Kun markkinoinnista, eli myymisestä, kaupallisuudesta, tuli kirjallisuuden tärkein sisältö, menetettiin paljon ja tilalle tuli väistämättä kirjailijoiden kilpaileminen poliittisesti markkinoista, ja eniten myynyt kirjailija tietysti, on muistanut ympätä suosituiksi, suurella rahalla markkinoituihin kirjoihinsa, kehuja äärioikeistopoliitikoille, hyökkäysliitolle ja hävittäjille, joita kansaamme kurjistamalla, eriarvoistamalla ja kahtiajakamalla, suursijoittaja-pörssirikollisille nettomaksellaan.
Aloitin yhden sellaisen kirjan lukemisen, mutta mainitut asiat saivat jättämään kirjan kesken.
Arvostan upeita kirjailijoita ja sisällöllisesti arvokkaita, rikkaita ja monimuotoisia teoksia, monenlaisia laajalti, mutta nimeltä mainitsematon, täysin ylimainostettu, äärioikeistolainen, politisoitu, korruptioministeriä kehuskeleva tekele, ei napannut sitten yhtään. Tuli tunne, että on tullut huijatuksi, ettei sisältö vastaakaan sitä, minä kirjaa ja kirjailijaa oli mainostettu.
Kuin olisi vetänyt ahkiollista täynnä sitä itteään, jossain keinotekoisesti luodussa "kulttuurissa", jossa onttoina kalskahteli, että onko tämä hyökkäysliiton mainokseksi tarkoitettua, kirjan muotoon puristettu ja sellaisena tuputettua, kulttuuripropagandaa äärioikealta, sitähän se on. Kirjallisuutta pörssirikollisille ja sellaisiksi haluaville.
Massat lukevat sitä, mitä "myydään eniten", kehutaan suosituksi, eli kaupataan suurella rahalla, oli sisältö sitten vaikka, saman kaupallisen rummutuksen jatketta ja äärioikeistoekstremistisen politiikaan suoramainontaa, mutta kun kirjahyllyssä lukee vaikkapa: dekkari, niin sitä sitten sellaisena pidetään, vaikka sisältö olisi pelkkää äärioikeistoekstremististä uhoa ja pörssikeinottelun ihannointia.
Onneksi vielä saa sentään jättää huonon kirjan kesken ja valita paremman, vaikka koko ajan kapeammalta tarjonta näyttääkin ja monet kirjat alkavat muistuttaa toisiaan, muistavat kiitellä ja kumarrella ison rahan suuntaan, kehuskella olevansa tanakasti äärioikealla, mielistellä korruptiopoliitikkoja ja palkintoja rapisee, vaikkei kirjan perusteella olisi ansaittu.
Karumpaa, vähemmän korkeakoulutettua, laskelmoitua, insinöörimäisesti rakennettua tuotelmaa tarvitaan, kirjojen pitäisi hengittää sitä ilmaa, mitä lukijatkin, jalustoille nostaminen on rasittavaa, kumartelun odottaminen, vie energiaa ja syö kirjalta uskottavuutta. Kantaa pitäisi ottaa suoremmin, rajummin ja uskottavammin, ei sieltä liian turvattujen turvaverkkojen raoista.
Aloitin yhden sellaisen kirjan lukemisen, mutta mainitut asiat saivat jättämään kirjan kesken.
Arvostan upeita kirjailijoita ja sisällöllisesti arvokkaita, rikkaita ja monimuotoisia teoksia, monenlaisia laajalti, mutta nimeltä mainitsematon, täysin ylimainostettu, äärioikeistolainen, politisoitu, korruptioministeriä kehuskeleva tekele, ei napannut sitten yhtään. Tuli tunne, että on tullut huijatuksi, ettei sisältö vastaakaan sitä, minä kirjaa ja kirjailijaa oli mainostettu.
Kuin olisi vetänyt ahkiollista täynnä sitä itteään, jossain keinotekoisesti luodussa "kulttuurissa", jossa onttoina kalskahteli, että onko tämä hyökkäysliiton mainokseksi tarkoitettua, kirjan muotoon puristettu ja sellaisena tuputettua, kulttuuripropagandaa äärioikealta, sitähän se on. Kirjallisuutta pörssirikollisille ja sellaisiksi haluaville.
Massat lukevat sitä, mitä "myydään eniten", kehutaan suosituksi, eli kaupataan suurella rahalla, oli sisältö sitten vaikka, saman kaupallisen rummutuksen jatketta ja äärioikeistoekstremistisen politiikaan suoramainontaa, mutta kun kirjahyllyssä lukee vaikkapa: dekkari, niin sitä sitten sellaisena pidetään, vaikka sisältö olisi pelkkää äärioikeistoekstremististä uhoa ja pörssikeinottelun ihannointia.
Onneksi vielä saa sentään jättää huonon kirjan kesken ja valita paremman, vaikka koko ajan kapeammalta tarjonta näyttääkin ja monet kirjat alkavat muistuttaa toisiaan, muistavat kiitellä ja kumarrella ison rahan suuntaan, kehuskella olevansa tanakasti äärioikealla, mielistellä korruptiopoliitikkoja ja palkintoja rapisee, vaikkei kirjan perusteella olisi ansaittu.
Karumpaa, vähemmän korkeakoulutettua, laskelmoitua, insinöörimäisesti rakennettua tuotelmaa tarvitaan, kirjojen pitäisi hengittää sitä ilmaa, mitä lukijatkin, jalustoille nostaminen on rasittavaa, kumartelun odottaminen, vie energiaa ja syö kirjalta uskottavuutta. Kantaa pitäisi ottaa suoremmin, rajummin ja uskottavammin, ei sieltä liian turvattujen turvaverkkojen raoista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.