Tuolla kummipalstalla joku "armoitettu kasvattaja" väittää, että vaikka hän ei pidäkkään kaikista päiväkodin lapsista, lapset eivät havaitse hänen antipatioitaan. Hän on sitä mieltä, että on täysin luonnollista että ei tule kaikkien lasten kanssa toimeen hoitajana ja että näitä lapsia ja heidän toimiaan(ja epäilemättä myös vanhempia) on kiva ruotia kahvipöydässä muiden hoitajien kanssa.
Väitän, että lapset takuulla vaistoavat hoitajan asenteen vaikka hoitaja ei suoraan sitä näyttäisikään. Lisäksi väitän, että on hoitajia jotka eivät edes viitsi yrittää peitellä tunnettaan tai ovat kykenemättömiä siihen. Puhummeko silloin laadukkaasta päivähoidosta?
Millainen vastuu työyhteisöllä on tällaisissa tapauksissa? Hyväksytäänkö tällaiset kahvipöytäkeskustelut hoitajien "terapiana" vai tunnustetaanko, että ne vain syventävät ongelmaa ja saavat luultavimmin lapsen reagoimaan kun hoitajien asenne muuttuu vieläkin kielteisemmäksi.
Peräänkuulutan vastuuta lapsesta, ammattitaitoa, kykyä reflektoida itseään ja työtään.
Väitän, että lapset takuulla vaistoavat hoitajan asenteen vaikka hoitaja ei suoraan sitä näyttäisikään. Lisäksi väitän, että on hoitajia jotka eivät edes viitsi yrittää peitellä tunnettaan tai ovat kykenemättömiä siihen. Puhummeko silloin laadukkaasta päivähoidosta?
Millainen vastuu työyhteisöllä on tällaisissa tapauksissa? Hyväksytäänkö tällaiset kahvipöytäkeskustelut hoitajien "terapiana" vai tunnustetaanko, että ne vain syventävät ongelmaa ja saavat luultavimmin lapsen reagoimaan kun hoitajien asenne muuttuu vieläkin kielteisemmäksi.
Peräänkuulutan vastuuta lapsesta, ammattitaitoa, kykyä reflektoida itseään ja työtään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Juu, sanoit siellä viestiketjussa lopettavasi asian jauhamisen, mutta piti sittenkin tulla vielä tänne ja kääntää kirjoitukseni päälaelleen TAAS. HOHHOIJAA!
Minun mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia josta täytyy keskustella. Tässä suora lainaus tekstistäsi:
Luuletteko tosiaan, että kaikki hoitajat tykkäävät kaikista lapsista? NO EI! Mutta se on ammattitaitoa olla näyttämättä lapselle tai vanhemmille, ettei kyseisestä lapsesta tykkää. Työ on hoidettava hyvin. Kyllä näitä tunteita sitten kahvihuoneessa puretaan työkavereille: "Voi että sitäkin lasta..." toiset lapset vaan ovat mukavampia kuin toiset, toisista tykkää enemmän kuin toisista. (nm. äiti&hoitaja)
Kaipaisin todellista keskustelua aiheesta, sillä hyljeksityksi voi lapsi joutua päiväkodissa monesta syystä. Ammattitaitoa ei ole mielestäni se, että kuvittelee, että pystyy hoitamaan asian peittelemällä tunteitaan vaivautumatta pohtimaan syitä asenteelleen, päinvastoin, se kertoo ammatillisten valmiuksien puutteesta.
Oletko huolissasi siitä ettei sinun lapsestasi pidetä? Mistä syystä oletat etteivät tarhantädit hänestä pitäisi?
No mitkähän ne syyt nyt sitten saattaisivat sinun mielestäsi olla?Iso nenä, honottava ääni, vääränväriset kumisaappaat vaiko muuten vain ärsyttävä tausta...vaikka ärsyttävä äiti!
Ei, kun ihan tosissaan luulen , että tämä on asia, josta ei keskustella, jota vältellään tällä "eihänkaikistavoitykätämuttatasapuolisiaollaan"-höpinällä.
