Tunteeko joku terapiassa parantuneen henkilön?
Minä tunnen useita, joilla tilapäinen stressaava elämäntilanne on terapiassa muuttunut pysyväksi mielisairaudeksi. Vuosien saatossa lempidiagnoosi on vaihtunut kilpirauhasen vajaatoiminnasta,, 2. tyypin bipolaarisuuden kautta ADHDksi, riippuen siitä, mikä interneetissä on esillä. Tällä hetkellä moni pohtii Kirjolla sarjan myötä olisiko autisti, kuitenkin vain sillätavalla vähän ja kivasti.
Kaikki ovat tietysti myös ahdistuneita ja masentuneita. Muistia terapia on usealla kuitenkin parantanut: monella on muistoja tapahtumista, joita kukaan muu ei muista
Mielenterveysepidemia
Anonyymi-ap
15
512
Vastaukset
- Anonyymi
Ainahan sitä pitää löytää itsestään ulkopuolinen syy millä selittää käytöstään. Tämä diagnoosi- ja lääkekeskeinen nykyinen sairaanhoito systeemi ja naistenlehdet oikein kannustaa siihen. Se, että on itsekeskeinen kusipää, ei voi olla oikea syy, vaan haetaan vaikka ja mistä kaukaa syitä siihen miksi muut kohtelee sinua käytöksesi mukaan. Parhaimmat kehittää muille jonkun mahdollisimman loppuiäksi leimaavan diagnoosin ja sillä oikeuttavat kusipäisen käytöksensä.
- Anonyymi
Sitten moni jossain vaiheessa huomaa, ettei ne hankitut hullunpaperit niin kiva juttu olekaan. Vaikkapa että lääkitys vie toimintakyvyn, selkäkipua ei oteta hullulla todesta, vakuutusta ei saa ja elämä meni huonommaksi. Ylellä oli juttu, että ADHD diagnooseja halutaan tällä hetkellä purkaa jonoksi asti, Ruotsissa oli perustettu erillinen klinikka noiden diagnoosien purkua varten. Jos olet runoillut itsellesi bipolaarisen paperit, et saa koskaan kumottua asiaa.
- Anonyymi
Ehkäpä nykyään luetaan ja seurataan kaikkea liikaa, keskitytään ajattelemaan " onkohan minulla tämä tai tuo sairaus ".
Itsensä tarkkaileminen ja myös vertaaminen toisiin ei ole aina hyväksi. - Anonyymi
No onhan se, naistenlehdissä julkkikset kertoo milloin mistäkin diagnoosistaan. Milloin ollaan masennuttu tai on adhd. Siitä on tullut jotenkin tavoiteltava asia, että on jokin diagnoosi. Että jos olet "vain" masentunut ja toinen kertoo olevansa skitsofreenikko ja eläkkeellä, halutaan samaa. Tai jos ei vielä ole mitään diagnoosia, sellainen kaivetaan vaikka kivenkolosta kun onhan se nyt niin hienoa olla jokin diagnoosi. Sitten sitä huudellaan somet täyteen tabun ja stigman poistamisen nimissä.
Ja jos totta puhutaan "normaalius / normaali ihminen" on vain luotu käsite. Useimmiten se, mikä katsotaan normaaliksi (käytökseksi) on täysin kulttuurisidonnaista. Siinä, missä länsimaissa saa oudosti käyttäytyvä ja kulttuuriin katsoen väärin ajatteleva skitsofrenia diagnoosin, jossain afrikassa sama ihminen nostettaisiin shamaaniksi.
