Canon 350d näyttäisi hinta-laatusuhteeltaan pesevän kirkkaasti Minoltan ja Nikonin järkkärit. Miten ihmeessä Minolta ei ole saanut markkinoille kuin yhden järjestelmärungon. Milloin mahtaa olla 8 Mpix:n Minolta tulossa. Hinnoilla se ei ilmeisesti pysty Canonin kanssa kilpailemaan. Tuskin laadullakaan. Mikä on Canonin salaisuus. Dumpataan markkinat halvoilla rungoilla ja kehnolla optiikalla ja otetaan rahat takaisin optikan myynnillä?
Minolta ja Nikon jäävät jalkoihin?
minoltisti
265011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kolmepuolikasta suitsutetaan jatkuvasti....no joo, enpä itselle sitä ostaisi.
Minolta on kuitenkin hyvä sarjassaan, ei mikään myyntimenestys kuitenkaan.
Nikoni tarvitsisi jo kunnon piristystä. Ässä-seiskakymppi on naurettava päivitysyritys. D 200 olisi pitänyt jo ilmestyä. Nikonin onneksi sillä on D2X, kohtuuhyvä ammattikamera sopivaan hintaan.
Canonin 350:n runkoa saa jo 700 juoron pintaan ja se tuli sentään juuri äsken markkinoille. Minoltan runko yhä tonnin paikkeilla, Onhan siinä vakaaja mutta siltikin suhteessa kallis, semminkin kun pikseleitäkin on pari milliä vähemmän.
Joutas Minolta vähän tsekkaileen 7D:n hintoja, niin ehkäpä kauppa piristyisi.
Sen sijaan näyttävät keskittyvän halpispokkareihin kaikilla mausteilla, esim. Z20:een (250egeä). Ehkä pisnismielessä viisas veto, mutta vakavammat harrastelijat eivät tilanteesta riemuitse.
Aina ei riitä, että on hyvä hinta/laatusuhde. Jos kamera on halpa, ja hyvä hintaisekseen, ei se ole kuitenkaan aina paras vaihtoehto jos tarvitsee hyvää vaikka siitä joutuisi maksamaankin paljon enemmän.
Jos on kallis kamera, ja sillä on hyvä hinta/laatusuhde, niin silloin voidaan puhua jo hyvästä kamerasta.
Vaikka 350 hinta/laatusuhde on hyvä, niin ei se tee siitä välttämättä parasta kameraa.
tuo päivitysrumba saa vain kilpailun kiristymään niin jotta laatu alkaa kärsiä jo suunnittelussa, tällöin oikeasti laadukkaat kamerat alkavat maksaa nykyistäkin enemmän kun lyöntimäärä on vakio ja kysyntä kasvaa...tuo 2mpix ero laadullisesti tarkasteltuna ei merkitse mitään niin kauaa kun kennon kaikki pikselit oikeasti saadaan hyödynnettyä, testikuvavertailuissa eroa julkaisulaadulla ei silmä edes huomaa. digijärkkien kauppa alkaa piristyä vasta sitten kun saavat markkinoille filmijärkkäreiden laatua alle tonnilla, muovileluja ei kukaan oikeasti kuvaava huoli.
Mm. Nikon, Minolta ja Pentax kun käyttävät Sonyn kennoja, joutuvat siis odottamaan ko. puljun uusimpia painoksia. Siispä jos Sonyn päässä tökkii, niin muut joutuvat odottamaan.
Omia kennoja siis kehiin, ja kenties voisi taistella tasapäin Canonin runsaan ja tasaisen tarjonnan kanssa. Muuten jatko näyttäisi juuri tältä.
Onneksi nykyiset ovat vielä hyvin kilpailukykyisiä.
Moi !
Kennojen kehitys, kuten mikropiirien teko yleensä on tavattoman kallista puuhaa.
Sitä paitsi Sonyn kennot ovat erittäin hyviä, parhaana esimerkkinä DX2:n kenno joka on aivan ehdoton.
D2X:n kenno onkin ensimmäinen Nikonin CMOS-kenno. Muut Nikonin kennot onkin CCD-kennoja ja samalla aivan hanurista.
Jotain kehitystä siis Nikonillakin, D2X olis ainut Nikon jonka suostuisin ostamaan.
