jotain muuta, kuten esim. havaitsija ja tietoinen. VAP- ja HAP-ihmiset ajattelevat vain keskenään eri tavalla siten, että joidenkin mielestä sokerin olemassaolo riittää sanomaan, että todellisuudesta tulee sellainen kuin tänä vuonna se on maapallolla. VAP:in mielestä pitää olla jotain sisällöllistä lisättävää ja jotta he eivät vaihtaisi HAP:iin, sen pitäis näkyä argumentissa, jota AP perustelee. En sanoisi, että esim. sinun pari lausettasi osoittaisi sen, että VAP on tärkeä verrattuna HAP:iin.

Yksi tyypillinen AP-tapaus on se, että aluksi luonnonlait ovat jotain, mitkä perustuvat satunnaiseen fluktuointiin faasiavaruuden alueella, jossa ollaan ennen BB:tä, ja jossa faasiavaruus ei ole minkään tunnetun asian faasiavaruus, mutta sellainen on tapauksessa kuitenkin keksitty. Tämän jälkeen ajatellaan, että nykyiset luonnonlait ovat olemassa jossakin tai kaikkialla eikä ole väliä, että niiden todennäköisyys olla jossain sellaiset kuin täällä on pieni. AP:ia käyttävät ihmiset, ja heidän arvostelijansa ovat melkein yhtämieltä siitä, että universumi on ollut faasiavaruudessa sellaisessa tilassa, jossa tapahtuu nykyään mahdottomiksi tulleita fluktuaatioita, eli heistä on olemassa BB ennen nykyiseen aikaan tulemista. Jos sinäkin tarvitset jonkin ajan, joka oli nykyiseen aikaan verrattuna kaiken alku, jossa on erikoista se, että siellä voi tapahtua esim. jakautuminen, niin uskot samanlaisiin BB:ihin.

Kun tuollaisessa universumissa käyttää AP:tä, siinä on tällöin (vain tällöin) tapa puolustaa teorioita, joilla on pieni todennäköisyys tehdä nykyistä universumia millään alueella. Arvostelijoiden mukaan teoria olisi huomattavasti parempi, jos olisimme sen teorian keskiarvo ja hajonta olisi pientä. Itse et ole esittänyt mitään toisia eriytymisen mahdollisuuksia ja mahdollisuutta, missä ihmistä ei olisikaan lopputuloksena, joten kukaan ei halunnut sinulta sellaista puolustusta.

Jos teet teorian sille, että ihminen tulee jostakin (mistä en ole varma, koska et ole kirjoittanut niin ja väität voivasi tekstilläsi väittää asioita aineen tiloista), silloin entiteetti, jota väität joksikin VAP:illa on alussa. Joku voisi sanoa, että ihminen ei tule mistään, mikä ei ole jo kokonaan ihminen tai osaksi (*). Ja joku voi sanoa, että ihminen tulee mistä tahansa. Mikään VAP ei vielä argumentoi näiden puolesta, vaan jonkun niistä on todistettava tietävänsä, mitä ihmisen ominaisuudet ovat, ja joskus esim. että ominaisuudet eivät muutu ajassa vaikka ihminen muuttuu (se että ne eivät esiintyisi koskaan muutetussa muodossa on tavallaan ristiriitainen käsite ylläolevan multiversumi-luonnonlaki-on-mitä-tahansa -idean kanssa, jos vastaavasti voisi olla erilaisia ihmisominaisuuksia jollain todennäköisyydellä alun jälkeen). Sen jälkeen heidän pitäisi esittää alussa olevasta asiasta jotain, mikä vakuuttaa kaikki siitä, että alkuobjektilla on nämä ominiaisuudet tai ne siirtyvät siitä ihmiseen (asioiden siirto menneisyydestä ihmisten ominaisuuksiksi olisi jotain mistä olisi hyvä olla sopimus ennen VAP;in käyttöä). Jos tästä alusta ei tiedä mitään tai keksi mitään, niin VAP ei ole tämän tiedon korvike, vaikka VAP-ajatusten lukeminen on kuin tekisi itselleen varmaksi, että jokin alku on olemassa. Jos jonkin alkuidean keksii, niin VAP:in konsepti ei pysty todennäköisesti osoittamaan, että se on ainoa alku joka kelpaa selitykseksi, ja ettei muiden keksinnöissä (samassa kategoriassa) olisi ihan yhtä helposti tuotettavissa ihmisominaisuuksia. Jokainen esitys on vain yhtä hyvä, kuin miten kvantifioitu ihmisyys on, ja miten hyvin erotetaan toisistaan väärät ihmiset ja väärät alut oikeille ihmisille. Kun tiedät jotain tällaista väärää ja törmäät alkuun, jossa on vain väärää ihmisten tulevaisuutta varten, voit sanoa VAP ja sulkea sen vaihtoehdon pois.

