VANHAN IHMISEN SURU !

Nukahditko kesken kaiken vai miksi kommenttisi on ikäänkuin keskeneräinen?

Anonyymi kirjoitti:

Nukahditko kesken kaiken vai miksi kommenttisi on ikäänkuin keskeneräinen?

Tämän ikäsillä ku ajatus jo pätkii,
voihan joku nukahtaa kesken lauseenki,
muistan aikoinaan niin tapahtuneenki,
siitä on kyllä kauan kauan aikaa,

mulla ainaki on jo paljon vaikeuksia monenki asian suhteen,
siitä huolimatta vietän aikaani ihan yksin,
ei nuo jälkeläiset tajua että heidän vanhus tulee joskus ihan avuttomaksi,
en taida olla ainut siinäsuhteessa,

mun isäni osasi itse hakeutua palvelutaloon kun tuli vanhaksi,
kysy minulta mitä mieltä olen,
sanoin että on hyvä ajatus,
siitä on varmaan jo tuhat vuotta siitäki ajasta, heh,
hän eli siellä vajaat kasi vuotta kuoli sänkynsä viereen yht-äkkiä.
oli lähdössä syömään,

Monet suvut elävät niin erillään, etteivät tunne serkkujaan tai tiedä isoisän nimeä.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän ikäsillä ku ajatus jo pätkii,
voihan joku nukahtaa kesken lauseenki,
muistan aikoinaan niin tapahtuneenki,
siitä on kyllä kauan kauan aikaa,

mulla ainaki on jo paljon vaikeuksia monenki asian suhteen,
siitä huolimatta vietän aikaani ihan yksin,
ei nuo jälkeläiset tajua että heidän vanhus tulee joskus ihan avuttomaksi,
en taida olla ainut siinäsuhteessa,

mun isäni osasi itse hakeutua palvelutaloon kun tuli vanhaksi,
kysy minulta mitä mieltä olen,
sanoin että on hyvä ajatus,
siitä on varmaan jo tuhat vuotta siitäki ajasta, heh,
hän eli siellä vajaat kasi vuotta kuoli sänkynsä viereen yht-äkkiä.
oli lähdössä syömään,

Lue lisää

Kannattaa itse hakeutua palvelutaloon kun on vielä voimissaan. Palvelutalossa voi elää hyvää elämää. Palvelu pelaa. Voi tutustua iktovereihin ja tuntea olonsa turvalliseksi vaikka kunto laskee.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa itse hakeutua palvelutaloon kun on vielä voimissaan. Palvelutalossa voi elää hyvää elämää. Palvelu pelaa. Voi tutustua iktovereihin ja tuntea olonsa turvalliseksi vaikka kunto laskee.

Lue lisää

Jos on voimissaan ei palvelutaloon pääse.

Isovanhempi olet joka tapauksessa. Tuleeko joskus mieleen, mitä teit väärin lastesi kasvatuksessa?

Anonyymi kirjoitti:

Isovanhempi olet joka tapauksessa. Tuleeko joskus mieleen, mitä teit väärin lastesi kasvatuksessa?

Kyllä ainaki minä ole usein syyttäny itseäni,
kuinka luulinkaan olevani maailman paras äiti,

ja nuorena luulin kuinka MÄ osaan kasvattaa maailman parhaat jälkeläiset, huh,

jälkeenpäin on saanu huomata kuinka tietämätön olen ollu monissaki kasvatuksellisissa asioissa,

OI kuinkunka sydämmeni itkee
KUN EN OSANNUKKAA olla hyvä äiti,
VAIKKA LUULIN NIIN,

mutta
jokaikinen jälkeläiseni on jokatapauksessa minulle
MAAILMAN RAKKAIMMAT ihmiset,

heille RUKOILEN ja toivon LUOJAN OIKEAAN OHJAUSTA
SIUNAUSTA, SUOJELUA ja OIKEAA MIELTÄ
suhtautua elämään
ja sen tuomiin vaikeuksiin,,

LUOJA KUULE RUKOUKSEMME,

anna meille maailmaan paljon anteeksi ,,,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ainaki minä ole usein syyttäny itseäni,
kuinka luulinkaan olevani maailman paras äiti,

ja nuorena luulin kuinka MÄ osaan kasvattaa maailman parhaat jälkeläiset, huh,

jälkeenpäin on saanu huomata kuinka tietämätön olen ollu monissaki kasvatuksellisissa asioissa,

OI kuinkunka sydämmeni itkee
KUN EN OSANNUKKAA olla hyvä äiti,
VAIKKA LUULIN NIIN,

mutta
jokaikinen jälkeläiseni on jokatapauksessa minulle
MAAILMAN RAKKAIMMAT ihmiset,

heille RUKOILEN ja toivon LUOJAN OIKEAAN OHJAUSTA
SIUNAUSTA, SUOJELUA ja OIKEAA MIELTÄ
suhtautua elämään
ja sen tuomiin vaikeuksiin,,

LUOJA KUULE RUKOUKSEMME,

anna meille maailmaan paljon anteeksi ,,,

Lue lisää

halooooooo,,,,


tuohon voiki lisätä,,


" KUN RAKKAUS RITTÄNY EI "

Anonyymi kirjoitti:

halooooooo,,,,


tuohon voiki lisätä,,


" KUN RAKKAUS RITTÄNY EI "

Ehkä lapset eivät olleet maailman parhaita lapsia?

Anonyymi kirjoitti:

Isovanhempi olet joka tapauksessa. Tuleeko joskus mieleen, mitä teit väärin lastesi kasvatuksessa?

Miten sinä 2023-07-01 09:21:47 julkeat ketään syyttää ?
Et voi tietää olosuhteista mitään.

Seurakunnan tilaisuuksiin mennäkseen ei tarvitse kuulua kirkkoon.

Minä en ole huolissani. Jokainen ihminen vastaa omasta elämästään. Kurjista oloistakin löytyy kunnioitettavia suurmiehiä, ja toisaalta hyvissä oloissa kasvaneiden joukosta löytyy epäonnistuneita jälkeläisiä.
Isovanhempien ei kannata syyllistyä.

Pahinta on, että ei enää jaksa miettiä, onko hoitanut asiansa niin, että perikunta ei joudu harmillisiin vaikeuksiin.
Löytyvätkö tietosi, salasanasi, pankkitilisi numerot, muut henk.koht.tietosi. oletko määrännyt asiainhoitajasi senkin varalle, että jokin sairaskohtaus vie toimintakykysi.
Pitäisi ja pitäisi, no ensi viikolla, kun lapsi tulee käymään.
Oho, unohtui!
No ensi kerralla.

