Kerran elämässä se täytyy kokea?

tuota etkö ole itse koskaan rakastunut ??
vai jäikö se vain mainitsematta ?

bluepoem kirjoitti:

tuota etkö ole itse koskaan rakastunut ??
vai jäikö se vain mainitsematta ?

Ojojoj... olenhan minä rakastunut ;) usiammankin kerran. Voilá! Mutta en koskaan sillälailla että olisin ollut enemmän rakastunut kuin se toinen. Olen vissiin niin mahdottoman ööh.. ihastuttava... ;))))

Yritin, - näköjään huonolla menestyksellä :( -, saada esille sitä, että nämä rakkaushommat ei aina mene tasan. Ja kun ne eivät mene tasan, niin se sattuu, molempiin. Ei vain siihen joka nyt rakastaa niin kokosydämmestään, vaan myös siihen joka ei siihen millään voi vastata. On kuin sanoisi "ei kiitos" jollekkin kauniille lahjalle, mutta kun ei voi sitä millään vastaankaan ottaa... Siitä jää semmoinen tunne, kuin olisi rikollinen jollainlailla..vaik'ei mitään rikollista ole tehnytkään...

Ups! Tästä tämmöisestäkös sitä sanotaan että "kolahti"?

bluepoem kirjoitti:

tuota etkö ole itse koskaan rakastunut ??
vai jäikö se vain mainitsematta ?

Joo täytyy kysäistä.. onkos sinulla sitten aina käynyt tasan nämä "onnen lahjat"?

vio-letti kirjoitti:

Joo täytyy kysäistä.. onkos sinulla sitten aina käynyt tasan nämä "onnen lahjat"?

että ei ole,,,minä olen juuri se joka ihastuu,,ilmaisee tunteensa mutta ei saa vastakaikua.
Minua on vanhempien lisäksi, rakastanut vain ykis nainen ja (hänestä minä en ollut kiinnostunut pätkääkään) Tosin ehkä toinen on ollut hetken kiinnostunut ja minä hänsetä mutta se ei toiminut kkoska tvoittelimme aivan eri kuuta.

Joten kyllä minun rakkauteni on "kannettu kaivoon"

Se on kyllä aika mielenkiintoista että toisia rakastetaan ja heille se ilmaistaan ja toisia ei kukaan noteeraa !!!

bluepoem kirjoitti:

että ei ole,,,minä olen juuri se joka ihastuu,,ilmaisee tunteensa mutta ei saa vastakaikua.
Minua on vanhempien lisäksi, rakastanut vain ykis nainen ja (hänestä minä en ollut kiinnostunut pätkääkään) Tosin ehkä toinen on ollut hetken kiinnostunut ja minä hänsetä mutta se ei toiminut kkoska tvoittelimme aivan eri kuuta.

Joten kyllä minun rakkauteni on "kannettu kaivoon"

Se on kyllä aika mielenkiintoista että toisia rakastetaan ja heille se ilmaistaan ja toisia ei kukaan noteeraa !!!

Kiiti, vastauksesi herätti mietteitä... ne eivät kuitenkaan sovi tänne "torille". Too much pain..
Joku sanoi:
"Rakkaus on valtameri jolla seilaa,
ilman kompassia."
Joo...ja joskus on ihan hukassa..

niinkuin laulussa lauletaan ,alkoi auringonpaiste ja lintujenlaulu...niin ja kellot soi...kyllä se vaan oli kaikenkattava tunne...

koettu..Aurinko alkaa paistamaan ja ikäänkuin linnut laulaisi ja kellot soi...siltä se silloin tuntui...:)

..kyllä voi rakastua salamannopeasti, yhtäaikaisesti vielä näin nelikymppisenäkin, usko huviksesi. Täräytti jalat alta, nelikontin laskemaan pilvilampaita ja et usko kun sielu lauloi.

Olo oli kuin teinillä, vieden samanlaiselle tunteiden vuoristoradalle kuin kerran nuorena. Sieppaa hengen kiinni vieläkin kun sitä räiskyntää pysähtyy ajattelemaan. Se rakkaus sekoitti arjen ja pyhän, värisi sielusssa ja ikävöi väliajat.

Se valtasi meidät molemmat, ilman ennakkovaroituksia, ei siihen tarvittu kuin yksi ohikiitävä katse ja hymy, ja maailmamme pysähtyi..Auts,,sellaista se on rakastuminen, ihan prikulleen samanlaista näin aikuisellakin iällä.