(*) Henkilö, joka ensimmäisenä keksi, ettei ihmisiä synny vain kahden valmiin ihmisen lapsena, oli Darwin. Voisit viitata aina häneen tärkeimpänä periaattena, kun puhut asioista, joista on lyhenevä matka ihmiseen pienten muutosten kautta.

2

Anonyymi kirjoitti:

Vahva antrooppinen periaate (VAP) on filosofian keksimä asia. Jokaista filosofia kohden sillä on eri määritelmä. Et voi käyttää sitä keskustelussa perusteluna ennen kuin kaikki ovat hyväksyneet yhden filosofian. Eli hyväksyneet sen, että tämä periaate tai sen premissi on tosi. Monesti heikko antrooppinen periaate on helposti käytössä, mutta sekin perustuu todellisuudessa vain siihen, että kaikki keskustelijat ovat yksimielisiä esim. siitä, mitä sokeri on. Olemmeko me jo sokerista yhtä mieltä? VAP on melkein samoin ja samaan kohteeseen käytössä kuin AP aina olisi, mutta erona sokeriin siinä jostain syystä ajatellaan, että voisi ja pitäisi puhua ihmisestä, joka on jotain muuta, kuten esim. havaitsija ja tietoinen. VAP- ja HAP-ihmiset ajattelevat vain keskenään eri tavalla siten, että joidenkin mielestä sokerin olemassaolo riittää sanomaan, että todellisuudesta tulee sellainen kuin tänä vuonna se on maapallolla. VAP:in mielestä pitää olla jotain sisällöllistä lisättävää ja jotta he eivät vaihtaisi HAP:iin, sen pitäis näkyä argumentissa, jota AP perustelee. En sanoisi, että esim. sinun pari lausettasi osoittaisi sen, että VAP on tärkeä verrattuna HAP:iin.

Yksi tyypillinen AP-tapaus on se, että aluksi luonnonlait ovat jotain, mitkä perustuvat satunnaiseen fluktuointiin faasiavaruuden alueella, jossa ollaan ennen BB:tä, ja jossa faasiavaruus ei ole minkään tunnetun asian faasiavaruus, mutta sellainen on tapauksessa kuitenkin keksitty. Tämän jälkeen ajatellaan, että nykyiset luonnonlait ovat olemassa jossakin tai kaikkialla eikä ole väliä, että niiden todennäköisyys olla jossain sellaiset kuin täällä on pieni. AP:ia käyttävät ihmiset, ja heidän arvostelijansa ovat melkein yhtämieltä siitä, että universumi on ollut faasiavaruudessa sellaisessa tilassa, jossa tapahtuu nykyään mahdottomiksi tulleita fluktuaatioita, eli heistä on olemassa BB ennen nykyiseen aikaan tulemista. Jos sinäkin tarvitset jonkin ajan, joka oli nykyiseen aikaan verrattuna kaiken alku, jossa on erikoista se, että siellä voi tapahtua esim. jakautuminen, niin uskot samanlaisiin BB:ihin.

Kun tuollaisessa universumissa käyttää AP:tä, siinä on tällöin (vain tällöin) tapa puolustaa teorioita, joilla on pieni todennäköisyys tehdä nykyistä universumia millään alueella. Arvostelijoiden mukaan teoria olisi huomattavasti parempi, jos olisimme sen teorian keskiarvo ja hajonta olisi pientä. Itse et ole esittänyt mitään toisia eriytymisen mahdollisuuksia ja mahdollisuutta, missä ihmistä ei olisikaan lopputuloksena, joten kukaan ei halunnut sinulta sellaista puolustusta.

