Hei,
Mitä mieltä tällä palstalla liikkunut Opettaja on nykyisten kielikokeiden perusteella saatujen arvosanojen vertailukelpoisuudesta? Itse en ole siitä todellakaan näin kielitaitoisena oppilaana (esim. aineessa 95/99 pistettä) kovin vakuuttunut, varsinkaan kun moninkertaisesti huonommat ainekirjoittajat/tuntiosaajat ylsivät samaan tai jopa parempaan arvosanaan - uskomaton C! Minusta aineessa voidaan kuitenkin mitata melko hyvin oppilaan kielitaitoa, kielitajua ja sanavarastoa. Olenko kenties väärässä?
En voi uskoa tätä riman alitusta, joten haluaisin todellakin tietää, josko nimim. Opettajalla kenties omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista tapauksista? Uskallan ainakin väittää, että tämä nykyinen koemalli ei sovi aivan kaikille (edes kaikille kielipäisille), esimerkiksi muutama vuosikymmen sitten vastaavissa kokeissa ei ollut lainkaan monivalintoja, sen sijaan paljon suoria tekstikäännöstehtäviä tms. Tämän esimerkin mainitsin ihan sen vuoksi, että ilmeisesti minun kompastuskiveni piilee juuri noissa monivalinnoissa = lottotehtävissä. Tekstien kohdalla ymmärrän kyllä lukemani, mutta jostain syystä se lopullinen "varma veikkaus" ei osu ikinä oikeaan. Myös kielioppijutut ovat minulla hallussa, että aika vähissä ovat nämä selitykset tällä kertaa.
Tämän kevään tulos kieltämättä masentaa, joten taitaa mennä kesä uusintakokeeseen lukemiseen. Eipä minun kielitaitoni ainakaan noissa yo-papereissa mitenkään näy, totesin tämän harmissani myös yhdessä oman opettajani kanssa. Ei ole siis yksi-yhteen-asia tämä koulumenestys ja yo-tutkinnossa suoriutuminen ylipäätään. Meni kieltämättä vähän maku koko juhlista, mutta jospa kokeilen vielä syksyllä näyttää kynteni.
Olisin hyvin kiitollinen, jos tämä Opettaja voisi esittää oman kantansa asiaan, ja ehkä mahdollisia neuvoja katkeroituneelle kyynikolle. Hyvää kevättä ja kesää onnea kaikille joka tapauksessa!
t. Satu
Mitä mieltä tällä palstalla liikkunut Opettaja on nykyisten kielikokeiden perusteella saatujen arvosanojen vertailukelpoisuudesta? Itse en ole siitä todellakaan näin kielitaitoisena oppilaana (esim. aineessa 95/99 pistettä) kovin vakuuttunut, varsinkaan kun moninkertaisesti huonommat ainekirjoittajat/tuntiosaajat ylsivät samaan tai jopa parempaan arvosanaan - uskomaton C! Minusta aineessa voidaan kuitenkin mitata melko hyvin oppilaan kielitaitoa, kielitajua ja sanavarastoa. Olenko kenties väärässä?
En voi uskoa tätä riman alitusta, joten haluaisin todellakin tietää, josko nimim. Opettajalla kenties omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista tapauksista? Uskallan ainakin väittää, että tämä nykyinen koemalli ei sovi aivan kaikille (edes kaikille kielipäisille), esimerkiksi muutama vuosikymmen sitten vastaavissa kokeissa ei ollut lainkaan monivalintoja, sen sijaan paljon suoria tekstikäännöstehtäviä tms. Tämän esimerkin mainitsin ihan sen vuoksi, että ilmeisesti minun kompastuskiveni piilee juuri noissa monivalinnoissa = lottotehtävissä. Tekstien kohdalla ymmärrän kyllä lukemani, mutta jostain syystä se lopullinen "varma veikkaus" ei osu ikinä oikeaan. Myös kielioppijutut ovat minulla hallussa, että aika vähissä ovat nämä selitykset tällä kertaa.