Onko kadonnut lapsenlapsesi noiden ongelmien puristuksessa?

Anonyymi kirjoitti:

Onko kadonnut lapsenlapsesi noiden ongelmien puristuksessa?

yhteys on poikki
se aiheuttaa suurta surua, ( huoltaki )
en tiedä kuinka vanha voisi tilannetta korjata,

-- pitää antaa olla , vanha ihminen turhaan huolestuu,
ovathan jälkeläiset koreasti koultetumpia kuin me
kuoleman porteilla poislähtiäjät,

vanhuksella taitaa vain ajatus maailma jo viirata,
turhaan huolestua asioista joille ei voi mitään,,

ihmiskunta muuttuu,
hyväänkö vai huonompaan suuntaan,
jää luojan arvioitavaksi,

vanha ihminen ei enään ymmärrä ihan kikkia omituisuuksia
mitä yhteikuntaamme muuttaa,,

nyt pitäisi vaan osata luoda tämä vanhan elämä itselle järkeväksi,
että päivät olisi vielä mielekkäitä elää,

eikä olisi niin avuton ,
vaikka väkisin näyttää uupumus , väsymys ja alotekyky hiipuvan olemattomiin,
kaikki jää vain pitäs pitäs pitäs ajatukseksi,

lyön kinntaat tiskiin,
maailma menköön menojaan,

en pysty parantamaan ympäristössäni mitään,
en pysy kyytissä mukana,

koitan vain ittekseni selvitä päivästä toiseen,,,
luoja siinä auttakoon,,,

Itseltäni on vuosikymmenien aikana kuollut kymmenittäin tuttavapiiriä. Ajattelenkin paljon myös omaa, tulevaa kuolemaani.

Anonyymi kirjoitti:

Itseltäni on vuosikymmenien aikana kuollut kymmenittäin tuttavapiiriä. Ajattelenkin paljon myös omaa, tulevaa kuolemaani.

Olet onnellinen ihminen, kun sinulla on kymmenittäin tuttavia, vielä heitä on varmasti jäljellä iso joukko.
Monella on vain lähiomaiset ja pari naapuria tai entisiä työkavereita, joten menetys tuntuu raskaalta.

En ple tottunut.

Alkaisit ennemmin hoitaa suhteita Yläilmoihin.
Että ne olis hyvät, kun lähdönhetki koittaa.
Vielä on hetki aikaa...

Anonyymi kirjoitti:

Alkaisit ennemmin hoitaa suhteita Yläilmoihin.
Että ne olis hyvät, kun lähdönhetki koittaa.
Vielä on hetki aikaa...

Ei tanssiminen tai tänne asiallisesti kirjoittaminen mitenkään estä tai vaikeuta yhteydenpitoa Luojaamme.

kylmätotuus

Hei, et ole ainut avuttomaksi tullut.
Moni asia, jonka ennen hoidin suit sait on nyt hankalaa,
pitkitän asioitten hoitamista, kun en pysty.

Ei tässä muuten kaikkina päivinä pääse enää liikkeellekään,
kun vatsa oikuttelee.
Pitää olla vessan lähellä.
Vielä jotenkin pärjään,
kun en kaikkein huonoimpina päivinä lähde mihinkään.
Siirrän asioitten hoitamisia
eikä niitä paljon olekaan,
mutta jotain aina joskus ilmenee.

Ruoan olen jo monta vuotta tilannut noin kerran viikossa kotiin,
ja minulla on aina kotona "varmuusvarasto" ruokia,
ettei pääse kokonaan loppumaan,
jos en saa uutta ruokatilausta tehtyä, kun aika olisi,
Kotona on esimerkiksi pakasteessa leipää ja vähän muuta,
on purkkihernekeittoa, sardiineja, silliä, perunoita,
kananmunia, juustoa,
rahkaa ja viiliä, kun niissä on pitkät päiväykset,
on kaurahiutaleita ja sen sellaista.

Tänäänkin hakkasi sydän tuhatta ja sataa.
Luulin, että nyt on menoa.
Otin murun Propralia oloani helpottaakseni,
ja se rauhoittikin sydäntä noin tunnin päästä.

Olen valmis lähtemään tästä maailmasta milloin vain,
mutta toivon, että Herra armahtaisi minua,
ettei kuolemani olisi pitkä ja vaikea.

Pääsen vielä rollaattorilla liikkeelle
enkä saa kotihoitajan apua,
koska en "täytä kriteerejä",
en ole tarpeeksi huonossa kunnossa.
Hyvähän se,
mjutta itsestäni ei aina tunnu siltä, että pärjään ilman apua.
Apteekki tuo onneksi pientä korvausta vastaan lääkkeet kotiin,
mutta sekän ei ole joka paikassa mahdollista.

Soittaisit sinne vanhusten neuvontapalveluun !
"Ei se ota jos ei anna", sanotaan.
Oman kokemukseni mukaan vahuspalvelunumeroissa ollaan hyvin ystävällisiä
ja aletaan selvittää, mitä apua tarvitsee ja mitä apua voi saada.
Soita ! Soitathan ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei, et ole ainut avuttomaksi tullut.
Moni asia, jonka ennen hoidin suit sait on nyt hankalaa,
pitkitän asioitten hoitamista, kun en pysty.

Ei tässä muuten kaikkina päivinä pääse enää liikkeellekään,
kun vatsa oikuttelee.
Pitää olla vessan lähellä.
Vielä jotenkin pärjään,
kun en kaikkein huonoimpina päivinä lähde mihinkään.
Siirrän asioitten hoitamisia
eikä niitä paljon olekaan,
mutta jotain aina joskus ilmenee.

Ruoan olen jo monta vuotta tilannut noin kerran viikossa kotiin,
ja minulla on aina kotona "varmuusvarasto" ruokia,
ettei pääse kokonaan loppumaan,
jos en saa uutta ruokatilausta tehtyä, kun aika olisi,
Kotona on esimerkiksi pakasteessa leipää ja vähän muuta,
on purkkihernekeittoa, sardiineja, silliä, perunoita,
kananmunia, juustoa,
rahkaa ja viiliä, kun niissä on pitkät päiväykset,
on kaurahiutaleita ja sen sellaista.

Tänäänkin hakkasi sydän tuhatta ja sataa.
Luulin, että nyt on menoa.
Otin murun Propralia oloani helpottaakseni,
ja se rauhoittikin sydäntä noin tunnin päästä.