Tunteiden kontrolloimisentaidosta tai eletystä elämästä ei ole apuja...se vain vie mennessään.

Kismet kirjoitti:

..kyllä voi rakastua salamannopeasti, yhtäaikaisesti vielä näin nelikymppisenäkin, usko huviksesi. Täräytti jalat alta, nelikontin laskemaan pilvilampaita ja et usko kun sielu lauloi.

Olo oli kuin teinillä, vieden samanlaiselle tunteiden vuoristoradalle kuin kerran nuorena. Sieppaa hengen kiinni vieläkin kun sitä räiskyntää pysähtyy ajattelemaan. Se rakkaus sekoitti arjen ja pyhän, värisi sielusssa ja ikävöi väliajat.

Se valtasi meidät molemmat, ilman ennakkovaroituksia, ei siihen tarvittu kuin yksi ohikiitävä katse ja hymy, ja maailmamme pysähtyi..Auts,,sellaista se on rakastuminen, ihan prikulleen samanlaista näin aikuisellakin iällä.

Tunteiden kontrolloimisentaidosta tai eletystä elämästä ei ole apuja...se vain vie mennessään.

Eipä tuo *jalat alta tunne* ikää katso. Sehän on hienoa jos joku voi kokea sen muutaman kerran vuodessa......minä en siihen pysty, enkä ole
edes ainoa nainen omassa lajissani, vaikka vähemmistöön ehkä kuulunkin.;))))

Kirjoituksellasi sait minut helposti uskomaan lampaiden laskemiseen, joita minä tosin lasken unissani, sielun laulamistakaan unohtamatta.....laulua voin harrastaa muutenkin eri yhteyksissä.;)))

**Tunteiden kontrolloimisentaidosta tai eletystä elämästä ei ole apuja...se vain vie mennessään**

Kirjoittamasi lause jäi mietityttämään ja uskallan jopa kyseenalaistaa sen.;)
Kontrolloimisen Taidosta ja Eletystä Elämästä on nimenomaan hyötyä, koska silloinhan ihminen ei tee välttämättä samoja virheitä kuin nuorempana (kuka tekee, kuka ei)...... vielä kun on oman sisäisen kasvunsa tehnyt jokainen omalla katsomallaan tavalla mihinkin suuntaan.
Silti ei tarvitse elää menneisyyden varjoissa, voi hyvin elää täysillä tätä päivää, ilman että olet elämän vietävissä. Tarkoitan, kun ihmisen
osa-alueet on balanssissa, niin silloin olet vahva muissakin tulevissa ihmissuhteissa, etkä ole rakastumassa kerran kesässä *sokeasti* ohikiitävään katseeseen, hymyyn tai verbaalisen kyvykkääseen heppuun.;)) Tällä iällä nuo eivät vaan pure samalla lailla kuin nuorena
plikkana.;))

Siispä edelleenkin kontrolloin omia tekemisiäni, kuljen silmät auki ja hymy huulilla. Olotilani jäikin mainitsemasi teinin tasolle, mihinkäs se
minusta olisi kokonaan kadonnut.;))

Yritän tutkailla itseäni, olenko sittenkin rakastunut, koska nykyisin joskus jää lounas joskus syömättä.;))) Unettoman yönkin olen kokenut silloin nuoruudessani.......,siispä sitä tässä vielä odottelen, se on todennäköinen merkki minulle;))

PalNia kirjoitti:

Eipä tuo *jalat alta tunne* ikää katso. Sehän on hienoa jos joku voi kokea sen muutaman kerran vuodessa......minä en siihen pysty, enkä ole
edes ainoa nainen omassa lajissani, vaikka vähemmistöön ehkä kuulunkin.;))))

Kirjoituksellasi sait minut helposti uskomaan lampaiden laskemiseen, joita minä tosin lasken unissani, sielun laulamistakaan unohtamatta.....laulua voin harrastaa muutenkin eri yhteyksissä.;)))