Tämän kevään tulos kieltämättä masentaa, joten taitaa mennä kesä uusintakokeeseen lukemiseen. Eipä minun kielitaitoni ainakaan noissa yo-papereissa mitenkään näy, totesin tämän harmissani myös yhdessä oman opettajani kanssa. Ei ole siis yksi-yhteen-asia tämä koulumenestys ja yo-tutkinnossa suoriutuminen ylipäätään. Meni kieltämättä vähän maku koko juhlista, mutta jospa kokeilen vielä syksyllä näyttää kynteni.
Olisin hyvin kiitollinen, jos tämä Opettaja voisi esittää oman kantansa asiaan, ja ehkä mahdollisia neuvoja katkeroituneelle kyynikolle. Hyvää kevättä ja kesää onnea kaikille joka tapauksessa!
t. Satu
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo... Onhan se tietty niin, että ei toi koe ole mikään koko totuus ihmisen kielitaidosta. On luonnollista, että kirjallinen koe ei kykene mittaamaan kaikkia kielitaidon osa-alueita.
Tosin suullisen kielitaidon mittaaminen voisi olla jonkin verran hankalaa. (Kuka tässä tapauksessa valvoo, että arvosanoja jaetaan oikeudenmukaisesti; arvostelija tuskin kykenee olemaan täysin objektiivinen. Lähetetäänkö lautakunnalle videonauha? Hmm... Hankalaa.)
Harmillista kyllä, tuo kommunikatiivisen kompetenssin mittaaminen jää hieman taka-alalle. Ehkäpä tietystä tasosta kertoisi enemmän se, että tekisi monta tuollaista koetta (siis ihan vain itselleen) ja katsoisi hieman suuntaa-antavaa keskiarvoa. Mielestäni "lottorivit" eivät ole tarpeen; kun on tehnyt yhden tai kaksi vastaavaa koetta (esim. prelit), niin jos on todella hyvä, oppii kyllä huomaamaan YTL:n tyylin. Ja ovathan he sielläkin päässä joutuneet joskus hyväksymään useampia vaihtoehtoja, jos jossakin on ollut selvää "hajontaa".
Pää pystyyn! Kyllä se kielitaito ei ole yhdestä YO-kokeesta kiinni! On tosiaan mullakin käynyt niin, että "huonot" oppilaat on kirjoittaneet hyviä aineita, koska aineissa tunnutaan arvostavan näitä kieliopillisia seikkoja ja ulkoaopeteltuja fraaseja. Itse haluaisin painottaa vielä myös ilmaisun luontevuutta ja sujuvuutta. (Todella hyvässä aineessa voi olla muutamia virheitä, mutta se on aidon tuntuista tekstiä, ei täynnä pakolla mahdutettuja fraaseja.)
Kiitos ajatuksista!
Minun täytynee hamstrata itselleni jättimäinen nippu vanhoja yo-vihkoja, lukea siinä sivussa jättimäinen sanavarasto, kuunnella jättimäisen pitkiä yo-kasetteja ja sitten kirjoittaa syksyllä jättimäisen hyvä E.
Tässä on vain enää se ongelma, että kun "ylpeys" on mennyt noiden (omalla asteikollani) huonojen arvosanojen myötä, todistusta en tahdo enää juhlissa näyttää. Nimittäin juhlavieraille on aivan turha alkaa selittää, miten monesta asiasta yo-kokeet koostuvat, he kun pitävät melko itsestään selvänä sitä asiaa, että hyvä oppilas ja älykäs ihminen kirjoittaa luonnollisesti myös viisi ällää. - Turhauttavaa!
No, elämä jatkuu, toivon niin.
koska olen tätä nimimerkkiä täällä pitkään käyttänyt. Todennäköisesti ei pidä vastauksestani, mutta itsehän kysyit.
"Mitä mieltä tällä palstalla liikkunut Opettaja on nykyisten kielikokeiden perusteella saatujen arvosanojen vertailukelpoisuudesta?"
Arvosanathan ovat keskinäisesti täysin vertailukelpoisia. Se, mittaavatko nykyiset yo-kokeet kuinka hyvin kielitaitoa on sitten toinen kysymys. Pitkällisen kokemukseni (30 vuotta) ajalta en muista omista oppilaistani yhtään sellaista laudaturin saanutta, joka ei olisi pärjännyt hyvin myös niillä osa-alueilla joita koe ei mittaa.