Moi !
Kas kummaa, olen saanut mitä parhaita kuvia aikaiseksi CCD-kennoisella kameralla vuosikausia.
Ei se kennon tyyppi autuaaksi tee, eivätkä megapixelit. Laitetta on osattava käyttää oikein, oli kenno mikä tahansa. Lopputulos ratkaisee ja se on todella monen tekijän summa.
Saman tason ajattelua kuin se että "Canonin 3xx-sarja on tehty muovista ja on aivan hanurista". Tälläkään lauseella ei ole mitään tekemistä kuvien laadun kanssa.
Sinä saat tietysti käyttää rahasi mihin haluat, huvittaa vain nähdä miten mainosmiesten puheet ovat sumentaneet oman ajattelun.
--
Täytyyhän siihen jotain syytä olla.
Minä olen saanut parhaimmat digikuvat CMOS-kennoisella.
Parhaimmat kuvat kuitenkin 67:lle ja Fuji NPS:lle.
Kyllä, Nikon on siirtymässä käyttämään CMOS-kennoja.
Kyseessä on paljolti tuotantotekninen päätös. Kaikki tiheämmät prosessit ovat CMOS-pohjaisia. Oman teknologian kehittäminen olisi liian kallista. Muuten, ihan puhtaasti teknologiamielessä CCD on kohinattomampi kuin CMOS. Erot tulevat jälkikäsittelyssä.
Hyviä kuvia olen saanut vuosikymmenien aikana kamerasta ja filmin koosta riippumatta. Tietynlaisia ahaa-elämyksiä saa aina isolla negalla tai dialla (> 6 x 9 cm). Kuvan sisältö on kuitenkin tärkeämpi (lähes poikkeuksetta) kuin sen absoluuttinen erottelukyky. Pitkään pidin Leican m2/Summicronin tuottamaa kuvan laatua ja tunnelmaa ylittämättömänä. Hasselbladilla kuvatessa "kohde" alkoi käyttäytyä luonnottomasti. Leica oli hyvä stealth-kamera jota ei maallikko pidä vaarallisena.
Viimeisen parin vuoden aikana ei ole filmiä tullut poltettua kuin muutama hassu rulla. Niin on digikuvaus vienyt mennessään. 90% printeistä on 10x15-kokoa jolloin on kuvanlaadun kannalta aivan yksi ja sama onko 2 megan vai 20 megan kenno. Loput ovat korkeintaan olleet 30 x 40 senttisiä, niihinkin on 6 Mpixelin ccd antanut riittävän laadun, ainakin minulle.
En kaipaa isoja herkkyyksiä, kohinalla ei ole merkitystä. Olen opetellut kuvaamaan filmille ja silloin ei yli 24 DIN filmiä tullut Tri-x:ä lukuunottamatta ikinä käytettyä.
Parhaat kuvat saa sillä kameralla jolla kuvia ottaa. En minäkään ole viime vuosina kaapissa olevilla kameroilla hyviä kuvia saanut. Tärkeintä on tuntea välineensä ja tietää niiden hyvät ja huonot puolet. Kuvaa sitten millä tahansa.
Ai niin, se kaikkein tärkein osa joka lopputulokseen vaikuttaa on todella siellä etsimen takana.
--
Nikonin CCD-kennosta en alkanut sen 2 vuoden aikana pitämään, mitä sen omistin. Ei kait se pelkän pelkän kennon vika ollut, vaan johtuu muustakin.Senverran se harasi vastaan, että mitään kovin tärkeää ja vaativaa en sillä kuvannut vaan kuvasin ne Mamiyalla.
Nyt kameranvaihdon jälkeen Mamiya on huilannut ja digillä on kuvattu kaikki yhtä kinodiarullaa lukuunottamatta.Todennäköisesti filmit vanhenee pakkaseen.
Noin puolet kuvista tulee 10-kuviksi, loput 6x8-50x60 cm valokuviksi.Lisäksi jotain kuvia menee nettikäyttöön.Herkkyysvaatimus on kymppikuvissa yleisesti 800-1600 ASA ja ainakin yhtä tärkeää on 100 ASA:n herkkyys suurempiin suurennoksiin.Pystykuvia otan varmaan ainakin puolet kuvista, joten pystykahva on tarpeen.
