Kävin treffeillä. Mutta tuntuu, että toinen ei oikein ymmärtänyt miksi olin häntä pyytänyt ulos! Miten sen voisin hänelle viestittää?! Tiedän hänen pitävän tytöistä.. Hän ei tiedä minunkin pitävän..
treffit ;) ?!
justiina
61654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäpä, jos laittaisit semmoisen tekstarin vaikkapa, jossa ilmaisisit asianlaidan selvästi ja söpösti? Älä hyökkää, mutta voithan kertoa vaikka suoraan olevasi ihastunut. Tai kehut ulkonäköä tai jotain tavalla, jota heteronaiset eivät tee...?
Älä käytä sanaa "välittää"... Se on niin monta ihmistä ja tarinaa saanut sekaisin....
Onhan se niin että ihmissuhteet on vaikeita, ja toisten ajatuksia kun ei osaa lukea ja ei ole sitä yhteistä sovittua merkkiä mistä tietäisi mistä toinen tykkää jne.
Mä en sano tätä mitenkään pahasti mutta kaikki te jotka ette osaa, kehtaa, tiedä, pysty, jne ratkaisuihin joissa saatte ihstuksenne kohteen tietoon että olette ihastuneet niin mitäs jos vaan annatte olla?
Kun suhde oikeasti vaatii aika paljon, ja jos ei ole heniksesti valmis ottamaan riskejä ja jos ei sitä rohkeuttua ja älliä löydy niin ei siitä mitään tule.
Siksikö nää nuoret vaihtaa joka vklo naista ja rakkaudenvalojaan kun kantti riittää vain tiettyyn pisteeseen ja sitten onkin jo liian vaikeaa joten nainen vaihtoon.
Siinä ei ole mitään pahaa että kasvaa ensin niin aikuiseksi että osaa hyväksyä itsensä ja olla rohkeampi,suorempi,avoimempi,sosiaalisempi jne.
Ja Justiina, edelleen en pahalla, mutta sanoit että olit treffeillä. Ei ne ollut treffit jos siitä jäi tuollainen jälkimaku. Treffit on se kun nähdään ja tutustutaan toisiin ja katsotaan miten tullaan toimeen ja jutellaan asioista jotka itselle merkkaavat jne.
Onko ihme että se ei tiedä että pidät tytöistä jos ette puhuneet asioista jotka merkitsevät jotain.
Ja jos mieleeen vilkahtaa kysymys että mitä sitten oisi pitänyt sanoa että toinen olisi ymmärtänyt, niin edelleen olen sitä mieltä että silloin ei ole kypsä muuhun suhteeseeen kuin kaverisuhteisiin.
Aika kovaa tekstiä. Eri mieltä.
Joskus on vaan vaikeaa ilmaista tunteitaan toiselle, pelkää torjutuksi tulemista, on ujo, mitä vain.
Itse olen päälle kolmikymppinen, ja vaikeaa se on yhä... mutta aina on homma onnistunut kuitenkin. :D
Kukin tyylillään!
jokaisella on se oma tyylinsä ja eihän se ikinä ole helppoa, mutta onko se aina siitä että on ujo?
Tunteita ei ole helppo ilmaista mutta en usko että se on jokin sellainen asia josta ei voi oppia pois. Kyse nyt ei ole siitä että pitää jokaiselle kivalle tytölle uskaltaa sanoa kaikki a-ö:hön itsestään ja tunteistaan.
Ja kyllä mun puolesta saa olla ujo ja arka ja pelätä torjumista jne.
Kyse on siitä että jos haluaa on otettava riskejäkin. Ja siinä tulee se että mitä vahvempi on sitä helpompaa se riskienkin ottaminen on.
Ja jos on ujo ja arka ja pelkää niin mitkään maailman neuvot ei auta siihen että itse se suu on aukaistava.
Ikä ei ole mikään meriitti näissä asioissa.
Ja varmaan homma onnistuu ujoillakin, en mä sitä.
Vaan sitä että jos torjutuksi tulemisen pelko on isompi kuin halu saavuttaa jotain, niin silloin on syytä laittaa asia myssyn alle ja pohtia kannattaako jatkaa samalla tyylillä koska se jos mikä tekee elämästä vaikean.
Oli asia pieni tai iso, jos antaa itsensä kääntyä enempi niihin mahdollisiin negativiisiin puoliin sitä junnaa pienissäkin kynnyksissä kuin seisoisi vuorenseinän edessä.
Ei ihmisluonto ole muuttumaton eikä mahdoton muokata. Tuntuu joskus että enempi nostetaan vaan kädet pystyyn ja sanotaan että noh tällainen mä olen. Kehitetään mielummin sitä puolustumekanismia huippuunsa.
.. luinko oman ajatukseni. Ainakin voin allekirjoittaa kaiken mitä tässä sanotaan.
Sen jonkilaisen henkisen kasvun huomaa siitäkin, kun monet tarvitsevat kunnon kännin ennen aloitteen tekemistä ja seuraavillakin treffeillä ainakin pari olutta.Vanhempana ottaa rennommin eikä pelkää kohdata vaikka lusikka kilisee kahvikupin reunaa.. Mutta niis se vaan on, että peliin pitää kasvaa..
on minunkin ajatukseni aiheesta. Eikä todellakaan ole tarkoitus tuomita tai nujertaa ketään.
Olen vain sitä mieltä, että mikäli olet valmis ja todella haluat kohdata ihmisiä, voitat pelkosi ja ujoutesi keinolla millä hyvänsä. Minusta se pätee koko elämään, ei vain ihmissuhteisiin. Se ei tarkoita, että ihmisestä tulisi sormia napsauttamalla rohkea ja peloton vaan että uskaltaa edetä ja etsiä ratkaisuja pelosta huolimatta!!
Viimeisten kolmen vuoden aikana olen käynyt lukemattomia keskusteluja ja psyykkaustuokioita tästä aiheesta ystäväni kanssa. Juuri siitä, miten helppoa on vain nostaa kädet ylös ja sanoa, että minä olen tällainen, piste. Se ei ole selitys millekään. Eikä sen turvin voi syyttää muuta maailmaa ymmärtämättömyydestä. Tunnen niin monta ihan tavallista ihmistä, jotka ovat panneet elämänsä uusiksi, jotkut jopa useampaan kertaan, että TIEDÄN muutoksen ja muuttumisen olevan mahdollista. Se vaatii vain paljon työtä ja vaivannäköä, kipeidenkin juttujen myöntämistä itselleen, uskaltautumista ulos kuoresta, motivaatiota. Mutta eiköhän elämä ole sen arvoista?
Ilman riskiä ei todellakaan saa mitään. Ei kenelläkään ole takeita siitä miten asiat tulevat menemään. On vain luotettava siihen, että pärjään, jos ne eivät mene niinkuin pitäisi.