"Itse en ole siitä todellakaan näin kielitaitoisena oppilaana (esim. aineessa 95/99 pistettä) kovin vakuuttunut, varsinkaan kun moninkertaisesti huonommat ainekirjoittajat/tuntiosaajat ylsivät samaan tai jopa parempaan arvosanaan - uskomaton C!"
Jos osaa kirjoittaa hyvin, voi silti olla huomattavia puutteita muussa kielitaidossa - sinua en tunne eikä tämä siis ole henkilökohtainen kommentti. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos on todellisuudessa kielitaitoinen, niin pystyy varmasti vaivaa nähden oppimaan ne asiat, joita yo-kokeessa kysytään - nehän ovat tiedossa. Usein oppilaat moittivat kokeita ja sanovat, että kyllä heidän kielitaitonsa on parempi kuin mitä kokeet näyttävät. Voi olla, mutta todellinen kielitaito edellyttää sitä, että kykenee opettelemaan sen kielen juuri niiltä osin joita tietynlaisessa kokeessa kysytään. Luonnollisesti kielitaito on laajempi asia kuin mitä yo-koe mittaa, mutta todellinen osaaja kykenee kyllä suoriutumaan myös yo-kokeesta hyvin arvosanoin.
"Minusta aineessa voidaan kuitenkin mitata melko hyvin oppilaan kielitaitoa, kielitajua ja sanavarastoa."
Kyllähän kirjoitelma noita mittaa, mutta ainoastaan niissä puitteissa kuin kirjoittaja itse haluaa. Se on kuitenkin vain yksi osa kokonaiskielitaitoa eikä sellaisenaan anna paljonkaan luotettavaa tietoa muiden osa-alueiden hallinnasta.
"haluaisin todellakin tietää, josko nimim. Opettajalla kenties omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista tapauksista?"
Joka vuosi minulla on useita oppilaita, jotka kyllä kirjoittavat oikein hyvin kirjoitelmia, mutta eivät hallitse kovinkaan hyvin tai hallitsevat jopa huonosti muita osa-alueita. Samoin on sellaisia, jotka ovat oikein hyviä kuuntelukokeissa mutta eivät sitten hallitse muita osia lainkaan niin hyvin. Kysehän ei ole rimanalituksesta vaan yksinkertaisesti siitä, ettei sitä oikeaa osaamista kuitenkaan ole kuin vain tietyissä asioissa.
"Uskallan ainakin väittää, että tämä nykyinen koemalli ei sovi aivan kaikille"
Nykyinen koemalli sopii todella kielitaitoisille oikein hyvin, jos he tosissaan tekevät työtä päämääränään kokeissa suoriutuminen ja opettelevat ne usein mitättömän tuntuiset pikkujutut, joista ne pisteet sitten tulevat. Jos suhtautuu suurpiirteisesti pikkujuttujen opetteluun ja etenkin jos ajattelee, että kyllä minä tiedän mitä pitää osata ja teen juuri niin kuin itse haluan, niin lopputulos ei ole välttämättä lainkaan niin hyvä kuin itse luulisi. Sen sijaan tästä koemallista on tietynlaista haittaa niille keskitasoisille kielenopiskelijoilla, joiden on vaikea hahmottaa esimerkiksi juuri oikeita vaihtoehtoja. Mutta ahkeralla työllä hekin saavuttavat keskitasoisia tuloksia.
"muutama vuosikymmen sitten vastaavissa kokeissa ei ollut lainkaan monivalintoja, sen sijaan paljon suoria tekstikäännöstehtäviä"
Sellaisen kokeen tein itsekin, ja minulle se oli kohtalaisen helppoa. Nykyiset laudaturoppilaat eivät pärjäisi nykyisellä koulutuksella lainkaan niin hyvin niissä kokeissa, mikä ei johdu heidän huonoudestaan vaan yksinkertaisesti siitä, ettei nykyisen harjoitella sellaiseen kokeeseen. Niissähän arvostelu oli paljon tiukempaa kuin nykyaikana uskoisi, jo pari kunnon virhettä vei sen laudaturin.