Eihän kamera sitä kuvaa tee, se vain antaa mahdollisuuksia.Toinen enemmän kuin toinen.
* Kaikki tiheämmät prosessit ovat CMOS-pohjaisia. Oman teknologian kehittäminen olisi liian kallista. Muuten, ihan puhtaasti teknologiamielessä CCD on kohinattomampi kuin CMOS. Erot tulevat jälkikäsittelyssä.*
Miten esim Canonilla on varaa kehittää omaa teknologiaa ja nikonilla ei?
Alku kehittäminen ja linjojen teko on kalleinta, mutta pikkuhiljaa osaamista voi käyttää myöhemmin hyödyksi jolloin kustannukset vähenee paljon. Sekä itse kennojen tuottaminen on halpaa puuhaa.
Eikös asia ole juuri päinvastoin CMOS on CDD:tä kohinattomampi jos pikseleitä laitetaan tiheästi ja muutenkin.
CMOS varautuu sähkösesti huomattavasti vähemmän tämän huomaa myös pölyn vähentymisenä kennolla.
*Sitä paitsi Sonyn kennot ovat erittäin hyviä, parhaana esimerkkinä DX2:n kenno joka on aivan ehdoton.*
No jaa tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä, Sonyn CDD kennot ovat poikkeuksetta olleet huonohkoja tai keskinkertaisia. Sonyn CMOS kenno kyllä yllätti positiivisesti. Hyvänä esimerkkinä vaikka Sonyn 828 suosittelen tutustumaan sen kuvan laatuun, ennen kuin alkaa ylistämään Sonyn kennoja.
että te jaksatte jauhaa tätä samaa paskaa aina vaan.
Moi !
Canon on monialayritys jolla todellakin on paljon paremmat resurssit kalliin tekniikan kehittämiseen. Nikon on kehittänyt oman (LBCAST) kennonsa, mutta paukut ilmeisesti loppuivat kesken.
Itse asiassa CCD kenno on todellakin kohinattomampi, tämän takia sitä käytetään muunmuassa astronomisissa tarkoituksissa joissa ei ole rahasta kiinni ja valotusajat ovat todella pitkiä.
CMOS-kennon etu on juuri tiheys, joka sallii kohinanpoiston sijoittamisen piirille. Postasin tänne aikoinani muuten artikkelin kohinanpoistojen erilaisuuksista, syistä ja seurauksista. C poistaa aina kohinaa voimakkaasti jolloin kuvat ovat suhteellisen kohinattomia ja "plastisia". Jotkut tykkää, jotkut taas ei. N on käyttänyt pienempää kohinanpoistoa ja kuvat ovat suoraan kamerasta kohinaisempia mutta terävämpiä. Kohinaa voi sitten halutessaan poistaa jälkikäsittelyssä. Molemmilla on kannattajansa.
Mitä pienempi pikselikoko sitä herkempi kohinalle. Tästä syystä juuri tuo D2X:n kenno on erittäin hyvin onnistunut. Esimerkiksi D2s:n pikselit ovat muistaakseni (joku voisi tarkistaa) pinta-alaltaan yli kaksinkertaiset.
Pölyn keräämisestä en tiedä, kertaakaan en ole omaani joutunut puhdistamaan vaikka lasi keulalla vaihtuu suhteellisen tiheään tahtiin. Toisaalta eräs tuttu joutui putsaamaan jo ekan viikon jälkeen, nyt tosin jo vuoden verran ollut ok.
--
Moi !
En tiedä sinusta, mutta minä olin aluksi hyvin pettynyt digikameran jälkeen. Dynamiikka yleensä ja herkästi palavat alueet olivat ne suurimmat murheen aiheuttaja.
Oppimiskäyrä oli suhteellisen loiva ja pitkä. Ensimmäinen puoli vuotta meni kokeillessa ja opetellessa. Paljon tuli kuvattua filmille vielä silloin. Nyt on päässyt kameran kanssa sinuiksi, oppinut mittaamaan pistemittarilla digin vaatimalla tavalla ja jälki on parantunut huomattavasti. Nykyisin olen erittäin tyytyväinen tuloksiin.
