5 vuotias poikani on alkanut varastamaan muilta lapsilta ja aikuisilta, mieleisiään tavaroita. En oikeen tiedä mitä tekisin, puhunut olen, ja tietenkin pojan pitää tavara palauttaa. myös pieniä rankaisu keinoja käyttänyt, kuten miettimis tuolia, mutta eivät tehoa.
Olisko kenelläkään hyvää neuvoa millä tämä varsin ikävä "harrastus" saataisi loppumaan.
Olisko kenelläkään hyvää neuvoa millä tämä varsin ikävä "harrastus" saataisi loppumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mahdollisimman vastenmielinen rangaistus olisi paikallaan.Itselläni kohta 6 vuotias tyttö. Kaupassa lappoi irtokarkkeja kerran taskuunsa ja kun tilantteen huomasin pyysin mennä tyhjentämään taskut ja arestiin sen jälkeen.On myös otettu kaiki lelut pois yhtenä rangaistuskeinona ja yksi hyvä on videonkatselu kielto.On tehtävä lapselle selväksi missä mennään.Ja jos jatkuu sama meininki on keksittävä uusia rangaistuskeinoja muuten tulee ongelmia jos vaan päätä silitetään ja sanotaan ettei noin saa tehdä.Näin ainakin meillä toimitaan.Tietysi lapset on lapsia mutta tavat on opetettava kunnolla.
Koska se on sama kun aikuiselta ottaisi kaiken pois. Leluilla lapsi voi käydä läpi vaikka sitä varastamistaan, "tää vei tältä tän ja tälle tuli pahamieli ja tää sanoi että vie ne takaisin ja tää sanoi etten halua ja tää...." Miettiä sen seurauksia, omia tunteitaan, muiden tunteita jne.
Videokielto onkin ok, tai jokin muu kivan asian pois vieminen tms.
Meidän pojalle alkoi myös ilmestymään outoja tavaroita ja selvisi sitten että oli "vaan lainannut". Ei pitänyt sitä varastamisena. Joutui anteeksi pyydön kera palauttamaan tavarat ja keskusteltiin siitä, miltä tuntuisi jos joku ottaisi hänen rakkaita tavaroitaan. Tuli iso pahamieli kun ymmärsi tehneensä väärin, eikä ole sen jälkeen varastanut. Viisi vuotias on niin pieni vielä, ettei ehkä ymmärrä asiaa niin vakavaksi. Yritä keskustella kauniisti ja vetoamalla hänen omaan ymmärrykseensä.
Mut mitäs jos on semmonen lapsi joka sanoo "ei se haittaa" (jos keskustelet siitä että miltä hänestä tuntuisi jos joku "lainaa" hänen lelujaan ilman lupaa)....tai ihan mitä uhkauksia vaa käytät (esim. jos teet vielä niin sitten et saa tehdä sitä, etkä tätä, oot arestissa...jne) ni lapsi sanoo "joo se on kivaa" "ei mua haittaa"....jne....Mitä sit tekisit...Neuvoja...... (Tuli tää vaa mielee koska päiväkodissamme on yksi poika, ei tosin varastele eikä mitää semmosta mut jos sitä komentaa ja uhkailee et jos et oo kunnolla ni sit saat jonkuu rangaistuksen..jne...ni se vaa et "joo"...et sille ei tehoo mikää....)!!!!!!
laita lapsi palauttamaan ottamansa tavarat ja pyytämään anteeksi nimenomaan sitä että otti ilman lupaa. jos ei tehoa niin aikuiselle palautus voi säväyttää enemmän. älä rankaise vaan selitä ettei toisten tavaroita saa ottaa ei ole kivaa jos joku ´vie sinunkin lempilelusi... voi puhe mennä ohi tai sitten ei. lempilelun katoaminen yllättäen voi sitten säikäyttää lapsen ymmärtämään miltä toisesta tuntuu, mutta tässä on oltava varovainen ja lelu on löydyttävä lopulta kun sitä etsitään, vielä "tältä toisestakin tuntuu kun hänen lelunsa viedään"-puhe päälle..
kannattaa myös vaivihkaa tarkastaa kylästä lähtiessä lapsen taskut yms ja sanoa että tällähän on vielä villen auto tms jotta lapsi huomaa ettei onnistu hommassaan. tärkeää on ettei kiinnijäämisestä seuraa rangaistusta koska sen yhdistyy noin pienellä yhteen ja ottaminen jää siinä erilleen.
onko kyse lapsen tarpeesta vai kateudesta? eli onko lapsella mieleisiään leluja? ei tietenkään kaikkia, mutta yleensä olisiko aiheellista joskus mennä ostamaan jotakin mitä lapsi kaipaa? meillä pienempänä oli ns lelupäivä välillä jolloin lapset saivat ostaa jonkin haluamansa lelun tosin hintakohtuus rajana. jos lapsi ei itse saa päättää tavaroistaan voi ottaminen olla ainoa tapa saada haluamansa. lelukaupassa sitten pitää tehdä päätös ensisijaisesta halusta/tarpeesta. ajoitus onkin vaan hauska miettiä tuon haltuunoton suhteen..