Hämmästellen luen näitä äitien juttuja. Miksi tehdä lapsi, ja sitten valittaa kaikesta mitä se eteen tuo? Milloin väsyttää, milloin muuten vain ottaa päähän lapsen käytös.
Sillä valittamisellako asioita edistetään? Onko lapselle terveellistä nähdä, että äiti on ärsyyntynyt ja väsynyt joka asiasta?
Sillä valittamisellako asioita edistetään? Onko lapselle terveellistä nähdä, että äiti on ärsyyntynyt ja väsynyt joka asiasta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
että se on ihan sama veti tai työnsiElikkä jos sulla ei oo lapsia joista tulee joskus näitä "valitusasioita" niin niitä tulee sitten jostain muusta>tulee tehtyä liikaa töitä tai ei oo mitään tekemistä,ottaa päähän kun tuli taas viikonloppu ryypättyä,kytätään naapureita ja valitetaan niistä yms.
Tää nyt sattuu olemaan tällänen lapsiin liittyvä keskustelupalsta niin aiheet liittyy niin hyvässä kuin pahassa yleensä lapsiin.Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaa niin tälläinen vapaaehtoinen valinta kuin lasten hankinta tuo tullessaan myös niitä valituksen aiheitakin(kaiken ihanuuden ohessa)
Minä taas kummastelen miksi sinä takerrut pelkästään äitien "valituksiin", on täällä pilvin pimein muitakin valittajia asiasta jos toisesta. Äitiys ja yleensäkin vanhemmuus saattaa olla tosi väsyttävää välillä, mutta se ei tarkoita sitä että vanhemmat olisivat väsyneitä lapsiinsa ja katuisivat että miksi tuli nuokin tehtyä!
Vanhemmuus on suurimmaksi osaksi onnea mutta jotkut seikat voivat tehdä sen välillä hyvinkin raskaaksi ja väsyttäväksi, olipa lapsi kuinka toivottu tahansa. Miksi mieltään ei saisi purkaa esim. näillä kekskustelupalstoilla toisten äitien kanssa joilla on samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia?
Ja kyllä, lapselle on erittäin terveellistä nähdä että äiti on välillä muutakin kuin pelkkä iloinen hymysyy, siitähän ne lapset oppivat erilaisia tunteita itsekin, olipas kertakaikkisen tyhmä kysymys!
Saappa nyt itse ensin se yksikin lapsi ja tule sitten vasta tänne kummastelemaan, eikä lapsia TEHDÄ, niitä saadaan ensinnäkin, aloita siitä. Miksi sinä tule tänne näitä juttuja lukemaan? Jos se kerran sinua niiiiiiiiiiiinnnn sieppaa? Kummastelen kanssa. T: 5x äiti
Muistan kun olin nuori äiti ja oltiin sitten hiekkalaatikolla. Ihmettelin kun toiset vaan kehu ja kehu ku on niin ihanaa olla äiti. Lapsikin sen ois huomannut kuinka suoraa valehtelua se paikoin oli, mutta kun ei voinu sanoa suoraan miltä tuntui. Miehissä kyllä oli vikaa, mutta muuten oli niin ihanaa niin ihanaa. Tällainen palsta voi olla hyvä keino purkaa niitä ikäviäkin tunteita joita äitiys välttämättä tuo eteen. Niiden kieltäminen ei ole hyväksi eikä niiden purkaminen kiertoteitse mihin sattuu. Täällä asioista voi kertoa niinkuin ne on ja kas kummaa rehellisyys (itsellekin) auttaa pääsemään niistä myös eroon.
Maailma olis muuten aika paljon kivampi paikka kun ihmiset uskaltais olla avoimesti sellaisia kuin ovat (siis ei täydellisiä) kaikkialla.
Itse en esitä enää, olen saanut naamarit jättää pois, uskallan jo olla oma itseni. Siihen ei muuten kuolekaan...
kysyppäs vaikka omalta äitiltäsi,miksi sinut TEKI!
hei haloo...no ymmärrät sitten joskus ,JOS omia lapsia saat vai TEET!?
ja kysy samalla olitko itse pienenä joku IHMELAPSI
TAI vaihtoehtosesti oliko äitisi aivan IHMEÄITI,
ettei olisi IKINÄ väsyttänyt tai valittanut.
jos hän viittii sitten totuudenmukaisesti kertoa,
niin silloin saat asiantuntemusta vastausta, jotka
liittyy myös itseesi,ehkä sitten ymmärtäisit myös muita äitejä!
välillä kun on täysin onnellista ja kaikki menee hyvin,mutta valitettavasti joskus väsyttää!
tämä on keskustelupalsta,jossa voi kysellä,valittaa,vaihdella kuulumisia jne...
Ainakin minulle tämä "valittaminen" on purkautumista ja muiden mielipiteiden kyselyä.
