Jonkun sukuhaaran kanssa on tullut toimeen hyvin, jonkun ei. Kumma juttu.
Perhe on paras, suku on pahin ?
Anonyymi-ap
9403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihmiset on erilaisia. Se, että on samaa sukua ei takaa sopuisuutta.
Yksi henkilö voi saada sanomisillaan tai tihutöillään aikaan harmillisen
eripuran. Sitä voi alkaa jopa "vihanpito".
Kun on jotkut kekkerit osa ei tule ollenkaan paikalle jos siellä
"se tietty ihminen".
Sopu sijaa antaa ja parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Siitä yritettiin pitää kiinni.
Minä taas sanoisin että suku on parempi kun perhe . Siis näitäkin mielipiteitä on
Jos ajattelet, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita, olet juuri se osapuoli, jota pompotetaan. Sinut voidaan unohtaa ja ohittaa, ethän sinä kuitenkaan nosta metakkaa, vaan haluat sovun säilyvän. Sinä voit jäädä viimeiseksi, tai ehkä kokonaan pois letkasta, yleisestihän on tiedossa, ettet kuitenkaan mitään sano, vaikka vähän syrjittäisiinkin.
Ja kun sitten saat tarpeeksesi ja ratkeat liitoksistasi, muut päivittelevät, mikä sille nyt tuli. "Ainahan me ollaan tällä tavoin tehty, miksi se nyt pillastui?"
Ikäryhmä 60+ on aloituksia aiheesta. Suku on pahin.
Eikö tulla otsakkeella ole oma palstakin, oliko "Suhteissa" vai missä.
80+ palstalla on vain hyvin toimeen tulevia ihmisiä.
Ei koko suku koskaan ole paha tai pahin. Yksittäisiä ihmisiä voi olla, joitten
kanssa kanssakäyminen on haasteellista.
Suvut koostuvat monista suvuista naimakauppojen kautta.
Useimmat eivät ole mitään sukua toisilleen geenimielessä.
Kaikki ihmiset eivät vaan viihdy toistensa seurassa , joten oli suklainen tai omaan perheeseen kuuluva niin niissä voi olla ihmisiä joiden kanssa ei kemiat suju . Silloin tavataan yleensä vaan jonkun hautajaisissa , siinä kaikki
Pitääkö ylipäätään tavata ketään? Minä en tapaa sukulaisiani. Ei ole mitään syytä.
Onneksi täyttävät vuotensa ilman minua.
Minähän en vuosia täytäkään.
Kaikkein parasta on unohtaa sukulaisuus. Ei se tarvitse olla myllynkivenä kaulassa. Aikuinen ihminen pitää yllä ystävyyttä ja läheisyyttä mieluisten ihmisten kanssa.
Hyvin usein olen tavannut ihmisiä, jotka eivät tunne serkkujaan tai tiedä isovanhempiensa nimiä tai kotipaikkaa. Se on minua kyllä oudoksuttanut, koska itse kuulun pieneen sukuun, joka asui lähellä toisiaan.
Tapasimme silloin tällöin, mutta en muista, että kukaan suvusta olisi ihan sukulaisuuden nimessä mennyt auttamaan pulaan joutunutta, jokainen selvisi vaikeuksistaan ja muista asioistaan omin neuvoin.
Emme me tapailleen siksi, että olimme sukulaisia.
Minä ymmärrän mainiosti ihmisiä, jotka ovat irrottautuneet lapsuudenkodistaan aikuisina. Jos on jatkuvasti joutunut olemaan se pahnanpohjimmainen, on syytä itsetunnon voimistamiseksi lähteä etäämmäs.