"mahdollisia neuvoja katkeroituneelle kyynikolle."
Mahdotonta on antaa mitään neuvoja kun en tiedä mitään osaamisestasi, en tiedä kuinka hyvin eri asiat hallitset.
Jos uusimaan menet, niin onnea haluan toivottaa!
Joo, se jäi tuosta omasta viestistäni vielä puuttumaan, ja huomasin sen luettuani tuon kollegani viestin. Eli kyllä se vaan niin tahtoo olla, että aidosti hyvät harvoin pärjäävät todella huonosti (kyllä se arvosana on silloin E tai L), mutta joskus voi käydä niin, että hieman heikommallakin kaikki osuu kohdalleen, ja tulee hyvä tulos. :)
En halua arvostella teidän opettajien sanomisia, koska olen kanssanne suurilta osin samaa mieltä. Nyt kuitenkin haluan yhden asian tuoda näin oppilaan näkökulmasta esille. Näinhän on, että todella hyvin kursseilla pärjäävät oppilaat pärjäävät myös ylioppilaskirjoituksissa (todella) hyvin. Mutta itselläni mahdollisuus korkeimpaan arvosanaan (englannissa) hävisi jo kuuntelussa. Syynä on se, että jännitin ja olin kipsissä koko kuuntelun ajan. Siinä tilanteessa on vaikea antaa parastaan.
Kuuntelujännitys ynnättynä kirjallisen osion aikana olevaan jännitykseen saattaa pudottaa arvosanaa kaksikin pykälää omaa osaamista alemmas.
Itselläni olivat tavoittee E-L, kunnes kuuntelujännitys ja keskittymishäiriöt pilasivat koko jutun. Ymmärrän puheen/tekstit, mutta valitsen jostain käsittämättömästä syystä aina väärän vaihtoehdon (keskustelun aloittajalla ilmeisesti sama ongelma) - ehkä analysoin ja pyörittelen liikaa kaikkia vaihtoehtoja mielessäni, jolloin se eka intuition kirkastama vastaus jää pimentoon.
että koejännitys voi pilata kokeet osittain - ainakin kuuntelussa, mutta myös kirjallisessa. Se on kuitenkin kaikille kokeille tyypillistä, ja jos yo-kokeissa jännittää niin varmasti jännittää monissa muissakin tilanteissa. Näiltä osin yo-koe ei mittaa kielitaitoa, mutta ei sitä silloin mittaa mikään muukaan koe, koska niissä kaikissa jännittää.
Jos kerran tietää osaavansa niin ei ole mitään syytä jännittää. Jännittäminen johtuu siitä et ei ole valmistautunut kunnolla.
”Todennäköisesti et pidä vastauksestani, mutta itsepähän kysyit.”
Täytyy huomauttaa, ihan ilman närkästystä, että olen sen verran realisti ja nimenomaan sopivissa määrin omanarvontuntoinen tyyppi, etten katso tässä tapauksessa aiheelliseksi epäillä tuota asiaa – kysehän ei ole siitä, pidänkö minä vastauksestasi vai en. Minähän halusin ennen kaikkea uteliaisuudesta tiedustella erityisesti Opettajan, mahdollisesti myös opettajien ja oppilaiden mielipiteitä tässä minulle henkilökohtaisesti todella harmillisessa asiassa. Halusin täsmentää tätä asiaa ihan sen vuoksi, että voin näin osoittaa kypsyyteni, joka ei ole nuoresta iästäni riippuvainen.