Näin ohitetaan aika oleellisia kysymyksiä ammattitaidosta.
en löytänyt nopealla silmäilyllä aiempaa juttuanne, mutta totuus on että kyllä lapsi vaistoaa suhtautumisesi. ja toinen juttu on se että kaikki tulee hoitaa yhtä hyvin ja asiallisesti riippumatta siitä pitääkö lapsesta vai ei. onneksi jokaisessa on jotakin hyvää joten jokaisesta joku tykkää. vaihda alaa jos huvisi on lasten panettelu!
samainen kirjoitus, vaikken siihen siellä toisella palstalla tarttunutkaan...
Olin joskus yläasteaikoinani hetken työharjoittelussa päiväkodissa ja siellä oli lapsi (hankala ja kenties myös hieman kehityshäiriöinen) joka ei selvästikään ollut kenenkään hoitajan pitämä. Häntä ei kohdeltu tasavertaisesti muiden kanssa. Hoidettiin kyllä teoriassa ihan hyvin, mutta esimerkiksi häneltä ei suvaittu normaalia kiukuttelua tai vallattomuutta, mitä kaikilta muilta lapsilta siedettiin. Ja niistä rankaistiin mielestäni täysin kohtuuttomasti. Hoitajat häntä haukkuivat kahvihuoneessa ja olivat kaikki sitä mieltä, ettei tuo lapsi voi heidän vastenmielisyyttään huomata. Mistä lie sitten johtui, että poika liimautui minuun täysin siellä olo aikani, eikä itsekään pitänyt kenestäkään vakihoitajasta. Minun kanssa käyttäytyi paljon paremmin kuin muiden hoitajien.
Itse voin sanoa, etten pidä kaikista lapsista, joten en tosiaankaan hakeudu töihin alalle, jossa joudun olemaan niiden kanssa tekemisissä. Ja silloisen päiväkotityöharjoittelun opetus minulle oli, että jos joskus saan omia lapsia, ei niitä koskaan päiväkotiin viedä.
Pyhimyshän sitä pitää olla että pitäisi kaikista lapsista yhtä paljon ja tasapuolisesti. Pidätkö itse kaikista naapuruston ja sukulaisten lapsista yhtä paljon, niistä huonostikäyttäytyvistä rasavilleistäkin?
Jos kaikki lapset saavat tasapuolisesti hyvää hoitoa ja virikkeitä, on ihan sama mitä hoitaja itse heistä ajattelee, jos hän ammattilaisena jättää ajatuksensa sinne kahvihuoneeseen.
Luuletko ettei koulun opettajahuoneessa keskustella ongelmalapsista?
Kysymys on ammatillisuudesta ja kyvystä tutkailla itseään, motiivejaan ja omaa työtään
Odotin, että ammattilaisetkin ottaisivat kantaa asiaan, keskustelisivat
No, otan nyt ammattilaisena kantaa asiaan!
Itselläni on se tilanne, että pidän tasapuolisesti kaikista lapsista ryhmässäni, ei ole ketään suosikkia. Työskentelen pienten puolella, ikäjakauma on 1-3v. Kaikki lapset ovat suloisia, hellyyttäviä, villejä jokainen omalla tavallaan. Nautin työstäni lasten parissa. Uskot tai et, mutta näin on, ei suosikkia.
Uskon ja tiedänkin, että suurin osa hyvinkoulutetuista lastentarhanopettajista tekee työtään todella hyvin ja ammattitaitoisesti kaikenlaisten lasten kanssa.Kysymys ei myöskään ole siitä, ettei saisi tuntea erilaisia tunteita.Lapset ovat luonnollisesti erilaisia ja heidän tarpeensa ja hoitajan voimavarat vaihtelevat. Ongelmaksi asia muodostuu mielestäni silloin jos sitä, ettei joistain lapsista pidetä, aletaan käsitellä luonnollisena ja asiaankuuluvana seikkana ja kuvitellaan ettei tuo asenne heijastu lapseen.
