Meillä 4kk ikäinen puhdasrotuinen saksanpaimenkoira joka alannut jahtaamaan häntää. Ollaan alusta asti kielletty, mutta ei mitään vaikutusta. Jahtaa vähän väliä häntää etenkin aamulla ja päivällä illalla ei juurikaan eikä yöllä lainkaan. Jahtaukselle ei tunnu olevan mitään selkeää syytä välillä katsoo häntää ja haukahtelee sille ja sitten taas jahtaa. Ei vaikuta lainkaan kipeältä vaan ennemminkin sellaiselta että häntä häiritsee kun roikkuu mukana ja vaikuttaa että koira ajattelisi sen olevan jokin ylimääräinen juttu hänen takapuolessa. Ei pure häntää ottaa välillä kiinni mutta päästää sitten taas irti eikä järsi tai pure kovaa häntäänsä. Onko muilla ollut vastaavaa? Mitä teitte? Onko mennyt ohi? Jotain vinkkejä kaipaan, netistä löytyy tosi huonosti tietoa.
Häntää jahtaava saksanpaimenkoira
Anonyymi-ap
4480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysymyksesi kuulosti sellaiselta, että oletan pennun olevan ensimmäinen koiranne. Saksanpaimenkoira ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Kokeneen koirankouluttajan on helppo kouluttaa saksanpaimenkoiraa, sillä se on erittäin oppivainen koira. Tottumattomalle saksanpaimenkoira saattaa silti olla liian haasteellinen. Saksanpaimenkoira on palveluskoira, joka tarvitsee paljon älyllistä tekemistä liikunnan lisäksi.
Suosittelen vahvasti koirankoulutuskursseille (huom monikko) osallistumista. Hyviä koirakouluja on monia. Suosittelen koiran käytöstä ymmärtävien pehmeiden kouluttajien piiriin. Kaikki koiran koulutus pitäisi perustua positiiviseen palautteeseen aina kun koira tekee jotakin oikein. Kun koira tekee jotakin väärin, se jätetään huomiotta ja siihen puututaan vain, jos on aivan pakko.
Hännän jahtaaminen voi kertoa siitä, että koirallenne on yksinkertaisesti tylsää. Jos tämä on jahtaamisen syy, niin mitä luulette kieltämisen auttavan?
Ettehän häkitä koiraanne tai jätä sitä yksin pitkiksi ajoiksi? Ettehän ole itse uppoutuneina nettiin tms. kun teidän pitäisi viettää aikaa uuden perheenjäsenenne kanssa?
Tässä hyvä artikkeli hännän jahtaamisesta https://www.elainlaakarille.fi/l/koiran-pakko-oireinen-kayttaytyminen/
Hyvä neuvo yllä, hännän jahtaaminen ja juuri noin nuorena sen alkaminen on yleensä seurausta siitä, että koiranne alkaa itse yrittämään purkaa patoutuvaa energiaa, jota tietyssä iässä ja tietyn rotuisilla alkaa kertymään mm. viettien kehittyessä ja aktiivisuuden kasvaessa, tuo käytös voi myös siis tylsyyden sijaan kertoa paljon kyseisen yksilön saalisvietistä, mutta kannattaa tosiaan alkaa opettaa koiraa käyttämään aivojaan leikin ja liikunnan ohella, jättäisin myös noutoleikit palloin itse vähemmälle.
Kivaa pentuaikaa ja koulutusta teille!
Ei ole ensimmäinen koira, eikä edes ensimmäinen saksanpiamenkoira😅 Mutta on ensimmäinen jolla tälläista käytöstä ilmenee. Itsestäni tuntuu että kaikkea olen yrittänyt, mutta käytökselle ei tunnu tulevan loppua kuin hetkellisesti sitten taas esim. seuraavana päivänä jatkuu. Juuri samoin neuvoin olisin itsekkin neuvonut kuin sinä nyt jos minulla ei olisi ikinä tälläistä häntää jahtaavaa yksilöä ollut. Mutta nyt kun on niin voin sanoa että nämä kaikki mainitsemasi neuvot on kokeiltu ja turhaksi havaittu ainakin tähän asti. Koirakoulussa ja pentu kurssilla ollaan käyty, nyt tosin kesä tauolla viikon verran. Päivittäin tehdään koulutus juttuja koiran kanssa kotona, lenkkeillään, saa olla vapaana, ei juodu olemaan pitkiä aikoja yksin kotona eikä myöskään koskaan häkissä tai edes ulkotarhassa. Juuri tämän takia kysyin tuossa neuvoa ihmisiltä joilla on kokemusta häntää jahtaavasta koirasta sillä tiesin, että näillä ”perus” neuvoilla jotka itsekkin tiedän ja on jo käytössä ei ole tähän ongelmaan apua.
kyllä se hännänjahtaaminen pitäisi pentukoiralla jäädä pariin kertaan ja jäädä pian pois.
jos se jatkuu pakkomielteen omaisesti niin jotain on vialla, se vika on koiran henkisellä puolella ja pahimmillaan pahenee iän myötä.
ei koiran ahdistuskäyttäytyminen ole rodusta kiinni, olen niitä tavannut monessakin rodussa.
meissä ihmisissäkin on yksilöitä jotka kärsivät eriasteisista pakkoliikkeistä, niiden kanssa on vaan elettävä.
koirien kohdalla muitakin ratkaisuja on. valitettavasti.