Tahtoisin edelleen ottaa huomioon, että kun tuohon jossain määrin epänormaaliin koetilanteeseen liittyvät paineet, jännitykset, nopeudet/hitaudet ja kaikenlaiset lukot voivat todellakin laskea jopa sen laudatur/eximia-tasoisen oppilaan suoritukset mahdollisesti kahta tai kolmea pykälää alemmas – mielestäni tämä ei ole ollenkaan mahdotonta, eikä se aseta silti kyseisen oppilaan kielitaitoa, myös niiltä osin kuin sitä nykyään mitataan, kyseenalaiseksi. Tätä et ole, Opettaja, tosin kiistänytkään. Luulen, että omalla kohdallani juuri tuolla keskittymisvaikeudella on oma osuutensa asiaan, en ymmärtänyt kirjoituksia ennen suhtautua ongelmaani kovin vakavasti, vaikka tiedostin sen olemassaolon jo preliminäärien aikana. Tulinpa myös huomanneeksi, että olen nähtävästi työskennellyt yo-vihkojen parissa liian vähän, eikä tarpeeksi asian vaatimalla intensiteetillä. Näin ollen minulle ei luultavasti ole ehtinyt muodostua selkeää kuvaa ytl:n kaivamista sudenkuopista ja odotettavista vastauksista, millä lienee nähtävästi merkittävä vaikutus lopputulokseen, joka tosiaan minun kohdallani laski kaksi pykälää alle realistisesti odotetun E:n – tuntuu vain jotenkin hassulta, että täytyy opetella ennakoimaan, mitä ytl, siis lautakunta eli yksittäinen (kiistämättä ammattitaitoinen) ihmisjoukko, systemaattisesti hakee takaa. Epäsuoraa kielitaidon mittaamista, kielitaidon ulkopuolelle yltävän nokkeluuden edellyttämistä? Ihmettelen vain, että ilmeisesti koulussamme ei ole painotettu tarpeeksi tuota vanhojen yo-vihkojen läpikäymistä.
Ilmeisesti minulla ei sitten ole vielä jokin ytl:n vaatima kokonaisuus hanskassa, vain yksittäisiä osa-alueita, kuten ainekirjoitus, sanasto, luetun ymmärtäminen (huom! suorien käännösten, ei näköjään monivalintojen perusteella) ja kielioppi. Kumma kyllä, että nuo eivät hilaa tuota arvosanaani edes yhtä pykälää ylemmäs, vaikka noiden osa-alueiden kiitettävän/erinomaisen hallinnan perusteella voisi olettaa, että arvosana olisi vaikkapa enemmän todellisuutta vastaava M. Nyt varmaan kritisoisit, kaikella kunnioituksella, ”todellisuutta vastaava” –käsitettä, mutta tarkoitan vain, että minusta yksinkertaisesti arvosana C ei yllä millään muotoa vastaamaan minun henkilökohtaista osaamistani. Ehkä kyseessä on vähintään jännityksen ja keskittymisvaikeuden aiheuttama lamaannus h-hetkellä, en tiedä. Alisuoriutuminen siinä missä ylisuoriutuminenkaan ei ole mitenkään poissuljettu mahdollisuus näissä yo-kokeissa, joihin ihmiset reagoivat aina yksilöllisesti, minusta tämä on asia, jonka ihmiset tuppaavat toistuvasti unohtamaan. Ei se yksinkertaisesti ole mikään kuuden tunnin suoraan verrannollinen taitojen purkitus. Enhän minä sitä kiistä, etteivätkö kirjaimet A-L olisi vertailukelpoisia sinänsä – realistina ymmärrän esimerkiksi, että minä en osannut näissä kisoissa suoriutua nimenomaan ytl:n vaatimalla englannin E-tasolla, en minä ole niin heikko ihminen, että kiistäisin tätä seikkaa – mutta on eri asia, kuinka suoraan niitä voi käytännössä totuuksina ja selviöinä pitää. En nimittäin luota, edelleen kaikella kunnioituksella ja ilman katkeraa panettelua, että ytl:n laatima nykyinen koemenettely (ainakaan kielten osalta) olisi kovin oikeudenmukainen, jos näin suoraan sanotaan. Uskallan arvella, että minä olisin varmaan menestynyt loistavasti niissä vanhanaikaisissa kielikokeissa.
