Nyt kun on kevät ja kohta kesä, niin tulee kaikenlaista herkkää mieleen...
Minulle on tämä luonto pyhää. Sain semmoisen luonto-herätyksen joku vuosi sitten ja minusta tuli jonkunlainen "luonto-uskovainen". Luonto on minun pyhäkköni ja se missä tunnen kuuluvani yhteen jokin Elämää Suuremman kanssa.
Minun perheeni on myös minulle pyhää.
Ihmiselämän loukkaamattomuus ja kaikkien ihmisten samanarvoisuus ovat pyhiä arvoja.
Ihmisten välinen rakkaus on pyhä asia minulle.
Sauna on tietysti pyhä paikka. Senhän jo lapsena sai oppia.
No siinä niitä jo vähän tulikin..
Mikä on sinulle pyhää tai pyhä paikka?
Minulle on tämä luonto pyhää. Sain semmoisen luonto-herätyksen joku vuosi sitten ja minusta tuli jonkunlainen "luonto-uskovainen". Luonto on minun pyhäkköni ja se missä tunnen kuuluvani yhteen jokin Elämää Suuremman kanssa.
Minun perheeni on myös minulle pyhää.
Ihmiselämän loukkaamattomuus ja kaikkien ihmisten samanarvoisuus ovat pyhiä arvoja.
Ihmisten välinen rakkaus on pyhä asia minulle.
Sauna on tietysti pyhä paikka. Senhän jo lapsena sai oppia.
No siinä niitä jo vähän tulikin..
Mikä on sinulle pyhää tai pyhä paikka?
Vastaukset 18
Vanhimmat
otsikossa ensimäinen kysymys sinulle.
Minulle pyhä on jotain selasita jota ei saa turmella, se on ainutkertaista ja hyvin kunnioitettavaa.
Mutta toisalta olen sitä mieltä että ainoastaan ihmiselämä on niin pyhä että sitä ei voi kyseenalaistaa. Kaiken muuun voi.
Minun pyhä paikkani on kyllä luonnossa, mutta en ole "luontouskovianen"
Mikä on pyhää? Se on nykyajan sekularisoituneille ihmisille vähän vaikea kysymys, eikös? Monille se on myöskin jollainlailla "nolostuttava" kysymys, ehkä siksi että se on nykyään vähän arkaluontoista keskusteltavaa. Liian syvällistä..tai..
Omasta mielestäni on tärkeää, että jotkut asiat tuntuvat pyhältä, ettei sitä aluetta ihmisyydestä vaieta pois. Minun määritelmäni mukaan pyhää on sellainen ilmiö ihmiselämässä, jonka syvintä ja sisäisintä tarkoitusta sanat eivät riitä kuvaamaan ja välittämään. Siksi pyyhyyden ymmärtää jokainen vain omassa sisimmässään siellä, minne sanat eivät yllä.
Suunnilleen niin. Eivätkä sanat nytkään taas riittäneet...
No sitten ainenkin rakkaus pysyy "pyhien" asioiden listalla hyvin mukana.
Sen ihmeelisempää ja vaikeammin kuvattavaa asiaa ei taida ihmissielu tuntea.
Juuri sen takia nostaisin rakkauden ihka ykköseksi pyhien listalle..
Äläkä kysy mitä se on, kun se on joka kerta ja joka päivä vähän eri juttu.
Henkilö tai kohde voi olla sama tietysti ;)))
mutta ihan varmasti sitä on ;))
Jasså, että kysyä ei saa jos ei ole vastausta antaa ;))) No kysytään nyt sitten, mitä se rakkaus on? Tänään? Huomenna? Kymmenen vuoden päästä?
Olisiko se jotain tällaista:
"Siellä oli kaunista
ja minä karkasin sieltä.
Siellä oli luontoa ja minä
pakenin sen luota.
Siellä oli rakkauteni
ja minä jätin sen.
Siellä oli kaikki hyvin
enkä minä kestänyt sitä."
Pentti Saaritsa.
Eikö sitä voi kestää?
Siksikö, että se on pyhää...?
Vai siksi, ettemme löydä sille sanoja...?