Jokaiselta ihmiseltä maailmassa löytyy kehen tahansa katsottuna jokin poikkeus. Oli se älyllinen tai rakenteellinen. Mieti pahimmat ominaisuudet itsessäsi, tai parhaimmat ominaisuudet vaikkapa työkaverissasi, olisiko se enää kiva, jos kaikki olisi kuten sinä tai työkaverisi 24/7/365? Tai jos kaikki pohjoismaissa ajattelisi ja toimisi kuten se norjalainen breijvik...- Anonyymi
Huvittavinta diagnostiikassa on se, että esimerkiksi psykologien tekemät testit perustuvat oireiden tilastolliseen pisteytykseen tietyllä hetkellä, mutta potilaille ja mielenterveysalan ammattilaisille nuo diagnoosit kertovat jotain paljon syvällisempää ihmisen neurobiologiasta ja synnynnäisistä kyvyistä. Kun ottaa huomioon, että mielenterveyshäiriöllä ja neuropsykiatrisilla luokilla on valtava komorbiditeetti keskenään, eikä niitä voi edes oiretasolla erottaa luotettavasti toisistaan, niin poikkeama oiretasolla tietyllä hetkellä ei oikeasti kerro yhtään mitään poikkeaman syistä. Psykiatrisilta häiriöltä puuttuu biologinen määritelmä ja etiologia, mutta silti ihmiset rakentavat identiteettiään aivan kuin tilastollinen poikkeama oiretasolla tietyllä hetkellä kertoisi jotain ihmisen biologisesta ja synnynnäisestä rakenteesta. Erityisesti ns. vakaviin mielisairauksiin liittyy tällaisia vahvoja oletuksia, eikä se johdu siitä että olisi suoraa näyttöä esimerkiksi skitsofrenian periytyvyydestä vaan siitä, että skitofreniadiagnoosin keksijät olivat intoutuneet siihen aikaan vielä hyvin kehittymättömästä perinnöllisyystieteestä ja eugeniikasta. Tieteessä tällaisella kulttuurisidonnaisella polkuriippuvuudella hypoteesien suuntaamisessa on yllättävän suuri merkitys, eivätkä tutkijat useinkaan hevillä luovu rakkaista ideoistaan, vaikka ne olisi vuosikymmeniä sitten falsifioitu. Heikkolaatuinen kaupallisten intressien tukema "tiede" tukee näitä kulttuurisia harhoja samaan aikaan, kun hoidon tulokset heikkenevät tai pysyvät yhtä heikkoina kuin ennenkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huvittavinta diagnostiikassa on se, että esimerkiksi psykologien tekemät testit perustuvat oireiden tilastolliseen pisteytykseen tietyllä hetkellä, mutta potilaille ja mielenterveysalan ammattilaisille nuo diagnoosit kertovat jotain paljon syvällisempää ihmisen neurobiologiasta ja synnynnäisistä kyvyistä. Kun ottaa huomioon, että mielenterveyshäiriöllä ja neuropsykiatrisilla luokilla on valtava komorbiditeetti keskenään, eikä niitä voi edes oiretasolla erottaa luotettavasti toisistaan, niin poikkeama oiretasolla tietyllä hetkellä ei oikeasti kerro yhtään mitään poikkeaman syistä. Psykiatrisilta häiriöltä puuttuu biologinen määritelmä ja etiologia, mutta silti ihmiset rakentavat identiteettiään aivan kuin tilastollinen poikkeama oiretasolla tietyllä hetkellä kertoisi jotain ihmisen biologisesta ja synnynnäisestä rakenteesta. Erityisesti ns. vakaviin mielisairauksiin liittyy tällaisia vahvoja oletuksia, eikä se johdu siitä että olisi suoraa näyttöä esimerkiksi skitsofrenian periytyvyydestä vaan siitä, että skitofreniadiagnoosin keksijät olivat intoutuneet siihen aikaan vielä hyvin kehittymättömästä perinnöllisyystieteestä ja eugeniikasta. Tieteessä tällaisella kulttuurisidonnaisella polkuriippuvuudella hypoteesien suuntaamisessa on yllättävän suuri merkitys, eivätkä tutkijat useinkaan hevillä luovu rakkaista ideoistaan, vaikka ne olisi vuosikymmeniä sitten falsifioitu. Heikkolaatuinen kaupallisten intressien tukema "tiede" tukee näitä kulttuurisia harhoja samaan aikaan, kun hoidon tulokset heikkenevät tai pysyvät yhtä heikkoina kuin ennenkin.
Niin tärkeitä kun vaikka jonkun syövän aiheuttajien etsintä onkin, niin empä usko että sinäkään haluaisit kovin montaa vuotta viivyttää syöpähoitojen aloittamista sillä, että ne sinun elämän riskitekijät on nyt varmasti kartoitettu.