Halusin nostaa esiin ongelman joka on ilmeisesti todellinen päivähoidossa. Kaikilla ei ole kykyä toimia ammatillisesti vaikka he niin saattavat kuvitella. Miten työyhteisö suhtautuu tapauksiin, joissa hoitaja ilmaisee suhtautuvansa negatiivisesti johonkin/joihinkin lapsiin mutta väittää kivenkovaan ettei se heijastu hänen hoitotyöhönsä?
minä olen ruvennut viime vuoden aikana nousemaan "barricadille" ko.asiasta.
alussa otin hoidosta tulevat "ohjeet"nätisti vastaan, ja luulin niiden jopa olevan oikeita kasvatusneuvoja.(nuori äiti kun olin ja esikoinen)
tarpeeksi kauan ihmeteltyäni ja muutamia virheitä tehdessäni, päätin nostaa kissan pöydälle, ja puhua kantani.
lastani sorsittiin ja edelleen koska on yh;n lapsi, eikä täten "normaalioloista"...kesti vuosi,ennenkuin sain tarhan vakuutettua että lapselleni ON normaalia asua ilman isää, koska isä eiole IKINÄ asunut kanssamme...ihan USKOMATONTA, miten voi olla ammattiihmisille vaikea pal, vaikka on 2000-luku.
Nyt olen ns."vaikea vanhempi", haluan tietää kaiken lapseni asioista ja niin aion pitääkkin.minun lastani ei sorsita, koska hänkinn on vielä lapsi, joka kaipaa syliä ja hymyä myös kun on pitkän päivän hoidossa..surullista ettei saa hellyyttä tarhasta. : ((
On oikein, että haluat tietää kaiken mitä lapsesi päivän aikana tekee. Niin minäkin haluan omien lasteni kohdalla. En kuitenkaan koe itseäni vaikeaksi vanhemmaksi, enkä usko että päiväkodin henkilökuntakaan niin kokee.
Se, että kerroit lastasi "sorsittavan" sen takia, että on yh:n lapsi en oikein usko. Omalla kohdallani (työssä siis) ei ole koskaan näin käynyt. Kaikki lapset ovat samanlaisia olivat he sitten yh perheestä tai perheestä, jossa on molemmat vanhemmat. En lajittele (hirveä sana) lapsia sen mukaan minkälaiset kotiolot lapsilla on. Todella ikävää jos sinun kohdalla on näin käynyt, mutta se on silloin ammattitaidon puutetta henkilökunnan puolelta. Me päiväkodissa työskentevät kyselemme vanhemmilta, että voisiko Villeltä jo ottaa vaipat pois päivisin, mutta jos vanhemmat ovat edelleen sitä mieltä, että ei niin silloin kunnioitetaan vanhempien mielipidettä. Ainakaan meidän päiväkodissa ei henkilökunta sano miten asia on ja miten pitää tehdä, vaan kuunnellaan vanhempien mietteet myös.
Tsemppiä sinulle jatkossa ja halua edelleen tietää mitä lapsesi päivän aikana puuhailee.
Minulle henk.koht kaikki lapset ovat yhtä "rakkaita". Viime viikollakin yksi lapsi lopetti omasta ryhmästäni, niin kyyneleet tulivat silmiini, kun hän viimeisen kerran meni portista ulos vanhempiensa kanssa.
Minullakaan ei ole ketään suosikkia päiväkodissa. Lapset ovat erilaisia ja pidän jokaisesta lapsesta erilailla, sillä rakastan heissä erilaisia asioita. En voi sanoa että toinen olisi rakkaampi kuin toinen lapsi vaan kaikki ovat aina ihan YHTÄ IHANIA JA ARVOKKAITA!!
Toisinaan haluaisin adoptoida koko ryhmäni lapset itselleni omaksi!! Siis todella teen SYDÄMELLÄNI tätä työtä. Minusta on väärin, että todella monet hoitajat ihan ääneen sanovat et kuka on suosikki ja mielestäni on niin että haleja ja pusuja tulee jakaa TASAPUOLISESTI ettei ole aina se yksi lapsi jota halitaan ja pusitaan , vaan että kaikki lapset saavat haleja, syliä ja pusuja. Kyllä lapsi huomaa, ja vaistoaa jos hänestä ei pidetä ja se jättää isot, syvät arvet ja se haavoittaa. Ei lapsi ulkonäöllensä mitään voi. Lapsi tarvii vain RAKKAUTTA JA RAJOJA!! Ja turvallisen ja rakastavan ja tasapainoisen aikuisen. Itse olen päiväkodissa ainoastaan lapsia varten, ja haluan että he muistavat minut lämpimänä ja rakastavan tarhatätinä.
mutta minä en pidä yhdestä lapsesta meillä. Se on pieni, ja totisesti on totta, että se lapsi vaistoaa, etten pidä hänestä. Ei "juttele" mulle, ei tulesyliin, eikä nosta käsiään "ota mut" pois täältä. Pihalla ei konttaa mun luo, paitsi jos on pakko. Omasta mielestäni se ei näy päällepäin, etten siitä lapsesta pidä, mutta lapsi sen kuitenkin jotenkin vaistoaa. Varmaan isompana en kuulu hänen suosikkihoitajiinsa.