Ojoj, nyt minä kävin ihan tunteelliseksi tässä, pitäisi vissiin painua pehkuihin nyt ... ;)))
Niin kuin sanoin,,, rakkautta ei voi sanoin kuvata,, se on jotain joka, ajoittain on kaipaus, kosketus, kamala epätoivo ja sitten se mahdoton luottamus, että se on aitoa tällä kertaa.
RUNO
Joka rakkauden peiliksi joutuu,
hän näkee alastoman,
kuulee kutsun ja huudon.
Joka rakkauden uneen joutuu,
herää unesta uneen,
kuulee kutsun ja huudon.
nimetöntä kutsuu, nimetön,
niin usien alaston naurattaa,
etten minä enää uskalla nukkua.
t:bluepoem ;)
Kaunista, kaunista... :)
Tämä sitten:
"Etsijä
Koko elämäni ajan etsin sitä turhaan viisaiden luota
- hullujen luota sen löysin...
Myös kirjoista etsin turhaan viisautta
- Kedon kukissa se minulle hymyili...
Itseni löysin vasta silloin,
kun unohdin hetkeksi
oman Itseni
rakkaudestani sinuun."
Hafiz
(käännös minun, paremman puutteessa.)
Olemmekos me nyt sitten tulleet siihen tulokseen että rakkaus on sitä "kaikkein pyhintä"? Siltä se nyt ainakin näyttäisi... ;)
toi on hyvä,,,
nii ja elämä on... rakkaus ja pyhä !!
pyhää varsinkin oma sänky.
Tietenkin lapset ja lastenlapset on mulle pyhää.
Minä pidän myös työpaikkaa pyhänä,koska nykyään saa olla onnellinen että on työtä.
Oma sänky, juu... sänky täällä meillä on kyllä jaettu ilo... i.i.i.so kaksois-sänky.. ;)
Mutta ihan omaa tilaa täytyy kuitenkin olla. Muuten alkaisi kovasti ahdistamaan. Luulisin että monet, ainakin naiset, antavat "kaikkensa" toisille, miehelle, perheelle, jne. eivätkä pidä sitä omaa tilaa pyhänä. Sellainen on minun mielestäni vääränlaista uhrautumista...
sänky ole sitten pyhä?
Tarkoitin sillä sitä että sinne ei kukaan muu saa mennä, vaan se on omassa käytössä::)))
Voihan sinne sänkyyn yksinkin käpertyä.
minulle oli pyhää "oma aika". Oli aivan pakko saada välillä olla yksinään omassa rauhassa.
Nyt kun tuo yksinolo ei enää ole omaehtoista, on sen pyhyyskin kadonnut.
Tässä nyt sitten odotellaan uuden pyhän asian ilmaantumista elämään, kunhan tämä sadan vuoden yksinäisyys ensin helpottaa...
Jos sinulla on sellainen oman ajan tarve, niin ei se varmasti ole minnekkään kadonnut. Ootas vaan kun se karvanaama tulee taas elämääs ja olla möllöttelee siinä jonkun aikaa, niin kyllä se oman ajan tarve taas itseään alkaa esitellä... ;)
Minulla on kanssa sellainen yksinolemisen tarve, tai sanoisin sitä elämäni edellytykseksi. Silloin sata vuotta sitten kun elämänkumppanin kanssa mentiin yhteen, niin se oli kovasti vaikeaa hänelle ensin. Hän kun luuli, että minä en enää rakastanutkaan... nyyh.. Mutt'ei se niin ollut ja kyllä hän siihen sitten oppi...
Niinettä, varaudu vaan siihen kun nämä sata vuotta ovat menneet ja uusi aika taas koittaa ;)
Olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön parisuhteessa eläessäni, että mies kokee ”yksinäisyyteen vetäytymiseni ” jonkinlaiseksi loukkaukseksi tai kokee tehneensä jotain väärin tai että kaikki ei nyt ole muuten hyvin. Vaikka sitten on kuinka yrittänyt kauniisti selittää, että tarvitsee vaan nyt hetken aikaa itselleen ja ajatuksilleen, niin ei sitä oikein ole uskottu todelliseksi syyksi. Teki hyvää lukea, että jollain muullakin ollut tämä sama pulma :)
Olisiko kysymys itsetunnon puutteesta tai siitä ettei mies luota tarpeeksi naiseensa? Vai mistä?
