Kesäloma alko ja nyt olis aikaa lukea jotain, eli ehdottakaa jotain!!
heips!
miimi!
231891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mistä me voidaan tietää millasesta kirjallisuudesta tykkäät, lajeja on tuhottomasti. Listaa nyt edes muutama lukemasi kirja ja kerro haetko samantyylistä tekstiä.
Näillä olemattomilla taustatiedoilla pitää tarjota ikiklassikkoa: Kalle Päätalo/Iijoki-sarja. Siinä se menee sateisempikin kesä.
kun valitset tätipuolisen ikiklassikon, miehet ovat niin pitkäveteisiä - klassikkoina ja livenä.
Valitse siis merkkitavaraa, Agatha Christien seurassa et pitkästy läheskään niin paljon kun Päätalon. Dame Agatha ei petä, ja sopii hyvin luettavaksi riippumatta siitä, sataako vai paistaa. Ja yleensä sataa.
Jyrkkä närkästys kaikkien pitkäveteisten miesten puolesta. Miehistä puhuttaessa vastaava oikea ilmaisu on syvällinen ja perusteellinen.
Aloittajan avuksi mainitsen kaksi syvällistä, oletettavasti vielä elossaolevaa koiraskirjailijaa: John Irving ja Kurt Wonnegut. Mikä vaan passaa ja antaa impulssin tarttua seuraavaan.
Ja ei kun Kokkolaan hurttahommien takia. Siinä se ilta ja puoli yötä menee. Valitettavasti.
Minulle on jäänyt sellainen kuva Agatha Christien kirjojen henkilöistä että heiltä puuttuu jotain olennaista, mikä tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Mikähän se olisi...en löydä parempaa sanaa tähän hätään kuin libido.
Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Olet kyllä oikeassa. Vähän jos kovemmin puhaltaisi, pölähtäisi henkilöiden ymäriltä tiuha pölypilvi.
Siinäpä se viehätys toisaalta onkin, kaikki on pölyttynyttä, vanhaa, sintsistä ja Earl Greylle ja kurkkuleiville hajahtavaa.
Ehdotukseni olikin tehty hieman provosoimistarkoituksessa, lievänä vastaiskuna iänikuiselle Päätalolle.
Taitaa kyllä aika iänikuinen olla dame Agathakin.
seksiin viittaavaa ei kyllä löydy dame Agathan kirjoista... :) Mutta oma hohtonsa silti... :)
kuin tornado, ja kuulosti aivan kuin olis alkajaisiksi kajauttettu:
Well, shake it up, baby, now,
Twist and shout.
C'mon c'mon, c'mon, c'mon, baby, now,
Come on and work it on out.
Minusta on ihan terapeuttista ja moraalisestikin ryhdikästä viettää joskus muutama tunti ilman seksiä. Tiukkaahan se tekee, mutta asketismissakin on puolensa...
Olet kyllä Christiesi kahlannut, ei siellä tosiaankaan seksissä kieriskellä, eikä siitä edes puhuta muutoin kuin aivan viitteellisesti. Tuollaisessa vanhanaikaisessa hyveellisyydessä ja häveliäisyydessä on kyllä puolensa - ainakin sillä on antiikkiarvoa.
Nuorelle koululaiselle Päätalon Iijoki-sarja? No jestas! Sen jälkeen maku menee kirjallisuuteen totaalisesti. Eläkeikäiselle papparaiselle, jolla on vastaavia kokemuksia kuin Kallella, voisi tätä tarjota lukuelämykseksi. Osoittaa jo pahasti kykenemättömyyttä asettua nuoren lukijan asemaan, samoin kuin arvostelukyvyn puutetta miljoonien mahdollisuuksien edessä suositella Iijoki-sarjaa! Anteeksi suorat sanani, Alvari Raappavaara!
En sanoisi varmaksi valinnaksi, vaan ehkä pikemminkin mahdollisuudeksi tutustua entisaikaisiin elämänkokemuksiin ja ammatteihin, mikäli ne lukijaa ensisijaisesti kiinnostaisivat.
Agatha Christie sensijaan kuulostaa paljon järkevämmältä tässä tapauksessa. Kynsiksen ehdotus paljastaa myös ihmistuntemusta ja -ymmärrystä, taitoa löytää kysyjälle sopivaa kirjallisuutta muutaman lauseenkin perusteella.
Itse ehdottaisin kepeää, hauskaa kesälukemista tyyliin Enni Mustonen (Kirsti Manninen) tai Kaari Utrion kevyimpiä teoksia, Bridget Jonesin päiväkirja, Katja Kallion Sooloilua tai Kuutamolla, dekkareista Elisabeth Georgen kirjat, ym.
Eiköhän se vakavampikin kirjallisuus tule myöhemmin luettua, siitä ei kuitenkaan kannata aloittaa. Voipi jäädä viimeiseksi luetuksi muuten...
Olennaisin oli ensimmäisessä lauseessa "Näillä taustatiedoilla". Anteeksi, jos sorruin sarkasmiin, se on liian vaikeaa useimmille suomalaisille. Kynsis tosin on kehittänyt sen taiteeksi. Tarkoitus ei suinkaan ollut tyrmätä orastavaa lukuharrastusta vaan vihjata muotoilemaan kysymys hieman täsmällisemmin.