**Tunteiden kontrolloimisentaidosta tai eletystä elämästä ei ole apuja...se vain vie mennessään**

Kirjoittamasi lause jäi mietityttämään ja uskallan jopa kyseenalaistaa sen.;)
Kontrolloimisen Taidosta ja Eletystä Elämästä on nimenomaan hyötyä, koska silloinhan ihminen ei tee välttämättä samoja virheitä kuin nuorempana (kuka tekee, kuka ei)...... vielä kun on oman sisäisen kasvunsa tehnyt jokainen omalla katsomallaan tavalla mihinkin suuntaan.
Silti ei tarvitse elää menneisyyden varjoissa, voi hyvin elää täysillä tätä päivää, ilman että olet elämän vietävissä. Tarkoitan, kun ihmisen
osa-alueet on balanssissa, niin silloin olet vahva muissakin tulevissa ihmissuhteissa, etkä ole rakastumassa kerran kesässä *sokeasti* ohikiitävään katseeseen, hymyyn tai verbaalisen kyvykkääseen heppuun.;)) Tällä iällä nuo eivät vaan pure samalla lailla kuin nuorena
plikkana.;))

Siispä edelleenkin kontrolloin omia tekemisiäni, kuljen silmät auki ja hymy huulilla. Olotilani jäikin mainitsemasi teinin tasolle, mihinkäs se
minusta olisi kokonaan kadonnut.;))

Yritän tutkailla itseäni, olenko sittenkin rakastunut, koska nykyisin joskus jää lounas joskus syömättä.;))) Unettoman yönkin olen kokenut silloin nuoruudessani.......,siispä sitä tässä vielä odottelen, se on todennäköinen merkki minulle;))

Kirjoitat tuosta sisäisestä kasvusta ja oman itsensä löytämisestä ja hyvä niin pitkälle. Siitä kirjoitetaan paljon. Mutta hitto soikoon, totuuden nimessä, kuinkas paljon niitä sellaisia ihmisiä löytyy, jotka ovat itsensä etsineet ja löytäneet.

Täällä kun lueskelee noita suhdesivuja ristiin rastiin, niin näyttäisi siltä että sellaiset itsensä löytäneet ihmiset olevan kovin vähissä. Mutta juuri sellaista kaikki etsivät.

Ehkä ei voi todella nähdä sitä toista, jos vielä etsii itseään eikä ole edes sitä löytänyt? Tai jospa siitä toisesta etsii vain itseään, tai sitä, mitä itsestä puuttuu? Eikös siinä päätäpahkaa rakastumisessa ole oikeastaan siitä kyse? Siksi kai ei enää vanhempana niin herkästi rakastu täällä "jalat alta" mallilla kun ne jalat ei niin helposti enää mene alta? ;)

vio-letti kirjoitti:

Kirjoitat tuosta sisäisestä kasvusta ja oman itsensä löytämisestä ja hyvä niin pitkälle. Siitä kirjoitetaan paljon. Mutta hitto soikoon, totuuden nimessä, kuinkas paljon niitä sellaisia ihmisiä löytyy, jotka ovat itsensä etsineet ja löytäneet.

Täällä kun lueskelee noita suhdesivuja ristiin rastiin, niin näyttäisi siltä että sellaiset itsensä löytäneet ihmiset olevan kovin vähissä. Mutta juuri sellaista kaikki etsivät.

Ehkä ei voi todella nähdä sitä toista, jos vielä etsii itseään eikä ole edes sitä löytänyt? Tai jospa siitä toisesta etsii vain itseään, tai sitä, mitä itsestä puuttuu? Eikös siinä päätäpahkaa rakastumisessa ole oikeastaan siitä kyse? Siksi kai ei enää vanhempana niin herkästi rakastu täällä "jalat alta" mallilla kun ne jalat ei niin helposti enää mene alta? ;)

vanhemmallakin iällä,niin kuin nuorena.
Mun mummi oli 62 vuotias ja rakastui niin että oli taju mennä,niin se mulle itse kertoi.

Tämä on tosi,en usko että mummi oisi narranut meitä.

vio-letti kirjoitti:

Kirjoitat tuosta sisäisestä kasvusta ja oman itsensä löytämisestä ja hyvä niin pitkälle. Siitä kirjoitetaan paljon. Mutta hitto soikoon, totuuden nimessä, kuinkas paljon niitä sellaisia ihmisiä löytyy, jotka ovat itsensä etsineet ja löytäneet.

Täällä kun lueskelee noita suhdesivuja ristiin rastiin, niin näyttäisi siltä että sellaiset itsensä löytäneet ihmiset olevan kovin vähissä. Mutta juuri sellaista kaikki etsivät.