Olen valmis lähtemään tästä maailmasta milloin vain,
mutta toivon, että Herra armahtaisi minua,
ettei kuolemani olisi pitkä ja vaikea.

Pääsen vielä rollaattorilla liikkeelle
enkä saa kotihoitajan apua,
koska en "täytä kriteerejä",
en ole tarpeeksi huonossa kunnossa.
Hyvähän se,
mjutta itsestäni ei aina tunnu siltä, että pärjään ilman apua.
Apteekki tuo onneksi pientä korvausta vastaan lääkkeet kotiin,
mutta sekän ei ole joka paikassa mahdollista.

Soittaisit sinne vanhusten neuvontapalveluun !
"Ei se ota jos ei anna", sanotaan.
Oman kokemukseni mukaan vahuspalvelunumeroissa ollaan hyvin ystävällisiä
ja aletaan selvittää, mitä apua tarvitsee ja mitä apua voi saada.
Soita ! Soitathan ?

Lue lisää

Sen tiedäkin, vanhuspalvelunumerossa ollaan ystävällisiä,
ei ikiä ole ollu moittimista,

mutta
mikä kumma se on kun kokoajan tuntuu etten vielä kehtaa sinne soittaa,
-- minussa itsessäni on jokin vikana .


voi kun luoja hakis jo pois.

Anonyymi kirjoitti:

Sen tiedäkin, vanhuspalvelunumerossa ollaan ystävällisiä,
ei ikiä ole ollu moittimista,

mutta
mikä kumma se on kun kokoajan tuntuu etten vielä kehtaa sinne soittaa,
-- minussa itsessäni on jokin vikana .


voi kun luoja hakis jo pois.

Lue lisää

Onko se sitä, ettei kehtaa vai onko niin laiska ? Minä olen laiska. En saa aikaiseksi
tarttua asioihin. Vai onko se voimien puutetta eikä laiskuutta ? Ehkä vähän kaikkea ?

Anonyymi kirjoitti:

Onko se sitä, ettei kehtaa vai onko niin laiska ? Minä olen laiska. En saa aikaiseksi
tarttua asioihin. Vai onko se voimien puutetta eikä laiskuutta ? Ehkä vähän kaikkea ?

Lue lisää

ehkä se on enemmän ettei kehtaa alkaa avuttomaksi
ei kehtaa myöntää ettei enään pärjää omillaan,
juuu, myönnän olen tyhmän ylpeä
on vaikeeta myöntää että onki tulossa avuttomaksi,
anteeksi,

tietenki
joskus tulee romahdus ja siihen jään ja kaikki saa jäädä,
sitten sanon , pitäkää huoli, itse en jaksa enään.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se sitä, ettei kehtaa vai onko niin laiska ? Minä olen laiska. En saa aikaiseksi
tarttua asioihin. Vai onko se voimien puutetta eikä laiskuutta ? Ehkä vähän kaikkea ?

Lue lisää

Ehkä se vain on se periaate: älä tee tänään sitä,minkä voit huomiseksikin siirtää.

Tiedän, minulla on s u u r i s u k u
joskus huumorilla aattelen että koko suomen kansa on jotenki mulle sukua, heh

mutta
ihan hullua, olen aivan yksin,
vaikka tiedän valtavan sukulaismäärän asustavan jopa nykyisellä paikkakunnallaniki,
osa sukulisistani tietenki on ympäri suomea
nykyisin heitä en ole nähny enään vuosiin vaikka ovat omaa sisarusparvea,

me suomalaiset taidetaan olla erakko-luonteista kansaa, " omillaan pitää tulla toimeen "

nyt kun olen tullu avuttomaksi,
jos ja kun tarvin vakituisesti ulkopuolista apua,
ajattelin että kyselen noita omia nuoria sukulaisia
onko heidän joukosaan kenties sosiaalialan koulutuksen hankkineita ,
ajttelin pyytää heistä vakituisen hoitajan itselleni,
jotenki haluan omia ihmisiä ympärilleni
mieluummin kuin eri kultturin omavaa hoitajaa,

vanha ajatus:

oma sen olla pitää !

Whtsapp on hyvä kommunikointiväline.
Lähettelen viestejä. joskus valokuvia, ja he vastaavat. Ei sen yhteydenpidon tarvitse olla niin syvällistä. Jokaiseen päivään kuuluu arki, josta ei juuri kerrottavaa löydy. Mutta kun joku hauska tapahtuma sattuu, voi viestittää siitä sukulaiselle ja jakaa iloinen hetki. Ei ole syytä ana odottaa, että he pitäisivät yhteyttä. Itselläkin on siihen aikaa ja mahdollisuus.

@ 18:42
Sympatiat sinulle ja kiitos kirjoituksestasi !
Samaistun sinuun.
Ihan kuin olisin itse sen kirjoittanut.
On sellainen olo
kuin olisi pudotettu jonnekin autiolle aavikolle.
On vain tyhjyyttä.
Ei ketään missään.
Voisi kuolla pois
eikä sitä huomaisi kukaan
pitkään aikaan.
Ei merkitse enää kellekään mitään.
On turhake tällä planeetalla.
Merkityksetön.
Se tuntuu äärettömän surulliselta
viimeisenä tunteena tästä elämästä.

Tutuista asioista kirjoitat. Jos joku joskus aniharvoin soittaa, se pälättää omat asiansa
eikä ole tippaakaan kiinnostunut - edes kohteliaisuudesta - mitä minulle kuuluu
ja miten minä voin. Tuntuu tylyltä. Ihmiset ovat joskus aika itsekkäitä.
On muunlaisiakin olemassa, minunkin tuttavapiirissäni oli, mutta kuolema sieppasi heidät.

Kun asenne on tuo, ei ole ihme, etä parasta elämänsä aikaa elävä jälkikasvu ei pidä yhteyttä. Kukapa ehdoin tahdoin haluaisi kuunnella valitusta ja menneiden vuosien surkuttelua, turhan vanhuksen turhia ruikutuksia ja kuoleman odotusta. Eivät ne elon päivät surkuttelemalla vähene, mutta aika tulee pitkäksi valitusten kierteessä.