Minä ainakin pidän niistä keskusteluista joita on tullut käytyä muiden äitien kanssa, on välillä ihana purkaa väsymystään, pahaa oloa jne jne.
Se että äiti on joskus ärtynyt ja väsynyt, ei pilaa lasta, vaan lapsikin näkee että kaikenlaiset tunteet on sallittuja. Sepäs vasta lapsen vaikuttaa jos äiti on aina mielinkielin ja esitätä supermammaa joka ei koskaan ole kiukkuinen tai väsynyt. C´mon.
Minä olen välillä VÄSYNYT, KYLLÄSTYNYT, TURHAUTUNUT, KIUKKUINEN.. Tasapainoinen ja onnellinen lapseni silti on.
Meillä on uhmaa tullut, ja siksi minä olen välillä VÄSYNYT, KIUKKUINEN JA TYMPIINTYNYT. HAH! ;)
T: Kamala, väsynyt yh-äiti. :)
Ihmettelin nuorempana ennen omien lasteni syntymää niitä tuoreiden äitien mustia silmänaluksia, ja olin ihmeissäni, kun piti niin onnellinen olla ja ulkonäkö on pahimmillaan kuin kauhuelokuvasta. Ja sitä valitusta, voi voi.
Sitten sain omia kullannuppuja ja eikös vaan mustista silmänalusista, unettomista öistä ja valitusvirsistä tullut se elämän suola. Parasta oli, jos ei tarvinnut yksin valittaa, vaan oli kaverikin kuuntelemassa ja valittamassa.
Naureskeltiin aina, että parempi kun ei-synnyttäneet eivät nyt kuulisi näitä juttuja ollenkaan - kun eivät varmaan ymmärtäisi.
Vähän sama kuin synnytys. En ole koskaan synnytyksestä keskustellut ei-synnyttäneiden kanssa. Jos lapseton kuulee vain synnytystuskista, ei tiedä vielä puoliakaan totuudesta. Sitä onnea, mikä taas seuraa vauvan syntymästä, ei voi sanoin edes kuvailla.
Näin se on. Valitamme aikamme ja sen jälkeen tulee huono muisti. Siksi jaksamme taas, ja siksi yritämme saada lisää lapsia. Ne on niin ihania, ja niitä huonoja hetkiä ei muista.
Huono muisti onkin oikeastaan lahja äideille. Vaikka olisi kerran viikossa juossut lapsen kanssa lääkärissä ja valvonut 12 korvatulehdusta, niin hyvin nukutun viikon jälkeen tervettä lasta katsellessa ei muista lääkärissä koskaan käyneensäkään.
Hauskasti sanoi ystäväni, jolla on kolme poikaa. Kaksi vanhempaa rauhallisia ja tasaisia luonteeltaan. Kolmas oikea vilperttien vilpertti. Äiti totesi vain, että he saivat kolmanneksi pojaksi tällaisen, että vihdoin tajuaisivat, etteivät enää hankkisi lisää.
Mahtaako huumori upota sellaiseen, jolla ei lapsia ole? Minua ainakin nauratti. Muistan itse ajatelleeni, että jos toinen olisi ollut se ensimmäinen, niin ensimmäinen olisi ollut se viimeinen. Ja taas on niin vauvakuume että...
Ei se ole valittamista, että keskustelee asioistaan ja purkaa paineitaan.
Ne jotka pitävät kaiken sisällään ovat juuri niitä perheensä tappajia.
Ei lapsenhoito ole ainaista auringonpaistetta. Toki jokaisella on niitä hyviäkin päiviä. Ja jos koskaan ei olisi huonoja päiviä, ei tietäisi mitä on hyvät päivät. :-)
... sulla ois jotain kysyttävää.
persoonakysymyksiä. Jotkuu valittaa enemmän jotkuu vähemmän.
ei kai ne äidit mitään ihmeitä ole, kai nyt kaikkia saa väsyttää ja vituttaa. ne on tunteita, katos.
voinut etukäteen tietää, kuinka paljon lapsi voi väsyttää ja ärsyttää? Kun sen huomaa vasta sitten kun lapsi on syntynyt. Pitäisikö nyt jokaisen äidin, jota väsyttää antaa lapsensa pois? Ja mistä sitten ne väsymättömät, joita ei koskaan väsytä?
on hyvä että äidit ja miksei isätkin kerro kuinka väsyttää apua saa ja se helpottaa kun saa sitä johonkin purkaa. on surullista miten jotkut eivät osaa kertoa ja hakea apua ajoissa on ollut niin paljon isä tai äiti surmasi pienet lapsensa ja perheensä he eivät osanneet hakea apua vaan päätti koko perheen elämän onko sekään oikein. kaikki äidit ja isät kertokaa kirjottakaa jos siltä tuntuu..............