Älkäätte ihmiset unohtako että on olemassa myös mukavia naapureita. Mekin ystävystyimme samassa rapussa asuvien naapureiden kanssa ja edelleenkin hyvin hurisee. Meillä on 5 vuotias poika ja heillä 5 vuotias tyttö, ja lapsetkin ovat keskenään ystävystyneet.
On olemassa mukaviakin naapureita
Yökuhkija
9862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosi kiva lukea välillä tälläisiäkin viestejä!
Näitä ei täällä montaa ole, tsemppiä.
Eikä näihin paljoa saa kommentejakaan, valittajien mielestä ehkä uskomattomiakin.
Unohdatte sen, että kaikki "valittajat" eivät valita vain valittamisen vuoksi. Meillä esimerkiksi on 2 todella ongelmanaapuria, mutta rapussa asuu yli 10 perhettä, joista kaikki muut ovat ok - muutaman kanssa olemme myös ystävystyneet. Näiden tyyppien kanssa on kiva järjestää juttuja pihalla ym., mutta kyllä hymy hyytyy kun nämä muutamat möykkäröivät... Olisivatkin kaikki tällaisia kivoja! Itse yritämme olla kohtuullisia toisia kohtaan, kunpa vain muutkin...
Hienoa!!!!!
Minullakin on muakvat naapurit. Osaavat lukea ja kirjoittaa, väliviivatkin menevät oikeisiin kohtiin.
Terveisiä kaikille
5-vuotias tyttö
Tosi mukava täytyy naapurini olla, kun miehenikin on ystävystynyt niin kovasti alapuolella asuvan yksinhuoltajan kanssa. Hänkään ei kovin helpolla uusiin ihmisiin halua tutustua.
Joo, meilläkin mies hyysää yksinhuoltajia, nimenomaan naispuolisia. Heitä pitää auttaa sekä ylä- että alamäessä ja milloin missäkin asiassa, rahaakin pitää lainailla. Tässä vuosien varrella olen huomannut, että lähes aina vastaantulleet "autettavat" ovat olleet nimenomaan yksinhuoltajaäitejä. Sanoinkin kerran miehelleni, että mitäs jos perustaisit "Pelastakaa yksinhuoltajat Ry:n". HAH HAA! Ei muuten mutta ei tässä itsekään rahassa kylvetä.
on kivat naapurit, joista on tullut vuosien saatossa parhaimpia ystäviämme.
Heidän lapsensa ovat jo aikuisia (parikymppisiä, eivätkä asu enää kotona), meidän vasta toisella kymmenellä. Meidän poika oli eka- ja tokaluokalla heillä iltapäivähoidossa, ja ollut muutenkin heidän kanssaan paljon tekemisissä (kuten mekin). Vitsaillaankin toisinaan, että hän on heidän "ottopoikansa". Silloin tällöin vietämme myös iltaa yhdessä, ja onpa mukaan liittynyt pikku hiljaa muitakin naapureita.
On mukavaa, kun ystäviä asuu seinien takana - jostain syystä myös se valittamishalu on kadonnut kokonaan, vaikka joskus saattaa jotain ääniä naapurista kuuluakin - puolin ja toisin.
Sopu sijaa antaa.
Onhan niitä varmasti.. Olihan minullakin kerran kiva naapuri. Se vain uhkasi antaa minulle selkäsaunan, mutta ei toteuttanut uhkaustaan.
Joko on naimakaupoista sovittu?
joo on niitä olemassa vittu ääninä päässäs..