Ehkä ei voi todella nähdä sitä toista, jos vielä etsii itseään eikä ole edes sitä löytänyt? Tai jospa siitä toisesta etsii vain itseään, tai sitä, mitä itsestä puuttuu? Eikös siinä päätäpahkaa rakastumisessa ole oikeastaan siitä kyse? Siksi kai ei enää vanhempana niin herkästi rakastu täällä "jalat alta" mallilla kun ne jalat ei niin helposti enää mene alta? ;)

Niin kirjoitin, koska olen tutkiskellut ja kuunnellut ihmisten omia elämänkertomuksia. Jotkut löytävät hyvinkin varhain oman itsensä, jotkut eivät koskaan.
Minä uskon vaikeuksien kautta saavuttavan tuon sisäisen rauhan, näin minun kohdallani vaan tapahtui. Oman aikansa kun sitä protestoi elämässään tapahtumia, niin kas kummaa, sitä selviää voittajana.......osaa hyväksyä tapahtumat, muutokset, surut.....iloa ripauttaa sopivasti sekaan.......on sinut itsensä kanssa.

Vaikka on löytänyt itsensä, niin jos kohdalle ei tule sitä *oikeaa*, niin silloin ei voi rakastua. Voi ollakin, että samanlaiset ominaisuudet vetävät puoleensa toisessa ihmisessä. Enää ei riitä se *lumoava katse* tai joku muu nuoruuden viehätysominaisuus.;)

PalNia kirjoitti:

Niin kirjoitin, koska olen tutkiskellut ja kuunnellut ihmisten omia elämänkertomuksia. Jotkut löytävät hyvinkin varhain oman itsensä, jotkut eivät koskaan.
Minä uskon vaikeuksien kautta saavuttavan tuon sisäisen rauhan, näin minun kohdallani vaan tapahtui. Oman aikansa kun sitä protestoi elämässään tapahtumia, niin kas kummaa, sitä selviää voittajana.......osaa hyväksyä tapahtumat, muutokset, surut.....iloa ripauttaa sopivasti sekaan.......on sinut itsensä kanssa.

Vaikka on löytänyt itsensä, niin jos kohdalle ei tule sitä *oikeaa*, niin silloin ei voi rakastua. Voi ollakin, että samanlaiset ominaisuudet vetävät puoleensa toisessa ihmisessä. Enää ei riitä se *lumoava katse* tai joku muu nuoruuden viehätysominaisuus.;)

Avaatko ?
vai
Kolkutatko?

bluepoem kirjoitti:

Avaatko ?
vai
Kolkutatko?

Joudun tekemään molempia ratkaisuja.;)) Mitä asiaa mahdat tarkoittaa?

vio-letti kirjoitti:

Kirjoitat tuosta sisäisestä kasvusta ja oman itsensä löytämisestä ja hyvä niin pitkälle. Siitä kirjoitetaan paljon. Mutta hitto soikoon, totuuden nimessä, kuinkas paljon niitä sellaisia ihmisiä löytyy, jotka ovat itsensä etsineet ja löytäneet.

Täällä kun lueskelee noita suhdesivuja ristiin rastiin, niin näyttäisi siltä että sellaiset itsensä löytäneet ihmiset olevan kovin vähissä. Mutta juuri sellaista kaikki etsivät.

Ehkä ei voi todella nähdä sitä toista, jos vielä etsii itseään eikä ole edes sitä löytänyt? Tai jospa siitä toisesta etsii vain itseään, tai sitä, mitä itsestä puuttuu? Eikös siinä päätäpahkaa rakastumisessa ole oikeastaan siitä kyse? Siksi kai ei enää vanhempana niin herkästi rakastu täällä "jalat alta" mallilla kun ne jalat ei niin helposti enää mene alta? ;)

Ihminen joka on löytänyt itsensä...ei kuulu joo joo porukkaan,,, voi olla tietoisuudesaan vaativa ja samlla ei ole aivan helppo kumppani,, vaikka onkin sitten luotettava,

Oliskin varmaan unelma toteuttaa semmonen "tukimusmatka" että mitäs me ollaan / mitäs meistä löytyy.