Kukin kuvaa tyylillään. Minä olen tottunut siihen että herkkyys on siin 200 asan kohdalla eikä siitä minnekkään liiku kuin poikkeustapauksissa. Noise Ninja tekee tarvittaessa erinomaista jälkeä, on vain työlästä enkä todellakaan kaipaa yleensä isoja herkkyyksiä. Johtuu ehkä siitä että käytän yksinomaan isovalovoimaisia kiinteäpolttovälisiä optiikoita (poikkeus vahvistaa säännön 18-70mm joskus harvoin). Ostin tosiaan tuon "pakettizoomin" kun sitä kehuttiin, mutta vertailu kiinteään paljasti karun totuuden: ei ollut värintoisto eikä terävyys samalla kulmakunnalla.
Eri kamerat antavat erilaisia mahdollisuuksia. Tärkeintä on kuitenkin tuntea juuri sen kameran ominaisuudet ja heikkoudet jota käyttää. Erot siitä mitä kukin antaa ovat hyvin pieniä.
--
Moi !
Kyllähän tätä viitsii niin kauan kuin pysytään asialinjalla.
Vanhakin koira voi vielä oppia jotakin uutta.
--
Kyllä mullakin digin kuvalaatu jurppii, aluksi enemmän ja vieläkin jonkinverran.
Nikonissa häiritsi dynamiikan pienuus, puhkipalanutta ja umpimustaa. Jos kuvattavaa meinaa valaista mukavannäköiseksi, niin tosi tarkkana pitää olla.Jatkuva valotuksen kyttääminen kostautuu, ja valaisusta tulee lattea ja koko kuvaushomma kärsii.
Canonilla dynamiikkaa löytyy enemmän, ja mustasta päästä saa kaivettua enemmän yksityiskohtia.Nikonin jäljiltä värimaailman saaminen hyväksi oli usein tuskaa, 20 D:llä onnistuu jonkinverran helpommin.Kuvalabran jossa teetän tärkeimmät kuvani, profiili on aika kinkkinen. Punaisen värikanavan kanssa saa tehdä töitä aika paljon että sen saa toistumaan kunnolla.Harrastelijalabroihin kuvat vääntyvät paljon helpommin.
Canon tuntui myös ensialkuun aivan valtavalta, mutta pientä himmenemistä sen hyvyydestäkin enemmän käytön jälkeen ilmenee. Kokonaisuus on kuitenkin tyydyttävä.Sekavalon jäljiltä värit natsaa paljon paremmin kohdilleen kuin Nikonilta.
Oppimista tämä digikuvaus on koko ajan.Jatkuvasti oppii uutta.
Moi !
Jonkin verran noihin dynamiikkaongelmiin auttoi "Custom Curven" käyttö. Samaten kuvaan kaiken vain ja ainoastaan RAW-formaatissa. Se antaa jälkikäsittelylle hiukan lisää mahdollisuuksia.
Minusta Nikonin kuvista saa kaivettua mustista kohdista todella hyvin yksityiskohtia esiin, ongelma on pahempi valoisassa päässä. Muuten kuvaus muistuttaa aika tavalla diakuvausta. Mittaamisen kanssa on oltava todella tarkkana.
D1X muuten on paljon parempi näiden suhteen, kuulemma. En ole itse kokeillut.
Harrastajana on se etu ettei tarvitse saada pakolla kuvaa aikaiseksi. Kuvaan kerran, teen jälkikäsittelyä kotona ja opin miten menetellä seuraavalla kerralla.
D2X:n ostoanomus on vaimolla käsiteltävänä, perusteita on vain vaikea esittää, tuntuu kuin puhuisimme eri kieltä. Sama kuin uusien kaiuttimien hankinnassa.
--
"D1X muuten on paljon parempi näiden suhteen, kuulemma. En ole itse kokeillut"
On. Mulla on sekä D1X että Olympuksen C-8080. Dynamiikassa ja noisessa on niin paljon eroa että olen päättänyt raahata D1X mukana koko ajan. Olympuksen 400 ASAn jälki on jo karmeaa.
Nikonin uusi D70s olis muuten mielenkiintoinen mutta olen tottunut käyttämään F-sarjaa joten D70-sarjan rungot on liian kevyitä käteen. Koska D1Xssä on 10 megapixelin resoluutio, en ole vielä vaivautunut ostamaan D2X:sta. Odottelen myös ettö tulisi halpa digitaaliperä RZ67:aan kuten Hasseliin niin saattaisin jopa myydä Nikonit pois (iso on kaunista...).
