Emme tulevan mieheni kanssa tunne sen kummemmin seurakuntamme pappeja ja välttääksemme tuskallisen pohdiskelun pappien paremmuudesta päätimme ottaa vihkipapiksemme hänet, joka on hääpäivänämme työvuorossa.
Meille ilmoitettiin, että hääpäivänämme on työvuorossa rippipappini, joka sattuu olemaan nainen. Meille se ei ole mikään ongelma, mutta mummoni ei hyväksy naispappeja ja vannotti minua valitsemaan miespapin vihkijäksemme. En haluaisi loukata mummoani, mutta kun olimme asian mieheni kanssa jo päättäneet (otamme työvuorossa olevan, olipa hän kuka tahansa) emme haluaisi enää stressata itseämme pain vaihtamisella. Sitä paitsi olen tyytyväinen, että pappi on minulle entuudestaan edes jossain määrin tuttu ja kokemukseni mukaan ihan mukava ja hyvä puhumaan.
Pitäisikö tästä ottaa itselleen stressiä kaiken muun häähässäkän lisäksi? Podenko huonoa omaatuntoa tms jälkeenpäin, kun pahoitin mummoni mielen...?
Meille ilmoitettiin, että hääpäivänämme on työvuorossa rippipappini, joka sattuu olemaan nainen. Meille se ei ole mikään ongelma, mutta mummoni ei hyväksy naispappeja ja vannotti minua valitsemaan miespapin vihkijäksemme. En haluaisi loukata mummoani, mutta kun olimme asian mieheni kanssa jo päättäneet (otamme työvuorossa olevan, olipa hän kuka tahansa) emme haluaisi enää stressata itseämme pain vaihtamisella. Sitä paitsi olen tyytyväinen, että pappi on minulle entuudestaan edes jossain määrin tuttu ja kokemukseni mukaan ihan mukava ja hyvä puhumaan.
Pitäisikö tästä ottaa itselleen stressiä kaiken muun häähässäkän lisäksi? Podenko huonoa omaatuntoa tms jälkeenpäin, kun pahoitin mummoni mielen...?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Opetelkoon hyväksymään. Onhan hänen hyväksyttävä sulhasesikin. Sinähän hänet nait eikä hän.
Itse kirkkoon kuulumattomana alistuin "siunaamiseen" kirkossa papin eteen polvistuen. Sekin oli naispappi. Kirkon jäseneksi en silti täysagnostikkona liittynyt. Jos siitä joku uskovainen sukulainen kantoi huolta, ongelma oli hänen, ei minun.
Jätitte papin valinnan kohtalon oikuksi. Ja sitten kohtalo järjesti sinulle mieluisen, tutun papin.
Pikkuisen taikauskoisena pitäisin tätä hyvänä enteenä teille ja tulevalle avioliitollenne. En ikikuunaan menisi vaihtamaan pappia mummin vuoksi, ties vaikka hyvä enne vaihtuisi samalla huonoksi...
Te siellä naimisiin menette eikä sinun mummosi!
Eli pidätte sen tutun naispapin vain ja mummo voi pitää mielipiteensä omana tietonaan ja jos ei osaa, niin oma on häpeänsä! :)
Meillä ei pappia vielä varsinaisesti ole valittu, koska työvuorot tiedetään vasta vuoden päästä toukokuussa. Sellaisen ehdon kuitenkin sanoin kirkkoa varatessani, että haluan naispapin. Tämä siksi, että seurakunnassamme on eräs hyvin paatoksellinen miespappi ja itse emme ole kovinkaan uskovaisia, eivätkä sukummekaan. Toivoisin, että saisimme saman papin kuin siskoni häissä, koska hän oli mielestäni hyvä. Saa nähdä kuinka käy.
valinta.Voit kertoa mummollesi että ensimmäiset evankeliumin levittäjät oli naisia.Jeesuksen haudalla oli kolme naista jotka kohtasivat jeesuksen ja luulivat sitä enkeliksi.Maria Martta ja Salome.Olen nimennyt tyttäreni tämän rohkean naisen mukaan.Ole ylpeä papistasi.Jeesus ei ikinä syrjinyt naista vrt. tarina kaivolla jossa Jeesus puhui naisen kanssa joka oli siinä kulttuurissa kiellettyä.Raamattu puhuu miehestä perheen pään asemassa ja myös seurakunnan johtajan asemassa.Evankeliumia saa levittää ja vihkiä (mun puolesta)Mutta eipä nuo johtajatkaan aina ole niin vahvoja,tarvitsevat kovasti esirukouksiamme.Niin myös miehemme.Että kestävät meitä...Siunausta mummollesi.Mun oli alussa vaikea hyväksyä naispappia mutta sit kun kuulin eka kerran papin puhuvan viisaita sanoja suurella lempeydellä tulin toisin ajatuksiin.Mitä hunajaa se oli kipeälle sydämelleni.Jaksoin taas uskoa jumalan rakkauteen.
Tuossa tulikin jo hyviä näkökulmia siihen, miksi naispappi on aivan yhtä hyvä kuin miespappi. Jospa jutustelu mummon kanssa auttaisi. Koska pappi on rippipappisi, niin ehkä siinäkin on jokin tietty "pointti". Jos mummo ajattelisi niin, että tämä pappi on sinut konfirmoinut, niin miksei myös vihkisi. Hän on sinua jo "kasvattanut" uskonnollisissa asioissa. Naispapit eivät ole enää mitään harvinaisia. Seurakunnassa, jossa meidät vihitään on naispappien osuus todella suuri.
