Pubistit....

Pubin nimi oli hutikka, sinne mentiin aina tuiskeen kautta. Siellä söimme omaa räkäämme ja tiesimme ettei harvasulkainen enkelikään tulisi meitä testaamaan. Kuka välittäisi näädän näköisistä jätkistä joille kelpaisi kaikkien raatojen jäljitelmien jäljetkin.... Alpo oli elämästään kyrpiintynein, vaan riidanhaastajana melko kelpo. Koskaan ei iskenyt niin lujaa että olisi menettänyt tasapainonsa. Joskus poliisi kävi näyttämässä oudon rotunsa, kohdistaen meihin pidätyskyvyttömän aggressionsa. Mutta iisi-poli hoiti paikkauksen ja muumiot laskettiin kammion rauhaan odottamaan uutta ylösnousemustaan. Alpo pääsi konstaapelin kanssa avoimeen suhteeseen, teki kunnarin ja poltti kaverit. Sen jälkeen ei ole Alpoa näkynyt. Kenties ikä rauhoitti kotiolot. Anselmista on tullut Anselmiina.