Mutta heti kun on kyse mielen ongelmista, niin olet valmis heittämään tämän maalaisjärjen roskakoriin?
- Anonyymi
Mielenterveys on vähän kun alkoholismi, kerran sairas aina sairas.
Mielenterveys tai alkoholisairasta ei tietenkään kukaan palkkaa tai anna edes asua naapurina.
On aika siirtyä askel eteenpäin ihmisoikeusrikosten torjunnassa ja lakkauttaa psykiatria.- Anonyymi
Mielenterveyttä voidaan parantaa. Paljon on kiinni myös sairaasta itsestään, minkä verran hoitoa haluaa, minkä verran hoitoon osallistuu itse.
Paraneminen on mahdollista, vielä enemmän mahdollista on toipuminen, että pystyy edes jokseenkin tyydyttävää elämää elämään.
Alkoholismin ja mielenterveydellisten ongelmien kanssa on sillä tavalla sama juttu, että apua on vaikea saada, tai ottaa vastaan, jos ei itse myönnä, että on jokin ongelma.
Kerran sairas, aina sairas.
Tavallaan joo, mutta sitä sairaan leimaa ei ole pakko kantaa lopun elämää.
Oli sitten alkoholismi tai mielisairaus, molemmista voi päästä eroon, mutta voivat tietenkin tulla uudestaan.
Ehkä pahin on se, jos uhriutuu, ja pitää itseään sairaana. Toki leimaamistakin valitettavasti on, toiset siitä välittävät ja ottavat itseensä, syyllistävät mahdollisesti itseään sairaudestaan.
Toiset taas pystyvät elelemään leimasta huolimatta. Psyykestä sekin on kiinni, kuinka itse siihen leimaamiseen suhtautuu.
( ei ole tarkoitettu kellekään henkilökohtaisesti, vaikka silti saatan saada " rapaa niskaan " )
- Anonyymi
Minun stressi helpottui kun siivosin elämästäni kaikki myrkylliset ihmiset pois ja jäin myös pois työstä josta en enää nauttinut lainkaan. Stressi voi tulla kovana päälle jos on työpaikkakiusaamista, myrkyllisiä kavereita tai huonoja parisuhteita. Mietin, että nyt kun tunnen enimmäkseen rauhaa muutamaa huonoa päivää lukuunottamatta, että tällaistako se on ollut koko ajan niillä ketkä säätyy kiusaamiselta ja muilta ihmissuhde ongelmilta. Ihanan seesteistä. Sellainen vaatii myös itsetutkiskelua juurisyyn löytämiseksi. Minulla se oli empatia ja kiltteys, omalla emptialla ei voi korjata myrkyllisiä ihmisiä. Ei ole itsekästä olla terveesti itsekäs ja sanoa heiheit asioille jotka ei tunnu hyvältä. Vaivana on enää ainoastaan joskus painajaisunet, mutta niitä nyt näkee moni muukin. Omat energia tasot on palanneet normaaliksi ja jaksan hyvin. Joitakin yksittäisiä hetkiä tai päiviä voi olla huonojakin, mutta kenenkään elämä ei ole täydellistä eikä se voi koskaan olla. Täytyy hyväksyä se, että joka päivä ei voi olla onnellinen ja huonot päivät kuuluu asiaan. Sekin vähentää stressiä kun hyväksyy elämän päivittäisen soljumisen. Kaikkea pahaa ei voi estää, mutta sitä voi vähentää tietyillä valinnoilla. Kannatta luopua ajatuksesta, että kaikkiin ihmsiin voi luottaa tai että kaikki olisivat meille hyväksi. Ihmiset, jotka hyötyvät rajattomuudesta ovat niitä ketkä sitten suuttuvat siitä jos alat ajatella omaakin henkistä vointiasia. He saattavat siinä vaiheessa paljastaa todelliset kasvonsa miten oikeasti näkevät sinut ihmisenä ja sellainen epämääräinen kalvava tunne katoaa kun heidät voi napsia elämästä pois kasvamaan taholleen. Myrkyllinen ihminen voi tarvia apua, mutta se ei ole empaattisen ihmisen elämäntehtävä pelkästään olla jonkun jatkuvan negaation/arvostelun, juoruilun ym kohteena tai osallisena sellaisessa. Myöskään työ ei ole ihan kaikki elämässä. Jos töitä haluaa tehdä niin sen pitäisi olla sellaista missä viihtyy, koska siellä vietetään kuitenkin niin paljon aikaa.