Kaikista lapsista ei voi pitää, mutta ammatillisuus pitää säilyttää, ja "inho" ei saa näkyä. Mutta kyllä ne lapset vaistoaa.
Aiemmin olen kokenut saman toisinpäin, eräs lapsi ei voinut sietää minua. En ollut edes tavannut häntä missään, kun aloimme hoitosuhteen. Hän vain inhosi minua, mulkoili vain altakulmain, vastasi jos kysyin, mutta ei jutellut vapaahtoisesti.
Näin se vaan on, ei voi mitään.
Yritetään kuitenkin tsempata ettei se epätasa-arvo ja suosikki/ei-suosikki toteudu ja näy.
Hyvä että otit tämän aiheen puheeksi!!! Olen monta kertaa ajatellut ihan samaa. Tuota tapahtuu joka päiväkodissa mutta ei joka hoitajan keskuudessa. Itse olen ollut aikanaan päiväkodeissa töissä ja kyllä sen huomasi ketkä oli suosikkeja. Ne jotka eivät olleet puettiin viimeiseksi ulos miten sattui ja koskaan ei siis koskaan olleet kenenkään hoitajan sylissä.
Olen ajatellut tätä asiaa nyt kun oma lapseni aloitti päiväkodissa. Joka päivä yksi lapsi tulee samaan aikaan tarhaan ja joka ikinen kerta jos tietty hoitaja on aamuvuorossa hän ohittaa lapseni ja huomioi vain tämän toisen. Joskus jos olemme tulleet myöhemmin, on tämä lapsi hoitajan sylissä ja tuolilta ei viittitä nousta ottamaan omaa lastani syliin joka on kuitenkin vasta 1 vuotias. En tiedä johtuuko tämä siitä, että tämän lapsen äiti on ilmeisen arvostettu, sillä häntä myös pokkuroidaan.
No, ONNEKSI ei enää lapseni tarvitse olla kuin pari kuukautta tarhassa ja seuraava lapseni kun syntyy yritän olla kotona mahd.pitkään.
Epäammattimaista touhua tuollainen. Kyllä lapset vaistovat jos hänestä ei pidetä.
Olen pk:ssa töissä, niinkuin missä tahansa työpaikassa. Lapsille luodaan turvallinen ilmapiiri leikkiä ja oppia.Lapset ovat pieniä aikuisen alkuja. Tulen kaikkien aikuisten kanssa toimeen, mutta en välttämättä pidä kaikista.Sama lasten kanssa. Tätä ei tietenkään näytetä, eli näytellään tasapuolisuutta ja aika hyvin siinä onnistutaankin.
Ihminen on rajallinen, koska on ihminen.
Vai voiko joku äiti väittää, että pitää kaikista aikuisista ja lapsista yhtä paljon? sehän on mahdottomuus...
Pitää palata töihin järjestämään turvallista ja tasapuolista päivähoitoa.
Tosiaan, annoit ajattelemisen aihetta! Oman kokemuksen mukaan tasapuolisuus on toteutunut hyvin ainakin meidän päiväkodissa ja turvallistakin on. Sehän on paljon!
Omat lapseni ovat minulle maailman tärkeimpiä, mutta eivät tietenkään muille. Mukavaa kuitenkin, jos muutkin tykkäävät, pahalta tuntuu jos arvostellaan.
Joopa joo, tasapuolisuus toteutuu kaikkialla ja lapset saavat täsmälleen yhtä hyvää hoitoa, pidettiinpä heistä tahi ei.Yksikään lapsi ei huomaa eroa...
Minusta tuntuu, että tämä on liian arka aihe monen lasten kanssa työskentelevän pohtia: "entä jos minun negatiiviset tunteeni tosiaan näkyvät kasvatustyössäni". En todellakaan ole vaatimassa sitä, että jollakin mitalla pitäisi mitata tasapuolista tykkäämistä kaikista.
Ajoin takaa rehellistä pohdintaa lapsen kannalta katsottuna.
