Huomenta +65

Ajattelin tänään kirjoittaa runomuotoisen elämäntarinani kertoakseni millainen olen ja miksi.Koska tarina ei olisi kaunis,kirjoitan teille ensimmäisen varsinaisen ja parhaan runoni pienestä pojasta josta tuli Suomen mestari.

Poika ja pallo

Kuin eilisen päivän muistan ihan
kun nurmikolla Pietmaan pihan
palloa potki pieni poika
sen lentämään sai niinkuin noita,
kuin banaanipotkuissa Pahlmannin
lensi pallo jalasta pienenkin.

Kului vuosia,ikää,kokemusta karttui
silloin käsin poika palloon tarttui,
ei potkinut enää varjossa koivun
vaan pelasi kentällä Raision Loimun,
palloja vastaanottaen,
liberon tontilla huhkien.

Kun metrejä tullut ei ihan kaksi
jäi ketteryys sitäkin paremmaksi,
koitti Loimuun ihan uusi huomen
lentopallomestaruus koko Suomen.
Näin vuosi kaksituhattayksi
tuli pojan historiaan merkityksi.
9987
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

noin innokkaasta pikku pojasta voi vain tulla mukava mies.
sie se ossaat pittää mielenkiintoa yllä,ootellaas jatkoa.
mie oon tässä vähän kiireissä,kun oon lähössä kaupunkiin lietsuun,meen tuonne eläkeläisten touhuihin,hyö soitteli kun en oo ollu pitkään aikaan mukana,luulivat vissiin kuolleen.
miepäs pistän taas kaikki tällingit päälle,punaa huuliin ja helyt korviin niin näkevät et voimisainhan mie oon. ja meen pirssillä ees takas ko auto on remontissa.
siellä on tanssit tänään.oon aatellu esittää siellä flamengoa,niin on jottain espanjan tuliaisia.mie oon harjotellu ittekseni flamengoa viime päivät,ostin espanjasta levyn ja kasetin jossa opetettaan tanssia. oon valinnut sellaisen helpon 3 kohtaa joita toistan niin siitä tullee tanssi.mie kun luovuin rivitanssista jota siellä eläkeläisten kanssa harrastin,kun se ei oikein istunut minun rytmiin.mut tämä soppii minulle hyvin, kun se on tunteen ilmaisua tanssilla ja minulla ko näit tunteita on kerrottavana jos kuinka ja minä niin mahottomasti viellä pidän tanssimisesta.
siellä ei tietääkkseni ole flamengon harjastajia niin hyö ei voi arvostella kovin ankarasti.
vaik mitä mie siitä,mie oon aivan ihastunut tähän flamengoon,se on niin ramaattista siinä pittää olla kasvojen ilmeetkin mukana.
no nyt minul tullee esiintymiskuumetta,paras panna töpinäksi ja matkaan.mukavaa päivää sinulle ruuneperi,pienelle pallopojalle joka sinussa tuntuu viellä olevan.hei

Äänestä
  • Toivottavasti flamengo sujui.Minun pitää varmaan lopettaa tai vähentää kirjoitteluani,luulevat minua joksiki itserakkaaksi tärkeilijäksi kun koko sivu on ruuneperia.

    Äänestä

  • Ruuneperi kirjoitti:

    Toivottavasti flamengo sujui.Minun pitää varmaan lopettaa tai vähentää kirjoitteluani,luulevat minua joksiki itserakkaaksi tärkeilijäksi kun koko sivu on ruuneperia.

    Olipa mukava nautiskella aamukahvi "Poika ja Pallo"-runon kera. - Kiitos Sinulle Ruuneperi siitä. Jokaisessa meissä asuu vieläkin se pieni poika ja pieni tyttö. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskallan laskea sitä pikku tyttöäkin aina välillä esiin. Ja aika hulvattomia tuo pikku tyttö välillä keksiikin. Muutama päivä sitten löysin sen sovittamasta lierihattuja kaupassa ja kappas vaan, yhden "harmaa-roosaisen" tuo Pikku-Lady saikin omakseen.

    Älä Sinä Ruuneperi mieti kirjoittelusi vähentämistä tai lopettamista. Minunkin mukaan tulo tälle foorumille on hyvinkin pitkälti Sinun runojesi rohkaisemaa. Antaa sivujen vaan täyttyä Ruunepereista, Lyyleistä, Muoreista, Helenoista ja Ystävistä. Minäkin pidän runoista ja riimittelystä. Joskus sujuu paremmin, joskus huonommin. Äsken syntyi tämä...

