Halutaanko ruokaketju pitää hengissä

Selkeintä olisi, jos meillä olisi ruokaministeri, joka voisi luoda kasvuedellytykset meillä ja viennissä.

Suomalainen maataloustuotanto on ollut vuosikymmeniä tekohengityksen varassa. Todellinen kriisinsieto on täysi arvoitus. Vuosittain maksetaan kolme miljardia, että saadaan "huoltovarmuutta" ja sitten kun koronan takia meinattiin estää kausityöntekijöiden tulo, niin kaamea parku ja itku, että nyt ei enää onnaa.

Jos ulkomaankauppa häiriintyy, niin onko suomalaisesta "huoltovarmasta" maataloudesta yhtään mihinkään?

On toisaalta onni, että suomalainen tukijussi on niin täysin kompetenssivajeinen, että edes megalomaanisilla maataloustukiaisilla ei ole saatu viennin arvoa kasvatettua. Mutta sekin vähä mikä julkeasti viedään, on 60%:sti kustannettu veronmaksajien rahoilla. Ja sitten vielä yritetään väittää, että tuki ei ole suomalaiselle miltään osin vastikkeetonta.

Niin kauan kuin maataloustuotannon ansaintalogiikka pohjautuu ensisijaisesti muheviin tukiaisiin, on jopa surrealistista suuremmista vientimääristä haaveilla.

Suomen maatalouden perusteelliseen reformiin olisi nyt momentum, kun näyttää siltä, että pitkästä aikaa maatalousministeri tulee muusta kuin keskustasta, mutta epäilenpä, ettei jo neuvotteluissa mannerten väliseksi nahjukseksi osoittautunut Petteri Orpo kykene omaan maatalousministeriinsä sellaista puhtia puhaltamaan, että reformi toteutettaisiin. Tukiaislinjalla tuhoon. Siinä on Suomen maataloustuotannon suunta edelleenkin. Valitettavasti.

Päättäjät tuntuvat myös tietävän. Maatalous on Suomelle elintärkeää. Kansalaiset on ruokittava.