On varmasti liikaa vaadittu...
Miltähän vuosisadalta kasvatus- ja lapsinäkökulmasi on?
Lapset ovat siis pieniä aikuisia?
Tuollainen näkemys oli vallalla kai vielä 1800-luvulla...
Ja olisi mielenkiintoista tietää millainen on lapsen "turvallinen ilmapiiri" sinun mielestäsi? sellainenko, että suuremmilta fyysisiltä vammoilta vältytään. Kun minulla on aina ollut sellainen käsitys, että tunneilmasto ja vuorovaikutus juuri luovat sen turvallisen ilmapiirin leikkiä ja oppia...Tuo kuvaamasi kasvatustapa jossa näyttelet ja teeskentelet tasapuolisuutta, ei minun mielestäni voi luoda turvallista ympäristöä vuorovaikutussuhteesta nyt puhumattakaan.
Lapsista kasvaa aikuisia, aikuiset ovat keskenään erilaisia, kuten myös lapset. lapset tarvitsevat yksilöllisyyttä kasvatukseensa; vahvuuksien ja ehdottomasti myös heikkouksien tukemista.
Päiväkoti on ensisijaisesti turvallinen paikka,kaikkein tärkeintä on turvallisuus, kaikki muu toiminta tulee sen jälkeen. kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta on kiellettyä. Jokaisella on oikeus leikkiä rauhassa. Asioista keskustellaan lasten (ja vanhempien kanssa) kanssa paljon.
Tunneilmasto? On aurinkoisia, tuulisia, myrskyisiä ja tyyniä päiviä. kaikesta keskustellaan lasten kanssa. Tasapuolisuutta ovat samat säännöt, rangaistukset,palkinnot, jokaisen kuunteleminen ja huomioon ottaminen. Päiväkotipäivä on kiireistä pukemista, riisumista, syömistä, nukkumista, ohjattua leikkiä ja lasten omien leikkien valvontaa. Lapset tulevat mielellään hoitoon, koska viihtyvät siellä, on kivoja kavereita ja tätejä. On syytä ottaa yhteyttä päiväkotiin, jos lapsi ei lähde mielellään hoitoon. Silloin on jotain pielessä -kannattaa keskustella avoimesti. Hyvät vuorovaikutussuhteet ovat eduksi -riippumatta vuosisadasta.
tsemppiä.
Lainaan tekstiäsi sanatarkasti, minun mielestäni sinulla on hieman erikoinen kuva hyvästä vuorovaikutuksesta :
"Lapset ovat pieniä aikuisen alkuja. Tulen kaikkien aikuisten kanssa toimeen, mutta en välttämättä pidä kaikista.Sama lasten kanssa. Tätä ei tietenkään näytetä, eli näytellään tasapuolisuutta ja aika hyvin siinä onnistutaankin."
Näytteleminen ei mielestäni kuulu hyvän vuorovaikutussuhteen tunnusmerkkeihin. Jos hoitajan tavoitteena on olla mahdollisimman hyvä näyttelijä, unohtuvat oleelliset työvälineet kuten reflektio.
valitettavasti päiväkodeissa työskentelee ihmisiä joiden kuva lastenkasvatuksesta on hyvin tekninen, lainaan taas tekstiäsi:
"Päiväkotipäivä on kiireistä pukemista, riisumista, syömistä, nukkumista, ohjattua leikkiä ja lasten omien leikkien valvontaa."
Olemme täysin samaa mieltä siitä, että HYVÄT vuorovaikutussuhteet ovat eduksi. Ehkä kuitenkin olet kuullut joskus, että hoitajan näkemys lapsesta, kasvusta ja kasvatuksesta muodostavat perustan hoitajan työlle.
Jos siis näkemyksesi lapsesta on, että lapset ovat pieniä aikuisia, minä suosittelen pikaisesti edes jonkinlaista uudelleenkouluttautumista.
Tässä yhden ammattilaisen näkökulma. Minusta jokaisen lapsen päiväkodissa tulisi kokea olevansa tykätty. Se on henkilökunnan yksi kasvatustehtävä antaa niitä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Lapsi todellakin aistii sen, jos hänestä ei pidetä.