Anonyymi kirjoitti:

@ 18:42
Sympatiat sinulle ja kiitos kirjoituksestasi !
Samaistun sinuun.
Ihan kuin olisin itse sen kirjoittanut.
On sellainen olo
kuin olisi pudotettu jonnekin autiolle aavikolle.
On vain tyhjyyttä.
Ei ketään missään.
Voisi kuolla pois
eikä sitä huomaisi kukaan
pitkään aikaan.
Ei merkitse enää kellekään mitään.
On turhake tällä planeetalla.
Merkityksetön.
Se tuntuu äärettömän surulliselta
viimeisenä tunteena tästä elämästä.

Lue lisää

Eivät ne nuoremmatkaan merkitse sinulle enää mitään. Jos merkitsisivät, pitäisit itse heihin yhteyttä ja iloitsisit, kun he soittavat.
Mutta miksi soittaisivat, kun tietävät, että vain valitat vaivojasi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun asenne on tuo, ei ole ihme, etä parasta elämänsä aikaa elävä jälkikasvu ei pidä yhteyttä. Kukapa ehdoin tahdoin haluaisi kuunnella valitusta ja menneiden vuosien surkuttelua, turhan vanhuksen turhia ruikutuksia ja kuoleman odotusta. Eivät ne elon päivät surkuttelemalla vähene, mutta aika tulee pitkäksi valitusten kierteessä.

Lue lisää

Haistappa sinäki home, olet kaikeen ympärilläsi kyllästyny, luulet että vain sinä yksin itse ymmärrät minkälaista elämän pitäis kuoleman läheisyyttä elävien vanhuste elämän onlla, he EI sinun mielestä SAA puhua omista huolistaan, heidän pitäsi sinun mielestä elää täysillä eikä olla yhtää enään kiinostuneita omista jälkeläisistään eikä heidän hyvinvonnista,
sinun tekstisi perusteella sinusta tulee vaikutelma tyhmästä itsekeskeisestä omahyväisestä henkilöstä, ja sinun mielestä vanhukset VAIN VALITTAA
ja sekös sinua vituttaa niin paljon että tänne pitää tulle moittimaan sairaita pitkän elämän eläneitä vanhuksia,
HÄPEÄ jos osaat, onneksi eI ole minun jälkeläinen HÄPEÄISIN itteni kuoliaaksi noin tyhmää jälkeläistä,
luoja sinulle antakoon anteeksi tyhmyytesi ja antai edes hitusen viisautta ettet loukkaisi sairaita vanhuksia enään moitteillasi,
häpeä.

tämä on MIELIPIDE tyhmästä komentin kirjoittajasta.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät ne nuoremmatkaan merkitse sinulle enää mitään. Jos merkitsisivät, pitäisit itse heihin yhteyttä ja iloitsisit, kun he soittavat.
Mutta miksi soittaisivat, kun tietävät, että vain valitat vaivojasi.

Lue lisää

Etteikö muka soitella nuoremmille ?
Hehän ovat töissä päivisin ja iltaisin on muuta,
ei heitä saa kiinni tai heillä ei ole aikaa jutella.
Sen on oppinut.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät ne nuoremmatkaan merkitse sinulle enää mitään. Jos merkitsisivät, pitäisit itse heihin yhteyttä ja iloitsisit, kun he soittavat.
Mutta miksi soittaisivat, kun tietävät, että vain valitat vaivojasi.

Lue lisää

Et sinä toisten puhelujen sisällöstä tiedä yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä toisten puhelujen sisällöstä tiedä yhtään mitään.

En toisten suruistakaan.
Tunteet ovat henkilökohtaisia.

Iäkkäille ei anneta piristyspillereitä.

Anonyymi kirjoitti:

Iäkkäille ei anneta piristyspillereitä.

Mikä on piristyspilleri? Huumetta? Amfetamiini?

juu, niin minäki joskus ajattelen, :

" käytän nukahtamislääkettä, tykkään mieluummin nukkua kuin valvoa ja keppuroida sängyssä koko yö, menköön vaan muisti, olenhan vanha eikä tulevaisutta enään ole, joten mitä se ketään ahitta jos menee muisti ja alkaa vaan horista ja odottaa apaattisena kuolemaan pelastamaan tilanteesta "

On se kumma ette laporatoriot siis korkestikoulutetut KEMISTIT
OSAA keksiä ihmiselle TURVALLISITA UNIPILLERIÄ

jotenki tulee vanhva vaikutelma että ihminen todellisuudessa on TOSI TYHMÄ OLENTO
luulee vaan olevansa kaikkitietävä kun on ylioppilas ka kemisti hah.

Niin se on mikään ei ole enään niikuin ennen,

harmittaa,

koko päivä tänäänki menny sohavlla istuskellen ja virkaten,
virkkaan taas verhokappaa noin 5 m pitkää,

pää pökkyrässä kun raitiissa ilmassa en ole ollenkaankäyny.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se on mikään ei ole enään niikuin ennen,

harmittaa,

koko päivä tänäänki menny sohavlla istuskellen ja virkaten,
virkkaan taas verhokappaa noin 5 m pitkää,

pää pökkyrässä kun raitiissa ilmassa en ole ollenkaankäyny.

Lue lisää

Minullakin on virkkaus suorastaan riippuvuutena.
En kyllä jaksa niin työlästä hommaa kuin verhokappa ohuesta langasta. Virkkaan isoäidin neliöitä, teen niistä vaikka mitä. Mekkoja, takkeja, tyynyjä, päiväpeittoja ym......

Anonyymi kirjoitti:

Niin se on mikään ei ole enään niikuin ennen,

harmittaa,

koko päivä tänäänki menny sohavlla istuskellen ja virkaten,
virkkaan taas verhokappaa noin 5 m pitkää,

pää pökkyrässä kun raitiissa ilmassa en ole ollenkaankäyny.