Jos teet teorian sille, että ihminen tulee jostakin (mistä en ole varma, koska et ole kirjoittanut niin ja väität voivasi tekstilläsi väittää asioita aineen tiloista), silloin entiteetti, jota väität joksikin VAP:illa on alussa. Joku voisi sanoa, että ihminen ei tule mistään, mikä ei ole jo kokonaan ihminen tai osaksi (*). Ja joku voi sanoa, että ihminen tulee mistä tahansa. Mikään VAP ei vielä argumentoi näiden puolesta, vaan jonkun niistä on todistettava tietävänsä, mitä ihmisen ominaisuudet ovat, ja joskus esim. että ominaisuudet eivät muutu ajassa vaikka ihminen muuttuu (se että ne eivät esiintyisi koskaan muutetussa muodossa on tavallaan ristiriitainen käsite ylläolevan multiversumi-luonnonlaki-on-mitä-tahansa -idean kanssa, jos vastaavasti voisi olla erilaisia ihmisominaisuuksia jollain todennäköisyydellä alun jälkeen). Sen jälkeen heidän pitäisi esittää alussa olevasta asiasta jotain, mikä vakuuttaa kaikki siitä, että alkuobjektilla on nämä ominiaisuudet tai ne siirtyvät siitä ihmiseen (asioiden siirto menneisyydestä ihmisten ominaisuuksiksi olisi jotain mistä olisi hyvä olla sopimus ennen VAP;in käyttöä). Jos tästä alusta ei tiedä mitään tai keksi mitään, niin VAP ei ole tämän tiedon korvike, vaikka VAP-ajatusten lukeminen on kuin tekisi itselleen varmaksi, että jokin alku on olemassa. Jos jonkin alkuidean keksii, niin VAP:in konsepti ei pysty todennäköisesti osoittamaan, että se on ainoa alku joka kelpaa selitykseksi, ja ettei muiden keksinnöissä (samassa kategoriassa) olisi ihan yhtä helposti tuotettavissa ihmisominaisuuksia. Jokainen esitys on vain yhtä hyvä, kuin miten kvantifioitu ihmisyys on, ja miten hyvin erotetaan toisistaan väärät ihmiset ja väärät alut oikeille ihmisille. Kun tiedät jotain tällaista väärää ja törmäät alkuun, jossa on vain väärää ihmisten tulevaisuutta varten, voit sanoa VAP ja sulkea sen vaihtoehdon pois.

(*) Henkilö, joka ensimmäisenä keksi, ettei ihmisiä synny vain kahden valmiin ihmisen lapsena, oli Darwin. Voisit viitata aina häneen tärkeimpänä periaattena, kun puhut asioista, joista on lyhenevä matka ihmiseen pienten muutosten kautta.

2

Lue lisää

Tämä on olevinaan varmaa VAP:in käyttöä teorian muodostukseen, eikä sellaisen puolustelua. Missään aineen kosmologiassa AP ei johda yksittäiseen kosmologiaan myöskään.

"Koska kyse oli sotiaallisesta ja salassa pidettävästä tekniikasta niin joku julkinen selitys piti tietenkin väsätä koska moninkertainen oletettua suurempi räjähdys ja säteily oletettavasti herätti huolta varsinkin niiden keskuudessa jotka kuvittelivat olevansa tarpeeksi kaukana ja turvassa pommin tuhovoimalta."

Kyseessä oli kriisi, jossa ei voinut sanoa tehneensä isoa räjäytystä tahallaan. Kyseessä oli myös asekilpailu, jossa ei kerrottu pomminteko-ohjeita ja opittuja virheitä ennen kuin vuonna 1979 ('The H-bomb secret. How we got it-why we're telling it', ei tarvitse lukea, kun tässä ei kerrota Castle Bravosta).