Mistä muuten selvänäet kysyjän koululaisuuden, on niitä kesälomia muillakin?
Itse kahlailem läpi murhatäti Arhippaa, tukevasti kiinni nykyhetkessä ja näkee myös yhteiskuntarakenteen muutoksen ja henkilöiden pömpöösit, koomiset piirteet veren roiskeen läpi.
Rohkenen suositella, vaikka välipaloina Iijokisarjan ohessa.
Ainoa sukupuolielämään miedosti liittyvä ajatus, jonka Dame Agathan tuotanto herättää, on syvä epätietoisuus Hercule Poirotin suuntautumisvaihtoehdoista. Vaan haetenneeko tuo mittään?
No nyt menin aivan hervottomaksi. Minäkö kehittänyt sarkasmista ihan taiteen? Enhän minä raukkaparka osaa muuta kuin kieroilla kodikkaan karjalaisesti, sekö sitten on sarkasmia?
Voi hyvä A.R., jollei muuta selvennystä asiaan ilmaannu, käsitän luonnehdintasi äärimmäiseksi kohteliaisuudeksi.
Virtuaalihalauksin kovasti ylpiä Kynsis
on onneksi hyväkin puoli, nimittäin se tahaton komiikka joka syntyy kun totisesti kiihdytään...
Ehkä minun on viisainta viettää nämä pari vapaapäivääni tuolla sängynpohjalla, tällä kertaa Waltarin kanssa.
Minä ainakin olin liikkeellä aivan vilpittömin mielin.
Tosin sarkasti voi kyllä langeta omaan ansaansa, jos vastapuoli teeskentelee hoksaamatonta riittävän taitavasta. Ikään kuin sarkasmia toisessa potenssissa...
Olisiko sarkasmi muuten vanhojen, monissa liemissä keitettyjen kettujen laji? Nuoret ja kirkasotsaiset Waltari ja Paavolainen sitä tuskin viljelivät yhteisessä kokoelmassaan Valtatiet.
Kohteliaisuus ja tyylitaju ovat ainoita ylellisyyksiä, joihin meikäläisellä ryysyköyhälistön edustajalla on varaa. Laajakaistayhteyden ja sunnuntaiHesarin lisäksi.
Elä kuitenkaa ylpiytees tikahdu ja varo ettei Waltari putoa silmään. Vai harrastatko sitä juniori-Valtaria, jota enempi kuunnellaan.
kohteliaisuuksia ja muistelen ja maistelen niitä iltaisin ennen nukahtamista. Parhaat muistiini säilömät ovat peräisin 60-luvulta, se oli merkillepantavan antoisa kohteliaisuusvuosikymmen.
Sen jälkeen tarjonta onkin ollut niukkaa ja karua.
Lueskelen pitkästä aikaa taas tarinaa eräästä egyptiläisestä lääkäristä, Sinuhe- nimisestä. Lienet kuullut. Kirja on noin esineenä hieno, kauttaaltaan maitokahvin ruskea. lieneekö väri alkuperäinen vai itsekseen ruskettunut, en tiedä. Painos vuodelta -47. Mukavaa, että edes joku on minua vanhempi.
On tämä taas sen verran jykevä opus, että lavettisi olisi tarpeen; kuinkas projektisi etenee?
Näitkös männäviikolla kotonurkillasi sen maankuulun arolepinkäisyksilön?
Siis että vilpittömin mielin vaellat.
Kauheinta onkin pudota omaan kuoppaansa.
Kyllä minä uskon, että parhaimmillaa sarkasmia pystyy harrastamaan vanha kettu; pitäähän taustalla olla vähän kaikupohjaa. Uskottavuutta. Ja kokemusta.
Tarkoitan tietysti itseäni tuolla omaan kuoppaan putoamisella...
60-luvulla kaikki tosiaan oli paremmin. Peilikuvatkin. Senjälkeen elämä onkin ollut yhtä alamäkeä. Paitsi paino.
Sinuhesta oon kuullu, ja kakkososan näen parastaikaa. Ykkösosa taitaa olla pikkusällin sängyn alla, en rupia kaiveleen ennen kuin itsekseen kävelee ihmisten ilmoille.
En nähnynnä Arolepinkäistä, koska tyhmä voin olla mutten lintuhullu. Olikkonää perustamassa E-L Manner-seuraa, jonka synnystä viestimien kumu kantautui tännekin?
Manner-seuran perustavasta kokouksesta siitä tavanomaisesta syystä, että olin tietoinen asiasta kovin jälkijättöisesti.
Moni muukin tärkeä asia on minulta jäänyt kokematta samasta syystä. Hesarista huolimatta.
Juu, saman peilikuvailmiön olen minäkin huomannut.Lisäksi menneitä muistellessa huomaan, että kukkaro oli silloin paljon painavampi, vaikka itse olin kepeämpi. Ja kevyempi.
Ihan tyytyväinen olen elooni ja olooni tällaisenaankin. Elämänkumppaneina katit korvaavat mennen tullen keskivertoisen miehenrotjakkeen. Edullisempia elättää ja helpompia hoitaa.
Miksi et menisi kirjastoon ja koppaisi hyllystä summamutikassa kasan kirjoja, joita kokeilla?