Lue lisää

Minun käsityöintoiset esipolveni virkkasivat kalastajalangasta päiväpeitteitä ja verhoja. Ne ovat lähes ikuisia, perintöinä mökillä päiväpeitteinä vuosia.
Kaikkiin päällyslakanoihin myös monimutkaiset pitsit ohuemmasta langasta. Osasivat myös nyplätä, ja minulla oli sitten perintönä vuosikausia nypläystyyny ja pulikat, joilla en osannut tehdä yhtään mitään.
En ikinä jaksanut pannulappua isompaa virkata, enkä olisi osannutkaan, sillä nämä virkkaajat eivät vaivautuneet opettamaan minua käsitöiden saloihin, vaan äitinikin sanoi, kun ekaluokalla tuskailin kutimeni kanssa, että tästä tytöstä ei kyllä tule käsityöihmistä,
Senhän uskoin, ja lakkasin tuntemasta huonoa omaatuntoa.
Kintaita ja saapassukkia kyllä kudoin, pakkohan se oli lasten ollessa pieniä. Eihän kymmeniä vuosia sitten valmiita sukkia mistään saanut.
Mutta pakkopullaa se on aina ollut.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minun käsityöintoiset esipolveni virkkasivat kalastajalangasta päiväpeitteitä ja verhoja. Ne ovat lähes ikuisia, perintöinä mökillä päiväpeitteinä vuosia.
Kaikkiin päällyslakanoihin myös monimutkaiset pitsit ohuemmasta langasta. Osasivat myös nyplätä, ja minulla oli sitten perintönä vuosikausia nypläystyyny ja pulikat, joilla en osannut tehdä yhtään mitään.
En ikinä jaksanut pannulappua isompaa virkata, enkä olisi osannutkaan, sillä nämä virkkaajat eivät vaivautuneet opettamaan minua käsitöiden saloihin, vaan äitinikin sanoi, kun ekaluokalla tuskailin kutimeni kanssa, että tästä tytöstä ei kyllä tule käsityöihmistä,
Senhän uskoin, ja lakkasin tuntemasta huonoa omaatuntoa.
Kintaita ja saapassukkia kyllä kudoin, pakkohan se oli lasten ollessa pieniä. Eihän kymmeniä vuosia sitten valmiita sukkia mistään saanut.
Mutta pakkopullaa se on aina ollut.
Mkr.

Lue lisää

Mulle on ollu käsitöitten teko luontaista,
vaikka käsityöt ja opelu ei ole ollutkaan mun ammatti,
työn ohessa olen aina harrastanu ompelua
kaiken maailman pukeutumin vaateita olen ommellu juhlapuvuisata ulkoilu takkeihin, ym.
ja nyt vanhuksena käsitöitä kutomista ja virkkaamista,

paljon olenvirkannu liinoja ja verhoja, nytki verokappa työnalla,

nyt vanhuksena enjaksa enään muuta kuin kuotoa ja virkata,

äsken vein roskat roskapöntölle, harmittaa suuresti kun kävely tuottaa suuria vaikeuksia, roskan vientiki alkaa olla liian suuri työ,

aurikoki paistaa ihanasti kutsuvasti, mutta kuinka jaksan uslos kun en pysy oikein enään pstyssäkää, ja kävely aivan mahdotonta.

Eihän kaikkien tarvi harrastaa samoja asioita,
sinunki kirjojen lukeminen on todella hyvä harrastus,
kuten kaikki muutki harrastukset
kuten jotkut harrastaa liikuntaa, ym,
siis harrastukset yleensäkki on aina ihmistä kehittävää
ja hyvinvointoa ylläpitävää tervettä,

Anonyymi kirjoitti:

Eihän kaikkien tarvi harrastaa samoja asioita,
sinunki kirjojen lukeminen on todella hyvä harrastus,
kuten kaikki muutki harrastukset
kuten jotkut harrastaa liikuntaa, ym,
siis harrastukset yleensäkki on aina ihmistä kehittävää
ja hyvinvointoa ylläpitävää tervettä,

Lue lisää

Kirjoitat hyvin. Harrastukset kehittävät ja ovat tärkeitä mielenterveydelle ovat
ne mitä vain.
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin.
Alan nyt harrasta kuorsaamista välillä zzzzzz...zzzz...zzzzz

Hei, päivä hurahti jotenkin huomaamatta,
kun oli sen verran huono olo.
Harmi, koska sää olisi todellakin suosinut
pieniä "aktiviteetteja", joita viileämmällä jaksaa paremmin
kuten siivousta.
Omalla kohdallani siivoukset ovat "kevyitä viikkoosiivouksia",
ei mitenkään säännöllisiä.
Olen todennut itselleni sopivan paremmin "nurkka kerrallaan" siivouksen,
kun sille päälle satun.
Jonain päivänä esimerkiksi vain keittiötasojen "järjestelysiivous"
tai kylppärin pikasiivous.
Ei kerralla kaikkea.
Imuroida pitäisi kai useammin,
mutta se on nii tylsää hommaa, että ei tule usein imuroitua
kovin usein.
Mikä olisi sopiva imuroimistieheys ?
Tuttavani jaksaa imuroida joka toinen päivä.
Minä imuroin pikemminkin joka toinen viikko !
Pitääkö olla huolissaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei, päivä hurahti jotenkin huomaamatta,
kun oli sen verran huono olo.
Harmi, koska sää olisi todellakin suosinut
pieniä "aktiviteetteja", joita viileämmällä jaksaa paremmin
kuten siivousta.
Omalla kohdallani siivoukset ovat "kevyitä viikkoosiivouksia",
ei mitenkään säännöllisiä.
Olen todennut itselleni sopivan paremmin "nurkka kerrallaan" siivouksen,
kun sille päälle satun.
Jonain päivänä esimerkiksi vain keittiötasojen "järjestelysiivous"
tai kylppärin pikasiivous.
Ei kerralla kaikkea.
Imuroida pitäisi kai useammin,
mutta se on nii tylsää hommaa, että ei tule usein imuroitua
kovin usein.
Mikä olisi sopiva imuroimistieheys ?
Tuttavani jaksaa imuroida joka toinen päivä.
Minä imuroin pikemminkin joka toinen viikko !
Pitääkö olla huolissaan ?

Lue lisää

Lueskelin vähän matkaa kirjaa modernistirunoilijasta Mirkka Rekolasta (1931-2014).
En ole kuin yhtä hänen runokirjaansa lukenut.
Kirja kertoo yllättäviä asioita hänestä ja hänen elämästään.
Etäinen kuvani hänestä oli aikalailla toisenlainen.
Luonnollisesti kirja kertoo myös elämänpiiristään, "kulttuuripiireistä".
Sadepäivä on hyvä lukemiseen tai mihin vain "sisäharrastukseen".

Miten sinun oma päiväsi meni ?
Imuroitko ?
Jaksoitko käydä ulkona ?
Minä lorvin suurimman osan päivää.
En osannut keskittyä oikein mihinkään.
Liittyyköhän sekin ikään,
että keskittymiskyky on niin ja näin
ainakin välillä
tai oikeastaan aika usein .... hehehehee
Mitään pitkiä rupeamia,
jotka vaatisivat pitkää keskittymistä
en jaksa.

