itäsuomalainen koirarotu piski

Juttelin juuri puhelimessa pohjoiskarjalaisen ystäväni-tuttavani kanssa. Heillä on uusi koira ja kun kysyin sen rotua, sain vastaukseksi, että se on "suomenlapinkoiran, piskin ja shetlanninlammaskoiran risteytys". Monia itäsuomalaista kielenkäyttöä ja kulttuuria tuntematonta, kuten länsisuomalaisena itseänikin voi hämmästyttää sanan "piski" käyttö rotuterminä, mutta kuten itäsuomalaisten tuttavieni kanssa tekemisissä ollessani olen tullut tuntemaan, itäsuomalainen merkitys sanalle on toinen, kuin länsisuomalainen. Länsisuomessa piskistä puhutaan sekarotuisen ja rasittavan koiran hieman halventavana nimityksenä. Itä-Suomessa piski on alkuperäisrotu.

Piski on pystykorvainen, pienikokoinen, kippurahäntäinen, toimelias, rohkea, riistaviettinen, karvapeitteeltään suomalaisiin sääolosuhteisiin hyvin sopeutunut koira. Suomen kennelliitto ei tunnusta piskiä rotuna ja useimmat piskit ovatkin pitkään olleet rekisteröimättömiä. Kyseessä on kuitenkin samantyyppinen luonnollisesti tietyllä alueella syntynyt koirarotu kuin esimerkiksi lapinkoira. Tunnustetuista roduista piski muistuttaa esimerkiksi suomenpystykorvaa, pohjanpystykorvaa ja japanialaista shibaa. Ajokoira- tai noutajatyyppinen koira ei ole piski, vaikka se olisikin sekarotuinen. Karjalankarhukoiran kokoinen pystykorvainen koira ei myöskään ole piski. En tiedä mikä sellaisen koiran nimitys on Itä-Suomessa, mutta Pohjois-Pohjanmaalla se on pökö. Pökö voi olla myös pieni lapsi. Sana merkitsee lähinnä pientä ja suloista.