Mutta ennen kuin sellasita voi kokea, on oltava samalla aaltopitudella, sama kuu jokta kurkoitaa se kuu jonka nimi on ME

Kun tähän lisätäänse tosiasia että harvat osaa jakaa rakkautta edes parisuhteessa, niin aika vaikea on tätä ME unelmaa tasapuolisesti elää.

Mutta onneksi JUmala ei ole kieltänyt unelmoimasta !!!!!

PalNia kirjoitti:

Joudun tekemään molempia ratkaisuja.;)) Mitä asiaa mahdat tarkoittaa?

siis odotatko että joku koputtaa,,vai koputteletko itse ja odotat että toinen avaa???

En sen kummempaa tarkoittanut

PalNia kirjoitti:

Eipä tuo *jalat alta tunne* ikää katso. Sehän on hienoa jos joku voi kokea sen muutaman kerran vuodessa......minä en siihen pysty, enkä ole
edes ainoa nainen omassa lajissani, vaikka vähemmistöön ehkä kuulunkin.;))))

Kirjoituksellasi sait minut helposti uskomaan lampaiden laskemiseen, joita minä tosin lasken unissani, sielun laulamistakaan unohtamatta.....laulua voin harrastaa muutenkin eri yhteyksissä.;)))

**Tunteiden kontrolloimisentaidosta tai eletystä elämästä ei ole apuja...se vain vie mennessään**

Kirjoittamasi lause jäi mietityttämään ja uskallan jopa kyseenalaistaa sen.;)
Kontrolloimisen Taidosta ja Eletystä Elämästä on nimenomaan hyötyä, koska silloinhan ihminen ei tee välttämättä samoja virheitä kuin nuorempana (kuka tekee, kuka ei)...... vielä kun on oman sisäisen kasvunsa tehnyt jokainen omalla katsomallaan tavalla mihinkin suuntaan.
Silti ei tarvitse elää menneisyyden varjoissa, voi hyvin elää täysillä tätä päivää, ilman että olet elämän vietävissä. Tarkoitan, kun ihmisen
osa-alueet on balanssissa, niin silloin olet vahva muissakin tulevissa ihmissuhteissa, etkä ole rakastumassa kerran kesässä *sokeasti* ohikiitävään katseeseen, hymyyn tai verbaalisen kyvykkääseen heppuun.;)) Tällä iällä nuo eivät vaan pure samalla lailla kuin nuorena
plikkana.;))

Siispä edelleenkin kontrolloin omia tekemisiäni, kuljen silmät auki ja hymy huulilla. Olotilani jäikin mainitsemasi teinin tasolle, mihinkäs se
minusta olisi kokonaan kadonnut.;))

Yritän tutkailla itseäni, olenko sittenkin rakastunut, koska nykyisin joskus jää lounas joskus syömättä.;))) Unettoman yönkin olen kokenut silloin nuoruudessani.......,siispä sitä tässä vielä odottelen, se on todennäköinen merkki minulle;))

..että olen kokenut sen rakastumisen tunteen muutaman kerran vuodessa. Mielestäni en, vaan olen yhdenkerran aikaisemmin ollut rakastunut n. 20-vuotta sitten. Silloin luulin rakastuneeni ja ja täytyy todeta, ettei se ei ollut yhtään mitään tämän rakastumisen rinnalla.

Tunteiden ja itsensä kontrolloimisen suhteen minun täytyy kertoa sinulle, että luulisin terapiakoulutuksesestani olleen jotakin hyötyä, vaan eipä se niin mene. Rakkaus nielaisee sisäänsä ja imaisee mukaansa. Sinä et ole koskaan siis ilmeisesti ollut sillätapaa rakastunut, että joku on vienyt sinulta jalat alta. Sääli, mutta täytyypä toivoa, että joskus pystyt sen tunteen kohtaamaan. On sitten ainakin mitä muistella kiikkustuolissa.

Kismet kirjoitti:

..että olen kokenut sen rakastumisen tunteen muutaman kerran vuodessa. Mielestäni en, vaan olen yhdenkerran aikaisemmin ollut rakastunut n. 20-vuotta sitten. Silloin luulin rakastuneeni ja ja täytyy todeta, ettei se ei ollut yhtään mitään tämän rakastumisen rinnalla.