Kukaan jo soittanut tuonne ja tuliko hyvä apua,,

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan jo soittanut tuonne ja tuliko hyvä apua,,

Jos tuo numero oli / on huijarin numero
ei siihen kukaan uskalla soittaa ?

Olen lukenut "aamukorvasta" ja jäi muistikuva, että se on ihan asiallinen.
Paljonkohan puhelun hinta on per minuutti ?

Lisään sen verran, että en kuulu edes kirkkoon eikä tarvitse kuulua. Seurakunnan tilaisuuksiin ovat kaikki tervetulleita, ei siellä kysytä kuulutko kirkkoon.

mutt kun ei kehtaa mennä edes seurakunnan tilaisuuksiin,
vaikka kuulun kirkkoon
vaikka oon uskovainen, ollu koko ikäni,
siitähuolimatta näin vanhana ihan yksin
kun puolioki on kuollu,

Anonyymi kirjoitti:

mutt kun ei kehtaa mennä edes seurakunnan tilaisuuksiin,
vaikka kuulun kirkkoon
vaikka oon uskovainen, ollu koko ikäni,
siitähuolimatta näin vanhana ihan yksin
kun puolioki on kuollu,

Lue lisää

siinä vasta pulma !


kuka
miten
ratkaisee
ongelman ?

Anonyymi kirjoitti:

mutt kun ei kehtaa mennä edes seurakunnan tilaisuuksiin,
vaikka kuulun kirkkoon
vaikka oon uskovainen, ollu koko ikäni,
siitähuolimatta näin vanhana ihan yksin
kun puolioki on kuollu,

Lue lisää

Olen samassa tilanteessa, yksin, suru ja lohduton kaipaus seuranani
enkä kohta jaksa enää seurakunnan kahvillekaan.
Sain pakottaa itseni sinnekin, kun tuntui, että jos nyt luovutan
se on menoa.
Ei sitten kykene yhtään mihinkään enää koskaan.
Ei tahtoisi antaa periksi,
mutta kai on pakko kohta,
koska voimat eivät riitä.
Joku tuttu kaveri olisi hyvä olla mukana
jokaisella pienelläkin reissulla,
mutta ei ole ketään.

Paljon tsemppiä sinullekin ! Koitamme sinnitellä vielä vähän ?

Anonyymi kirjoitti:

mutt kun ei kehtaa mennä edes seurakunnan tilaisuuksiin,
vaikka kuulun kirkkoon
vaikka oon uskovainen, ollu koko ikäni,
siitähuolimatta näin vanhana ihan yksin
kun puolioki on kuollu,

Lue lisää

Mikset k e h t a a ? Mitä se tarkoittaa, kun sanot 'kehtaa' ?
Arasteletko mennä yksin ja miksi ?
Ymmärrän, että yksin on tietenkin turvatonta liikkua jos on heikossa kunnossa,
mutta ei ihmisiä tarvitse pelätä tai arastella.

Anonyymi kirjoitti:

Mikset k e h t a a ? Mitä se tarkoittaa, kun sanot 'kehtaa' ?
Arasteletko mennä yksin ja miksi ?
Ymmärrän, että yksin on tietenkin turvatonta liikkua jos on heikossa kunnossa,
mutta ei ihmisiä tarvitse pelätä tai arastella.

Lue lisää

Me käytiin joskus kylläki harvoin kirkossa puolison kanssa
jos hän eläisi ja olisi kaverina en häpeäisi käydä yhtään kirkossa,
mutta yksin en kehtaa,
jotenki tuntuu orvolat yksin mennä kirkkoon,
kävisin mielelläni myös niissä kavitilaisuuksissa mutta yksin en kehtaa,

ihmisellä pitäisi olla kaveri

mutt - ku ei ole

Anonyymi kirjoitti:

Me käytiin joskus kylläki harvoin kirkossa puolison kanssa
jos hän eläisi ja olisi kaverina en häpeäisi käydä yhtään kirkossa,
mutta yksin en kehtaa,
jotenki tuntuu orvolat yksin mennä kirkkoon,
kävisin mielelläni myös niissä kavitilaisuuksissa mutta yksin en kehtaa,

ihmisellä pitäisi olla kaveri

mutt - ku ei ole

Lue lisää

Miksi pitää hävetä, jos menee yksin kirkkoon?
Ei valkene minulle millään. Jos haluaa hiljentyä ja etsii hartautta ja rauhaa sydämeensä, niin ei siihen kaipaa kaveria vierelle .
Mieluummin kohtaan jumalani yksin ja hiljaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikset k e h t a a ? Mitä se tarkoittaa, kun sanot 'kehtaa' ?
Arasteletko mennä yksin ja miksi ?
Ymmärrän, että yksin on tietenkin turvatonta liikkua jos on heikossa kunnossa,
mutta ei ihmisiä tarvitse pelätä tai arastella.

Lue lisää

Karjalaiset eivät "kehdanneet", kun hämäläinen käytti sanaa "viitsiä".
Sitäkö kirjoittajakin tarkoittaa, ettei viitsi mennä yksin jonnekin?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitää hävetä, jos menee yksin kirkkoon?
Ei valkene minulle millään. Jos haluaa hiljentyä ja etsii hartautta ja rauhaa sydämeensä, niin ei siihen kaipaa kaveria vierelle .
Mieluummin kohtaan jumalani yksin ja hiljaisuudessa.

Lue lisää

Ei kirkossa käymisessä ole mitään hävettävää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kirkossa käymisessä ole mitään hävettävää.

Entä kun ei jaksa kävellä, eikä kirkon lähellä ole autolle paikkaa,


onko viittsimisesttä kysymys,
vai kehtaamisesta ?

Anonyymi kirjoitti:

Me käytiin joskus kylläki harvoin kirkossa puolison kanssa
jos hän eläisi ja olisi kaverina en häpeäisi käydä yhtään kirkossa,
mutta yksin en kehtaa,
jotenki tuntuu orvolat yksin mennä kirkkoon,
kävisin mielelläni myös niissä kavitilaisuuksissa mutta yksin en kehtaa,

ihmisellä pitäisi olla kaveri

mutt - ku ei ole

Lue lisää

Mitä sinä tarkoitat sanalla 'kehtaa' ? Tarkoitatko en viitsi ?

Minäki oon alkanut käymään illalla myöhään kävelyllä
Ilta kävely
Auringo ei porota silloin niin kuumasti.

Jos olet 68-v olet vasta juuri ehkä jäänyt eläkkeelle. Et sinä ihan ikäloppu vielä ole.