- Anonyymi
Nyt en tosiaan ole ihmisten mielestä enää niin kiltti kun sanon ei ja asetan rajoja, että joutuu sitten kestämään sitä miten ihmiset kostaa ja suuttuu kun heille sanotaan ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt en tosiaan ole ihmisten mielestä enää niin kiltti kun sanon ei ja asetan rajoja, että joutuu sitten kestämään sitä miten ihmiset kostaa ja suuttuu kun heille sanotaan ei.
Sellaisten ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä, jotka eivät koskaan hyväksy sanaa EI.
Jos ei saisi itse päättää omasta toiminnastaan, mihin suostuu ja mihin ei, vaan toiset odottavat aina kiltteyttä toiselta, niin ei sellaiset ihmiset ole minkään arvoisia.
Hölmöähän se on , jos jonkun kieltäytyessä jostain toinen suuttuu.
Kostamisesta en sano mitään, koska on vaikea uskoa, että sellainen olisi kovinkaan yleistä tällaisessa yhteydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellaisten ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä, jotka eivät koskaan hyväksy sanaa EI.
Jos ei saisi itse päättää omasta toiminnastaan, mihin suostuu ja mihin ei, vaan toiset odottavat aina kiltteyttä toiselta, niin ei sellaiset ihmiset ole minkään arvoisia.
Hölmöähän se on , jos jonkun kieltäytyessä jostain toinen suuttuu.
Kostamisesta en sano mitään, koska on vaikea uskoa, että sellainen olisi kovinkaan yleistä tällaisessa yhteydessä.Kostamisella tarkoitan esimerkiksi pahan puhumista, en välttämättä fyysistä kostoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kostamisella tarkoitan esimerkiksi pahan puhumista, en välttämättä fyysistä kostoa.
En maininnut minäkään lainkaan fyysisestä tai muustakaan kostamisesta.
Aina on ihmisiä, jotka puhuvat jostain toisesta pahaa, mutta mitä niistä välittämään, sille ei kuitenkaan voi mitään.
Sehän riittää, kun itse tietää mikä pitää paikkaansa ja mikä ei.
Ja jos joku tulee jonkun puhumisista jotain sanomaan, siinä vaiheessa voi oikaista asian.
- Anonyymi
Mä oon terapoinut itseni, siis käynyt loogisesti läpi itse elämäntilannettani ja pyrkinyt normaaliin tapaan eteenpäin. Se auttaa ainakin kriisivaiheessa ja kun kriisivaihe on sulatettu, meni siihen vuosi tai muuta, niin sitten on mahdollista itse päättää miten suhtautuu ongelmiinsa.
Ammattilaisen luulisi olevan perillä prosessista, sen negatiivisista ja positiivisista voimista. Kaikenlaiset asiat vaikuttaa, ja niitä voi ymmärtää ja niihin voi vaikuttaa. Myös lääkkeistä voi olla apua, esim. jo pelkästä valeriaanasta (reseptivapaata) ahdistuksen oireisiin, ja jos muu lääke auttaa enemmän kuin haittaa, niin akuuttissa vaihessa se voi olla avuksi, ja joissain kuten skitsofreniassa voi olla tarpeen olla pysyvästi lääkekuurilla, ja joissain ongelmissa kauemmin tai tarvittaessa tukena.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.303701Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1131503Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2291371Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.1501066Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht248930Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain34923- 62918
Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ72916Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲98859Kaipaan sua, Jii
Haluaisin vaan olla sylissäsi ja kuunnella mitä ajattelet, mistä haaveilet, mistä olet huolissasi jne 🥹 🫂56744