Tunteiden ja itsensä kontrolloimisen suhteen minun täytyy kertoa sinulle, että luulisin terapiakoulutuksesestani olleen jotakin hyötyä, vaan eipä se niin mene. Rakkaus nielaisee sisäänsä ja imaisee mukaansa. Sinä et ole koskaan siis ilmeisesti ollut sillätapaa rakastunut, että joku on vienyt sinulta jalat alta. Sääli, mutta täytyypä toivoa, että joskus pystyt sen tunteen kohtaamaan. On sitten ainakin mitä muistella kiikkustuolissa.

enkä minäkään suoraan sinulle henkilökohtaisesti tarkoittanut, että juuri sinä olet tuo kirjoittamani *muutama rakkaus vuodessa*.;))

Nythän sinulla on vertailua luulemaasi (20v sitten) ja tämän päivän todelliseen rakkauteen. Voit olla onnellinen tämän päivän suhteessasi, kun noin hyvin omat tunteesi tunnet. Minäkin onnittelen, että olet tyytyväinen nykyiseesi.

Olen kirjoittanut tuolla aikaisemmin, että olen ollut *jalat alta olevassa liitossa*, luullen sen kestävän vanhuuteen saakka, vaan eipäs se kestänytkään. Koska et tunne minua, enkä minä sinua, niin meidän on turha riidellä asioista ja meidän omista henk.koht tuntemuksista, joita meillä molemmilla on.
Terapiakirjoista ei ole paljoakaan apua, kun ihminen elää elävässä elämässä tunteittensa kanssa. Tuon tiedän minäkin varsin hyvin.

Minulle riittää muisteltavaa sinne kiikkustuoliin hyvinkin paljon......joten en koe tarvitsevani minkäänlaista sääliä. Säälihän on jonkinlaista sairautta, joten pois se meistä.;)

bluepoem kirjoitti:

siis odotatko että joku koputtaa,,vai koputteletko itse ja odotat että toinen avaa???

En sen kummempaa tarkoittanut

En varmaankaan osaa odottaa sitä koputtajaa......parempi niin tässä vaiheessa. Vuorostani voin hyvin koputella mahdolliselle ovelle nähdäkseni aukeaako ovi.;)

Tulipas yöarvoitus;))

PalNia kirjoitti:

En varmaankaan osaa odottaa sitä koputtajaa......parempi niin tässä vaiheessa. Vuorostani voin hyvin koputella mahdolliselle ovelle nähdäkseni aukeaako ovi.;)

Tulipas yöarvoitus;))

Valvoin siis aiva TURHAAN ;(
no jospa joku toinen kerta.."kopisis"

He heee

Hauskaa päivää Kaikille joitka tämänkin viestin lukasee ;)))

bluepoem kirjoitti:

Valvoin siis aiva TURHAAN ;(
no jospa joku toinen kerta.."kopisis"

He heee

Hauskaa päivää Kaikille joitka tämänkin viestin lukasee ;)))

Luulin sinun tuohon aikaan jo nukkuvan, koska et kuullut hiljaista koputustani.;)))

Aurinkoa päivääsi ja mahdollisille muillekin aamulukijoille.;))

bluepoem kirjoitti:

Ihminen joka on löytänyt itsensä...ei kuulu joo joo porukkaan,,, voi olla tietoisuudesaan vaativa ja samlla ei ole aivan helppo kumppani,, vaikka onkin sitten luotettava,

Oliskin varmaan unelma toteuttaa semmonen "tukimusmatka" että mitäs me ollaan / mitäs meistä löytyy.

Mutta ennen kuin sellasita voi kokea, on oltava samalla aaltopitudella, sama kuu jokta kurkoitaa se kuu jonka nimi on ME

Kun tähän lisätäänse tosiasia että harvat osaa jakaa rakkautta edes parisuhteessa, niin aika vaikea on tätä ME unelmaa tasapuolisesti elää.

Mutta onneksi JUmala ei ole kieltänyt unelmoimasta !!!!!

En tarkoita ulkoisia asioita vaan mitä sisältä kumpuaa?

Ulla kirjoitti:

En tarkoita ulkoisia asioita vaan mitä sisältä kumpuaa?

oman unelmansa... sillä luulempa että jokaisella ihmisellä,,miehellä ja naisella on jossakin sielunsasopukassa se jutun juuri,,miksi jaksaa elää ja mitä tavoittelee.