Eikö miehillä ole tällaista tarvetta vetäytyä väillä yksinäisyyteen?
Tarkoitan nyt parisuhteessa elettäessä?
Tosiaan kiva, kun on samanlaisia kokemuksia :) Yleensä sitä on kuullut naisten valittavan että miehet vetäytyvät mihin milloinkin luolamiehiksi ;) kalareisuille ja sensemmoisille.. meillä se on päinvastoin, vaikken minä nyt kalalle, muuten vaan yksiseni haluan tonttuilla..
Meillä se vain yksinkertaisesti oli niin, että hän silloin alussa halusi olla aina yhdessä, juu, ja vieläkin mieluiten, kun minä taas tarvitsen tätä omissa oloissa olemista. Joskus haluan olla viikonkin ihan itsekseni, omien ajatusteni kanssa vaan. Sitten taas olen kovinkin seurallinen ja lähellä. Semmoinen minä vaan olen ja jos haluaa olla minun kanssa, niin sitten täytyy olla minun kanssa eikä haikailla jotain muuta. That's it.
Minä olen ihan vakuuttunut että parisuhteiden ongelmat paljon riippuvat siitä, ettei anneta kummankin olla se oma, aito persoonansa joka on. Joko itse tai se toinen yrittää väsätä sitä joksikin muuksi. Mutta kun ihminen ei voi olla muuta kuin mitä on, tai sitten menee jollainlailla rikki. Iisipiisi, mutta kumminkin niin vaikeaa.
Vaikka toisaalta, sehän se jännää tässä elämässä on, ettei se ole ihan helppo läxy.
saan minäkin, nyt sinkkuna eläessäni, ihan niin paljon kuin lystään:) Minä kyllä käyn muuten mielelläni kalassa, mutta on tosiaan harvinaisempaa, että naiset lähtevät kimpassa kalareissuille :))
Näin on minullakin, siis silloin kun parisuhteessa olen elänyt, että sitten yksinolon jälkeen olen taas kovinkin seurallinen… niin ellei mies sitten mökötä, kun on ollut mamma poissa. Hieno on, että olet saanut miehesi hyväksymään asian, vaikkei varmaan ollut hänelle helppo läxy :)
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että toinen tulee hyväksyä omana itsenään ja sallia ne hänen hömpötyksetkin, jotta parisuhde olisi hyvä ja toimiva. Ihminen voi muuttua ja kehittyä, mutta vain omasta tahdostaan.
Mukavaa illan jatkoa sinulle sinne Ruotsiin (vai, hmm.. olitkos sinä siellä ???)
Joo, niinhän se on että sen hevosen voi sinne rantaan viedä juomaan, mutta juoda sen täytyy itse... ;)
Luin aloittamasi ketjun, mielenkiintoista. Meitä tämmöisiä tonttuilijoita näyttäisi olevan maailma täynnä :)
Joodå, täällä Ruotsissa näillä seuduilla, on tullut suvi tänään. Kävin metsässä kävelyllä ja kielot ja tuomi tuoksuivat kun ovat juuri puhjeneet kukkaan. Ja minä olen niin onnellinen kun olen taas saanut olla yksikseni koko viikon... Ja huomenna olen taas onnellisesti - kaksikseni, kun tulee elämäntoveri kotiin työreissulta...
Mukavaa illanjatkoa sinne sinullekin... :)
juttuja on tullut ketjuun ja tosiaan näyttää olevan ainakin näillä palstan ihmisillä suurimmalla osalla ymmärtämystä asiaan.
Uskon, että on huomenna taas mukavaa olla kaksiksenne - ei taida olla suomea tuo sana :))
yksin vietetyn viikon jälkeen.
Nauttikaa saapuneesta suvesta ja toisistanne!
Itsehän minä sen minä sen "kaksikseni" tuohon keksin, kun se sopi niin mukavasti...joo ;)))
Kiitoksia vaan toivotuksista. Täällä on ollut niin ihana ilta, ettei uskoiskaan. Koko maailma tuoksuu kesäillanvalssille... sydän on ihan pakahtua onnesta... :)