stressi kysymys

kireällä tänä aamuna.
Enkä tiedä syytä, joskus vaan on niin.
Nyt se on mennyt ohi :)

rauhallinen ihminen kun suuttuu, niin siitä on oksat pois.Aamuisin kiireen takia tulee huudettua kurkku käheäksi..ja sitten harmittaa lopun päivää...

kun olen mustasukkainen, aiheetta tai aiheettomasti.
En muista millon suutuin viimeksi:)

Mä olin puolitoista kuukautta sitten niin vihainen, että olisin voinut vääntää työkamulta niskat nurin. Onneksi kuitenkin otin ja lähdin huoneesta pois. Oli kyse kesälomien suunnittelusta töissä.

Työkamu monta päivää töihin tultua suunnitteli omia lomiaan, kun me toisen työkamun kanssa tehtiin töitä toisten ihmisten eteen ja tämänki lomaa pähkäilevän työkamun työt tehtiin. Eihän me voitu jättää sivullisia kärsimmä siitä, että täällä vain lomia suunnitellaan.

No, sittenhän tämä meidän suunnittelija alkoi ahistaa meitä, että milloinka te ootte aatelleet lomaa pitävänne, mä oon nyt omat lomani miettinyt ja heinäkuun lopun perinteisesti mä pidän. Ai, niinkö? Mutta kun mekin oomme vaihteeksi aatelleet, että josko sitä oltaisi silloin lomalla, me kun olemme aina siirtäneet sinun halujesi mukaan omia lomiamme.

Mutta ei. Jokaisenhan pitää joustaa ja minähän siirrän näitä muutamia päiviä täällä kesäkuulla, joten teidänkin pitää joustaa. Silloin minulla otti vanha aatami ja sanoin että tässä on mun lomani ja sillä sipuli. Viimekäessähän sitä johtoporras hyväksyy nämä lomat ja minä jätän lomani heidän päätettäväkseen. Johdon päätöksen lomastani hyväksyn, mutta työkaverin määrämänä en.

Siitähän alkoi parin viikon mykkäkoulu, mutta aattelin että antaapa olla mykkänä josko haluaa, minä tulen töihin ja teen työtehtäväni niin kuin ennenkin. Eihän se mitään mukavaa ole, mutta eihän toista voi pakottaa yhteistyöhön.

Meni pari viikkoa ja kylläpä se hiljalleen oli suuttujan (siis tämän työkamun) otettava lusikka kauniisti käteen ja aloitettava keskustelu. No asia puitiin ja saatiin rauha maahan. Eihän tilanne ole palautunut siihen alkuperäiseen, mutta työsopu kuitenkin pelaa.

En muista millonka on tarvinnut hillitä itseään näin voimakkaasti, kuin tämän asian puitteissa. No onneksi tällaisia työkavereita ei kuitenkaan ole kuin nimeksi. Tämä on vain nyt sattuntu minun kohdalleni. Ehkä liikaa alkujaan taloon tullessa joustin, kun aina olin valmis paikkaamaan muiden poissaoloa, mutta nyt on mitta tullut täyteen. MINULLAKIN ON OMA ELÄMÄ TYÖAJAN ULKOPUOLELLA!

aamuna meinasin viskata tämän sakin pihalle, olin niin vihainen että tunnen sen vieläkin meinaavan nousta pintaan grrrr#####!!!!!, syyn tiesin ja niin tiesi kyllä muutkin läsnäolijat, se alkoi siitä kun heräsin kolmen aikaan ja en saanut nukuttua sen jälkeen oikeastaan yhtään, seuraavaksi ilmoille tuotu yleinen tyytymättömyys palveluun, muuta ei tarvittu...oli oikea käpykohtaus ja edellisestä on aikaa..:)

sähköpostiosoitteeseeni viimeksi vkloppuna mitä ällistyttävimmän viestin...Sen seurauksena on tullut huudettua jokaiselle kotona ja töissä...:(

suuttumaan minuun kohdistuvalla kiusaamisella nykyään oikeastaan millään.

Mutta jos minun ystäviäni loukataan niin silloin saattaa jopa nyrkki heilahtaa. Etenkin jos ystäväni ei itse kykene itseään riittävästi puolustamaan.

Vo viimekerrasta on jo useampia vuosia, kun varsinaisesti suutuin. Pieniä kuohahduksia sattuu sillointällön ei niitäkään usein ja ne menevät nopeasti ohi. Mutta oikeasti suuttuessani olen äärettömän pitkävihainen. No en ole vielä paljoa yli neljääkymmentä vuotta ketään vihannut :)