Jos pommia ei tehty tahallaan, eikö teknologia ollut sotilaallista ennen kuin se syntyi vahingossa tämän pommin aikana? Miten teknologia otettiin haltuun, kun kukaan ei ollut näkemässä sitä paikalla? (Vastaan tieteellisten vetypommien toisilta kopioimisen puolesta lopussa.) Ja miten jotkut muut alkoivat toteuttaa uutta teknologiaa saman tien (vuoden 1954 jälkeen)? Esimerkki missä sanottiin paljonko räjäytetään, ja sen verran räjähti:

https://en.wikipedia.org/wiki/Tsar_Bomba
Nikita Khrushchev, the first secretary of the Communist Party, announced the upcoming tests of a 50-Mt bomb in his opening report at the 22nd Congress of the Communist Party of the Soviet Union on October 17, 1961.[42] Before the official announcement, in a casual conversation, he told an American politician about the bomb, and this information was published on September 8, 1961, in The New York Times.[41] The Tsar Bomba was tested on October 30, 1961.

Pommista laskettiin myös räjäytyskorkeus, millä se ei koskettaisi maanpintaa. Ja lasku oli kuvan mukaan oikein:
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Tsar_Bomba_fireball.jpg
Tässä kyseinen teknologia on siis täysin hallussa.

Kuka sotilas muuten ottaa teknologian haltuun, ja miksi he ovat tieteilijöinä niin paljon muita parempia (*)? Miksi muut tieteilijät ovat niin huonoja, että eivät voi käräyttää sotilaita edes suorasta valehtelusta?

(*) En tiennyt Beardenin olevan sotilas. Enkä halua keskustella hänestä vaan yleensä.

Ei ole mahdollista, että joku valehtelisi paljonko Li-7 -pommi räjähtää, mutta sitten sellainen ei räjähtäisi tämän verran. Tässä on kiinalainen mittaus Li-7:n törmäämisestä suuremmalla todennäköisyydellä tritiumiksi (viimeinen kuva):
https://inis.iaea.org/collection/NCLCollectionStore/_Public/26/013/26013217.pdf
Näiden tietojen avulla jokainen voi laskea kohteensa räjähdysenergian, joka olisi uusi verrattuna ensimmäiseen Castle Bravo -laskuun. Sellainen lasku ei voi olla kokonaan väärässä kokoluokassa. Ainoa valhe ja harhautus, minkä sotilaat ovat voineet tehdä, on sitä että he eivät fanita tiettyä pommityyppiä, vaan seisovat vain tuntemattomien pommien takana.


Tässä 'ruotsalaisen vetypommin mies' kertoo 1991, miten tieto kaikkien käyttämistä pommeista levisi tarkkaavaisten kilpailijoiden tietouteen joskus 50-luvulla amerikkalaisilta, tai myöhemmin keneltä tahansa. Mittaamalla sai hänen mukaansa selvää jokaisen pommin rakenteen kerroksista ja oikean räjähdystehon.
https://scienceandglobalsecurity.org/archive/sgs02degeer.pdf

"Mikään olemassaoleva fysikaalinen systeemi ei ole eikä edes voi olla täysin suljettu kaiken mahdollisen vuorovaikutuksen suhteen."

Jos mikään universumissa ei ole sinulta eli systeemistäsi 'suljettu' (irti) kaikilla vuorovaikutuksilla, silloin mikään universumissa ei ole systeemisi ulkopuolella. Jos mikään ei ole ulkopuolellasi, et ole avoimessa systeemissä. Esim. tapahtumahorisontin takana ei ole silti avoimen systeemisi toinen systeemi, vaan energiaa joka sieltä tulee ja menee voidaan pitää säilyneenä energiana. Jos pudotat energiasi mustaan-aukkoon olet vaikuttanut siihen. Jos otat tämän vaikutuksen todella huomioon ja kysyt paljonko aukolla on energiaa ennen ja jälkeen, niin olet sama systeemi kuin se on. Tämä, että kysyt millainen systeemi ja toinen systeemi on, tarkoittaa että kyseessä ei ole avointen systeemien mallinnus.

"Jos käyttää vähän mielikuvitustaan jota voi myös soveltaa tieteellisiin ajatuskokeisiin niin ainakin itse voin helposti kuvitella sellaisen mahdollisen maailmankaikkeuden missä kaikki on staattista ja muuttumatonta kun se on kerran syntynyt eli kaikki atomit, molekyylit ja niistä muodostuneet kokonaisuudet olisivat ikuisia ja hajoamattomia eikä aikaa nykyisessä mielessä olisi lainkaan."

Jos syö vähänkin palasokeria, voi todistaa, että universumissa on aika nykyisessä mielessä.