Olen 20 vuotias nainen ja mieheni muutaman vuoden vanhempi. Haaveilemme vauvasta ja olemme suunnitelleetkin että elokuussa jättäisin pillerit pois ja rupeaisimme yrittämään. Elokuussa siksi, että jos sattuisi tärppäämään hyvinkin pian niin vauva syntyisi "oikeaan aikaan". Ja oikealla ajalla tarkoitan sitä että kerkeisin opiskella toisen vuoden loppuun. Jotenkin kuitenkin pelkään sitä, että mitä jos kestää todella kauan ennenkö lapsi ilmoittaa tulostaan, pelkään turhautuvani pahoin... nyt en millään jaksaisi edes odottaa sinne elokuuhun... Haluan todella kovasti lasta ja tiedän olevani valmis siihen ja että minusta tulisi hyvä äiti, mutta joskus säikähdän omia ajatuksiani kun tulee hetkiä jolloin epäröin ja tuntuu että olen itsekin vielä täys lapsi. Mutta kai tämä on normaalia...?
mun ajatuksi...
meram
1348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapsi tulee kun on tullakseen. Voi tulla heti tai voi kestää. Minulla kesti aikoinaan lähes viisi vuotta, olin jo erittäin turhautunut tuloksettomiin hoitoihin. Sitten ihan yllättäen tärppäsi...
Aloitin sinun ikäisenäsi eli 20-vuotiaana, vauva tupsahti maailmaan kun olin 25 ja kaunis tyttö tulikin. Jälkikäteen olen naureskellut, että vauva syntyi ihan hyvään aikaan, moni ei siinä iässä vielä ole edes löytänyt kumppania saati alkanut vauvaa harkita.
Eli viestini sinulle: elä hättäile, aloitat riittävän varhain, joten mahdollisuutesi saada vauva pian ovat suuret - ja jos ei heti tärppää, sinulla on erittäin monta hedelmällistä vuotta aikaa yrittää.
Ajattele heitä, jotka alkavat yrittää ensimmäistään vasta tuossa 35 korvilla, kun kello tosissaan alkaa tikittää... ja hedelmällisyys on jo alkanut laskea...