    Kissa ja tietokone

    Minun Mirrini on ihan mahdoton
    se tietokonefriikiksi tullut on

    Kun istun koneeni äärelle
    niin Mirri tulee heti vierelle

    Se hyrrää, kehrää, hyrisee
    ja huomion haluaa osakseen

    Näppäimistökin kiinnostaa
    osaa painaa tassulla nappulaa

    Se selkänsä körmylle notkistaa
    ja häntänsä tuuhean komistaa

    Ja silmiin tiukasti napittaa
    jos huomiota ei osakseen saa

    Sen sielunelämää ihmettelen
    siitä koskaan pääse mä selville en

    Mutta toisen runon kirjoitan siitä
    muuten palsta tämä ei toisille riitä
    ***
    Niin että kirjoitellaan vaan, vaikkapa runomitalla, jos se tuntuu kotoisalta.

    Hymyilee
    Fredriikka

    Äänestä

  • Fredriikka kirjoitti:

    Olipa mukava nautiskella aamukahvi "Poika ja Pallo"-runon kera. - Kiitos Sinulle Ruuneperi siitä. Jokaisessa meissä asuu vieläkin se pieni poika ja pieni tyttö. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskallan laskea sitä pikku tyttöäkin aina välillä esiin. Ja aika hulvattomia tuo pikku tyttö välillä keksiikin. Muutama päivä sitten löysin sen sovittamasta lierihattuja kaupassa ja kappas vaan, yhden "harmaa-roosaisen" tuo Pikku-Lady saikin omakseen.

    Älä Sinä Ruuneperi mieti kirjoittelusi vähentämistä tai lopettamista. Minunkin mukaan tulo tälle foorumille on hyvinkin pitkälti Sinun runojesi rohkaisemaa. Antaa sivujen vaan täyttyä Ruunepereista, Lyyleistä, Muoreista, Helenoista ja Ystävistä. Minäkin pidän runoista ja riimittelystä. Joskus sujuu paremmin, joskus huonommin. Äsken syntyi tämä...

    Kissa ja tietokone

    Minun Mirrini on ihan mahdoton
    se tietokonefriikiksi tullut on

    Kun istun koneeni äärelle
    niin Mirri tulee heti vierelle

    Se hyrrää, kehrää, hyrisee
    ja huomion haluaa osakseen

    Näppäimistökin kiinnostaa
    osaa painaa tassulla nappulaa

    Se selkänsä körmylle notkistaa
    ja häntänsä tuuhean komistaa

    Ja silmiin tiukasti napittaa
    jos huomiota ei osakseen saa

    Sen sielunelämää ihmettelen
    siitä koskaan pääse mä selville en

    Mutta toisen runon kirjoitan siitä
    muuten palsta tämä ei toisille riitä
    ***
    Niin että kirjoitellaan vaan, vaikkapa runomitalla, jos se tuntuu kotoisalta.

    Hymyilee
    Fredriikka

    Onpa mukavaa kun palstalle tulee muitakin runoilijoita. Saa Ruuneperi arvoistaan seuraa. Kas kun meikäläisellä tämä runosuoni on niin tukkoinen, syntyy vaan tällaista kotikutoista kuten

    Istun ja notkun
    mut kun
    mitään ei synny
    taidan olla nynny.

    Aamua ja uusia runoja odotellen.

    Äänestä

  • Muori kirjoitti:

    Onpa mukavaa kun palstalle tulee muitakin runoilijoita. Saa Ruuneperi arvoistaan seuraa. Kas kun meikäläisellä tämä runosuoni on niin tukkoinen, syntyy vaan tällaista kotikutoista kuten

    Istun ja notkun
    mut kun
    mitään ei synny
    taidan olla nynny.

    Aamua ja uusia runoja odotellen.

    taputukset sinulle muori,tuo runon pätkä oli ihan minua.ihan jetsulleen.osaathan siekin.

    Äänestä

  • lyyli kirjoitti:

    taputukset sinulle muori,tuo runon pätkä oli ihan minua.ihan jetsulleen.osaathan siekin.

    Ihan mukavastihan tämä sanaleikki Sinultakin Muori sujuu. Jatketaan vaan yhdessä näitä harjoituksia. Tekee hyvää kuluneille sorminivelille ja saadaan harmaat aivosolummekin jumppaamaan. Toivottavasti muutkin innostuvat kanssamme sanaleikkiin. Sellaiseksi ainakin omia riimejäni haluan nimittää. Eihän meistä tarvitsekaan Ruuneperejä tulla. Meillä on jo yksi
    - hyvä onkin!!!

    Lal-lal-laa
    Runo mielen niin iloiseksi saa...

    Tätä mieltä
    Frederiikka

    Äänestä

  • Frederiikka kirjoitti:

    Ihan mukavastihan tämä sanaleikki Sinultakin Muori sujuu. Jatketaan vaan yhdessä näitä harjoituksia. Tekee hyvää kuluneille sorminivelille ja saadaan harmaat aivosolummekin jumppaamaan. Toivottavasti muutkin innostuvat kanssamme sanaleikkiin. Sellaiseksi ainakin omia riimejäni haluan nimittää. Eihän meistä tarvitsekaan Ruuneperejä tulla. Meillä on jo yksi
    - hyvä onkin!!!