Ei mummoni kanssa voi puhua. Hän on tehnyt kantansa hyvin selväksi ja jos yritän puolustaa omaa mielipidettäni se on hänen mielestään riidan haastamista ja loukkaa häntä. Ei hän aikoinaan hyväksynyt sitäkään, että samainen naispappi oli rippipappini, kieltäytyi kirkossa menemästä ehtoolliselle.
En aio kuitenkaan enää välittää mummoni mielipiteestä -kiitos teidän rohkaisujenne :)
Ei mummoni kanssa voi puhua. Hän on tehnyt kantansa hyvin selväksi ja jos yritän puolustaa omaa mielipidettäni se on hänen mielestään riidan haastamista ja loukkaa häntä. Ei hän aikoinaan hyväksynyt sitäkään, että samainen naispappi oli rippipappini, kieltäytyi kirkossa menemästä ehtoolliselle.
En aio kuitenkaan enää välittää mummoni mielipiteestä -kiitos teidän rohkaisujenne :)
Totuus on ettei koskaan voi kaikkia miellyttää. Häät on TEIDÄN suuri päivä ja teidän juhlat. Ei siinä auta muita mielistellä liikaa, äidit, anopit, isoäidit...mielipide-eroja voi olla, mutta hääperilla on oikeus omanlaisiinsa juhliin. Niin ainutlaatuinen se päivä kuitenkin on. Onnea teille ja ihania juhlia! :)
minä ainakin kunnioittaisin mummon toivetta.
Eihän hääparia vihitä pelkästään mummon iloksi. Kyllähän hääparillakin täytyy olla jotain sananvaltaa järjestelyihin.
Hääpari päättää, ja vieraat(mummokin) saavat tyytyä ratkaisuun. Mitään ei koskaan voi järjestää niin että kaikki asianosaiset olisivat 100% tyytyväsiä. Pääasia on että hääpari on tyytyväinen.
Kunnioittaa minäkin voisin. En silti toteuttaa. Yrittäköön hänkin kunnioittaa hääparin toivetta.
Nämä ovat TEIDÄN häänne ja te päätätte, kuka vihkii. On todella hieno juttu,että vihkijä sattuu olemaan vielä rippipappisi. En jaksa käsittää kenenkään lähisukulaisen puuttumista tämmöiseen asiaan. Mummolle vaan terveisiä, että tervetuloa 2000 -luvulle. Aloittakaa itsenäinen elämänne jo nyt ja tehkää omat päätöksenne itse, muuten saatte aina olla miellyttämässä muita. Oikein ihania häitä teille toivotan!! Ja mummo yllättyköön, miten hyvin naispappikin vihkii.
Papin työssä ei sukupuoli ole tärkeä asia. Kyseessä on henkisen ja hengellisen työn tekijä. Papin tehtävänä on vihkiä avioliittoon ja evästää vihittäviä sanalla. Hän johdattaa seurakunnan rukoukseen ja siunaa läsnäolevan seurakunnan. Näissä toimissa sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Mies ja nainen suoriutuu niistä koulutuksensa perusteella ihan samalla tavalla. Eihän muissakaan palveluammateissa mennä esittämään henkilökohtaisuuksiin liittyviä toiveita ammatinharjoittajalle.
menen naimisiin vuoden päästä ulkomaalaisen katolisen poikaystäväni kanssa. Katoliset ihmiset eivät hyväksy naispappeutta, mutta onneksi poikaystäväni ei sitä vastaan ole. minäkään en tunne seurakuntani pappeja, joten pyysin kummitätiäni, joka on tärkeä henkilö minulle ja myös pappi. Älä välitä mummosi mielipiteestä, ei tarvii tulla jos se sitä niin paljon häiritsee. meidät ainakin vihkii nainen, vaikka poikakaverini perhe olisi sitä vastaan. en mäkään jaksais enää alkaa miettiä ketään toista...ja jos mummosi välittää sinusta oikeasti, ei tollasella asialla pitäisi olla niin paljoa väliä...
Mun mielestä ihmisen pitäisi olla aikuinen mennessään naimisiin. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä itsenäisiin ratkaisuihin (tai ratkaisuihin kumppanin kanssa) ja pyrkiä kantamaan niistä vastuu. Mummon käskyn noudattaminen tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, ettet ole vielä kasvanut täysin itseelliseksi aikuiseksi. Omaa ajatustasi toteuttaessasi toimit aikuisen lailla. Tämä nyt on hieman kärjistys, mutta kuitenkin tällainen ajatuskulku heräsi viestisi luettuani; mummosi kuvittelee sinun olevan joko lapsi, jota ohjaillaan tai haluaa määrätä ja hallita kaikkea monestakin eri syystä.
Pidä vakaasti oma pääsi ilman mitään tunteiluja. Osaat perustella aivan hyvin, miksi olet valintasi tehnyt ja kun siihen ei liity mitään tietoista mummon vastustamista, niin sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Onnea ja iloa häihinne sekä avioliitollenne.