Lapsena haluaa vuosien kulkevan nopeammin, että tulisi aikuiseksi.
Eläkkeelle lähtö ei ollut kovin iloinen asia, koska sen ajan lopussa on
loppumme. Aktiivielämä, työelämä on takana, kun jäi eläkkeelle,
tunsin itseni ensin tarpeettomaksi ja tunsin jollain lailla joutuneeni
yhteiskunnan ulkopuolelle, kun minun työpanostani ei enää tarvittu.
Ehkä olisi tarvittu, mutta silloinen laki ei sallinut jatkaa ko. työpaikalla.

Sureeko vanhus mennyttä elämäänsä, vai mistä suru tulee?
Miksi vanhus suree? Eikö ikä ole opettanut, että elämä on lainaa vain? Vanhenemme ja katoamme, kun työt on tehty. Miksi sitä surisimme? Olemme meidän Herramme muurahaisia.
Kaikki.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Sureeko vanhus mennyttä elämäänsä, vai mistä suru tulee?
Miksi vanhus suree? Eikö ikä ole opettanut, että elämä on lainaa vain? Vanhenemme ja katoamme, kun työt on tehty. Miksi sitä surisimme? Olemme meidän Herramme muurahaisia.
Kaikki.
Mkr.

Lue lisää

NO
miksi ei vanhus saisi surra
kun elämä on eletty ja kaikki on vääjäämättä loppu,
läheiset elää omaa elämäänsä, puoliso kuollu,
on vain kylmä yksinäisyys huoneessa jossa vanhus viettää loppuelämänsä päiviä, vielä pienten harrastustensa keskellä kuten esm. käsityöt, ym. pientä,
voimien mukaan,

on vain kylmä yksinäisyys
ja pitkä odotusaika kunne kuolema armahtaa,

- sinä tietnki sanot pitää mennä ja ottaa osaa elämään, jooo, niin,,,
mutta
et hoksaa jos vanhus on jo niin heikko,
ettei jaksa juurikaan liikkua,
ajatus kyllä juoksee kuin villi peura laitumella toisten villien perässä,
mutta
fyysinen kyky ja
j a k sa m i n e n ON nollassa,
ei jaksa ei jaksa uuppuu
syd. pistää hanttiiin niin julmetusti kaikessa
kun koittaa touhuta näitä pikku hommiaan kotona,

antasin tämän toivottoman vanhuksen alakulo masennuksen
ilomielin muille, mutt ku se pitää ihan itse kantaa loppuun asti
kunnes kuolema armahtaa,

Just noin,
olisimpa minäki vielä 68 v silloin vielä tein 10 km kävelylenkkejä ja kaikenlaista jaksoi puuhastella, vaikka silloin oli jo puolisoni palvelutalossa melko huonossa kunnossa, hän kuoli alzhaimeriin 73 vuotiaana,

siitä on jo toistakymmentä vuotta,
ja minä yksin vielä täällä maanpäällä hortoilen,
vomatki alkaa olla hukassa, jaksaminen kortilla.

mutta päivä kerrallaan jotain pientä puuhastelen voimieni mukaan.
Lenkkeily ON armotta menneisyyttä, ei enään kykene,

Anonyymi kirjoitti:

NO
miksi ei vanhus saisi surra
kun elämä on eletty ja kaikki on vääjäämättä loppu,
läheiset elää omaa elämäänsä, puoliso kuollu,
on vain kylmä yksinäisyys huoneessa jossa vanhus viettää loppuelämänsä päiviä, vielä pienten harrastustensa keskellä kuten esm. käsityöt, ym. pientä,
voimien mukaan,

on vain kylmä yksinäisyys
ja pitkä odotusaika kunne kuolema armahtaa,

- sinä tietnki sanot pitää mennä ja ottaa osaa elämään, jooo, niin,,,
mutta
et hoksaa jos vanhus on jo niin heikko,
ettei jaksa juurikaan liikkua,
ajatus kyllä juoksee kuin villi peura laitumella toisten villien perässä,
mutta
fyysinen kyky ja
j a k sa m i n e n ON nollassa,
ei jaksa ei jaksa uuppuu
syd. pistää hanttiiin niin julmetusti kaikessa
kun koittaa touhuta näitä pikku hommiaan kotona,

antasin tämän toivottoman vanhuksen alakulo masennuksen
ilomielin muille, mutt ku se pitää ihan itse kantaa loppuun asti
kunnes kuolema armahtaa,

Lue lisää

Kysyt, eikö vanhus saa surra?
Saa toki.
On vain raskasta kantaa murhetta ja surua kaiken aikaa mukanaan. Suru kasvaa menneiden asioiden muistoista. Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme.
Oman elämäämme vain teemme raskaammaksi, jos sallimme surun voittaa.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyt, eikö vanhus saa surra?
Saa toki.
On vain raskasta kantaa murhetta ja surua kaiken aikaa mukanaan. Suru kasvaa menneiden asioiden muistoista. Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme.
Oman elämäämme vain teemme raskaammaksi, jos sallimme surun voittaa.
Mkr.

Lue lisää

Kerro miten suru voitetaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Kysyt, eikö vanhus saa surra?
Saa toki.
On vain raskasta kantaa murhetta ja surua kaiken aikaa mukanaan. Suru kasvaa menneiden asioiden muistoista. Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme.
Oman elämäämme vain teemme raskaammaksi, jos sallimme surun voittaa.
Mkr.

Lue lisää

"Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme."

Miksi ihmeessä hyvistä ja onnellisista ajoista pitäisi irrottautua ?
Nehän juuri pitävät sentään edes vähän "pinnalla", ettei suru murra psyykeä kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme."

Miksi ihmeessä hyvistä ja onnellisista ajoista pitäisi irrottautua ?
Nehän juuri pitävät sentään edes vähän "pinnalla", ettei suru murra psyykeä kokonaan.

