Äidinrakkaus pelastaa maailman?

Muistan näillä palstoilla joku vuosi siten kun täällä keskusteltiin kiivaaseen sävyyn kirjasta "Tulevaisuuden lyhyt historia" (www.bod.fi/s?k=soupfvjlkd1c)


Tuolta Skepsiksen keskustelupalstalta löytyi ko kirjaa (tai pamfletina sitä myös käsitellään) koskeva tulkinta, ja sen tulkinnan mukaan pri vuotta sitten täällä kiistelleet väittelijät olivat pihalla kuin lumiukot.

Kirjan (pamfletin)ydinsanoma olisikin äidinrakkaudessa, ja menee seuraavasti:

"Maailmaa uhkaa ilmastokatastrofi, mutta se vain saa aikaan väestön siirtymistä subtrooppiselle alueelle (selkkauksissa kuolee kyllä paljon väkeä, mutta maailmanloppu se ei ole).
Maailma jakautuu totalitaristeihin ja liberaaleihin. Liberaalin maailman johtovaltio USA joutuu ahtaalle, ja puolustautuu poltetun maan taktiikalla (Itä-Eurooppa jätetään susille). Valtameret suojaavat sitä geopoliittisesti, ja kun Väli-Amerikka tehdään kulkukelvottomaksi, on se suojassa kansainvaelluksilta.
Liberaalin maailman Akilleen kantapää on tasa-arvon käsitteen väärinymmärrys. Sukupuoliroolit sekoitetaan systemaattisesti. On lukemattomia sukupuolia, vaikka luonnossa niitä on vain kaksi. Yksilöllä joko on tai ei ole y-kromosomia. Miksi ihminen sitten itsensä tuntevat, on kai jokaisen oma asia.

Naisten eliitti omaksuu miehisen arvomaailman, jonka seurauksena ihmiskunnan tärkein voimavara, äidinrakkaus kuolee. Ja sen seurauksena ydintuho vie ihmiskunnan tuhoon.

Mutta tuhon jälkeen Luonto luo uuden ihmisen. Kanta-äitinä on Aino, jolle on omistettu ihan oma lukunsa. Luontoon uskovat Ainon jälkeläiset (”hyvät ihmiset”) voittavat teknologiaan uskovat ”pahat” ja kun Luonto löytää keinon poistaa perimästä toksisen maskuliinisuuden, siirtyy ihmiskunta kohti onnellista tulevaisuutta.

Tuolla parjatulla sivustolla ”Suomi 24” löytyi joku, joka oli vaivautunut perehtymään asiaan ja kiteytti kirjan sanoman seuraavasti: ”Minä olen Luonto,
sinun jumalasi! Älä pidä muta jumalia”.

Kun olen sanonut että skepsis on kuollut, niin perustelen sitä sillä, että täällä ei löydy muuta järkevää kommenttia tuohon kirjaan kuin tuo Sherlockerin yllä oleva kommentti.
Johtopäätökseni on, että ”Suomi 24” on korkeatasoisempi, sillä kertoohan tuo ensimmäisen käskyn uudelleen muotoilu siitä, että vaikka Suomi24:ssä on paljon typeryyttä, on siellä myös viisutta. Miksi me tuijotamme vain typeryksiä?

Nyt ymmärrän myös tuon pseudonyymin nerokkuuden. Uskoa meillä kyllä löytyy ja toivoa, mutta missä on rakkaus? Ja se tosiasia, että äidinrakkaudelle ei länsimaissa anneta arvoa, on keskustelunaiheena tabu, jonka toteaminen pelkästään kääntää veistä liberaalin ihmisen haavassa. Woke-kansa pillastuisi oikein kunnolla!"

Olipa mukava lukea kirja, sillä onhan tuo vahvaa tekstiä, kun sen ymmärtää!