    Lal-lal-laa
    Runo mielen niin iloiseksi saa...

    Tätä mieltä
    Frederiikka

    kehuko minua,vaatimatonta,hiljaista.Tehän minut runoilemaan saatte!Toivottavasti saadaan lisää kirjoittajia.

    Ettei vain ollut naapurin miehillä muuta mielessä kun niin monilukuisesti tulivat "auttamaan".

    Äänestä

  • Ruuneperi kirjoitti:

    kehuko minua,vaatimatonta,hiljaista.Tehän minut runoilemaan saatte!Toivottavasti saadaan lisää kirjoittajia.

    Ettei vain ollut naapurin miehillä muuta mielessä kun niin monilukuisesti tulivat "auttamaan".

    Pohjalainen trubaduuri, isonkyröläinen Matti Nummensalo on kirjoittanut runon emäntien puolesta isännille - naisten puolesta miehille - juhlarunoksi "akkaan kekkereihin". Joten miehet, olkaapa hyvät! Nyt juhlitaan...

    HYMNI MIEHILLE
    Kirjoittanut
    Matti Nummensalo

    Voi jee mikä hyppöö ja tärinä
    on kestäny pualen kuuta.
    On leivottu ja on paistettu
    on huiskunu trasu ja luuta.
    On tanttuja pesty ja tryykätty,
    ja te tiärättäkin jo miksi:
    M´oomma luamakunnan kruunuja
    ny haastanu viarahiksi.

    Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
    jotta mistä ny oikeen tuuloo.
    Tätä temppua yksi ja toinenkin
    pian koiranjuaneksi luuloo.
    Kun se Eevan suku on sellaasta
    jotta niistä ei koskaan tiärä ...
    Ne saattavat viälä vanhanakin
    kyllä miähiä höplästä viärä.

    Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
    Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
    On teitä niin useen morkattu
    ja haukuttu aivan syyttä.
    Me tahromma ny sen sovittaa
    ja paremman luantomma näyttää.
    Kas, osaammahan me itemmä
    kyllä ihmisiksikin käyttää.

    Kas, meitä on alkanu vaivata
    vähä sellaanen synnin tunto,
    kun aina esillen tuarahan
    vain akkaan kyky ja kunto.
    Ei miästen hyvyyttä useenkaan
    oo julkisuutehen tuatu.
    Monen miälestä teitä on tänne vain
    meirän akkaan ristiksi luatu.

    Tämä yhteiskunta ei miähellen
    kovin häävistä arvua anna.
    Ei teillen lauluja laulella
    eikä kukkia rintahan panna.
    Ja aina kun äitejä kehutahan,
    niin unohretahan isät.
    Me ne pirttipussit korjaamma
    ja nostamma lapsilisät.

    Ja kumminkin: Ne on miähiä
    joihin aina me toivon paamma,
    ja joihin me niinkun muurihin
    läpi elämän nojata saamma.
    Se on ihmisluanto sellaanen
    jotta kiitoksen sana on lujas,
    mutta jos tänne ämmät päinsä jäis
    olis elämä umpikujas.

    Jotta ei se ny yhtään liikaa oo
    täs teitäkin kehua kerran,
    ja kunniaksenna juhlia
    ja törsätä himpun verran.
    Me tiärämmä mistä te tykkäättä.
    Ei me turhan takia hyäri.
    Tiä viäläkin miähen syrämmehen
    käyy soppatorvia myäri.

    Jotta olkaa hyvät ja vassa-kuu.
    Joka sorttia pitää kastaa.
    Te kans ootta meitä juhlinu.
    Kyllä akakkin huutonsa vastaa.
    Ja muutoonkin olkaa kun kotona vain,
    saatta tupakiksikin pistää,
    ja varistaa tuhkaa mihinkä vain,
    me ei hauku teitä ny mistään.

    Kas, aikansa kutakin aikaa on.
    Ei me aina näin teitä suasi,
    ja ennenkun uuresta juhlitahan
    voii kulua usiee vuasi.
    Jotta ollahan oikeen pankkohon
    näin sopivan-sorttises olos.
    Kuka tiätää, mitä jo huamenna taas
    on akoolla hampahan kolos ...

    Äänestä

  • Frederiikka kirjoitti:

    Pohjalainen trubaduuri, isonkyröläinen Matti Nummensalo on kirjoittanut runon emäntien puolesta isännille - naisten puolesta miehille - juhlarunoksi "akkaan kekkereihin". Joten miehet, olkaapa hyvät! Nyt juhlitaan...