Minulla on hyvin pitkään ihmisuhdeasioissa ollut jokin tarve kokea itseni huomioiduksi.
En pidä sitä kuitenkaan narsismina, vaan johtuvan siitä että olen itse aina ollut se aloiteellien puoli tavoitellessani suhdetta, mutta tullut torjutuksi aika useasti viimeaikoina. (en tiedä syytä siihen)
Jotenkin tuntuu siltä että on turha yrittää,, vaan pitää odottaa että joku kiinnostuu. (he´hee on mulla ollu muitakin itsari ajatuksia)
tuo ei varmaankaan johda mihinkään oikeesti, mutta antaas e mulle aikaa toipua masennuksesta.

Hyvä suhde on sellanen että uskotaan elämän menevän paremmin yhdessä,,, siihen kuuluu molempien harrastukset ja työ,, siinä ollaan elämässä eikä haikailla liikaa tulevaa,(unelmat pitää tietää unelmiksi) eikä raahata liikaa mennsiyyttä mukana.

varmaan muuten sekavin komenttini täälä keskustelukanavalla.

bluepoem kirjoitti:

oman unelmansa... sillä luulempa että jokaisella ihmisellä,,miehellä ja naisella on jossakin sielunsasopukassa se jutun juuri,,miksi jaksaa elää ja mitä tavoittelee.

Minulla on hyvin pitkään ihmisuhdeasioissa ollut jokin tarve kokea itseni huomioiduksi.
En pidä sitä kuitenkaan narsismina, vaan johtuvan siitä että olen itse aina ollut se aloiteellien puoli tavoitellessani suhdetta, mutta tullut torjutuksi aika useasti viimeaikoina. (en tiedä syytä siihen)
Jotenkin tuntuu siltä että on turha yrittää,, vaan pitää odottaa että joku kiinnostuu. (he´hee on mulla ollu muitakin itsari ajatuksia)
tuo ei varmaankaan johda mihinkään oikeesti, mutta antaas e mulle aikaa toipua masennuksesta.

Hyvä suhde on sellanen että uskotaan elämän menevän paremmin yhdessä,,, siihen kuuluu molempien harrastukset ja työ,, siinä ollaan elämässä eikä haikailla liikaa tulevaa,(unelmat pitää tietää unelmiksi) eikä raahata liikaa mennsiyyttä mukana.

varmaan muuten sekavin komenttini täälä keskustelukanavalla.

Onhan nuo ihmissuhdeasiat jokaisella vähän hepreaa, varmaan vaikka olisi jo löytänytkin sen oikean. Voi kyllä niitä sekavia juttuja muiltakin tulee, et ole ainoa.
Niin tuo on kyllä aika kinkkinen juttu kumman kuuluu olla aloitteellisempi ja naisena aina ajattelen, että missä menee raja kuinka paljon itse voin olla aloitteellinen ja milloin se menee yli miehen "sietokyvyn" ja miksi siltä toiselta odotetaan heti "täydellisyyttä" jos tekee vähänkin jotain väärin tai sanoo typerää voi peli olla menetetty ennenkuin on edes tutustuttu kunnolla. Toiselle ihmiselle pitäisi antaa aikaa. Ehkä silloin ei ainakaan pidä yrittääkkään jos ei itse ole oikealla tuulella tutustumiseen?

Elikkä unelmasi on löytää suhde?
Unelmoimalla voi tehdä päivästään kauniimman, eikä unelmien aina tarvitse toteutua.
Tein kerran listan unelmistani (15. sitten) silloin ne oli toki toivetta saada jokin tavara ja hassua minulla on edelleenkin sama vanha telkkari ja stereo kuin silloin, enkä edes tarvitse enää uusia. Nyt haaveilen unelmoin onnesta ja asioista mitä ei rahalla saa, eihän ne voi olla mahdottomia asioita eihän?

.....olen tavannut Sen Oikean.

Monta kertaa.

Kaverillani nuoruusvuosina ei oikein käynyt tsäkä naisten suhteen ja joku lohduttelikin häntä siitä, että naisia tulee ja menee kuin linja-autoja, johon kaverini apaattisesti vastasi, että nuo vuorot ovat vaan harventuneet hänen kohdallaan minimiin. :)

osuvasti sanottu. Näin varmasti voi aina jompikumpi osapuoli todeta...

En ole koskaan kenenkään kanssa sen jälkeen tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja se tekee minut lähes epätoivoiseksi: kaikki menetetty.