Sain tarpeekseni naapureitten tupakoinninhaitoista, öykkäröinneistä, tappeluista, metelistä ym. Itse kyllästyin moiseen touhuun, ja ostin haja-asutusalueelta omakotitalon isolla tontilla. Nyt on mukava mennä omaan pihaan, ja elellä herroiksi ilman "ihania naapureita", ja hermot lepää.
Kerrostalossa ahdistuu
ex-kolhoosiasukas
101490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja sitten vituttaa niin saatanasti naapureiden koirat. Ne jätetään yksin kotiin ja toiset haukkuu koko ajan ja toiset silloin kun hissi liikkuu. Tarttis työntää myrkkyä postiluukusta, niin loppuis haukut.
Omakotitalossa asuminen ihanaa. Ei haittaa: naapurin kissat ja koirat sontimassa pihalla, moottorisaha karju naapurissa, mopon pirut pärisee, rälläkkä vinkuu, kun autoja korjataa, lämmitetään naapurissa märillä puilla ja savu ihanaa. Mikään ei voita tätä asumista!
Omakotitalo on kyllä ihan OK juttu, mutta myös omakotitalon omistajilla on naapurit, ainakin useammissa tapauksissa. Kuulin juuri tuttaviltani, miten heidän naapurissaan seurataan tiiviisti heidän omakotitaloelämäänsä. ELi jos haluaa OMAA RAUHAA sanan täydessä merkityksessä, olisi ostettava tai rakennettava talo johonkin korpeen. Sitten vielä mahdollisimman iso tontti niin että kukaan ei pääse rakentamaan omaa taloaan liian lähelle. Näin teki veljenpoikani, joka myös omaa rauhaa arvostaa.
Asuin maalla jossa lähin naapuri oli kilometrin päässä ja eron myötä talo jäi miehelle. Ostin ok talon kaupungin rauhalliselta asuin alueelta. Rauhallista on etenkin viikonloppuisin, mutta takaisin haluan täysin korpeen!!!
Minua häiritsee pärinät, pörinät ja kakaroiden tappelut ja se että en omalla pihallani voi olla vapaasti! Kerrostalossa varmaan tulisi masennus ja ennen aikainen kuolema.
Olen varmasti erakko tyyppi vaikka ammattini onkin ihmissuhde työ ja rakastan sitä työtäni.
Oon asunut kohta vuoden kerrostalossa ja alan olla todela kyllääntynyt. Oon stressaantunut nyt näin keväällä kun koulusta on niin paljon kokeita. Tarvitsen kunnon lepoa ja vähintään 8 tunnin yöunet, jotta keho lepäisi stressistä, mutta kun ei, ei saa nukuttua kun naapurit möykkää lujaan ääneen myöhään yölle asti ja jumputtaa musiikkia. Olen monta kertaa sanonut asiasta isännöitsijälle vedoten siihen, ettei 10 jälkeen saa enää tehä mitään, mikä häiritsisi naapureita. Kerran ne pulisi 5 aste yölle. on kivaa olla koulussa silmät ristissä. Stressi sen kuin kasvaa. Sitten kun koputan seinään, niin ne alkaa yhä lujempaa soittamaan
asua ja olen ollut tyytyväinen hiljaiseen taloon, kunnes yhtiöön muutti romaniporukka. Kova on metakka, kaikki asiansa huutavat, tavaroita heitellään, ikkunat suljetaan, niin jotta pelkää lasien lentävän karmeista jne. Omakotitalo on yksinasujalle hankala, kesä ok, mutta talvella lumen kanssa saa pelata. Jos pitkien yksityisteiden päässä, aikamoiset tienhoitokustannukset. Liikoja neliöitä myös hyödytöntä/kallista lämmittää. Rivarista lähdin naapuriperheen jatkuvien tappeluiden takia, alko-ongelmat, kirkuvat lapset kaiken keskellä. Jaa-a, taasko on lähdettävä, mutta kun naapuristaan ei voi tietää, seuraava paikka voi olla ties minkälainen.
Mulkkuja ei pääse pakoon, niitä on joka paikassa.
Jos menet sutta karkuun, tulee karhu vastaan.
Muutimme paritalosta karkuun kun uudet naapurit metelöi ihan helvetisti eikä hermot kestäneet,nyt asutaan kerrostalossa ja mikään ei ole muuttunut,tosin äänet ei ole yhtäkovat ja häiritsevät kuin paritalossa oli,täytyy jatkaa hiljaisen talon etsintää,tulee vaan ne muutot kalliiksi ja lapsille hermoja raastavaksi...
en oo asunu mutta lUULISIN ETTÄ JOS OIS AIKA PASKAMAISIA NAAPUREITA VIERESSÄ NIIN LUULISIN ETTÄ LÄHTISIN LÄTKIMÄÄN.
Olisipa pätkätyöläisäideillä yhtä hyvä mahdollisuus olla tasavertainen muiden kanssa asunnon valitsemisen suhteen. Minun on tyydyttävä kuuntelemaan naapurimeteliä, koska erosin. Asuimme maalla valtavassa talossa keskellä metsää. Nyt asun kerrostalossa keskellä tauotonta naapurimeteliä.