    HYMNI MIEHILLE
    Kirjoittanut
    Matti Nummensalo

    Voi jee mikä hyppöö ja tärinä
    on kestäny pualen kuuta.
    On leivottu ja on paistettu
    on huiskunu trasu ja luuta.
    On tanttuja pesty ja tryykätty,
    ja te tiärättäkin jo miksi:
    M´oomma luamakunnan kruunuja
    ny haastanu viarahiksi.

    Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
    jotta mistä ny oikeen tuuloo.
    Tätä temppua yksi ja toinenkin
    pian koiranjuaneksi luuloo.
    Kun se Eevan suku on sellaasta
    jotta niistä ei koskaan tiärä ...
    Ne saattavat viälä vanhanakin
    kyllä miähiä höplästä viärä.

    Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
    Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
    On teitä niin useen morkattu
    ja haukuttu aivan syyttä.
    Me tahromma ny sen sovittaa
    ja paremman luantomma näyttää.
    Kas, osaammahan me itemmä
    kyllä ihmisiksikin käyttää.

    Kas, meitä on alkanu vaivata
    vähä sellaanen synnin tunto,
    kun aina esillen tuarahan
    vain akkaan kyky ja kunto.
    Ei miästen hyvyyttä useenkaan
    oo julkisuutehen tuatu.
    Monen miälestä teitä on tänne vain
    meirän akkaan ristiksi luatu.

    Tämä yhteiskunta ei miähellen
    kovin häävistä arvua anna.
    Ei teillen lauluja laulella
    eikä kukkia rintahan panna.
    Ja aina kun äitejä kehutahan,
    niin unohretahan isät.
    Me ne pirttipussit korjaamma
    ja nostamma lapsilisät.

    Ja kumminkin: Ne on miähiä
    joihin aina me toivon paamma,
    ja joihin me niinkun muurihin
    läpi elämän nojata saamma.
    Se on ihmisluanto sellaanen
    jotta kiitoksen sana on lujas,
    mutta jos tänne ämmät päinsä jäis
    olis elämä umpikujas.

    Jotta ei se ny yhtään liikaa oo
    täs teitäkin kehua kerran,
    ja kunniaksenna juhlia
    ja törsätä himpun verran.
    Me tiärämmä mistä te tykkäättä.
    Ei me turhan takia hyäri.
    Tiä viäläkin miähen syrämmehen
    käyy soppatorvia myäri.

    Jotta olkaa hyvät ja vassa-kuu.
    Joka sorttia pitää kastaa.
    Te kans ootta meitä juhlinu.
    Kyllä akakkin huutonsa vastaa.
    Ja muutoonkin olkaa kun kotona vain,
    saatta tupakiksikin pistää,
    ja varistaa tuhkaa mihinkä vain,
    me ei hauku teitä ny mistään.

    Kas, aikansa kutakin aikaa on.
    Ei me aina näin teitä suasi,
    ja ennenkun uuresta juhlitahan
    voii kulua usiee vuasi.
    Jotta ollahan oikeen pankkohon
    näin sopivan-sorttises olos.
    Kuka tiätää, mitä jo huamenna taas
    on akoolla hampahan kolos ...

    Enpä ole aikoihin näin lystikästä runoa lukenut. Sillä miehellä on "kirkkahat aivot" joka sen rustasi.
    Tässä tuli niin hyvälle tuulelle, että Formula-jännityskin laantuu, kun sitä taas rupeaa töllöttämään.
    Nääs Muori on vähän urheiluhullukin - kaiken muun lisäksi...
    Kiitos Frederiika.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Ruuneperi kirjoitti:

Ajattelin tänään kirjoittaa runomuotoisen elämäntarinani kertoakseni millainen olen ja miksi.Koska tarina ei olisi kaunis,kirjoitan teille ensimmäisen varsinaisen ja parhaan runoni pienestä pojasta josta tuli Suomen mestari.

Poika ja pallo

Kuin eilisen päivän muistan ihan
kun nurmikolla Pietmaan pihan
palloa potki pieni poika
sen lentämään sai niinkuin noita,
kuin banaanipotkuissa Pahlmannin
lensi pallo jalasta pienenkin.

Kului vuosia,ikää,kokemusta karttui
silloin käsin poika palloon tarttui,
ei potkinut enää varjossa koivun
vaan pelasi kentällä Raision Loimun,
palloja vastaanottaen,
liberon tontilla huhkien.

Kun metrejä tullut ei ihan kaksi
jäi ketteryys sitäkin paremmaksi,
koitti Loimuun ihan uusi huomen
lentopallomestaruus koko Suomen.
Näin vuosi kaksituhattayksi
tuli pojan historiaan merkityksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu