Tässä vuosia sitten tapahtui samalla monta järkyttävää asiaa, jotka koskivat perhettämme.
No mitä siitä seurasi, nyt vuosien päästä olen huomannut, kuinka sekavaa elämämme on ollut kaiken aikaa. Nyt on tullut esiin, kuinka vähän on jaksanut huolehtia itsestään ja asioistaan, välttämätön on ilmeisesti tullut tehtyä, mutta moni asia on jäänyt huomioimatta.
On ollut huoli läheisistä, kuinka pääsevät eteenpäin, kuinka lasten elämä muotoutuu heidän kasvaessaan.
No nähtäväksi on tullut, että jokaiselle on jäänyt jonkinlaista vaikeutta, vaikka kuinka olemme yrittäneet mennä eteenpäin.
Tapahtuma on tuonut toisille liikaa vauhti ja toisille taas pelkoa. No nähdessään tuon liiankin vauhdikkaan elämän, toinen pelkää hänen puolestaan ja jokaiselle on jäänyt mielestäni itsetuntoon kolo, jossa aina ajattelee, riitänkö, osaanko, On ikään kuin pala olisi poissa.
Yrittävätkö lapset jopa liikaakin miellyttää, kun pelkäävät muuten joutuvansa hyljätyiksi.
Kerron tämän vain siksi, että tapahtumat jättävät aina arpia ja joskus syvempiä ja arempia. Meillä nämä arvet ovat edelleen ja ei taida kaikilla aika riittää siihen, että tuo pelko hellittäisi, on nähty nurja puoli elämästä.
Varmasti jokaisella on elämässä vaikeita asioita, mutta kannattaa ajatella ennen kuin huitaisee ja ajattelee, että repäisystä kaikki paranee, niin ei ainakaan meillä käynyt, mentiin oikeastaan alhon syvempään.
No mitä siitä seurasi, nyt vuosien päästä olen huomannut, kuinka sekavaa elämämme on ollut kaiken aikaa. Nyt on tullut esiin, kuinka vähän on jaksanut huolehtia itsestään ja asioistaan, välttämätön on ilmeisesti tullut tehtyä, mutta moni asia on jäänyt huomioimatta.
On ollut huoli läheisistä, kuinka pääsevät eteenpäin, kuinka lasten elämä muotoutuu heidän kasvaessaan.
No nähtäväksi on tullut, että jokaiselle on jäänyt jonkinlaista vaikeutta, vaikka kuinka olemme yrittäneet mennä eteenpäin.
Tapahtuma on tuonut toisille liikaa vauhti ja toisille taas pelkoa. No nähdessään tuon liiankin vauhdikkaan elämän, toinen pelkää hänen puolestaan ja jokaiselle on jäänyt mielestäni itsetuntoon kolo, jossa aina ajattelee, riitänkö, osaanko, On ikään kuin pala olisi poissa.
Yrittävätkö lapset jopa liikaakin miellyttää, kun pelkäävät muuten joutuvansa hyljätyiksi.
Kerron tämän vain siksi, että tapahtumat jättävät aina arpia ja joskus syvempiä ja arempia. Meillä nämä arvet ovat edelleen ja ei taida kaikilla aika riittää siihen, että tuo pelko hellittäisi, on nähty nurja puoli elämästä.
Varmasti jokaisella on elämässä vaikeita asioita, mutta kannattaa ajatella ennen kuin huitaisee ja ajattelee, että repäisystä kaikki paranee, niin ei ainakaan meillä käynyt, mentiin oikeastaan alhon syvempään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.