Ani Pachen

Hei! En ole tuosta henkilöstä kuullut aiemmin. Hän on pikaisella googletuksella tiibetinbuddhalainen nunna ja vapaustaistelija. Hän eli 1933-2002. Kirjoitan hieman omia ajatuksiani tähän liittyen.

Tiibetinbuddhalaisuus on monin tavoin ulkoisesti ja harjoituksiltaan erilaista kuin esim. thaimaalainen metsämunkki-traditio (theravada). Tietysti syvemmän opetukset ja meditaatio voivat viedä samaan paikkaan kuitenkin, olettaen että henkilö harjoittaa "8-osaista tietä" (jonka voi myös jäsennellä 3-osaiseksi tieksi: Sila-Samadhi-Panja. Tiibetinbuddhalaisuus joka satoja vuosia Buddhan elämän jälkeen muodostui, sulautui paikalliseen kulttuuriin ja "luonnonuskontoon", ja on säilyttänyt monia piirteitä ja tapoja niistä, ja niillä ulkoisilla tavoilla ei useinkaan ole paljoakaan tekemistä itse Buddhan opetuksien kanssa.

On myös tavallista ettei kukaan myönnä olevansa valaistunut. Sellaisen ilmoittaminen liittyisi myös "minä-käsitteeseen", josta periaatteessa pyritään vapautumaan. Tosin siitä tehdään ensin sellainen, että vapautuminen tulee mahdolliseksi. Tämä onnistuu harjoittamalla: Sila-Samadhi-Panja. Eli englanniksi: Virtue-Meditation-Wisdom.

Minun mielestäni persoona, ei välttämättä voikaan antaa kaikkea anteeksi, mutta voi hyvinkin olla kärsimättä jälkeenpäin kohtaamistaan kärsimyksistä. Mielestäni on olemassa ihmisiä kuten psykopaatit, jotka nimenomaan nauttivat muille aiheuttamastaan kärsimyksestä, koska heillä on poikkeava aivorakenne, joten ei olisi viisastakaan "antaa anteeksi". Mutta jos oppii ymmärtämään mistä syistä persoona muodostuu ja miten tunteet muodostuvat, persoonaan liittyvät negatiiviset tunteet, esim. muiden aiheuttamien kärsimysten johdosta katoavat ja menettävät perustansa. Se ei kuitenkaan tarkoita että ihminen olisi sitten täysin "heittopussi" ja muiden armoilla, vaan hän osaa toimia paljon entistä viisaammin, koska negatiiviset tunteet ja ego eivät enää aiheuta kärsimystä,