Minä en ymmärrä, mien se välittäminen voi olla niin vaikeaa. Valitettavasti kaikki päiväkodissa työskentelevät eivät sitä tajua, että omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. Ihan suoraan jos sanon. Alkuperäinen kirjoittaja on ihan oikeassa, kun peräänkuuluttaa itsetutkiskelua tämän asian suhteen.
että sinä haluat ymmärtää väärin edellistä kirjoittajaa. Vaikkapa: "Lapset ovat pieniä aikuisen alkuja" on aivan eri asia kuin käsityksesi tuosta, että "lapset ovat pieniä aikuisia".
Eikö tuo "näytteleminen" ole juuri ammattitaitoa, siis sitä, että pitää omat tunteensa kurissa ja käyttäytyy asiallisesti, vaikka todellisuudessa tunteet lasta kohtaan olisivat aivan päinvastaiset? Sehän vasta sirkus olisi, jos kaikki hoitajat vapaasti reflektoisivat lasten käyttäytymiseen, varsinkin negatiiviseen!
Valitettavasti lasten hoitopäivään liittyy paljon "teknisyyttä" - itse kylläkin puhuisin mieluummin RUTIINEISTA tässä yhteydessä!
"Päiväkotipäivä on kiireistä pukemista, riisumista, syömistä, nukkumista, ohjattua leikkiä ja lasten omien leikkien valvontaa." Jos ryhmäkoko on 20, ei liene henkilökunnan vika, että toiminta on kiireistä!
Kiitos selvennyksestä -näin minä tätä asiaa koitin esittää. On niin helppo saivarrella ja jos ei haluakaan ymmärtää mitä toinen sanoo...
Hyvää kesää sinne!
:)
Minäkin kannatan näkökulmaasi. Luin kirjoituksesi myös kummipalstalta ja aivan oikein halusit kertoa kuinka hyvin ymmärrät kummilastaan inhoavaa ihmistä koska itsekkään et todellakaan pidä kaikista lapsista työssäsi.
Alkää vaatiko tykkäämistä , me hoitajat tehdään vaan työtämme, ei siihen millään tavalla kuulu ihmissuhteet, lapset ovat ikäänkuin töissä päiväkodissa sen 8-10 tuntia ja vanhempien pitää ymmärtää, ettei töissäkään sitten joskus kaikista pidetä, se vaan täytyy lapsen ja aikuisen sietää.
Minäkin teen työtäni, luon turvallisen ja opettavaisen oppimisympäristön ja se siitä, en jaksa näitä vuorovaikutushöpinöitä, kyllä minäkin osaan esittää että lapset on ihan jees vaikka oikeasti ei vois jonkun muksun sielunelämä vähempää kiinnostaa!
Tosi kiva kun on tommosia hoitajia. Ottaa päähän. SIt tämmönen hoitaja joka on tehnyt 5 vuotta jo sijaisuuksia ja tekee sydämellään työtä lastenparissa niin ei saa sitä paikkaa, sitä vakkaripaikkaa..vain sijaisuuksia sijaisuuksien perään. että ON NIIN VÄÄRIN!!
MÄ EN TODELLAKAAN YHTÄÄN YMMÄRRÄ ENKÄ HALUAKKAAN YMMÄRTÄÄ SUN NÄKÖKULMAASI; EN VAIN YKSINKERTAISESTI SIIHEN KYKENE!!taidatkin olla juuri niitä työkavereitani jotka ovat aina hermot kireellä ja tiuskivat turhaan lapsille, sinun kanssasi en haluaisi olla työskentelemässä!!!!
Vuorovaikutustaidotkin opitaan päiväkodissa, niitä siellä tutkiskellaan ja harjoitellaan. Jos sä niistä viisveisaat, niin minkälainen oletkin työtoverina.
Tuolla aiemmin kirjoitin oman kokemuksen eilempi-lapsesta. Olemme päässeet eteenpäin, pikkuinen jo "juttelee" minulle omalla kielellään, ja jo pyrkii syliin. Alan jo päästä antipatiastani.
Tämä johtuu siitä, että käytän niitä vuorovaikutustaitojani kohdatakseni tämän pienen joka on hoiviini jätetty.
Seuraavan kerran,kehveli hoitajaksi, kun teillä järjestetään vuorovaikutuskoulutusta, ole hyvä ja ilmoittaudu sinne, tekee sulle hyvää. On sitten vielä helpompaa tehdä tätä työtä.