jättämisestä

yritä ihmeessä ottaa asia puheeksi! itselläni oli puoli vuotta sitten sama tilanne: itse rakastin todella paljon, hänen tunteistaan en tiedä.suhde suurinpiirtein kuivu kasaan, kun kumpikaan ei vaivautunut puhumaan asioista. joku ilta soitin tyttöystävälleni ja sovittiin, että lopetetaan suhde siihen, kun ei siitä näytä mitään tulevan. itkin koko puhelun ajan ja lähestulkoon seuraavan yön. teki pahaa monta viikkoa sen jälkeen, mutta nyt elämä taas hymyilee ja aivan uusin silmin katselen muita tyttöjä.. :)
puhuminen auttaa, vaikka se olisikin todella vaikeaa.kannattaa yrittää, jos suhteella on vielä jotain tulevaisuutta ja ottaa härkää sarvista kiinni. jos puhuminen auttaa, saat olla siitä onnellinen, mutta vaikka suhde kaatuisikin, kyllä se elämä alkaa hymyilemään jonkun ajan päästä.
tee niin, kuin sydän käskee, syteen tai saveen..onnea eteenpäin.

Sanot, että olet 4 viikkoa odottanut, että puhuisitte kunnolla....siis kuukauden! Miksi ihmeessä? Odotat mitä? Mikset ota asiaa kunnolla puheeksi? Suhteessa on aina kaksi ihmistä ja ikävä kyllä rakkauden määrä ei koskaan ole vakio. Jos tyttöystäväsi sanoo puolen vuoden seurustelun jälkeen, ettei enää ole rakastunut niin sanoisin, että jossain mättää ja kovasti. Asioista on voitava keskustella, jotta niiden on mahdollista ratketa.

Itse olen elänyt tyttöystäväni kanssa kohta 7 vuotta ja voin sanoa, että noihin vuosiin on mahtunut monenlaista, iloa ja surua, vihanpitoa ja syvää rakkautta, arkea ja juhlaa, ylä- ja alamäkiä. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty sillä, että asioista on puhuttu avoimesti. Välillä se on äärettömän rankkaa, nostaa kissa pöydälle ja käydä läpi vaikeitakin asioita, mutta en näe mitään muuta tapaa selvittää ihmissuhdekiemuroita muutoin.

Toivon totisesti teille kunnon keskusteluhetkeä, jonka jälkeen katsotte mihin suuntaan suhteenne lähtee. Puhumattomuus kasvattaa epäluuloa ja kukaan ei ole ajatustenlukija. Hyvää ja aurinkoista kesän odotusta itsellesi, kävi miten kävi.

minkä jo itsekkin tiedät että pitäisi kyllä puristaa se puhumaan. Mutta niinhän se että jos toisella olisi jotain sanomista olisi kyllä keskustelu jo syntynyt. Ehkäpä keskustelun puuttuminen kertoo saman asian, että suhde on siinä. Hän ei selkeesti halua panostaa siihen enään ja sullehan se on paha paikka koska rakastat. Mutta musta tuntuu ettei se puhumalla parane ja vaikka se helpottaisi sua että kertoisi mikä ja missä vika niin tuskin tulet selityksiä saamaan.

Sä voit roikkua ja odottaa että se sanoo jotain tai sanoa itsellesi että sun elämä on arvokkaampaa.

teille!
Puoli vuotta ei ole kovinkaan ikuisuus, jossa kaikki olisi katsottu ja koettu,
kun vakavasta ihmissuhteesta on kyse.
Tutustumisen alkutaipaleellahan te olette.
Sitä samaa tutustumista se on vaikka loppuelämänne yhdessä elätte.
Aina järjestää elämä tilanteita, joissa tutunkaan ihmisen, eikä omakaan, reaktiot ole täysin ennalta arvattavissa.
Jokapäiväisestä ajatuksen lennosta ja tunteiden aallokosta nyt puhumattakaan. Siinä riittää arkiaskaretta.

Keskustelkaa! Sopikaa siitä, että pyritte keskustelemaan kaikissa tilanteissa.
Että saa tuntea, ajatella, niin ja näin, eri päivinä eri tavoin.
Ja kertoa toiselle avoimesti, toinen saa reagoida siihen vapaasti, niin että mikään ei ole kuitenkaan loppu. Luottaen siihen, että vaikka hetkittäin myrskyää, niin pitkällä tähtäimellä tavoite on yhteinen.
Jos todella haluatte jatkuvuutta, olette vakavissanne. En sitä epäile.

Olipa minkä ikäisistä ihmisistä kyse tahansa,
minne muka on kiire? Voi edetä rauhallisesti, ajan kanssa, keskusteluyhteyden säilyttäen.
Pitää tietoisesti yhtä, olla samalla, yhteisellä puolella.
Elää yhteiselämää alusta alkaen -ei vasta sitten joskus, sen ja sen liitonvahvistuksen jälkeen.

Vaihtaen kumppani tuskin paranee, ei entisiin eikä uusiin huikkimalla.
Yhtäpitämisestä ja avoimista väleistä syntyy luottamus, jonka avulla selvitään oikeasti vaikeista paikoista yhteiselämässä ja kumman tahansa omista kriiseistä toisiansa tukien.

Tie toisen luo on siinä kahden ihmisen välillä.

puhuttiin sitten vihdoin, ja siinä se oli.. mutta yritän ajatella, että jokaisen lopun jälkeen on uusi alku.. ja aurinko nousee jokaisen auringonlaskun jälkeen. sattuu silti. mutta täytyy yrittää eteenpäin..

kiitos kommenteista.. en tiedä miksi, mutta auttaa, kun tietää, ettei ole ainoa.