Katsoiko kukaan

Tätä "uskontoa" minä tunnustan.

Olen nähnyt lukuisia otoksia ja voin sanoa, että
vanhoissa filmeissä voi monesti sanoa niiden ole-
van propagandistisen valtakoneiston tuotantoa.

Aidot todella erottaa ja monesti unohdetaan I
maailmansodan sinappikaasukranaatit jalkaväen
kiusana ja myös kameramiesten yhtenä suurimpana
uhkana.
Myös sota oli asemasotaa ja siksi aivan toisen-
laista, kuin II maailmansodan liikkuvien yksi-
köiden ja kaluston monimuotoisuuden vuoksi, jol-
loin kuvaaminenkin oli realistisempaa.

Sen sijaan kaupunkikuvaukset ovat arvokkaita jo
kadonneen arkkitehtuurin ja maisemankuvan taltioi-
misessa. Myös vaatetus pannaan merkille.

Sitten tullaankin rajanvedon tälle puolelle.
Ns. avoimen median aikana aina Vietnamin sodasta
lähtien aidot sotatilannekuvaukset toivat uudet
mammonat ja siten uudet riskit sotakuvaajillekin.
Heillekin saattoi muodostua "sotasyndrooma", jol-
loin ei voi elää ilman sitä vaan on mentävä uu-
delleen ja uudelleen. Näitä "hulluja" onkin sit-
ten jäänyt sille tielle lukemattomia aivan viime
päiviin saakka.

Ei voi enää varmuudella sanoa, mikä heitä oikein
nykyään riivaa - näyttämisen halu, raha, vaiko
adrenaliinin vieroitusoireet.

Toista se oli ennen.

oli upea kaveri...ulkoisesti ja vielä älykkään tuntuinenkin. Kaveri on Reutersin kuvaaja.