Mulla olisi siis myynnissä uudenkarhea C-8080 jos kiinnostaa.
!Ostin tosiaan tuon "pakettizoomin" kun sitä kehuttiin, mutta vertailu kiinteään paljasti karun totuuden: ei ollut värintoisto eikä terävyys samalla kulmakunnalla. !"
Millä jalustalla testasit ? Mulla on ollut 17-35mm ja 28-70mm ja ensinmainittu oli maanantaikappale ja meni vaihtoon. Nyt sen korvaa Nikkorin 12-24mm josta en vielä voi sanoa juuta enkä jaata.
On mu
Muutamat ammattikuvaajat kuvaavat mm. Holgalla. Ja myyvät ne kuvat.
Pieni gallup: montako kuvaa olet myynyt ja paljonko kalustoon ja materiaaleihin on mennyt ?
Jonkinverran kokeilin custom-curverseja, jotain apua voi löytyä. Mun kamera oli D 100, sen eroja en D 70:iin tiedä. D1x voi olla parempi, aika vanha kuitenkin.
Canonilla saa jotenkin helpommin valmista, mutta kyllä silläkin on helppo töpätä.Histogramminäyttö pitäis olla kunnollinen kolmikanavainen. Noissa lättykuvissa pakkaa punainen usein ylivalottua vaikka käyrät näytöllä näyttäis ihan jotain muuta.Sama juttu on kummallakin merkillä.
Itse en paljon harrasta valokuvausta, kuvaan työkseni. Valokuvaharrastus on paremmin tätä netissä notkumista silloin kun kone taustalla raksuttaa kuvia eräajolla RAW:stä TIFF:ksi.Nytkin on pitkälti yli 20 kuvatilausta tekemättä, sesonki alkamassa ja huomenna taas tietsikka huoltoon... että semmosta on tää digikuvaus.
.. on tullut myytyä.
Kalustoon laitettu jotain yli 30 000 euroa, viimeisimmän 8 vuoden aikana.
Moi !
Jalustana oli Bembon säätelyihme joka oli lyhyenä ja mahdollisimman tukevana.
Suljinaika 1/125 ja aukkona 8, herkkyys 200 asa (D100).
Kuvasin Legoista tehtyä lentokonetta luonnonvalossa, etäisyys metrin verran. Optiikat 18-70 pakettizoom ja 60/2.8 makro. Molemmissa valittu 60mm polttoväli ;-)
Epäreilu vertailu, mutta sekä terävyys että värintoisto olivat liian kaukana "referenssistä".
Taidan ostaa kiinteän 20/2.8:n ja liikutella jalkoja vilkkaammin.
Kauppaavat muuten Tapiolan Kodak-liikkeessä käytettyjä D1X:ä 950 Euron hintaan. Harkinnassa on ollut ostaa siitä kunnon peli D100:n rinnalle. Pitänee käydä vilkaisemassa kuinka rouvisti niitä on käsitelty.
--
Epäreilu vertailu, mutta
15 vuotta free-toimittajana ja valokuvaajana. Kameroihin ja salamiin mennyt ehkä 7000 euroa, tietokoneisiin ja nettiyhteyksiin vähän enemmän.
Rahaa tulee niin, että elää ja matkustaa. Kuvat ovat ilmestyneet lähinnä yleisaikakausilehdissä.
Olen kuvannut myös Sony T1:llä Suomen suurimpaan aikakausilehteen monen sivun matkajuttuja. Paras kamera on siis vähän suhteellinen juttu. Normaalisti kuvaan digijärkkärillä.
tässä käväisin tutkailemassa mimmosia kuvia sain aikaiseksi vanhalla D 100:ni puoli vuotta sitten.
Voi hyvää päivää!
Nikonin Capturella avatut NEF:it oli kyllä surkeeta katseltavaa. Just muistui välittömästi mieleen miksi halusin siitä eroon. Äkkiä näköjään tommosetkin asiat unohtuu.
Eipä muuten muutakuin tsemppiä Nikonistit, ja koittakaa pärjäillä!