Tässä on nyt uhkaavasti kysymys myös siitä, että yo-kielikokeiden pisteosuudet esittävät hyvin merkittävää roolia kokonaispistemäärän ja sitä seuraavan lopullisen arvosanan muotoutumisessa. Nyt herää puolestaan kysymys: Millä perusteella lautakunta on päätynyt pisteiden laskemisessa nykyisiin osuuksiin, esimerkiksi monivalintojen ja ainekirjoitusten osalta? Sehän on olennaisen tärkeä asia, koska tämä kielitaidon kirjallinen ja puolitotuudellinen mittaaminen on riippuvainen juuri noista osuuksista. Toivottavasti lautakunta arvioi, harkitsee ja tarkkailee säännöllisesti myös noiden osuuksien oikeellisuutta. Oli miten oli, mutta kummallista tämä minun mielestäni joka tapauksessa on.
Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta kun asialle ei tunnu löytyvän muutenkaan minkäänlaista selitystä. Kohtalontoveritkin tuntuvat olevan melko harvassa. En minä sääliä kaipaa, kun kerran tiedän totuudellisesti, miten asiat ovat; sen sijaan ymmärrystä tuntuu löytyvän melko harvalta taholta.
Onnea vain älläläisille, en minä todellakaan yritä teidän iloanne pilata!
Tärkeää on kaikkien "epäonnistujien" ja "rimanalittajien" huomioida se, minkä aikaisemmin sanoin, että yksittäinen koe ei vielä sinällään välttämättä kerro kielitaidosta. Tietysti löytyy nimittäin näitä alisuoriutujia ja ylisuoriutujia. Mutta jos tekee useamman kokeen (ja ne oikeasti arvostellaan), niin kyllä sitä sitten saa ihan suhteellisen oikeanlaisen kuvan omista taidoistaam, ainakin YTL:n testaamilla osa-alueita. Sitä, ovatko nämä osa-alueet täysin oikeanlaisia, en rupea tässä setvimään, mutta tällä tavalla jää harvemmin sijaa tulkinnalle... :)
Itselläni ainakin oppilaani saavat tehdä noin kolme YO-vihkoa kokonaisuudessaan. (Viimeinen pakollinen kurssi, valinnainen, preli) Sitten tehdään vielä osioita juuri noista monivalinnoista aika paljon. Kuunteluita harjoitellaan paljon, koekuunteluissakin olen käyttänyt YO-kuunteluita.
Mutta ei sitä juuri tarvitse harjoitella muuten. (Mielestäni ihan riittävä määrä, jos ihan aidosti on se kielitaito hanskassa, aika vähän siellä nimittäin näitä "jäyniä" on.)
Itselläni meni aikoinaan äidinkieli alle odotusten (M), kun syksyllä kirjoitin. Aineet olivat hyviä molemmat (näin opettajani kommentoi), mutta eivät sellaisia, joista YTL:ssä pidettäisiin. No, keväällä uusimaan. Tein "kypsän" novellianalyysin ja oikein pohdiskelevan otsikkoaineen... Ja silloin tuli sitten L. Aineet eivät välttämättä olleet paljoa syksyä parempia, mutta enemmän YTL:n toivomusten mukaiset. (Tämä nyt ei liittynyt kieliin mitenkään...)
Luulisin, että lautakunnassa on päädytty nykyisiin suhteellisiin osuuksiin ihan selvällä jakolaskulla, eli kun kielitaidossa on neljä eri osa-aluetta, puhuminen, tuottaminen ja kuullun ja kirjallisen ymmärtäminen, ja kun puhumista ei ole testattu, niin nuo muut osa-alueet on pantu suunnilleen tasan ja siitä nämä osuudet tulevat. Mutta tämä on siis vain luulo, en sitä varmuudella tiedä.
Olen urallani pari sellaista koetta nähnyt, joista voisin olla samaa mieltä, että niissä vaadittiin kielitaidon ulkopuolelle menevää nokkeluutta, mutta esimerkiksi tämän kevään koe ei missään nimessä sellainen ollut. Muun muassa omat oppilaani saivat hyvin tarkalleen sellaiset arvosanat joita oma arvioni heidän kielitaidostaan ennusti. Ei tässä kokeessa mitään ylimääräistä nokkeluutta tarvittu, ei siinä ollut mitään sudenkuoppia, se oli kaiken kaikkiaan aivan normaalia kielitaitoa edellyttävä koe. Jokaisen omat odotukset ovat voineet olla mitä ovat, mutta minun odotukseni täyttyivät - kuten jo sanoin - melkein sataprosenttisesti, eikä yksikään mielestäni hyvän kielitaidon omaavista oppilaistani saanut mitenkään omia taitojaan huonompia arvosanoja.