Lue lisää

niin ja eikä me kokoaikaa surra
meitä vaan tympii tämä vanhuus ja avuttomuus,

tarkotus ei missä nimessä ole loukata lukijaa ,

vanhaki ihminen vielä ajattelee
olisi tahtoa ja haluja vaikka mihin
mutta kun fyysistä kuntoa ei yksinkertasesti ole, se kiukuttaa,

-- nämä palstat ovat just niitä ukkosen johdattamia
joissa vanhaki ihminen saa purkaa sen hetkistä kiukkuaan ja pahaa mieltä,

EI ole tarkotus loukata
komentin lukiaa
EIKÄ lukijan pitäisi ottaa itseensä
jos murheitaan ja väsymystään purkava ihminen omia tuntemuksiaan

EI miissää tapauksessa ole tarkotus pahoittaa lukijan mieltä,

se ei ole komentien tarkotuskaan,
vaan yksinkertaisesti kirjoittajalla on halu ja tarve purkaa omia ajatuksiaan ,

anteeksi anteeksi anteeksi jos joku on pahottanu mielensä

Anonyymi kirjoitti:

Kerro miten suru voitetaan ?

minä täältä sivusta vastaan ja aattelen niin

että

surun kanssa pitää vaan jatkaa elämää,
suru kulkee mukana niin kauan kuin se tuntuu ja mieltä painaa,

päivä kerrallaan mennään eteenpäin
raskaista tuntemuksista huolimatta,

suru, alakuloinen olo, masennus , ilo ja lopulta kuolema
ovat minun rakkaita parhaita ystäviäni, niitten kanssa olen eläny ja elän tämän loppuelämänki,

" elämälle kiitos, sain siltä paljon, "

vaikka ikinä en olisi halunnu syntyäkkää maailmaan,

mutta toisten en tuu ,

" hyvä on hyvä on , myönnän
minä maailman tehnyt oon minä konnaja varas
mutta toisten en tee vaikka menisi pää, "

sanoi joku SYYTTÖMÄNÄ tuomittu kirjailijaki aikoinaan

Anonyymi kirjoitti:

"Jos emme pysty irrottautumaan entisistä ajoistamme, jotka muistamme hyvinä ja onnellisina, niin suru jää päälimmäiseksi tunteeksemme."

Miksi ihmeessä hyvistä ja onnellisista ajoista pitäisi irrottautua ?
Nehän juuri pitävät sentään edes vähän "pinnalla", ettei suru murra psyykeä kokonaan.

Lue lisää

Filosofointi on vaikea laji. <3
- Kun ne onnelliset ajat muuttuvat onnellisiksi muistoiksi, niin suru jää pois.
Minun mielestäni menneistä voi myös iloita, muistaa hyvällä ja nauttia jostakin kaukaisesta asiasta, joka putkahtaa mieleen arkisessa elämässä. Jokin kirja, esine, valokuva . . . Muisto herättää toisen muiston, hetki menneessä tuntuu lämpimältä.
Itselleni ei suru ole jäänyt päälimmäiseksi. Kaikki minun läheiset ikätoverini ovat muistojen joukossa, en jaksaisi, jos heitä kaikkia pitäisi surra. Ikävä on eri asia.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Filosofointi on vaikea laji. <3
- Kun ne onnelliset ajat muuttuvat onnellisiksi muistoiksi, niin suru jää pois.
Minun mielestäni menneistä voi myös iloita, muistaa hyvällä ja nauttia jostakin kaukaisesta asiasta, joka putkahtaa mieleen arkisessa elämässä. Jokin kirja, esine, valokuva . . . Muisto herättää toisen muiston, hetki menneessä tuntuu lämpimältä.
Itselleni ei suru ole jäänyt päälimmäiseksi. Kaikki minun läheiset ikätoverini ovat muistojen joukossa, en jaksaisi, jos heitä kaikkia pitäisi surra. Ikävä on eri asia.
Mkr.

Lue lisää

HÖH

ei kukaan koko aikaa sure eikä taatusti kaikkea,

alakulo, masennus, kiukku ON hetkellistä tuntemuksia,
se saattaa purkautua samoin kuin ukosella salaman isku

siis näillä palstoillaki SEN HETKISET TUNTEET ja pettymykset elämään sataa purkautua " huonosti kirjoittavanki " sen hetkisissä repliikeissä,

KOITAHA kestää vaikka varmaan se lujille ottaaki noin positiivistä henkilöä,

meikälainen EI jaksa aina olla positiivinen
negatiivisyys on usein päällimäisenä,
herkästi kyseenalaistaa asiat ensin,

asiat vaatii aina ensin ajattelua, siis hetken pohdiskelua
ennekuin tekee päätöksen
mikää mielipide ei koskaan ole lopullinen ennekuin se on oikeaksi todistettu,

kukanenki elää tyylillään, sallikaammme se meille kaikille,

Anonyymi kirjoitti:

HÖH

ei kukaan koko aikaa sure eikä taatusti kaikkea,

alakulo, masennus, kiukku ON hetkellistä tuntemuksia,
se saattaa purkautua samoin kuin ukosella salaman isku

siis näillä palstoillaki SEN HETKISET TUNTEET ja pettymykset elämään sataa purkautua " huonosti kirjoittavanki " sen hetkisissä repliikeissä,

KOITAHA kestää vaikka varmaan se lujille ottaaki noin positiivistä henkilöä,

meikälainen EI jaksa aina olla positiivinen
negatiivisyys on usein päällimäisenä,
herkästi kyseenalaistaa asiat ensin,

asiat vaatii aina ensin ajattelua, siis hetken pohdiskelua
ennekuin tekee päätöksen
mikää mielipide ei koskaan ole lopullinen ennekuin se on oikeaksi todistettu,

kukanenki elää tyylillään, sallikaammme se meille kaikille,

Lue lisää

Aloittaja suree joka hetki.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja suree joka hetki.

Nukun minä välillä, en ehi aina suremaan,

untaki näen
joskus ihan kivoja unia,

harmi , kun aamulla ei enään muista mitä se uni oli,
muistaa vaan , näin kivaa unta,,,,,, mutta mitä,,, se hiukan harmittaa,

unet on ihania
koko ajan saisi nähdä vain unia, heh, eiks vaan, loppuelämä olisi hauskempaa.

niin, no mitä sitten, minä luin sinunki mietteen,
mitä siihen sanot, 08:51:55

kysyn:
kuinka voit mitä sinun elämääsi kuuluu ?

Mä olenki selostanu omaa loppueelämää pitkillä honolla kirjoitustaidollani
näitä alakulo tuntojani,
tietenki joskus minunki elämässä menee joku päivä hitusen paremmin,
mutta vääjämättä alakulo ja uupumus on valtaosin päivä raskain taakka kannettavana
se nyt on vanhuksen vääjäämätön kohtalo

kirjoitellaan kuitenki,

Aivan niin, osoitat olevasi oikeassa.

Lainaa vain. lainaa vain. sinun lapsesi eivät ole sinun. sait ne vain lainaksi.
Maailmalle kasvatit.