Huhuh sentään

On erilaisia perhemuotoja ja tämän päivän trendi on erotaan, etsitään uusi ja lapsia on jokaisesta tai ainakin yhdestä suhteesta.

On järkyttävää nähdä ja katsoa tätä menoa läheisen silmin, jotenkin näen keskeneräisen ihmisen, joka hakee jotain, mitä ei tunnu löytyvän mistään.

Jokainen ero aiheuttaa paljon muutakin, kuin hetken juosta taas etsimässä sitä "oikeaa" ja alkuun voi olla niin ruusunpunaista, että kaikki muu unohtuu eli se arkinen elämä. Se kuitenkin tulee aina eteen, siis on maksettava omat laskunsa ja olisi hoidettava alaikäisten lastenkin asiat, vaan kuinka hyvin ne ovat onnistuneet, järkyttää nähdä se totuus asioista, jota aisanomainen ei itse näe.

Ei se elämä ole pelkkää juhlaa. Onko talous kunnossa ja miten paljon on velkaa ja mitä jää enää elämiseen, miten paljon olet viettänyt aikaa lastesi kanssa, kiinnostunut heidän päiväkodistaan , kulustaan ja kunnellut lapsiasi oikein ymmärrettävästi, oletko jaksanut kertoa, että elämässä ei todellakaan kaikkea saa.

Muuten jälki näkyy kun lapsi kasvaa, hänen on vaikea sopeutua, kun on ollut elämänsä lapsesta saakka kulkea eronneiden vanhempien luona kassi valmiina lähtemään, no etävävanhemman luona, käydään syömässä hodareita ja kuljetaan paikasta toiseen, kun ei oikein ole paikkaa missä olisi, ei häntä juuri kiinnosta koulu tai rauhallinen yhteinen aika. Monesti se onkin pari viikonloppua kuukaudessa ja aina ei sitäkään.
Lähivanhemman luona on tosi tiukkaa, ruokaakaan ei tahdo aina olla, vaikka muuten se on koti.
Jos siellä asustaa jo uusi kumppani, on säännöt joskus kuin militaariset, eivät millään tasoa lapselle sopivat, sitä ei vain rakkaudennälkäinen äiti tai isä huomaa . lasten pitää sopeutua.

Lapsen on hirveän vaikeaa alkaa järjestää omaa elämää, kun tuki on sitä, että menisi jo pois. tarvitaan olla vierellä kulkijana vielä pitkään, sillä koulutyö on vielä kokonaan vajaa, sillä vasta on saatu perusaste käytyä. Eihän nuorella ole minkäänlaista omaa rahaa vielä olemassa, ja tarvitaan koti, ei jokin nurkka jossakin kolhoosissa.

Luulen ja uskon, että useimmat eronneet vanhemmat ovat ehjemmän kodin ja ihmettelen, miten ovat noin hajallisiksi elämäsään joutneet, että unohtuu on oma elämä ja sitä myöten lasten elämä.
Ihmetellään Suomen nuorison tilaa ja pitääkin, heille ei ole kovin paljon annettu.
Muutos lähtee siitä, että vanhemmat pystyvät tasapainoiseen elämään ja tulemaan palkallaan toimeen, mutta nyt on niin, että kaikki on niin kallista, että edes 4-5 tonnin tulot kuukaudessa eivät riitä tavalliseen elämään, johon mielestäni kuuluu koti ( ei joku kaupungin vuokra-asunto, joka ei omalta tunnu.) Ja kyllä palkan pitäisi riittää siihenkin, että jotain lomaa perheet voisivat yhdessä viettää. Nyt perheillä on valtavat velat ja jatkuva puute kaikesta.

Jotain on täysin nurinkurisesti tässä maassa, täällä ei kunnioiteta perhe-elämää ja täten lasten elämää ja tulevaisuutta.

Kyllä se kiviriippa on läheisilläkin sydämellä, mutta kun ei rahat riitä auttamaan auttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Joka tuutisti silti myytäisin vaikka mitä, tämä pitää saada loppumaan ja ihmisille rauha elää ilman tätä jatkuvaa kaupallisuutta ja arvostelua, jota joka paikka on on täynnään. Ihmiset työssään joutuvat jatkuvan valvonnan alle, pitää joka suuntaan antaa raporttia jo monta kertaa päivässä, Pomoja riittää vahtimaan, siihenkö heitä tarvitaan, minusta heidän pitäisi luoda jotain aivan muuta.