On se lautakunnan nykyinen koemenettely täysin oikeudenmukainen niiltä osin mihin se pyrkii, eli se erottelee kohtuullisen hyvin ne, jotka todella kieltä osaavat, niistä jotka osaavat sitä ainoastaan jollain lailla. On tietysti selvää, että joku yksittäinen kokelas voi kärsiä siitä, ettei ihmisen toiminta ja onnistuminen koskaan voi olla sataprosenttista, mutta suurissa joukoissa koe - ainakin tämän kevään englannin koe - oli hyvin oikeudenmukainen. Jos sinä, arvoisa keskustelun aloittaja, satuit nyt epäonnistumaan, niin se ei kuitenkaan mitenkään mitätöi sitä, että koe kokonaisuutena aivan varmasti kertoi kuka osaa ja kuka ei.
En sinua ja taitoja tunne, joten en osaa sanoa mistä tuloksesi johtui. Itse sen lienee parhaiten tiedät. Jos olet vakaasti sitä mieltä, että kielitaitosi on paljon parempi kuin yo-arvosanasi kertoo, niin good for you - eipä tuohon ole mitään lisäämistä.
Hehe:D Tuli vaan mieleen, että teetätkö oppilailla tosiaan VAIN 3 YO-vihkoa yhteensä?? Nimittäin meidän koulussamme on tapana viimeisellä pakollisella, sekä kertauskurssilla, tehdä 1 kokonainen YO-vihko JOKA VIIKKO koko kurssin ajan!! Mielestäni tämä on erittäin hyvä tapa, ja uskon vakaasti, että juuri siitä johtuu kielissä menestyneiden suuri lukumäärä koulussani :D Ei taas liittynyt mitenkään alkuperäiseen kirjoitukseen..
Jos nyt luetaan tuota Open tekstiä tarkkaan, niin siinähän luki, että hän teettää oppilaillaan näitä (rakenne)monivalintoja enemmänkin. Ja tämä on mielestäni tärkeää. YTL:n tyyliin harjaantuu tehdessä, ja minun pelastukseni ainakin oli se, että saimme tehdä jopa kaksi tai kolme YO-vihkoa ennen syksyn kirjoituksia. Rakenteiden harjoitteleminen on minusta tärkeämpää kuin tekstit, mutta kun on kyse pitkästä kielestä, niin täytyy ottaa huomioon, että teksteissä on aika paljon kompia. Joten kyllä tekstejäkin kannattaa harjoitella, niin mieli harjaantuu.
teetän oppilailla ainoastaan yhden vihkon. Ne jotka osallistuvat yo-kokeen valmennuskurssille saavat tosin tehdä 4-6 vihkoa enemmän, heitä on normaalisti noin puolet porukasta. Kaikki halukkaat saavat toki minulta vihkoja ja käydään sitten vapaatunneilla tarvittaessa vastauksia läpi. Mutta ei se ole yhden ainoan vihkon tekeminen vähentänyt oppilaitteni menestymistä, siitä on vuosia kun viimeksi joku on täällä esimerkiksi reputtanut, ja korkeimpia arvosanojakin tulee enemmän kuin keskimäärin maassa. Tosin minä sitten opetan nimenomaan syventävillä kursseilla niitä kirjoituksissa tarvittavia asioita oppikirjan pohjalta aika paljon. Tämä tapa on mielestäni parempi kuin käydä vanhoja vihkoja runsaasti läpi, koska tällä tavalla kielitaidosta tulee paljon laajempi kun se ei rajoitu vain siihen, mitä kirjoituksissa on joskus ennen ollut.
Mutta kukin tavallaan.