Olen ihanan toivotun tytön onnellinen äiti, joka on esikoisensa tehnyt yli kolmekymppisenä. Olen ilolla ja ihmetyksellä seurannut vauva-ajan kasvua. Nyt sitten olenkin aina välillä ihmeissäni et mites nyt kun neiti osoittaa mieltään ja on minä itte. Rajat olen vetänyt mitä saa ja mitä ei saa tehdä yms. tuntuu pyyhkäistyn taivaan tuuliin. Nyt ymmärrän mitä toiset äidit ovat kertoilleet ja mitä ihmetyksellä olen kuunnellut, voiko noin olla. Mutta näinhän se on ei lapset ole muoteissa tehtyjä, kaikki on omia yksilöitään joka on sinänsä hyvä asia. Kunhan saisi vietyä vain kunnialla aikuisikään.
Sekavasti ja lyhyesti tämä näemmä tuli mutta eiköhän muut äidit/isät tiedä saman asian mitä yritän viestittää. Hyvää kesää kaikille ja nauttikaa lapsistanne.
Ps. ystäväni jolla on teini-ikäinen tuumaa aina pienet lapset pienet murheet suuret lapset suuret murheet, ärsyttävää eikös?
Sekavasti ja lyhyesti tämä näemmä tuli mutta eiköhän muut äidit/isät tiedä saman asian mitä yritän viestittää. Hyvää kesää kaikille ja nauttikaa lapsistanne.
Ps. ystäväni jolla on teini-ikäinen tuumaa aina pienet lapset pienet murheet suuret lapset suuret murheet, ärsyttävää eikös?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ps. ystäväni jolla on teini-ikäinen tuumaa aina pienet lapset pienet murheet suuret lapset suuret murheet, ärsyttävää eikös?"
Mutta niin tavattoman totta!!!
Tervehdys äidit, isät!
ihana vauva syntyi taloon! vauva kasvaa ja vastuu
äidillä ja isällä, vauvasta tulee. Pieni tiedonhaluinen lapsi, joka haluillaan ja ei haluillaan hakee rajojaan elämässään. Täytyy
kokemuksesta sanoa,että ajatella täytyy miten ja millä tavalla ,tässä nyky yhteiskunnassa rajasi vedät, seuraatko naapurin kasvatusta vai luetko
kirjoja? Pääasia aina on se ,että kunnioitat lastasi ,älä totaalisesti tuomitse vaikka säännöt pidätkin, lapsi ajattelee, tuntee,
ihmettelee tätä maailman kummallisuutta ja
sen tuomia muutoksia. Vanhin lapseni on kohta seisemäntoista ja nuorin täyttää kohta kolme ja
väliin mahtuu kuusi ja kahdeksan vuotiaat,
työtä kasvatus vaatii ja suunnitelmallisuutta,
vastuunottamista ei vain itsestään vaan, elävistä
tiEdonhaluisista pikkututkijoista itsenäisiin murrosikäisiin. TSEMPPIÄ! kaikille vanhemmille.
Pienet lapset polkee syliä, isot lapset polkee sydäntä.
Mulla on 3-vuotias tyttö ja hermot menevät! Välillä on ihana mutta suurin osa ajasta on uhmaa ja kyselyä: mitämitä?
Milloin uhmaiästä pääsee yli? Toivottavasti pian helpottuu ja elämä rauhottuu. Tuntuu ylivilkkaalta ja kun kiellot ei mene perille...